Lue keskustelun säännöt.
Kasvaako iso lapsi 6v jotenkin "vinoon", jos saa nukkua yöt äidin vieressä
02.09.2020 |
6-vuotias lapsi nukkui jo monta vuotta omassa sängyssä, josta kuitenkin tuli lähes joka yö viereen. Muutimme toiseen kotiin (sama paikkakunta) jolloin lapsi haki turvaa haluamalla tulla jo illalla äidin sänkyyn nukahtamaan. Huomasin että nukumme molemmat paremmin kun yöllisiä siirtymisiä ei tapahtunut ja niin jäimme perhepetiin.
Nyt kuitenkin terapeuttini sanoi että lapsi kannattaisi hänen oman kehityksensä vuoksi siirtää omaan sänkyyn ja huoneeseen. Että hän saattaa kehittää itselleen ajatuksen siitä että on jotenkin perheen/äidin "pikku mies" (olen yh), kun nukkuu ns miehen paikalla sängyssä.
Ajatus tuntui tosi häiritsevältä ja hämmentävältä. Olin ajatellut että lapsi tankkaa vieressä läheisyyttä ja turvaa illalla ja yöllä, ja siitä on hyvä lähteä sitten aamulla eskariin ja omiin seikkailuihin.
No, viime yönä laitoin lapsen sitten pitkästä aikaa omaan sänkyyn. Nukahtaminen oli vaikeaa, ja tuli yön aikana 3 kertaa viereen. Aivan katkonainen yö siis takana molemmilla.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Oon ymmärtänyt että on normaalia että lapset nukkuu vanhempien vieressä turvassa niin kuin eläimilläkin, mutta nytkö pilaankik tällä lapsen kehityksen??
Kommentit (297)
Voi sitä paskamyrskyä ja lynkkaus mielialaa, jos yh-isä nukkuisi 6-vuotiaan lapsensa kanssa samassa sängyssä! Kyllä se minusta on hieman omituista jos ap tosiaan noin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poika on 14-vuotias ja tykkäsi nukkua vieressä välillä vielä ekaluokkalaisenakin. Olemme ihan ydinperhe, mutta mies on paljon matkoilla työn vuoksi. Muutettiin vieraaseen maahan kun poika meni ekalle ja juuri nimenomaan haki varmasti turvaa siitä, että tuli viereen nukkumaan kun isä oli poissa. Olipa siellä välillä vanhemmat tyttömmekin (silloin 10 v ja 9 v), oli sen verran raju muutos. Se oli toki kivaa!
Poika on nyt 14-vuotias, eikä todellakaan enää nuku vieressä, paitsi aivan todella, todella harvoin jos on jotenkin erityisen paha olo - siis silloin kun mieheni on reissussa. Ei todellakaan nuku mitenkään kainalossa, vaan isänsä paikalla leveässä parisängyssä ja hyvin harvoin, ehkä kerran vuodessa. Koen päinvastoin rikkautena sen, että meillä on niin läheinen ja luottamuksellinen suhde, että murrosikäinen poika pystyy avautumaan minulle niin iloistaan, kuin murheistaan ja suruistaan ja stresseistään ja kokee rauhoittavaksi samassa huoneessa nukkumisen kun oikein tuntuu pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että miesystäväni ilahtui kovasti terapeutin neuvosta. Hän kokee että lapsi vie "hänen paikkansa" sängystä, jos vaikka muutetaan yhteen. Hänen mielestä lapset pitäisi kasvattaa omatoimisuuteen ja itsenäisyyteen. Kokee kyllä muutenkin että mun ja lapsen side on niin vahva, että hänelle ei oikein ole siinä tilaa. Lapsi menee mulla kuitenkin aina miehen edelle, ei voi mitään.
Suoraan sanottuna nukun itse paljon mielummin pienen hiljaisen lapsen kuin 90-kiloisen kuorsaavan ukon vieressä, vaikka muuten ihan mukava mies onkin. Ap
Itsellänikin samanlainen poikaystävä ja hänen mielestään lapseni eivät ole riittävän itsenäisiä kun haluavat välillä nukkua äidin vieressä (lapset ovat 11 ja 12). Kyllä he saavat nukkua vieressäni vielä niin kauan kuin haluavat. Viimeistään yläkoulussa eivät varmasti viereeni enää halua. Lapselle pitää antaa läheisyyttä niin paljon kuin hän sitä tarvitsee. Käsittämätön kommentti terapeutilta - taitaa olla joku puoskari.
Jos meidän poika olisi saanut päättää niin hän olisi nukkunut aina ja ikuisesti äidin vieressä ja isä olisi saanut muuttaa vaikka autotalliin tai pihalle.
M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vaikea uskoa tätä, kuulostaa niin typerältä tuo terapeutin näkemys että voiko olla tottakaan.
Eikö?! mutta miesystäväni kokee samoin. Että lapsi on jotenkin ottanut miehen paikan elämässäni etenkin kun nyt vielä nukkuukin vieressä. Mulle tulee olo etten todellakaan siirrä häntä ja tiedän itse paremmin. Pelkäsin itse pienenä nukkua omassa huoneessa ja olisin halunnut vanhempien sänkyyn mutta en koskaan päässyt. Ap
Asenteellasi et tule ikinä saamaan uutta kunnollista parisuhdetta.
Sulla on päässä vikaa ap.
Terveen ihmisen ei tarvitse käydä terapiassa, lasun paikka oikeasti.
Haha, et sinäkään kyllä ihan terveeltä vaikuta. Jos on vaikka joutunut rikoksen uhriksi ja käy sitä asiaa purkamassa terapiassa, niin sitäkö on sillon sairas? Noin niinku esimerkiks. mut tää palstahan onkin täynnä tollasia omahyväsiä, muka täydellisiä p**sereikiä, jotka ei mistään normaalista mitään ymmärräkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukuin muistaakseni 12v asti. Johtui kyllä mm. kovasta sängystä ja jonkinlaisesta pimeänpelosta.
Sitä en osaa sanoa tuliko minusta normaalia, mutta en muuttunut äidikseni ainakaan. :D
Minusta tuota paheksutaan turhaan. Riippuu ihan siitä että mikä on perheen tilanne jne. Ei varmaan kaikille sovi.
N30
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vaikea uskoa tätä, kuulostaa niin typerältä tuo terapeutin näkemys että voiko olla tottakaan.
Eikö?! mutta miesystäväni kokee samoin. Että lapsi on jotenkin ottanut miehen paikan elämässäni etenkin kun nyt vielä nukkuukin vieressä. Mulle tulee olo etten todellakaan siirrä häntä ja tiedän itse paremmin. Pelkäsin itse pienenä nukkua omassa huoneessa ja olisin halunnut vanhempien sänkyyn mutta en koskaan päässyt. Ap
Asenteellasi et tule ikinä saamaan uutta kunnollista parisuhdetta.
Sulla on päässä vikaa ap.
Terveen ihmisen ei tarvitse käydä terapiassa, lasun paikka oikeasti.Haha, et sinäkään kyllä ihan terveeltä vaikuta. Jos on vaikka joutunut rikoksen uhriksi ja käy sitä asiaa purkamassa terapiassa, niin sitäkö on sillon sairas? Noin niinku esimerkiks. mut tää palstahan onkin täynnä tollasia omahyväsiä, muka täydellisiä p**sereikiä, jotka ei mistään normaalista mitään ymmärräkään!
Ap purkaa traumojaan lapseen eikä tottele sitä terapeuttia.
Tekee väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tulisi totuttaa nukkumaan omassa rauhassa sängyssään mahd varhaisesta vaiheesta. Se on tärkeää henkiselle kasvulle ja irtaantumiselle terveesti vanhemmistaan. Pieni lapsi halauaisi omistaa jonmmankumman vanhemman vuorotellen ja erillään nukkuminen ratkaisee osan tästä terveesti.
Nyt jumalauta miettikää.
Just päinvastoin. Psyykkinen kehitys vaatii valitettavasti sitä turvallisuuden tunnetta, ei varhainen eristäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6-vuotias ei ole iso. Terapeuttisi on väärässä.
Miksi käyt terapiassa?Ero oli aika rankka ja äidiksi tuleminen nosti omia lapsuudentraumoja esiin. Nämä oli mielestäni hyvä käsitellä.
Ap
Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tulisi totuttaa nukkumaan omassa rauhassa sängyssään mahd varhaisesta vaiheesta. Se on tärkeää henkiselle kasvulle ja irtaantumiselle terveesti vanhemmistaan. Pieni lapsi halauaisi omistaa jonmmankumman vanhemman vuorotellen ja erillään nukkuminen ratkaisee osan tästä terveesti.
Nyt jumalauta miettikää.
Just päinvastoin. Psyykkinen kehitys vaatii valitettavasti sitä turvallisuuden tunnetta, ei varhainen eristäminen.
Aikuisen saappaisiin joutuminen ja äidin tarpeiden ensiarvoisuus ei luo turvallisuutta.
Turvallisuutta ei luoda fyysisesti vaan psyykkisesti.
Ei se kyljessä kyhjäämien ja jatkuva uhdessäolo ole mitään läheisyyttä.
Läheisyys ja turvallisuus on psyykkistä. Ei sitä että äiti on kyljessä kiinni 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ja edes insestissa ei ole mitään vikaa kunhan kaikki ovat 18+. antaa mennä vain.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyljessä kyhjäämien ja jatkuva uhdessäolo ole mitään läheisyyttä.
Läheisyys ja turvallisuus on psyykkistä. Ei sitä että äiti on kyljessä kiinni 24/7.
Ei kai kukaan koko aikaa nuku... Ollaan töissä/koulussa, harrastuksissa, kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tulisi totuttaa nukkumaan omassa rauhassa sängyssään mahd varhaisesta vaiheesta. Se on tärkeää henkiselle kasvulle ja irtaantumiselle terveesti vanhemmistaan. Pieni lapsi halauaisi omistaa jonmmankumman vanhemman vuorotellen ja erillään nukkuminen ratkaisee osan tästä terveesti.
Nyt jumalauta miettikää.
Just päinvastoin. Psyykkinen kehitys vaatii valitettavasti sitä turvallisuuden tunnetta, ei varhainen eristäminen.
Aikuisen saappaisiin joutuminen ja äidin tarpeiden ensiarvoisuus ei luo turvallisuutta.
Turvallisuutta ei luoda fyysisesti vaan psyykkisesti.
Anteeksi, en jaksa lukea koko ketjua joten en tiedä oletko jo selittänyt tämän, mutta haluan kysyä, kuinka mielestäsi vanhemman vieressä nukkuminen on aikuisen saappaisiin joutumista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyljessä kyhjäämien ja jatkuva uhdessäolo ole mitään läheisyyttä.
Läheisyys ja turvallisuus on psyykkistä. Ei sitä että äiti on kyljessä kiinni 24/7.
Ei kai kukaan koko aikaa nuku... Ollaan töissä/koulussa, harrastuksissa, kavereiden kanssa.
Ei mutta pointti on se että ei se läheisyys sillä synny että kyhjää kiinni. Se turvallisuus pitää antaa psyykkisesti!
Ja sitä turvallisuutta nimenomaan ei tule jos lapselle sälytwtään perheessä aikuisen rooli.
Ja näin käy hemmwtin usein yksinhuoltajien perheissä. Tai normiperhwissäkin joissa riidellään ennen eroa jne.
Eli jos lapsi näkee jo painajaisia jne ei se fyysinek läheisyys ole ratkaisu vaan psyykkisen turvan tarjoaminen.
Kyllähän tuo jostain turvattomuudesta kertoo, jos koko ajan haluaa 6 v nukkua vieressä... En kyllä itse totuttaisi lapsia nukkumaan tuon ikäisenä vieressä, vaan omassa huoneessa. Päivällä voi viettää paljon aikaa yhdessä ja yrittää tukea sitä turvallisuudentunnetta. Nyt vahvistatte sitä turvattomuuden tunnetta...
Ja ymmärrän, että oma lapsi menee kaiken edelle, mutta että mieluummin joku nukkuu lapsen vieressä, kuin miesystävän... Jotain vinoutunuttahan tuossa on. Kasvatatte lapsistanne äiti-riippuvaisia. Sitten ihmetellään isona, kun nuorina miehinä ovat jumahtaneet kotiin, maailma on pelottava paikka ja tarvitaan edelleen äitiä kaikkeen.
Ja sille 14 v pojan kanssa nukkuvalle. Ei todellakaan ole normaalia tai edes toivottavaa tuo, että 14 v nukkuu äidin vieressä silloin tällöin. Todella erikoista. 14 v haluaa yleensä loitontaa äitiä omasta elämästään ja alkaa irtaantua henkisesti vanhemmistaan. Tämä on sitä toivottavaa kehitystä, ei mikään "niin läheinen suhde äitiin, että kertoo kaikki pelot ja mieltä painavat asiat"...
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tulisi totuttaa nukkumaan omassa rauhassa sängyssään mahd varhaisesta vaiheesta. Se on tärkeää henkiselle kasvulle ja irtaantumiselle terveesti vanhemmistaan. Pieni lapsi halauaisi omistaa jonmmankumman vanhemman vuorotellen ja erillään nukkuminen ratkaisee osan tästä terveesti.
Nyt jumalauta miettikää.
Paljon läheisyyttä ja syliä, vieressä nukkumista, halailla päivisin ja hellyyttä: tasapainoinen ja henkisesti vahva lapsi, joka kestää isompiakin elämän koettelemuksia, kun niitä eteen tulee, ja osaa olla empaattinen.
Kun murrosääni alkaa pojalla ja kuukautiset tytöllä, ottavat itse etäisyyttä luontevasti. Vielä 10-12 v voi istua sylissäni hellyyttä tankkaamassa, tai tulla kainaloon tukan pörrötykseen, kylkeen nukkua puhisemaan. Se on vahvojen ehjien, tasapainoisen ihmisten resepti. Ei varhainen itsenäistäminen, kuten Suomessa on ollut tapana. Lapsi itse kyllä riuhtaisee itsensä irti, kun on sen aika. Vanhemman tarvitsee vain päästää irti.
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä paskamyrskyä ja lynkkaus mielialaa, jos yh-isä nukkuisi 6-vuotiaan lapsensa kanssa samassa sängyssä! Kyllä se minusta on hieman omituista jos ap tosiaan noin toimii.
Minun isäni kyllä nukkui. :) Ei siitä mitään haittaa ole ollut. 6-vuotias on vielä ihan pieni. Sitten jos lapsi olisi vaikka 16-vuotias, pitäisin sitä kieltämättä omituisena.
Joko olet Sigmund tässä 2000-luvulla muuttanut näkemystäsi naisen orgasmien paremmuusjärjestyksestä?