Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tämäkin tarkoittaa?
"on muut eivät mielestäsi tee mitään oikein on viisasta hoitaa itse"
Sana jos uupuu, tajusin ainakin minä heti. Mutta minä osaan ajatella, sinulle lienee vaikeaa.
No kai sinä ymmärrät kun itse kirjoitit sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jännä ilmiö että mummot heittäytyy marttyyriksi välittömästi kun nuori perhe sanoo asioista ja kertoo millaiset toimintavat heidän perheessään on. Onko tuo marttyyrileikki joku kyseisen sukupolven yhdistävä piirre?
Mun anoppi vaatii, että mä ja poikansa ihan kyseenalaistamatta tottelemme anoppia ihan kaikessa. Siis kodin sisustamisesta lasten nimiin, mun työpaikkakin on väärä. Kun ei totella, niin uhkailee, haukkuu ja marttyyrinä vielä yrittää raivokohtauksen kourissa saada pari kyyneltäkin puristaa. On soitellut muun muassa mun äidille, kun ei toteltu, ja ostettiin (itse tienatulla) rahalla ihan vääränlainen sohva.
Nykyään anoppi marisee kaikille, kuinka mä en anna anopin olla tekemisissä lasteni kanssa. Juu, täysin rajaton tunkeilija, joka ei anna yhdellekään ihmiselle mitään arvoa. Miksihän on välit poikki, ja lapsia suojellaan hullulta narsistilta?
Jostain syystä anoppi luulee, että mä olen kieltänyt miestäni vierailemassa äitinsä luona. Olen sanonut miehelle, ettäjos käy, niin lapsia ei saa jättää sekunniksikaan anopin kanssa keskenään. Mies ei äitinsä luona käy, koska ei itse halua. Kuka halua vierailla sellaisen ihmisen luona, joka ei osaa muuta kuin haukkua?
Välit siis totaalisen poikki, eikä niitä ole aikomustakaan elvyttää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvanhoitosuositukset eivät ole viimeisten abt 25 vuoden aikana juurikaan muuttuneet. Itse olin lapsentahtinen äiti 90-luvun alkupuoliskolla, mikä oli silloin vähän uutta. Kannoin liinassa, imetin ja sen semmoista. En kuitenkaan arvostellut muulla tavalla toimivia äitejä silloin enkä nyt. En ole ikinä tuntenut tarvetta tunkea toisten tontille missään asioissa.
Olikin hassua kun esikoiseni (poika) sai ensimmäisen lapsensa. Yhtäkkiä minulle oltiin osoittamassa rajoja ja kertomassa "miten sitten meillä toimitaan" jo kauan ennen kuin vauva oli edes syntynyt. Enkä todellakaan ollut millään tavalla tunkenut heille mitään omia käsityksiäni yhtään mistään, kysyttäessä saatoin muistella jotakin omien lasteni vauva- tai lapsuusaikaisia juttuja. Tämä oli todella hämmentävää ja tuli olo, että minut on roolitettu jo etukäteen "hankalaksi anopiksi joka sitten tunkee joka asiaan eikä kunnioita meidän rajoja".
Otin sitten suht etäisen roolin, ettei vaan tulisi olo että "tungen". Pyydettäessä toki menin kylään ja olen aina auttanut ja ottanut hoitoon kun on toivottu. Nyt sitten kun lapsi alkaa olla kolmen, on alkanut kuulua sellaista puhetta että olisi kiva kun vähän useammin kävisin ja hoitoon saisi kyllä ottaa enemmänkin. No, käyhän tämä, työssäkäynnin ohella mitä nyt pystyn. Itsehän tykkäsin miniästäni alusta asti ja olen yrittänyt tukea ja kehua. Samaten arvostan poikaani ja heidän lapsensa on tosi kiva tyttö. Alun torjunta "varmuuden vuoksi" jätti kuitenkin jonkinlaisen varovaisuuden tai lievän luonnottomuuden kanssakäymiseen. Olen tietysti pyrkinyt elämää kokeneena ohittamaan asian ja ymmärtämään nuoria. Pääasia että tullaan juttuun. Ja lapsen kanssa sujuu.
Kaksi selitystä:
Joko a) olet rajaton muttet itse tajua sitä. Ei minunkaan äitini ymmärrä ollenkaan, että on rajaton häirikköterroristi.
Tai b) sillä miniälläsi on ikäviä kokemuksia rajattomista ihmisistä ja hän ei halua enää ikinä kokea vastaavaa ja on siksi hyvin varautunut.
Oi se on ihanaa kun saa tuommoisesta miniästä pysyä kaukana.
Me laitoimme pelin heti poikki, on kokemusta tuommoisesta rajattomasta ihmisestä. meille ei tuoda hoitoon lapsia emmekä me hoida. Miniä ei tule toimeen omien vanhempiensa eikä sisarustensa kanssa, missään työpaikassa ei pärjää, me emme sotkeudu lainkaan. Sukujuhlissa näemme ja tervehdimme, se riittää.Mistä ihmeen "tuommoisesta rajattomasta ihmisestä"?????
Kukaan ei ole kuule ollut sinulta vailla yhtikäs mitään. Ja ihan voit puhua normaalisti, ei tarvitse tuota kuninkaallista Me-muotoa täällä.
Oletko sinä ihan tyhmä, me on monikko, tarkoittaa taatusti itseään ja puolisoaan. Miten tyhmä voitkaan olla, herrasiunaa.
Hianot frouvat pyrkii puhumaan kuin Englannin kuningatar, me-muodossa. Kuulostit sellaiselta, Hyacinth Bucket'lta.
Nyt on kyllä pakko kysyä; jos puhun vaimostani ja minusta, niin mitä pronominia nykyään pitää käyttää. Ennen puhuttiin meistä, me menimme, me teimme jne.
Eikö se ole enää oikein?
Jos ylhäinen frouva puhuu, tuo ”me” on Me, myself and I.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä ilmiö että mummot heittäytyy marttyyriksi välittömästi kun nuori perhe sanoo asioista ja kertoo millaiset toimintavat heidän perheessään on. Onko tuo marttyyrileikki joku kyseisen sukupolven yhdistävä piirre?
No, itselläni oli inhottava anoppi mutta pystyn silti hyväksymään, että minäkin voi olla kauhea.
Siis miniäkin* Mikä etten tietysti myös minä - harva täällä täydellinen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä ilmiö että mummot heittäytyy marttyyriksi välittömästi kun nuori perhe sanoo asioista ja kertoo millaiset toimintavat heidän perheessään on. Onko tuo marttyyrileikki joku kyseisen sukupolven yhdistävä piirre?
On marttyyreitä myös miniöissä.
Kyllä. Olen montaa ikäistäni kuunnellut, heillä tuntuu olevan vain oikeuksia. Ja toki lasta koskien päättää vanhemmat, mutta ketään ei voi käskyttää, on muut eivät mielestäsi tee mitään oikein on viisasta hoitaa itse.
Millä tavoin äiti on marttyyri jos hän haluaa että hänen lastaan hoidetaan tietyllä tavalla?
Minä neuvon aina että jos on kauheasti sääntöjä on on paras tehdä itse. Ketään ei voi vaatia taipumaan jokaiseen kommervenkkiin. Kannattaa muistaa, että alkuhuuman jälkeen saattaa miniä itsekin kaivata apua, välit kannattaa yrittää pitää hyvinä. Jatkuva miniän/anopin arvostelu ei ole tae siitä, että auttamishalua löytyy tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä ilmiö että mummot heittäytyy marttyyriksi välittömästi kun nuori perhe sanoo asioista ja kertoo millaiset toimintavat heidän perheessään on. Onko tuo marttyyrileikki joku kyseisen sukupolven yhdistävä piirre?
Mun anoppi vaatii, että mä ja poikansa ihan kyseenalaistamatta tottelemme anoppia ihan kaikessa. Siis kodin sisustamisesta lasten nimiin, mun työpaikkakin on väärä. Kun ei totella, niin uhkailee, haukkuu ja marttyyrinä vielä yrittää raivokohtauksen kourissa saada pari kyyneltäkin puristaa. On soitellut muun muassa mun äidille, kun ei toteltu, ja ostettiin (itse tienatulla) rahalla ihan vääränlainen sohva.
Nykyään anoppi marisee kaikille, kuinka mä en anna anopin olla tekemisissä lasteni kanssa. Juu, täysin rajaton tunkeilija, joka ei anna yhdellekään ihmiselle mitään arvoa. Miksihän on välit poikki, ja lapsia suojellaan hullulta narsistilta?
Jostain syystä anoppi luulee, että mä olen kieltänyt miestäni vierailemassa äitinsä luona. Olen sanonut miehelle, ettäjos käy, niin lapsia ei saa jättää sekunniksikaan anopin kanssa keskenään. Mies ei äitinsä luona käy, koska ei itse halua. Kuka halua vierailla sellaisen ihmisen luona, joka ei osaa muuta kuin haukkua?
Välit siis totaalisen poikki, eikä niitä ole aikomustakaan elvyttää ikinä.
Anoppisi on taatusti voiton puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä tämäkin tarkoittaa?
"on muut eivät mielestäsi tee mitään oikein on viisasta hoitaa itse"
Sana jos uupuu, tajusin ainakin minä heti. Mutta minä osaan ajatella, sinulle lienee vaikeaa.
No kai sinä ymmärrät kun itse kirjoitit sen.
Minä se kirjoitin, ei tuo jolle vastaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvanhoitosuositukset eivät ole viimeisten abt 25 vuoden aikana juurikaan muuttuneet. Itse olin lapsentahtinen äiti 90-luvun alkupuoliskolla, mikä oli silloin vähän uutta. Kannoin liinassa, imetin ja sen semmoista. En kuitenkaan arvostellut muulla tavalla toimivia äitejä silloin enkä nyt. En ole ikinä tuntenut tarvetta tunkea toisten tontille missään asioissa.
Olikin hassua kun esikoiseni (poika) sai ensimmäisen lapsensa. Yhtäkkiä minulle oltiin osoittamassa rajoja ja kertomassa "miten sitten meillä toimitaan" jo kauan ennen kuin vauva oli edes syntynyt. Enkä todellakaan ollut millään tavalla tunkenut heille mitään omia käsityksiäni yhtään mistään, kysyttäessä saatoin muistella jotakin omien lasteni vauva- tai lapsuusaikaisia juttuja. Tämä oli todella hämmentävää ja tuli olo, että minut on roolitettu jo etukäteen "hankalaksi anopiksi joka sitten tunkee joka asiaan eikä kunnioita meidän rajoja".
Otin sitten suht etäisen roolin, ettei vaan tulisi olo että "tungen". Pyydettäessä toki menin kylään ja olen aina auttanut ja ottanut hoitoon kun on toivottu. Nyt sitten kun lapsi alkaa olla kolmen, on alkanut kuulua sellaista puhetta että olisi kiva kun vähän useammin kävisin ja hoitoon saisi kyllä ottaa enemmänkin. No, käyhän tämä, työssäkäynnin ohella mitä nyt pystyn. Itsehän tykkäsin miniästäni alusta asti ja olen yrittänyt tukea ja kehua. Samaten arvostan poikaani ja heidän lapsensa on tosi kiva tyttö. Alun torjunta "varmuuden vuoksi" jätti kuitenkin jonkinlaisen varovaisuuden tai lievän luonnottomuuden kanssakäymiseen. Olen tietysti pyrkinyt elämää kokeneena ohittamaan asian ja ymmärtämään nuoria. Pääasia että tullaan juttuun. Ja lapsen kanssa sujuu.
Kaksi selitystä:
Joko a) olet rajaton muttet itse tajua sitä. Ei minunkaan äitini ymmärrä ollenkaan, että on rajaton häirikköterroristi.
Tai b) sillä miniälläsi on ikäviä kokemuksia rajattomista ihmisistä ja hän ei halua enää ikinä kokea vastaavaa ja on siksi hyvin varautunut.
Oi se on ihanaa kun saa tuommoisesta miniästä pysyä kaukana.
Me laitoimme pelin heti poikki, on kokemusta tuommoisesta rajattomasta ihmisestä. meille ei tuoda hoitoon lapsia emmekä me hoida. Miniä ei tule toimeen omien vanhempiensa eikä sisarustensa kanssa, missään työpaikassa ei pärjää, me emme sotkeudu lainkaan. Sukujuhlissa näemme ja tervehdimme, se riittää.Mistä ihmeen "tuommoisesta rajattomasta ihmisestä"?????
Kukaan ei ole kuule ollut sinulta vailla yhtikäs mitään. Ja ihan voit puhua normaalisti, ei tarvitse tuota kuninkaallista Me-muotoa täällä.
Oletko sinä ihan tyhmä, me on monikko, tarkoittaa taatusti itseään ja puolisoaan. Miten tyhmä voitkaan olla, herrasiunaa.
Hianot frouvat pyrkii puhumaan kuin Englannin kuningatar, me-muodossa. Kuulostit sellaiselta, Hyacinth Bucket'lta.
Nyt on kyllä pakko kysyä; jos puhun vaimostani ja minusta, niin mitä pronominia nykyään pitää käyttää. Ennen puhuttiin meistä, me menimme, me teimme jne.
Eikö se ole enää oikein?
Minäkin odotan vastausta, osaakohan tuo viisas meitä neuvoa?
Anopille on pistettävä RAJAT ! Kadun sitä, etten 2:n ekan vuoden aikana tehnyt asiaa selväksi. Ensin pitää puhua miehen kanssa mitkä on ne rajat, ja sitten sanoa suoraan yhdestä suusta anopille. Sovittiin, ettei anoppi koskaan tule meille kutsumatta. Meillä tämä onnistui pienen kakistelun jälkeen ja välit nykyisellään ihan ok.
Periaate: Harvat ja hyvät välit on paljon parempi kuin tiheät ja huonot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopikaa kiinteä vierailupäivä ja - aika kerran viikossa joka sopii teidän aikatauluihinne. Anoppitorstai? Muina aikoina et avaa ovea vaikka olisitkin kotona, ellei ole etukäteen sovittu 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvanhoitosuositukset eivät ole viimeisten abt 25 vuoden aikana juurikaan muuttuneet. Itse olin lapsentahtinen äiti 90-luvun alkupuoliskolla, mikä oli silloin vähän uutta. Kannoin liinassa, imetin ja sen semmoista. En kuitenkaan arvostellut muulla tavalla toimivia äitejä silloin enkä nyt. En ole ikinä tuntenut tarvetta tunkea toisten tontille missään asioissa.
Olikin hassua kun esikoiseni (poika) sai ensimmäisen lapsensa. Yhtäkkiä minulle oltiin osoittamassa rajoja ja kertomassa "miten sitten meillä toimitaan" jo kauan ennen kuin vauva oli edes syntynyt. Enkä todellakaan ollut millään tavalla tunkenut heille mitään omia käsityksiäni yhtään mistään, kysyttäessä saatoin muistella jotakin omien lasteni vauva- tai lapsuusaikaisia juttuja. Tämä oli todella hämmentävää ja tuli olo, että minut on roolitettu jo etukäteen "hankalaksi anopiksi joka sitten tunkee joka asiaan eikä kunnioita meidän rajoja".
Otin sitten suht etäisen roolin, ettei vaan tulisi olo että "tungen". Pyydettäessä toki menin kylään ja olen aina auttanut ja ottanut hoitoon kun on toivottu. Nyt sitten kun lapsi alkaa olla kolmen, on alkanut kuulua sellaista puhetta että olisi kiva kun vähän useammin kävisin ja hoitoon saisi kyllä ottaa enemmänkin. No, käyhän tämä, työssäkäynnin ohella mitä nyt pystyn. Itsehän tykkäsin miniästäni alusta asti ja olen yrittänyt tukea ja kehua. Samaten arvostan poikaani ja heidän lapsensa on tosi kiva tyttö. Alun torjunta "varmuuden vuoksi" jätti kuitenkin jonkinlaisen varovaisuuden tai lievän luonnottomuuden kanssakäymiseen. Olen tietysti pyrkinyt elämää kokeneena ohittamaan asian ja ymmärtämään nuoria. Pääasia että tullaan juttuun. Ja lapsen kanssa sujuu.
Kaksi selitystä:
Joko a) olet rajaton muttet itse tajua sitä. Ei minunkaan äitini ymmärrä ollenkaan, että on rajaton häirikköterroristi.
Tai b) sillä miniälläsi on ikäviä kokemuksia rajattomista ihmisistä ja hän ei halua enää ikinä kokea vastaavaa ja on siksi hyvin varautunut.
Sitä mieltä olenkin, että miniä kostaa huonoja kokemuksiaan läheisilleen lapsellisella tavalla. Vaatii samaa käytöstä mieheltään ja opettaa näille lapsilleen omaa suhtautumistapaansa. Miksi olla varautunut koko ajan? Jos on pahojakin kokenut, ei syyttömien ihmisten tarvitse olla maalitaulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuli mummo 43-vuotiaana, eikä olisi tullut mieleenikään silloin, sitä ennen, tai sen jälkeen mennä pyytämättä aikuisten lasteni koteihin. Ihmettelen suuresti jos joku anoppi, tai kuka tahansa, on niin tyhmä että kutsuu itse itsensä kylään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli mummo 43-vuotiaana, eikä olisi tullut mieleenikään silloin, sitä ennen, tai sen jälkeen mennä pyytämättä aikuisten lasteni koteihin. Ihmettelen suuresti jos joku anoppi, tai kuka tahansa, on niin tyhmä että kutsuu itse itsensä kylään.
Mutta tässä pn aina se toinen puoli. Jotkut miniät loukkaantuvat siitä, että ei käydä. isovanhempia ei haluta kutsua, koska isovanhempien pitäisi itse ymmärtää tarjoutua kylään itse ja oma-alotteisesti. Jos näin ei tee, on välinpitämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli mummo 43-vuotiaana, eikä olisi tullut mieleenikään silloin, sitä ennen, tai sen jälkeen mennä pyytämättä aikuisten lasteni koteihin. Ihmettelen suuresti jos joku anoppi, tai kuka tahansa, on niin tyhmä että kutsuu itse itsensä kylään.
Joskus vaan ne asiat ihmisten välisine suhteineen saattavat olla niinkin harmittomat ja vapaat, että se on täysin mahdollista ja luonnollista. Ja käyttäytymissääntöjä kyllä muistetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli mummo 43-vuotiaana, eikä olisi tullut mieleenikään silloin, sitä ennen, tai sen jälkeen mennä pyytämättä aikuisten lasteni koteihin. Ihmettelen suuresti jos joku anoppi, tai kuka tahansa, on niin tyhmä että kutsuu itse itsensä kylään.
Mutta tässä pn aina se toinen puoli. Jotkut miniät loukkaantuvat siitä, että ei käydä. isovanhempia ei haluta kutsua, koska isovanhempien pitäisi itse ymmärtää tarjoutua kylään itse ja oma-alotteisesti. Jos näin ei tee, on välinpitämätön.
Ei loukkaannu. He loukkaantuu siitä että joko tungetaan pyytämättä tai sitten temppuillaan loputtomiin muuten.
Meillä appivanhemmat tulivat kotiimme itsenäisyyspäivän aamuna ennen seiskaa. Minulla tentti seuraavana päivänä joten jäin kotiin lukemaan kun mies vei heidät syömään.
Tästä sitten taas loukkaannuttiin niin että kuusi vuotta jauhettiin miten miehellä ei ole edes ruokaa mitä kotona syödä ja miten appivanhemmat loukkaantuivat kun eivät olleet tervetulleita. Me oltiin tosiaan ison rempan jälkeen edellisenä päivänä muutettu myöhään yöhön ja mulla oli se tentti.
Appi muisti kyllä sanoa että kälyni ei koksaan lue tentteihin, mutta saa aina täydet pisteet, että vain tyhmät lukee tentteihin.
Sitten taas temppuiltiin sitä että meille ei voi tulla kun ei ole sitä ruokaa. Ja seuraavaksi jauhettiin miten minä syön aina ravintoloissa ja tuhlaan miehen rahat.
TÄSTÄ NE MINIÄT HERMOSTUU. TÄMMÖSESTÄ KÄYTÖKSESTÄ.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli mummo 43-vuotiaana, eikä olisi tullut mieleenikään silloin, sitä ennen, tai sen jälkeen mennä pyytämättä aikuisten lasteni koteihin. Ihmettelen suuresti jos joku anoppi, tai kuka tahansa, on niin tyhmä että kutsuu itse itsensä kylään.
Sama täällä ja opetin nuoret samaan.
Minun kotini ja mökkini ovat minun. Niihin ei tulla kysymättä ja ennakkoon ilmoittamatta joka viikonloppu odottamaan palvelua.
Vähän he kakisteli aluksi mutta istutin alas ja puhuttiin asia.
Kaksi miniää on minulla, toisen kanssa pärjää hyvin puhumalla asiat, toisen kanssa pitämällä etäiset välit.
Kotona saa käydä, se on selvää, mutta kun heille lapsia tuli, olisivat mielellään olleet joka viikonloppu meillä, kun kuulema oli helpompaa niin. Koskaan ei miniät ennen lapsia esim. mökille tulleet talkoisiin, mieheni siihen kiinnitti huomioni, eivätkä siivonneet jälkiään kun lähtivät sunnuntaina.
Vierailemme puolin håja toisin mutta emme kutsumatta, emmekä niin, että viipyisimme pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli mummo 43-vuotiaana, eikä olisi tullut mieleenikään silloin, sitä ennen, tai sen jälkeen mennä pyytämättä aikuisten lasteni koteihin. Ihmettelen suuresti jos joku anoppi, tai kuka tahansa, on niin tyhmä että kutsuu itse itsensä kylään.
Mutta tässä pn aina se toinen puoli. Jotkut miniät loukkaantuvat siitä, että ei käydä. isovanhempia ei haluta kutsua, koska isovanhempien pitäisi itse ymmärtää tarjoutua kylään itse ja oma-alotteisesti. Jos näin ei tee, on välinpitämätön.
Ei loukkaannu. He loukkaantuu siitä että joko tungetaan pyytämättä tai sitten temppuillaan loputtomiin muuten.
Meillä appivanhemmat tulivat kotiimme itsenäisyyspäivän aamuna ennen seiskaa. Minulla tentti seuraavana päivänä joten jäin kotiin lukemaan kun mies vei heidät syömään.
Tästä sitten taas loukkaannuttiin niin että kuusi vuotta jauhettiin miten miehellä ei ole edes ruokaa mitä kotona syödä ja miten appivanhemmat loukkaantuivat kun eivät olleet tervetulleita. Me oltiin tosiaan ison rempan jälkeen edellisenä päivänä muutettu myöhään yöhön ja mulla oli se tentti.
Appi muisti kyllä sanoa että kälyni ei koksaan lue tentteihin, mutta saa aina täydet pisteet, että vain tyhmät lukee tentteihin.
Sitten taas temppuiltiin sitä että meille ei voi tulla kun ei ole sitä ruokaa. Ja seuraavaksi jauhettiin miten minä syön aina ravintoloissa ja tuhlaan miehen rahat.
TÄSTÄ NE MINIÄT HERMOSTUU. TÄMMÖSESTÄ KÄYTÖKSESTÄ.
Sinä et ole terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli mummo 43-vuotiaana, eikä olisi tullut mieleenikään silloin, sitä ennen, tai sen jälkeen mennä pyytämättä aikuisten lasteni koteihin. Ihmettelen suuresti jos joku anoppi, tai kuka tahansa, on niin tyhmä että kutsuu itse itsensä kylään.
Mutta tässä pn aina se toinen puoli. Jotkut miniät loukkaantuvat siitä, että ei käydä. isovanhempia ei haluta kutsua, koska isovanhempien pitäisi itse ymmärtää tarjoutua kylään itse ja oma-alotteisesti. Jos näin ei tee, on välinpitämätön.
Ei loukkaannu. He loukkaantuu siitä että joko tungetaan pyytämättä tai sitten temppuillaan loputtomiin muuten.
Meillä appivanhemmat tulivat kotiimme itsenäisyyspäivän aamuna ennen seiskaa. Minulla tentti seuraavana päivänä joten jäin kotiin lukemaan kun mies vei heidät syömään.
Tästä sitten taas loukkaannuttiin niin että kuusi vuotta jauhettiin miten miehellä ei ole edes ruokaa mitä kotona syödä ja miten appivanhemmat loukkaantuivat kun eivät olleet tervetulleita. Me oltiin tosiaan ison rempan jälkeen edellisenä päivänä muutettu myöhään yöhön ja mulla oli se tentti.
Appi muisti kyllä sanoa että kälyni ei koksaan lue tentteihin, mutta saa aina täydet pisteet, että vain tyhmät lukee tentteihin.
Sitten taas temppuiltiin sitä että meille ei voi tulla kun ei ole sitä ruokaa. Ja seuraavaksi jauhettiin miten minä syön aina ravintoloissa ja tuhlaan miehen rahat.
TÄSTÄ NE MINIÄT HERMOSTUU. TÄMMÖSESTÄ KÄYTÖKSESTÄ.
Ihmisiä on erilaisia. Minulla on kokemus siitä, että ei-tarjoutuva isovanhempi haukutaan pystyyn, kun ei tarjoudu kylään = ei yhtään välitä lapsenlapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä ilmiö että mummot heittäytyy marttyyriksi välittömästi kun nuori perhe sanoo asioista ja kertoo millaiset toimintavat heidän perheessään on. Onko tuo marttyyrileikki joku kyseisen sukupolven yhdistävä piirre?
On marttyyreitä myös miniöissä.
Kyllä. Olen montaa ikäistäni kuunnellut, heillä tuntuu olevan vain oikeuksia. Ja toki lasta koskien päättää vanhemmat, mutta ketään ei voi käskyttää, on muut eivät mielestäsi tee mitään oikein on viisasta hoitaa itse.
Millä tavoin äiti on marttyyri jos hän haluaa että hänen lastaan hoidetaan tietyllä tavalla?
No niin. Tähän taas tullaan... Älä ole niin arka itsestäsi.
Alue: Aihe vapaa
Nyt on kyllä pakko kysyä; jos puhun vaimostani ja minusta, niin mitä pronominia nykyään pitää käyttää. Ennen puhuttiin meistä, me menimme, me teimme jne.
Eikö se ole enää oikein?