Lue keskustelun säännöt.
Läheisriippuvuudesta eroon
Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa päihderiippuvaisen kanssa ja ilmeisen sairastunut itsekin. Miehet on mennyt ja tullut miten haluaa, aina otin takaisin ja yritin uskoa vaan hyvää, hoivasin ja koitin parantaa itseni unohtaen. Suhteissa henkistä ja fyysistä väkivaltaakin, olen antanut alistaa itseni aika täydellisesti.
Mulle on aina tärkeintä toisen hyvä olo, itsellä ei niin väliä. Suurimman osan suhteiden ajasta olen ollut masentunut kohtelun takia, silti aina kun toinen on vain pyytänyt anteeksi olen asettanut hänet elämäni keskiöön, kunnes mua satutetaan taas ja sen jälkeen uusiksi. Unohdan aina itseni, en oikein muista edes mistä joskus nautin ja mitkä mun omat mielipiteet on, myötäillen ja joustan ihan liikaa.
Tää on sairasta!
Onko joku eheytynyt tästä? Millä tavoin opetella, että oma elämä on tärkein ja itse arvokas?
Kommentit (604)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on perheessä aika paljon päihdeongelmaisuutta. Olen joutunut erään läheisen todella pahan päihdekriisiytymisen vuoksi alkaa pohtimaan omia ongelmiani ja omaa käytöstäni. Olen aika kontrolloiva, ja suhteessa hukkaan itseni. Mutta samaan aikaan myös perseilen juomalla ja käyttäytymällä holtittomasti. Juon noin kerran viikossa, jos olen sinkkuna, parisuhteessa harvemmin. Olen yhden hyvän parisuhteen pilannut sillä juomakäyttäytymiselläni, lähinnä siksi, koska tämä ihminen ei ole koskaan joutunut sellaista elämään sietämään.
Aiemmin ajattelin, että olen varmaan itsekin läheisriippuvainen, koska aiemmat parisuhteeni olivat sellaisia, että tyypit katoilivat, pettivät ja heittelivät seinille. Mutta nyt en ole enää ihan varma. Normaalien ihmisten kanssa, joilla ei ole lähipiirissään päihdeongelmaisia/narsisteja, eivät siedä minun käytöstäni. Olen kyllä heidän mielestään hyvä puoliso, kun en juo, mutta silloin kun juon minusta tulee ilkeä ja holtiton. Ehkä nuo aiemmat suhteeni olivat häiriintyneitä minun vuokseni?
Toisaalta oma käytökseni ahdistaa minua todella paljon, ja suomin itseäni viikkokausia. En oikein osaa laittaa perspektiiviin. Välillä en edes tiedä, mikä on oikeasti totta.
Tähän se kaikista helpoin ratkaisu on lopettaa juominen. Mutta mitä jos olen siitäkin huolimatta narsisti? Olenko silloin vain selvä narsisti?
Narsistilla ei ole kykyä asettua normaalilla tavalla toisen asemaan, ja empatiakyvyssä on siis vähintäänkin merkittäviä puutteita. Jos olet näissä asioissa ja näiden ominaisuuksien suhteen kuitenkin ns. normaali, niin sitten et ole narsisti, vaan ongelmasi on joku muu asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikein ole ketään.. Moni jäänyt matkanvarrella pois. Pari sellaista kyllä kenelle voin puhua, mutta en viitsi kokoajan vaivata. :/
-surusilma