Lue keskustelun säännöt.
Jos tietäisit saavasi vammaisen lapsen, harkitsisitko adoptiota?
07.09.2020 |
Harkitaan miehen kanssa toista lasta. Molemmilla ikää yli 40v. Mies haluaa lasta enemmän kuin mä eikä tunnu ihan ymmärtävän riskejä. Itseäni pelottaa raskauden/synnytyksen komplikaatiot ja lisäksi pelottaa ihan h****tisti vammaisen lapsen mahdollisuus. En halua enkä aio viettää koko loppuelämää omaishoitajana.
Tehtäisiin toki kaikki sikiödiagnostiikat ja seulat, mukaan lukien verestä otettava nipt. En kuitenkaan varmaan pystyisi tekemään aborttia jos lapsi olisi vammainen niin suunnittelen, että antaisin hänet sitten adoptioon joillekin vanhemmille, jotka haluaa vauvan vammasta huolimatta.
Mies ei innostu adoptiosta. Enkä ole siis vielä edes raskaana. Mutta tietääkö joku voiko lapsen antaa jo vauvana adoptioon vamman takia siltä varalta että niin kävisi? Tietenkin kaikki voi mennä hyvinkin.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Xxxyyy kirjoitti:
En pysty lukemaan kovin pitkälle tätä ketjua. Siis ihan hirveää. Älä missään nimessä hanki enempää lapsia. Kehitysvammainen lapsi ja aikuinen on ihan yhtä tärkeä kuin sinä, ellei jopa tärkeämpikin kuin tuollainen itsensä ja hedonisminsa mahdollisesti vammaisen tulevan lapsensa edelle laittava. Olet kertakaikkiaan oksettava. T. Kehitysvammaisten ja autistien kanssa vuosia työskennellyt
No, minä valitsen mielummin pienemmän perheen, jossa yksi terve lapsi kuin otan riskin loppuelämän omaishoitajuusta. Ei se tee minusta pahaa ihmistä.. Ap
No valitse se pieni perhe sitten. Jos päätät raskautua, niin se ei ole sitä pienen perheen valitsemista.
Olenko ainoa, joka täällä kauhistelee sitä, että AP ei suostu aborttiin, vaan mieluummin synnyttää sen lapsen adoptioon? Niinhän aloituksessa luki. Jos seulassa jää kiinni, niin kyllä oikea ratkaisu on silloin joko keskeytys tai lapsen pitäminen. Ja syy tähän kamaluuteen on "en mä pystyisi aborttiin". Miten kukaan 40v ihminen ajatella näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei selvästikkään halua itse lasta,vaan mies painostaa joten mikä on ongelma? Jättääkö mies,jos kieltäydyt? Hänkö sen raskauden,synnytyksen,yövalvomiset, jne äärimmäisen rasittavan touhun hoitaa? Tuskinpa-kunhan nyt vain hekumoi ajatuksella iltatähdestä jossain keski-iän kriisissään, eli et suostu! Sinun iässäsi on oikeasti jo melko erikoinen ajatus hankkia lisää jälkikasvua,paitsi sinun oman terveytesi ja hyvinvointisi ja jaksamisesi myös lapsen näkökulmasta-kun hän on n.20-vuotias, olet jo melkein siinä iässä,että monien on ryhdyttävä miettimään hoitokoteja tms palveluita. Itse en missään nimessä tekisi enää yhtään lasta, kuopus syntyi ollessani 32 ja koin silti olevani jo liian vanha pikkulapsiarkeen. Jos ap suostuu raskauteen vain miehen painostuksesta/houkuttelemana ruusunpunaiset lasit päässään, eivät ole kaikki palikat paikoillaan.
Ei tämä ikä nyt niin tavaton ole lapsen saamiselle. Tuttavapiirissä lähes kaikki ovat saaneet lapsensa 32-43 -vuotiaita. Mutta niin siellä sitten on myös keskenmenoja, raskausdiabetesta jne. Miehet ei näistä paljon keskenään juttele, kuten ei myöskään synnytyskomplikaatioista, repeymustä, suonikohjuista tms raskauteen ja synnytykseen liittyvistä vaivoista.
Oon saanut ainokaiseni kutakuinkin saman ikäisenä kuin sinä kuopuksesi, ja minulle se oli kyllä juuri oikea aika. Ap
Ihan ohiksena, mutta saimme lapsia ensimmäisinä ympyröissämme ja nyt kun nuo ystävienkin miehet ja varsinkin miehen kaverit ovat alkaneet perheellistyä niin voi että olen kiitollinen miehestäni. Hän halusi jo parikymppisenä isäksi ja on ollut mahtava isä ja puoliso, osallistuva, ihana jne. Viimeisin miehen isäksi tullut hyvän päivän tuttu kuvaili vaimonsa synnytystä, hekoheko, tylsäksi?! Ja kuulemma p i l l u oli tulehtunut sittemmin.. siis kohtu!! Tosiaan näyttää, että kaikki ei löydä sitä prinssiä odottamalla.
Sitten tuosta sopivasta iästä niin sehän vaihtelee monen asian mukaan, mutta onhan se tottakai hauskempaa nähdä lapsensa kasvavan kun itselläkin on elämää jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Xxxyyy kirjoitti:
En pysty lukemaan kovin pitkälle tätä ketjua. Siis ihan hirveää. Älä missään nimessä hanki enempää lapsia. Kehitysvammainen lapsi ja aikuinen on ihan yhtä tärkeä kuin sinä, ellei jopa tärkeämpikin kuin tuollainen itsensä ja hedonisminsa mahdollisesti vammaisen tulevan lapsensa edelle laittava. Olet kertakaikkiaan oksettava. T. Kehitysvammaisten ja autistien kanssa vuosia työskennellyt
Välttämättä kaikki vanhemmat eivät osaa tai yksinkertaisesti jaksa tarjota kehitysvammaiselleen sellaista hoivaa, jonka he tarvitsisivat. Se minusta vasta tragedia onkin. Lisäksi se, jos hoivaa vaille jäävät vammattomat perheen lapset.
Tiedän useita perheitä joissa on kehitysvammainen lapsi, eikä niissä muut lapset jää ilman hoivaa. Mistä tuon edes keksit?
Muutenkin on maailman kulunein lause väittää ettei jaksaisi jotain, mistä ei ole itsellä mitään kokemusta. Jos oma lapsesi vammautuisi nyt, ilmoittaisitko, ettet jaksa tarjota tälle hoivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Xxxyyy kirjoitti:
En pysty lukemaan kovin pitkälle tätä ketjua. Siis ihan hirveää. Älä missään nimessä hanki enempää lapsia. Kehitysvammainen lapsi ja aikuinen on ihan yhtä tärkeä kuin sinä, ellei jopa tärkeämpikin kuin tuollainen itsensä ja hedonisminsa mahdollisesti vammaisen tulevan lapsensa edelle laittava. Olet kertakaikkiaan oksettava. T. Kehitysvammaisten ja autistien kanssa vuosia työskennellyt
Välttämättä kaikki vanhemmat eivät osaa tai yksinkertaisesti jaksa tarjota kehitysvammaiselleen sellaista hoivaa, jonka he tarvitsisivat. Se minusta vasta tragedia onkin. Lisäksi se, jos hoivaa vaille jäävät vammattomat perheen lapset.
Tiedän useita perheitä joissa on kehitysvammainen lapsi, eikä niissä muut lapset jää ilman hoivaa. Mistä tuon edes keksit?
Muutenkin on maailman kulunein lause väittää ettei jaksaisi jotain, mistä ei ole itsellä mitään kokemusta. Jos oma lapsesi vammautuisi nyt, ilmoittaisitko, ettet jaksa tarjota tälle hoivaa?
Kyllä meistä monikin tietää omien voimavarojensa rajallisuuden, vaikkei olekaan kokemusta ihan kaikesta mahdollisesta. Ap:kin tietää, vaikka nyt vänkääkin vastaan.
Miksi ap kuvittelee, että lapsen antaminen adoptioon olisi jotenkin erityisen yksinkertainen tai henkisesti helppo prosessi? Luulisi, että mielenterveys siinä järkkyy itsellä, jos antaa lapsen pois. Voisi tulla mieleen useita kertoja myöhemmässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin tiennyt, että lapsestani tulee vammainen, olisin tehnyt abortin. Mutta en tiennyt ja hyvä niin. Elämästäni tuli aika erilainen kuin kuvittelin, mutta hyvä elämä tämäkin. Poikani on nyt 19v, henkisesti noin 4v tasolla. Ja paljon onnellisempi kuin moni ikäisensä teini.
Olin 30v kun sain hänet, joten jaksoin hyvin. Sinuna nauttisin mitä sinulla jo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Xxxyyy kirjoitti:
En pysty lukemaan kovin pitkälle tätä ketjua. Siis ihan hirveää. Älä missään nimessä hanki enempää lapsia. Kehitysvammainen lapsi ja aikuinen on ihan yhtä tärkeä kuin sinä, ellei jopa tärkeämpikin kuin tuollainen itsensä ja hedonisminsa mahdollisesti vammaisen tulevan lapsensa edelle laittava. Olet kertakaikkiaan oksettava. T. Kehitysvammaisten ja autistien kanssa vuosia työskennellyt
Välttämättä kaikki vanhemmat eivät osaa tai yksinkertaisesti jaksa tarjota kehitysvammaiselleen sellaista hoivaa, jonka he tarvitsisivat. Se minusta vasta tragedia onkin. Lisäksi se, jos hoivaa vaille jäävät vammattomat perheen lapset.
Tiedän useita perheitä joissa on kehitysvammainen lapsi, eikä niissä muut lapset jää ilman hoivaa. Mistä tuon edes keksit?
Muutenkin on maailman kulunein lause väittää ettei jaksaisi jotain, mistä ei ole itsellä mitään kokemusta. Jos oma lapsesi vammautuisi nyt, ilmoittaisitko, ettet jaksa tarjota tälle hoivaa?
Kyllä ilman muuta hoitaisin omaa lastani vaikka loppuelämäni. Silmää räpäyttämättä. Mutta oman lapsen vammautuminen olisi asia, johon en luultavasti voisi vaikuttaa. Uuden lapsen saapumiseen sen sijaan voin. Kysymys kuuluukin, että haluanko yrittää toista lasta, kun riskit ovat kasvaneet. Ja että jos riskit realisoituisivat, jaksaisinko sitä arkea. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Xxxyyy kirjoitti:
En pysty lukemaan kovin pitkälle tätä ketjua. Siis ihan hirveää. Älä missään nimessä hanki enempää lapsia. Kehitysvammainen lapsi ja aikuinen on ihan yhtä tärkeä kuin sinä, ellei jopa tärkeämpikin kuin tuollainen itsensä ja hedonisminsa mahdollisesti vammaisen tulevan lapsensa edelle laittava. Olet kertakaikkiaan oksettava. T. Kehitysvammaisten ja autistien kanssa vuosia työskennellyt
Välttämättä kaikki vanhemmat eivät osaa tai yksinkertaisesti jaksa tarjota kehitysvammaiselleen sellaista hoivaa, jonka he tarvitsisivat. Se minusta vasta tragedia onkin. Lisäksi se, jos hoivaa vaille jäävät vammattomat perheen lapset.
Tiedän useita perheitä joissa on kehitysvammainen lapsi, eikä niissä muut lapset jää ilman hoivaa. Mistä tuon edes keksit?
Muutenkin on maailman kulunein lause väittää ettei jaksaisi jotain, mistä ei ole itsellä mitään kokemusta. Jos oma lapsesi vammautuisi nyt, ilmoittaisitko, ettet jaksa tarjota tälle hoivaa?
Äiti ei niin teekään, mutta isät häipyy aika herkästi. Tunnen aika monta vammaisen lapsen yh-äitiä. Näissä tapauksissa isovanhemnatkin hoitaa vain ns. terveitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap kuvittelee, että lapsen antaminen adoptioon olisi jotenkin erityisen yksinkertainen tai henkisesti helppo prosessi? Luulisi, että mielenterveys siinä järkkyy itsellä, jos antaa lapsen pois. Voisi tulla mieleen useita kertoja myöhemmässä elämässä.
En kuvittele adoption olevan lainkaan helppo. Ymmärrän esim sen sosiaalisen stigman mitä siitä tulisi. Abortti on muille näkymätön, mutta jos olisi saattanut elämän alulle en pystyisi lopettamaan sitä, olkoon mikä tahansa solumöhkäle vaan. Lapsi on kuitenkin jo ekan 12 viikon seulan aikaan noin 5cm mittainen ja ihan ihmisen näköinen. Puhumattakaan rakenneultrasta. Adoptiolla lapsi saisi kuitenkin elää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Xxxyyy kirjoitti:
En pysty lukemaan kovin pitkälle tätä ketjua. Siis ihan hirveää. Älä missään nimessä hanki enempää lapsia. Kehitysvammainen lapsi ja aikuinen on ihan yhtä tärkeä kuin sinä, ellei jopa tärkeämpikin kuin tuollainen itsensä ja hedonisminsa mahdollisesti vammaisen tulevan lapsensa edelle laittava. Olet kertakaikkiaan oksettava. T. Kehitysvammaisten ja autistien kanssa vuosia työskennellyt
Välttämättä kaikki vanhemmat eivät osaa tai yksinkertaisesti jaksa tarjota kehitysvammaiselleen sellaista hoivaa, jonka he tarvitsisivat. Se minusta vasta tragedia onkin. Lisäksi se, jos hoivaa vaille jäävät vammattomat perheen lapset.
Tiedän useita perheitä joissa on kehitysvammainen lapsi, eikä niissä muut lapset jää ilman hoivaa. Mistä tuon edes keksit?
Muutenkin on maailman kulunein lause väittää ettei jaksaisi jotain, mistä ei ole itsellä mitään kokemusta. Jos oma lapsesi vammautuisi nyt, ilmoittaisitko, ettet jaksa tarjota tälle hoivaa?
Äiti ei niin teekään, mutta isät häipyy aika herkästi. Tunnen aika monta vammaisen lapsen yh-äitiä. Näissä tapauksissa isovanhemnatkin hoitaa vain ns. terveitä lapsia.
Niin, siinä on tosiaan sekin teoreettinen mahdollisuus että mies, kaikista nykyisistä puheista huolimatta, ei kestäisikään arkea vammaisen lapsen kanssa ja häippäisi. Useinhan se on nainen joka sitten loppujen lopuksi kuitenkin jää hoitamaan lapset jos tilanne käy liian raskaaksi.
Ap
En pystyisi adoptioon, mutta lopulta en pystynyt keskeytykseenkään ja meillä on erityislapsi, ei olla kaduttu ja sisaruksetkin näyttää olevan järjissään😁Ihmiset ei ehkä tiedä, että erityisen kanssa sitä hoitoapuakin on tarjolla paremmin kun noitten normilasten. Meillä esim.alusta asti kotipalvelu hoitanut erityistä, että saadaan sitä aikaa rauhassa muitten lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Xxxyyy kirjoitti:
En pysty lukemaan kovin pitkälle tätä ketjua. Siis ihan hirveää. Älä missään nimessä hanki enempää lapsia. Kehitysvammainen lapsi ja aikuinen on ihan yhtä tärkeä kuin sinä, ellei jopa tärkeämpikin kuin tuollainen itsensä ja hedonisminsa mahdollisesti vammaisen tulevan lapsensa edelle laittava. Olet kertakaikkiaan oksettava. T. Kehitysvammaisten ja autistien kanssa vuosia työskennellyt
Välttämättä kaikki vanhemmat eivät osaa tai yksinkertaisesti jaksa tarjota kehitysvammaiselleen sellaista hoivaa, jonka he tarvitsisivat. Se minusta vasta tragedia onkin. Lisäksi se, jos hoivaa vaille jäävät vammattomat perheen lapset.
iedän useita perheitä joissa on kehitysvammainen lapsi, eikä niissä muut lapset jää ilman hoivaa. Mistä tuon edes keksit?
Muutenkin on maailman kulunein lause väittää ettei jaksaisi jotain, mistä ei ole itsellä mitään kokemusta. Jos oma lapsesi vammautuisi nyt, ilmoittaisitko, ettet jaksa tarjota tälle hoivaa?
Keksin siitä, kun olen elänyt tuollaisessa perheessä. En väitttänyt, että aina ja kaikki muut lapset jäävät vaille hoivaa vaan jos he jäävät. En puhunut omasta jaksamisestani vammaisen lapsen kanssa mutta sen tiedän,. että äitini ei jaksanut. Tai hän riipi voimiaan sisarukseeni, sai "hermoromahduksen" ja minä jäin omilleni. Esimerkiksi 11-vuotiaana hoidin sisarustani kuuukauden kesällä, kun äiti oli sairaalassa.
Aihe on tabu. Vammaisuus tai pitkäaikainen sairaus perheessä halutaan nähdä ainoastaan voimavarana. Sisarusten kokemuksista on tehty vähän tutkimusta, mutta Pia Kaulion lisensiaatintutkimus tuli joskus ennen vuotta 2010.
Väestöliitolla oli vammaisten sisarusten keskustelupalsta joskus vuoden 2010 paikkeilla. Ajattelin, että siellä alan kirjoitella. Melkein kaikki tarinat olivat yhtä ja samaa: mykkyyttä ja ilottomuutta perheessä. Ikuista huolta, miten vammainen sisarus pärjää. En jaksanut kirjoittaa omasta kokemuksestani, koska ahdistus oli niin tiheätä ja kaikki oli jo tullut esiin.
Minulle sisaruksena vammaisuus perheessä on ollut leimaava tekijä elämässäni. Olen siitä paljon oppinutkin, mutta huoli ja syyllisyys ovat päällimmäisiä elämäntehtäviä.
En ole vammaisvastainen: haluan heille parhaan mahdollisen elämän ja fiksun hoidon ja avun asumisyksiköissä siten, kun oma koti on aika jättää. Hyvästä tasalaadusta ollaan aika kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harkitsisin vakavasti aborttia.
Uskon, että varsinkin ennen vanhemmat oli todella yksin sen vammaisen lapsen kanssa, silloin oli vaihtoehtonakin lähinnä laitos tai hoidat itse. Väistämättä koko perhe on ollut hirveän rasituksen alla ja sisarukset jääneet syrjään. Itselläni on tosiaan tuo erityislapsi ja harmittaa valtavasti, että ihmiset ei tosiaan tiedä miten asiat nykyään on..tottakai vieläkin saa oikeuksistaan taistella, että saa kaikki tuet/palvelut mitä lapselle kuuluu, mutta yksin ei tarvitse olla. Jo raskausaikana kartoitettiin se tilanne ja mietittiin miten jaksetaan perheenä..ja alusta asti pyritään siihen, että erityinenkin muuttaa aikuisena omilleen eikä niin että vanhemmat on loppu elämän vankina sen lapsen kanssa. Missään nimessä aina ei ole helppoa, mutta jo se tieto siitä, että jos ei selvitä saadaan apua on auttanut monessa kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
En tekisi missään nimessä. Työskentelen erittäin vaikeasti kehitysvammaisten ihmisten kanssa, ja olen siis nähnyt heidän arkeaan. Moni on matkustellut, suurinosa on onnellisia ja iloisia, moni muuttaa heti tullessaan täysi-ikäiseksi omaan kotiin (ryhmäkotiin). Ihan täysvertaista elämää kaikilla.
Toki on varmasti raskaampaa kuin ei-kehitysvammaisen lapsen vanhemmalla, mutta aika hyvin yhteiskunta pitää huolta.
No et kyllä ”erittäin vaikeasti kehitysvammaisten” kanssa työskentele, jos nämä henkilöt pystyvät itsenäiseen elämään. Vaikeasti vammaiset tarvitsevat hoitoa 24/7 eivätkä ikinä pysty ns. normaaliin elämään. Sulla ei ole mitään hajua siitä, miten kehitysvamma vaikeuttaa henkilön ja hänen omaistensa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tekisi missään nimessä. Työskentelen erittäin vaikeasti kehitysvammaisten ihmisten kanssa, ja olen siis nähnyt heidän arkeaan. Moni on matkustellut, suurinosa on onnellisia ja iloisia, moni muuttaa heti tullessaan täysi-ikäiseksi omaan kotiin (ryhmäkotiin). Ihan täysvertaista elämää kaikilla.
Toki on varmasti raskaampaa kuin ei-kehitysvammaisen lapsen vanhemmalla, mutta aika hyvin yhteiskunta pitää huolta.No et kyllä ”erittäin vaikeasti kehitysvammaisten” kanssa työskentele, jos nämä henkilöt pystyvät itsenäiseen elämään. Vaikeasti vammaiset tarvitsevat hoitoa 24/7 eivätkä ikinä pysty ns. normaaliin elämään. Sulla ei ole mitään hajua siitä, miten kehitysvamma vaikeuttaa henkilön ja hänen omaistensa elämää.
154 jatkaa: Omakin sisarukseni on matkaillut ja tehnyt kivoja asioita parinkymmen vuoden ajan enemmän kuin minä. En kuitenkaan määrittelisi hänen elämäänsä "täysvertaiseksi" ja edes normaaliksi.
Todellakaan useimmilla ei ole mitään hajua siitä, miten kehitysvamma vaikeuttaa henkilön tai hänen omaistensa elämää. Ei mitään.
Pidät nyt oman päätöksesi ap. Et halua toista lasta, älä suostu miehen mieliksi! Tiedät itse oman jaksamisesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tekisi missään nimessä. Työskentelen erittäin vaikeasti kehitysvammaisten ihmisten kanssa, ja olen siis nähnyt heidän arkeaan. Moni on matkustellut, suurinosa on onnellisia ja iloisia, moni muuttaa heti tullessaan täysi-ikäiseksi omaan kotiin (ryhmäkotiin). Ihan täysvertaista elämää kaikilla.
Toki on varmasti raskaampaa kuin ei-kehitysvammaisen lapsen vanhemmalla, mutta aika hyvin yhteiskunta pitää huolta.No et kyllä ”erittäin vaikeasti kehitysvammaisten” kanssa työskentele, jos nämä henkilöt pystyvät itsenäiseen elämään. Vaikeasti vammaiset tarvitsevat hoitoa 24/7 eivätkä ikinä pysty ns. normaaliin elämään. Sulla ei ole mitään hajua siitä, miten kehitysvamma vaikeuttaa henkilön ja hänen omaistensa elämää.
154 jatkaa: Omakin sisarukseni on matkaillut ja tehnyt kivoja asioita parinkymmen vuoden ajan enemmän kuin minä. En kuitenkaan määrittelisi hänen elämäänsä "täysvertaiseksi" ja edes normaaliksi.
Todellakaan useimmilla ei ole mitään hajua siitä, miten kehitysvamma vaikeuttaa henkilön tai hänen omaistensa elämää. Ei mitään.
Niin, luulen todella että nää kommentit "Islan autismi on rikastanut perheemme elämää" voi pitääkin paikkaansa mutta jos nämä vammaisten lasten vanhemmat saisi valita, luulen että ihan joka ikinen ottaisi mielummin terveen lapsen. Ap
Välttämättä kaikki vanhemmat eivät osaa tai yksinkertaisesti jaksa tarjota kehitysvammaiselleen sellaista hoivaa, jonka he tarvitsisivat. Se minusta vasta tragedia onkin. Lisäksi se, jos hoivaa vaille jäävät vammattomat perheen lapset.