Jos tietäisit saavasi vammaisen lapsen, harkitsisitko adoptiota?
Harkitaan miehen kanssa toista lasta. Molemmilla ikää yli 40v. Mies haluaa lasta enemmän kuin mä eikä tunnu ihan ymmärtävän riskejä. Itseäni pelottaa raskauden/synnytyksen komplikaatiot ja lisäksi pelottaa ihan h****tisti vammaisen lapsen mahdollisuus. En halua enkä aio viettää koko loppuelämää omaishoitajana.
Tehtäisiin toki kaikki sikiödiagnostiikat ja seulat, mukaan lukien verestä otettava nipt. En kuitenkaan varmaan pystyisi tekemään aborttia jos lapsi olisi vammainen niin suunnittelen, että antaisin hänet sitten adoptioon joillekin vanhemmille, jotka haluaa vauvan vammasta huolimatta.
Mies ei innostu adoptiosta. Enkä ole siis vielä edes raskaana. Mutta tietääkö joku voiko lapsen antaa jo vauvana adoptioon vamman takia siltä varalta että niin kävisi? Tietenkin kaikki voi mennä hyvinkin.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WTF!!! Ihan uskomaton ajatusmaailma.
En ymmärrä tällaista kommentointia. Minusta on kypsää pysähtyä pohtimaan jo ennakolta omia vaihtoehtoja ja resursseja.
En kannata aborttia tai adoptioon antamista, mutta on se nyt kumma jos niistä ei voi edes teoreettisella tasolla keskustella.Voi keskustella juu. Teoreettinen pohdinta ehkä olikin aloittajan alkuperäinen tarkoitus, koska itse ainakin saan tästä aloituksesta hyvin vahvat trollivibat.
Siltä varalta, että aloitus on totta: Ap voi todeta miehelleen, että toista lasta ei tule, piste. Ongelma ratkaistu.
Ei ole trolli, mutta tässä sulle trollimatskua tosielämästä: Mies on sitä mieltä että ei ole reilua jos estän hänen mahdollisuutensa toiseen lapseen vain koska minua pelottaa oma ja lapsen terveys. Koska kuulemma ihmiset on koko ajan raskaana ja 'ihan hyvin kaikki naiset tuntuu siitä selviytyvän". Ap
Ja sinä olet tuon helmen kanssa siksi että...?
On kyllä muuten tosi hyvä mies, ei todellakaan päätä kaikesta vaan ottaa yleensä aina mut kaikessa huomioon. Tässä vauva-asiassa on vaan nyt jotenkin "seonnut", tullut joku tarve saada äkkiä lisää jälkeläisiä ennen kuin rouvalla loppuu hedelmällisyys tms. On menty monessa asiassa mun tahdon mukaan että ihan mielelläni tekisin myönnytyksiä minäkin. Tää vauva-asia on vaan niin suuri ja pelottaa terveysasiat.
Ap
Onkohan tää nyt kuitenkaan se asia, missä niitä myönnytyksiä kannattaa alkaa tehdä?
Voihan elämä tätäkin keskustelua....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WTF!!! Ihan uskomaton ajatusmaailma.
En ymmärrä tällaista kommentointia. Minusta on kypsää pysähtyä pohtimaan jo ennakolta omia vaihtoehtoja ja resursseja.
En kannata aborttia tai adoptioon antamista, mutta on se nyt kumma jos niistä ei voi edes teoreettisella tasolla keskustella.Voi keskustella juu. Teoreettinen pohdinta ehkä olikin aloittajan alkuperäinen tarkoitus, koska itse ainakin saan tästä aloituksesta hyvin vahvat trollivibat.
Siltä varalta, että aloitus on totta: Ap voi todeta miehelleen, että toista lasta ei tule, piste. Ongelma ratkaistu.
Ei ole trolli, mutta tässä sulle trollimatskua tosielämästä: Mies on sitä mieltä että ei ole reilua jos estän hänen mahdollisuutensa toiseen lapseen vain koska minua pelottaa oma ja lapsen terveys. Koska kuulemma ihmiset on koko ajan raskaana ja 'ihan hyvin kaikki naiset tuntuu siitä selviytyvän". Ap
Ja sinä olet tuon helmen kanssa siksi että...?
On kyllä muuten tosi hyvä mies, ei todellakaan päätä kaikesta vaan ottaa yleensä aina mut kaikessa huomioon. Tässä vauva-asiassa on vaan nyt jotenkin "seonnut", tullut joku tarve saada äkkiä lisää jälkeläisiä ennen kuin rouvalla loppuu hedelmällisyys tms. On menty monessa asiassa mun tahdon mukaan että ihan mielelläni tekisin myönnytyksiä minäkin. Tää vauva-asia on vaan niin suuri ja pelottaa terveysasiat.
Ap
Jännä, kun minusta tuo ei kuulosta kovin hyvältä mieheltä vaan jonkinlaiselta menneiden aikojen konservatiivis-sovinistiselta jyrältä. Olet itse sanonut, että esikoisen vauva-aikana jouduit huolehtimaan lähes kaikesta yksin. Jättääkö "hyvä mies" vaimonsa noin yksin? Tämän toisen lapsen kanssa jäisit ihan yhtä yksin, ja lisäksi keski-iässä yövalvominen ja muu sensellainen tulee olemaan entistä rankempaa.
Ap on selvä provo! Ei kukaan aikuinen nelikymppinen ole oikeasti noin yksinkertainen ja vajaa.
Ellei sitten ole itse jollain tasolla jotenkin vammainen...
Vierailija kirjoitti:
Sinusta tulisi asenteellasi huono äiti. Tukiverkostot taitaa myöskin olla ikäisellesi riittämättömät
Miksi? Kun pohdin omia voimavarojani ja koko perheen hyvinvointia ennen lapsen yrittämistä? Mikä olisi parempi asenne? Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap on selvä provo! Ei kukaan aikuinen nelikymppinen ole oikeasti noin yksinkertainen ja vajaa.
Ellei sitten ole itse jollain tasolla jotenkin vammainen...
Tai elänyt lapsuuden/nuoruuden henkisesti ja mahdollisesti fyysisesti väkivaltaisessa kodissa missä hänen elämällään ja mielipiteillään ei ole väliä ja nyt aikuisena ottanut samanlaisen miehen= ap on mitätöity koko elämänsä ja hänen on pitänyt aina miellyttää muita siksi hänelle vaikeaa sanoa vastaan tai häntä pelottaa siitä seuraava turpasauna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WTF!!! Ihan uskomaton ajatusmaailma.
En ymmärrä tällaista kommentointia. Minusta on kypsää pysähtyä pohtimaan jo ennakolta omia vaihtoehtoja ja resursseja.
En kannata aborttia tai adoptioon antamista, mutta on se nyt kumma jos niistä ei voi edes teoreettisella tasolla keskustella.Voi keskustella juu. Teoreettinen pohdinta ehkä olikin aloittajan alkuperäinen tarkoitus, koska itse ainakin saan tästä aloituksesta hyvin vahvat trollivibat.
Siltä varalta, että aloitus on totta: Ap voi todeta miehelleen, että toista lasta ei tule, piste. Ongelma ratkaistu.
Ei ole trolli, mutta tässä sulle trollimatskua tosielämästä: Mies on sitä mieltä että ei ole reilua jos estän hänen mahdollisuutensa toiseen lapseen vain koska minua pelottaa oma ja lapsen terveys. Koska kuulemma ihmiset on koko ajan raskaana ja 'ihan hyvin kaikki naiset tuntuu siitä selviytyvän". Ap
Ja sinä olet tuon helmen kanssa siksi että...?
On kyllä muuten tosi hyvä mies, ei todellakaan päätä kaikesta vaan ottaa yleensä aina mut kaikessa huomioon. Tässä vauva-asiassa on vaan nyt jotenkin "seonnut", tullut joku tarve saada äkkiä lisää jälkeläisiä ennen kuin rouvalla loppuu hedelmällisyys tms. On menty monessa asiassa mun tahdon mukaan että ihan mielelläni tekisin myönnytyksiä minäkin. Tää vauva-asia on vaan niin suuri ja pelottaa terveysasiat.
ApJännä, kun minusta tuo ei kuulosta kovin hyvältä mieheltä vaan jonkinlaiselta menneiden aikojen konservatiivis-sovinistiselta jyrältä. Olet itse sanonut, että esikoisen vauva-aikana jouduit huolehtimaan lähes kaikesta yksin. Jättääkö "hyvä mies" vaimonsa noin yksin? Tämän toisen lapsen kanssa jäisit ihan yhtä yksin, ja lisäksi keski-iässä yövalvominen ja muu sensellainen tulee olemaan entistä rankempaa.
Hän osallistuu tienaa alla rahaa. Mutta viime kerrasta viisastuneena tiedän, että töissä käynti on paljon helpompaa kuin 24/7 lapsenhoito lähes yksin muutaman vuoden ajan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta tulisi asenteellasi huono äiti. Tukiverkostot taitaa myöskin olla ikäisellesi riittämättömät
Miksi? Kun pohdin omia voimavarojani ja koko perheen hyvinvointia ennen lapsen yrittämistä? Mikä olisi parempi asenne? Ap
Älä raskaudu suinnitellen adoptiota. Jos ei ole valmiuksia pitää omaa biologista lasta niin mites sijaisvanhemmuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ap suostu toiseen lapseen, kun et sellaista halua. Vai haluaisitko edes silloin, jos etukäteen pystyttäisiin 100 %:n varmuudella varmistamaan, ettei lapsesta tule kehitysvammainen?
Sun kroppa, sä päätät. Kerro miehellesi, että olet päätöksesi tehnyt ja että hän saa nyt lopettaa jankkauksen aiheesta. Mies sitten tekee omat ratkaisunsa ja paljastaa siinä todellisen nahkansa.
Juuri näin. On turha länkyttää adoption oikeellisuudesta, vammaisuudesta, vammaisten oikeuksista tai mistään muustakaan, kun ap ei selvästikään halua toista lasta. Ei vammaista, ei tervettä, ei minkäänlaista toista lasta.
No jos 100% varmuudella raskaus ja synnytys menisi hyvin ja lapsi olisi terve, niin silloin voisin haluta. Nykyinen lapsi on niin ihana. Mutta tuommoisia takeita ei voi saada mistään, siksi pelottaa ottaa riskiä.
Ap
Sataprosenttista varmuutta sulla ei ollut viimeksikään kun lapsen teitte. Sitä ei olisi ollut vaikka olisit ollut 20 v. Ehkä et tuolloin ajatellut asiaa vaan ajattelit että kun oot nuori niin tietenkin kaikki menee hyvin, ihanan naiivia, mutta siksipä moni uskaltaa lisääntyä kun on naiivi tai ajattelee positiivisesti.
Suosittelen että jos itse haluat sen lapsen eikä vain miehesi, lue todella tutkimusten yhteenvetoja näistä kohonneista vammaisuusriskeistä. Ymmärtääkseni vain ikäsi takia ne eivät ole huimat entiseen nähden. Ja sitten päätä otatko riskin vai et. Todellisuudessa otit riskin jo aiemmin ja siinäkin kävi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta tulisi asenteellasi huono äiti. Tukiverkostot taitaa myöskin olla ikäisellesi riittämättömät
Miksi? Kun pohdin omia voimavarojani ja koko perheen hyvinvointia ennen lapsen yrittämistä? Mikä olisi parempi asenne? Ap
Kaikenlaista saa pohtia, ja kaikesta voi keskustella. Kuitenkin tämän ketjun lähestymistapa aiheeseen on todella outo. Mietit jotain paniikinomaista hätäadoptiota siltä varalta, jos lapsi onkin vammainen... Herää nyt!
Eikö muita häiritse tämä miehen pyrkimys tehdä nainen raskaaksi vastoin tämän tahtoa hedelmällisenä aikana? Tuo rikkoo jo ruumiillista itsemääräämisoikeutta, painostaa toista seksiin ja raskautumiseen. Se vie luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö muita häiritse tämä miehen pyrkimys tehdä nainen raskaaksi vastoin tämän tahtoa hedelmällisenä aikana? Tuo rikkoo jo ruumiillista itsemääräämisoikeutta, painostaa toista seksiin ja raskautumiseen. Se vie luottamusta.
Häiritsee kyllä.
Ap on saanut vaikka kuinka paljon ajattelemisen arvoisia neuvoja, mutta hän edelleenkin uskoo, että hänen täytyy tehdä lapsi miehen mieliksi. Lisäksi tässä on länkytetty jo monen sivun verran vammaisten ihmisoikeuksista ja muusta epäolennaisesta, vaikka suurin ongelma on se, että ap:n mies painostaa raskauteen ja rikkoo ap:n rajoja ja itsemääräämisoikeutta. Toki ap on aikuinen ihminen ja tekee itse omat ratkaisunsa, mutta mielestäni miehen käytös on erittäin kyseenalaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapsi vammautuu auto-onnettomuudessa tms..laitokseen vaan? Ihan vaan vinkkinä älkää tehkö lasta. Eläkää itsekkäästi niinkuin tähänkin asti. Kyllä se abortti on paljon helpompi kuin adoptio.
Ei vaan sitten se on eri, koska hän on jo olemassa. Mutta tän ikäisenä vammaisen lapsen riski on suurempi ja sen voisi välttää olemalla hankkimatta sitä lasta. Miehelle on vaan iskenyt ihan valtava vauvakuume eikä muusta enää puhukaan. Ap
Niin kauan kun miehet eivät joudu olemaan 9 kk tiineenä, niiden vauvakuumeiluilla ei ole mitään merkitystä.
Olet hullu jos teet lapsen lähinnä miehen mieliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muita häiritse tämä miehen pyrkimys tehdä nainen raskaaksi vastoin tämän tahtoa hedelmällisenä aikana? Tuo rikkoo jo ruumiillista itsemääräämisoikeutta, painostaa toista seksiin ja raskautumiseen. Se vie luottamusta.
Häiritsee kyllä.
Ap on saanut vaikka kuinka paljon ajattelemisen arvoisia neuvoja, mutta hän edelleenkin uskoo, että hänen täytyy tehdä lapsi miehen mieliksi. Lisäksi tässä on länkytetty jo monen sivun verran vammaisten ihmisoikeuksista ja muusta epäolennaisesta, vaikka suurin ongelma on se, että ap:n mies painostaa raskauteen ja rikkoo ap:n rajoja ja itsemääräämisoikeutta. Toki ap on aikuinen ihminen ja tekee itse omat ratkaisunsa, mutta mielestäni miehen käytös on erittäin kyseenalaista.
Siinä on sitten se teoreettinen mahdollisuus, että mies etsii toisen naisen, joka haluaa vielä saada lapsen. En tiedä kävisikö näin oikeasti mutta on mennyt niin ding dong tässä lapsi asiassa että en ole enää varma mihin on valmis. Ollaan puhuttu toisesta lapsesta kyllä aiemminkin ja silloin mun suhtautuminen on ollut varovaisen myöntyvää mutta ei olla ikinä edetty asiassa ja nyt, ikää tullessa lisää haluan yhä vähemmän toista lasta. Mies taas yhä enemmän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos lapsi vammautuu auto-onnettomuudessa tms..laitokseen vaan? Ihan vaan vinkkinä älkää tehkö lasta. Eläkää itsekkäästi niinkuin tähänkin asti. Kyllä se abortti on paljon helpompi kuin adoptio.
Ei vaan sitten se on eri, koska hän on jo olemassa. Mutta tän ikäisenä vammaisen lapsen riski on suurempi ja sen voisi välttää olemalla hankkimatta sitä lasta. Miehelle on vaan iskenyt ihan valtava vauvakuume eikä muusta enää puhukaan. Ap
Niin kauan kun miehet eivät joudu olemaan 9 kk tiineenä, niiden vauvakuumeiluilla ei ole mitään merkitystä.
Olet hullu jos teet lapsen lähinnä miehen mieliksi.
Niin, miehen osuus on varsin pieni raskausaikana ja vauva vuotena. Tai oli ainakin meillä. Mies on kyllä sillon "perinteinen" että ajattelee vauvojen olevan naisen hommia. Hän voi sitten kyllä esitellä perillistään suvulleen mutta heti kun alkaa itkeä tai valvottaa niin äidin heiniä 😂 Ehkä omakin vika, otin varmaan liikaa vastuuta itelleni ekasta muksusta ja väsyinkin sitten siihen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muita häiritse tämä miehen pyrkimys tehdä nainen raskaaksi vastoin tämän tahtoa hedelmällisenä aikana? Tuo rikkoo jo ruumiillista itsemääräämisoikeutta, painostaa toista seksiin ja raskautumiseen. Se vie luottamusta.
Häiritsee kyllä.
Ap on saanut vaikka kuinka paljon ajattelemisen arvoisia neuvoja, mutta hän edelleenkin uskoo, että hänen täytyy tehdä lapsi miehen mieliksi. Lisäksi tässä on länkytetty jo monen sivun verran vammaisten ihmisoikeuksista ja muusta epäolennaisesta, vaikka suurin ongelma on se, että ap:n mies painostaa raskauteen ja rikkoo ap:n rajoja ja itsemääräämisoikeutta. Toki ap on aikuinen ihminen ja tekee itse omat ratkaisunsa, mutta mielestäni miehen käytös on erittäin kyseenalaista.
Siinä on sitten se teoreettinen mahdollisuus, että mies etsii toisen naisen, joka haluaa vielä saada lapsen. En tiedä kävisikö näin oikeasti mutta on mennyt niin ding dong tässä lapsi asiassa että en ole enää varma mihin on valmis. Ollaan puhuttu toisesta lapsesta kyllä aiemminkin ja silloin mun suhtautuminen on ollut varovaisen myöntyvää mutta ei olla ikinä edetty asiassa ja nyt, ikää tullessa lisää haluan yhä vähemmän toista lasta. Mies taas yhä enemmän.
Ap
Niin, no tuon takiako olet nyt sitten valmis myöntymään toiseen lapseen? Et välttämättä tule raskaaksi vaikka miten yrittäisit. Mies saattaa lähteä joka tapauksessa, teitpä mitä tahansa. Vaikka mies ei lähtisikään, jäisit taas ihan yksin pienen vauvan kanssa, mikäli siis sellaisen onnistuisit saamaan. Minusta tuo ei kuulosta kovin tasa-arvoiselta tai luottamukseen perustuvalta parisuhteelta.
Yksi suuri syy siihen, miksi olen lapseton, on vammaisen lapsen pelko. Elämä menisi ihan pilalle vammaista loppuelämä hoitaessa. Parempi pysyä lapsettomana kuin ottaa riski.
Täällähän oli joku aika sitten ketju jossa joku yli 45-v sinkkumies olikin päättänyt haluta lapsia. Ehkä miehet elää nuoruutensa voimissa nelikymppiseksi ja sitten sen jälkeen tajuaa ettei olekaan kuolemattomia niin tulee hoppu jatkaa sukua. Siitä tulee vaan ikävästi sellainen olo, että naista käytetään vain soitostammana jälkeläisen saamiseksi.
Ap
Kyllä vammaisen ja hylätyn lapsen osa on niin kurja että jos jäisi seulassa kiinni niin tekisin abortin jos en itsekään haluaisi lasta. Ei sitä sitten kukaan muukaan haluaisi tai rakastaisi. Juomaa hylätä lapsi kiertämään laitoksissa, kaikki vammaiset eivät ole leppoisia, varsinkaan jos elämä on huonommuutta, hylkäämistä ja rääkkäämistä. Jos pitäisin niin pitäisin. Yli 40-vuotiaana en kyllä lapsia alkaisi tarkoituksella tekemään koska olen nähnyt lähisuvussani ja tuttavien keskuudessa yli 40-vuotiaiden vanhempien lapsilla olleen AINA jotain ikävämpää häikkää. Yökastelua, jopa päiväkastelua vielä kouluikäisenä, paljon useammin ja vakavampia mt-ongelmia, allergioita paljon, ihosairauksia, yksi lapsi jolle ei löytynyt diagnoosia oli ja on kyllä kehityksessä jäljessä monta vuotta henkisesti, kuolaa... Heistä iso on tietysti kasvanut ongelmista huolimatta aika taviksisksi, mutta niitä ongelmia on ollut paljon enemmän kuin muilla. Kaikenlaista pientä ja isompaakin vaivaa. Eikä niihin ole auttanut vanhempien korkeakoulutukset eikä raha eikä sparraus eikä sparraamattomuus eikä asenne. Paljon pieniä asioita vaan pielessä.
Sinusta tulisi asenteellasi huono äiti. Tukiverkostot taitaa myöskin olla ikäisellesi riittämättömät