Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Anoppi-parka saa taas haukkumista. Tuliko miniälle nyt hyvä mieli.
Anoppini ei ole parka, vaan hirviö.
En tuosta hyvästä mielestäkään tiedä, mutta helpottaa, kun saa purkaa sydäntään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös ensimmäinen lapsenlapsi sai anopin innostumaan liikaa. Onneksi oli koronarajoitukset eikä vierailut osastolle onnistuneet. Mies joutui kuitenkin hieman rajanvetoa tekemään kotiutumisen jälkeen.
Anopin mielestä vauva on vain hänen poikansa tai muiden sukulaisten näköinen ja tästä jankkaa koko ajan. Odottaa myös ilmeisen innokkaana tuleeko lapselle samanväriset hiukset kuin hänelle itselleen ja tätäkin hokee jatkuvasti.
Kutsui myös itseään vauvan äidiksi. Ja se vitutti kaikista eniten.
Meillä kaikki lasten ominaisuudet on isän (ja varsinkin anopin) suvusta. Ja kaikki mitä lapset oppi, niin "just niinkuin isänsä." Aikaa ihmeellistä, kun mun lapsissa ei muka näy _mitään_ mun piirteistä. Onkohan mun mies kloonannut itsensä?
Voi ei. Olen usein sanonut noin, enkä ole tajunnut että se voisi loukata. Näen lapsessa oman lapseni piirteitä, ja hän on "just niin kuin ... pienenä".
En tiedä millainen toinen vanhempi on ollut pienenä, mutta toisen anopin mielestä lapsi on samanlainen kuin hänen lapsensa oli. Ehkä me molemmat näemme lapsesta vain sen puolen, vaikka ulkonäkö on molempien.
Eli näet että lapsi on molempien näköinen mutta silti tuot esille näkeväsi vain oman lapsesi piirteitä. Miten et ole tajunnut että se ei tunnu kivalta? Tuollaisen kuuleminen jatkuvasti tuntuu kurjalta. Ihan niin kuin lapsi ei olisi toisen vanhemman ollenkaan ja sitä halutaan toistuvasti tuoda esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen naisten käyttäytymistä, sillä jokainen näistä anopeista on ollut miniä ja miniä saattaa joskus olla anoppi.
On se kumma ettei voi kunnioittaa toisen perheen yksityisyyttä ja antaa nuoremman sukupolven hoitaa uusimpien tietojen ja omien taitojensa mukaan omat lapsensa.
Onko osa naisista niin typeriä kanaemoja että pitää todellakin tunkea itsensä väkisin kylään.
Mitä näiden anoppien mahdolliset miehet tuumaavat asiasta?Anopin mies, eli mieheni isä tuli aina ohjeistamaan minua kun en ollut totellut anoppia. Yleensä saapui viimeistään 1,5 tunnin kuluessa siitä kun mummo oli lähtenyt kotiinsa ilman vauvaa. Eli sitten kuulin saarnan siitä, kuinka mummon kuuluu hoitaa vauva (ei selvinnyt mitä minun pitäisi tehdä äitiyslomalla, paitsi mennä takaisin töihin) selitettiin siitä, että aina on mummot hoitaneet vauvat. Kun en totellut pappaakaan niin seuraavana päivänä tuli sitten käymään mieheni sisko joka kertoi kukka surkea ja masentunut mummo on kun ei saa olla vauvan kanssa yksin. Näyttelin kiinnostunutta ja ehdotin sitten, että olisi varmaan hyvä jos mummo menisi juttelemaan jollekin ammattilaiselle masennuksestaan.
Kaipa ne muut perheen jäsenet eivät vain jaksaneet mummelin loputota itsesääliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös ensimmäinen lapsenlapsi sai anopin innostumaan liikaa. Onneksi oli koronarajoitukset eikä vierailut osastolle onnistuneet. Mies joutui kuitenkin hieman rajanvetoa tekemään kotiutumisen jälkeen.
Anopin mielestä vauva on vain hänen poikansa tai muiden sukulaisten näköinen ja tästä jankkaa koko ajan. Odottaa myös ilmeisen innokkaana tuleeko lapselle samanväriset hiukset kuin hänelle itselleen ja tätäkin hokee jatkuvasti.
Kutsui myös itseään vauvan äidiksi. Ja se vitutti kaikista eniten.
Meillä kaikki lasten ominaisuudet on isän (ja varsinkin anopin) suvusta. Ja kaikki mitä lapset oppi, niin "just niinkuin isänsä." Aikaa ihmeellistä, kun mun lapsissa ei muka näy _mitään_ mun piirteistä. Onkohan mun mies kloonannut itsensä?
Voi ei. Olen usein sanonut noin, enkä ole tajunnut että se voisi loukata. Näen lapsessa oman lapseni piirteitä, ja hän on "just niin kuin ... pienenä".
En tiedä millainen toinen vanhempi on ollut pienenä, mutta toisen anopin mielestä lapsi on samanlainen kuin hänen lapsensa oli. Ehkä me molemmat näemme lapsesta vain sen puolen, vaikka ulkonäkö on molempien.Eli näet että lapsi on molempien näköinen mutta silti tuot esille näkeväsi vain oman lapsesi piirteitä. Miten et ole tajunnut että se ei tunnu kivalta? Tuollaisen kuuleminen jatkuvasti tuntuu kurjalta. Ihan niin kuin lapsi ei olisi toisen vanhemman ollenkaan ja sitä halutaan toistuvasti tuoda esille.
Mun esikoinen on kieltämättä hyvin paljon isänsä näköinen, ja sitä on saanut kuulla pitkään. Varsinkin anoppi muisti mainita joka ikinen päivä, kuinka isänsä näköinen poika on, ja kuinka kaikki edistysaskeleet on täsmälleen kuin isänsä.
Kun menin neuvolaan tarkastukseen ja terveydenhoitaja sanoi että pojalla on samanlaiset hiukset kuin mulla, niin aloin itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös ensimmäinen lapsenlapsi sai anopin innostumaan liikaa. Onneksi oli koronarajoitukset eikä vierailut osastolle onnistuneet. Mies joutui kuitenkin hieman rajanvetoa tekemään kotiutumisen jälkeen.
Anopin mielestä vauva on vain hänen poikansa tai muiden sukulaisten näköinen ja tästä jankkaa koko ajan. Odottaa myös ilmeisen innokkaana tuleeko lapselle samanväriset hiukset kuin hänelle itselleen ja tätäkin hokee jatkuvasti.
Kutsui myös itseään vauvan äidiksi. Ja se vitutti kaikista eniten.
Meillä kaikki lasten ominaisuudet on isän (ja varsinkin anopin) suvusta. Ja kaikki mitä lapset oppi, niin "just niinkuin isänsä." Aikaa ihmeellistä, kun mun lapsissa ei muka näy _mitään_ mun piirteistä. Onkohan mun mies kloonannut itsensä?
Voi ei. Olen usein sanonut noin, enkä ole tajunnut että se voisi loukata. Näen lapsessa oman lapseni piirteitä, ja hän on "just niin kuin ... pienenä".
En tiedä millainen toinen vanhempi on ollut pienenä, mutta toisen anopin mielestä lapsi on samanlainen kuin hänen lapsensa oli. Ehkä me molemmat näemme lapsesta vain sen puolen, vaikka ulkonäkö on molempien.Eli näet että lapsi on molempien näköinen mutta silti tuot esille näkeväsi vain oman lapsesi piirteitä. Miten et ole tajunnut että se ei tunnu kivalta? Tuollaisen kuuleminen jatkuvasti tuntuu kurjalta. Ihan niin kuin lapsi ei olisi toisen vanhemman ollenkaan ja sitä halutaan toistuvasti tuoda esille.
No, meillä esikoinen oli miehen suvun mielestä kuin ilmetty mieheni sisko ja oman sukuni mielestä kuin kopio minusta. Nauratti tämä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsilla on pieni ikäero. Elämä oli hektistä, ja silloin kun lapset nukkuivat päikkäreitä, keitin itselleni kahvia ja hörpin sen ja katsoin samalla yhden jakson jotain hömppää telkkarista. Anoppi näki tässä jotain pahaa, tuo "lapseton" hetki olisi pitänyt siivota, valmistella aterioita tms muuta kotityötä eikä vaan laiskotella. Otti sitten tavakseen tulla meille juuri mun vapaan hetken koittaessa. No. Ovi lukkoon vaan. Sitten alkoi ikkunoista kurkkiminen ja ihan älytön oven takominen. En reagoinut näihinkään, ja kaihtimet kiinni. Varmaan kuukauden päivät jaksoi tätä häiriköintiä. Itse selitti asian, että on "huolissaan", että jotain on sattunut.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsilla on pieni ikäero. Elämä oli hektistä, ja silloin kun lapset nukkuivat päikkäreitä, keitin itselleni kahvia ja hörpin sen ja katsoin samalla yhden jakson jotain hömppää telkkarista. Anoppi näki tässä jotain pahaa, tuo "lapseton" hetki olisi pitänyt siivota, valmistella aterioita tms muuta kotityötä eikä vaan laiskotella. Otti sitten tavakseen tulla meille juuri mun vapaan hetken koittaessa. No. Ovi lukkoon vaan. Sitten alkoi ikkunoista kurkkiminen ja ihan älytön oven takominen. En reagoinut näihinkään, ja kaihtimet kiinni. Varmaan kuukauden päivät jaksoi tätä häiriköintiä. Itse selitti asian, että on "huolissaan", että jotain on sattunut.
Voi älytön. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vataja 38920 kirjoitti:
Meillä on ovet auki kaikille 24 tuntia vuorokaudessa eikä tarvitse soittaan etukäteen
Meillä myös. Tulisi edes joku kylään. On todella yksinäistä lasten kanssa. Oikein toivoisin jonkun pistäytyvän. Pelkään lasteni luonteen muodostuvan kovin sopeutumattomaksi joukkoon. Aina vain minä ja isi seurana. Ei oikein hersy mielikuvitukseni mihinkään. Rahaa ei ole liiaksi, jotta voisi viihtyillä julkisilla paikoilla. Joskus tuntuu kuin olisin joku aspergeri ihmisjoukossa, jos sinne pääsen. En ole muutoinkaan lahjakas sosiaalisissa tilanteissa. Sukulaiset ja isovanhemmat käy harvoin. Ystäviä on minulla vain 1. Mieheni kaverit ei meillä käy kotona tapaavat jossain muualla. Joka päivä käyn tällä sivustolla ihmettelemässä muiden elämiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen naisten käyttäytymistä, sillä jokainen näistä anopeista on ollut miniä ja miniä saattaa joskus olla anoppi.
On se kumma ettei voi kunnioittaa toisen perheen yksityisyyttä ja antaa nuoremman sukupolven hoitaa uusimpien tietojen ja omien taitojensa mukaan omat lapsensa.
Onko osa naisista niin typeriä kanaemoja että pitää todellakin tunkea itsensä väkisin kylään.
Mitä näiden anoppien mahdolliset miehet tuumaavat asiasta?Anopin mies, eli mieheni isä tuli aina ohjeistamaan minua kun en ollut totellut anoppia. Yleensä saapui viimeistään 1,5 tunnin kuluessa siitä kun mummo oli lähtenyt kotiinsa ilman vauvaa. Eli sitten kuulin saarnan siitä, kuinka mummon kuuluu hoitaa vauva (ei selvinnyt mitä minun pitäisi tehdä äitiyslomalla, paitsi mennä takaisin töihin) selitettiin siitä, että aina on mummot hoitaneet vauvat. Kun en totellut pappaakaan niin seuraavana päivänä tuli sitten käymään mieheni sisko joka kertoi kukka surkea ja masentunut mummo on kun ei saa olla vauvan kanssa yksin. Näyttelin kiinnostunutta ja ehdotin sitten, että olisi varmaan hyvä jos mummo menisi juttelemaan jollekin ammattilaiselle masennuksestaan.
Kaipa ne muut perheen jäsenet eivät vain jaksaneet mummelin loputota itsesääliä?
Niin, en tiedä. Itse olen mieltänyt asian niin, että kun appivanhemmat joutuivat käymään töissä kun heidän lapset oli pieniä ja lapset olivat aina mummolla, niin nyt olisi heidän vuoro saada olla pienten lapsien kanssa.
Miehen siskon (jo yli 10-vuotiaat) lapset olivat mummolla hoidossa ja miehen siskon mielestä meidänkin olisi pitänyt antaa mummon hoitaa, koska mummo tahtoo. Seuraavassa lauseessa totesi kuitenkin, että häntä harmittaa kun antoi mummolle hoitoon, koska lapsilla ei ole kauheasti kavereita kun eivät ole oppineet leikkimään ja olemaan ikäistensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen naisten käyttäytymistä, sillä jokainen näistä anopeista on ollut miniä ja miniä saattaa joskus olla anoppi.
On se kumma ettei voi kunnioittaa toisen perheen yksityisyyttä ja antaa nuoremman sukupolven hoitaa uusimpien tietojen ja omien taitojensa mukaan omat lapsensa.
Onko osa naisista niin typeriä kanaemoja että pitää todellakin tunkea itsensä väkisin kylään.
Mitä näiden anoppien mahdolliset miehet tuumaavat asiasta?Anopin mies, eli mieheni isä tuli aina ohjeistamaan minua kun en ollut totellut anoppia. Yleensä saapui viimeistään 1,5 tunnin kuluessa siitä kun mummo oli lähtenyt kotiinsa ilman vauvaa. Eli sitten kuulin saarnan siitä, kuinka mummon kuuluu hoitaa vauva (ei selvinnyt mitä minun pitäisi tehdä äitiyslomalla, paitsi mennä takaisin töihin) selitettiin siitä, että aina on mummot hoitaneet vauvat. Kun en totellut pappaakaan niin seuraavana päivänä tuli sitten käymään mieheni sisko joka kertoi kukka surkea ja masentunut mummo on kun ei saa olla vauvan kanssa yksin. Näyttelin kiinnostunutta ja ehdotin sitten, että olisi varmaan hyvä jos mummo menisi juttelemaan jollekin ammattilaiselle masennuksestaan.
Minun äitini on painostanut minua ensin itse, sitten siskot laitettiin asialle, totaalisen vieras pikkuserkku, enon leski, lastensuojelu, poliisi…
Ja edelleen olen sitä mieltä että lapseni ovat minun.
Siis mistä äitisi painosti sinua? Antamaan lapsen hoitoon?
Hän halusi tulla, mennä ja määräillä kotonani lasten asioista oman mielensä mukaan.
Mikä päivähoito, mikä koulu, mitkä harrastukset, ketkä kaverit, mitä syövät, mitä leikkivät, ketä sukulaisia tapaavat.
Ihan kaikkeen sekaannuttiin. Varaili lääkäriaikoja, soitteli neuvolaan.
Mummo from hell.
Miksi hän niistä sitten kyseli, vaikka koko ajan siellä teidän helvetissänne huseerasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös ensimmäinen lapsenlapsi sai anopin innostumaan liikaa. Onneksi oli koronarajoitukset eikä vierailut osastolle onnistuneet. Mies joutui kuitenkin hieman rajanvetoa tekemään kotiutumisen jälkeen.
Anopin mielestä vauva on vain hänen poikansa tai muiden sukulaisten näköinen ja tästä jankkaa koko ajan. Odottaa myös ilmeisen innokkaana tuleeko lapselle samanväriset hiukset kuin hänelle itselleen ja tätäkin hokee jatkuvasti.
Kutsui myös itseään vauvan äidiksi. Ja se vitutti kaikista eniten.
Meillä kaikki lasten ominaisuudet on isän (ja varsinkin anopin) suvusta. Ja kaikki mitä lapset oppi, niin "just niinkuin isänsä." Aikaa ihmeellistä, kun mun lapsissa ei muka näy _mitään_ mun piirteistä. Onkohan mun mies kloonannut itsensä?
Entäs ne sinun puoleiset sukulaisesi? Onko niitä ollenkaan? Mitäs ne sanoovat lapsen ulkonäöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko anoppisi henkisesti ihan terve? Ja oletko itse ollut parisuhteen alussa liian kiltti miniä? Miten miehesi suhtautuu äitinsä epäasialliseen ja rajattomaan käytökseen?
Teitkö poliisille ilmoituksen kotirauhan rikkomisesta? Suomessa jokaisella ihmisellä on lailla määrätty oikeus kotirauhaan omassa kodissaan. Anopilla EI ole mitään oikeutta tunkea miniän kotiin ilmoittamatta, sopimatta tai väkisin. Toimit oikein, kun lukitsit kotisi oven ja suljit kaihtimet.
Äitinä pitäisin fyysistä ja henkistä välimatkaa tuollaiseen anoppiin! En antaisi lapsia ikinä hoitoon enkä kylään anoppilaan ja anoppihirviölle!
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsilla on pieni ikäero. Elämä oli hektistä, ja silloin kun lapset nukkuivat päikkäreitä, keitin itselleni kahvia ja hörpin sen ja katsoin samalla yhden jakson jotain hömppää telkkarista. Anoppi näki tässä jotain pahaa, tuo "lapseton" hetki olisi pitänyt siivota, valmistella aterioita tms muuta kotityötä eikä vaan laiskotella. Otti sitten tavakseen tulla meille juuri mun vapaan hetken koittaessa. No. Ovi lukkoon vaan. Sitten alkoi ikkunoista kurkkiminen ja ihan älytön oven takominen. En reagoinut näihinkään, ja kaihtimet kiinni. Varmaan kuukauden päivät jaksoi tätä häiriköintiä. Itse selitti asian, että on "huolissaan", että jotain on sattunut.
Vierailija kirjoitti:
Jos olette miehesi kanssa noin lössöjä ettette yhtä vanhaa muoria saa ruotuun, niin miten luulitte pärjäävänne uhmaikäiselle saati murrosikäiselle? Sanotte sille mummulle että vierailusta sovitaan edellisenä päivänä, ja jos se ei sovi, ei tarvitse tulle. Kitinää ei kuunnella. Kuka teidän kodissa määrää?
Anoppi on persoonallisuushäiriöinen. Ei semmosia kuriin saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen naisten käyttäytymistä, sillä jokainen näistä anopeista on ollut miniä ja miniä saattaa joskus olla anoppi.
On se kumma ettei voi kunnioittaa toisen perheen yksityisyyttä ja antaa nuoremman sukupolven hoitaa uusimpien tietojen ja omien taitojensa mukaan omat lapsensa.
Onko osa naisista niin typeriä kanaemoja että pitää todellakin tunkea itsensä väkisin kylään.
Mitä näiden anoppien mahdolliset miehet tuumaavat asiasta?Anopin mies, eli mieheni isä tuli aina ohjeistamaan minua kun en ollut totellut anoppia. Yleensä saapui viimeistään 1,5 tunnin kuluessa siitä kun mummo oli lähtenyt kotiinsa ilman vauvaa. Eli sitten kuulin saarnan siitä, kuinka mummon kuuluu hoitaa vauva (ei selvinnyt mitä minun pitäisi tehdä äitiyslomalla, paitsi mennä takaisin töihin) selitettiin siitä, että aina on mummot hoitaneet vauvat. Kun en totellut pappaakaan niin seuraavana päivänä tuli sitten käymään mieheni sisko joka kertoi kukka surkea ja masentunut mummo on kun ei saa olla vauvan kanssa yksin. Näyttelin kiinnostunutta ja ehdotin sitten, että olisi varmaan hyvä jos mummo menisi juttelemaan jollekin ammattilaiselle masennuksestaan.
Minun äitini on painostanut minua ensin itse, sitten siskot laitettiin asialle, totaalisen vieras pikkuserkku, enon leski, lastensuojelu, poliisi…
Ja edelleen olen sitä mieltä että lapseni ovat minun.
Siis mistä äitisi painosti sinua? Antamaan lapsen hoitoon?
Hän halusi tulla, mennä ja määräillä kotonani lasten asioista oman mielensä mukaan.
Mikä päivähoito, mikä koulu, mitkä harrastukset, ketkä kaverit, mitä syövät, mitä leikkivät, ketä sukulaisia tapaavat.
Ihan kaikkeen sekaannuttiin. Varaili lääkäriaikoja, soitteli neuvolaan.
Mummo from hell.
Miksi hän niistä sitten kyseli, vaikka koko ajan siellä teidän helvetissänne huseerasi?
Hän sen helvetin elämästämme teki. Ja en tiedä miksi hän noin käyttäytyy. Ehkä se psykiatrinen sairaanhoitaja tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen naisten käyttäytymistä, sillä jokainen näistä anopeista on ollut miniä ja miniä saattaa joskus olla anoppi.
On se kumma ettei voi kunnioittaa toisen perheen yksityisyyttä ja antaa nuoremman sukupolven hoitaa uusimpien tietojen ja omien taitojensa mukaan omat lapsensa.
Onko osa naisista niin typeriä kanaemoja että pitää todellakin tunkea itsensä väkisin kylään.
Mitä näiden anoppien mahdolliset miehet tuumaavat asiasta?Anopin mies, eli mieheni isä tuli aina ohjeistamaan minua kun en ollut totellut anoppia. Yleensä saapui viimeistään 1,5 tunnin kuluessa siitä kun mummo oli lähtenyt kotiinsa ilman vauvaa. Eli sitten kuulin saarnan siitä, kuinka mummon kuuluu hoitaa vauva (ei selvinnyt mitä minun pitäisi tehdä äitiyslomalla, paitsi mennä takaisin töihin) selitettiin siitä, että aina on mummot hoitaneet vauvat. Kun en totellut pappaakaan niin seuraavana päivänä tuli sitten käymään mieheni sisko joka kertoi kukka surkea ja masentunut mummo on kun ei saa olla vauvan kanssa yksin. Näyttelin kiinnostunutta ja ehdotin sitten, että olisi varmaan hyvä jos mummo menisi juttelemaan jollekin ammattilaiselle masennuksestaan.
Minun äitini on painostanut minua ensin itse, sitten siskot laitettiin asialle, totaalisen vieras pikkuserkku, enon leski, lastensuojelu, poliisi…
Ja edelleen olen sitä mieltä että lapseni ovat minun.
Siis mistä äitisi painosti sinua? Antamaan lapsen hoitoon?
Hän halusi tulla, mennä ja määräillä kotonani lasten asioista oman mielensä mukaan.
Mikä päivähoito, mikä koulu, mitkä harrastukset, ketkä kaverit, mitä syövät, mitä leikkivät, ketä sukulaisia tapaavat.
Ihan kaikkeen sekaannuttiin. Varaili lääkäriaikoja, soitteli neuvolaan.
Mummo from hell.
Miksi hän niistä sitten kyseli, vaikka koko ajan siellä teidän helvetissänne huseerasi?
Hän sen helvetin elämästämme teki. Ja en tiedä miksi hän noin käyttäytyy. Ehkä se psykiatrinen sairaanhoitaja tietää.
No joo. Uskoo ken tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsenlapsia vielä, kun ei omatkaan ole täysi-ikäisiä mutta tuntuisi kyllä jo ajatuksen tasolla kurjalta, ettei ensimmäistä lapsenlasta saisi käydä katsomassa pariin viikkoon, kun miniä haluaisi ”rauhassa tutustua vauvaan”. Onneksi omat lapseni ovat tyttäriä niin ei ole mitään miniää sorsimassa anoppia.
Miksi? Se on hänen eka lapsensa, kaikki on hänelle uutta, hän on toipilas.
Niin minullekin oli uutta ja silti miehen sisarukset puolisoineen, miehen vanhemmat ja oma äitini kävivät jo sairaalassa vauvaa katsomassa. Kummit ja ystävät kävivät heti, kun kotiin pääsimme. Mihin sitä toipilasaikaa tarvitsee viikkotolkulla? Onko se jotenkin toipumisesta ja tutustumisesta pois, jos joku käy tunnin istumassa ja ihmettelemässä vauvaa? Lähinnä kiusanteolta tuntuu. Kieltääkö nämä tyypit oman äitinsäkin vierailun?
Itse olin esikoisen syntymän jälkeen siinä kunnossa, että todellakin tarvitsin aikaa toipumiseen. Ei otettu vastaan vieraita ennen kuin vauva oli 2-viikkoinen. Ihan vauvalta hän yhä silloinkin näytti. :D
No nämä on näitä samoja ihmisiä, jotka tekevät muutenkin elämästä vaikeaa ja kaikesta ongelman. Lapsia nukutetaan vieressä iltaisin ja ollaan hys hys, ei sallita vieraita ettei rytmit vaan mene sekaisin ja omat menotkin sekä myös parisuhde sellaisena kuin se oli, päättyy lasten tuloon. Niitä ihmisiä, joiden pipoa kiristää pikkuisen liikaa.
Hienoja johtopäätöksiä tilanteestani, jota et laisinkaan tunne.
Minua pidettiin synnytyksen jälkeen 8 päivää sairaalassa. Oli mielestäni todella kohtuullista, että saimme muutaman päivän kotona rauhassa totutella vauvan kanssa elämiseen ja olemiseen.
Kun sitten otimme vieraita vastaan, olinkin jo hyvissä voimissa ja valmis siihen hommaan. Appivanhemmat ja muutamat muutkin lähipiirin ihmiset, kuten siskoni perhe, tulivat vauvaa katsomaan yli 200 kilometrin päästä, joten ei edes oletettu, että olisivat vain parin tunnin visiitillä. - Kesä oli ja mukavaa oli. :)
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsilla on pieni ikäero. Elämä oli hektistä, ja silloin kun lapset nukkuivat päikkäreitä, keitin itselleni kahvia ja hörpin sen ja katsoin samalla yhden jakson jotain hömppää telkkarista. Anoppi näki tässä jotain pahaa, tuo "lapseton" hetki olisi pitänyt siivota, valmistella aterioita tms muuta kotityötä eikä vaan laiskotella. Otti sitten tavakseen tulla meille juuri mun vapaan hetken koittaessa. No. Ovi lukkoon vaan. Sitten alkoi ikkunoista kurkkiminen ja ihan älytön oven takominen. En reagoinut näihinkään, ja kaihtimet kiinni. Varmaan kuukauden päivät jaksoi tätä häiriköintiä. Itse selitti asian, että on "huolissaan", että jotain on sattunut.
Tästä tulee mieleen yksi kommentti toisesta ketjusta. Kyseessä oli rajaton anoppi joka oli koko ajan tunkemassa itseään nuoren parin kotiin. (En muista oliko heillä vauva.) Miniä kyllästyi tähän ja lakkasi avaamassa ovea joka ikinen päivä. Kerran hän istui koneella tekemässä jotain hommaa ja kuunteli musiikkia kuulokkeilla. Hän havahtui siihen että huoneessa oli anoppi ja kaksi poliisia. Ei ollut kuulokkeet päässä kuullut anopin koputtelua ja huutelua. Anoppi oli hälyttänyt poliisit koska oli ihan varma että miniä oli vähintään henkitoreissaan ellei jopa kuollut. Miniä oli suu auki hoomoilasena että mitä ihmettä täällä tapahtuu, poliisit olivat huvittuneita ja anoppi kerrankin nolo ja sanaton. Muistaakseni anopin kutsumattomat vierailut loppuivat siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsilla on pieni ikäero. Elämä oli hektistä, ja silloin kun lapset nukkuivat päikkäreitä, keitin itselleni kahvia ja hörpin sen ja katsoin samalla yhden jakson jotain hömppää telkkarista. Anoppi näki tässä jotain pahaa, tuo "lapseton" hetki olisi pitänyt siivota, valmistella aterioita tms muuta kotityötä eikä vaan laiskotella. Otti sitten tavakseen tulla meille juuri mun vapaan hetken koittaessa. No. Ovi lukkoon vaan. Sitten alkoi ikkunoista kurkkiminen ja ihan älytön oven takominen. En reagoinut näihinkään, ja kaihtimet kiinni. Varmaan kuukauden päivät jaksoi tätä häiriköintiä. Itse selitti asian, että on "huolissaan", että jotain on sattunut.
Tästä tulee mieleen yksi kommentti toisesta ketjusta. Kyseessä oli rajaton anoppi joka oli koko ajan tunkemassa itseään nuoren parin kotiin. (En muista oliko heillä vauva.) Miniä kyllästyi tähän ja lakkasi avaamassa ovea joka ikinen päivä. Kerran hän istui koneella tekemässä jotain hommaa ja kuunteli musiikkia kuulokkeilla. Hän havahtui siihen että huoneessa oli anoppi ja kaksi poliisia. Ei ollut kuulokkeet päässä kuullut anopin koputtelua ja huutelua. Anoppi oli hälyttänyt poliisit koska oli ihan varma että miniä oli vähintään henkitoreissaan ellei jopa kuollut. Miniä oli suu auki hoomoilasena että mitä ihmettä täällä tapahtuu, poliisit olivat huvittuneita ja anoppi kerrankin nolo ja sanaton. Muistaakseni anopin kutsumattomat vierailut loppuivat siihen.
Minun äitini voisi tehdä juurikin jotain tällaista. Ihan käsittämättömän raskasta!
Kun me oltiin lapsia ja ukkosti, meidän piti istua koko ukkosen ajan lattialla pimeässä ikkunattomassa eteisessä, koska pallosalama voi tulla ikkunasta.
Ja sitä rataa.
Niille, jotka pohtii, että onko OK kotiutua rauhassa ja tutustua vauvaan perheen kesken. Kyllä on! Itse pidin kuukauden kämpän ovet kiinni. Kyllähän se anoppi punaista näki, mutta siinä tilanteessa vauvan ja omakin jaksamiseni oli paljon tärkeämpää kuin joku anopin uteliaisuus :D eihän niitä voi edes verrata.
Lapsi oli 3v kun ensimmäisen tunnin oli mummolla hoidossa. Kyllä se ehti sen ennen sitä silti monta kertaa näkemään vaikkei ihan vastasyntyneenä kotiimme ketään vieraita otettukaan.
Alue: Aihe vapaa
Jos toinen on niin juntti että saapastelee toisen kotiin toistuvasti kuin omaansa, niin kyllä hän varmasti loukkaantuu, kun toivoo itselleen mahdollisuutta kieltäytyä visiiteistä. Mutta haittaako se, jos hän loukkaantuu? Monestiko olet itse loukkaantunut hänen käytöksestään ilman, että naapuri ei ole edes huomannut asiaa?