Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Ihmettelen naisten käyttäytymistä, sillä jokainen näistä anopeista on ollut miniä ja miniä saattaa joskus olla anoppi.
On se kumma ettei voi kunnioittaa toisen perheen yksityisyyttä ja antaa nuoremman sukupolven hoitaa uusimpien tietojen ja omien taitojensa mukaan omat lapsensa.
Onko osa naisista niin typeriä kanaemoja että pitää todellakin tunkea itsensä väkisin kylään.
Mitä näiden anoppien mahdolliset miehet tuumaavat asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen naisten käyttäytymistä, sillä jokainen näistä anopeista on ollut miniä ja miniä saattaa joskus olla anoppi.
On se kumma ettei voi kunnioittaa toisen perheen yksityisyyttä ja antaa nuoremman sukupolven hoitaa uusimpien tietojen ja omien taitojensa mukaan omat lapsensa.
Onko osa naisista niin typeriä kanaemoja että pitää todellakin tunkea itsensä väkisin kylään.
Mitä näiden anoppien mahdolliset miehet tuumaavat asiasta?
Anopin mies, eli mieheni isä tuli aina ohjeistamaan minua kun en ollut totellut anoppia. Yleensä saapui viimeistään 1,5 tunnin kuluessa siitä kun mummo oli lähtenyt kotiinsa ilman vauvaa. Eli sitten kuulin saarnan siitä, kuinka mummon kuuluu hoitaa vauva (ei selvinnyt mitä minun pitäisi tehdä äitiyslomalla, paitsi mennä takaisin töihin) selitettiin siitä, että aina on mummot hoitaneet vauvat. Kun en totellut pappaakaan niin seuraavana päivänä tuli sitten käymään mieheni sisko joka kertoi kukka surkea ja masentunut mummo on kun ei saa olla vauvan kanssa yksin. Näyttelin kiinnostunutta ja ehdotin sitten, että olisi varmaan hyvä jos mummo menisi juttelemaan jollekin ammattilaiselle masennuksestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös ensimmäinen lapsenlapsi sai anopin innostumaan liikaa. Onneksi oli koronarajoitukset eikä vierailut osastolle onnistuneet. Mies joutui kuitenkin hieman rajanvetoa tekemään kotiutumisen jälkeen.
Anopin mielestä vauva on vain hänen poikansa tai muiden sukulaisten näköinen ja tästä jankkaa koko ajan. Odottaa myös ilmeisen innokkaana tuleeko lapselle samanväriset hiukset kuin hänelle itselleen ja tätäkin hokee jatkuvasti.
Kutsui myös itseään vauvan äidiksi. Ja se vitutti kaikista eniten.
Ai että, tuon olin jo ihan unohtanut. Toden totta, ensimmäinen lapsi ei anopin mielestä näyttänyt yhtään minulta tai sukulaisiltani. Hän oli kyllä ainoa joka oli sitä mieltä, mutta periksi ei antanut :)
Mitä ihmettä tuollaisten päässä liikkuu? Kuvittelevatko että poikansa on yksin lapsen tehnyt? Eivätkö pidä lapsen äitiä minään?
No ei ainakaan minun anoppini pitänyt minua muuna kuin sijais-synnyttäjänä. Vai miten pitäisi ajatella, jos toinen yrittää päästä äidin paikalle kun vauva oli 3 kk:n ikäinen ja työntää äitiä kaikin keinoin töihin. Ja sitten tosiaan alle puolivuotiaan lapsen kohdalla totesi, että nyt lopetat imettämisen ja sitten jatkoi vauvalle "sitten ei enää tarvita äitiä."
😭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen naisten käyttäytymistä, sillä jokainen näistä anopeista on ollut miniä ja miniä saattaa joskus olla anoppi.
On se kumma ettei voi kunnioittaa toisen perheen yksityisyyttä ja antaa nuoremman sukupolven hoitaa uusimpien tietojen ja omien taitojensa mukaan omat lapsensa.
Onko osa naisista niin typeriä kanaemoja että pitää todellakin tunkea itsensä väkisin kylään.
Mitä näiden anoppien mahdolliset miehet tuumaavat asiasta?Anopin mies, eli mieheni isä tuli aina ohjeistamaan minua kun en ollut totellut anoppia. Yleensä saapui viimeistään 1,5 tunnin kuluessa siitä kun mummo oli lähtenyt kotiinsa ilman vauvaa. Eli sitten kuulin saarnan siitä, kuinka mummon kuuluu hoitaa vauva (ei selvinnyt mitä minun pitäisi tehdä äitiyslomalla, paitsi mennä takaisin töihin) selitettiin siitä, että aina on mummot hoitaneet vauvat. Kun en totellut pappaakaan niin seuraavana päivänä tuli sitten käymään mieheni sisko joka kertoi kukka surkea ja masentunut mummo on kun ei saa olla vauvan kanssa yksin. Näyttelin kiinnostunutta ja ehdotin sitten, että olisi varmaan hyvä jos mummo menisi juttelemaan jollekin ammattilaiselle masennuksestaan.
Minun äitini on painostanut minua ensin itse, sitten siskot laitettiin asialle, totaalisen vieras pikkuserkku, enon leski, lastensuojelu, poliisi…
Ja edelleen olen sitä mieltä että lapseni ovat minun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen naisten käyttäytymistä, sillä jokainen näistä anopeista on ollut miniä ja miniä saattaa joskus olla anoppi.
On se kumma ettei voi kunnioittaa toisen perheen yksityisyyttä ja antaa nuoremman sukupolven hoitaa uusimpien tietojen ja omien taitojensa mukaan omat lapsensa.
Onko osa naisista niin typeriä kanaemoja että pitää todellakin tunkea itsensä väkisin kylään.
Mitä näiden anoppien mahdolliset miehet tuumaavat asiasta?Anopin mies, eli mieheni isä tuli aina ohjeistamaan minua kun en ollut totellut anoppia. Yleensä saapui viimeistään 1,5 tunnin kuluessa siitä kun mummo oli lähtenyt kotiinsa ilman vauvaa. Eli sitten kuulin saarnan siitä, kuinka mummon kuuluu hoitaa vauva (ei selvinnyt mitä minun pitäisi tehdä äitiyslomalla, paitsi mennä takaisin töihin) selitettiin siitä, että aina on mummot hoitaneet vauvat. Kun en totellut pappaakaan niin seuraavana päivänä tuli sitten käymään mieheni sisko joka kertoi kukka surkea ja masentunut mummo on kun ei saa olla vauvan kanssa yksin. Näyttelin kiinnostunutta ja ehdotin sitten, että olisi varmaan hyvä jos mummo menisi juttelemaan jollekin ammattilaiselle masennuksestaan.
Minun äitini on painostanut minua ensin itse, sitten siskot laitettiin asialle, totaalisen vieras pikkuserkku, enon leski, lastensuojelu, poliisi…
Ja edelleen olen sitä mieltä että lapseni ovat minun.
Poliisi ehdotti että psykiatrinen sairaanhoitaja soittaa hänelle. Nyt on ollut hiljaa sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen naisten käyttäytymistä, sillä jokainen näistä anopeista on ollut miniä ja miniä saattaa joskus olla anoppi.
On se kumma ettei voi kunnioittaa toisen perheen yksityisyyttä ja antaa nuoremman sukupolven hoitaa uusimpien tietojen ja omien taitojensa mukaan omat lapsensa.
Onko osa naisista niin typeriä kanaemoja että pitää todellakin tunkea itsensä väkisin kylään.
Mitä näiden anoppien mahdolliset miehet tuumaavat asiasta?Anopin mies, eli mieheni isä tuli aina ohjeistamaan minua kun en ollut totellut anoppia. Yleensä saapui viimeistään 1,5 tunnin kuluessa siitä kun mummo oli lähtenyt kotiinsa ilman vauvaa. Eli sitten kuulin saarnan siitä, kuinka mummon kuuluu hoitaa vauva (ei selvinnyt mitä minun pitäisi tehdä äitiyslomalla, paitsi mennä takaisin töihin) selitettiin siitä, että aina on mummot hoitaneet vauvat. Kun en totellut pappaakaan niin seuraavana päivänä tuli sitten käymään mieheni sisko joka kertoi kukka surkea ja masentunut mummo on kun ei saa olla vauvan kanssa yksin. Näyttelin kiinnostunutta ja ehdotin sitten, että olisi varmaan hyvä jos mummo menisi juttelemaan jollekin ammattilaiselle masennuksestaan.
Minun äitini on painostanut minua ensin itse, sitten siskot laitettiin asialle, totaalisen vieras pikkuserkku, enon leski, lastensuojelu, poliisi…
Ja edelleen olen sitä mieltä että lapseni ovat minun.
Siis mistä äitisi painosti sinua? Antamaan lapsen hoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen naisten käyttäytymistä, sillä jokainen näistä anopeista on ollut miniä ja miniä saattaa joskus olla anoppi.
On se kumma ettei voi kunnioittaa toisen perheen yksityisyyttä ja antaa nuoremman sukupolven hoitaa uusimpien tietojen ja omien taitojensa mukaan omat lapsensa.
Onko osa naisista niin typeriä kanaemoja että pitää todellakin tunkea itsensä väkisin kylään.
Mitä näiden anoppien mahdolliset miehet tuumaavat asiasta?Anopin mies, eli mieheni isä tuli aina ohjeistamaan minua kun en ollut totellut anoppia. Yleensä saapui viimeistään 1,5 tunnin kuluessa siitä kun mummo oli lähtenyt kotiinsa ilman vauvaa. Eli sitten kuulin saarnan siitä, kuinka mummon kuuluu hoitaa vauva (ei selvinnyt mitä minun pitäisi tehdä äitiyslomalla, paitsi mennä takaisin töihin) selitettiin siitä, että aina on mummot hoitaneet vauvat. Kun en totellut pappaakaan niin seuraavana päivänä tuli sitten käymään mieheni sisko joka kertoi kukka surkea ja masentunut mummo on kun ei saa olla vauvan kanssa yksin. Näyttelin kiinnostunutta ja ehdotin sitten, että olisi varmaan hyvä jos mummo menisi juttelemaan jollekin ammattilaiselle masennuksestaan.
Minun äitini on painostanut minua ensin itse, sitten siskot laitettiin asialle, totaalisen vieras pikkuserkku, enon leski, lastensuojelu, poliisi…
Ja edelleen olen sitä mieltä että lapseni ovat minun.
Siis mistä äitisi painosti sinua? Antamaan lapsen hoitoon?
Hän halusi tulla, mennä ja määräillä kotonani lasten asioista oman mielensä mukaan.
Mikä päivähoito, mikä koulu, mitkä harrastukset, ketkä kaverit, mitä syövät, mitä leikkivät, ketä sukulaisia tapaavat.
Ihan kaikkeen sekaannuttiin. Varaili lääkäriaikoja, soitteli neuvolaan.
Mummo from hell.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Lapsella käytetään jotain mutta se ei kuulu lapsen isälle? Mitä se sellainen on?
Okei, selvitän nyt sitten kun niin jankkaat. En aikonut mennä yksityiskohtiin mutta menen sittenkin. Lapsen äiti antaa taaperoille välipaloja mitkä ovat vahingollisia hampaille. Lähinnä kuivattuja hedelmiä. Ne ovat sitkeitä ja tahmeita ja murusia voi jäädä kiinni hampaisiin melko pitkäksi aikaa. Näitä lapsi natusteli päivittäin kun oli äidin kanssa ulkona ja istui vaunuissa. Miniä tykkäsi että hedelmät ovat terveellisiä mutta ei ollut tullut ajatelleeksi asiaa hampaiden kannalta. Tästä juttelimme. Isä ei näitä syöttänyt lapselle. Siksi puhuin lapsen äidin kanssa. Menikö sinulle nyt perille? Vieläkö haluat jankata asiasta?
Jos sinun on aihan pakko antaa neuvoja lapsen syömisistä, ne voi antaa isälle.
Hah, kyllä tuntuisi naurettavalta jos anoppi ei uskaltaisi sanoa minulle, jota asia koskee, vaan miehelleni, joka sitten sen viestin minulle kiikuttaisi. Olen kyllä ihan aikuinen ja keskustelukykyinen ihminen, en tarvi miestäni viestinviejäksi. Vähintäänkin ärsyyntyisin ellen suorastaan loukkaantuisi tuollaisesta.
Ihmettelin samaa. Tosin jos minulla olisi miniä, joka suhtautuisi minuun noin vihamielisesti ja kipakasti, en olisi tekemisissä hänen kanssaan. Yrittäisin toki olla asiallinen ja kohtelias, jos jostain syystä olisi pakko olla tekemisissä.
Puhuisin varmaan vain poikani kanssa, vaikka tuntuisikin itsestä ikävästi miniän arvostelulta ja selän takana puhumiselta tuollaisessa asiassa.Millä lailla vihamielisesti?
On ihan yleistä että vaimo hoitaa oman sukunsa ja mies omansa.
Eli jos todella on pakko neuvoa, neuvo sitä omaa lastasi.
Jos minulle puhuttaisiin kuten tuossa kirjoitettiin, kokisin sen vihamieliseksi. Ihmettelisin, mutta pysyisin pois jaloista. Miksi ihmeessä olisin missään tekemisissä jos minusta ei välitettäisi? Sehän olisi sen miniänkin toive, että pysyisin nin pitkällä kuin pippuri kasvaa.
Voi olla, että se on yleistä, en vain itse ole tottunut.
Puhutaan muutenkin, joten en kokisi vaikeaksi sanoa mielipidettäni. Jos kyse on jostain lapsen hyvinvointiin liittyvästä, jota toinen ei ole tullut ajatelleeksi (vaikka kuivatut hedelmät ja hampaat) se olisi toivottua.
Joku turha päsmäröinti tai arvostelu on eri juttu, sitä en harrasta, siitä tulisi varmasti kuittia ja se olisi ihan aiheesta. Vanhemmat tekevät päätökset ja sitä pitää kunnioittaa. Lasten kanssa myös toimitaan niin kuin vanhemmat haluavat. Neuvottelu ja keskustelu on ok (jankutus ei) ja vanhemmat päättävät. Jos se ei sovi isovanhemmille, sitten he eivät voi osallistua lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Lapsella käytetään jotain mutta se ei kuulu lapsen isälle? Mitä se sellainen on?
Okei, selvitän nyt sitten kun niin jankkaat. En aikonut mennä yksityiskohtiin mutta menen sittenkin. Lapsen äiti antaa taaperoille välipaloja mitkä ovat vahingollisia hampaille. Lähinnä kuivattuja hedelmiä. Ne ovat sitkeitä ja tahmeita ja murusia voi jäädä kiinni hampaisiin melko pitkäksi aikaa. Näitä lapsi natusteli päivittäin kun oli äidin kanssa ulkona ja istui vaunuissa. Miniä tykkäsi että hedelmät ovat terveellisiä mutta ei ollut tullut ajatelleeksi asiaa hampaiden kannalta. Tästä juttelimme. Isä ei näitä syöttänyt lapselle. Siksi puhuin lapsen äidin kanssa. Menikö sinulle nyt perille? Vieläkö haluat jankata asiasta?
Jos sinun on aihan pakko antaa neuvoja lapsen syömisistä, ne voi antaa isälle.
Hah, kyllä tuntuisi naurettavalta jos anoppi ei uskaltaisi sanoa minulle, jota asia koskee, vaan miehelleni, joka sitten sen viestin minulle kiikuttaisi. Olen kyllä ihan aikuinen ja keskustelukykyinen ihminen, en tarvi miestäni viestinviejäksi. Vähintäänkin ärsyyntyisin ellen suorastaan loukkaantuisi tuollaisesta.
Ihmettelin samaa. Tosin jos minulla olisi miniä, joka suhtautuisi minuun noin vihamielisesti ja kipakasti, en olisi tekemisissä hänen kanssaan. Yrittäisin toki olla asiallinen ja kohtelias, jos jostain syystä olisi pakko olla tekemisissä.
Puhuisin varmaan vain poikani kanssa, vaikka tuntuisikin itsestä ikävästi miniän arvostelulta ja selän takana puhumiselta tuollaisessa asiassa.Millä lailla vihamielisesti?
On ihan yleistä että vaimo hoitaa oman sukunsa ja mies omansa.
Eli jos todella on pakko neuvoa, neuvo sitä omaa lastasi.
Jos minulle puhuttaisiin kuten tuossa kirjoitettiin, kokisin sen vihamieliseksi. Ihmettelisin, mutta pysyisin pois jaloista. Miksi ihmeessä olisin missään tekemisissä jos minusta ei välitettäisi? Sehän olisi sen miniänkin toive, että pysyisin nin pitkällä kuin pippuri kasvaa.
Voi olla, että se on yleistä, en vain itse ole tottunut.
Puhutaan muutenkin, joten en kokisi vaikeaksi sanoa mielipidettäni. Jos kyse on jostain lapsen hyvinvointiin liittyvästä, jota toinen ei ole tullut ajatelleeksi (vaikka kuivatut hedelmät ja hampaat) se olisi toivottua.Joku turha päsmäröinti tai arvostelu on eri juttu, sitä en harrasta, siitä tulisi varmasti kuittia ja se olisi ihan aiheesta. Vanhemmat tekevät päätökset ja sitä pitää kunnioittaa. Lasten kanssa myös toimitaan niin kuin vanhemmat haluavat. Neuvottelu ja keskustelu on ok (jankutus ei) ja vanhemmat päättävät. Jos se ei sovi isovanhemmille, sitten he eivät voi osallistua lasten kanssa.
No se on kuule ihan sinun ongelmasi. Jos sinua loukkaa oman lapsesi kanssa asiointi noin suunnattomasti niin sinun on varmasti parempi pysyäkin poissa.
Sillä perheellä on muutakin tekemistå kuin vaalia sinun välittämisiäsi ja tunteitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ovet auki kaikille 24 tuntia vuorokaudessa eikä tarvitse soittaan etukäteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Me ei ainakaan olla saatu yhtä ainutta järkevää neuvoa kummaltakaan mummolta. Ihan käsittämättömiä aivopieruja on kyllä jauhettu:
- Lapselle pitää työntää ruokaa suuhun aina kun hän avaa suunsa
- Pitää antaa sokerimehua ja tutti kastaa sokeriin
- Lapsella ei saa olla rytmiä
- Kyllä lähikoulu on ainoa vaihtoehto - kun just on kerrottu, että se lähikoulu on umpihomeessa
- Ei saa ottaa yhtään ylimääräisiä kieliä, lapsen aivot sulaa
- Ei saa matkustaa minnekään, pitää olla kotona, että sukulaiset pääsee kylään
Näitä riittää!
Mahdatte olla aika iäkkäitä vanhempia, sillä luettelemasi asiat voisivat olla viime vuosisadan alussa syntyneiden isovanhempien antamia.
Niin no, appivanhemmat ovat syntyneet 50-luvulla ja neuvot ovat samaa tyyliä: kastetaan tutti hunajaan, niin kelpaa vauvalle. Koska vauvan on pakko syödä tuttia. Tai ei tarvitse turvakaukalo, koska vauvan voi tuoda sylissä kotiin (80 km) ja sen jälkeen ollaan vain kotona. Ei tarvitse liikkua mihinkään, että on koko ajan (oikean) mummon ja papan tavattavissa.
Olen 50-luvulla syntynyt, eikä yksikään ohje tunnu tutulta, äitini oli syntynyt 20-luvulla, enkä muista hänenkään antaneen vastaavia ohjeita, kun minun lapseni syntyivät 80-luvun alussa.
En tiedä, onko nämä pahimmat aivopierut olleet millään vuosikymmenellä virallisia ohjeita. Ehkä näitä laukovat isovanhemmat ovat itse lähtöisin sellaisesta perheestä, jossa oman suvun perintökikkoja on pidetty korkeammassa arvossa kuin esim. terveydenhuollon suosituksia. Nykyisten pienten lasten isovanhemmat ovat luultavasti saaneet omia lapsia keskimäärin 80-90-luvuilla, ja kyllä siihen aikaan on tiedetty ja neuvottu niin turvaistuimet kuin syömisjutut terveellisyyksineen ja kariesbakteerin välttämisineen. Mutta ehkä heidän anoppinsa ovat silloinkin tienneet paremmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Lapsella käytetään jotain mutta se ei kuulu lapsen isälle? Mitä se sellainen on?
Okei, selvitän nyt sitten kun niin jankkaat. En aikonut mennä yksityiskohtiin mutta menen sittenkin. Lapsen äiti antaa taaperoille välipaloja mitkä ovat vahingollisia hampaille. Lähinnä kuivattuja hedelmiä. Ne ovat sitkeitä ja tahmeita ja murusia voi jäädä kiinni hampaisiin melko pitkäksi aikaa. Näitä lapsi natusteli päivittäin kun oli äidin kanssa ulkona ja istui vaunuissa. Miniä tykkäsi että hedelmät ovat terveellisiä mutta ei ollut tullut ajatelleeksi asiaa hampaiden kannalta. Tästä juttelimme. Isä ei näitä syöttänyt lapselle. Siksi puhuin lapsen äidin kanssa. Menikö sinulle nyt perille? Vieläkö haluat jankata asiasta?
Jos sinun on aihan pakko antaa neuvoja lapsen syömisistä, ne voi antaa isälle.
Hah, kyllä tuntuisi naurettavalta jos anoppi ei uskaltaisi sanoa minulle, jota asia koskee, vaan miehelleni, joka sitten sen viestin minulle kiikuttaisi. Olen kyllä ihan aikuinen ja keskustelukykyinen ihminen, en tarvi miestäni viestinviejäksi. Vähintäänkin ärsyyntyisin ellen suorastaan loukkaantuisi tuollaisesta.
Ihmettelin samaa. Tosin jos minulla olisi miniä, joka suhtautuisi minuun noin vihamielisesti ja kipakasti, en olisi tekemisissä hänen kanssaan. Yrittäisin toki olla asiallinen ja kohtelias, jos jostain syystä olisi pakko olla tekemisissä.
Puhuisin varmaan vain poikani kanssa, vaikka tuntuisikin itsestä ikävästi miniän arvostelulta ja selän takana puhumiselta tuollaisessa asiassa.Millä lailla vihamielisesti?
On ihan yleistä että vaimo hoitaa oman sukunsa ja mies omansa.
Eli jos todella on pakko neuvoa, neuvo sitä omaa lastasi.
Jos minulle puhuttaisiin kuten tuossa kirjoitettiin, kokisin sen vihamieliseksi. Ihmettelisin, mutta pysyisin pois jaloista. Miksi ihmeessä olisin missään tekemisissä jos minusta ei välitettäisi? Sehän olisi sen miniänkin toive, että pysyisin nin pitkällä kuin pippuri kasvaa.
Voi olla, että se on yleistä, en vain itse ole tottunut.
Puhutaan muutenkin, joten en kokisi vaikeaksi sanoa mielipidettäni. Jos kyse on jostain lapsen hyvinvointiin liittyvästä, jota toinen ei ole tullut ajatelleeksi (vaikka kuivatut hedelmät ja hampaat) se olisi toivottua.Joku turha päsmäröinti tai arvostelu on eri juttu, sitä en harrasta, siitä tulisi varmasti kuittia ja se olisi ihan aiheesta. Vanhemmat tekevät päätökset ja sitä pitää kunnioittaa. Lasten kanssa myös toimitaan niin kuin vanhemmat haluavat. Neuvottelu ja keskustelu on ok (jankutus ei) ja vanhemmat päättävät. Jos se ei sovi isovanhemmille, sitten he eivät voi osallistua lasten kanssa.
No se on kuule ihan sinun ongelmasi. Jos sinua loukkaa oman lapsesi kanssa asiointi noin suunnattomasti niin sinun on varmasti parempi pysyäkin poissa.
Sillä perheellä on muutakin tekemistå kuin vaalia sinun välittämisiäsi ja tunteitasi.
Mitä ihmettä? Mikä minun ongelmani mielestäsi on? Se, että olen puheväleissä sekä poikani että miniäni kanssa ja asioin (?) molempien kanssa? Mistä sait sen käsityksen, että minun välittämiäsiäni ja tunteitani pitäisi vaalia? Sanoin: jos minusta ei välitettäisi (eli jos minusta ei pidettäisi), en olisi väkisin tekemisissä).
Oliko kommenttini sinusta loukkaava, vai ymmärsitkö jotain väärin? Mun mielestäni sinun kommenttisi oli aika äksy.
Meillä systeemi on juuri tuo että kumpikin hoitaa yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa.
Ei ole kenellekään silloin epäselvää kenen kanssa asioida, kenn vastuulla se on ja kenen vika jos ei tieto kulje.
Mies muistaa myös omien sukulaistensa joulukortit ja juhlat ja kutsuihin vastaamiset.
Minä hoidan vastaavasti oman sukuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös ensimmäinen lapsenlapsi sai anopin innostumaan liikaa. Onneksi oli koronarajoitukset eikä vierailut osastolle onnistuneet. Mies joutui kuitenkin hieman rajanvetoa tekemään kotiutumisen jälkeen.
Anopin mielestä vauva on vain hänen poikansa tai muiden sukulaisten näköinen ja tästä jankkaa koko ajan. Odottaa myös ilmeisen innokkaana tuleeko lapselle samanväriset hiukset kuin hänelle itselleen ja tätäkin hokee jatkuvasti.
Kutsui myös itseään vauvan äidiksi. Ja se vitutti kaikista eniten.
Meillä kaikki lasten ominaisuudet on isän (ja varsinkin anopin) suvusta. Ja kaikki mitä lapset oppi, niin "just niinkuin isänsä." Aikaa ihmeellistä, kun mun lapsissa ei muka näy _mitään_ mun piirteistä. Onkohan mun mies kloonannut itsensä?
Vataja 38920 kirjoitti:
Meillä on ovet auki kaikille 24 tuntia vuorokaudessa eikä tarvitse soittaan etukäteen
Laitas osoite. Hiukois kinkkusämpylää, kävisin vaan pikaisesti jääkaapilla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä systeemi on juuri tuo että kumpikin hoitaa yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa.
Ei ole kenellekään silloin epäselvää kenen kanssa asioida, kenn vastuulla se on ja kenen vika jos ei tieto kulje.
Mies muistaa myös omien sukulaistensa joulukortit ja juhlat ja kutsuihin vastaamiset.
Minä hoidan vastaavasti oman sukuni.
Meilläkin näin. Paitsi anoppi ilmoittaa aina kaiken minulle, kun "Antti" ei ymmärrä näitä asioita. Jäi joku anopin koiran synttärijuhla väliin, kun en viitsinyt taas kerran toimia sanansaattajana. Tällä kertaa anoppi poikkeuksellisesti haukkui meidät molemmat.
Anoppi on omassa perheessään jyrännyt ja järjestänyt kaiken, joten olettaa, että meillä on sama tapa. Mä en toimi tässäkään asiassa kuten anoppini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös ensimmäinen lapsenlapsi sai anopin innostumaan liikaa. Onneksi oli koronarajoitukset eikä vierailut osastolle onnistuneet. Mies joutui kuitenkin hieman rajanvetoa tekemään kotiutumisen jälkeen.
Anopin mielestä vauva on vain hänen poikansa tai muiden sukulaisten näköinen ja tästä jankkaa koko ajan. Odottaa myös ilmeisen innokkaana tuleeko lapselle samanväriset hiukset kuin hänelle itselleen ja tätäkin hokee jatkuvasti.
Kutsui myös itseään vauvan äidiksi. Ja se vitutti kaikista eniten.
Meillä kaikki lasten ominaisuudet on isän (ja varsinkin anopin) suvusta. Ja kaikki mitä lapset oppi, niin "just niinkuin isänsä." Aikaa ihmeellistä, kun mun lapsissa ei muka näy _mitään_ mun piirteistä. Onkohan mun mies kloonannut itsensä?
Voi ei. Olen usein sanonut noin, enkä ole tajunnut että se voisi loukata. Näen lapsessa oman lapseni piirteitä, ja hän on "just niin kuin ... pienenä".
En tiedä millainen toinen vanhempi on ollut pienenä, mutta toisen anopin mielestä lapsi on samanlainen kuin hänen lapsensa oli. Ehkä me molemmat näemme lapsesta vain sen puolen, vaikka ulkonäkö on molempien.
Hankala tilanne. Meillä sama tilanne mutta kylään tulee naapuri. Miten voi sanoa ettei ole ok kävellä kylään ihan koska tahansa kuitenkaan toista loukkaamatta???
Anoppi-parka saa taas haukkumista. Tuliko miniälle nyt hyvä mieli.
Alue: Aihe vapaa
Millä lailla vihamielisesti?
On ihan yleistä että vaimo hoitaa oman sukunsa ja mies omansa.
Eli jos todella on pakko neuvoa, neuvo sitä omaa lastasi.