Jos tietäisit saavasi vammaisen lapsen, harkitsisitko adoptiota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tekisi missään nimessä. Työskentelen erittäin vaikeasti kehitysvammaisten ihmisten kanssa, ja olen siis nähnyt heidän arkeaan. Moni on matkustellut, suurinosa on onnellisia ja iloisia, moni muuttaa heti tullessaan täysi-ikäiseksi omaan kotiin (ryhmäkotiin). Ihan täysvertaista elämää kaikilla.

Toki on varmasti raskaampaa kuin ei-kehitysvammaisen lapsen vanhemmalla, mutta aika hyvin yhteiskunta pitää huolta.

Minä taas olen töiden puolesta nähnyt ne ihan kaikkein vaikeimmin autistiset, väkivaltaiset nuoret miehet jotka pahoinpitelevät hoitajia ja vanhempiaan ja joihin ei saa melkein mitään yhteyttä tai kontaktia. Ja jotka valvottavat vanhempia huutamalla kaikki yöt esim 20 vuoden ajan. Joku lievä liikuntavamma on pikkujuttu tommosen rinnalla. Ap

Olettaen, että aloitus ei ole provo, miettisin ylipäätään sitä raskaaksi hankkiutumista.

Tiedän perheen, jossa aivan kaikki meni päin pe*sausta vammaisen lapsen synnyttyä, kun äiti ei kestänyt surua lainkaan eikä isäkään. Siinä on vanhemmalla lapsella ollut melkein elämänikäinen rupeama miettiä perheensä ongelmia.

Tosin aika oli erilainen silloin, monta kymmentä vuotta sitten. Mutta toisaalta, voimavaroja tilanne vaatii nykyäänkin - ja myös asettaa parisuhteelle vaatimuksia. Vanhempi sisarushan jää usein edelleenkin ilman vanhempiensa huomiota.

Se, että yhteiskunta on vihamielinen/syrjivä vammaisia kohtaan ei voi tarkoittaa sitä, että kaikki vammaiset lapset tulisi abortoida vaan silloin on muutettava yhteiskuntaa! Jokaisella ihmisellä on oikeus elää ja olla osallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lapsi vammautuu auto-onnettomuudessa tms..laitokseen vaan? Ihan vaan vinkkinä älkää tehkö lasta. Eläkää itsekkäästi niinkuin tähänkin asti. Kyllä se abortti on paljon helpompi kuin adoptio.

Ei vaan sitten se on eri, koska hän on jo olemassa. Mutta tän ikäisenä vammaisen lapsen riski on suurempi ja sen voisi välttää olemalla hankkimatta sitä lasta. Miehelle on vaan iskenyt ihan valtava vauvakuume eikä muusta enää puhukaan. Ap

Älä hyvä ihminen hanki lasta, kun et selvästikään halua! Taidat olla tämän asian vuoksi todella ahdistunut. Sinun ei tarvitse suostua miehen vuoksi yhtään mihinkään. 

Jos mies ei osaa puhua muusta, ei tajua riskejä eikä mahdollisia jaksamiseen liittyviä haasteita, voisiko kyse olla jostain muusta? Miehen omasta ikäkriisistä? Ei kai hän vain painosta sinua?

Miehellä on paha 40 kriisi työ- ym kuvioiden takia. Itellä oli 30 kriisi mutta nyt 40v ei mitään kriisiä. Mulla on kaikki mitä ikinä oon halunnut. Perhe, lapsi, ystäviä, koulutus, hyvä työ, harrastuksia jne. Vammainen lapsi tarkoittaisi käytännössä kaiken muun elämän uhraamista jotta voin hoitaa yhtä ihmistä koko loppuelämäni enkä tehdä enää ikinä mitään muuta.

Ap

Kuulostat tosi itsekkäältä. Eiköhän tässä(kin) tapauksessa pitäisi miettiä sitä mahdollista tulevaa lasta sen parasta? Eikä vaan itteään.

Ja sille syntyvälle lapselleko ei olisi haitallista, että äiti ei toivonut häntä, vaan vain isän painostuksen vuoksi suostui samaan lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammat selviää aika usein vasta siinä vaiheessa kun lapsella ei sujukkaan koulussa. Ei kaikki vammaisuus näy päälle päin.

Tätä en ollutkaan osannut ajatella. Ehkä jos lapsi kehittyy muuten normaalisti kouluikään saakka, vamma ei ole niin paha että sen takia joutuisi jäämään loppuelämäkseen omaishoitajaksi. Ap

Ei kenenkään tartte vastoin tahtoa ruveta omaishoitajaksi. Mutta on aivan tavallista, että vammaisuutta ei voi todeta vastasyntyneestä. Heitätkö ulos talosta lapsen, johon olet kiintynyt? Sanotko isommalle, että niin teet hänellekin, jos hän vammautuu?

En voisi heittää ulos omaa lasta joka olisi jo asunut kotona. En ole mikään hirviö, haluan lapsilleni parasta ja tunnistan omat voimavarani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammat selviää aika usein vasta siinä vaiheessa kun lapsella ei sujukkaan koulussa. Ei kaikki vammaisuus näy päälle päin.

Tätä en ollutkaan osannut ajatella. Ehkä jos lapsi kehittyy muuten normaalisti kouluikään saakka, vamma ei ole niin paha että sen takia joutuisi jäämään loppuelämäkseen omaishoitajaksi. Ap

Ei kenenkään tartte vastoin tahtoa ruveta omaishoitajaksi. Mutta on aivan tavallista, että vammaisuutta ei voi todeta vastasyntyneestä. Heitätkö ulos talosta lapsen, johon olet kiintynyt? Sanotko isommalle, että niin teet hänellekin, jos hän vammautuu?

En voisi heittää ulos omaa lasta joka olisi jo asunut kotona. En ole mikään hirviö, haluan lapsilleni parasta ja tunnistan omat voimavarani. Ap

Miksi vauva-ajatus ylipäätään johtaa sinut adoptiomietteisiin? Haluatko sinä lapsen vai yritätkö lievittää pakokauhua lupailemalla itsellesi vauvan pois antamista, jos jotain menee pieleen? Onko vauvassa kyse sinun vai puolison haaveesta?

Kuulostat kyl jo valmiiksi katkeralta kaikesta siitä työstä mitä (tervekin) lapsi teettää. Jos miestä ei ensimmäiselläkään kerralla kiinnostanut osallistua lapsen hoitoon kuin nimellisesti, miksi hän edes haluaa toisen lapsen? Miettikäähän nyt uudelleen ja nauttikaa elämästänne, joka kaikesta päätellen on hyvää nyt juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammat selviää aika usein vasta siinä vaiheessa kun lapsella ei sujukkaan koulussa. Ei kaikki vammaisuus näy päälle päin.

Tätä en ollutkaan osannut ajatella. Ehkä jos lapsi kehittyy muuten normaalisti kouluikään saakka, vamma ei ole niin paha että sen takia joutuisi jäämään loppuelämäkseen omaishoitajaksi. Ap

Ei kenenkään tartte vastoin tahtoa ruveta omaishoitajaksi. Mutta on aivan tavallista, että vammaisuutta ei voi todeta vastasyntyneestä. Heitätkö ulos talosta lapsen, johon olet kiintynyt? Sanotko isommalle, että niin teet hänellekin, jos hän vammautuu?

En voisi heittää ulos omaa lasta joka olisi jo asunut kotona. En ole mikään hirviö, haluan lapsilleni parasta ja tunnistan omat voimavarani. Ap

Miksi vauva-ajatus ylipäätään johtaa sinut adoptiomietteisiin? Haluatko sinä lapsen vai yritätkö lievittää pakokauhua lupailemalla itsellesi vauvan pois antamista, jos jotain menee pieleen? Onko vauvassa kyse sinun vai puolison haaveesta?

Etkö ollenkaan lukenut aloitusta? Vai onko ymmärryksessäsi jotain vikaa?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat kyl jo valmiiksi katkeralta kaikesta siitä työstä mitä (tervekin) lapsi teettää. Jos miestä ei ensimmäiselläkään kerralla kiinnostanut osallistua lapsen hoitoon kuin nimellisesti, miksi hän edes haluaa toisen lapsen? Miettikäähän nyt uudelleen ja nauttikaa elämästänne, joka kaikesta päätellen on hyvää nyt juuri näin.

Minulle tuli mieleen, onko heidän elämänsä sittenkään kovin hyvää? Miehellä on ikäkriisi, ja hän luulee lapsentekoa joksikin ratkaisuksi. Mies haluaa toisen lapsen, vaikkei osallistunut liiemmin edellisenkään hoitoon. Ap on jo kuukausien ajan yrittänyt puhua järkeä vauvakuumeiselle miehelle, joka ei kuuntele. Jne. Ylipäätään se, että ap on niin valtavan ahdistunut tästä aiheesta ja miettii päässään jo melko epätoivoisiakin hätäratkaisuja, kertoo siitä että tuossa suhteessa ei kaikki ehkä ole ihan kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lapsi vammautuu auto-onnettomuudessa tms..laitokseen vaan? Ihan vaan vinkkinä älkää tehkö lasta. Eläkää itsekkäästi niinkuin tähänkin asti. Kyllä se abortti on paljon helpompi kuin adoptio.

Ei vaan sitten se on eri, koska hän on jo olemassa. Mutta tän ikäisenä vammaisen lapsen riski on suurempi ja sen voisi välttää olemalla hankkimatta sitä lasta. Miehelle on vaan iskenyt ihan valtava vauvakuume eikä muusta enää puhukaan. Ap

Älä hyvä ihminen hanki lasta, kun et selvästikään halua! Taidat olla tämän asian vuoksi todella ahdistunut. Sinun ei tarvitse suostua miehen vuoksi yhtään mihinkään. 

Jos mies ei osaa puhua muusta, ei tajua riskejä eikä mahdollisia jaksamiseen liittyviä haasteita, voisiko kyse olla jostain muusta? Miehen omasta ikäkriisistä? Ei kai hän vain painosta sinua?

Miehellä on paha 40 kriisi työ- ym kuvioiden takia. Itellä oli 30 kriisi mutta nyt 40v ei mitään kriisiä. Mulla on kaikki mitä ikinä oon halunnut. Perhe, lapsi, ystäviä, koulutus, hyvä työ, harrastuksia jne. Vammainen lapsi tarkoittaisi käytännössä kaiken muun elämän uhraamista jotta voin hoitaa yhtä ihmistä koko loppuelämäni enkä tehdä enää ikinä mitään muuta.

Ap

Kuulostat tosi itsekkäältä. Eiköhän tässä(kin) tapauksessa pitäisi miettiä sitä mahdollista tulevaa lasta sen parasta? Eikä vaan itteään.

Ja sille syntyvälle lapselleko ei olisi haitallista, että äiti ei toivonut häntä, vaan vain isän painostuksen vuoksi suostui samaan lapsen?

Mikä kysymys tuo oikein on?! Mitä sä sekoilet?

Niin kuin sanoin, pitäisi ajatella mahdollisen tulevan lapsen parasta. Onko hänelle parasta syntyä perheeseen, jossa häntä ei edes haluta? Onko lapsen parasta saada äiti, joka ei ole häntä alun alkaenkaan toivonut? Vai olisiko kuitenkin parasta olla tekemättä koko lasta?

Mikä oletus sulla nyt on, että lapsi pitäisi väen väkisin tähän maailmaan ja tähän perheeseen pukata, kun ei häntä selvästikään edes haluta ottaa omiksi riesoikseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat kyl jo valmiiksi katkeralta kaikesta siitä työstä mitä (tervekin) lapsi teettää. Jos miestä ei ensimmäiselläkään kerralla kiinnostanut osallistua lapsen hoitoon kuin nimellisesti, miksi hän edes haluaa toisen lapsen? Miettikäähän nyt uudelleen ja nauttikaa elämästänne, joka kaikesta päätellen on hyvää nyt juuri näin.

Tilanne paheni, kun miehen veli sai toisen lapsen. Oli hän puhunut toisesta lapsesta jo aiemminkin, mutta tämä naksautti jotain hänen päässään.

En pysty käyttämään hormonaalista ehkäisyä (on menty vuosia onnistuneesti ns.rytmimenetelmällä) joten mies tietää kuukautiskiertoni ja on oletettuina hedelmällisiä päivinä kimpussa jatkuvasti. Minä sitten toppuuttelee ja estelen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eihän se vamma yleensä ole syntyessä tiedossa vaan selviää myöhemmin, kun lapsi ei kehity kuten ikäisensä. Diagnoosin saaminen voi viedä aikaa jopa vuosia. Siinäkö vaiheessa tuuppaat lapsen ulos perheestä ja kotoa?

Juuri näin. Lapsellamme paljastui kehitysvamma vasta murrosiässä. En voisi koskaan antaa omaa lastani pois. Oletko ajatellut, että voisit katua lopun elämääsi päätöstäsi luopua lapsestasi? Down-lapsetkin ovat ajattelevia olentoja, eivät mitään paketteja joita siirretään syrjään syrjään vammautumisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Se, että yhteiskunta on vihamielinen/syrjivä vammaisia kohtaan ei voi tarkoittaa sitä, että kaikki vammaiset lapset tulisi abortoida vaan silloin on muutettava yhteiskuntaa! Jokaisella ihmisellä on oikeus elää ja olla osallinen.

No ei se vammaisena eläminenkään kovin kivaa aina ole.

T: Vammaisia hoitanut ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Se, että yhteiskunta on vihamielinen/syrjivä vammaisia kohtaan ei voi tarkoittaa sitä, että kaikki vammaiset lapset tulisi abortoida vaan silloin on muutettava yhteiskuntaa! Jokaisella ihmisellä on oikeus elää ja olla osallinen.

56 tässä hei,

et tainnut nyt ihan ymmärtää, mitä tarkoitin. On oikeus elää ihan kaikilla, mutta en ymmärrä, miksi kannattaa tieten tahtoen synnyttää vammainen lapsi tähän maailmaan, kun vammasta aiheutuu lähes aina jonkinasteista kärsimystä niin fyysisesti kuin psyykkisesti. (Eri asia, jos synnytyksessä vammautuu tai vammaisuus paljastuu syntymän jälkeen) Koska asenteet kiristyy ja palveluista tullaan ehkä koronan vuoksi leikkaamaan, ei ole mitään järkeä synnyttää jo vammaiseksi tiedettyä lasta, kun voi tulla päivä, jolloin yhteiskunta ei pidä huolta heikommistaan ja silloin vammaiset ovat pulassa, ellei heillä ole perhettä tai muuta tukiverkkoa, joka pystyy auttamaan. Nytkin on vanhempia, jotka pystyvät kustantamaan lapselleen apuvälineitä ja maksamaan avustajan lisätunneista, joita kunta ei ole myöntänyt. Sitten on taas niitä, joiden vanhemmat eivät kykene auttamaan vammaista lastaan rahallisesti tai muuten, jolloin on pakko pärjätä sillä, mitä yhteiskunta tarjoaa, ja joskus se, mitä yhteiskunta tarjoaa, ei riitä. Tämän vuoksi vammaisetkin ovat eriarvoisessa asemassa keskenään ja uskon, että tämä vain lisääntyy tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se vamma yleensä ole syntyessä tiedossa vaan selviää myöhemmin, kun lapsi ei kehity kuten ikäisensä. Diagnoosin saaminen voi viedä aikaa jopa vuosia. Siinäkö vaiheessa tuuppaat lapsen ulos perheestä ja kotoa?

Juuri näin. Lapsellamme paljastui kehitysvamma vasta murrosiässä. En voisi koskaan antaa omaa lastani pois. Oletko ajatellut, että voisit katua lopun elämääsi päätöstäsi luopua lapsestasi? Down-lapsetkin ovat ajattelevia olentoja, eivät mitään paketteja joita siirretään syrjään syrjään vammautumisen takia.

No ei kai voinut olla kovin paha kehitysvamma, jos teini-ikään asti pystynyt elämään ilmeisesti ilman että vammaa edes huomaa.

Älä ap suostu toiseen lapseen, kun et sellaista halua. Vai haluaisitko edes silloin, jos etukäteen pystyttäisiin 100 %:n varmuudella varmistamaan, ettei lapsesta tule kehitysvammainen?

Sun kroppa, sä päätät. Kerro miehellesi, että olet päätöksesi tehnyt ja että hän saa nyt lopettaa jankkauksen aiheesta. Mies sitten tekee omat ratkaisunsa ja paljastaa siinä todellisen nahkansa.

No onko ei- vammaisen elämä aina kivaa? Onko se joku elämän arvon tai merkityksen mittari, että on aina kivaa? Voisiko heillä olla "kivempaa", jos kanssaihmiset suhtautuisivat heihin eri lailla? Jos yhteiskunta suvaitsisi erilaisuutta? Ja tuolla asenteella sun tuskin kannattaa vammaisten ihmisen kanssa töitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että yhteiskunta on vihamielinen/syrjivä vammaisia kohtaan ei voi tarkoittaa sitä, että kaikki vammaiset lapset tulisi abortoida vaan silloin on muutettava yhteiskuntaa! Jokaisella ihmisellä on oikeus elää ja olla osallinen.

56 tässä hei,

et tainnut nyt ihan ymmärtää, mitä tarkoitin. On oikeus elää ihan kaikilla, mutta en ymmärrä, miksi kannattaa tieten tahtoen synnyttää vammainen lapsi tähän maailmaan, kun vammasta aiheutuu lähes aina jonkinasteista kärsimystä niin fyysisesti kuin psyykkisesti. (Eri asia, jos synnytyksessä vammautuu tai vammaisuus paljastuu syntymän jälkeen) Koska asenteet kiristyy ja palveluista tullaan ehkä koronan vuoksi leikkaamaan, ei ole mitään järkeä synnyttää jo vammaiseksi tiedettyä lasta, kun voi tulla päivä, jolloin yhteiskunta ei pidä huolta heikommistaan ja silloin vammaiset ovat pulassa, ellei heillä ole perhettä tai muuta tukiverkkoa, joka pystyy auttamaan. Nytkin on vanhempia, jotka pystyvät kustantamaan lapselleen apuvälineitä ja maksamaan avustajan lisätunneista, joita kunta ei ole myöntänyt. Sitten on taas niitä, joiden vanhemmat eivät kykene auttamaan vammaista lastaan rahallisesti tai muuten, jolloin on pakko pärjätä sillä, mitä yhteiskunta tarjoaa, ja joskus se, mitä yhteiskunta tarjoaa, ei riitä. Tämän vuoksi vammaisetkin ovat eriarvoisessa asemassa keskenään ja uskon, että tämä vain lisääntyy tulevaisuudessa.

Kyllä mä ymmärsin. Mutta olen sitä mieltä, että kaikki nuo asiat on yhteiskunnallisen päätöksenteon tulosta ja siksi myös muutettavissa olevia asioita.

Vierailija kirjoitti:

WTF!!! Ihan uskomaton ajatusmaailma.

En ymmärrä tällaista kommentointia. Minusta on kypsää pysähtyä pohtimaan jo ennakolta omia vaihtoehtoja ja resursseja.

En kannata aborttia tai adoptioon antamista, mutta on se nyt kumma jos niistä ei voi edes teoreettisella tasolla keskustella.

Vierailija kirjoitti:

No onko ei- vammaisen elämä aina kivaa? Onko se joku elämän arvon tai merkityksen mittari, että on aina kivaa? Voisiko heillä olla "kivempaa", jos kanssaihmiset suhtautuisivat heihin eri lailla? Jos yhteiskunta suvaitsisi erilaisuutta? Ja tuolla asenteella sun tuskin kannattaa vammaisten ihmisen kanssa töitä tehdä.

Sanotko minulle? En tee vammaisten kanssa töitä vaan olen työni puolesta käynyt monissa eri oppi- ja hoitolaitoksissa missä vaikeasti vammaisia lapsia/nuoria on. Ap

Vierailija kirjoitti:

No onko ei- vammaisen elämä aina kivaa? Onko se joku elämän arvon tai merkityksen mittari, että on aina kivaa? Voisiko heillä olla "kivempaa", jos kanssaihmiset suhtautuisivat heihin eri lailla? Jos yhteiskunta suvaitsisi erilaisuutta? Ja tuolla asenteella sun tuskin kannattaa vammaisten ihmisen kanssa töitä tehdä.

Voi hyvät hyssykät sentään. Vammaisten parissa työskentelevä hoitaja on varmasti paremmin asioista perillä kuin vaikkapa sinä, minä tai ap. Hoitaja voi hyvinkin realistisesti vaikkapa todeta, että hänen mielestään kaikkien vammaisten elämä ei näytä kovin kivalta tai edes elämisen arvoiselta - ja voi silti olla erittäin hyvä hoitaja ja sopia vammaisten parissa työskentelyyn. 

Tämä ketju ei muuten koske sitä, sopiiko joku ketjuun kommentoinut vammaisten hoitajaksi. Kyse oli alun perin ap:n lapsenteosta ja sen pohdinnasta, voisiko vammaisen lapsen antaa adoptioon. Ketjussa usein toistettu ajatus on se, että ap:n ei missään nimessä kannata suostua lapsentekoon miehen mieliksi. Minä olen tuon ajatuksen kanssa tismalleen samaa mieltä ja ihan lihavoin tuon kohdan muistuttaakseni ap:ta siitä.