Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun
Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun
ja silloinkin oli turvallista ja mukavaa ja töitä. Nyt on viety turvallisuus, työt, ostovoima, hyvinvointi, koulutuksen taso romahtanut pisa-pisteillä mitattuna, luokkakoot järkkyjä, opiskeluturvallisuus etenkin pk-seudulla romahtanut jne. Jotenkin surullista miten nopeasti Suomi on ajettu alas.
Kommentit (1210)
Meillä oli 70-luvulla ulkohuussi pöökaupunkiseudulla. Ei ole nykylapsiperheillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla syntyneenä ja nykyisenä lapsiperheellisenä on sanottava, että pötyä. Ei silloin ennen syöty salaattia talvella, matkailtu oletusarvoisesti lomilla tai kuskattu lapsia iltaisin autolla harrastuksiin. Koska raha.
Itsekin olen 70-luvulla syntynyt, mutta omat lapset ovat onneksi jo isoja. Voin vain kuvitella, millaista olisi lapsiperhearki nykyisin kun ei ole varaa edes autoon. Ja kuka oletusarvoisesti matkustelee nykyisinkään? Omassa tuttavapiirissä on mm. yksi koodari, yksi rehtori ja yksi lukion lehtori, ja näistä ainoastaan tuolla lehtorilla on varaa matkustella (on lapseton).
70- luvulla munäkin synnyin. Yksi päiväkoti-ikäinen on. Hyvin on varaa matkustella. Yleensä 3-4 kertaa vuodessa. Ottaa päähän kun minnekään ei nyt pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Höpöhöpö, oikomishoitoa saa kunnallisella puolella ja itse syön työni puolesta päivittäin samaa ruokaa kuin koululaiset..ja hyvää on.
Ei saa hammasriviä suoraksi Espoossa. Pahimmat purentaviat korjataan. Köyhällä vinot hampaat, tekarit tai hampaaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla syntyneenä ja nykyisenä lapsiperheellisenä on sanottava, että pötyä. Ei silloin ennen syöty salaattia talvella, matkailtu oletusarvoisesti lomilla tai kuskattu lapsia iltaisin autolla harrastuksiin. Koska raha.
Itsekin olen 70-luvulla syntynyt, mutta omat lapset ovat onneksi jo isoja. Voin vain kuvitella, millaista olisi lapsiperhearki nykyisin kun ei ole varaa edes autoon. Ja kuka oletusarvoisesti matkustelee nykyisinkään? Omassa tuttavapiirissä on mm. yksi koodari, yksi rehtori ja yksi lukion lehtori, ja näistä ainoastaan tuolla lehtorilla on varaa matkustella (on lapseton).
70- luvulla munäkin synnyin. Yksi päiväkoti-ikäinen on. Hyvin on varaa matkustella. Yleensä 3-4 kertaa vuodessa. Ottaa päähän kun minnekään ei nyt pääse.
Voi harmi. Nyt on aika rauhoittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Höpöhöpö, oikomishoitoa saa kunnallisella puolella ja itse syön työni puolesta päivittäin samaa ruokaa kuin koululaiset..ja hyvää on.
Ei saa hammasriviä suoraksi Espoossa. Pahimmat purentaviat korjataan. Köyhällä vinot hampaat, tekarit tai hampaaton.
Helsingissä ei saa edes niitä pqhimpia...
Täällä kyllä turvapaikanhoitajat pääsee hammaslääkärille.
Kantasuomalaiset ei, ei edes lapset.
Kuulin ja luulin, että Helsingissä pääsisi. Että en sitten muuta sinne puolen hammaslääkärien perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Hassu sivujuonne tuo oppikoulu tässä keskustelussa. Kaikki 70-luvulla syntyneet ja melkein kaikki 70-luvulla kouluun menneet kuitenkin ovat käyneet peruskoulun. Veljeni meni kouluun 1972, peruskouluun.
Rinnakkaiskoulujärjestelmä oli jo tuolloin auttamattoman vanhanaikainen ja veteli viimeisiään.
Nyt kyllä hävettää 70-luvulla syntyneenä. Okei, veljesi meni vuonna 72 peruskouluun eli paljastat samalla, että asuitte Lapissa. Eikö edes veli kertonut, miten sai aloittaa ensimmäisten joukossa hienon peruskoulun? Helsingissä se alkoi vasta vuonna -77. Aloituksessa verrattiin 70- luvun tilanteeseen, ei silloin syntyneisiin.
Voi ei, nyt paljastit että asuit Helsingissä! Hävettääkö nyt?
Muuten emme asuneet Lapissa.
En ole koskaan asunut Helsingissä. Asuinpaikkakunta ei hävetä, mutta hävettää tietämättömyys oman synnyinajan tapahtumista. Oppikoulua en ole itsekään käynyt, mutta sentään siitä jotakin tiedän.
Tuskin muuten olet edes edellisen kirjoittaja.
Minä olen tässä johdonmukaisesti kertonut, että veljeni meni peruskouluun 1972, emmekä todellakaan ole Lapista. Ihmettelisin suuresti, jos tähän joku tulisi väliin valehtelemaan tällaisesta asiasta.
Sinulle taitaa olla jotenkin vaikeaa myöntää olevasi väärässä.
Ööh. Selvä. Missä olen väärässä?
No tuossa edellä on kirjoitettu ainakin ”Paljastit että asuitte Lapissa.” Ja ”Tuskin olet edellisen kirjoittaja”. Molemmat ovat vääriä väitteitä.
Toisaalta onhan se mahdollista, että et ole kirjoittanut kumpaakaan yllä olevaa viestiä ja tulit tähän väliin vain kertoaksesi, ettet ole ollut väärässä missään asiassa.
Lillukan varsia. Hittojako kukaan välittää missä olet asunut tai olenko minä oikeassa vai väärässä sinun henkilökohtaisista asioistasi. Fakta on, että peruskoulu aloitettiin ensimmäisenä Lapissa vuonna -72, joten veljesi on käynyt ekaluokan peruskoulua ihan ensimmäisten joukossa. Suurin osa maasta kävi vielä silloin oppikoulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Höpöhöpö, oikomishoitoa saa kunnallisella puolella ja itse syön työni puolesta päivittäin samaa ruokaa kuin koululaiset..ja hyvää on.
Ei saa hammasriviä suoraksi Espoossa. Pahimmat purentaviat korjataan. Köyhällä vinot hampaat, tekarit tai hampaaton.
Helsingissä ei saa edes niitä pqhimpia...
Täällä kyllä turvapaikanhoitajat pääsee hammaslääkärille.
Kantasuomalaiset ei, ei edes lapset.
Kuulin ja luulin, että Helsingissä pääsisi. Että en sitten muuta sinne puolen hammaslääkärien perässä.
En suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö.
70-luvulla opettaja antoi koulussa vielä kenkäpaketin köyhäinapuna yhdelle samassa luokassa olevalle oppilaalle. Olin hämmentynyt.
Perheissä oli maks. 1 auto. Nyt 70-luvun omakotitalojen pihojen parkkialuetta laajennetaan, kun autoja on vähintään 2.No niinhän AP juuri kirjoitti, että 70-luvulla oli köyhää, sen jälkeen oli hyvää turvallista hyvinvointia ja ostovoimaa jne.
Tämä nykypäivä on kovin vauras verrattuna 70-lukuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Höpöhöpö, oikomishoitoa saa kunnallisella puolella ja itse syön työni puolesta päivittäin samaa ruokaa kuin koululaiset..ja hyvää on.
Ei saa hammasriviä suoraksi Espoossa. Pahimmat purentaviat korjataan. Köyhällä vinot hampaat, tekarit tai hampaaton.
Helsingissä ei saa edes niitä pqhimpia...
Täällä kyllä turvapaikanhoitajat pääsee hammaslääkärille.
Kantasuomalaiset ei, ei edes lapset.
Yleensä jokaisesa paikassa on särkypäivystys. Lisäksi lapsilla on ikään sidotut tarkastuskäynnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Höpöhöpö, oikomishoitoa saa kunnallisella puolella ja itse syön työni puolesta päivittäin samaa ruokaa kuin koululaiset..ja hyvää on.
Ei saa hammasriviä suoraksi Espoossa. Pahimmat purentaviat korjataan. Köyhällä vinot hampaat, tekarit tai hampaaton.
Helsingissä ei saa edes niitä pqhimpia...
Täällä kyllä turvapaikanhoitajat pääsee hammaslääkärille.
Kantasuomalaiset ei, ei edes lapset.
Yleensä jokaisesa paikassa on särkypäivystys. Lisäksi lapsilla on ikään sidotut tarkastuskäynnit.
Ja se tarkastuskäynti on yritetty toistuvasti hoidattaa niin että sen tekee kaksi kuukautta opiskellut suuhygienistiopiskelija. Joka kerys pitänyt tapella että lapselle saa pätevän tarkastajan. Joka veetun kerta.
Päivystkseen olemme menneet mökkipaikkakunnalla. Helsingissä sekin on surkea.
Höpön pöpöä AP
1970-luvulla esimerkiksi lapset oli lastenlikoilla hoidettavina, jotka vaihtuivat sina sitä, mukaa kun löysivät poikakaverin, paremman työn jne.
Vanhoissa kansakouluissa saattoi vielä 1970-luvulla olla huussit, esim omaan kouluun tuli sisävessa juuri ennen peruskoulua.
Lapsilla ei ollut välttämättä edes lenkkareita liikuntatunnille, mentiin monoilla tai mitä nyt kellekin oli. Tennarit. Ihmisillä oli usein vaan yhdet kengät.
Ruoaksi aina perunaa, ruskeaa kastiketta ja lantturaastetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Et tiedä mitään 70-luvusta, etkä ilmeisesti nykyhetkestäkään 😂
Ainakin Tampereella haluttaisiin kovasti oikoa lasten purentoja, vaikka montaa kertaa ollaan sanottu, että ei tule onnistumaan tarjolla olevilla vaihtoehdoilla. Ja aina vaan pitää mennä oikojalle tarkistuksiin, vaikkei ole niskavetoa edes käytetty. Kyseisen potilaan hampaat ovat reiättömät ja purentavika vähäinen, mutta hänen aikoihinsa on kunta käyttänyt varmasti tuhansia euroja. Vanhemmilla perheenjäsenet taas todella tarvitsisivat hammaslääkäriä ja myös toimenpiteitä, mutta niitä ei ole tarjolla kuin yksityisellä puolella kovaan hintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö.
70-luvulla opettaja antoi koulussa vielä kenkäpaketin köyhäinapuna yhdelle samassa luokassa olevalle oppilaalle. Olin hämmentynyt.
Perheissä oli maks. 1 auto. Nyt 70-luvun omakotitalojen pihojen parkkialuetta laajennetaan, kun autoja on vähintään 2.
Kaikilla ei edes ollut autoa. Meidän perheessä oli vain 2 mopedia, joilla isä ja äiti kävivät töissä. Auto tuli perheeseen muistaakseni vasta 1979.
70-luvulla oli parempi vanhustenhoito kuin nyt. Pääministeri sanoo, että olemmevarakas kansakunta ja annamme mm Italiaan miljardeja omaan piikkii,me, mutta vanhustenhoito on täysin ala-arvoista.
Mihin meidän rahamme menevät? Toinen vastaus on EU ja toinen alkaa m-kirjaimella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Et tiedä mitään 70-luvusta, etkä ilmeisesti nykyhetkestäkään 😂
Olen syntynyt 1960 eli elin koko 70-luvun ja muistan sen hyvin.
Ja lapseni ovat 16 ja 18 ja tiedän kyllä kaiken mitä lapsiperheille nykyään On tarjolla. Ei pahasti mitään.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla oli parempi vanhustenhoito kuin nyt. Pääministeri sanoo, että olemmevarakas kansakunta ja annamme mm Italiaan miljardeja omaan piikkii,me, mutta vanhustenhoito on täysin ala-arvoista.
Mihin meidän rahamme menevät? Toinen vastaus on EU ja toinen alkaa m-kirjaimella.
Miten rahat ei riitä vanhustenhoitoon? No ehkä siksi että 1970 Suomessa oli yli 70 vuotiaita 250 000. Nykyään niitä on 874 000.
https://www.stat.fi/til/vaerak/2019/vaerak_2019_2020-03-24_tie_001_fi.h…
Vierailija kirjoitti:
Höpön pöpöä AP
1970-luvulla esimerkiksi lapset oli lastenlikoilla hoidettavina, jotka vaihtuivat sina sitä, mukaa kun löysivät poikakaverin, paremman työn jne.
Vanhoissa kansakouluissa saattoi vielä 1970-luvulla olla huussit, esim omaan kouluun tuli sisävessa juuri ennen peruskoulua.
Lapsilla ei ollut välttämättä edes lenkkareita liikuntatunnille, mentiin monoilla tai mitä nyt kellekin oli. Tennarit. Ihmisillä oli usein vaan yhdet kengät.
Ruoaksi aina perunaa, ruskeaa kastiketta ja lantturaastetta
Välillä oli kyllä porkkanaraastetta ja kaaliraastettakin! 80-luvulla näkyi sitten jo kiinankaaliraastettakin!
Suomalaisten lapsiperheiden elintaso on moninverroin korkeampi kuin 70-luvulla. Nykyään vain vaatimukset ovat korkeammat ja siksi tuntuu köyhältä.
Neuvolapalvelut oli paremmat. Neuvola oli lähellä.
Koulut oli lähellä. Pienempiä.
Ja mikä edes on joku eteivä nuorisotyö? Joku hömppätyö turhille sosionomeille?
Ja äiti sai ihan rauhassa olla kotona 10-15 vuotta. Oli myös perheverotus.
Nykyään syyllistetään jos on kuukauden ”vain lapsen kanssa”.