Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Miksi se oma tapa on ainoa oikea tapa? Ja jos on äärimmäinen pakko neuvoa, miksei neuvo sitä omaa lastaan, miksi just tämän puolisoa?
Kaikki eivät ole niin häiriintyneitä kun sinä. Pystyvät normaaliin kanssakäymiseen ja keskusteluun. Jopa ottamaan ohjeista ja neuvoista opikseen.
Tää ketju käsittelee rajattomia anoppeja…
Tämä ketju tällä hetkellä käsittelee kaikkia anoppeja, koska kaikki anoppi-sanan sisältämät avaukset ylläpito poistaa, ja pitää tätä yhtä sinänsä aika typerää ketjua ylhäällä.
Mahdatko sinä jankkaaja olla ylläpidosta? Hankkiuduitko ylläpitäjäksi juurikin oman hankalan luonteesi vuoksi?
Oletko vähän vainoharhainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun vuosia on kulunut aloituksesta, olisi mukava tietää, miten aloittajalle on anoppisuhteessa käynyt.
Itse anoppina ja äitinä voin sanoa olevani varsin etäinen, autan tarvittaessa, mutta ei ole pelkoa, että tuppautuisin vierailulle. Minulla voi syynä olla se, että olen töissä koko ajan tekemisissä ison ryhmän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Me ei ainakaan olla saatu yhtä ainutta järkevää neuvoa kummaltakaan mummolta. Ihan käsittämättömiä aivopieruja on kyllä jauhettu:
- Lapselle pitää työntää ruokaa suuhun aina kun hän avaa suunsa
- Pitää antaa sokerimehua ja tutti kastaa sokeriin
- Lapsella ei saa olla rytmiä
- Kyllä lähikoulu on ainoa vaihtoehto - kun just on kerrottu, että se lähikoulu on umpihomeessa
- Ei saa ottaa yhtään ylimääräisiä kieliä, lapsen aivot sulaa
- Ei saa matkustaa minnekään, pitää olla kotona, että sukulaiset pääsee kylään
Näitä riittää!
Mahdatte olla aika iäkkäitä vanhempia, sillä luettelemasi asiat voisivat olla viime vuosisadan alussa syntyneiden isovanhempien antamia.
Niin no, appivanhemmat ovat syntyneet 50-luvulla ja neuvot ovat samaa tyyliä: kastetaan tutti hunajaan, niin kelpaa vauvalle. Koska vauvan on pakko syödä tuttia. Tai ei tarvitse turvakaukalo, koska vauvan voi tuoda sylissä kotiin (80 km) ja sen jälkeen ollaan vain kotona. Ei tarvitse liikkua mihinkään, että on koko ajan (oikean) mummon ja papan tavattavissa.
Aivan kammottavaa olisi tuollainen tilanne jossa joko omat tai kumppanin vanhemmat lompsii vaan kylään milloin huvittaa, vieläpä ilmoittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Me ei ainakaan olla saatu yhtä ainutta järkevää neuvoa kummaltakaan mummolta. Ihan käsittämättömiä aivopieruja on kyllä jauhettu:
- Lapselle pitää työntää ruokaa suuhun aina kun hän avaa suunsa
- Pitää antaa sokerimehua ja tutti kastaa sokeriin
- Lapsella ei saa olla rytmiä
- Kyllä lähikoulu on ainoa vaihtoehto - kun just on kerrottu, että se lähikoulu on umpihomeessa
- Ei saa ottaa yhtään ylimääräisiä kieliä, lapsen aivot sulaa
- Ei saa matkustaa minnekään, pitää olla kotona, että sukulaiset pääsee kylään
Näitä riittää!
Meidän olisi pitänyt valita kyläkoulu, kun sitä on aikanaan lapsen isä sisaruksineen ja anoppi itsekin käynyt. Lähempänä oleva koulu ei käy, koska suvun perinteitä ei sovi rikkoa. Turvallisemmalla koulumatkalla ei ole merkitystä. Tämä meille ilmoitettiin, kun lapsi oli n 2 viikkoa.
Appelsiinimehua olisi pitänyt antaa tuttipullosta hyvin varhaisessa vaiheessa, ja perunaa runsaan voin kanssa kun kiinteitä aloitettiin. Kun en antanut syöttää ristiäisissä vauvalle kermavaahtoa kakun päältä, niin sain kuulla, etten salli lapsilleni mitään hyvää.
Ja mikä päiväkoti? Mun olisi pitänyt jättää pieni vauva mummulle (anopille) kyllä hän hoitaa. Siis reilusti ennen äitiysloman loppua.
Juu. Anoppi ei mielestään ole ikinä puutunut meidän asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset ette tee sääntöjä selväksi heti, kun muutatte miehen kanssa yhteen?
Meillä anoppi kuvitteli voivansa kyläillä, kun mies muutti luokseni. Sanoin miehelle: "Ole hyvä ja tee äidillesi selväksi, että minun luokseni tullaan vain kutsuttuna. Käy äitisi luona vaikka joka päivä, mutta minä tahdon olla töiden jälkeen rauhassa kotona." Asia oli sillä selvä. Tietysti tilannetta helpotti, että mies muutti minun kämppääni. Miehelle oli myös suuri helpotus, että joku vihdoin veti anopille rajat, hänellä kun oli tapana kulkea omin avaimin poikiensa koteihin mitä kiusallisimpiin tilanteisiin. Ei ole kovin hääviä, kun äiti pölähtää pojan kämpille "tulin vaan käymään pissalla kun olin lähellä", ja poika on juuri hoitelemassa hoitoaan. Kuvioon kuuluu, että äiti vielä kyseli "sen mukavan tytön" perään. Joka oli siis lankomieheni lauantai-illan huuma. Sittemmin lankomieskin löysi jämäkän naisen ja huusholliinsa rajat.
Mitä aloitukseen tulee, jos anoppi pölähtäisi oveni taakse yllättäen, kyllä minulla riittäisi pokka sanoa "poikasi ei ole nyt kotona ja mulla on hommat kesken, heippa." Jos anoppi tahtoisi nähdä vaivaa, pokkani riittäisi myös senkin sanomiseen, että "kutsumme sinut kyllä sitten kun se on ajankohtaista. Siihen saakka tahdomme olla vauvan kanssa keskenämme."
Mutta hirviöanopit ovat samanlaisia kuin väkivaltaiset miehet. Ne haistavat helpot uhrit. Kukaan ei rupea minulle, koska ne haistavat että eivät voita kuitenkaan.
Jos joku ihmettelee miten minusta on tullut näin kova, niin kasvoin sellaisen äidin hoteissa että päätin kotoa pois muutettuani että kukaan ei sanele minun elämässäni enää yhtään mitään koskaan. Minä päätän mitä minun elämässäni tapahtuu ja se siitä. Olen ollut muiden oikkujen armoilla ensimmäiset 18 elinvuottani, se saa riittää yhdeksi eliniäksi.
Kas kun se ongelma on se että kaikki ei usko.
Kyllä uskoo kun pannaan uskomaan. Jos ei omin jaloin lähde, niin niskasta viemällä viimeistään. Toki siitä voi tulla reissu sovitteluun, mutta onhan kotirauha sen arvoista. Ja samalla reissulla voidaan sitten hommata uskomattomalle lähestymiskielto.
Mutta nuo rajattomat ihmiset ovat vähän samanlaisia kuin koirat (tai kakarat). Jos johdonmukaisesti et anna niille koskaan milliäkään periksi, ne eivät edes ala perseillä, kun tietävät ettei siitä ole mitään hyötyä kumminkaan. Klassinen ehdollistaminen toimii ihan kaikilla selkärankaisilla, poislukien dementit. Ei voi ehdollistua jos ei muista mitään. Tässä on tavallaan kyse käänteisestä ehdollistamisesta: häirikkö ehdollistuu jo ennen häiriköinnin aloittamista siihen, että "mikään temppuni ei tule toimimaan tämän ihmisen kanssa ja yrityskin johtaa välittömään rangaistukseen, joten turha edes yrittää".
Mutta tämä tosiaan edellyttää sitä, että olette tiukkana heti ensi hetkistä alkaen, ettekä edes yritä leikkiä mitään kilttiä miniää. Minä esim. tein heti miehen muutettua luokseni selväksi senkin, että en vastaa anopin puheluihin. En oikein tajua, miten anoppi edes sai päähänsä että hänen pitäisi soitella minulle? En keksi ensimmäistäkään syytä, miksi miniän ja anopin pitäisi puhua puhelimessa, paitsi tietysti jos ovat henkilökohtaisia ystäviä. No, anoppi soitti kerran jonkun turhanaikaisen juoruilupuhelun, sen jälkeen sanoin miehelle että teepä äidillesi selväksi ettei minulle soitella. Mies sanoi aiheesta, anoppi pari kertaa koitti soittaa mutta kyllästyi kun en koskaan vastannut puhelimeen, enkä myöskään hänen viesteihinsä.
Omassa äidissäni olikin enemmän kouluttamista, se kun oli oppinut 18 vuodessa pahoille tavoille. Vaadittiin minulta burn out, ennen kuin sain itsestäni irti rajojen vetämisen äidin suuntaan.
Joka tapauksessa, kokemuksesta voin vakuuttaa, että kyllä ne kaikki uskoo ja oppii, jos minun äitinikin oppi. Katsokaas kun teillä on jotain, mitä se toinen haluaa. Muutenhan se ei pitäisi yhteyttä. Onko se sitten huomiota, vauvan näkemistä, mitä ikinä. Mutta niin kauan kun toinen haluaa sinulta jotain ja sinä et tarvitse tai halua häneltä muuta kuin rauhaa, sinä voit sanella marssijärjestyksen.
Sille ei tietenkään voi mitään, mitä sinusta sitten selän takana puhutaan, mutta minua ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa. Seläntakanapuhujat puhuvat aina, ei niitä sen takia kannata mielistellä että puhuisivat hyvää. Lisäksi jos joku ihminen uskoo mieluummin juoruja minusta kuin tekee omat johtopäätöksensä, en tee sellaisen ihmisen "hyvällä mielipiteellä" mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei halunnut (oli epävarma ensimmäisen lapsen kohdalla) anoppia kylään heti lapsen synnyttyä. Anoppi veti herneet nenää, eikä tullut sitten ennen ristiäisiä ollenkaan...
Monille isovanhemmille on tärkeä nähdä vauva pian syntymän jälkeen. Yrittäkää luovia siten, että isovanhemmat näkisivät lapsen, mutta ei tarvitse tulla päiväkausiksi (tai päivittäin oleskelemaan). Ja vierailulle tulevat fiksut isovanhemmat, eivät odota palvelua, vaan tarpeen mukaan auttavat. Esim. just kuten tuolla aiemmin kerrottiin, että tuovat valmista ruokaa tullessaan.
MIKSI pitäisi luovia ja varoa jonkun ulkopuolisen sukulaisen mielipahoja?
MIKSI ei voi vain olla niin kuin aikuiset on. Hallita omaa kotiaan ja kutsua kylään kun itselle sopii.
MIKÄ ihme siinä on niin vaikeaa?
No siksi, kun on olemassa ihmisiä, jotka ovat uskomattoman röyhkeitä ja tunkeilevaisia eivätkä ymmärrä normaaleja käytöstapoja. Nykyaikana ei voi ängetä kylään jonkun luokse, ei edes ystävien luo. Pitää ilmoittaa etukäteen, jos on tulossa. Olin kerran tilanteessa, jossa pieneen kotiimme tupsahti yllättäen muualla Suomessa asuva monilapsinen sukulaisperhe. Oli viikonloppu eivätkä ruokakaupat olleet koko ajan auki. Meillä ei ollut pakastinta, josta ottaa esiin syötäävää. Oli tottakai mukava nähdä heitä, mutta heidän olisi ehdottomasti pitänyt kertoa tulostaan etukäteen. Ketjussa mainittiin joku anoppi tai muu henkilö, joka meni penkomaan kyläpaikan tavaroita ja asiakirjoja. Eihän sellaista voi tehdä. Mutta on siis olemassa ihmisiä, jotka voivat.
Me oltiin lähdössä neljän viikon reissulle. Keittiöstä oli tarkoituksella tyhjennetty jääkaappi ja muutkin sinä aikana pilalle menevät ruokatarpeet. Oli alkukesä joten olin ollut myös kaukaa viisas, kokannut pakastimenkin mahdollisimman tyhjäksi jotta marjat mahtuu sinne myöhemmin kesällä.
Appivanhemmat tunki kutsumatta kylään, anoppi syöksyi suoraan keittiöön ja alkoi penkoa kaappeja ja pakastinta. Ja riehua suureen ääneen miten poikaparka kuolee nälkään kun kotona ei ole ruoanmurenaakaan. Ihan silmitöntä messuamista. Meuhkasi sen koko suvulleen.
En ole sen jälkeen kyennyt hänen kanssaan olemaan kyllä yhtään.
Tuo oli täysin tahallista harkittua kylmää ilkeyttä.
Tuota siis eikö ne appivanhemmat muka tienneet, että olette lähdössä 4 viikon reissulle?
Meillä anoppi katsoo oikeudekseen arvostella ja mitätöidä kaikkea, mitä teemme. Olemme kantapään kautta oppineet, että emme kerro anopille matkoista emmekä isommista hankinnoista. Anopilla kun on harha että hänellä olisi paljonkin sanomista meidän matkakohteisiin, millaiset kaakelit pistetään kylppäriin tai millainen sohva meille ostetaan olkkariin.
Ennen kuin joku vääräleuka tulee inisemään, niin ihan omilla rahoilla teemme hankinnat. Anopilta emme ota rahaa vastaan, vaikka sitä on joskus meille tyrkyttänyt.
Meistä mummo teki lastensuojeluilmoituksen, kun hänen mielestään emme olisi saaneet tehdä lomamatkaa tiettyyn maahan. Mummo ei ole koskaan käynyt ulkomailla, eikä juuri kotipitäjästä liiku minnekään.
Kun lapset oli pieniä (vauva ja taapero), meidän olisi pitänyt pakata Passattiin Lapin reissulle oman perheen + tavaroiden (sis. tuplalisäksi anoppi tavaroineen. Hän tulee mukaan lapsenvahdiksi. Oli katsonut oikein mukavan maisemareitin mennen tullen, ja kirjoittanut ylös ties mitä nähtävyyksiä, mitä saadaan käydä ihastelemassa. Kilometrejä olisi tullut varmaan triplasti, ja aikaa kolme päivää, kun olisi pitänyt ajaa jotain kinttupolkua edes takaisin katsomaan jotain erämaakirkkoa. Anopille olisi tietysti pitänyt kustantaa huone hotellissa, vaikka hän oli tuohon aikaan taatusti varakkaampi kuin meidän perhe, mua kun hän hoitaa.... Mä tai mies ei koettu tarvetta hoitajalle, mummu jäi kyydistä. "Mikään ei kelpaa" - puheluita teki varmaan viikon. Parin ihmisen kanssa kuulemma meni välit poikki, kun ymmärsivät miksi mummu jätettiin kyydistä. Mummu, joka ihan itse kutsui itsensä mukaan.
Niin siis autossa oli jo tuplarattaat, pari paketillista vaippoja jne vauvaperheelle tarpeellisia tavaroita.
Miksi ajattelet, että tuolla on jotain merkitystä? Sama kai se on, vaikka autossa olisi ollut vain nenäliina, jos ette tahtoneet anoppia mukaan. Miksi sitä mukaanottamattomuutta pitäisi jotenkin oikeuttaa tilanpuutteella? Se, että tahdoitte mennä ilman anoppia, on ihan validi syy. Aika harva ottaa kumpaakaan anoppia lomareissuille.
Toisekseen, miksi vastasitte ruikutuspuheluihin ensimmäisen jälkeen? Puhelimeen ei ihan oikeasti ole mikään pakko vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset ette tee sääntöjä selväksi heti, kun muutatte miehen kanssa yhteen?
Meillä anoppi kuvitteli voivansa kyläillä, kun mies muutti luokseni. Sanoin miehelle: "Ole hyvä ja tee äidillesi selväksi, että minun luokseni tullaan vain kutsuttuna. Käy äitisi luona vaikka joka päivä, mutta minä tahdon olla töiden jälkeen rauhassa kotona." Asia oli sillä selvä. Tietysti tilannetta helpotti, että mies muutti minun kämppääni. Miehelle oli myös suuri helpotus, että joku vihdoin veti anopille rajat, hänellä kun oli tapana kulkea omin avaimin poikiensa koteihin mitä kiusallisimpiin tilanteisiin. Ei ole kovin hääviä, kun äiti pölähtää pojan kämpille "tulin vaan käymään pissalla kun olin lähellä", ja poika on juuri hoitelemassa hoitoaan. Kuvioon kuuluu, että äiti vielä kyseli "sen mukavan tytön" perään. Joka oli siis lankomieheni lauantai-illan huuma. Sittemmin lankomieskin löysi jämäkän naisen ja huusholliinsa rajat.
Mitä aloitukseen tulee, jos anoppi pölähtäisi oveni taakse yllättäen, kyllä minulla riittäisi pokka sanoa "poikasi ei ole nyt kotona ja mulla on hommat kesken, heippa." Jos anoppi tahtoisi nähdä vaivaa, pokkani riittäisi myös senkin sanomiseen, että "kutsumme sinut kyllä sitten kun se on ajankohtaista. Siihen saakka tahdomme olla vauvan kanssa keskenämme."
Mutta hirviöanopit ovat samanlaisia kuin väkivaltaiset miehet. Ne haistavat helpot uhrit. Kukaan ei rupea minulle, koska ne haistavat että eivät voita kuitenkaan.
Jos joku ihmettelee miten minusta on tullut näin kova, niin kasvoin sellaisen äidin hoteissa että päätin kotoa pois muutettuani että kukaan ei sanele minun elämässäni enää yhtään mitään koskaan. Minä päätän mitä minun elämässäni tapahtuu ja se siitä. Olen ollut muiden oikkujen armoilla ensimmäiset 18 elinvuottani, se saa riittää yhdeksi eliniäksi.
Kas kun se ongelma on se että kaikki ei usko.
Kyllä uskoo kun pannaan uskomaan. Jos ei omin jaloin lähde, niin niskasta viemällä viimeistään. Toki siitä voi tulla reissu sovitteluun, mutta onhan kotirauha sen arvoista. Ja samalla reissulla voidaan sitten hommata uskomattomalle lähestymiskielto.
Mutta nuo rajattomat ihmiset ovat vähän samanlaisia kuin koirat (tai kakarat). Jos johdonmukaisesti et anna niille koskaan milliäkään periksi, ne eivät edes ala perseillä, kun tietävät ettei siitä ole mitään hyötyä kumminkaan. Klassinen ehdollistaminen toimii ihan kaikilla selkärankaisilla, poislukien dementit. Ei voi ehdollistua jos ei muista mitään. Tässä on tavallaan kyse käänteisestä ehdollistamisesta: häirikkö ehdollistuu jo ennen häiriköinnin aloittamista siihen, että "mikään temppuni ei tule toimimaan tämän ihmisen kanssa ja yrityskin johtaa välittömään rangaistukseen, joten turha edes yrittää".
Mutta tämä tosiaan edellyttää sitä, että olette tiukkana heti ensi hetkistä alkaen, ettekä edes yritä leikkiä mitään kilttiä miniää. Minä esim. tein heti miehen muutettua luokseni selväksi senkin, että en vastaa anopin puheluihin. En oikein tajua, miten anoppi edes sai päähänsä että hänen pitäisi soitella minulle? En keksi ensimmäistäkään syytä, miksi miniän ja anopin pitäisi puhua puhelimessa, paitsi tietysti jos ovat henkilökohtaisia ystäviä. No, anoppi soitti kerran jonkun turhanaikaisen juoruilupuhelun, sen jälkeen sanoin miehelle että teepä äidillesi selväksi ettei minulle soitella. Mies sanoi aiheesta, anoppi pari kertaa koitti soittaa mutta kyllästyi kun en koskaan vastannut puhelimeen, enkä myöskään hänen viesteihinsä.
Omassa äidissäni olikin enemmän kouluttamista, se kun oli oppinut 18 vuodessa pahoille tavoille. Vaadittiin minulta burn out, ennen kuin sain itsestäni irti rajojen vetämisen äidin suuntaan.
Joka tapauksessa, kokemuksesta voin vakuuttaa, että kyllä ne kaikki uskoo ja oppii, jos minun äitinikin oppi. Katsokaas kun teillä on jotain, mitä se toinen haluaa. Muutenhan se ei pitäisi yhteyttä. Onko se sitten huomiota, vauvan näkemistä, mitä ikinä. Mutta niin kauan kun toinen haluaa sinulta jotain ja sinä et tarvitse tai halua häneltä muuta kuin rauhaa, sinä voit sanella marssijärjestyksen.
Sille ei tietenkään voi mitään, mitä sinusta sitten selän takana puhutaan, mutta minua ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa. Seläntakanapuhujat puhuvat aina, ei niitä sen takia kannata mielistellä että puhuisivat hyvää. Lisäksi jos joku ihminen uskoo mieluummin juoruja minusta kuin tekee omat johtopäätöksensä, en tee sellaisen ihmisen "hyvällä mielipiteellä" mitään.
Et tiedä yhtään mistä puhut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tällä on se neuvomisneuroosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tällä on se neuvomisneuroosi.
Niin. Niitä pakkoneuvojia on liikenteessä. Mitään ei mistään tiedetä mutta sekaantua ja neuvoa pitää
Huonon äidin kasvattama mies valitsee itselleen vielä huonomman vaimon. Tämäkin keskustelu osoittaa väitteen todeksi.
Fiksun naisen kasvattama mies valitsee tyylikkään ja fiksun naisen joka näkee muutakin kuin oman napansa.
M o T
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet valitsee äitinsä kaltaisia naisia vaimoikseen. Jos sulla on hankala anoppi, niin tiedän kyllä millainen sitten itse olet.
Jaa. Minun anoppini on vaalea, ollut nuorena missimäisen kaunis (sittemmin lihonut muodottomaksi koska ei liiku lainkaan), upea sopraano. Varsinainen kodin hengetär, äärimmäisen sosiaalinen ja puhelias luonne. Valitettavasti myös takertuva, avuton ja tyhmä.
Minä olen erakkoluonne, joka näyttää tosi hyvänä päivänä Sigourney Weaveriltä Alien Resurrectionissa. Äänialani on ehkä puoli oktaavia ja ääneni rahisee ja narisee vähästä käytöstä. Minua kiinnostaa lähinnä metsissä samoilu, vapaasukellus ja 1800-luvun kirjallisuus.
Itse asiassa kun nyt tuntemiani naisia mietin, en tunne ketään, joka muistuttaisi anoppiaan edes etäisesti.
Ehkä ne essunnauhoissa kiinni olevat miehet ottavat äitinsä kaltaisia vaimoja, mene tiedä. Fiksut kypsät miehet eivät niin tunnu tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Huonon äidin kasvattama mies valitsee itselleen vielä huonomman vaimon. Tämäkin keskustelu osoittaa väitteen todeksi.
Fiksun naisen kasvattama mies valitsee tyylikkään ja fiksun naisen joka näkee muutakin kuin oman napansa.
M o T
Kyllä taas kuvitellaan se oma osuus niin maan valtavaksi
Minun miehelleni sattui hyvä koulu, hyvät opettajat ja hyvä kaveripiiri.
Muutti kotoa 15-vuotiaana ja pysyi poissa. Niin selvisi siitä paska-anopin paskakasvatuksesta.
Kälyt muhi siellä nelikymppisiksi kunnes anoppi kuoli. Avuttomia riippuvaisia olentoja joille pitää jonkun antaa lupa vessareissuunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset ette tee sääntöjä selväksi heti, kun muutatte miehen kanssa yhteen?
Meillä anoppi kuvitteli voivansa kyläillä, kun mies muutti luokseni. Sanoin miehelle: "Ole hyvä ja tee äidillesi selväksi, että minun luokseni tullaan vain kutsuttuna. Käy äitisi luona vaikka joka päivä, mutta minä tahdon olla töiden jälkeen rauhassa kotona." Asia oli sillä selvä. Tietysti tilannetta helpotti, että mies muutti minun kämppääni. Miehelle oli myös suuri helpotus, että joku vihdoin veti anopille rajat, hänellä kun oli tapana kulkea omin avaimin poikiensa koteihin mitä kiusallisimpiin tilanteisiin. Ei ole kovin hääviä, kun äiti pölähtää pojan kämpille "tulin vaan käymään pissalla kun olin lähellä", ja poika on juuri hoitelemassa hoitoaan. Kuvioon kuuluu, että äiti vielä kyseli "sen mukavan tytön" perään. Joka oli siis lankomieheni lauantai-illan huuma. Sittemmin lankomieskin löysi jämäkän naisen ja huusholliinsa rajat.
Mitä aloitukseen tulee, jos anoppi pölähtäisi oveni taakse yllättäen, kyllä minulla riittäisi pokka sanoa "poikasi ei ole nyt kotona ja mulla on hommat kesken, heippa." Jos anoppi tahtoisi nähdä vaivaa, pokkani riittäisi myös senkin sanomiseen, että "kutsumme sinut kyllä sitten kun se on ajankohtaista. Siihen saakka tahdomme olla vauvan kanssa keskenämme."
Mutta hirviöanopit ovat samanlaisia kuin väkivaltaiset miehet. Ne haistavat helpot uhrit. Kukaan ei rupea minulle, koska ne haistavat että eivät voita kuitenkaan.
Jos joku ihmettelee miten minusta on tullut näin kova, niin kasvoin sellaisen äidin hoteissa että päätin kotoa pois muutettuani että kukaan ei sanele minun elämässäni enää yhtään mitään koskaan. Minä päätän mitä minun elämässäni tapahtuu ja se siitä. Olen ollut muiden oikkujen armoilla ensimmäiset 18 elinvuottani, se saa riittää yhdeksi eliniäksi.
Kas kun se ongelma on se että kaikki ei usko.
Kyllä uskoo kun pannaan uskomaan. Jos ei omin jaloin lähde, niin niskasta viemällä viimeistään. Toki siitä voi tulla reissu sovitteluun, mutta onhan kotirauha sen arvoista. Ja samalla reissulla voidaan sitten hommata uskomattomalle lähestymiskielto.
Mutta nuo rajattomat ihmiset ovat vähän samanlaisia kuin koirat (tai kakarat). Jos johdonmukaisesti et anna niille koskaan milliäkään periksi, ne eivät edes ala perseillä, kun tietävät ettei siitä ole mitään hyötyä kumminkaan. Klassinen ehdollistaminen toimii ihan kaikilla selkärankaisilla, poislukien dementit. Ei voi ehdollistua jos ei muista mitään. Tässä on tavallaan kyse käänteisestä ehdollistamisesta: häirikkö ehdollistuu jo ennen häiriköinnin aloittamista siihen, että "mikään temppuni ei tule toimimaan tämän ihmisen kanssa ja yrityskin johtaa välittömään rangaistukseen, joten turha edes yrittää".
Mutta tämä tosiaan edellyttää sitä, että olette tiukkana heti ensi hetkistä alkaen, ettekä edes yritä leikkiä mitään kilttiä miniää. Minä esim. tein heti miehen muutettua luokseni selväksi senkin, että en vastaa anopin puheluihin. En oikein tajua, miten anoppi edes sai päähänsä että hänen pitäisi soitella minulle? En keksi ensimmäistäkään syytä, miksi miniän ja anopin pitäisi puhua puhelimessa, paitsi tietysti jos ovat henkilökohtaisia ystäviä. No, anoppi soitti kerran jonkun turhanaikaisen juoruilupuhelun, sen jälkeen sanoin miehelle että teepä äidillesi selväksi ettei minulle soitella. Mies sanoi aiheesta, anoppi pari kertaa koitti soittaa mutta kyllästyi kun en koskaan vastannut puhelimeen, enkä myöskään hänen viesteihinsä.
Omassa äidissäni olikin enemmän kouluttamista, se kun oli oppinut 18 vuodessa pahoille tavoille. Vaadittiin minulta burn out, ennen kuin sain itsestäni irti rajojen vetämisen äidin suuntaan.
Joka tapauksessa, kokemuksesta voin vakuuttaa, että kyllä ne kaikki uskoo ja oppii, jos minun äitinikin oppi. Katsokaas kun teillä on jotain, mitä se toinen haluaa. Muutenhan se ei pitäisi yhteyttä. Onko se sitten huomiota, vauvan näkemistä, mitä ikinä. Mutta niin kauan kun toinen haluaa sinulta jotain ja sinä et tarvitse tai halua häneltä muuta kuin rauhaa, sinä voit sanella marssijärjestyksen.
Sille ei tietenkään voi mitään, mitä sinusta sitten selän takana puhutaan, mutta minua ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa. Seläntakanapuhujat puhuvat aina, ei niitä sen takia kannata mielistellä että puhuisivat hyvää. Lisäksi jos joku ihminen uskoo mieluummin juoruja minusta kuin tekee omat johtopäätöksensä, en tee sellaisen ihmisen "hyvällä mielipiteellä" mitään.
Jäin miettimään tuota ”sulla on jotain mitä ne haluaa”. Mulla on sekä oma äiti ja anoppi narsistisia (siis olivat todella huonoja äitejä lapsuudessamme) ja kumpikaan ei välitä tipan vertaa meistä omista aikuisista lapsista (siis mies ja minä) eikä lapsenlapsista. Eivät tapaa lapsiamme, eivätkä soittele, käy, kutsu kylään. Ovat täysin piittaamattomat ja kylmät. Tämä on todella loukkaavaa, varsinkin kun olen tehnyt kaikkeni että olisi hyvät välitä, lähetellyt lasten kuvia, askarteluja ja sellaista. Silti noita ei kiinnosta.
Onko siis niin että minulla ei ole mitään mikä noita kiinnostaisi? Ja sitten niillä joilla on tuppautuvat isovanhemmat, onkin jotain sellaista mikä on haluttavaa?
Se että tuppautuu täysillä ja se, ettei kiinnosta sen vertaakaan että edes kerran vuodessa soittaisi, on varmaan saman asian eli VALLANKÄYTÖN kaksi eri ääripäätä.
Mielenkiintoisia joidenkin kirjoittajien mielipiteet siitä että kaikki anopin ovat hirveitä ja yhdessäkään anopissa ei voi olla mitään hyvää. Sanokaahan mitä tapahtuu kun tämän ketjun miniöiden pojat menevät naimisiin ja miniöistä tuleekin nyt anoppeja?
Vierailija kirjoitti:
Huonon äidin kasvattama mies valitsee itselleen vielä huonomman vaimon. Tämäkin keskustelu osoittaa väitteen todeksi.
Fiksun naisen kasvattama mies valitsee tyylikkään ja fiksun naisen joka näkee muutakin kuin oman napansa.
M o T
Tämä on niin totta.
Näilläkin kaikilla kauhealla miniöillä on kauhea anoppi, mistäpä se poika on paremmasta tiennyt, hullumpaa vaan on itselleen valinnut ja tulos on tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia joidenkin kirjoittajien mielipiteet siitä että kaikki anopin ovat hirveitä ja yhdessäkään anopissa ei voi olla mitään hyvää. Sanokaahan mitä tapahtuu kun tämän ketjun miniöiden pojat menevät naimisiin ja miniöistä tuleekin nyt anoppeja?
Ei täällä niin missään lue.
Tämä ketju käsittelee rajattomia anoppeja joten toki ne tämän ketjun käsittelemät anopit on sitten niitä rajattomia.
Jos selkeesti koet kuuluvasi heihin niin sille en mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet valitsee äitinsä kaltaisia naisia vaimoikseen. Jos sulla on hankala anoppi, niin tiedän kyllä millainen sitten itse olet.
Jaa. Minun anoppini on vaalea, ollut nuorena missimäisen kaunis (sittemmin lihonut muodottomaksi koska ei liiku lainkaan), upea sopraano. Varsinainen kodin hengetär, äärimmäisen sosiaalinen ja puhelias luonne. Valitettavasti myös takertuva, avuton ja tyhmä.
Minä olen erakkoluonne, joka näyttää tosi hyvänä päivänä Sigourney Weaveriltä Alien Resurrectionissa. Äänialani on ehkä puoli oktaavia ja ääneni rahisee ja narisee vähästä käytöstä. Minua kiinnostaa lähinnä metsissä samoilu, vapaasukellus ja 1800-luvun kirjallisuus.
Itse asiassa kun nyt tuntemiani naisia mietin, en tunne ketään, joka muistuttaisi anoppiaan edes etäisesti.
Ehkä ne essunnauhoissa kiinni olevat miehet ottavat äitinsä kaltaisia vaimoja, mene tiedä. Fiksut kypsät miehet eivät niin tunnu tekevän.
Yhteistä teissä: kiinnitätte huomiota omaan ja muiden ihmisten ulkonäköön. Olette ilmeisesti musikaalisia. Itsekeskeisyys ja tyhmyyskin taitaa olla yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset ette tee sääntöjä selväksi heti, kun muutatte miehen kanssa yhteen?
Meillä anoppi kuvitteli voivansa kyläillä, kun mies muutti luokseni. Sanoin miehelle: "Ole hyvä ja tee äidillesi selväksi, että minun luokseni tullaan vain kutsuttuna. Käy äitisi luona vaikka joka päivä, mutta minä tahdon olla töiden jälkeen rauhassa kotona." Asia oli sillä selvä. Tietysti tilannetta helpotti, että mies muutti minun kämppääni. Miehelle oli myös suuri helpotus, että joku vihdoin veti anopille rajat, hänellä kun oli tapana kulkea omin avaimin poikiensa koteihin mitä kiusallisimpiin tilanteisiin. Ei ole kovin hääviä, kun äiti pölähtää pojan kämpille "tulin vaan käymään pissalla kun olin lähellä", ja poika on juuri hoitelemassa hoitoaan. Kuvioon kuuluu, että äiti vielä kyseli "sen mukavan tytön" perään. Joka oli siis lankomieheni lauantai-illan huuma. Sittemmin lankomieskin löysi jämäkän naisen ja huusholliinsa rajat.
Mitä aloitukseen tulee, jos anoppi pölähtäisi oveni taakse yllättäen, kyllä minulla riittäisi pokka sanoa "poikasi ei ole nyt kotona ja mulla on hommat kesken, heippa." Jos anoppi tahtoisi nähdä vaivaa, pokkani riittäisi myös senkin sanomiseen, että "kutsumme sinut kyllä sitten kun se on ajankohtaista. Siihen saakka tahdomme olla vauvan kanssa keskenämme."
Mutta hirviöanopit ovat samanlaisia kuin väkivaltaiset miehet. Ne haistavat helpot uhrit. Kukaan ei rupea minulle, koska ne haistavat että eivät voita kuitenkaan.
Jos joku ihmettelee miten minusta on tullut näin kova, niin kasvoin sellaisen äidin hoteissa että päätin kotoa pois muutettuani että kukaan ei sanele minun elämässäni enää yhtään mitään koskaan. Minä päätän mitä minun elämässäni tapahtuu ja se siitä. Olen ollut muiden oikkujen armoilla ensimmäiset 18 elinvuottani, se saa riittää yhdeksi eliniäksi.
Kas kun se ongelma on se että kaikki ei usko.
Kyllä uskoo kun pannaan uskomaan. Jos ei omin jaloin lähde, niin niskasta viemällä viimeistään. Toki siitä voi tulla reissu sovitteluun, mutta onhan kotirauha sen arvoista. Ja samalla reissulla voidaan sitten hommata uskomattomalle lähestymiskielto.
Mutta nuo rajattomat ihmiset ovat vähän samanlaisia kuin koirat (tai kakarat). Jos johdonmukaisesti et anna niille koskaan milliäkään periksi, ne eivät edes ala perseillä, kun tietävät ettei siitä ole mitään hyötyä kumminkaan. Klassinen ehdollistaminen toimii ihan kaikilla selkärankaisilla, poislukien dementit. Ei voi ehdollistua jos ei muista mitään. Tässä on tavallaan kyse käänteisestä ehdollistamisesta: häirikkö ehdollistuu jo ennen häiriköinnin aloittamista siihen, että "mikään temppuni ei tule toimimaan tämän ihmisen kanssa ja yrityskin johtaa välittömään rangaistukseen, joten turha edes yrittää".
Mutta tämä tosiaan edellyttää sitä, että olette tiukkana heti ensi hetkistä alkaen, ettekä edes yritä leikkiä mitään kilttiä miniää. Minä esim. tein heti miehen muutettua luokseni selväksi senkin, että en vastaa anopin puheluihin. En oikein tajua, miten anoppi edes sai päähänsä että hänen pitäisi soitella minulle? En keksi ensimmäistäkään syytä, miksi miniän ja anopin pitäisi puhua puhelimessa, paitsi tietysti jos ovat henkilökohtaisia ystäviä. No, anoppi soitti kerran jonkun turhanaikaisen juoruilupuhelun, sen jälkeen sanoin miehelle että teepä äidillesi selväksi ettei minulle soitella. Mies sanoi aiheesta, anoppi pari kertaa koitti soittaa mutta kyllästyi kun en koskaan vastannut puhelimeen, enkä myöskään hänen viesteihinsä.
Omassa äidissäni olikin enemmän kouluttamista, se kun oli oppinut 18 vuodessa pahoille tavoille. Vaadittiin minulta burn out, ennen kuin sain itsestäni irti rajojen vetämisen äidin suuntaan.
Joka tapauksessa, kokemuksesta voin vakuuttaa, että kyllä ne kaikki uskoo ja oppii, jos minun äitinikin oppi. Katsokaas kun teillä on jotain, mitä se toinen haluaa. Muutenhan se ei pitäisi yhteyttä. Onko se sitten huomiota, vauvan näkemistä, mitä ikinä. Mutta niin kauan kun toinen haluaa sinulta jotain ja sinä et tarvitse tai halua häneltä muuta kuin rauhaa, sinä voit sanella marssijärjestyksen.
Sille ei tietenkään voi mitään, mitä sinusta sitten selän takana puhutaan, mutta minua ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa. Seläntakanapuhujat puhuvat aina, ei niitä sen takia kannata mielistellä että puhuisivat hyvää. Lisäksi jos joku ihminen uskoo mieluummin juoruja minusta kuin tekee omat johtopäätöksensä, en tee sellaisen ihmisen "hyvällä mielipiteellä" mitään.
Jäin miettimään tuota ”sulla on jotain mitä ne haluaa”. Mulla on sekä oma äiti ja anoppi narsistisia (siis olivat todella huonoja äitejä lapsuudessamme) ja kumpikaan ei välitä tipan vertaa meistä omista aikuisista lapsista (siis mies ja minä) eikä lapsenlapsista. Eivät tapaa lapsiamme, eivätkä soittele, käy, kutsu kylään. Ovat täysin piittaamattomat ja kylmät. Tämä on todella loukkaavaa, varsinkin kun olen tehnyt kaikkeni että olisi hyvät välitä, lähetellyt lasten kuvia, askarteluja ja sellaista. Silti noita ei kiinnosta.
Onko siis niin että minulla ei ole mitään mikä noita kiinnostaisi? Ja sitten niillä joilla on tuppautuvat isovanhemmat, onkin jotain sellaista mikä on haluttavaa?Se että tuppautuu täysillä ja se, ettei kiinnosta sen vertaakaan että edes kerran vuodessa soittaisi, on varmaan saman asian eli VALLANKÄYTÖN kaksi eri ääripäätä.
Se, että ei pidä sukulaisiinsa yhteyttä koska ei kiinnosta, ei ole vallankäyttöä tai narsismia vaan ihan vaan oma valinta. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta roikkua ihmisissä vain siksi, että papinkirja toteaa ne sukulaisiksi. Vai käytänkö minäkin valtaa ja olen narsisti, koska en ole missään tekemisissä kummitätini tai hänen lastensa kanssa?
Ja kyllä, selvästikään sinä ja lapsesi ette kiinnosta noita sukulaisia, eikä sinulla ole mitään muutakaan mitä he haluaisivat. Ei kaikki ihmiset kiinnosta kaikkia, eikä nykyaikana voi olettaa, että pelkän verisiteen takia pidettäisiin väkisin yhteyttä.
Sitäpaitsi jos he ovat oikeasti narsisteja, kuten väität, kiitä Jeesusta että EIVÄT ole kiinnostuneita. Pelkkä kiinnostumattomuus ei kuitenkaan kenestäkään narsistia tee.
En oikein ymmärrä, miksi koet loukkaavana sen, että joku ihminen ei halua olla sinun ja lastesi kanssa tekemisissä? Ja miksi olet nähnyt vaivaa luodaksesi hyvät välit, jos toinen osapuoli ei ole millään tavalla osoittanut haluavansa minkäänlaisia välejä? Ihme marttyyrin leikkimistä ja uhriutumista.
Kuulostat oikeastaan samalta kuin nämä takertuja-anopit. Toinen osapuoli haluaisi olla rauhassa, sinä tahtoisit vuorovaikuttaa, joten tottakai se toinen on kamala kun ei anna sinulle mitä tahdot. Vaikkei kellään ole mitään velvollisuutta tavata lastenlapsiaan jos ei tahdo.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ketju tällä hetkellä käsittelee kaikkia anoppeja, koska kaikki anoppi-sanan sisältämät avaukset ylläpito poistaa, ja pitää tätä yhtä sinänsä aika typerää ketjua ylhäällä.
Mahdatko sinä jankkaaja olla ylläpidosta? Hankkiuduitko ylläpitäjäksi juurikin oman hankalan luonteesi vuoksi?