Lue keskustelun säännöt.
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsenlapsia vielä, kun ei omatkaan ole täysi-ikäisiä mutta tuntuisi kyllä jo ajatuksen tasolla kurjalta, ettei ensimmäistä lapsenlasta saisi käydä katsomassa pariin viikkoon, kun miniä haluaisi ”rauhassa tutustua vauvaan”. Onneksi omat lapseni ovat tyttäriä niin ei ole mitään miniää sorsimassa anoppia.
Anopilla, kuten muillakaan sukulaisilla tai ystävillä, ei ole mitään oikeutta vauvaan. Ne ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat todella kultaakin kalliimpia uudelle äidille ja isälle. Tutustutaan vauvaan ja totutella elämään perheenä. Vieraat tulevat käymään sitten kun heidät kutsutaan.
Terveisin, anoppi joka tapasi uuden vauvan silloin kun perheeltä tuli kutsu.
Juuri näin! Jokaisella tuoreella äidillä on oikeus tutustua vauvaansa vaikka vuoden, jos siltä tuntuu. kukaan ei voi mennä sanomaa, että nyt pitää. Ei pidä, ellei sitä toivota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Me ei ainakaan olla saatu yhtä ainutta järkevää neuvoa kummaltakaan mummolta. Ihan käsittämättömiä aivopieruja on kyllä jauhettu:
- Lapselle pitää työntää ruokaa suuhun aina kun hän avaa suunsa
- Pitää antaa sokerimehua ja tutti kastaa sokeriin
- Lapsella ei saa olla rytmiä
- Kyllä lähikoulu on ainoa vaihtoehto - kun just on kerrottu, että se lähikoulu on umpihomeessa
- Ei saa ottaa yhtään ylimääräisiä kieliä, lapsen aivot sulaa
- Ei saa matkustaa minnekään, pitää olla kotona, että sukulaiset pääsee kylään
Näitä riittää!
Mahdatte olla aika iäkkäitä vanhempia, sillä luettelemasi asiat voisivat olla viime vuosisadan alussa syntyneiden isovanhempien antamia.
Niin no, appivanhemmat ovat syntyneet 50-luvulla ja neuvot ovat samaa tyyliä: kastetaan tutti hunajaan, niin kelpaa vauvalle. Koska vauvan on pakko syödä tuttia. Tai ei tarvitse turvakaukalo, koska vauvan voi tuoda sylissä kotiin (80 km) ja sen jälkeen ollaan vain kotona. Ei tarvitse liikkua mihinkään, että on koko ajan (oikean) mummon ja papan tavattavissa.
Olen 50-luvulla syntynyt, eikä yksikään ohje tunnu tutulta, äitini oli syntynyt 20-luvulla, enkä muista hänenkään antaneen vastaavia ohjeita, kun minun lapseni syntyivät 80-luvun alussa.
Vai niin. Kiitos tästäkin turhasta tiedosta.
Minä kyllä tunnistan nuo kaikki.
Lisäisin vielä ohjeen juottaa vatkattuja kananmunanvalkuaisia joita mulle juotettiin koko lapsuus. En ole neuvonut tätäkään eteenpäin.
Vm -60
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia joidenkin kirjoittajien mielipiteet siitä että kaikki anopin ovat hirveitä ja yhdessäkään anopissa ei voi olla mitään hyvää. Sanokaahan mitä tapahtuu kun tämän ketjun miniöiden pojat menevät naimisiin ja miniöistä tuleekin nyt anoppeja?
Ei täällä niin missään lue.
Tämä ketju käsittelee rajattomia anoppeja joten toki ne tämän ketjun käsittelemät anopit on sitten niitä rajattomia.
Jos selkeesti koet kuuluvasi heihin niin sille en mitään voi.
Jos luet koko ketjun ja kaikki kommentit niin kyllä tämä asenne tulee ilmi monessa kommentissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia joidenkin kirjoittajien mielipiteet siitä että kaikki anopin ovat hirveitä ja yhdessäkään anopissa ei voi olla mitään hyvää. Sanokaahan mitä tapahtuu kun tämän ketjun miniöiden pojat menevät naimisiin ja miniöistä tuleekin nyt anoppeja?
Ei täällä niin missään lue.
Tämä ketju käsittelee rajattomia anoppeja joten toki ne tämän ketjun käsittelemät anopit on sitten niitä rajattomia.
Jos selkeesti koet kuuluvasi heihin niin sille en mitään voi.
Jos luet koko ketjun ja kaikki kommentit niin kyllä tämä asenne tulee ilmi monessa kommentissa.
Tämä ketju käsittelee rajattomia anoppeja! Tottakai heistä sitten kirjoitetaan!
Jos asia ei kosketa sinua, älä lue.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsenlapsia vielä, kun ei omatkaan ole täysi-ikäisiä mutta tuntuisi kyllä jo ajatuksen tasolla kurjalta, ettei ensimmäistä lapsenlasta saisi käydä katsomassa pariin viikkoon, kun miniä haluaisi ”rauhassa tutustua vauvaan”. Onneksi omat lapseni ovat tyttäriä niin ei ole mitään miniää sorsimassa anoppia.
Anopilla, kuten muillakaan sukulaisilla tai ystävillä, ei ole mitään oikeutta vauvaan. Ne ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat todella kultaakin kalliimpia uudelle äidille ja isälle. Tutustutaan vauvaan ja totutella elämään perheenä. Vieraat tulevat käymään sitten kun heidät kutsutaan.
Terveisin, anoppi joka tapasi uuden vauvan silloin kun perheeltä tuli kutsu.Juuri näin! Jokaisella tuoreella äidillä on oikeus tutustua vauvaansa vaikka vuoden, jos siltä tuntuu. kukaan ei voi mennä sanomaa, että nyt pitää. Ei pidä, ellei sitä toivota.
No tuota. Jos äiti eristäytyy vauvansa kanssa vuodeksi kahdestaan, niin olisin kyllä huolissani molemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ottaa edelleen päähän että anoppi änkesi sairaalaan 3 tuntia synnytyksen jälkeen!
Tätä ennen olin siis tavannut hänet muutaman kerran ennen kuin löi välit poikki kun en suostunut aborttiin. "Emme tule olemaan auttamassa". Ei siinä, vastasin etten apua edes odottanut enkä ajatellutkaan pyytää ja tulen pysymään päätöksessäni. (Olin siihen mennessä ennen vauvaa jo 5 vuotta totaaliyh:na pärjännyt, jos joku nyt siitä on tulossa viisastelemaan että odotas vaan kun aika kuluu ja alkaa apu kelpaamaan.)
Kielsin videopuhelussa tulemasta sairaalaan, "miksei?" selitin koska en jaksanut kun olen juuri äsken synnyttänyt, ja sanoin että se olisi outoa kun katkaisit välit silloin kauan sitten ja nyt olisit heti tulossa kuin ei mitään.
No ei ymmärtänyt vaan tuli, onnitteli, puhui miehen kanssa kieltä jota en ymmärrä (vaikka osaa myös sujuvasti suomea) ja sitten minut kädet ojossa painostettiin antamaan vastasyntynyt pois sylistä jotta hän sai otettua kivat kuvat ekan lapsenlapsen kanssa. Vauva alkoi tottakai heti itkemään, sentään sain hänet takaisin kun ei hyssyttely auttanut.
Halusi viedä meidät kotiutumispäivänä kotiin, olin siitä kiitollinen sekä lahjoista mitä vauva sai. Hän jäi kylään pariksi tunniksi, ok. Mutta ilmapiiri oli välillämme kireä vaikka käyttäydyimme toisiamme kohtaan "normaalisti". Olisi kuulemma heti pitänyt lähteä vaunulenkille kun hyvä ilma, annoin tuollaisten juttujen mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.
Myöhemmällä tapaamisella ei myöskään puhunut suomea paitsi jos mies ei osannut vastata johonkin vauvakysymykseen. Mies yritti kyllä tulkata minulle, ja itsekin kyllä asiallisesti kysyin voisimmeko puhua suomea tai edes englantia :) Vauva oli koko melkein 2h vierailun ajan mummonsa sylissä, välissä imetin ja ahdisti se kyttäys "minusta hän ei enää syö".
Seuraavalla kerralla annoin miehen mennä vauvan kanssa isovanhempia tapaamaan pariksi tunniksi, olivat ihmetelleet miksen ollut mukana.
Olen yrittänyt miettiä olenko loukkaantunut turhasta, pitäisi ehkä vaan unohtaa menneet ja keskittyä tulevaan. Mutta ärsyttää silti.
Vauva on nyt 4kk, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo. Onneksi sentään vielä välimatkaa on reilu 7000km, ennenkuin muuttavat takaisin Suomeen.
Tämän keskustelun myötä kuitenkin päätin pistää selvät rajat ja kovettaa itseni. Vaikka heidän kulttuurissa ei vanhempia saisi vastustaa ei se silti oikeuta käytöstä mitä minua kohtaan on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsenlapsia vielä, kun ei omatkaan ole täysi-ikäisiä mutta tuntuisi kyllä jo ajatuksen tasolla kurjalta, ettei ensimmäistä lapsenlasta saisi käydä katsomassa pariin viikkoon, kun miniä haluaisi ”rauhassa tutustua vauvaan”. Onneksi omat lapseni ovat tyttäriä niin ei ole mitään miniää sorsimassa anoppia.
Anopilla, kuten muillakaan sukulaisilla tai ystävillä, ei ole mitään oikeutta vauvaan. Ne ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat todella kultaakin kalliimpia uudelle äidille ja isälle. Tutustutaan vauvaan ja totutella elämään perheenä. Vieraat tulevat käymään sitten kun heidät kutsutaan.
Terveisin, anoppi joka tapasi uuden vauvan silloin kun perheeltä tuli kutsu.Juuri näin! Jokaisella tuoreella äidillä on oikeus tutustua vauvaansa vaikka vuoden, jos siltä tuntuu. kukaan ei voi mennä sanomaa, että nyt pitää. Ei pidä, ellei sitä toivota.
No tuota. Jos äiti eristäytyy vauvansa kanssa vuodeksi kahdestaan, niin olisin kyllä huolissani molemmista.
Jos sulla ei ole vuoteen muuta tekemistä kuin kytätä jotakuta vierata perhettä niin kyllä sinä siinä kajahtanut olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ottaa edelleen päähän että anoppi änkesi sairaalaan 3 tuntia synnytyksen jälkeen!
Tätä ennen olin siis tavannut hänet muutaman kerran ennen kuin löi välit poikki kun en suostunut aborttiin. "Emme tule olemaan auttamassa". Ei siinä, vastasin etten apua edes odottanut enkä ajatellutkaan pyytää ja tulen pysymään päätöksessäni. (Olin siihen mennessä ennen vauvaa jo 5 vuotta totaaliyh:na pärjännyt, jos joku nyt siitä on tulossa viisastelemaan että odotas vaan kun aika kuluu ja alkaa apu kelpaamaan.)
Kielsin videopuhelussa tulemasta sairaalaan, "miksei?" selitin koska en jaksanut kun olen juuri äsken synnyttänyt, ja sanoin että se olisi outoa kun katkaisit välit silloin kauan sitten ja nyt olisit heti tulossa kuin ei mitään.
No ei ymmärtänyt vaan tuli, onnitteli, puhui miehen kanssa kieltä jota en ymmärrä (vaikka osaa myös sujuvasti suomea) ja sitten minut kädet ojossa painostettiin antamaan vastasyntynyt pois sylistä jotta hän sai otettua kivat kuvat ekan lapsenlapsen kanssa. Vauva alkoi tottakai heti itkemään, sentään sain hänet takaisin kun ei hyssyttely auttanut.Halusi viedä meidät kotiutumispäivänä kotiin, olin siitä kiitollinen sekä lahjoista mitä vauva sai. Hän jäi kylään pariksi tunniksi, ok. Mutta ilmapiiri oli välillämme kireä vaikka käyttäydyimme toisiamme kohtaan "normaalisti". Olisi kuulemma heti pitänyt lähteä vaunulenkille kun hyvä ilma, annoin tuollaisten juttujen mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.
Myöhemmällä tapaamisella ei myöskään puhunut suomea paitsi jos mies ei osannut vastata johonkin vauvakysymykseen. Mies yritti kyllä tulkata minulle, ja itsekin kyllä asiallisesti kysyin voisimmeko puhua suomea tai edes englantia :) Vauva oli koko melkein 2h vierailun ajan mummonsa sylissä, välissä imetin ja ahdisti se kyttäys "minusta hän ei enää syö".
Seuraavalla kerralla annoin miehen mennä vauvan kanssa isovanhempia tapaamaan pariksi tunniksi, olivat ihmetelleet miksen ollut mukana.
Olen yrittänyt miettiä olenko loukkaantunut turhasta, pitäisi ehkä vaan unohtaa menneet ja keskittyä tulevaan. Mutta ärsyttää silti.
Vauva on nyt 4kk, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo. Onneksi sentään vielä välimatkaa on reilu 7000km, ennenkuin muuttavat takaisin Suomeen.
Tämän keskustelun myötä kuitenkin päätin pistää selvät rajat ja kovettaa itseni. Vaikka heidän kulttuurissa ei vanhempia saisi vastustaa ei se silti oikeuta käytöstä mitä minua kohtaan on ollut.
Siis tämä.
Miniä sanoo että älä tule. Anoppi vänkyttää vastaan ja tulee silti.
Me mentiin maistraatissa naimisiin ja pidettiin muutenkin pienet häät. Itsellemme.
Appivanhemmille varattiin hotelli ja sanottiin et menkää suoraan sinne ja tulkaa sieltä maistraattiin.
Että haluamme olla kahden kotona se hääpäivän aamu. Laitoin vielä kirjeessä ajo-ohjeet hotellille ja alle iivasin tämän että se hääpäivän aamu on meille tärkeä.
Lähdin käymään kampaajalla föönauttamassa hiukseni siinä aamulla ja tulin takaisin ja kas. Siellähän ne appivanhemmat sohlasi pihassa täyttä häkää . Ja käly ja kälyn poikaystävä jota ei edes tunnettu kun ei tiedetty koko tyypistä.
Tää on minusta niiiiiiiin loukkaavaa ettei mitään rajaa! Ja olin oikeasti kerrankin niin tyly että komensin koko sortin sakin pois. Ja eikö nämä taaaaaas vain länkytä ja känkytä vastaan että kun he aatteli jne.
Eikö anopilla ole ns omaa elämää ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsenlapsia vielä, kun ei omatkaan ole täysi-ikäisiä mutta tuntuisi kyllä jo ajatuksen tasolla kurjalta, ettei ensimmäistä lapsenlasta saisi käydä katsomassa pariin viikkoon, kun miniä haluaisi ”rauhassa tutustua vauvaan”. Onneksi omat lapseni ovat tyttäriä niin ei ole mitään miniää sorsimassa anoppia.
Anopilla, kuten muillakaan sukulaisilla tai ystävillä, ei ole mitään oikeutta vauvaan. Ne ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat todella kultaakin kalliimpia uudelle äidille ja isälle. Tutustutaan vauvaan ja totutella elämään perheenä. Vieraat tulevat käymään sitten kun heidät kutsutaan.
Terveisin, anoppi joka tapasi uuden vauvan silloin kun perheeltä tuli kutsu.Juuri näin! Jokaisella tuoreella äidillä on oikeus tutustua vauvaansa vaikka vuoden, jos siltä tuntuu. kukaan ei voi mennä sanomaa, että nyt pitää. Ei pidä, ellei sitä toivota.
No tuota. Jos äiti eristäytyy vauvansa kanssa vuodeksi kahdestaan, niin olisin kyllä huolissani molemmista.
Jos sulla ei ole vuoteen muuta tekemistä kuin kytätä jotakuta vierata perhettä niin kyllä sinä siinä kajahtanut olet.
Toivotaan että sullekin kasvaa joskus joku aivosolu.
Vierailija kirjoitti:
Minua ottaa edelleen päähän että anoppi änkesi sairaalaan 3 tuntia synnytyksen jälkeen!
Tätä ennen olin siis tavannut hänet muutaman kerran ennen kuin löi välit poikki kun en suostunut aborttiin. "Emme tule olemaan auttamassa". Ei siinä, vastasin etten apua edes odottanut enkä ajatellutkaan pyytää ja tulen pysymään päätöksessäni. (Olin siihen mennessä ennen vauvaa jo 5 vuotta totaaliyh:na pärjännyt, jos joku nyt siitä on tulossa viisastelemaan että odotas vaan kun aika kuluu ja alkaa apu kelpaamaan.)
Kielsin videopuhelussa tulemasta sairaalaan, "miksei?" selitin koska en jaksanut kun olen juuri äsken synnyttänyt, ja sanoin että se olisi outoa kun katkaisit välit silloin kauan sitten ja nyt olisit heti tulossa kuin ei mitään.
No ei ymmärtänyt vaan tuli, onnitteli, puhui miehen kanssa kieltä jota en ymmärrä (vaikka osaa myös sujuvasti suomea) ja sitten minut kädet ojossa painostettiin antamaan vastasyntynyt pois sylistä jotta hän sai otettua kivat kuvat ekan lapsenlapsen kanssa. Vauva alkoi tottakai heti itkemään, sentään sain hänet takaisin kun ei hyssyttely auttanut.Halusi viedä meidät kotiutumispäivänä kotiin, olin siitä kiitollinen sekä lahjoista mitä vauva sai. Hän jäi kylään pariksi tunniksi, ok. Mutta ilmapiiri oli välillämme kireä vaikka käyttäydyimme toisiamme kohtaan "normaalisti". Olisi kuulemma heti pitänyt lähteä vaunulenkille kun hyvä ilma, annoin tuollaisten juttujen mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.
Myöhemmällä tapaamisella ei myöskään puhunut suomea paitsi jos mies ei osannut vastata johonkin vauvakysymykseen. Mies yritti kyllä tulkata minulle, ja itsekin kyllä asiallisesti kysyin voisimmeko puhua suomea tai edes englantia :) Vauva oli koko melkein 2h vierailun ajan mummonsa sylissä, välissä imetin ja ahdisti se kyttäys "minusta hän ei enää syö".
Seuraavalla kerralla annoin miehen mennä vauvan kanssa isovanhempia tapaamaan pariksi tunniksi, olivat ihmetelleet miksen ollut mukana.
Olen yrittänyt miettiä olenko loukkaantunut turhasta, pitäisi ehkä vaan unohtaa menneet ja keskittyä tulevaan. Mutta ärsyttää silti.
Vauva on nyt 4kk, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo. Onneksi sentään vielä välimatkaa on reilu 7000km, ennenkuin muuttavat takaisin Suomeen.
Tämän keskustelun myötä kuitenkin päätin pistää selvät rajat ja kovettaa itseni. Vaikka heidän kulttuurissa ei vanhempia saisi vastustaa ei se silti oikeuta käytöstä mitä minua kohtaan on ollut.
Etkö todella saanut häntä veks sairaalasta? Hoitohenkilökunnalle ilmoittaa että tällainen tunkeilija tulossa enkä halua tavata niin ei se sinne sun huoneeseen pääse.
Ja lisäksi miten joku vain ottaa sun vauvan ja pitää sitä 2h??? Etkö saa sanaa suustasi vai haluatko kuitenkin jotain muuta? Koita päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsenlapsia vielä, kun ei omatkaan ole täysi-ikäisiä mutta tuntuisi kyllä jo ajatuksen tasolla kurjalta, ettei ensimmäistä lapsenlasta saisi käydä katsomassa pariin viikkoon, kun miniä haluaisi ”rauhassa tutustua vauvaan”. Onneksi omat lapseni ovat tyttäriä niin ei ole mitään miniää sorsimassa anoppia.
Anopilla, kuten muillakaan sukulaisilla tai ystävillä, ei ole mitään oikeutta vauvaan. Ne ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat todella kultaakin kalliimpia uudelle äidille ja isälle. Tutustutaan vauvaan ja totutella elämään perheenä. Vieraat tulevat käymään sitten kun heidät kutsutaan.
Terveisin, anoppi joka tapasi uuden vauvan silloin kun perheeltä tuli kutsu.Juuri näin! Jokaisella tuoreella äidillä on oikeus tutustua vauvaansa vaikka vuoden, jos siltä tuntuu. kukaan ei voi mennä sanomaa, että nyt pitää. Ei pidä, ellei sitä toivota.
No tuota. Jos äiti eristäytyy vauvansa kanssa vuodeksi kahdestaan, niin olisin kyllä huolissani molemmista.
Jos sulla ei ole vuoteen muuta tekemistä kuin kytätä jotakuta vierata perhettä niin kyllä sinä siinä kajahtanut olet.
Toivotaan että sullekin kasvaa joskus joku aivosolu.
Minulla kyllä on mutta mistäs sinulle saataisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä ilmiö että mummot heittäytyy marttyyriksi välittömästi kun nuori perhe sanoo asioista ja kertoo millaiset toimintavat heidän perheessään on. Onko tuo marttyyrileikki joku kyseisen sukupolven yhdistävä piirre?
On marttyyreitä myös miniöissä.
Kyllä. Olen montaa ikäistäni kuunnellut, heillä tuntuu olevan vain oikeuksia. Ja toki lasta koskien päättää vanhemmat, mutta ketään ei voi käskyttää, on muut eivät mielestäsi tee mitään oikein on viisasta hoitaa itse.
Millä tavoin äiti on marttyyri jos hän haluaa että hänen lastaan hoidetaan tietyllä tavalla?
No ottaa nokkiinsa heti ja murjottaa, jos mummi vähänkin jotain muuta ehdottaa miniälle. Kauhun paikka, että nyt se tulee mun reviirille. Siellä se sitten kotonansa mököttää ja pelkää ja kurkkii ikkunoista, ettei se paha anoppi vaan tule mun lähelle. Mielikuvitus kääntää miniäparalla asiat ihan päälaelleen. Siellä se sitten sen lapsparan kanssa tuunaa ja vannoo, että ikinä en sen pahan naisen kanssa ole enää tekemisissä. Ja opettaa lapselleenkin.
Ja sinä stalkkaat siellä hänen pihallaan 24/7 ja kyttäät ja päivystät hänen tekemisiään? Etkä yhtään ymmärrä, että olet päästäsi vialla.
Näitä kajahtaneita on. Meillä mummo muutti niin, että ajaa päivittäin useita kertoja bussilla eestaas talomme ohi.
Sitä bussiako sinä siellä vahdit kaiken päivää ja näät näkyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ottaa edelleen päähän että anoppi änkesi sairaalaan 3 tuntia synnytyksen jälkeen!
Tätä ennen olin siis tavannut hänet muutaman kerran ennen kuin löi välit poikki kun en suostunut aborttiin. "Emme tule olemaan auttamassa". Ei siinä, vastasin etten apua edes odottanut enkä ajatellutkaan pyytää ja tulen pysymään päätöksessäni. (Olin siihen mennessä ennen vauvaa jo 5 vuotta totaaliyh:na pärjännyt, jos joku nyt siitä on tulossa viisastelemaan että odotas vaan kun aika kuluu ja alkaa apu kelpaamaan.)
Kielsin videopuhelussa tulemasta sairaalaan, "miksei?" selitin koska en jaksanut kun olen juuri äsken synnyttänyt, ja sanoin että se olisi outoa kun katkaisit välit silloin kauan sitten ja nyt olisit heti tulossa kuin ei mitään.
No ei ymmärtänyt vaan tuli, onnitteli, puhui miehen kanssa kieltä jota en ymmärrä (vaikka osaa myös sujuvasti suomea) ja sitten minut kädet ojossa painostettiin antamaan vastasyntynyt pois sylistä jotta hän sai otettua kivat kuvat ekan lapsenlapsen kanssa. Vauva alkoi tottakai heti itkemään, sentään sain hänet takaisin kun ei hyssyttely auttanut.Halusi viedä meidät kotiutumispäivänä kotiin, olin siitä kiitollinen sekä lahjoista mitä vauva sai. Hän jäi kylään pariksi tunniksi, ok. Mutta ilmapiiri oli välillämme kireä vaikka käyttäydyimme toisiamme kohtaan "normaalisti". Olisi kuulemma heti pitänyt lähteä vaunulenkille kun hyvä ilma, annoin tuollaisten juttujen mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.
Myöhemmällä tapaamisella ei myöskään puhunut suomea paitsi jos mies ei osannut vastata johonkin vauvakysymykseen. Mies yritti kyllä tulkata minulle, ja itsekin kyllä asiallisesti kysyin voisimmeko puhua suomea tai edes englantia :) Vauva oli koko melkein 2h vierailun ajan mummonsa sylissä, välissä imetin ja ahdisti se kyttäys "minusta hän ei enää syö".
Seuraavalla kerralla annoin miehen mennä vauvan kanssa isovanhempia tapaamaan pariksi tunniksi, olivat ihmetelleet miksen ollut mukana.
Olen yrittänyt miettiä olenko loukkaantunut turhasta, pitäisi ehkä vaan unohtaa menneet ja keskittyä tulevaan. Mutta ärsyttää silti.
Vauva on nyt 4kk, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo. Onneksi sentään vielä välimatkaa on reilu 7000km, ennenkuin muuttavat takaisin Suomeen.
Tämän keskustelun myötä kuitenkin päätin pistää selvät rajat ja kovettaa itseni. Vaikka heidän kulttuurissa ei vanhempia saisi vastustaa ei se silti oikeuta käytöstä mitä minua kohtaan on ollut.
Etkö todella saanut häntä veks sairaalasta? Hoitohenkilökunnalle ilmoittaa että tällainen tunkeilija tulossa enkä halua tavata niin ei se sinne sun huoneeseen pääse.
Ja lisäksi miten joku vain ottaa sun vauvan ja pitää sitä 2h??? Etkö saa sanaa suustasi vai haluatko kuitenkin jotain muuta? Koita päättää.
Hän siis paukkasi sairaalaan yllättäen vaikka olin kieltänyt. Koronatoimien takia sai onneksi olla vain vartin, joten kestin kun en siinä kunnossa heikkona jaksanut tapella.
Jos luit viestini kunnolla niin hän ei pitänyt koko 2h vauvaa sylissä kun imetin välillä. Mutta siinä olet oikeassa että olisi pitänyt sanoa vastaan kovemmin, jatkossa aion toimia niin vaikka saan siitä vihat päälleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä ilmiö että mummot heittäytyy marttyyriksi välittömästi kun nuori perhe sanoo asioista ja kertoo millaiset toimintavat heidän perheessään on. Onko tuo marttyyrileikki joku kyseisen sukupolven yhdistävä piirre?
On marttyyreitä myös miniöissä.
Kyllä. Olen montaa ikäistäni kuunnellut, heillä tuntuu olevan vain oikeuksia. Ja toki lasta koskien päättää vanhemmat, mutta ketään ei voi käskyttää, on muut eivät mielestäsi tee mitään oikein on viisasta hoitaa itse.
Millä tavoin äiti on marttyyri jos hän haluaa että hänen lastaan hoidetaan tietyllä tavalla?
No ottaa nokkiinsa heti ja murjottaa, jos mummi vähänkin jotain muuta ehdottaa miniälle. Kauhun paikka, että nyt se tulee mun reviirille. Siellä se sitten kotonansa mököttää ja pelkää ja kurkkii ikkunoista, ettei se paha anoppi vaan tule mun lähelle. Mielikuvitus kääntää miniäparalla asiat ihan päälaelleen. Siellä se sitten sen lapsparan kanssa tuunaa ja vannoo, että ikinä en sen pahan naisen kanssa ole enää tekemisissä. Ja opettaa lapselleenkin.
Ja sinä stalkkaat siellä hänen pihallaan 24/7 ja kyttäät ja päivystät hänen tekemisiään? Etkä yhtään ymmärrä, että olet päästäsi vialla.
Näitä kajahtaneita on. Meillä mummo muutti niin, että ajaa päivittäin useita kertoja bussilla eestaas talomme ohi.
Sitä bussiako sinä siellä vahdit kaiken päivää ja näät näkyjä?
Se bussi on kahden metroaseman väliä ajava ns liityntäbussi, kulkee viisi kertaa tunnissa per suunta.
Olen kääntäjä, tewn kotona töitä toisessa kerroksessa ikkuna suoraan kadulle. Se bussi ajaa siis 10 kertaa tunnissa ihan mun työpöydän edestä ja hidastaa kohdalla olevassa kaarteessa.
Ei mun paljonkaan tarvitse ponnistella että näen istuuko hän siellä kyydissä vai ei. Varsinkaan kun se on keskellä päivää yleensä melkein tyhjä ja talvellakin kirkkaasti valaistu.
Tätä on nyt jatkunut neljä vuotta, kerran ollaan tehty huoli-ilmoituskin jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonon äidin kasvattama mies valitsee itselleen vielä huonomman vaimon. Tämäkin keskustelu osoittaa väitteen todeksi.
Fiksun naisen kasvattama mies valitsee tyylikkään ja fiksun naisen joka näkee muutakin kuin oman napansa.
M o TKyllä taas kuvitellaan se oma osuus niin maan valtavaksi
Minun miehelleni sattui hyvä koulu, hyvät opettajat ja hyvä kaveripiiri.
Muutti kotoa 15-vuotiaana ja pysyi poissa. Niin selvisi siitä paska-anopin paskakasvatuksesta.
Kälyt muhi siellä nelikymppisiksi kunnes anoppi kuoli. Avuttomia riippuvaisia olentoja joille pitää jonkun antaa lupa vessareissuunkin.
Tässä kommentissa se sukulaisviha oikein kukoistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonon äidin kasvattama mies valitsee itselleen vielä huonomman vaimon. Tämäkin keskustelu osoittaa väitteen todeksi.
Fiksun naisen kasvattama mies valitsee tyylikkään ja fiksun naisen joka näkee muutakin kuin oman napansa.
M o TKyllä taas kuvitellaan se oma osuus niin maan valtavaksi
Minun miehelleni sattui hyvä koulu, hyvät opettajat ja hyvä kaveripiiri.
Muutti kotoa 15-vuotiaana ja pysyi poissa. Niin selvisi siitä paska-anopin paskakasvatuksesta.
Kälyt muhi siellä nelikymppisiksi kunnes anoppi kuoli. Avuttomia riippuvaisia olentoja joille pitää jonkun antaa lupa vessareissuunkin.
Tässä kommentissa se sukulaisviha oikein kukoistaa.
Miehellä on oikeus tuntea kuin tuntee. Ei se huono lapsuus ketään jalosta, osa sieltä sitten pääsee ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä ilmiö että mummot heittäytyy marttyyriksi välittömästi kun nuori perhe sanoo asioista ja kertoo millaiset toimintavat heidän perheessään on. Onko tuo marttyyrileikki joku kyseisen sukupolven yhdistävä piirre?
On marttyyreitä myös miniöissä.
Kyllä. Olen montaa ikäistäni kuunnellut, heillä tuntuu olevan vain oikeuksia. Ja toki lasta koskien päättää vanhemmat, mutta ketään ei voi käskyttää, on muut eivät mielestäsi tee mitään oikein on viisasta hoitaa itse.
Millä tavoin äiti on marttyyri jos hän haluaa että hänen lastaan hoidetaan tietyllä tavalla?
No ottaa nokkiinsa heti ja murjottaa, jos mummi vähänkin jotain muuta ehdottaa miniälle. Kauhun paikka, että nyt se tulee mun reviirille. Siellä se sitten kotonansa mököttää ja pelkää ja kurkkii ikkunoista, ettei se paha anoppi vaan tule mun lähelle. Mielikuvitus kääntää miniäparalla asiat ihan päälaelleen. Siellä se sitten sen lapsparan kanssa tuunaa ja vannoo, että ikinä en sen pahan naisen kanssa ole enää tekemisissä. Ja opettaa lapselleenkin.
Ja sinä stalkkaat siellä hänen pihallaan 24/7 ja kyttäät ja päivystät hänen tekemisiään? Etkä yhtään ymmärrä, että olet päästäsi vialla.
Näitä kajahtaneita on. Meillä mummo muutti niin, että ajaa päivittäin useita kertoja bussilla eestaas talomme ohi.
Sitä bussiako sinä siellä vahdit kaiken päivää ja näät näkyjä?
Se bussi on kahden metroaseman väliä ajava ns liityntäbussi, kulkee viisi kertaa tunnissa per suunta.
Olen kääntäjä, tewn kotona töitä toisessa kerroksessa ikkuna suoraan kadulle. Se bussi ajaa siis 10 kertaa tunnissa ihan mun työpöydän edestä ja hidastaa kohdalla olevassa kaarteessa.
Ei mun paljonkaan tarvitse ponnistella että näen istuuko hän siellä kyydissä vai ei. Varsinkaan kun se on keskellä päivää yleensä melkein tyhjä ja talvellakin kirkkaasti valaistu.
Tätä on nyt jatkunut neljä vuotta, kerran ollaan tehty huoli-ilmoituskin jo.
Onkohan tää totta?
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia joidenkin kirjoittajien mielipiteet siitä että kaikki anopin ovat hirveitä ja yhdessäkään anopissa ei voi olla mitään hyvää. Sanokaahan mitä tapahtuu kun tämän ketjun miniöiden pojat menevät naimisiin ja miniöistä tuleekin nyt anoppeja?
He ovat todella hyviä anoppeja. Heistä pitää olla ikikiitollisia.
Olen 50-luvulla syntynyt, eikä yksikään ohje tunnu tutulta, äitini oli syntynyt 20-luvulla, enkä muista hänenkään antaneen vastaavia ohjeita, kun minun lapseni syntyivät 80-luvun alussa.