Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun
Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun
ja silloinkin oli turvallista ja mukavaa ja töitä. Nyt on viety turvallisuus, työt, ostovoima, hyvinvointi, koulutuksen taso romahtanut pisa-pisteillä mitattuna, luokkakoot järkkyjä, opiskeluturvallisuus etenkin pk-seudulla romahtanut jne. Jotenkin surullista miten nopeasti Suomi on ajettu alas.
Kommentit (1210)
No jaa-a. 70-luvulla oli vielä ihan tavallista, ettei ollut edes sitä lankapuhelinta, ei suihkua eikä aina vesivessaakaan. Automaattipesukoneesta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilastollisesti köyhät perheet ovat varmasti ahtaalla. Onko kuitenkaan keskiluokka, jos on töitä?
Monet köyhät lapsiperheet saavat yhteiskunnan erilaisia tukia jopa 2000-3000€/kk. Jokainen voi itse pohtia, onko se köyhyyttä.
Keskiluokka: olen kuullut monien valittavan että palkoilla ei elä ja aina on taloushuolia. Nämä kuuluu kahden palkansaajan perheistä, joilla nettotulot n EUR 5000. Onko se taloushallinnan+budjetoinnin osaamattomuutta vai köyhyyttä? (1-2lasta)
Eniten Suomessa kaipaisin keskiluokalle taloustaitoja oman arjen hallintaan. Ei luottokortteja, kulut kuriin, ei osamaksuja, kulutusluottoja, autovelkoja, sohva+venevelkoja yms.Leivonta-, kokkaus-,korjaustaidot sekä kierrätys+kirppikset auttaa taloudenhoidossa. Tai että osaa etsiä halpoja diilejä joka tuotteesta!
Kun osaa kulukurin, voi säästääkin.
Nämä siis ihmisille, joilla on työkyky tallella, kaksi maksajaa ja työpaikat olemassa. Sairaudet/yksinhuoltajuus vie useimmiten rahan hankintakyvyn ja elämä tulee vaikeaksi.
Näinkö on?
Olin itse koulussa 80-luvun nousukaudella ja sitten 90-luvun laman aikana.
Perheellä oli yksi n. 20 vuotta vanha auto. Ei omia huoneita kaikille sisaruksille. Ulkomailla käytiin 10 vuoden aikana kerran, ja sitä varten piti säästää pitkään. Vaatteita ei todellakaan shoppailtu huvin vuoksi ja osa tehtiin itse, harrastusvälineisiin piti sästää kesätöissä. Ruuasta ei toki ollut pulaa, mutta se oli perusruokaa eikä todellakaan herkkua.
Perhe oli keskiluokkaa, tulot keskiarvoa paremmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten lapsiperheiden elintaso on moninverroin korkeampi kuin 70-luvulla. Nykyään vain vaatimukset ovat korkeammat ja siksi tuntuu köyhältä.
Yhteiskunta tarjoaa lapsiperheille lähinnä pelkkää paskaa.
Mitä pitäisi vielä saada?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Väitän, että yksikään lapsi ei halua edes haaveilla 70-luvun elämisen tasosta, se oli niin alhainen, että sitä ei edes köyhän perheen lapsi halua kokea! Ei puhelinta, televisiota, omaa huonetta, nettiä, läppäriä, netflixiä - ei lapset halua sitä, että pelataan pihassa kymmentätikkua ja poltellaan tupakkaa nurkan takana.
Minä olin lapsi 70-luvulla.
Ja olen kahden teinin äiti 2020-luvulla.
Kiljuen vaihtaisin lapsilleni ne palvelut mitä lapsiperhe silloin sai.
Ja kyllä 70-luvulla oli kaikilla televisio. Meillä yksi ainoa perhe sai sen vasta 1972. Muilla se oli jo 60-luvulla. 70-luvulla sitä alettiin vaihtaa väritelkkariin. Meille telkkari tuli kesällä 1964.
Puhelin oli ihan joka perheessä. Ja harrastuksia oli paremmin saatavilla kuin nyt, järkihintaan.
Olen 70-luvun lapsi enkä oleta, että lapseni olisivat teineinä valmiita valitsemaan lapsiperheen palveluja, jos kaikki muu 2020-lukuinen viedään pois. Tilastojen mukaan 1970-luvulla kaikilla ei ollut televisiota (tilastokeskus) eikä puhelinta (tilastokeskus). Harrastukset olivat samalla tavalla maksullisia kuin nyt, mutta perhe ei sitä huomannut, koska ei hiihtoladulla/pururadalla ollut välttämättä valoja, jäähalleja oli alle puolet nykyisestä määrästä, talvella ei todellakaan pelattu jalkapalloa (sisähalleja oli muutama) jne. Harrastuksista vastasi vanhemmat talkootyönä, mutta yritäpä nyt saada isät ja äidit ottamaan vastuuta edes höntsälentiksestä, ei onnistu.
Lapsiperheen palvelut taas olivat aika lailla samaa tasoa tai kehnommat kuin nyt. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, ei hoitovapaata, ei sitä mainostettua lähes ilmaista kotiapua kuin todella harvoille. Sellainen asia kuin kunnallinen nuorisotyö oli vasta alkamassa. Neuvolassa ei ultrattu eikä isä päässyt mukaan synnytykseen kuin poikkeustapauksessa.
Neuvolapalvelut oli paremmat. Neuvola oli lähellä.
Koulut oli lähellä. Pienempiä.
Ja mikä edes on joku eteivä nuorisotyö? Joku hömppätyö turhille sosionomeille?
Ja äiti sai ihan rauhassa olla kotona 10-15 vuotta. Oli myös perheverotus.
Nykyään syyllistetään jos on kuukauden ”vain lapsen kanssa”.
Koulut saattoivat olla ennen lähempänä, nykyään niitä on lakkautettu.
Etsivä nuorisotyö on erittäin tarpeellista, sillä autetaan nuoria.
Ennen äidit EIVÄT saaneet olla rauhassa kotona, kotiäitiyttä paheksuttiin.
Nykyään äidit saavat olla rauhassa kotona, töissäkäyviä äitejä syyllistetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla oli parempi vanhustenhoito kuin nyt. Pääministeri sanoo, että olemmevarakas kansakunta ja annamme mm Italiaan miljardeja omaan piikkii,me, mutta vanhustenhoito on täysin ala-arvoista.
Mihin meidän rahamme menevät? Toinen vastaus on EU ja toinen alkaa m-kirjaimella.
70- luvulla ei eletty pitkään. Oli tyypillistä, että kuoltiin kohta eläkkeelle päästyä. Nyt ollaan eläkkeellä kymmeniä vuosia. Vanhuksia oli 70 -luvulla murto-osa nykyisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten palvelut on nykyään olemattomat.
Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...
Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?
Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.
Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.
Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.
Kyllä toimi.
Lääkärin ja terveydenhoitajan sai jopa kotiin ja lääkäriin pääsi.
Hammashoitola oli koululla tai koulun vieressä. Nyt sinnekään ei pääse. Oionnat pitää hoitaa yksityisellä.
Kirjoja maksamme nyt sekä veroissa että sitten kuitenkin taas ostamme niitä lapsillemme.
Kouluruoka on syömäkelvotonta raakaa/ylikypsää ala-arvoista moskaa.
Kotirouvana sai vallan mainiosti oltua vaikka 15 vuotta ja silti pääsi töihin. Lastenhoitajan kotiin sai pilkkahinnalla. Ja heitä oli tarjolla.
Nykyään vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin tai tulee lastensuojeluilmoitus. Ylipäätään 70-luvun vanhemmuuden tasolla lapsi lähtee nyt puolessa minuutissa huostaan. Paineet ja vaatimukset ovat järkyttävät.
Nykyään moni lapsi voi vain haaveilla 70-luvun elämisen tasosta.
Väitän, että yksikään lapsi ei halua edes haaveilla 70-luvun elämisen tasosta, se oli niin alhainen, että sitä ei edes köyhän perheen lapsi halua kokea! Ei puhelinta, televisiota, omaa huonetta, nettiä, läppäriä, netflixiä - ei lapset halua sitä, että pelataan pihassa kymmentätikkua ja poltellaan tupakkaa nurkan takana.
Minä olin lapsi 70-luvulla.
Ja olen kahden teinin äiti 2020-luvulla.
Kiljuen vaihtaisin lapsilleni ne palvelut mitä lapsiperhe silloin sai.
Ja kyllä 70-luvulla oli kaikilla televisio. Meillä yksi ainoa perhe sai sen vasta 1972. Muilla se oli jo 60-luvulla. 70-luvulla sitä alettiin vaihtaa väritelkkariin. Meille telkkari tuli kesällä 1964.
Puhelin oli ihan joka perheessä. Ja harrastuksia oli paremmin saatavilla kuin nyt, järkihintaan.
Olen 70-luvun lapsi enkä oleta, että lapseni olisivat teineinä valmiita valitsemaan lapsiperheen palveluja, jos kaikki muu 2020-lukuinen viedään pois. Tilastojen mukaan 1970-luvulla kaikilla ei ollut televisiota (tilastokeskus) eikä puhelinta (tilastokeskus). Harrastukset olivat samalla tavalla maksullisia kuin nyt, mutta perhe ei sitä huomannut, koska ei hiihtoladulla/pururadalla ollut välttämättä valoja, jäähalleja oli alle puolet nykyisestä määrästä, talvella ei todellakaan pelattu jalkapalloa (sisähalleja oli muutama) jne. Harrastuksista vastasi vanhemmat talkootyönä, mutta yritäpä nyt saada isät ja äidit ottamaan vastuuta edes höntsälentiksestä, ei onnistu.
Lapsiperheen palvelut taas olivat aika lailla samaa tasoa tai kehnommat kuin nyt. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, ei hoitovapaata, ei sitä mainostettua lähes ilmaista kotiapua kuin todella harvoille. Sellainen asia kuin kunnallinen nuorisotyö oli vasta alkamassa. Neuvolassa ei ultrattu eikä isä päässyt mukaan synnytykseen kuin poikkeustapauksessa.
Neuvolapalvelut oli paremmat. Neuvola oli lähellä.
Koulut oli lähellä. Pienempiä.
Ja mikä edes on joku eteivä nuorisotyö? Joku hömppätyö turhille sosionomeille?
Ja äiti sai ihan rauhassa olla kotona 10-15 vuotta. Oli myös perheverotus.
Nykyään syyllistetään jos on kuukauden ”vain lapsen kanssa”.
Koulut saattoivat olla ennen lähempänä, nykyään niitä on lakkautettu.
Etsivä nuorisotyö on erittäin tarpeellista, sillä autetaan nuoria.
Ennen äidit EIVÄT saaneet olla rauhassa kotona, kotiäitiyttä paheksuttiin.
Nykyään äidit saavat olla rauhassa kotona, töissäkäyviä äitejä syyllistetään.
Huuhaata.
Ennen kotirouvatkin sai olla rauhassa. Siis äiti sai jäädä kotiin lastenkin muutettua pois.
Nykyään jo se kolme kuukautta on liian pitkä äitiysvapaa. Syyllistäminen on jörkyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinkö on?
Olin itse koulussa 80-luvun nousukaudella ja sitten 90-luvun laman aikana.
Perheellä oli yksi n. 20 vuotta vanha auto. Ei omia huoneita kaikille sisaruksille. Ulkomailla käytiin 10 vuoden aikana kerran, ja sitä varten piti säästää pitkään. Vaatteita ei todellakaan shoppailtu huvin vuoksi ja osa tehtiin itse, harrastusvälineisiin piti sästää kesätöissä. Ruuasta ei toki ollut pulaa, mutta se oli perusruokaa eikä todellakaan herkkua.
Perhe oli keskiluokkaa, tulot keskiarvoa paremmat.
Ai niin joo.
Asunto. Se asunto mikä nyt hankitaan ensimmäiseksi tai toiseksi, on samanlainen joka silloin hankittiin kun ikää oli 35-45v. Eka kämppä oli kerrostaloluukku, ei omia huoneita kenellekään. Sitten rivariluukku, oma huone vanhimmalle lapselle. Ja ehkä jossain vaiheessa omakotitalo, meidän perheellä sellaiseen oli varaa kun lapset oli jo muuttamassa kotoa eli jäi hankkimatta.
Nyt jo parikymppiset hankkivat omakotitaloja. Silloin tämä olisi ollut ihan ennenkuulumatonta, ellei ollut rikkaasta suvusta.
Elintaso ei ollut lähelläkään sitä mitä nykyään olisi sanotaanko nyt vaikka työttömällä pariskunnalla joilla on lapsia, puhumattakaan työssäkäyvistä.
Omassa kaveripiirissäkin on noita rutisijoita. Kaikilla on kiva ja tilava asunto, pelit ja vehkeet, ja muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten lapsiperheiden elintaso on moninverroin korkeampi kuin 70-luvulla. Nykyään vain vaatimukset ovat korkeammat ja siksi tuntuu köyhältä.
Yhteiskunta tarjoaa lapsiperheille lähinnä pelkkää paskaa.
Mitä sinä tarjoat lapsillesi. Minä tuen ja kannustan koulun käynnissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten lapsiperheiden elintaso on moninverroin korkeampi kuin 70-luvulla. Nykyään vain vaatimukset ovat korkeammat ja siksi tuntuu köyhältä.
Yhteiskunta tarjoaa lapsiperheille lähinnä pelkkää paskaa.
Mitä sinä tarjoat lapsillesi. Minä tuen ja kannustan koulun käynnissä.
Mihin tämäkin nyt liittyy?
Yhteiskunta tarjooa homeiset epäterveelliset ahtaat kirjattomat koulut joissa on epäsiistiä ja epäoätevät opettajat.
Miten tämä nyt sinuun liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinkö on?
Olin itse koulussa 80-luvun nousukaudella ja sitten 90-luvun laman aikana.
Perheellä oli yksi n. 20 vuotta vanha auto. Ei omia huoneita kaikille sisaruksille. Ulkomailla käytiin 10 vuoden aikana kerran, ja sitä varten piti säästää pitkään. Vaatteita ei todellakaan shoppailtu huvin vuoksi ja osa tehtiin itse, harrastusvälineisiin piti sästää kesätöissä. Ruuasta ei toki ollut pulaa, mutta se oli perusruokaa eikä todellakaan herkkua.
Perhe oli keskiluokkaa, tulot keskiarvoa paremmat.
Ai niin joo.
Asunto. Se asunto mikä nyt hankitaan ensimmäiseksi tai toiseksi, on samanlainen joka silloin hankittiin kun ikää oli 35-45v. Eka kämppä oli kerrostaloluukku, ei omia huoneita kenellekään. Sitten rivariluukku, oma huone vanhimmalle lapselle. Ja ehkä jossain vaiheessa omakotitalo, meidän perheellä sellaiseen oli varaa kun lapset oli jo muuttamassa kotoa eli jäi hankkimatta.
Nyt jo parikymppiset hankkivat omakotitaloja. Silloin tämä olisi ollut ihan ennenkuulumatonta, ellei ollut rikkaasta suvusta.
Elintaso ei ollut lähelläkään sitä mitä nykyään olisi sanotaanko nyt vaikka työttömällä pariskunnalla joilla on lapsia, puhumattakaan työssäkäyvistä.
Omassa kaveripiirissäkin on noita rutisijoita. Kaikilla on kiva ja tilava asunto, pelit ja vehkeet, ja muut.
Työkaveri rutisee. Heillä on uudehko omakotitalo. Pihassa kolme autoa ja lapsilla kalliit harrastukset. Molemmilla vanhemmilla hyvä palkka, mutta tili aina tyhjä... ihan sokeita omalle rahan käytölleen. Kaikilla lapsilla opiskelupaikat, mutta silti... vali, vali, vali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten lapsiperheiden elintaso on moninverroin korkeampi kuin 70-luvulla. Nykyään vain vaatimukset ovat korkeammat ja siksi tuntuu köyhältä.
Yhteiskunta tarjoaa lapsiperheille lähinnä pelkkää paskaa.
Mitä sinä tarjoat lapsillesi. Minä tuen ja kannustan koulun käynnissä.
Mihin tämäkin nyt liittyy?
Yhteiskunta tarjooa homeiset epäterveelliset ahtaat kirjattomat koulut joissa on epäsiistiä ja epäoätevät opettajat.
Miten tämä nyt sinuun liittyy?
Ei pidä ihmetellä, jos tuo negatiivisuutesi tarttuu lapsiisi. Miten he suhtautuvat elämäänsä? Toiveikkaasti ja iloisesti?
Nojuu. Mut silti köyhänkin elämä on mukavuuksiiltaan paljon parempaa kuin 70-luvulla. Ongelma on se ettei työstä haluta maksaa. Äänestäkää tempputyöllistämistä vastaan ja oikeiden työpaikkojen luomisen puolesta kaikki jos haluatte asiaan muutosta. Äänestäkää terveydenhuollon puolesta ja turhia sosiaalihömpötyksiä vastaan. Ei aikuiset tarvitse kädestäpitelijää ja hölöttelyseuraa valtion rahoilla, vaan hoitoa kipuun ja fyysiin vaivoihin tarvittaessa. Kaikki turha mitä valtio rahoittaa, ne rahat voidaan laittaa tarpeelliseen eli sinne kunnon palkkojen mahdollistamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten lapsiperheiden elintaso on moninverroin korkeampi kuin 70-luvulla. Nykyään vain vaatimukset ovat korkeammat ja siksi tuntuu köyhältä.
Yhteiskunta tarjoaa lapsiperheille lähinnä pelkkää paskaa.
Mitä sinä tarjoat lapsillesi. Minä tuen ja kannustan koulun käynnissä.
Mihin tämäkin nyt liittyy?
Yhteiskunta tarjooa homeiset epäterveelliset ahtaat kirjattomat koulut joissa on epäsiistiä ja epäoätevät opettajat.
Miten tämä nyt sinuun liittyy?
Ei pidä ihmetellä, jos tuo negatiivisuutesi tarttuu lapsiisi. Miten he suhtautuvat elämäänsä? Toiveikkaasti ja iloisesti?
Blaablaa. Provo.
Mitenhä lie. Oman lapsuuteni vietin mörskässä joka varmaan olisi asumiskelvoton nykypäivän standardien mukaan. Alakerrassa oli pieni tupakeittiö ja äidin kammari johon juuri ja juuri mahtui kapoinen sänky ja pieni lipasto. Me neljä lasta asuimme pikkuruisessa vinttikamarissa. Ulkohuussi, tietenkin. Mökkiin oli rakennettu ns. elintasosiipi eli pieni sauna+kylppärilaajennus.
Alkuun oli kantovesi, mutta myöhemmin saatiin kaivoon pumppu, se oli luksusta. Jääkaappi ja sähköliesi saatiin 70-luvun lopulla, sitä ennen oli käytössä puuhella ja maakellari. Äiti oli milloin ompelijana, milloin siivoojana, mitä töitä nyt vaan sai ja painoa pitkää päivää että saatiin pötyä pöytään joten me mukulat pyörittiin aikalailla keskenämme.
Minusta kyllä näyttää että yh-perheillä on nykypäivänä asiat paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Hassu sivujuonne tuo oppikoulu tässä keskustelussa. Kaikki 70-luvulla syntyneet ja melkein kaikki 70-luvulla kouluun menneet kuitenkin ovat käyneet peruskoulun. Veljeni meni kouluun 1972, peruskouluun.
Rinnakkaiskoulujärjestelmä oli jo tuolloin auttamattoman vanhanaikainen ja veteli viimeisiään.
Nyt kyllä hävettää 70-luvulla syntyneenä. Okei, veljesi meni vuonna 72 peruskouluun eli paljastat samalla, että asuitte Lapissa. Eikö edes veli kertonut, miten sai aloittaa ensimmäisten joukossa hienon peruskoulun? Helsingissä se alkoi vasta vuonna -77. Aloituksessa verrattiin 70- luvun tilanteeseen, ei silloin syntyneisiin.
Voi ei, nyt paljastit että asuit Helsingissä! Hävettääkö nyt?
Muuten emme asuneet Lapissa.
En ole koskaan asunut Helsingissä. Asuinpaikkakunta ei hävetä, mutta hävettää tietämättömyys oman synnyinajan tapahtumista. Oppikoulua en ole itsekään käynyt, mutta sentään siitä jotakin tiedän.
Tuskin muuten olet edes edellisen kirjoittaja.
Minä olen tässä johdonmukaisesti kertonut, että veljeni meni peruskouluun 1972, emmekä todellakaan ole Lapista. Ihmettelisin suuresti, jos tähän joku tulisi väliin valehtelemaan tällaisesta asiasta.
Sinulle taitaa olla jotenkin vaikeaa myöntää olevasi väärässä.
Ööh. Selvä. Missä olen väärässä?
No tuossa edellä on kirjoitettu ainakin ”Paljastit että asuitte Lapissa.” Ja ”Tuskin olet edellisen kirjoittaja”. Molemmat ovat vääriä väitteitä.
Toisaalta onhan se mahdollista, että et ole kirjoittanut kumpaakaan yllä olevaa viestiä ja tulit tähän väliin vain kertoaksesi, ettet ole ollut väärässä missään asiassa.
Lillukan varsia. Hittojako kukaan välittää missä olet asunut tai olenko minä oikeassa vai väärässä sinun henkilökohtaisista asioistasi. Fakta on, että peruskoulu aloitettiin ensimmäisenä Lapissa vuonna -72, joten veljesi on käynyt ekaluokan peruskoulua ihan ensimmäisten joukossa. Suurin osa maasta kävi vielä silloin oppikoulua.
Kokeilukouluja oli 57 paikkakunnalla joista kolme kauppaloita. Näissä oli epävirallinen peruskoulun ops jo 1967?-8-9 ->. Nämä + Lappi siirtyivät viralliseen peruskouluun 1972 alkaen.
Varhaisimmat kokeilut jo 1920-luvulta, että ei sitä koulua Ruotsista tai DDR:sta tuotu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille.
ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin? Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.
Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen.
Hassu sivujuonne tuo oppikoulu tässä keskustelussa. Kaikki 70-luvulla syntyneet ja melkein kaikki 70-luvulla kouluun menneet kuitenkin ovat käyneet peruskoulun. Veljeni meni kouluun 1972, peruskouluun.
Rinnakkaiskoulujärjestelmä oli jo tuolloin auttamattoman vanhanaikainen ja veteli viimeisiään.
Nyt kyllä hävettää 70-luvulla syntyneenä. Okei, veljesi meni vuonna 72 peruskouluun eli paljastat samalla, että asuitte Lapissa. Eikö edes veli kertonut, miten sai aloittaa ensimmäisten joukossa hienon peruskoulun? Helsingissä se alkoi vasta vuonna -77. Aloituksessa verrattiin 70- luvun tilanteeseen, ei silloin syntyneisiin.
Voi ei, nyt paljastit että asuit Helsingissä! Hävettääkö nyt?
Muuten emme asuneet Lapissa.
En ole koskaan asunut Helsingissä. Asuinpaikkakunta ei hävetä, mutta hävettää tietämättömyys oman synnyinajan tapahtumista. Oppikoulua en ole itsekään käynyt, mutta sentään siitä jotakin tiedän.
Tuskin muuten olet edes edellisen kirjoittaja.
Minä olen tässä johdonmukaisesti kertonut, että veljeni meni peruskouluun 1972, emmekä todellakaan ole Lapista. Ihmettelisin suuresti, jos tähän joku tulisi väliin valehtelemaan tällaisesta asiasta.
Sinulle taitaa olla jotenkin vaikeaa myöntää olevasi väärässä.
Ööh. Selvä. Missä olen väärässä?
No tuossa edellä on kirjoitettu ainakin ”Paljastit että asuitte Lapissa.” Ja ”Tuskin olet edellisen kirjoittaja”. Molemmat ovat vääriä väitteitä.
Toisaalta onhan se mahdollista, että et ole kirjoittanut kumpaakaan yllä olevaa viestiä ja tulit tähän väliin vain kertoaksesi, ettet ole ollut väärässä missään asiassa.
Lillukan varsia. Hittojako kukaan välittää missä olet asunut tai olenko minä oikeassa vai väärässä sinun henkilökohtaisista asioistasi. Fakta on, että peruskoulu aloitettiin ensimmäisenä Lapissa vuonna -72, joten veljesi on käynyt ekaluokan peruskoulua ihan ensimmäisten joukossa. Suurin osa maasta kävi vielä silloin oppikoulua.
Kokeilukouluja oli 57 paikkakunnalla joista kolme kauppaloita. Näissä oli epävirallinen peruskoulun ops jo 1967?-8-9 ->. Nämä + Lappi siirtyivät viralliseen peruskouluun 1972 alkaen.
Varhaisimmat kokeilut jo 1920-luvulta, että ei sitä koulua Ruotsista tai DDR:sta tuotu.
AV-palstassa on parasta tämä, että mikä hyvänsä keskustelu voi ajautua täysin odottamattomalle sivuraiteelle, joka osoittautuu mielenkiintoisemmaksi kuin aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla oli parempi vanhustenhoito kuin nyt. Pääministeri sanoo, että olemmevarakas kansakunta ja annamme mm Italiaan miljardeja omaan piikkii,me, mutta vanhustenhoito on täysin ala-arvoista.
Mihin meidän rahamme menevät? Toinen vastaus on EU ja toinen alkaa m-kirjaimella.
70- luvulla ei eletty pitkään. Oli tyypillistä, että kuoltiin kohta eläkkeelle päästyä. Nyt ollaan eläkkeellä kymmeniä vuosia. Vanhuksia oli 70 -luvulla murto-osa nykyisistä.
Höpsis.
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisesti köyhät perheet ovat varmasti ahtaalla. Onko kuitenkaan keskiluokka, jos on töitä?
Monet köyhät lapsiperheet saavat yhteiskunnan erilaisia tukia jopa 2000-3000€/kk. Jokainen voi itse pohtia, onko se köyhyyttä.
Keskiluokka: olen kuullut monien valittavan että palkoilla ei elä ja aina on taloushuolia. Nämä kuuluu kahden palkansaajan perheistä, joilla nettotulot n EUR 5000. Onko se taloushallinnan+budjetoinnin osaamattomuutta vai köyhyyttä? (1-2lasta)
Eniten Suomessa kaipaisin keskiluokalle taloustaitoja oman arjen hallintaan. Ei luottokortteja, kulut kuriin, ei osamaksuja, kulutusluottoja, autovelkoja, sohva+venevelkoja yms.Leivonta-, kokkaus-,korjaustaidot sekä kierrätys+kirppikset auttaa taloudenhoidossa. Tai että osaa etsiä halpoja diilejä joka tuotteesta!
Kun osaa kulukurin, voi säästääkin.
Nämä siis ihmisille, joilla on työkyky tallella, kaksi maksajaa ja työpaikat olemassa. Sairaudet/yksinhuoltajuus vie useimmiten rahan hankintakyvyn ja elämä tulee vaikeaksi.
Suomen taloudella menee perinteisesti heikosti juuri kotimaisen kysynnän heikkouden takia. Meillä on paljon ihmisiä, jotka hilloaa kaikki rahansa eivätkä siten kuluta absoluuttisen minimin lisäksi mitään. Ei siinäkään ole mitään järkeä, että ns. keskiluokka himmailee kirpputorien ja punalapputuotteiden parissa, vaikka heidän pitäisi kantaa vastuu kotimarkkinakysynnästä. Köyhäily on noidankehä, josta ei hyödy taloudellisesti lopulta kukaan.
Toisaalta tietenkin kulutuksen minimointi voi olla ympäristön kannalta mitä parhain vaihtoehto.
Yhteiskunta tarjoaa lapsiperheille lähinnä pelkkää paskaa.