Läheisriippuvuudesta eroon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkistä, katsoin tuon Gretan youtube-videon High value woman.

Mulle kävi juuri noin! Se on juuri miten löysin kunnon miehen.

Eli, hän periaatteessa sanoo, että kun nainen käyttäytyy kuin kynnysmatto, kaikki miehet kävelee hänen yli. Kun nainen tekee kaiken, ei pidä itseään minkään arvoisena, ei vaadi eikä odota mitään, niin häntä kohdellaan juuri niin. Greta coachasi asiakasta, että käyttäydy kolme kuukautta kuin "high value woman" mies alkoi jahdata häntä enemmän ja tehdä kaikenlaisia lupauksia -mutta niistä ei edelleenkään seurannut tekoja. Hän kysyi-minulla on kuitenkin tunteita tätä miestä kohtaan, mitä teen. Greta totesi, että olet jo saanut häneltä parasta käytöstä mitä häneltä on antaa, ja se silti ei ole tarpeeksi, ansaitset edelleen parempaa. Greta kehotti, että ala tavata muita miehiä, ei harrastaaksesi seksiä, mutta nähdäksesi miten muut miehet käyttäytyy ja kohtelee sinua. Tuo nainen teki niin, mutta jatkuvasti kaipaili sitä renttuaan, ja vertaili häneen. Kunnes. Vastaan tuli mies, joka ehdotti deittejä, piti ne kaikki, ei ollut kertaakaan epäluotettava eikä katoillut. Oli kaiken kaikkiaan kunnioittava ja huomaava, ja luotettava. Nainen ihmetteli, että jo neljännellä treffeillä mies halusi, että he lakkaisivat deittaamasta muita.

Mulle nimittäin kävi juuri näin! En hakenut seurustelua eikä seksiä, mutta ajattelin että mun täytyy saada ajatukset pois mun "väärästä miehestä". En ollut kyllä yhtään varautunut tuohon mieheen, joka tuli vastaan. Aiemmin olisin varmaan ajatellut ettei ole mun tyyppiä. Enkä edes halunnut löytää ketään. Mutta mun oli pakko myöntää, että hän oli todella hyvä mies. Ja komeakin, ja raitis, ja liikunnallinen ja hyväkuntoinen. Itse asiassa mun oli vaikea uskoa, että tuollainen mies oli ihastunut minuun, ja kohteli minua valtavan hyvin.

Hän sai aiemmat suhdeviritelmäni näyttämään kiukuttelevilta, epäkypsiltä, laiskoilta ja hyväksikäyttäviltä mieslapsilta.

Oikeastaan valinta oli ihan selvä, halusin uskaltaa oppia hänestä enemmän. Ja kaikki mitä opin, sai kunnioittamaan häntä enemmän. Jos hän lupasi korjata jotain, hän tuli heti seuraavana päivänä työkalujen kanssa, ja teki sen saman tien. Ei mitään itsetehostusta, ei pitänyt sitä minään, ei huokaillut miten raskas homma on, ei suunnitellut kaksi kuukautta ja jättänyt lopulta kesken. Ei odottanut minulta yhtään mitään vastineeksi. Hänelle se ei ollut kummempaa kuin kaupassa käynti.

Uskomaton kaveri. Hän avasi minulle ovia, auttoi takkia, kantoi ostokseni, laittoi minulle ruokaa, nousi aamulla keittämään meille kahvia... Ja se ei ollut mikään esitys, eikä se lakannut. Jos lähdimme yhdessä baariin, hän ei ottanut liikaa, ja kun halusin lähteä, lähdimme heti ja hän otti meille taksin.

Hän oli valtava kontrasti aiemmin tuntemiini miehiin. Ei puhettakaan, että tyytyisin enää vähempään. Mieluummin olisin yksin, kuin enää yhdenkään selittelijän kanssa.

Vieläkö olette yhdessä? Jos ette, niin miksi?

Ollaan yhdessä jo monta vuotta. Panikoin välillä ja yritin paeta, koska joku sisällä sanoi, ettei tällaista voi olla, ja jotain on oltava vialla. Testasin miestä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Joka kerta hän rauhallisesti kysyi, mikä hätänä, ja sitten me yhtä rauhallisesti keskusteltiin, kunnes asiat oli selvitetty. Hän ei paennut, ei huutanut, ei edes hermostunut. Taisin aiheuttaa draamaa vain nähdäkseni, miten hän reagoi. Kuin teinit? Testasin rajoja, miten paljon oma itseni minulla on lupa olla. Ei ole vielä tullut vastaan. Saan sanoa, että nyt haluan nähdä kavereita, tai olla yksin kotona. Voin laittautua, tai olla kotiverkkareissa. Voin kiukutella, eikä hän räjähdä. Tajuan itsekin, että olen kiukutellut kuin teini. Minulla ei teininä ollut koskaan mahdollista kokea että on turvallista ilmaista myös negatiivisia tunteita, sain hyväksyntää vain kun olin ehdottoman nöyrä ja palvelualtis. Nyt joka kerta kun kelpaan omana, epätäydellisenä itsenäni, tuntuu että rentoudun vähän lisää.

Vierailija kirjoitti:

Voi apua!

Mies laittoi viestiä. Sanoi että aina muistaa mut, sydän murtui uudestaan. Mä tottakai yritin soittaa saadakseni jotain vastauksia eikä se tietenkään vastaa ja mä hajosin ihan täysin. Sanoi et soittaa kohta mut eihän se tietenkään soita.

Miksi se tekee noin? Miksei se tee mitään asioiden eteen? Miksi minä olen niin arvoton? Yks hiton puhelu on ihan liikaa pyydetty!

Sain paniikkikohtauksen ja oksensin ja nyt tää itku ja tärinä ei taas lopu, ei meinaa kestää.

Miksi pitää olla niin heikko ja säälittävä, miksi ei voi luopua tästä : (

En taas pysty.

Ap

Niin vieroitusoireita. Kuulostaa, kuin yrittäisit irti heroiinista, tai vaikka alkoholista.

Siksi sun nyt PITÄÄ poistaa miehen numero sun puhelimesta. Se numero on kuin viinapullo sun kaapissa, kun yrität raitistua. Eihän raitistyminen sillä lailla onnistu! Se pullo huutelee sulle sieltä. Joka viesti, joka puhelu vie sut takas nollapiateeseen. Alkoholistitkaan ei voi laskea raittiita päiviä kuin viimeisestä sortumisesta. Sä voit laskea päiviä vain viimeisestä päivästä, kun olet ollut puheissa sun exän kanssa. Se ei edes ole exä, ennen kuin saat yli päivän mittariin... Sä itse revit itsesi rikki joka kerta, kun puhut tai viesteilet sen kanssa. Tällä hetkellä sä olet itse sun pahin vihollinen ja, estät sua edes alkamasta toipua ja eheytyä.

up

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi apua!

Mies laittoi viestiä. Sanoi että aina muistaa mut, sydän murtui uudestaan. Mä tottakai yritin soittaa saadakseni jotain vastauksia eikä se tietenkään vastaa ja mä hajosin ihan täysin. Sanoi et soittaa kohta mut eihän se tietenkään soita.

Miksi se tekee noin? Miksei se tee mitään asioiden eteen? Miksi minä olen niin arvoton? Yks hiton puhelu on ihan liikaa pyydetty!

Sain paniikkikohtauksen ja oksensin ja nyt tää itku ja tärinä ei taas lopu, ei meinaa kestää.

Miksi pitää olla niin heikko ja säälittävä, miksi ei voi luopua tästä : (

En taas pysty.

Ap

Niin vieroitusoireita. Kuulostaa, kuin yrittäisit irti heroiinista, tai vaikka alkoholista.

Siksi sun nyt PITÄÄ poistaa miehen numero sun puhelimesta. Se numero on kuin viinapullo sun kaapissa, kun yrität raitistua. Eihän raitistyminen sillä lailla onnistu! Se pullo huutelee sulle sieltä. Joka viesti, joka puhelu vie sut takas nollapiateeseen. Alkoholistitkaan ei voi laskea raittiita päiviä kuin viimeisestä sortumisesta. Sä voit laskea päiviä vain viimeisestä päivästä, kun olet ollut puheissa sun exän kanssa. Se ei edes ole exä, ennen kuin saat yli päivän mittariin... Sä itse revit itsesi rikki joka kerta, kun puhut tai viesteilet sen kanssa. Tällä hetkellä sä olet itse sun pahin vihollinen ja, estät sua edes alkamasta toipua ja eheytyä.

Juuri näin! Numero mustalle listalle ja sen jälkeen poistoon, blokki kaikille somekanaville. Ainoa tapa päästä eteenpäin on olla pitämättä MITÄÄN yhteyttä. Tässä oheislukemista: https://themighty.com/2020/09/trauma-bonding-signs/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi apua!

Mies laittoi viestiä. Sanoi että aina muistaa mut, sydän murtui uudestaan. Mä tottakai yritin soittaa saadakseni jotain vastauksia eikä se tietenkään vastaa ja mä hajosin ihan täysin. Sanoi et soittaa kohta mut eihän se tietenkään soita.

Miksi se tekee noin? Miksei se tee mitään asioiden eteen? Miksi minä olen niin arvoton? Yks hiton puhelu on ihan liikaa pyydetty!

Sain paniikkikohtauksen ja oksensin ja nyt tää itku ja tärinä ei taas lopu, ei meinaa kestää.

Miksi pitää olla niin heikko ja säälittävä, miksi ei voi luopua tästä : (

En taas pysty.

Ap

Niin vieroitusoireita. Kuulostaa, kuin yrittäisit irti heroiinista, tai vaikka alkoholista.

Siksi sun nyt PITÄÄ poistaa miehen numero sun puhelimesta. Se numero on kuin viinapullo sun kaapissa, kun yrität raitistua. Eihän raitistyminen sillä lailla onnistu! Se pullo huutelee sulle sieltä. Joka viesti, joka puhelu vie sut takas nollapiateeseen. Alkoholistitkaan ei voi laskea raittiita päiviä kuin viimeisestä sortumisesta. Sä voit laskea päiviä vain viimeisestä päivästä, kun olet ollut puheissa sun exän kanssa. Se ei edes ole exä, ennen kuin saat yli päivän mittariin... Sä itse revit itsesi rikki joka kerta, kun puhut tai viesteilet sen kanssa. Tällä hetkellä sä olet itse sun pahin vihollinen ja, estät sua edes alkamasta toipua ja eheytyä.

Oon ollut myös jonkinlainen alkoholin ongelmakäyttäjä. Mulla ei sinänsä tuota ongelmaa olla ilman, en ole sitä nytkään kaivannut vaikka kaappi on täynnä, ei ne mua huutele. Vaikka oishan se helpompaa olla pienessä hönössä koko ajan. Oon itse turruttanut sillä aiemmin tunteita mitä ei kestä ja sen takia itse tuottanut ongelmia parisuhteeseen, et sinänsä jokin myötätunto tuota miehen touhuakin kohtaan. En tosin ikinä pystyisi vaan katoamaan rakkaalta, oli kunto mikä tahansa, kotiin ilmoitetaan aina.

Myös syömishäiriöt eri muodoissaan teinistä asti ja oikeasti vasta tän miehen myötä olen ehkä vihdoin päässyt niistä, kyllä hän teki mulle paljon hyvää ja rakkaudellaan auttoi mua hyväksymään itseäni.

Miehellä on myös selvästi jonkinlaista epävakaata/kaksisuuntaista. Pitkinä selvinäkin kausina oon ollut välillä täysin eksynyt kartalta, ensin pitkään tasaista ja ihanaa ja sit joku pieni käsittämätön juttu suistaa miehen ihan raiteiltaan ja touhu on ihan maanista eikä siitä ota kiinni, en tajua yhtään missä sen mieli liihottaa.

Sekin tässä vaikeaa on, että aiheuttaako mielen ongelmat sen että pitää vetää aineilla ne tunteet piiloon kun niiden kanssa ei kestä vai onko päihteet yksinkertaisesti tuhonnut ne tunteet.

Puhuttiin myös terapiasta kummankin kohdalla, yhdessä ja erikseen ja itseasiassa mies oli meistä se rohkeampi, joka sitä edes yritti. Itsellä syyllisyys, että enkö sit tukenut tarpeeksi ja mun olis pitänyt myös silloin tehdä jotain, ehkä ei oltais tässä jos minä olisin tehnyt toisin.

Jotenkin toivon kuitenkin että joskus vielä tehtäis se yhdessä.

Nurinkurista, että viinasta sais edes hetkeksi sen hyvän ja huolettoman olon, mutta ei tää riippuvuus anna semmoista missään vaiheessa. Tässä on pelkästään se seuraavan päivän ahdistus.

Kiitos kun autatte, tästä ketjusta on tullut joku Raamatun tapainen mulle ja oon äärimmäisen kiitollinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä jos se teidän päihderiippuvainen hoidettava jota yritätte muuttaa, muuttuisikin raittiiksi ja normaaliksi, ihanaksi ihmiseksi joka huomioi myös teitä, mitä sitten tapahtuisi? Sittenhän teillä ei olisi hoivattavaa. Tuntuisiko elämä silloinkin tyhjältä kun ette olisi "tarpeellisia" sillä tavalla että hoivaatte ja yritätte muuttaa toista?

Työskentelen itse päihdehoidon puolella, ja monesti käy niin, että läheinen ei kestä toisen raitistumista ja muuttumista, ja se voi johtaa useinkin eroon (sen riippuvaisen, mutta raitistuneen aloitteesta). Läheisriippuvuus nimen omaan on riippuvuus siinä missä päihderiippuvuuskin ja se on hoidettava yhtälailla. Jos läheisriippuvainen laittaa oman muutoksensa ehdoksi toisen muuttumisen, niin mekanismi on täysin sama kuin juoppo laittaa juomisen lopettamisen ehdoksi puolisonsa muuttumisen. 

Myös moni päihderiippuvainen itse on läheisriipuvainenkin, joten ongelmat on syvät. Päihderiippuvuuden hoidossa kuitenkin tulee käsiteltyä usein myös sitä läheisriippuvuutta, mutta se ei-juova puoliso jää helposti vaille hoitoa, ja voi hyvinkin kokea, ettei tarvitsekaan sitä, kun hän ei ole se päihteitä käyttävä osapuoli.

Mun ex lopetti juomisen. Ryhtyi raittiiksi. Ja mä kiehuin sisältä ja olin sille vihainen.

Ihmettelin että miksi. Tuntui, että olin sille vihainen, koska kun se oli raitis, mulla ei ollut enää lupaa olla sille vihainen kaikesta p**kasta, mitä se oli mulle tehnyt. Että nyt pitäisi vain olla onnellinen, että se on raitis, ja kaikki onkin yhtäkkiä fine. Ei tasan ollut.

Sitä taustaa varten ymmärrän, miksi Minnesota-hoidossa on pyydettävä anteeksi kaikilta ketä on loukannut.

Se että raitistuu, ei pyyhi pois kaikkea sitä mitä on tapahtunut ennen sitä. Se on vain kertynyt ja kertynyt, ei ole paluuta siihen kun olisi voitu rakentaa hyvä, toisiaan kunnioittava suhde.

Se kun juoppo raitistuu, tekee vihaiseksi myös, koska katkerana ajattelee, että tuo olisi voinut olla tällainen koko ajan. Sen sijaan se pilasi kaikki nämä vuodet. Näkee, kuinka vähän se on arvostanut.

Ikään kuin se lumous haihtuu, ja katsoo itseään ja toista, ja näkee, mitä p**kaa itsekin on elänyt ja tehnyt.

Varmaan se ero tulee ihan siitä, ettei pysty antamaan anteeksi kaikkea mennyttä, vain sillä että toinen on raitis nyt. Ei niinkään siitä, ettei toinen olisi saanut raitistua. Siitä, että toinen ei välittänyt tehdä sitä ajoissa, kun sillä olisi ollut väliä.

Siis exäsi raitistui suhteen jälkeen?

Varmasti tunnet vihaa ja katkeruuttakin, ja ihan syystä. Mutta tuo erohan on tehnyt teille kummallekin palveluksen. Pakottanut exän kohtaamaan itsensä ja myöntämään sairautensa.

Mun ex joi myös ja aloin itsekin juomaan siinä suhteessa sit liikaa. Mähän olisin muuten joutunut siitä kuviosta kokonaan ulos. Se petti mua ja tartutti sukupuolitaudin jonka myötä kärsin nyt lapsettomuudesta, se on ehkä hinnoista kovin. Sain myös väkivaltaa ja muutakin alistamista osakseni. Nyt ex porskuttaa onnellisena, viides lapsi tulossa, itse kävin terapiassa pitkään, olen ahdistunut ja kärsin myös paniikissa ja dissosiaatiosta, ja kipuilen sitä, että en ikinä pääse äidiksi, joka mielestäni on naiseuden ydin, se sattuu eniten, ne mustelmat kyllä parani.

Koitan silti ajatella, että se exäkin oli vaan sairas, mä osuin tielle kohteeksi. Hyvä jos on aidosti muuttunut, ja jos ei ole niin eipä ole mun asia enää.

Katkeruus pilaa vain oman elämän.

Trauma bonding:

only way of experiencing the good feelings of Stage I is by giving in and doing things their way.

Juuri näin. Rakastui siihen joka tuki, kuunteli, oli hellä. Sitten alkoi mennä pieleen. Läheisriippuva etsii keinoa päästä takaisin siihen alun hyvään oloon. Kokee, että ainoa tapa edes välillä onnistua siinä, olisi ettei vahingossakaan suututa toista, ei kritisoi häntä, yrittää lepytellä. Jospa ihmeen kautta se alkuaikojen ihana aika palaisi.

Ei se palaa, koska se ei edes koskaan ollut aitoa. Mies näytti itsestään vain hyvät puolet, niin kauan kuin jaksoi esittää. Esitys oli sitä varten että saa parisuhteen. Kun esitys loppui, tilalle tuli se aito oikea persoona. Ja esitys ei palaa, koska sen tavoite, saada parisuhde, on saavutettu.

Esitys palaa vasta jos parisuhde katkeaa. Siksi joka eron yritys saa miehen ihanaksi ja naisen muuttamaan mielensä. Ja kun esityksellä on taas saavutettu parisuhde, se päättyy jälleen. Tätä voi itse kukin toistaa niin kauan kuin mirlenterveys kestää, ja kunnes näkee tämän kuvion. Irti pääsee vasta, kun ymmärtää, että alkuun ei ole paluuta, ja eron jälkeen alkaa valtaisa esitys.

Juuri tämän takia eron jälkeen ei pidä olla missään puheissa eikä missään tekemisissä. Koska riski on että menee jälleen kerran samaan vipuun.

Oikeasti, se numero pitää blokata.

Up

Lapsuudenkodissani seurasin vanhempieni parisuhdetta, jossa äiti oli ja on selvästi läheisriippuvainen. Hän on alistunut hiljaiseen, taitavaan nujertamiseen vuosien ja vuosikymmenten ajan. Ulospäin ollaan niin mukavaa ja ”mukavastihan meillä menee”. Todellisuus on ihan toista... Nyt äidillä ei ole mitään omaa, ei työtä, työkavereista. Hän ei saa reissata ilman puolisoa missään, jne. Miksi hän suostuu kaikkeen tähän?! Hän on arka ja ihan liian kiltti. Toinen osapuoli kyllä matkaa ukkoporukoissa ym.

Olen aikuisena ottanut etäisyyttä perheeseen, enkä itse tulisi toimeen tuommoisessa parisuhteessa. Nykyään on liian ”omillani” henkisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti. Siksi eivät käy mielellään minun luonani. Oma perheeni toimii aivan eri pelisäännöillä ja se tuntuu aiheuttavan vaikeita tunteita heille. On liian kipeää katsoa totuutta silmiin. Sillai se elämä meni.

up

Mun piti eilen tehdä lyhyt kävelylenkki mutta hortoilin päättömästi 10 kilometriä. Tajusin vasta vähän ennen keskiyötä että enhän mä edes ole syönyt koko päivänä.

Yks hiton viesti ja maailma meni ihan raiteiltaan, tää on sairasta.

Olen kehittänyt itselleni mielikuvitus-ystävän. Se kulkee mun oikealla puolella, vastailee kysymyksiin päässäni ja yrittää sanoa et arvosta itseäsi, ansaitset parempaa. En mä sitä näe, mutta tunnen siinä. Vaikeina hetkinä puristan sitä lujaa kädestä. Sen nimi on kai Myötätunto.

Nukuin viiden viltin alla nalle kainalossa. Näin miehestä unta ja tää kaikki tuntuu edelleen vaan painajaiselta. Tänään oon vaan soimannut itseäni. Miksi en mennyt terapiaan mukaan. Miksi mä itse petin. Miksi en tajunnut. Miksi en puuttunut huumeongelmaan, kun sitä ensimmäistä kertaa ajattelin, miksi en puhunut miestä ympäri. Oisko asiat eri tavalla, jos en olisi pistänyt vastaan yhteenmuutossa, ehkä mies ei luottanut itseensä ja olisi tarvinnut vahtimista. Mutta kun miehelläkin on paha olo jota pakenee. Onko tää kuitenkin vaan mun syytä.

Ehkä, entä jos, entäs sit, mutta ehkä sittenkin, olisiko mahdollista.

Yritän selvittää onko kaupungissani terapiaa mun kaltaisille, alan olee aika valmis.

Miten ihmeessä voi pieneen ihmiseen mahtua niin iso määrä tunteita ja kipua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun piti eilen tehdä lyhyt kävelylenkki mutta hortoilin päättömästi 10 kilometriä. Tajusin vasta vähän ennen keskiyötä että enhän mä edes ole syönyt koko päivänä.

Yks hiton viesti ja maailma meni ihan raiteiltaan, tää on sairasta.

Olen kehittänyt itselleni mielikuvitus-ystävän. Se kulkee mun oikealla puolella, vastailee kysymyksiin päässäni ja yrittää sanoa et arvosta itseäsi, ansaitset parempaa. En mä sitä näe, mutta tunnen siinä. Vaikeina hetkinä puristan sitä lujaa kädestä. Sen nimi on kai Myötätunto.

Nukuin viiden viltin alla nalle kainalossa. Näin miehestä unta ja tää kaikki tuntuu edelleen vaan painajaiselta. Tänään oon vaan soimannut itseäni. Miksi en mennyt terapiaan mukaan. Miksi mä itse petin. Miksi en tajunnut. Miksi en puuttunut huumeongelmaan, kun sitä ensimmäistä kertaa ajattelin, miksi en puhunut miestä ympäri. Oisko asiat eri tavalla, jos en olisi pistänyt vastaan yhteenmuutossa, ehkä mies ei luottanut itseensä ja olisi tarvinnut vahtimista. Mutta kun miehelläkin on paha olo jota pakenee. Onko tää kuitenkin vaan mun syytä.

Ehkä, entä jos, entäs sit, mutta ehkä sittenkin, olisiko mahdollista.

Yritän selvittää onko kaupungissani terapiaa mun kaltaisille, alan olee aika valmis.

Miten ihmeessä voi pieneen ihmiseen mahtua niin iso määrä tunteita ja kipua.

Ap

Todennäköisesti oli tervettä intuitiota, ettet halunnut muuttaa yhteen.

Ja mikään sun vahtiminen ei auta aikuista ihmistä, jos hän ei itse halua auttaa itseään.

Ap harkitse sitä vaihtoehtoa, että ne kipu ja tunteet on ehkä ollut sinulla koko ajan, mutta olet vältellyt niitä. Mahdollisesti olet piilottanut ja vältellyt tunteita jo lapsuudenperheessä. Sitten olet parisuhteessa saanut lisää vaikeita tunteita piilotettavaksi ja välteltäväksi.

Nuo tunteet tuskin ovat tulleet tästä eroamisyrityksestä, vaan villi arvaus, että olet jemmannut niitä pitkältä ajalta. Ja olet keskittynyt mieheen, ettei sinun tarvitse kohdata niitä.

Missä tapaat päihderiippuvaisia puolisoehdokkaita? Yritätkö nähdä kiinnostavia ehdokkaita muissa merkeissä kuin tuopin ääressä tai kotona kaljapullon kera? Voisiko päihderiippuvainen osoittaa, ettei ole kiinnostunut, jos aluksi ehdotat tapaamisia paikoissa, joissa alkoholia tai muuta ei voi nauttia? Sama matkakohteiden osalta, toki ei ehkä toimi näin korona-aikana.

Uskallatko tehdä itsestäsi vähemmän kiinnostavan sellaisille, joiden oma elämäntyyli ei sinua puhuttele?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitanut itseltäni läheisriippuvuuden. Sinun pitää ensinnäkin tajuta että jokainen aikuinen ihminen on vastuussa itsestään. Suomessa on auttamisjärjestelmät mistä hakea apua jos on kriisi. Yhdenkään yksittäisen ihmisen vastuulla ei ole kantaa toisen ihmisen elämää ellei se ole oma alaikäinen lapsi. Pitää myös ymmärtää että jotkut ihmiset on elämäntapauhriutujia ja se on heidän tapa elää eikä he edes halua ulos siitä tavasta. Mikä tärkeintä. Luo oma elämäsi niin mielekkääksi ja arvokkaaksi, että se riittää sinulle ja olet valmis poistamaan kaiken elämästäsi joka uhkaa sitä. Näin alkuunsa nämä. Lisäksi kannattaa ymmärtää että jokainen läheisriippuvainen on käänteinen narsisti. Uhraat itsesi koska oikeasti pidät muita kyvyttöminä elämään. Tapasi auttaa on nenänvartta pitkin katsomista ja armotyötä siksi kun et jaksa katsoa muiden perseilyä. Hyväksy se että nämä autettavat on omasta halustaan luusereita eikä sinun pidä auttaa vain siksi että et siedä katsoa sitä. Laita välit poikki äläkä katso jos heidän elämäntapansa loukkaa rauhaasi.

Kiitos suoruudesta. Joskus olisin saattanut loukkaantua, mutta asiaa puhut.

Joo, olen havahtunut itsekin miettimään, että teenkö kuitenkin kivoja tekoja ja myönnytyksiä lopulta vain itseni takia, mitä mä itse siitä saan.

En mielestäni pidä muita kyvyttöminä, toki autan liikaa.

Saitko itse hoidettua itsesi suhteessa vai vasta yksin ollessa? Kuinka sä ajattelet pärjääväsi tulevaisuuden suhteissa?

Ap

Anteeksi,  ma en ole tuo vastaaja .  Eraasta kommentistasi paattelin,  etta sun nykyinen mies on ollut paivakausia jossain ja sa itket kotona.   Siispa sanon vaan,  etta suhteessa itsesi hoitaminen tuskin toimii.  Suosittelen toksisen suhteen paattamista.  Sitten hyvaksyt sen ja olet yksin jonkun aikaa. Tama ei tarkoita etta olisit yksinainen,  vaan annat aikaa itsellesi,  perheelle,  kavereille.   Mun mielipide on,  etta terveellinen suhde voi alkaa vasta tamankaltaisen itsetutkiskelukauden jalkeen.  Mita sina haluat elamassa,  mitka sun tavoitteet on,  miten haluat ihmisten kohtelevan itseasi ja mita hyvaksyt.  Sulla alkaa pikkuhiljaa olla hyva ja turvallinen olo olla just se kuka sa olet,  olet sitten sinkku tai parisuhteessa.  Nain ollen voit joskus tavata tasa-arvoisen kumppanin. 

Vierailija kirjoitti:

Mun piti eilen tehdä lyhyt kävelylenkki mutta hortoilin päättömästi 10 kilometriä. Tajusin vasta vähän ennen keskiyötä että enhän mä edes ole syönyt koko päivänä.

Yks hiton viesti ja maailma meni ihan raiteiltaan, tää on sairasta.

Olen kehittänyt itselleni mielikuvitus-ystävän. Se kulkee mun oikealla puolella, vastailee kysymyksiin päässäni ja yrittää sanoa et arvosta itseäsi, ansaitset parempaa. En mä sitä näe, mutta tunnen siinä. Vaikeina hetkinä puristan sitä lujaa kädestä. Sen nimi on kai Myötätunto.

Nukuin viiden viltin alla nalle kainalossa. Näin miehestä unta ja tää kaikki tuntuu edelleen vaan painajaiselta. Tänään oon vaan soimannut itseäni. Miksi en mennyt terapiaan mukaan. Miksi mä itse petin. Miksi en tajunnut. Miksi en puuttunut huumeongelmaan, kun sitä ensimmäistä kertaa ajattelin, miksi en puhunut miestä ympäri. Oisko asiat eri tavalla, jos en olisi pistänyt vastaan yhteenmuutossa, ehkä mies ei luottanut itseensä ja olisi tarvinnut vahtimista. Mutta kun miehelläkin on paha olo jota pakenee. Onko tää kuitenkin vaan mun syytä.

Ehkä, entä jos, entäs sit, mutta ehkä sittenkin, olisiko mahdollista.

Yritän selvittää onko kaupungissani terapiaa mun kaltaisille, alan olee aika valmis.

Miten ihmeessä voi pieneen ihmiseen mahtua niin iso määrä tunteita ja kipua.

Ap

Siis oletko aikuisen miehen tyttöystävä, rakastaja ja rakastettu vai ongelmateinin äiti?  

Miehen huumeongelma on miehen omalla vastuulla. Sun hyvinvointi on sun vastuulla.

Ajanvietto kirjoitti:

Missä tapaat päihderiippuvaisia puolisoehdokkaita? Yritätkö nähdä kiinnostavia ehdokkaita muissa merkeissä kuin tuopin ääressä tai kotona kaljapullon kera? Voisiko päihderiippuvainen osoittaa, ettei ole kiinnostunut, jos aluksi ehdotat tapaamisia paikoissa, joissa alkoholia tai muuta ei voi nauttia? Sama matkakohteiden osalta, toki ei ehkä toimi näin korona-aikana.

Uskallatko tehdä itsestäsi vähemmän kiinnostavan sellaisille, joiden oma elämäntyyli ei sinua puhuttele?

Tää on todella hyvä pointti. Mun ystävä on liikunnallinen ja halusi kaveriksi liikunnallisen ihmisen, joten hän sopi treffejä lenkkipolulle ja hiihtoladulle. Kummasti se karsi sellaiset tyypit, jotka vain väittivät olevansa liikunnallisia päästäkseen hänen seuraansa.

Ap, mulla tuli ihan kiukku sun puolesta tuota miestä kohtaan!

Siis tuo viesti, mitä hittoa. Aina muistaa sut, mutta ei kuitenkaan jaksa vastata edes puhelimeen.

Et välttämättä usko tätä, koska ajattelet miehestä yhä myös kauniisti, mutta voit olla varma, että mies tietää tasan tarkkaan mihin tilaan sut sai sillä viestillään, ja sai itselleen siitä hyvän olon.

Sä olet kärsinyt tarpeeksi, vaikka miehen mielestä selvästikään et ole.

Hitto mikä äijä! 

Mieti myös sitä, tuleeko nuo itsesyytöksesi pelkästään omasta päästäsi, vai onko sua kenties aivopesty uskomaan, että vika on sussa.

Älä sääli aikuista, itsestään vastuussa olevaa miestä, nyt sun on aika sääliä itseäsi! Kyllä, itsesääli on tuon kaiken jälkeen ihan sallittua. Ryvet siinä itsesäälissä, hoivaat itseäsi, ja sitten nouset ylös. 

Tsemppiä, sä pystyt siihen varmasti! <3 Ja joskus tämä on muisto vain, joskus katsot taakse päin ja mietit, mitä sä näit siinä ukossa. Mä lupaan tämän sulle, saman kokeneena, vaikka se tällä hetkellä tuntuukin uskomattomalta. 

up