Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Me ei ainakaan olla saatu yhtä ainutta järkevää neuvoa kummaltakaan mummolta. Ihan käsittämättömiä aivopieruja on kyllä jauhettu:
- Lapselle pitää työntää ruokaa suuhun aina kun hän avaa suunsa
- Pitää antaa sokerimehua ja tutti kastaa sokeriin
- Lapsella ei saa olla rytmiä
- Kyllä lähikoulu on ainoa vaihtoehto - kun just on kerrottu, että se lähikoulu on umpihomeessa
- Ei saa ottaa yhtään ylimääräisiä kieliä, lapsen aivot sulaa
- Ei saa matkustaa minnekään, pitää olla kotona, että sukulaiset pääsee kylään
Näitä riittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Miksi se oma tapa on ainoa oikea tapa? Ja jos on äärimmäinen pakko neuvoa, miksei neuvo sitä omaa lastaan, miksi just tämän puolisoa?
Mulla on yksi ainoa kerta, kun olen miniää neuvonut. Hän laski vauvan turvaistuimessa maahan. Käynnissä olevan auton taakse, pakoputken kohdalle. En todella jättänyt neuvomista odottamaan, että omalle lapselleni sanoisin tästä, koska hän ei ollut edes paikalla. Vai olisiko todella pitänyt sen vauvan antaa hengittää pakokaasua sen aikaa, että äiti tajuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Miksi se oma tapa on ainoa oikea tapa? Ja jos on äärimmäinen pakko neuvoa, miksei neuvo sitä omaa lastaan, miksi just tämän puolisoa?
Mulla on yksi ainoa kerta, kun olen miniää neuvonut. Hän laski vauvan turvaistuimessa maahan. Käynnissä olevan auton taakse, pakoputken kohdalle. En todella jättänyt neuvomista odottamaan, että omalle lapselleni sanoisin tästä, koska hän ei ollut edes paikalla. Vai olisiko todella pitänyt sen vauvan antaa hengittää pakokaasua sen aikaa, että äiti tajuaa?
Juu, niin varmaan, höpö höpö.
Miehet valitsee äitinsä kaltaisia naisia vaimoikseen. Jos sulla on hankala anoppi, niin tiedän kyllä millainen sitten itse olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Miksi se oma tapa on ainoa oikea tapa? Ja jos on äärimmäinen pakko neuvoa, miksei neuvo sitä omaa lastaan, miksi just tämän puolisoa?
Mulla on yksi ainoa kerta, kun olen miniää neuvonut. Hän laski vauvan turvaistuimessa maahan. Käynnissä olevan auton taakse, pakoputken kohdalle. En todella jättänyt neuvomista odottamaan, että omalle lapselleni sanoisin tästä, koska hän ei ollut edes paikalla. Vai olisiko todella pitänyt sen vauvan antaa hengittää pakokaasua sen aikaa, että äiti tajuaa?
Juu, niin varmaan, höpö höpö.
Totta se on. Mutta toki se on helpoin tapa ajatella, että kaikki vaan valehtelee. Tässä tapauksessa miniä säikähti tosi paljon ja kiitteli kun huomautin.
Mutta ihan sama, sulla ei ole kykyä ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia ja erehtyminen on inhimillistä, siis fiksuillakin ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Miksi se oma tapa on ainoa oikea tapa? Ja jos on äärimmäinen pakko neuvoa, miksei neuvo sitä omaa lastaan, miksi just tämän puolisoa?
Lapsen äitinä otan ihan mielelläni vastaan erilaisia näkemyksiä ja neuvoja. En kuitenkaan tykkää siitä, että ne kerrotaan syyttävästi. Mutta asialliset neuvot suoraan minulle on ihan ok. Neuvo on eri asia kuin kritisointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Miksi se oma tapa on ainoa oikea tapa? Ja jos on äärimmäinen pakko neuvoa, miksei neuvo sitä omaa lastaan, miksi just tämän puolisoa?
Mulla on yksi ainoa kerta, kun olen miniää neuvonut. Hän laski vauvan turvaistuimessa maahan. Käynnissä olevan auton taakse, pakoputken kohdalle. En todella jättänyt neuvomista odottamaan, että omalle lapselleni sanoisin tästä, koska hän ei ollut edes paikalla. Vai olisiko todella pitänyt sen vauvan antaa hengittää pakokaasua sen aikaa, että äiti tajuaa?
Paha, tyhmä äiti varmaan tahtoi myrkyttää pienen. Onneksi oli kaltaisesi fiksu anoppi paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Miksi se oma tapa on ainoa oikea tapa? Ja jos on äärimmäinen pakko neuvoa, miksei neuvo sitä omaa lastaan, miksi just tämän puolisoa?
Lapsen äitinä otan ihan mielelläni vastaan erilaisia näkemyksiä ja neuvoja. En kuitenkaan tykkää siitä, että ne kerrotaan syyttävästi. Mutta asialliset neuvot suoraan minulle on ihan ok. Neuvo on eri asia kuin kritisointi.
Niin kuin huomaat, heti tuli alapeukku. Täällä ei saa sanoa noin. Olet täysin oikeassa, mutta ajatuksesi on aihe vapaalle liian liberaali. Anopit on s**tanasta, eikä niillä voi olla mitään järjellistä sanottavaa.
Minustakin on juuri näin. Kyllä asioista voi keskustella ja se on kivaakin. Itse olen anopiltani saanut oikein hyviä neuvoja. Me ollaan molemmat martta-henkisiä ihmisiä ja uudet siivousniksit on meidän ”kiiltokuvia”, vaihtelemme niitä jatkuvasti. Viimeisimpänä anoppi vinkkasi Universal Stonesta, kun harmittelin pinttynyttä induktioliettäni. Oikein onnistunut vinkki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Miksi se oma tapa on ainoa oikea tapa? Ja jos on äärimmäinen pakko neuvoa, miksei neuvo sitä omaa lastaan, miksi just tämän puolisoa?
Mulla on yksi ainoa kerta, kun olen miniää neuvonut. Hän laski vauvan turvaistuimessa maahan. Käynnissä olevan auton taakse, pakoputken kohdalle. En todella jättänyt neuvomista odottamaan, että omalle lapselleni sanoisin tästä, koska hän ei ollut edes paikalla. Vai olisiko todella pitänyt sen vauvan antaa hengittää pakokaasua sen aikaa, että äiti tajuaa?
Paha, tyhmä äiti varmaan tahtoi myrkyttää pienen. Onneksi oli kaltaisesi fiksu anoppi paikalla.
Ei tahtonut, se oli ihan puhdas erehdys. Tämä miniä on oikeasti hyvä ihminen, suvaitsevainen, aito ja huolehtiva, noin muun muassa. Mutta kuten kirjoitin, fiksuillekin sattuu virheitä.
Mutta palstan mukaan minun olisi pitänyt sanoa asiasta pojalleni joskus myöhemmin, eli kannella. Minusta se on rumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Miksi se oma tapa on ainoa oikea tapa? Ja jos on äärimmäinen pakko neuvoa, miksei neuvo sitä omaa lastaan, miksi just tämän puolisoa?
Kaikki eivät ole niin häiriintyneitä kun sinä. Pystyvät normaaliin kanssakäymiseen ja keskusteluun. Jopa ottamaan ohjeista ja neuvoista opikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Me ei ainakaan olla saatu yhtä ainutta järkevää neuvoa kummaltakaan mummolta. Ihan käsittämättömiä aivopieruja on kyllä jauhettu:
- Lapselle pitää työntää ruokaa suuhun aina kun hän avaa suunsa
- Pitää antaa sokerimehua ja tutti kastaa sokeriin
- Lapsella ei saa olla rytmiä
- Kyllä lähikoulu on ainoa vaihtoehto - kun just on kerrottu, että se lähikoulu on umpihomeessa
- Ei saa ottaa yhtään ylimääräisiä kieliä, lapsen aivot sulaa
- Ei saa matkustaa minnekään, pitää olla kotona, että sukulaiset pääsee kylään
Näitä riittää!
Mahdatte olla aika iäkkäitä vanhempia, sillä luettelemasi asiat voisivat olla viime vuosisadan alussa syntyneiden isovanhempien antamia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Miksi se oma tapa on ainoa oikea tapa? Ja jos on äärimmäinen pakko neuvoa, miksei neuvo sitä omaa lastaan, miksi just tämän puolisoa?
Kaikki eivät ole niin häiriintyneitä kun sinä. Pystyvät normaaliin kanssakäymiseen ja keskusteluun. Jopa ottamaan ohjeista ja neuvoista opikseen.
Tää ketju käsittelee rajattomia anoppeja…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Miksi se oma tapa on ainoa oikea tapa? Ja jos on äärimmäinen pakko neuvoa, miksei neuvo sitä omaa lastaan, miksi just tämän puolisoa?
Lapsen äitinä otan ihan mielelläni vastaan erilaisia näkemyksiä ja neuvoja. En kuitenkaan tykkää siitä, että ne kerrotaan syyttävästi. Mutta asialliset neuvot suoraan minulle on ihan ok. Neuvo on eri asia kuin kritisointi.
Niin kuin huomaat, heti tuli alapeukku. Täällä ei saa sanoa noin. Olet täysin oikeassa, mutta ajatuksesi on aihe vapaalle liian liberaali. Anopit on s**tanasta, eikä niillä voi olla mitään järjellistä sanottavaa.
Minustakin on juuri näin. Kyllä asioista voi keskustella ja se on kivaakin. Itse olen anopiltani saanut oikein hyviä neuvoja. Me ollaan molemmat martta-henkisiä ihmisiä ja uudet siivousniksit on meidän ”kiiltokuvia”, vaihtelemme niitä jatkuvasti. Viimeisimpänä anoppi vinkkasi Universal Stonesta, kun harmittelin pinttynyttä induktioliettäni. Oikein onnistunut vinkki!
Normaaleilla ihmisillä on ystäviä. Ei tarvitse anopissa roikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Lapsella käytetään jotain mutta se ei kuulu lapsen isälle? Mitä se sellainen on?
Okei, selvitän nyt sitten kun niin jankkaat. En aikonut mennä yksityiskohtiin mutta menen sittenkin. Lapsen äiti antaa taaperoille välipaloja mitkä ovat vahingollisia hampaille. Lähinnä kuivattuja hedelmiä. Ne ovat sitkeitä ja tahmeita ja murusia voi jäädä kiinni hampaisiin melko pitkäksi aikaa. Näitä lapsi natusteli päivittäin kun oli äidin kanssa ulkona ja istui vaunuissa. Miniä tykkäsi että hedelmät ovat terveellisiä mutta ei ollut tullut ajatelleeksi asiaa hampaiden kannalta. Tästä juttelimme. Isä ei näitä syöttänyt lapselle. Siksi puhuin lapsen äidin kanssa. Menikö sinulle nyt perille? Vieläkö haluat jankata asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Lapsella käytetään jotain mutta se ei kuulu lapsen isälle? Mitä se sellainen on?
Okei, selvitän nyt sitten kun niin jankkaat. En aikonut mennä yksityiskohtiin mutta menen sittenkin. Lapsen äiti antaa taaperoille välipaloja mitkä ovat vahingollisia hampaille. Lähinnä kuivattuja hedelmiä. Ne ovat sitkeitä ja tahmeita ja murusia voi jäädä kiinni hampaisiin melko pitkäksi aikaa. Näitä lapsi natusteli päivittäin kun oli äidin kanssa ulkona ja istui vaunuissa. Miniä tykkäsi että hedelmät ovat terveellisiä mutta ei ollut tullut ajatelleeksi asiaa hampaiden kannalta. Tästä juttelimme. Isä ei näitä syöttänyt lapselle. Siksi puhuin lapsen äidin kanssa. Menikö sinulle nyt perille? Vieläkö haluat jankata asiasta?
Jos sinun on aihan pakko antaa neuvoja lapsen syömisistä, ne voi antaa isälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Me ei ainakaan olla saatu yhtä ainutta järkevää neuvoa kummaltakaan mummolta. Ihan käsittämättömiä aivopieruja on kyllä jauhettu:
- Lapselle pitää työntää ruokaa suuhun aina kun hän avaa suunsa
- Pitää antaa sokerimehua ja tutti kastaa sokeriin
- Lapsella ei saa olla rytmiä
- Kyllä lähikoulu on ainoa vaihtoehto - kun just on kerrottu, että se lähikoulu on umpihomeessa
- Ei saa ottaa yhtään ylimääräisiä kieliä, lapsen aivot sulaa
- Ei saa matkustaa minnekään, pitää olla kotona, että sukulaiset pääsee kylään
Näitä riittää!
Mahdatte olla aika iäkkäitä vanhempia, sillä luettelemasi asiat voisivat olla viime vuosisadan alussa syntyneiden isovanhempien antamia.
Tämähän voi olla tapahtunut aikoja sitten ja lapset jo isoja. Tänne palstalle kirjoittaa monen ikäistä porukkaa. Jotkut kommentit ovat mummien ja anoppien kirjoittamia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Lapsella käytetään jotain mutta se ei kuulu lapsen isälle? Mitä se sellainen on?
Okei, selvitän nyt sitten kun niin jankkaat. En aikonut mennä yksityiskohtiin mutta menen sittenkin. Lapsen äiti antaa taaperoille välipaloja mitkä ovat vahingollisia hampaille. Lähinnä kuivattuja hedelmiä. Ne ovat sitkeitä ja tahmeita ja murusia voi jäädä kiinni hampaisiin melko pitkäksi aikaa. Näitä lapsi natusteli päivittäin kun oli äidin kanssa ulkona ja istui vaunuissa. Miniä tykkäsi että hedelmät ovat terveellisiä mutta ei ollut tullut ajatelleeksi asiaa hampaiden kannalta. Tästä juttelimme. Isä ei näitä syöttänyt lapselle. Siksi puhuin lapsen äidin kanssa. Menikö sinulle nyt perille? Vieläkö haluat jankata asiasta?
Jos sinun on aihan pakko antaa neuvoja lapsen syömisistä, ne voi antaa isälle.
Minulla ja miniällä on oikein hyvät välit. Jutellaan kaikenlaista. Miniäni pitäisi sitä hyvin outona jos toimittaisi kaikki asiani poikani kautta. Onko tämä sinun elämänpiirissäsi aivan vieras asia että anoppi ja miniä tulevat hyvin toimeen keskenään? Ai niin, tämmöistä hän ei saa kirjoittaa koska menee ketjun aiheen vierestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Miksi pitää mennä neuvomaan? Sano se.
Tosi kaunis ajatus tämä. Henkilö Z näkee, että henkilö X tekee jonkun asian selvästi väärin, hankaloittaa elämäänsä, tuhoaa omaisuuttaan tai jotain sellaista ihan siksi, ettei tiedä. Jos henkilö Z on joku muu kuin anoppi, on yleensä varsin hyväksyttyä neuvoa, ettei henkilölle X tulisi harmia. Mutta jos henkilö Z on anoppi, niin parempi se on suunsa pitää kiinni ja antaa olla vaan. Outoa.
Miksi se oma tapa on ainoa oikea tapa? Ja jos on äärimmäinen pakko neuvoa, miksei neuvo sitä omaa lastaan, miksi just tämän puolisoa?
Lapsen äitinä otan ihan mielelläni vastaan erilaisia näkemyksiä ja neuvoja. En kuitenkaan tykkää siitä, että ne kerrotaan syyttävästi. Mutta asialliset neuvot suoraan minulle on ihan ok. Neuvo on eri asia kuin kritisointi.
Niin kuin huomaat, heti tuli alapeukku. Täällä ei saa sanoa noin. Olet täysin oikeassa, mutta ajatuksesi on aihe vapaalle liian liberaali. Anopit on s**tanasta, eikä niillä voi olla mitään järjellistä sanottavaa.
Minustakin on juuri näin. Kyllä asioista voi keskustella ja se on kivaakin. Itse olen anopiltani saanut oikein hyviä neuvoja. Me ollaan molemmat martta-henkisiä ihmisiä ja uudet siivousniksit on meidän ”kiiltokuvia”, vaihtelemme niitä jatkuvasti. Viimeisimpänä anoppi vinkkasi Universal Stonesta, kun harmittelin pinttynyttä induktioliettäni. Oikein onnistunut vinkki!
Normaaleilla ihmisillä on ystäviä. Ei tarvitse anopissa roikkua.
Kas, palstatotuus. Kukaan ei voi olla väleissä anoppinsa kanssa, täysin mahdotonta. Jos ihminen on tekemisissä anoppinsa kanssa, hänellä ei ole ystäviä.
On sulla ahdas elämä. Tsemppiä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit kertokaa oma näkökantanne asioihin. Millaisessa tilanteessa ohjeistat miniää lastenhoitoon tai kodinhoitoon liittyvissä asioissa? Mikä ylittää kommentointikynnyksen? Mietitkö kannattaako puuttua ja millaisilla sanavalinnoilla vai mietitkö hetken miten asian muotoilisi?
Haluan lukea anoppien näkemyksiä.
Minä olen antanut miniälle neuvoja kaksi kertaa ja silloinkin melkein anteeksipyydellen. Olen terveydenhoitoalalla ja neuvoin alaani liittyen kahdessa pienessä asiassa. Siis lapsen terveyttä koskien. Miniä otti neuvoni vastaan ihan hyvin. Puhuinhan asiasta mihin minulla on koulutus ja mikä liittyy työhöni. En kylläkään koe olevani rajaton anoppi tämän perusteella.
Miksi siitä lapsenlapsesta piti miniää neuvoa? Mikset neuvo sen lapsen toista vanhempaa?
Osoitin neuvoni miniälle siksi että asiat koskivat nimenomaan miniää. Miksi olisin laittanut poikani asialle välittämään viestiä? Meille tuli ihan kiva pieni keskustelu miniän kanssa koskien aihetta. Miniä kyseli vielä lisätietoja. Olisi ollut hankalampaa välikäsien kautta. Meillä on ihan hyvät välit, kuten myös poikani anoppi kanssa. Kaikki tullaan mainiosti toimeen keskenämme eikä olla tarvittu mitään jakoa sen suhteen että kuka kenellekin mitäkin puhuu. Ymmärrän että joissakin perheissä on parasta että vaimo hoitaa asiat oman sukunsa kanssa ja mies omansa. Mutta näin ei ole joka suvussa vaikka tästä ketjusta voi saada sen käsityksen koska täällä kirjoitetaan niistä kärjistyneimmistä tilanteista
Millä lailla sillä lapsenlapsella voi olla asioita joissa lähihoitaja neuvoo vain äitiä?
En ole lähihoitaja. Miniän äiti on lääkäri joten kukaan lähihoitaja ei varmasti menisi neuvomaan lääkärin tytärtä joka saa parempia tietoja äidiltään. Neuvoin oman erityisalani asiassa. Ja puhuin lapsen äidin kanssa parista asiasta mitä hän on ostanut lapselleen ja käyttää lapselle. Miksi olisin lähettänyt viestin poikani kautta?
Selvästi tahallasi et halua ymmärtää lukemaasi.Lapsella käytetään jotain mutta se ei kuulu lapsen isälle? Mitä se sellainen on?
Okei, selvitän nyt sitten kun niin jankkaat. En aikonut mennä yksityiskohtiin mutta menen sittenkin. Lapsen äiti antaa taaperoille välipaloja mitkä ovat vahingollisia hampaille. Lähinnä kuivattuja hedelmiä. Ne ovat sitkeitä ja tahmeita ja murusia voi jäädä kiinni hampaisiin melko pitkäksi aikaa. Näitä lapsi natusteli päivittäin kun oli äidin kanssa ulkona ja istui vaunuissa. Miniä tykkäsi että hedelmät ovat terveellisiä mutta ei ollut tullut ajatelleeksi asiaa hampaiden kannalta. Tästä juttelimme. Isä ei näitä syöttänyt lapselle. Siksi puhuin lapsen äidin kanssa. Menikö sinulle nyt perille? Vieläkö haluat jankata asiasta?
Jos sinun on aihan pakko antaa neuvoja lapsen syömisistä, ne voi antaa isälle.
Näin miniänä minä kyllä vetäsin kilarit, jos mulle ei sanottaisi suoraan tuollaista asiaa, vaan seläntakana miehelleni suputettaisiin ruokailuneuvoja.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se oma tapa on ainoa oikea tapa? Ja jos on äärimmäinen pakko neuvoa, miksei neuvo sitä omaa lastaan, miksi just tämän puolisoa?