Lue keskustelun säännöt.
Kasvaako iso lapsi 6v jotenkin "vinoon", jos saa nukkua yöt äidin vieressä
02.09.2020 |
6-vuotias lapsi nukkui jo monta vuotta omassa sängyssä, josta kuitenkin tuli lähes joka yö viereen. Muutimme toiseen kotiin (sama paikkakunta) jolloin lapsi haki turvaa haluamalla tulla jo illalla äidin sänkyyn nukahtamaan. Huomasin että nukumme molemmat paremmin kun yöllisiä siirtymisiä ei tapahtunut ja niin jäimme perhepetiin.
Nyt kuitenkin terapeuttini sanoi että lapsi kannattaisi hänen oman kehityksensä vuoksi siirtää omaan sänkyyn ja huoneeseen. Että hän saattaa kehittää itselleen ajatuksen siitä että on jotenkin perheen/äidin "pikku mies" (olen yh), kun nukkuu ns miehen paikalla sängyssä.
Ajatus tuntui tosi häiritsevältä ja hämmentävältä. Olin ajatellut että lapsi tankkaa vieressä läheisyyttä ja turvaa illalla ja yöllä, ja siitä on hyvä lähteä sitten aamulla eskariin ja omiin seikkailuihin.
No, viime yönä laitoin lapsen sitten pitkästä aikaa omaan sänkyyn. Nukahtaminen oli vaikeaa, ja tuli yön aikana 3 kertaa viereen. Aivan katkonainen yö siis takana molemmilla.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Oon ymmärtänyt että on normaalia että lapset nukkuu vanhempien vieressä turvassa niin kuin eläimilläkin, mutta nytkö pilaankik tällä lapsen kehityksen??
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltajan äiti. Meillä isosiskoni omaksui jo varhain "perheen aikuisen roolin", eikä siitä ole koskaan seuranntu mitään hyvää.
Aikuisen tehtävä on olla aikuinen. Ja lapsella on oikeus olla lapsi.
Missään tapauksessa tuo kuvio ei ole terve. Ja nimenomaan henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Henkistä väkivaltaa on kasvattaa henkinen napanuora vanhemman ja lapsen välille.
6 vuotias on vasta lapsi, joka saa voimavaraa läheisyydestä! Henkistä väkivaltaa on laittaa lapsi nukkumaan yksin pimeään huoneeseen pelkäämään! Jopa murrosikäinen voi nukkua äidin vierellä joskus, kun on läheisyyden kaipuu, ilman seksuaalisia värinöitä. Murrosiässä kuitenkin vasta oma sänky on parempi noin yleensä.
Halataanhan nykyään jopa miespuoliset työkaverit. Eikö se jo ole vähän henkistä väkivaltaa! Lapsiko ei ansaitse läheisyyttä ja lämpöä, turvaa. Liian pitkälle on mennyt itsenäistymistä koulut. Kaiken syynä naisten "ura ja tasa-arvo". Moititaan heti, jos joku antaakin ajatuksia ja aikaansa lapselleen. Lapsiparat..
Lapsi, vielä isokin yli 10 v, tarvitsee syliä ja hellyyttä. On henkistä väkivaltaa evätä se ja leimata se vääräksi ja epäsopivaksi, ehkä jopa seksuasliseksi! Lapsi saa itse määritellä, pärjääkö yksin vai ei. Kyllä se teini itsensä irti riuhtaisee, kun on siihen valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies tyytyy tuohon? Laitatko liian hyvää ruokaa? Ja mitä sinä häneltä oikeastaan tarvitset, muuta kuin alistumista sinun sääntöihisi? Jos hänestä ei ole lenkkivahdiksikaan?
Joo, mies on kyllä tyytyväinen ruokapuoleen 😂 Minä kaipaan aikuista kumppanuutta aikuisten asioista puhumiseen ja aikuisten väliseen läheisyyteen. Tosin vaativa työni ja lapsi vie usein minusta mehut niin että mulle riittäisi jos ravattaisiin vaikka kerran-pari viikossa.
Mies on nimen omaan näitä vanhemmistaan aikaisin "itsenäistettyjä" jota ei ole "pilattu liialla huomiolla tai hellyydellä" ja koen että nyt kaipaa mun huomiota välillä kuin pieni lapsi.
Ap
Missä nämä ihmiset harrastaa seksiä, jos lapsi nukkuu aina samassa sängyssä tai voi milloin tahansa kävellä ovesta sinne nukkumaan? :D Olen usein tätä miettinyt.
Vierailija kirjoitti:
Armeijassa oli yksi outo tyyppi joka oli nukkunut koko ikänsä äidin vieressä, yhtään yötä ei ollut nukkunut muualla.
Voitte arvata miten pitkään oli armeijassa.
Ja hän siis kertoi tämän asian oma-aloitteisesti?
Vierailija kirjoitti:
Missä nämä ihmiset harrastaa seksiä, jos lapsi nukkuu aina samassa sängyssä tai voi milloin tahansa kävellä ovesta sinne nukkumaan? :D Olen usein tätä miettinyt.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat jopa työpaikallaan siittäneet lapsen. Siinäpä sinulle vielä lisää mietittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä siskon kanssa 4 vuotta ikäeroa ja itsekin välillä ikävuosina 6-7 vielä saatoin mennä nukkumaan vanhempien sänkyyn. Siskoni oli siellä usein jo ennen minua. Saatoin nousta kahdesti yön aikana (iskä yleensä kantoi takaisin omaan sänkyyn kun nukahdin). Muistan sen olleen nimenomaan turvan hakemista, mutta ajattelin myös niin päin että jos sisko saa siellä nukkua niin minäkin saan olla vanhempien kanssa.
Kun ikää tuli se 8 niin se jäi pois itsekseen kun sitä tavallaan oppi itse nukkumaan omassa sängyssä. En tiedä. Minut aina kannettiin sänkyyni takaisin ja toki siitä omasta huoneesta tehtiin turvallisen oloinen.
Terapeutin näkemys kuulostaa minusta oudolta. Lapsi hakee turvaa vanhemmistaan ja kun ikää tulee lisää niin normaalisti lapsi kyllä kypsyy henkisestikin siihen että nukutaan omassa sängyssä ja omassa huoneessa.
Oma neuvo on siis että nukutat lapsen omaan huoneeseen, jotta se tulee tutuksi, mutta annat tulla nukkumaan viereen jos lapsi haluaa. Myöhemmin voi koittaa sitäkin että jos lapsi herää niin jää vierelle kunnes nukahtaa uudestaan. Toki tämä vaikuttaa omaan uneen helposti.
Vierailija kirjoitti:
Missä nämä ihmiset harrastaa seksiä, jos lapsi nukkuu aina samassa sängyssä tai voi milloin tahansa kävellä ovesta sinne nukkumaan? :D Olen usein tätä miettinyt.
No meillä on seksiä yleensä ihan siinä samaisessa sängyssä ennen kuin lapsi tulee nukkumaan tai sitten kun hän on herännyt tai vaikkapa silloin kun on koulussa, mummolassa, kavereilla, harrastuksissa. Yöllä meillä nukutaan eikä hässitä, arvostan unta erittäin paljon ja saattaisin olla tosi vihainen jos mies tulisi herättelemään pano mielessään kun minun täytyy herätä aikaisin töihin.
Aika harvalla taitaa olla makkarin ovessa lukko? En ole ainakaan kuullut/huomannut lähipiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeutilla on jotain omia traumoja. Mitään sellaista faktaa / dataa / tutkimusta ei ole, mikä tukisi tuollaista väitettä.
Joo kasvaa vinoon tulee kyttyräselkä niin kuin Nodredamen kellonsoittajalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen perhe tekee niin miten tuntuu hyvältä. Tottakai pieni lapsi saa olla vieressä jos se on äidillekin ok.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies alkaa kuulostaa aika itsekkäältä tyypiltä. Sellaiselta joka haluaa olla perheen pomo ja kaikki hyppii sitten hänen pillinsä mukaan.
Ymmärrän myös miestä. Vaikka viihtyy tosi hyvin meidän kanssa, on meidän elämän puitteet aika valmiina enkä ole valmis mylläämään koko elämää miehen vuoksi. Oon sitten mielummin vaikka yksin siihen asti että lapsi lähtee kotoa. Yksi työkaverini muuten tekikin juuri näin, kasvatti lapset aikuisiksi ja vasta sitten alkoi tapailla uusia miehiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa, kun todella monessa perheessä yli 10v varhaisteinitkin tykkää nukkua äidin vieressä, jos isä on vaikka matkoilla. Ja se on ihan ok.
Mutta jos yh:lla on iso parisänky eikä miesystävää, niin silloin vieressä nukkuminen on jotenkin outoa?
Molemmissa tapauksissa lapsella myös oma huone ja oma sänky.
Et tajua mikä ero on sillä että nukkuu joskus kuin että nukkuu 365 yötä vuodessa?
Ja siellä perusperheessä on selkeästi aikuiset ja lapset. Yksinhuoltajan perheessä on vain sitten yksi ns aikuinen ja sitten se alaikäinen josta leipoutuu pseudo-aikuinen.
Aivan varmasti jokainen yksinhuoltaja tekee kaiken minkä voi, että lapsi saisi olosuhteista riippumatta parhaan mahdollisen lapsuuden eikä joutuisi ottamaan aikuisen roolia. Suhteesta tulee väistämättä tiivis vaikka lapsi olisi isällään joka toinen viikonloppu, kuten minulla. Nautitaan kyllä myös molemmat erossa olostaan, lapsi tykkää olla isällään ja musta on ihanaa olla yksin/aikuisten kesken.
Ns omaa aikaahan mulla ei ole juuri koskaan, toisin kuin 2 vanhemman perheessä missä toinen voi lähteä illalla vaikka jumppaan tms. Tiedän kuitenkin että ei mene enää kovin monta vuotta, kun lapsen voi jättää vaikka lenkin ajaksi yksin kotiin. Ja siitä sitten pikku hiljaa itsenäistyy enemmän ja enemmän. En näe että vieressä nukkumisella on tähän merkittävää vaikutusta.
ApMutta eihän siinä ole mitään varmaa. Paljon useampi vanhempi julistaa parasta mahdollista lapsuutta kuin toteuttaa sitä. Esteenä on omat virheet ja rajallisuus. Sinullako sellaisia rajoituksia ei ole, vaan hyvä aikomus on onnistumisen tae?
Miten teillä suunnitellaan häitä, jos puolisokandidaattisi rooli on kuorsata sohvalla, jäädä mielipiteineen paitsioon ja tärkeydessä ikuiseksi kakkoseksi, ja hänelle ei ole luvassa roolia edes toisena vanhempana - miksi? Etkö pidä häntä aikuisenakaan, vai eikö hän ole muuten luotettava? Haluat liittää lapsesi perheyksikköön, jossa äiti ei voi käväistä lenkillä koska uuden isäpuolen kanssa ei voi olla sen vertaa kaksin? Eihän heille muodostu minkäänlaista suhdetta toisiinsa jos välittäjän on oltava joka hetki paikalla.
Miksi mies tyytyy tuohon? Laitatko liian hyvää ruokaa? Ja mitä sinä häneltä oikeastaan tarvitset, muuta kuin alistumista sinun sääntöihisi? Jos hänestä ei ole lenkkivahdiksikaan?
Lapsella ja miehellä on kyllä omat juttunsa mitä tekevät yhdessä. Ovat viettäneet viime keväänä korona-aikaan monta kertaa kokonaisen päivän yhdessä. Olen tosi kiitollinen miehelle näistä mutta koen että en halua vaivata häntä lapsen hoidolla liikaa, koska lapsi ei kuitenkaan ole hänen vastuullaan.
Ja mitä kuorsaukseen tulee, niin sanoin jo että jos mennään naimisiin, meille tulee yhteinen huone. Minä voin lähteä siitä sitten pois jos tai kun kuorsaaminen häiritsee. Ehdotatko sinä että muutamme lapsen kanssa sitten vaan miehen perässä kuin jotkut tahdottomat olmit ja minä valvon kaikki yöt hänen vierellään kuorsausta kuunnellen jotta hän saa kokea olevansa perheen arvostettu mies?
Mutta kyllä myönnän että on vaikea sovittaa miestä tähän kuvioon. Kun jäätiin kahdestaan päätin luoda meille hyvän elämän niillä spekseillä mitä meillä oli. Ilman että tarvitaan väkisin ketään miestä tekemään meidän elämästä hyvä. Ap
Harkitset yhteen muuttoa, mutta koet kuitenkin, että lapsi ei ole hänen vastuullaan ollessaan kahdestaan lapsen kanssa?
Kyllä poika itse kertoo, kun on valmis nukkumaan yksin omassa huoneessaan. Se aika tulee, lupaan kyllä! Siihen asti rauhallisia öitä! Poikasi on ihana ja ihan normaali. Luota äidinvaistoosi, älä mihinkään terapeutteihin! Rakkautta sinulle ja lapsellesi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä siskon kanssa 4 vuotta ikäeroa ja itsekin välillä ikävuosina 6-7 vielä saatoin mennä nukkumaan vanhempien sänkyyn. Siskoni oli siellä usein jo ennen minua. Saatoin nousta kahdesti yön aikana (iskä yleensä kantoi takaisin omaan sänkyyn kun nukahdin). Muistan sen olleen nimenomaan turvan hakemista, mutta ajattelin myös niin päin että jos sisko saa siellä nukkua niin minäkin saan olla vanhempien kanssa.
Kun ikää tuli se 8 niin se jäi pois itsekseen kun sitä tavallaan oppi itse nukkumaan omassa sängyssä. En tiedä. Minut aina kannettiin sänkyyni takaisin ja toki siitä omasta huoneesta tehtiin turvallisen oloinen.
Terapeutin näkemys kuulostaa minusta oudolta. Lapsi hakee turvaa vanhemmistaan ja kun ikää tulee lisää niin normaalisti lapsi kyllä kypsyy henkisestikin siihen että nukutaan omassa sängyssä ja omassa huoneessa.
Oma neuvo on siis että nukutat lapsen omaan huoneeseen, jotta se tulee tutuksi, mutta annat tulla nukkumaan viereen jos lapsi haluaa. Myöhemmin voi koittaa sitäkin että jos lapsi herää niin jää vierelle kunnes nukahtaa uudestaan. Toki tämä vaikuttaa omaan uneen helposti.
On ihan eri asia "saattaa mennä" kuin "nukkua lähtökohtaisesti ja aina".
Vierailija kirjoitti:
Kyllä poika itse kertoo, kun on valmis nukkumaan yksin omassa huoneessaan. Se aika tulee, lupaan kyllä! Siihen asti rauhallisia öitä! Poikasi on ihana ja ihan normaali. Luota äidinvaistoosi, älä mihinkään terapeutteihin! Rakkautta sinulle ja lapsellesi <3
Kiitos! <3 Äidinvaistoni sanoo, että miksi hemmetissä en ole tehnyt näin jo paljon aikaisemmin, oltaisiin ehkä nukuttu jo monta vuotta hyvin katkonaisten unien sijaan. Mutta kun joka puolelta toitotetaan että pitää nukuttaa omaan sänkyyn niin oon yrittänyt toimia ohjeiden mukaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Harkitset yhteen muuttoa, mutta koet kuitenkin, että lapsi ei ole hänen vastuullaan ollessaan kahdestaan lapsen kanssa?
On tietenkin hänen vastuullaan silloin kun ovat kahdestaan. Mutta kun ollaan kaikki yhdessä, niin koen kyllä että lapsenhoito on ensisijaisesti minun vastuullani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harkitset yhteen muuttoa, mutta koet kuitenkin, että lapsi ei ole hänen vastuullaan ollessaan kahdestaan lapsen kanssa?
On tietenkin hänen vastuullaan silloin kun ovat kahdestaan. Mutta kun ollaan kaikki yhdessä, niin koen kyllä että lapsenhoito on ensisijaisesti minun vastuullani. Ap
Millä tavalla kuusivuotiasta siis pitää "hoitaa"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Tämäkin on niin vinksahtanutta että kaikenmaailman miesten pitäisi olla äitien elämässä tärkeämpää kuin omien lasten! Mistä tallainen ajatusmalli tulee?
Ne on ihan luonnollisia rooleja. Omaa lasta ei pitäs pitää puolisona.
Mitä ihmettä tämäkin nyt tarkoittaa? Ai jos nukkuu jonkun vieressä niin luulee sitä puolisoksi? Tai pitää lapsestaan huolta ja tärkeimpänä ihmisenä elämässään niin sitä pitää puolisona? Vai mitä? En ymmärrä sinua lainkaan. Ajatusmaailma on aivan sekaisin jos oma lapsi ei ole se tärkein!
Jos tämä oli ap:n viesti niin terapeuttia olisi syytä nyt yrittää arvostaa sen verran, että ottaisi vakavasti vaihtoehdon, että hän saattaa olla jopa tuhannen oikeassa, ja vähintäänkin koko paljon oikeassa. Keskustelussa on nyt aika moni heittäytynyt taantuneeksi ja nokkavaksi, voitaisiinko yrittää palata asiallisemmille linjoille?
Moni perhe on joutunut ongelmiin, koska ei ymmärretä roolien tärkeyttä tukirakenteina. Väittääkö ap niinkuin toistuvasti näyttää, että lapsen tarpeiden on joka ikinen hetki mentävä puolison tarpeiden yli? Sellainen on varma keino kasvattaa lapsi kieroon. Jokaisen pitäisi perheessä saada oma kuningashetkensä, jolloin hän on tärkein. Ja palata takaisin rivijäsenyyteen. Myös ap:n.
Todella monessa perheessä toinen vanhempi asettuu pomon rooliin, ja hänen tahtonsa on laki. Sitten nostetaan lapsi avustajaksi siihen, pomon suosikiksi. Aika monessa uusperheessä tämä asetelma on vaikea välttää, mutta väittääkö kukaan tosissaan, ettei uusperheessä voida mennä uppeluksiin kahdella tavalla? Jokainen ymmärtää, että lapset kokevat helvetintuskia uusperheessä, jossa he ovat toisen luokan vierailijoita. Mutta ihan oikeasti on myös pilvin pimein asetelmia, joissa uusperheen kruunaamaton kuningas tai kuningatar on valmis kostamaan uudelle puolisolle kaikki edelliselle tekemänsä myönnytykset, sallii lastensa kohdella sikamaisesti uutta puolisoa eikä osaa tukea tätä millään tavoin. Ja kun asiasta yritetään puhua, pyörittää tämä egonsa kohottaja silmiä ja ihmettelee huuli pyöreänä, että täytyyhän (hänen) lasten tulla aina ensin. Samaan aikaan tämä uusperheen aurinkokuningas tai kuningatar ei ollenkaan ymmärrä, että hän siinä käyttää lapsia vipuvartena ottaakseen ehdottoman valta-aseman uusperheessä, samalla kun ruokkii lapsissa kaikenlaista hillittömyyttä koska yrittää hyvittää näille kaiken menneen antamalla kaiken periksi.
Itse uusperheellisenä myönnän, että se aitovanhemman rooli tuo paljon valtaa, jota on houkutus käyttää väärin. Ja jos vielä kokee joutuneensa altavastaajaksi lasten kasvuvuosina, houkutus on vielä isompi.
Miten on ap, onko tämä mielestäsi realistinen skenaario kenenkään uusperheessä, jos et omassasi sellaista kuviota tunnistakaan?
Tuo mihin viittaat ei ollut minun (Ap) viesti. Otan siis terapeutin näkemyksen tosissaan, siksi pohdinkin tätä jopa täällä.
En tiedä uusperheen valta-asemista sen enempää koska en ole sellaisessa elänyt mutta myönnän että on tosi vaikea ajatus että joutuisin tekemään lapsen edun vastaisia ratkaisuja miehen toiveen vuoksi. Mies esim haluaisi että muutan lapsen kanssa sitten samaan kaupunkiin hänen kanssaan. Pk-seudulla molemmat eli matkaa ei olisi kuin 20-30 km, mutta se muuttaisi koko meidän elämämme.
Lapsen isä, kaikki kaverit, harrastukset, eskari ja tuleva joulu ovat lähellä nykyistä kotiamme samoin kuin minun työpaikkani. Tuntuisi kamalalta muuttaa pois vain siksi, että mies haluaa asua toisaalla. Siis vain haluaa, hän ei ole esim töissä tai harrasta mitään minkä takia täytyisi asua juuri siellä. Itse Olen tietoisesti kasvattanut lapselle juuria ja ystäväpiiriä ja nykyään lähes aina kun menemme puistoon, uuteen harrastukseen, uimaan, kirjastoon tms, sieltä löytyy joku tuttu kaveri.
Mies sanoo että minunkin on tehtävä kompromisseja jos mennään naimisiin ja näin se varmasti onkin, mutta lapsen edun vastaiset kompromissit tuntuvat kyllä pahalta. Itse asiassa niin pahalta etten voi niitä tehdä. Miehellä ei ole omia lapsia niin ajatus on että lapsi kyllä sopeutuu nopeasti uuteen paikkaan. Mutta tämä on ehkä jo ihan toinen puheenaihe.
Ap
Älä muuta. Miehesi kuulostaa todella itsekkäältä. Ansaitset tasapainoisemman ja huolehtivamman kumppanin, joka olisi toinen aikuinen teidän perheessä eikä yksi lapsi lisää.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies alkaa kuulostaa aika itsekkäältä tyypiltä. Sellaiselta joka haluaa olla perheen pomo ja kaikki hyppii sitten hänen pillinsä mukaan.
Joo kyllä hänelle on lapsuudesta asti iskostettu sellainen ajatus, että "mies on perheen pää" niin on tullut yllätyksenä, ettei voikaan sanella kaikkea niin että toinen vaan vikisten seuraa. Ap
Ap:n mies alkaa kuulostaa aika itsekkäältä tyypiltä. Sellaiselta joka haluaa olla perheen pomo ja kaikki hyppii sitten hänen pillinsä mukaan.