Lue keskustelun säännöt.
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ottaa edelleen päähän että anoppi änkesi sairaalaan 3 tuntia synnytyksen jälkeen!
Tätä ennen olin siis tavannut hänet muutaman kerran ennen kuin löi välit poikki kun en suostunut aborttiin. "Emme tule olemaan auttamassa". Ei siinä, vastasin etten apua edes odottanut enkä ajatellutkaan pyytää ja tulen pysymään päätöksessäni. (Olin siihen mennessä ennen vauvaa jo 5 vuotta totaaliyh:na pärjännyt, jos joku nyt siitä on tulossa viisastelemaan että odotas vaan kun aika kuluu ja alkaa apu kelpaamaan.)
Kielsin videopuhelussa tulemasta sairaalaan, "miksei?" selitin koska en jaksanut kun olen juuri äsken synnyttänyt, ja sanoin että se olisi outoa kun katkaisit välit silloin kauan sitten ja nyt olisit heti tulossa kuin ei mitään.
No ei ymmärtänyt vaan tuli, onnitteli, puhui miehen kanssa kieltä jota en ymmärrä (vaikka osaa myös sujuvasti suomea) ja sitten minut kädet ojossa painostettiin antamaan vastasyntynyt pois sylistä jotta hän sai otettua kivat kuvat ekan lapsenlapsen kanssa. Vauva alkoi tottakai heti itkemään, sentään sain hänet takaisin kun ei hyssyttely auttanut.Halusi viedä meidät kotiutumispäivänä kotiin, olin siitä kiitollinen sekä lahjoista mitä vauva sai. Hän jäi kylään pariksi tunniksi, ok. Mutta ilmapiiri oli välillämme kireä vaikka käyttäydyimme toisiamme kohtaan "normaalisti". Olisi kuulemma heti pitänyt lähteä vaunulenkille kun hyvä ilma, annoin tuollaisten juttujen mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.
Myöhemmällä tapaamisella ei myöskään puhunut suomea paitsi jos mies ei osannut vastata johonkin vauvakysymykseen. Mies yritti kyllä tulkata minulle, ja itsekin kyllä asiallisesti kysyin voisimmeko puhua suomea tai edes englantia :) Vauva oli koko melkein 2h vierailun ajan mummonsa sylissä, välissä imetin ja ahdisti se kyttäys "minusta hän ei enää syö".
Seuraavalla kerralla annoin miehen mennä vauvan kanssa isovanhempia tapaamaan pariksi tunniksi, olivat ihmetelleet miksen ollut mukana.
Olen yrittänyt miettiä olenko loukkaantunut turhasta, pitäisi ehkä vaan unohtaa menneet ja keskittyä tulevaan. Mutta ärsyttää silti.
Vauva on nyt 4kk, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo. Onneksi sentään vielä välimatkaa on reilu 7000km, ennenkuin muuttavat takaisin Suomeen.
Tämän keskustelun myötä kuitenkin päätin pistää selvät rajat ja kovettaa itseni. Vaikka heidän kulttuurissa ei vanhempia saisi vastustaa ei se silti oikeuta käytöstä mitä minua kohtaan on ollut.
Etkö todella saanut häntä veks sairaalasta? Hoitohenkilökunnalle ilmoittaa että tällainen tunkeilija tulossa enkä halua tavata niin ei se sinne sun huoneeseen pääse.
Ja lisäksi miten joku vain ottaa sun vauvan ja pitää sitä 2h??? Etkö saa sanaa suustasi vai haluatko kuitenkin jotain muuta? Koita päättää.Hän siis paukkasi sairaalaan yllättäen vaikka olin kieltänyt. Koronatoimien takia sai onneksi olla vain vartin, joten kestin kun en siinä kunnossa heikkona jaksanut tapella.
Jos luit viestini kunnolla niin hän ei pitänyt koko 2h vauvaa sylissä kun imetin välillä. Mutta siinä olet oikeassa että olisi pitänyt sanoa vastaan kovemmin, jatkossa aion toimia niin vaikka saan siitä vihat päälleni.
Jos kysymyksessä on kulttuuriset eroavaisuudet, niin kannattaa tosiaan iskeä kannat maahan, jotta pärjäät. Suomalainen myötäilevä kohteliaisuus ei ehkä riitä.
Ole siis muodollisen kohtelias, muttä määrätietoinen ja pidä huoli, että asiat tehdään kuten sinä haluat ja päätät.
Joissakin kulttuureissa se ehkä yhä on niin, että anoppi päättää ja miniän oletetaan noudattavan niitä päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset ette tee sääntöjä selväksi heti, kun muutatte miehen kanssa yhteen?
Meillä anoppi kuvitteli voivansa kyläillä, kun mies muutti luokseni. Sanoin miehelle: "Ole hyvä ja tee äidillesi selväksi, että minun luokseni tullaan vain kutsuttuna. Käy äitisi luona vaikka joka päivä, mutta minä tahdon olla töiden jälkeen rauhassa kotona." Asia oli sillä selvä. Tietysti tilannetta helpotti, että mies muutti minun kämppääni. Miehelle oli myös suuri helpotus, että joku vihdoin veti anopille rajat, hänellä kun oli tapana kulkea omin avaimin poikiensa koteihin mitä kiusallisimpiin tilanteisiin. Ei ole kovin hääviä, kun äiti pölähtää pojan kämpille "tulin vaan käymään pissalla kun olin lähellä", ja poika on juuri hoitelemassa hoitoaan. Kuvioon kuuluu, että äiti vielä kyseli "sen mukavan tytön" perään. Joka oli siis lankomieheni lauantai-illan huuma. Sittemmin lankomieskin löysi jämäkän naisen ja huusholliinsa rajat.
Mitä aloitukseen tulee, jos anoppi pölähtäisi oveni taakse yllättäen, kyllä minulla riittäisi pokka sanoa "poikasi ei ole nyt kotona ja mulla on hommat kesken, heippa." Jos anoppi tahtoisi nähdä vaivaa, pokkani riittäisi myös senkin sanomiseen, että "kutsumme sinut kyllä sitten kun se on ajankohtaista. Siihen saakka tahdomme olla vauvan kanssa keskenämme."
Mutta hirviöanopit ovat samanlaisia kuin väkivaltaiset miehet. Ne haistavat helpot uhrit. Kukaan ei rupea minulle, koska ne haistavat että eivät voita kuitenkaan.
Jos joku ihmettelee miten minusta on tullut näin kova, niin kasvoin sellaisen äidin hoteissa että päätin kotoa pois muutettuani että kukaan ei sanele minun elämässäni enää yhtään mitään koskaan. Minä päätän mitä minun elämässäni tapahtuu ja se siitä. Olen ollut muiden oikkujen armoilla ensimmäiset 18 elinvuottani, se saa riittää yhdeksi eliniäksi.
Kas kun se ongelma on se että kaikki ei usko.
Kyllä uskoo kun pannaan uskomaan. Jos ei omin jaloin lähde, niin niskasta viemällä viimeistään. Toki siitä voi tulla reissu sovitteluun, mutta onhan kotirauha sen arvoista. Ja samalla reissulla voidaan sitten hommata uskomattomalle lähestymiskielto.
Mutta nuo rajattomat ihmiset ovat vähän samanlaisia kuin koirat (tai kakarat). Jos johdonmukaisesti et anna niille koskaan milliäkään periksi, ne eivät edes ala perseillä, kun tietävät ettei siitä ole mitään hyötyä kumminkaan. Klassinen ehdollistaminen toimii ihan kaikilla selkärankaisilla, poislukien dementit. Ei voi ehdollistua jos ei muista mitään. Tässä on tavallaan kyse käänteisestä ehdollistamisesta: häirikkö ehdollistuu jo ennen häiriköinnin aloittamista siihen, että "mikään temppuni ei tule toimimaan tämän ihmisen kanssa ja yrityskin johtaa välittömään rangaistukseen, joten turha edes yrittää".
Mutta tämä tosiaan edellyttää sitä, että olette tiukkana heti ensi hetkistä alkaen, ettekä edes yritä leikkiä mitään kilttiä miniää. Minä esim. tein heti miehen muutettua luokseni selväksi senkin, että en vastaa anopin puheluihin. En oikein tajua, miten anoppi edes sai päähänsä että hänen pitäisi soitella minulle? En keksi ensimmäistäkään syytä, miksi miniän ja anopin pitäisi puhua puhelimessa, paitsi tietysti jos ovat henkilökohtaisia ystäviä. No, anoppi soitti kerran jonkun turhanaikaisen juoruilupuhelun, sen jälkeen sanoin miehelle että teepä äidillesi selväksi ettei minulle soitella. Mies sanoi aiheesta, anoppi pari kertaa koitti soittaa mutta kyllästyi kun en koskaan vastannut puhelimeen, enkä myöskään hänen viesteihinsä.
Omassa äidissäni olikin enemmän kouluttamista, se kun oli oppinut 18 vuodessa pahoille tavoille. Vaadittiin minulta burn out, ennen kuin sain itsestäni irti rajojen vetämisen äidin suuntaan.
Joka tapauksessa, kokemuksesta voin vakuuttaa, että kyllä ne kaikki uskoo ja oppii, jos minun äitinikin oppi. Katsokaas kun teillä on jotain, mitä se toinen haluaa. Muutenhan se ei pitäisi yhteyttä. Onko se sitten huomiota, vauvan näkemistä, mitä ikinä. Mutta niin kauan kun toinen haluaa sinulta jotain ja sinä et tarvitse tai halua häneltä muuta kuin rauhaa, sinä voit sanella marssijärjestyksen.
Sille ei tietenkään voi mitään, mitä sinusta sitten selän takana puhutaan, mutta minua ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa. Seläntakanapuhujat puhuvat aina, ei niitä sen takia kannata mielistellä että puhuisivat hyvää. Lisäksi jos joku ihminen uskoo mieluummin juoruja minusta kuin tekee omat johtopäätöksensä, en tee sellaisen ihmisen "hyvällä mielipiteellä" mitään.
Jäin miettimään tuota ”sulla on jotain mitä ne haluaa”. Mulla on sekä oma äiti ja anoppi narsistisia (siis olivat todella huonoja äitejä lapsuudessamme) ja kumpikaan ei välitä tipan vertaa meistä omista aikuisista lapsista (siis mies ja minä) eikä lapsenlapsista. Eivät tapaa lapsiamme, eivätkä soittele, käy, kutsu kylään. Ovat täysin piittaamattomat ja kylmät. Tämä on todella loukkaavaa, varsinkin kun olen tehnyt kaikkeni että olisi hyvät välitä, lähetellyt lasten kuvia, askarteluja ja sellaista. Silti noita ei kiinnosta.
Onko siis niin että minulla ei ole mitään mikä noita kiinnostaisi? Ja sitten niillä joilla on tuppautuvat isovanhemmat, onkin jotain sellaista mikä on haluttavaa?Se että tuppautuu täysillä ja se, ettei kiinnosta sen vertaakaan että edes kerran vuodessa soittaisi, on varmaan saman asian eli VALLANKÄYTÖN kaksi eri ääripäätä.
Se, että ei pidä sukulaisiinsa yhteyttä koska ei kiinnosta, ei ole vallankäyttöä tai narsismia vaan ihan vaan oma valinta. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta roikkua ihmisissä vain siksi, että papinkirja toteaa ne sukulaisiksi. Vai käytänkö minäkin valtaa ja olen narsisti, koska en ole missään tekemisissä kummitätini tai hänen lastensa kanssa?
Ja kyllä, selvästikään sinä ja lapsesi ette kiinnosta noita sukulaisia, eikä sinulla ole mitään muutakaan mitä he haluaisivat. Ei kaikki ihmiset kiinnosta kaikkia, eikä nykyaikana voi olettaa, että pelkän verisiteen takia pidettäisiin väkisin yhteyttä.
Sitäpaitsi jos he ovat oikeasti narsisteja, kuten väität, kiitä Jeesusta että EIVÄT ole kiinnostuneita. Pelkkä kiinnostumattomuus ei kuitenkaan kenestäkään narsistia tee.
En oikein ymmärrä, miksi koet loukkaavana sen, että joku ihminen ei halua olla sinun ja lastesi kanssa tekemisissä? Ja miksi olet nähnyt vaivaa luodaksesi hyvät välit, jos toinen osapuoli ei ole millään tavalla osoittanut haluavansa minkäänlaisia välejä? Ihme marttyyrin leikkimistä ja uhriutumista.
Kuulostat oikeastaan samalta kuin nämä takertuja-anopit. Toinen osapuoli haluaisi olla rauhassa, sinä tahtoisit vuorovaikuttaa, joten tottakai se toinen on kamala kun ei anna sinulle mitä tahdot. Vaikkei kellään ole mitään velvollisuutta tavata lastenlapsiaan jos ei tahdo.
Mutta kuinka ollakaan, juuri SINÄ viet omat lapsesi koko ajan mummolaan ja mummot auttaa jatkuvasti. Vain, jos joku muu toivoo tätä samaa, on hän huono ihminen. Kun sinä toivot, se on normaali. Ilmiöllä on nimi: kaksinaismoralismi. Sulle tuo on isovanhempien apu ja hoiva ilman muuta sallittu mutta muille tietenkään ei!
Siriina kirjoitti:
Eikö anopilla ole ns omaa elämää ollenkaan?
Ei. Mummu odottaa, että lapsi ja lapsenlapset ovat jatkuvassa hälytystilassa järjestämään sisältöä elämään. Omaa elämää ei lapsen perheellä saa olla, mummun passaaminen pitää riittää.
On kyllä ihan helvetin loukkaavaa jos isovanhempia ei kiinnosta tipan tippaa lapsenlapset eivätkä lainkaan pidä yhteyttä. Sen on kuulkaa niin että jos tekee LAPSEN, on velvoitettu olemaan sen lapsen elämässä silloinkin kun lapsi on aikuinen ja saa omia lapsia. En tajua tuota tolloa joka väittää että on ihan ookoo että vanhemmat ei pidä mitään yhteyttä eikä tapaa lainkaan lapsenlapsia. Häiriintynyt ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Eikö anopilla ole ns omaa elämää ollenkaan?
Ei. Mummu odottaa, että lapsi ja lapsenlapset ovat jatkuvassa hälytystilassa järjestämään sisältöä elämään. Omaa elämää ei lapsen perheellä saa olla, mummun passaaminen pitää riittää.
No meillä ei mummolla ole yhtään mitään muuta elämää. Oli ennsin kotirouvana, takertui hysteerisesti lapsiinsa ja nyt sitten tunkee lastenlasten elämään.
Ihan hirvittävän riita syntyi mm siitä kun meidän vanhin lapsi ei suostunut menemään hänelle ”kesätöihin” vaan hankki oikean kesätyön.
Järkyttävää lapsen syyllistämistä ja uhriutumista ja meidän vanhempien haukkumista siitä että 16-vuotias menee normaalisti normaaliin kesätyöhön. Ei voi kösittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ottaa edelleen päähän että anoppi änkesi sairaalaan 3 tuntia synnytyksen jälkeen!
Tätä ennen olin siis tavannut hänet muutaman kerran ennen kuin löi välit poikki kun en suostunut aborttiin. "Emme tule olemaan auttamassa". Ei siinä, vastasin etten apua edes odottanut enkä ajatellutkaan pyytää ja tulen pysymään päätöksessäni. (Olin siihen mennessä ennen vauvaa jo 5 vuotta totaaliyh:na pärjännyt, jos joku nyt siitä on tulossa viisastelemaan että odotas vaan kun aika kuluu ja alkaa apu kelpaamaan.)
Kielsin videopuhelussa tulemasta sairaalaan, "miksei?" selitin koska en jaksanut kun olen juuri äsken synnyttänyt, ja sanoin että se olisi outoa kun katkaisit välit silloin kauan sitten ja nyt olisit heti tulossa kuin ei mitään.
No ei ymmärtänyt vaan tuli, onnitteli, puhui miehen kanssa kieltä jota en ymmärrä (vaikka osaa myös sujuvasti suomea) ja sitten minut kädet ojossa painostettiin antamaan vastasyntynyt pois sylistä jotta hän sai otettua kivat kuvat ekan lapsenlapsen kanssa. Vauva alkoi tottakai heti itkemään, sentään sain hänet takaisin kun ei hyssyttely auttanut.Halusi viedä meidät kotiutumispäivänä kotiin, olin siitä kiitollinen sekä lahjoista mitä vauva sai. Hän jäi kylään pariksi tunniksi, ok. Mutta ilmapiiri oli välillämme kireä vaikka käyttäydyimme toisiamme kohtaan "normaalisti". Olisi kuulemma heti pitänyt lähteä vaunulenkille kun hyvä ilma, annoin tuollaisten juttujen mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.
Myöhemmällä tapaamisella ei myöskään puhunut suomea paitsi jos mies ei osannut vastata johonkin vauvakysymykseen. Mies yritti kyllä tulkata minulle, ja itsekin kyllä asiallisesti kysyin voisimmeko puhua suomea tai edes englantia :) Vauva oli koko melkein 2h vierailun ajan mummonsa sylissä, välissä imetin ja ahdisti se kyttäys "minusta hän ei enää syö".
Seuraavalla kerralla annoin miehen mennä vauvan kanssa isovanhempia tapaamaan pariksi tunniksi, olivat ihmetelleet miksen ollut mukana.
Olen yrittänyt miettiä olenko loukkaantunut turhasta, pitäisi ehkä vaan unohtaa menneet ja keskittyä tulevaan. Mutta ärsyttää silti.
Vauva on nyt 4kk, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo. Onneksi sentään vielä välimatkaa on reilu 7000km, ennenkuin muuttavat takaisin Suomeen.
Tämän keskustelun myötä kuitenkin päätin pistää selvät rajat ja kovettaa itseni. Vaikka heidän kulttuurissa ei vanhempia saisi vastustaa ei se silti oikeuta käytöstä mitä minua kohtaan on ollut.
Etkö todella saanut häntä veks sairaalasta? Hoitohenkilökunnalle ilmoittaa että tällainen tunkeilija tulossa enkä halua tavata niin ei se sinne sun huoneeseen pääse.
Ja lisäksi miten joku vain ottaa sun vauvan ja pitää sitä 2h??? Etkö saa sanaa suustasi vai haluatko kuitenkin jotain muuta? Koita päättää.Hän siis paukkasi sairaalaan yllättäen vaikka olin kieltänyt. Koronatoimien takia sai onneksi olla vain vartin, joten kestin kun en siinä kunnossa heikkona jaksanut tapella.
Jos luit viestini kunnolla niin hän ei pitänyt koko 2h vauvaa sylissä kun imetin välillä. Mutta siinä olet oikeassa että olisi pitänyt sanoa vastaan kovemmin, jatkossa aion toimia niin vaikka saan siitä vihat päälleni.
Jos lapseni mummo olisi toivonut minun tekevän abortin, niin olisin vain kylmästi todennut, että sinä et ole tämän lapsen mummo, hyvästi. Toki riskinä olisi ollut, että mieskin lähtee, mutta tuommoista "hyvä mummo" - näytlemää en olisi katsellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei halunnut (oli epävarma ensimmäisen lapsen kohdalla) anoppia kylään heti lapsen synnyttyä. Anoppi veti herneet nenää, eikä tullut sitten ennen ristiäisiä ollenkaan...
Monille isovanhemmille on tärkeä nähdä vauva pian syntymän jälkeen. Yrittäkää luovia siten, että isovanhemmat näkisivät lapsen, mutta ei tarvitse tulla päiväkausiksi (tai päivittäin oleskelemaan). Ja vierailulle tulevat fiksut isovanhemmat, eivät odota palvelua, vaan tarpeen mukaan auttavat. Esim. just kuten tuolla aiemmin kerrottiin, että tuovat valmista ruokaa tullessaan.
MIKSI pitäisi luovia ja varoa jonkun ulkopuolisen sukulaisen mielipahoja?
MIKSI ei voi vain olla niin kuin aikuiset on. Hallita omaa kotiaan ja kutsua kylään kun itselle sopii.
MIKÄ ihme siinä on niin vaikeaa?
No siksi, kun on olemassa ihmisiä, jotka ovat uskomattoman röyhkeitä ja tunkeilevaisia eivätkä ymmärrä normaaleja käytöstapoja. Nykyaikana ei voi ängetä kylään jonkun luokse, ei edes ystävien luo. Pitää ilmoittaa etukäteen, jos on tulossa. Olin kerran tilanteessa, jossa pieneen kotiimme tupsahti yllättäen muualla Suomessa asuva monilapsinen sukulaisperhe. Oli viikonloppu eivätkä ruokakaupat olleet koko ajan auki. Meillä ei ollut pakastinta, josta ottaa esiin syötäävää. Oli tottakai mukava nähdä heitä, mutta heidän olisi ehdottomasti pitänyt kertoa tulostaan etukäteen. Ketjussa mainittiin joku anoppi tai muu henkilö, joka meni penkomaan kyläpaikan tavaroita ja asiakirjoja. Eihän sellaista voi tehdä. Mutta on siis olemassa ihmisiä, jotka voivat.
Me oltiin lähdössä neljän viikon reissulle. Keittiöstä oli tarkoituksella tyhjennetty jääkaappi ja muutkin sinä aikana pilalle menevät ruokatarpeet. Oli alkukesä joten olin ollut myös kaukaa viisas, kokannut pakastimenkin mahdollisimman tyhjäksi jotta marjat mahtuu sinne myöhemmin kesällä.
Appivanhemmat tunki kutsumatta kylään, anoppi syöksyi suoraan keittiöön ja alkoi penkoa kaappeja ja pakastinta. Ja riehua suureen ääneen miten poikaparka kuolee nälkään kun kotona ei ole ruoanmurenaakaan. Ihan silmitöntä messuamista. Meuhkasi sen koko suvulleen.
En ole sen jälkeen kyennyt hänen kanssaan olemaan kyllä yhtään.
Tuo oli täysin tahallista harkittua kylmää ilkeyttä.
Tuota siis eikö ne appivanhemmat muka tienneet, että olette lähdössä 4 viikon reissulle?
Meillä anoppi katsoo oikeudekseen arvostella ja mitätöidä kaikkea, mitä teemme. Olemme kantapään kautta oppineet, että emme kerro anopille matkoista emmekä isommista hankinnoista. Anopilla kun on harha että hänellä olisi paljonkin sanomista meidän matkakohteisiin, millaiset kaakelit pistetään kylppäriin tai millainen sohva meille ostetaan olkkariin.
Ennen kuin joku vääräleuka tulee inisemään, niin ihan omilla rahoilla teemme hankinnat. Anopilta emme ota rahaa vastaan, vaikka sitä on joskus meille tyrkyttänyt.
Meistä mummo teki lastensuojeluilmoituksen, kun hänen mielestään emme olisi saaneet tehdä lomamatkaa tiettyyn maahan. Mummo ei ole koskaan käynyt ulkomailla, eikä juuri kotipitäjästä liiku minnekään.
Kun lapset oli pieniä (vauva ja taapero), meidän olisi pitänyt pakata Passattiin Lapin reissulle oman perheen + tavaroiden (sis. tuplalisäksi anoppi tavaroineen. Hän tulee mukaan lapsenvahdiksi. Oli katsonut oikein mukavan maisemareitin mennen tullen, ja kirjoittanut ylös ties mitä nähtävyyksiä, mitä saadaan käydä ihastelemassa. Kilometrejä olisi tullut varmaan triplasti, ja aikaa kolme päivää, kun olisi pitänyt ajaa jotain kinttupolkua edes takaisin katsomaan jotain erämaakirkkoa. Anopille olisi tietysti pitänyt kustantaa huone hotellissa, vaikka hän oli tuohon aikaan taatusti varakkaampi kuin meidän perhe, mua kun hän hoitaa.... Mä tai mies ei koettu tarvetta hoitajalle, mummu jäi kyydistä. "Mikään ei kelpaa" - puheluita teki varmaan viikon. Parin ihmisen kanssa kuulemma meni välit poikki, kun ymmärsivät miksi mummu jätettiin kyydistä. Mummu, joka ihan itse kutsui itsensä mukaan.
Niin siis autossa oli jo tuplarattaat, pari paketillista vaippoja jne vauvaperheelle tarpeellisia tavaroita.
Miksi ajattelet, että tuolla on jotain merkitystä? Sama kai se on, vaikka autossa olisi ollut vain nenäliina, jos ette tahtoneet anoppia mukaan. Miksi sitä mukaanottamattomuutta pitäisi jotenkin oikeuttaa tilanpuutteella? Se, että tahdoitte mennä ilman anoppia, on ihan validi syy. Aika harva ottaa kumpaakaan anoppia lomareissuille.
Toisekseen, miksi vastasitte ruikutuspuheluihin ensimmäisen jälkeen? Puhelimeen ei ihan oikeasti ole mikään pakko vastata.
No ei me oltais anoppia otettu mukaan, vaikka oltaisiin menty valtamerilaivalla. Hän kyllä olisi mielestään mahtunut mukaan, vaikka tosiaan, tiukkaa oli omallakin porukalla.
Ja ei hän meille soitellut, vaan taisi käydä koko puhelinmuistionsa läpi. Soitti jopa mun vanhemmille, kun koki tulleensa kaltoin kohdelluksi. Ja tosiaan varmisti monta kertaa, ettei mun vanhemmat ole samalla reissulla mukana. Tulen kyllä paremmin toimeen omien vanhempien kanssa kuin anopin, mutta en kutsu heitä perhelomalle mukaan. Eivätkä he yritä tuppautua reissuun mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vedin äidilleni rajat vauvan syntymän jälkeen. Sanoin kutakuinkin, että tervetuloa kerran viikossa, tiistaisin kello 10.00. Toimi. Enpä miettinyt, onko tylyä. Mietin itseäni ja omaa jaksamistani.
Tämän jutun anoppi ei tosin kuulosta ihan normaalilta. Viedä nyt pihvit toisten suusta, jne.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia joidenkin kirjoittajien mielipiteet siitä että kaikki anopin ovat hirveitä ja yhdessäkään anopissa ei voi olla mitään hyvää. Sanokaahan mitä tapahtuu kun tämän ketjun miniöiden pojat menevät naimisiin ja miniöistä tuleekin nyt anoppeja?
Minulla on ihania muistoja ex-anopista. Oikeasti yksi mukavimmista ihmisistä joita olen ikinä tavannut. Nykyinen on juuri päinvastainen tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan järkyttäviä moukkia tähän maailmaan mahtuu, ja tarkoitan tällä anoppeja jotka eivät kykene toimimaan miniän pyyntöjen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttäviä moukkia tähän maailmaan mahtuu, ja tarkoitan tällä anoppeja jotka eivät kykene toimimaan miniän pyyntöjen mukaan.
Yllättävän paljon on persoonallisuushäiriöisiä ja/tai narsisteja, jotka ovat täysin kykenemättömiä ymmärtämään, että heidän seuraansa ei kaivata, saatin sitä, että oma lapsi perheensä kanssa haluaa elää omaa elämäänsä ilman jatkuvaa puuttumista ihan joka asiaan. Näille narskuttimille on täysin mahdoton ajatus, että lapsen perheessä toimitaan toisella tavalla, kuin hän itse toimisi. Ja kun lapsen perheessä toimitaan oman pään mukaan, niin katastrofi on käsillä. Ei ole niin pientä asiaa, mihin esim mun anoppi ei puutuisi. Hän on useamman kerran pitänyt minulle luennon, kuinka meidän pitää vaihtaa kevytmaito rasvattomaan.
Nyt sitten ihmettelee, kun ei ole tervetullut meille, eikä me käydä hänen luonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös ensimmäinen lapsenlapsi sai anopin innostumaan liikaa. Onneksi oli koronarajoitukset eikä vierailut osastolle onnistuneet. Mies joutui kuitenkin hieman rajanvetoa tekemään kotiutumisen jälkeen.
Anopin mielestä vauva on vain hänen poikansa tai muiden sukulaisten näköinen ja tästä jankkaa koko ajan. Odottaa myös ilmeisen innokkaana tuleeko lapselle samanväriset hiukset kuin hänelle itselleen ja tätäkin hokee jatkuvasti.
Kutsui myös itseään vauvan äidiksi. Ja se vitutti kaikista eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös ensimmäinen lapsenlapsi sai anopin innostumaan liikaa. Onneksi oli koronarajoitukset eikä vierailut osastolle onnistuneet. Mies joutui kuitenkin hieman rajanvetoa tekemään kotiutumisen jälkeen.
Anopin mielestä vauva on vain hänen poikansa tai muiden sukulaisten näköinen ja tästä jankkaa koko ajan. Odottaa myös ilmeisen innokkaana tuleeko lapselle samanväriset hiukset kuin hänelle itselleen ja tätäkin hokee jatkuvasti.
Kutsui myös itseään vauvan äidiksi. Ja se vitutti kaikista eniten.
Ai että, tuon olin jo ihan unohtanut. Toden totta, ensimmäinen lapsi ei anopin mielestä näyttänyt yhtään minulta tai sukulaisiltani. Hän oli kyllä ainoa joka oli sitä mieltä, mutta periksi ei antanut :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös ensimmäinen lapsenlapsi sai anopin innostumaan liikaa. Onneksi oli koronarajoitukset eikä vierailut osastolle onnistuneet. Mies joutui kuitenkin hieman rajanvetoa tekemään kotiutumisen jälkeen.
Anopin mielestä vauva on vain hänen poikansa tai muiden sukulaisten näköinen ja tästä jankkaa koko ajan. Odottaa myös ilmeisen innokkaana tuleeko lapselle samanväriset hiukset kuin hänelle itselleen ja tätäkin hokee jatkuvasti.
Kutsui myös itseään vauvan äidiksi. Ja se vitutti kaikista eniten.
Ai että, tuon olin jo ihan unohtanut. Toden totta, ensimmäinen lapsi ei anopin mielestä näyttänyt yhtään minulta tai sukulaisiltani. Hän oli kyllä ainoa joka oli sitä mieltä, mutta periksi ei antanut :)
Mitä ihmettä tuollaisten päässä liikkuu? Kuvittelevatko että poikansa on yksin lapsen tehnyt? Eivätkö pidä lapsen äitiä minään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös ensimmäinen lapsenlapsi sai anopin innostumaan liikaa. Onneksi oli koronarajoitukset eikä vierailut osastolle onnistuneet. Mies joutui kuitenkin hieman rajanvetoa tekemään kotiutumisen jälkeen.
Anopin mielestä vauva on vain hänen poikansa tai muiden sukulaisten näköinen ja tästä jankkaa koko ajan. Odottaa myös ilmeisen innokkaana tuleeko lapselle samanväriset hiukset kuin hänelle itselleen ja tätäkin hokee jatkuvasti.
Kutsui myös itseään vauvan äidiksi. Ja se vitutti kaikista eniten.
Ai että, tuon olin jo ihan unohtanut. Toden totta, ensimmäinen lapsi ei anopin mielestä näyttänyt yhtään minulta tai sukulaisiltani. Hän oli kyllä ainoa joka oli sitä mieltä, mutta periksi ei antanut :)
Mitä ihmettä tuollaisten päässä liikkuu? Kuvittelevatko että poikansa on yksin lapsen tehnyt? Eivätkö pidä lapsen äitiä minään?
Minun äitini ei pitönyt meitä vanhempia minään. Hän myös yritti solvaamalla ja manipuloimalla päästä miehestöni eroon kuvitellen että minusta yksin ei olisi vastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös ensimmäinen lapsenlapsi sai anopin innostumaan liikaa. Onneksi oli koronarajoitukset eikä vierailut osastolle onnistuneet. Mies joutui kuitenkin hieman rajanvetoa tekemään kotiutumisen jälkeen.
Anopin mielestä vauva on vain hänen poikansa tai muiden sukulaisten näköinen ja tästä jankkaa koko ajan. Odottaa myös ilmeisen innokkaana tuleeko lapselle samanväriset hiukset kuin hänelle itselleen ja tätäkin hokee jatkuvasti.
Kutsui myös itseään vauvan äidiksi. Ja se vitutti kaikista eniten.
Ai että, tuon olin jo ihan unohtanut. Toden totta, ensimmäinen lapsi ei anopin mielestä näyttänyt yhtään minulta tai sukulaisiltani. Hän oli kyllä ainoa joka oli sitä mieltä, mutta periksi ei antanut :)
Mitä ihmettä tuollaisten päässä liikkuu? Kuvittelevatko että poikansa on yksin lapsen tehnyt? Eivätkö pidä lapsen äitiä minään?
No ei ainakaan minun anoppini pitänyt minua muuna kuin sijais-synnyttäjänä. Vai miten pitäisi ajatella, jos toinen yrittää päästä äidin paikalle kun vauva oli 3 kk:n ikäinen ja työntää äitiä kaikin keinoin töihin. Ja sitten tosiaan alle puolivuotiaan lapsen kohdalla totesi, että nyt lopetat imettämisen ja sitten jatkoi vauvalle "sitten ei enää tarvita äitiä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Lapsella käytetään jotain mutta se ei kuulu lapsen isälle? Mitä se sellainen on?
Okei, selvitän nyt sitten kun niin jankkaat. En aikonut mennä yksityiskohtiin mutta menen sittenkin. Lapsen äiti antaa taaperoille välipaloja mitkä ovat vahingollisia hampaille. Lähinnä kuivattuja hedelmiä. Ne ovat sitkeitä ja tahmeita ja murusia voi jäädä kiinni hampaisiin melko pitkäksi aikaa. Näitä lapsi natusteli päivittäin kun oli äidin kanssa ulkona ja istui vaunuissa. Miniä tykkäsi että hedelmät ovat terveellisiä mutta ei ollut tullut ajatelleeksi asiaa hampaiden kannalta. Tästä juttelimme. Isä ei näitä syöttänyt lapselle. Siksi puhuin lapsen äidin kanssa. Menikö sinulle nyt perille? Vieläkö haluat jankata asiasta?
Jos sinun on aihan pakko antaa neuvoja lapsen syömisistä, ne voi antaa isälle.
Hah, kyllä tuntuisi naurettavalta jos anoppi ei uskaltaisi sanoa minulle, jota asia koskee, vaan miehelleni, joka sitten sen viestin minulle kiikuttaisi. Olen kyllä ihan aikuinen ja keskustelukykyinen ihminen, en tarvi miestäni viestinviejäksi. Vähintäänkin ärsyyntyisin ellen suorastaan loukkaantuisi tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Lapsella käytetään jotain mutta se ei kuulu lapsen isälle? Mitä se sellainen on?
Okei, selvitän nyt sitten kun niin jankkaat. En aikonut mennä yksityiskohtiin mutta menen sittenkin. Lapsen äiti antaa taaperoille välipaloja mitkä ovat vahingollisia hampaille. Lähinnä kuivattuja hedelmiä. Ne ovat sitkeitä ja tahmeita ja murusia voi jäädä kiinni hampaisiin melko pitkäksi aikaa. Näitä lapsi natusteli päivittäin kun oli äidin kanssa ulkona ja istui vaunuissa. Miniä tykkäsi että hedelmät ovat terveellisiä mutta ei ollut tullut ajatelleeksi asiaa hampaiden kannalta. Tästä juttelimme. Isä ei näitä syöttänyt lapselle. Siksi puhuin lapsen äidin kanssa. Menikö sinulle nyt perille? Vieläkö haluat jankata asiasta?
Jos sinun on aihan pakko antaa neuvoja lapsen syömisistä, ne voi antaa isälle.
Hah, kyllä tuntuisi naurettavalta jos anoppi ei uskaltaisi sanoa minulle, jota asia koskee, vaan miehelleni, joka sitten sen viestin minulle kiikuttaisi. Olen kyllä ihan aikuinen ja keskustelukykyinen ihminen, en tarvi miestäni viestinviejäksi. Vähintäänkin ärsyyntyisin ellen suorastaan loukkaantuisi tuollaisesta.
Ihmettelin samaa. Tosin jos minulla olisi miniä, joka suhtautuisi minuun noin vihamielisesti ja kipakasti, en olisi tekemisissä hänen kanssaan. Yrittäisin toki olla asiallinen ja kohtelias, jos jostain syystä olisi pakko olla tekemisissä.
Puhuisin varmaan vain poikani kanssa, vaikka tuntuisikin itsestä ikävästi miniän arvostelulta ja selän takana puhumiselta tuollaisessa asiassa.
Me menimme maistraatissa naimisiin kaikessa rauhassa ja tarjoiltiin anopille tämä maljallinen etikkaa (ilmeestä päätellen) vasta seuraavana aamuna.