Lue keskustelun säännöt.
Kasvaako iso lapsi 6v jotenkin "vinoon", jos saa nukkua yöt äidin vieressä
02.09.2020 |
6-vuotias lapsi nukkui jo monta vuotta omassa sängyssä, josta kuitenkin tuli lähes joka yö viereen. Muutimme toiseen kotiin (sama paikkakunta) jolloin lapsi haki turvaa haluamalla tulla jo illalla äidin sänkyyn nukahtamaan. Huomasin että nukumme molemmat paremmin kun yöllisiä siirtymisiä ei tapahtunut ja niin jäimme perhepetiin.
Nyt kuitenkin terapeuttini sanoi että lapsi kannattaisi hänen oman kehityksensä vuoksi siirtää omaan sänkyyn ja huoneeseen. Että hän saattaa kehittää itselleen ajatuksen siitä että on jotenkin perheen/äidin "pikku mies" (olen yh), kun nukkuu ns miehen paikalla sängyssä.
Ajatus tuntui tosi häiritsevältä ja hämmentävältä. Olin ajatellut että lapsi tankkaa vieressä läheisyyttä ja turvaa illalla ja yöllä, ja siitä on hyvä lähteä sitten aamulla eskariin ja omiin seikkailuihin.
No, viime yönä laitoin lapsen sitten pitkästä aikaa omaan sänkyyn. Nukahtaminen oli vaikeaa, ja tuli yön aikana 3 kertaa viereen. Aivan katkonainen yö siis takana molemmilla.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Oon ymmärtänyt että on normaalia että lapset nukkuu vanhempien vieressä turvassa niin kuin eläimilläkin, mutta nytkö pilaankik tällä lapsen kehityksen??
Kommentit (297)
Sinälläänhän 6 vuotiaan ja vanhemman yhdessä nukkumisessa ei mitään pahaa ole, mutta onhan tässä pieni riski siihen, että vikaan mennään oikeasti. Eli pohtisin kyllä, ja ehkä kysyisinkin suoraan terapeutilta, miksi hän on näin ohjeistanut.
Ap on nimittäin aika monta kertaa nostanut esiin sen, kuinka hän itse saa nukuttua paremmin kun lapsi nukkuu hänen vieressään. Jos asia on lapselle esitetty samalla tavalla, niin silloin kyllä on pieni riski siihen että tuo lähekkäin nukkuminen alkaa täyttää vanhemman tarpeita eikä lapsen, ja lapsi kokee ikään kuin velvollisuudekseen olla aina siinä vieressä. Tämä riski on erityisen korostunut jos vanhempi ja lapsi ovat muutenkin hyvin tiivis yksikkö ja lapsi on ehkä saanut huomioita ja vaikutusvaltaa asioihin enemmän kuin ikäisensä keskimäärin.
Tämä asia vaatii aika paljon tasapainottelua. Tosiaan lasta ei saa missään nimessä syyllistää siitä jos hän viereen tahtoo nukkumaan, niinkuin muutama sivu sitten joku jo asian hyvin nostikin esiin. Mutta toisaalta lasta taas ei missään nimessä saisi myöskään aktiivisesti kannustaa viereen nukkumaan mm. puhumalla "voi kun äiti nukkuukin nykyisin paremmin kun nukutaan samassa sängyssä" "onpa kiva kun voidaan koko yö nukkua rauhassa kun nukut siinä vieressä".
Tässäkin hommassa toimii siis se kultaisen keskitien sääntö; lapsi saa aina tulla lähelle, mutta häntä ei aktiivisesti siihen kannusteta. Kunhan tarve lähtee vain ja ainoastaan lapsesta itsestään, on silloin lapsen ok nukkua aikuisen vieressä, oli lapsi sitten 6 tai 16 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että mitään haittaa. Vanhempi lapseni, tyttö, nukkui muutettuamme vieressäni joka yö 5-6-vuotiaana. Halusi ehdottomasti nukkua aina vieressäni. Nykyään on skarppi 13-vuotias, joka saa lähes joka aineesta kympin arvosanoja.
Jatkan vielä, että tue niin paljon kuin voit lapsen turvallisuuden tunnetta ja perusturvallisuutta. Osoita sanoin ja teoin, että välität ja rakastat. Se kantaa kauas.
Itselläni jäi traumat, kun en saanut nukkua vanhempien vieressä. Pelotti ja valvoin öisin, tuloksena se, että näin nelikymppisenä pelkään yhä pimeää ja yöt ahdistaa hullun tavalla, olen ollut vuosia uneton ja siitä syystä jo myös työkyvytön.
Oma lapsi saisi aina tulla viereen, todellakin. Epäempaattiset suorittajavanhemmat pilaavat lapsensa aikuisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Sinälläänhän 6 vuotiaan ja vanhemman yhdessä nukkumisessa ei mitään pahaa ole, mutta onhan tässä pieni riski siihen, että vikaan mennään oikeasti. Eli pohtisin kyllä, ja ehkä kysyisinkin suoraan terapeutilta, miksi hän on näin ohjeistanut.
Ap on nimittäin aika monta kertaa nostanut esiin sen, kuinka hän itse saa nukuttua paremmin kun lapsi nukkuu hänen vieressään. Jos asia on lapselle esitetty samalla tavalla, niin silloin kyllä on pieni riski siihen että tuo lähekkäin nukkuminen alkaa täyttää vanhemman tarpeita eikä lapsen, ja lapsi kokee ikään kuin velvollisuudekseen olla aina siinä vieressä. Tämä riski on erityisen korostunut jos vanhempi ja lapsi ovat muutenkin hyvin tiivis yksikkö ja lapsi on ehkä saanut huomioita ja vaikutusvaltaa asioihin enemmän kuin ikäisensä keskimäärin.
Tämä asia vaatii aika paljon tasapainottelua. Tosiaan lasta ei saa missään nimessä syyllistää siitä jos hän viereen tahtoo nukkumaan, niinkuin muutama sivu sitten joku jo asian hyvin nostikin esiin. Mutta toisaalta lasta taas ei missään nimessä saisi myöskään aktiivisesti kannustaa viereen nukkumaan mm. puhumalla "voi kun äiti nukkuukin nykyisin paremmin kun nukutaan samassa sängyssä" "onpa kiva kun voidaan koko yö nukkua rauhassa kun nukut siinä vieressä".
Tässäkin hommassa toimii siis se kultaisen keskitien sääntö; lapsi saa aina tulla lähelle, mutta häntä ei aktiivisesti siihen kannusteta. Kunhan tarve lähtee vain ja ainoastaan lapsesta itsestään, on silloin lapsen ok nukkua aikuisen vieressä, oli lapsi sitten 6 tai 16 vuotias.
En ole kertonut lapselle että vieressä nukkumisella on apua minun uniini. Päin vastoin, olen kannustanut omaan sänkyyn kun potki ja huitoi yöllä. Nyt välissä on tyynyjä jotka estää huitomisen ja nukutaan molemmat hyvin.
Lapseni on kyllä aika itsepäinen ja kova inttämään, niin meillä käydään melkoisia vääntöjä välillä. Ehkä siinä on vähän sitäkin, etten ole osannut vetää johdonmukaisesti omaa linjaa. Tässä minulla on petrattavaa.
Mutta en ole varma liittyykö nukkumisjärjestelyt tähän mitenkään. Ap
Itse ajattelen, että lapset saavat tulla perhepetiin niin kauan kuin haluavat. Kyllä erkaantuminen tapahtuu luonnostaan. Lapsella ei voi olla liikaa läheisyyttä ja hellyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6-vuotias ei ole iso. Terapeuttisi on väärässä.
Miksi käyt terapiassa?
Hulluinta on se että vauva jätetään yksin pinnasänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nukkui samassa huoneessa 7 v ikään asti. Sittten ekaluokkalaisena halusi itse että sänky siirretään omaan huoneeseen. Joskus tulee edelleen viereen vaikka on jo 10v, eikä siitä ole mitään haittaa.
Vierailija kirjoitti:
6-vuotias ei ole iso. Terapeuttisi on väärässä.
Miksi käyt terapiassa?
Ero oli aika rankka ja äidiksi tuleminen nosti omia lapsuudentraumoja esiin. Nämä oli mielestäni hyvä käsitellä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä poika itse kertoo, kun on valmis nukkumaan yksin omassa huoneessaan. Se aika tulee, lupaan kyllä! Siihen asti rauhallisia öitä! Poikasi on ihana ja ihan normaali. Luota äidinvaistoosi, älä mihinkään terapeutteihin! Rakkautta sinulle ja lapsellesi <3
Kiitos! <3 Äidinvaistoni sanoo, että miksi hemmetissä en ole tehnyt näin jo paljon aikaisemmin, oltaisiin ehkä nukuttu jo monta vuotta hyvin katkonaisten unien sijaan. Mutta kun joka puolelta toitotetaan että pitää nukuttaa omaan sänkyyn niin oon yrittänyt toimia ohjeiden mukaan. Ap
Äidinvaisto tärkeintä eivätkä neuvolan "opit"!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6-vuotias ei ole iso. Terapeuttisi on väärässä.
Miksi käyt terapiassa?Ero oli aika rankka ja äidiksi tuleminen nosti omia lapsuudentraumoja esiin. Nämä oli mielestäni hyvä käsitellä.
Ap
Mahtaa olla vaikeita kun ei kuudessa vuodessa parane
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsestasi tulee vuoteenkastelija-rais.kaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6-vuotias ei ole iso. Terapeuttisi on väärässä.
Miksi käyt terapiassa?Ero oli aika rankka ja äidiksi tuleminen nosti omia lapsuudentraumoja esiin. Nämä oli mielestäni hyvä käsitellä.
ApMahtaa olla vaikeita kun ei kuudessa vuodessa parane
Kuka sanoi ettei parane? Aloitin terapian reilu vuosi sitten ja siitä on ollut erinomaisen paljon apua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä nukkui samassa huoneessa 7 v ikään asti. Sittten ekaluokkalaisena halusi itse että sänky siirretään omaan huoneeseen. Joskus tulee edelleen viereen vaikka on jo 10v, eikä siitä ole mitään haittaa.
Näin juuri.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vaikea uskoa tätä, kuulostaa niin typerältä tuo terapeutin näkemys että voiko olla tottakaan.
Niinpä, tuntuu että joskus ne on terapeutit itse joilla ajatus ei oikein juokse tavalliseen tapaan.
Huh.
Lapsi vain tuntee itsensä rakastetuksi ja välitetyksi, hellityksi. Tulee rakastavaksi ja huolehtivaksi ihmiseksi noin eikä tunnemaailmaltaan kylmäksi ja häiriintyneeksi. Tuon ikäinen lapsi on vielä melko pieni kuitenkin, varmaan alkaa jossain vaiheessa haluta itsenäisesti omaan sänkyyn, usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6-vuotias ei ole iso. Terapeuttisi on väärässä.
Miksi käyt terapiassa?Ero oli aika rankka ja äidiksi tuleminen nosti omia lapsuudentraumoja esiin. Nämä oli mielestäni hyvä käsitellä.
ApMahtaa olla vaikeita kun ei kuudessa vuodessa parane
Kuka sanoi ettei parane? Aloitin terapian reilu vuosi sitten ja siitä on ollut erinomaisen paljon apua. Ap
Eli se kuusivuotias on paikannut traumojsi viisi vuotta ja sitten kun terapeutti kantaa hänestä huolta, sinä et kuuntele?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nukkui samassa huoneessa 7 v ikään asti. Sittten ekaluokkalaisena halusi itse että sänky siirretään omaan huoneeseen. Joskus tulee edelleen viereen vaikka on jo 10v, eikä siitä ole mitään haittaa.
Näin juuri.
On eri asia nukkua samassa huoneessa kuin nukkua isän paikalla parisängyssä äidin vieressä.
Minä ja sisareni nukuttiin vanhempien superleveässä sängyssä varmaan yli kymmenvuotiaiksi. Aivan itsenäisiä meistä on kasvanut. Kaikenlaiset terapeutit lukevat tunkkaisista kirjoistaan ohjeita, jotka eivät ole tästä elämästä. Ettei vain olisi jotain freudilaista meininkiä oidipuskomplekseineen.
En usko, että mitään haittaa. Vanhempi lapseni, tyttö, nukkui muutettuamme vieressäni joka yö 5-6-vuotiaana. Halusi ehdottomasti nukkua aina vieressäni. Nykyään on skarppi 13-vuotias, joka saa lähes joka aineesta kympin arvosanoja.