Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun
Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun
ja silloinkin oli turvallista ja mukavaa ja töitä. Nyt on viety turvallisuus, työt, ostovoima, hyvinvointi, koulutuksen taso romahtanut pisa-pisteillä mitattuna, luokkakoot järkkyjä, opiskeluturvallisuus etenkin pk-seudulla romahtanut jne. Jotenkin surullista miten nopeasti Suomi on ajettu alas.
Kommentit (1210)
Höpö höpö! Meillä kaksi lasta. Toinen tienaa 3,7 tuhatta ja toinen 6,5 tuhatta kuussa. Hyvin pärjäämme. Kun on työelämässä pärjää hyvin. Mikäli elää sosiaalituilla eikä elätä itseään niin ei pidäkään saada elää leveästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö.
70-luvulla opettaja antoi koulussa vielä kenkäpaketin köyhäinapuna yhdelle samassa luokassa olevalle oppilaalle. Olin hämmentynyt.
Perheissä oli maks. 1 auto. Nyt 70-luvun omakotitalojen pihojen parkkialuetta laajennetaan, kun autoja on vähintään 2.No niinhän AP juuri kirjoitti, että 70-luvulla oli köyhää, sen jälkeen oli hyvää turvallista hyvinvointia ja ostovoimaa jne.
80-luvun haikailtu kulta-aikakin oli köyhää verrattuna 2000-lukuun. Silloinkin ruokapöydässä oli perunoita ja ruskeaa kastiketta, harvat kävivät ulkomailla ja kauppojen valikoimat olivat nykyiseen verrattuna naurettavan pienet. Asuin maalla, ja meille tuli 80-luvulla sisävessa ja lämmin vesi. Ei oltu köyhiä. Luokkakoko n. 30 yläkoulussa, kun omilla lapsillani n. 15. Harrastuksia oli yleisurheilu tai pianon soitto. Olen keskituloinen kuten vanhempani silloin, mutta tunnen itseni siihen verrattuna rikkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Väitän, että yksikään lapsi ei halua edes haaveilla 70-luvun elämisen tasosta, se oli niin alhainen, että sitä ei edes köyhän perheen lapsi halua kokea! Ei puhelinta, televisiota, omaa huonetta, nettiä, läppäriä, netflixiä - ei lapset halua sitä, että pelataan pihassa kymmentätikkua ja poltellaan tupakkaa nurkan takana.
Minä olin lapsi 70-luvulla.
Ja olen kahden teinin äiti 2020-luvulla.
Kiljuen vaihtaisin lapsilleni ne palvelut mitä lapsiperhe silloin sai.
Ja kyllä 70-luvulla oli kaikilla televisio. Meillä yksi ainoa perhe sai sen vasta 1972. Muilla se oli jo 60-luvulla. 70-luvulla sitä alettiin vaihtaa väritelkkariin. Meille telkkari tuli kesällä 1964.
Puhelin oli ihan joka perheessä. Ja harrastuksia oli paremmin saatavilla kuin nyt, järkihintaan.
Olen syntynyt 60- luvulla. Käytetty tv meillä oli 70 luvulla. Väritv vuodesta 1984. Auto vuodesta 1975 jne. Nyt itsellä tietokoneet, kolme isoa tv, 2 autoa jne. Asuntokin rivitalossa maksettu.
Suomalainen, löysä ja mitään tekemätön lapsiperhe ei ole koskaan pärjännyt niin hyvin, kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Väitän, että yksikään lapsi ei halua edes haaveilla 70-luvun elämisen tasosta, se oli niin alhainen, että sitä ei edes köyhän perheen lapsi halua kokea! Ei puhelinta, televisiota, omaa huonetta, nettiä, läppäriä, netflixiä - ei lapset halua sitä, että pelataan pihassa kymmentätikkua ja poltellaan tupakkaa nurkan takana.
Itse asiassa saatat olla väärässä. Ainakin meidän edellisessä paritaloyhtiössä, jossa oli isot piha- ja puistoalueet vieressä, lapset nimenomaan tykkäsivät leikkiä pihaleikkejä ja pelata jalkapalloa pihalla vielä viisi vuotta sitten kun sieltä muutettiin kerrostaloon lasten vaihdettua eri yläkouluun. Oikeat leikit oikeiden ihmisten kanssa ovat nykyään luksusta, josta joutuu maksamaan ellei satu asumaan hyvässä taloyhtiössä, jossa lapset saavat leikkiä yhdessä ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne jotka eivät asiasta mitään tiedä eivätkä ole silloin eläneet, haikailevat kuvitteellista kulta-aikaa. Jos sanotaan, että lääkäriin pääsi heti, niin hoidon taso on nykyään ihan muuta. Sairauksiin on kalliita hoitoja. 70-luvulla kuoltiin. Eikä se elämä ihanan turvallistakaan ollut, vaan väkivaltarikoksia oli paljon enemmän kuin nykyään. Ja kouluruoka? Koska se jotain gourmeeta on ollut ennenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka eivät asiasta mitään tiedä eivätkä ole silloin eläneet, haikailevat kuvitteellista kulta-aikaa. Jos sanotaan, että lääkäriin pääsi heti, niin hoidon taso on nykyään ihan muuta. Sairauksiin on kalliita hoitoja. 70-luvulla kuoltiin. Eikä se elämä ihanan turvallistakaan ollut, vaan väkivaltarikoksia oli paljon enemmän kuin nykyään. Ja kouluruoka? Koska se jotain gourmeeta on ollut ennenkään?
Höpö höpö.
Nykyään on pelkkiä lapsia terveyskeskuksisaa eikä he osaa edes suomea.
Lääkärit ennen tunsivat ammattiylpeyttä ja olivat pätevämpiä.
Ennen kouluruoan laittoivat keittäjät. Siellä koululla. Oli se ihan er sfääreissä kuin nykyinen laitosmoska.
Ja ihan kuule edim Kontulassa sai liikkua 70-luvulla rauhassa. Nykyään en tod teinejäni sinne päästä. Juuri eilen luki että lukiolaisey saa keskellä päivää tappouhkauksia Kalliossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Höpöhöpö, oikomishoitoa saa kunnallisella puolella ja itse syön työni puolesta päivittäin samaa ruokaa kuin koululaiset..ja hyvää on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö! Meillä kaksi lasta. Toinen tienaa 3,7 tuhatta ja toinen 6,5 tuhatta kuussa. Hyvin pärjäämme. Kun on työelämässä pärjää hyvin. Mikäli elää sosiaalituilla eikä elätä itseään niin ei pidäkään saada elää leveästi.
On teillä hyvätuloiset lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Höpöhöpö, oikomishoitoa saa kunnallisella puolella ja itse syön työni puolesta päivittäin samaa ruokaa kuin koululaiset..ja hyvää on.
Ei saa. Minulla on kaksi lasta ollut jonossa vuosia ja pakko oli mennä ylsityiselle molempien kanssa.
Kouluruoka on moskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka eivät asiasta mitään tiedä eivätkä ole silloin eläneet, haikailevat kuvitteellista kulta-aikaa. Jos sanotaan, että lääkäriin pääsi heti, niin hoidon taso on nykyään ihan muuta. Sairauksiin on kalliita hoitoja. 70-luvulla kuoltiin. Eikä se elämä ihanan turvallistakaan ollut, vaan väkivaltarikoksia oli paljon enemmän kuin nykyään. Ja kouluruoka? Koska se jotain gourmeeta on ollut ennenkään?
Höpö höpö.
Nykyään on pelkkiä lapsia terveyskeskuksisaa eikä he osaa edes suomea.
Lääkärit ennen tunsivat ammattiylpeyttä ja olivat pätevämpiä.
Ennen kouluruoan laittoivat keittäjät. Siellä koululla. Oli se ihan er sfääreissä kuin nykyinen laitosmoska.
Ja ihan kuule edim Kontulassa sai liikkua 70-luvulla rauhassa. Nykyään en tod teinejäni sinne päästä. Juuri eilen luki että lukiolaisey saa keskellä päivää tappouhkauksia Kalliossa.
70-luvulla oli joukkotappeluita, ja vieraassa kaupunginosassa sai pataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Väitän, että yksikään lapsi ei halua edes haaveilla 70-luvun elämisen tasosta, se oli niin alhainen, että sitä ei edes köyhän perheen lapsi halua kokea! Ei puhelinta, televisiota, omaa huonetta, nettiä, läppäriä, netflixiä - ei lapset halua sitä, että pelataan pihassa kymmentätikkua ja poltellaan tupakkaa nurkan takana.
Minä olin lapsi 70-luvulla.
Ja olen kahden teinin äiti 2020-luvulla.
Kiljuen vaihtaisin lapsilleni ne palvelut mitä lapsiperhe silloin sai.
Ja kyllä 70-luvulla oli kaikilla televisio. Meillä yksi ainoa perhe sai sen vasta 1972. Muilla se oli jo 60-luvulla. 70-luvulla sitä alettiin vaihtaa väritelkkariin. Meille telkkari tuli kesällä 1964.
Puhelin oli ihan joka perheessä. Ja harrastuksia oli paremmin saatavilla kuin nyt, järkihintaan.
Vuonna 1964, televisio maksoi keskiansioon verrattuna kahden kuukauden palkan. Jos verrataan sen ajan keskiansiota ja tämän päivän keskiansiota, päästään siihen että TV maksaisi nykyrahassa melkein 5 tuhatta euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Väitän, että yksikään lapsi ei halua edes haaveilla 70-luvun elämisen tasosta, se oli niin alhainen, että sitä ei edes köyhän perheen lapsi halua kokea! Ei puhelinta, televisiota, omaa huonetta, nettiä, läppäriä, netflixiä - ei lapset halua sitä, että pelataan pihassa kymmentätikkua ja poltellaan tupakkaa nurkan takana.
Minä olin lapsi 70-luvulla.
Ja olen kahden teinin äiti 2020-luvulla.
Kiljuen vaihtaisin lapsilleni ne palvelut mitä lapsiperhe silloin sai.
Ja kyllä 70-luvulla oli kaikilla televisio. Meillä yksi ainoa perhe sai sen vasta 1972. Muilla se oli jo 60-luvulla. 70-luvulla sitä alettiin vaihtaa väritelkkariin. Meille telkkari tuli kesällä 1964.
Puhelin oli ihan joka perheessä. Ja harrastuksia oli paremmin saatavilla kuin nyt, järkihintaan.
Olen 70-luvun lapsi enkä oleta, että lapseni olisivat teineinä valmiita valitsemaan lapsiperheen palveluja, jos kaikki muu 2020-lukuinen viedään pois. Tilastojen mukaan 1970-luvulla kaikilla ei ollut televisiota (tilastokeskus) eikä puhelinta (tilastokeskus). Harrastukset olivat samalla tavalla maksullisia kuin nyt, mutta perhe ei sitä huomannut, koska ei hiihtoladulla/pururadalla ollut välttämättä valoja, jäähalleja oli alle puolet nykyisestä määrästä, talvella ei todellakaan pelattu jalkapalloa (sisähalleja oli muutama) jne. Harrastuksista vastasi vanhemmat talkootyönä, mutta yritäpä nyt saada isät ja äidit ottamaan vastuuta edes höntsälentiksestä, ei onnistu.
Lapsiperheen palvelut taas olivat aika lailla samaa tasoa tai kehnommat kuin nyt. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, ei hoitovapaata, ei sitä mainostettua lähes ilmaista kotiapua kuin todella harvoille. Sellainen asia kuin kunnallinen nuorisotyö oli vasta alkamassa. Neuvolassa ei ultrattu eikä isä päässyt mukaan synnytykseen kuin poikkeustapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Väitän, että yksikään lapsi ei halua edes haaveilla 70-luvun elämisen tasosta, se oli niin alhainen, että sitä ei edes köyhän perheen lapsi halua kokea! Ei puhelinta, televisiota, omaa huonetta, nettiä, läppäriä, netflixiä - ei lapset halua sitä, että pelataan pihassa kymmentätikkua ja poltellaan tupakkaa nurkan takana.
Minä olin lapsi 70-luvulla.
Ja olen kahden teinin äiti 2020-luvulla.
Kiljuen vaihtaisin lapsilleni ne palvelut mitä lapsiperhe silloin sai.
Ja kyllä 70-luvulla oli kaikilla televisio. Meillä yksi ainoa perhe sai sen vasta 1972. Muilla se oli jo 60-luvulla. 70-luvulla sitä alettiin vaihtaa väritelkkariin. Meille telkkari tuli kesällä 1964.
Puhelin oli ihan joka perheessä. Ja harrastuksia oli paremmin saatavilla kuin nyt, järkihintaan.
Vuonna 1964, televisio maksoi keskiansioon verrattuna kahden kuukauden palkan. Jos verrataan sen ajan keskiansiota ja tämän päivän keskiansiota, päästään siihen että TV maksaisi nykyrahassa melkein 5 tuhatta euroa.
Mitä ihmettä tää televsioista jankuttaminen on?
Täysin triviaali esine.
Meillä ei edes ole telkkaria!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka eivät asiasta mitään tiedä eivätkä ole silloin eläneet, haikailevat kuvitteellista kulta-aikaa. Jos sanotaan, että lääkäriin pääsi heti, niin hoidon taso on nykyään ihan muuta. Sairauksiin on kalliita hoitoja. 70-luvulla kuoltiin. Eikä se elämä ihanan turvallistakaan ollut, vaan väkivaltarikoksia oli paljon enemmän kuin nykyään. Ja kouluruoka? Koska se jotain gourmeeta on ollut ennenkään?
Höpö höpö.
Nykyään on pelkkiä lapsia terveyskeskuksisaa eikä he osaa edes suomea.
Lääkärit ennen tunsivat ammattiylpeyttä ja olivat pätevämpiä.
Ennen kouluruoan laittoivat keittäjät. Siellä koululla. Oli se ihan er sfääreissä kuin nykyinen laitosmoska.
Ja ihan kuule edim Kontulassa sai liikkua 70-luvulla rauhassa. Nykyään en tod teinejäni sinne päästä. Juuri eilen luki että lukiolaisey saa keskellä päivää tappouhkauksia Kalliossa.
Aika kultaa muistot. Kotikylässäni Pohjois-Karjalassa oli 80-luvulla yksi terveyskeskuslääkäri, jonka epäpätevyys oli laajalti tiedossa ja koitui jopa monen potilaan kohtaloksi. Kyseinen rouva vaan taisi olla ainoa muodollisestikaan pätevä hakija kyseiseen virkaan, joten eipä ollut vaihtoehtoja. Jos joku oikea sairaus oli kyseessä, oli pakko mennä seuraavaan kaupunkiin tai jopa Joensuuhun tai Kuopioon asti, että pääsi oikealle lääkärille.
Kouluruoka tosin oli hyvää nykyiseen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Väitän, että yksikään lapsi ei halua edes haaveilla 70-luvun elämisen tasosta, se oli niin alhainen, että sitä ei edes köyhän perheen lapsi halua kokea! Ei puhelinta, televisiota, omaa huonetta, nettiä, läppäriä, netflixiä - ei lapset halua sitä, että pelataan pihassa kymmentätikkua ja poltellaan tupakkaa nurkan takana.
Minä olin lapsi 70-luvulla.
Ja olen kahden teinin äiti 2020-luvulla.
Kiljuen vaihtaisin lapsilleni ne palvelut mitä lapsiperhe silloin sai.
Ja kyllä 70-luvulla oli kaikilla televisio. Meillä yksi ainoa perhe sai sen vasta 1972. Muilla se oli jo 60-luvulla. 70-luvulla sitä alettiin vaihtaa väritelkkariin. Meille telkkari tuli kesällä 1964.
Puhelin oli ihan joka perheessä. Ja harrastuksia oli paremmin saatavilla kuin nyt, järkihintaan.
Meillä ei ollut puhelinta eikä ollut kaikilla kavereillakaan, 80-luvulla alkoi olla joka kotona, me saatiin 1981. Se yksi lankapuhelin. Autojakaan ei ollut kaikilla. Kaupungissa tilanne saattoi olla joku toinen, mutta meillä oli harrastuksia lähinnä mitä koulu tai seurakunta järjesti. Kunta lähinnä ylläpiti jääkiekkokaukaloa ja yleisurheilua koetin harrastaa, mutta mitään seuraa ei ollut ja urheilukenttä niin pahaan kuntoon, ettei siellä voinut syksyisin jos oli sateista enää olla, kun ei ollut kunnostajia. Hiihtoladut teki joku yksityinen. Näin pienessä maalaiskirkokylässä. Mun 90-luvulala syntyneillä lapsilla oli ihan eri mahdollisuudet, tosin kaupungissa, valita. Silloisella paikkakunnalla on kotitalo yhä ja urheilukenttä on ihan eri tasolla pukukoppeineen, vessoineen ja sitä huolletaan koko ajan. Siellä on nykyään myös muita harrastuksia. Meillä oli välillä kun joku innokas alkoi vetää esim. näytelmäkerho, mutta yleensä vetäjät kyllästyivät vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Höpöhöpö, oikomishoitoa saa kunnallisella puolella ja itse syön työni puolesta päivittäin samaa ruokaa kuin koululaiset..ja hyvää on.
Ei saa. Minulla on kaksi lasta ollut jonossa vuosia ja pakko oli mennä ylsityiselle molempien kanssa.
Kouluruoka on moskaa.
Kouluruokaa pitävät moskana ne, jotka eivät osaa arvostaa ilmaista ravitsemussuositusten mukaista ruokaa. Ja epäilen etteivät ne lapsesi olisi 70-luvulla päässeet hoitoon sen paremmin. Ilmeisesti teillä oli varaa maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Täällä kaikki kaupungin koulut on homekouluja. Syrjäkylien viihtyisät vanhat ja terveet puukoulut lakkautettu ja myyty pois. Naapurikunnassa on huolellisesti kunnossapidetty ihana vanha puukoulu. Sitä on jopa laajennettukin. Käyn siellä jumpassa.
Minä olin lapsi 70-luvulla.
Ja olen kahden teinin äiti 2020-luvulla.
Kiljuen vaihtaisin lapsilleni ne palvelut mitä lapsiperhe silloin sai.
Ja kyllä 70-luvulla oli kaikilla televisio. Meillä yksi ainoa perhe sai sen vasta 1972. Muilla se oli jo 60-luvulla. 70-luvulla sitä alettiin vaihtaa väritelkkariin. Meille telkkari tuli kesällä 1964.
Puhelin oli ihan joka perheessä. Ja harrastuksia oli paremmin saatavilla kuin nyt, järkihintaan.