Kasvaako iso lapsi 6v jotenkin "vinoon", jos saa nukkua yöt äidin vieressä
6-vuotias lapsi nukkui jo monta vuotta omassa sängyssä, josta kuitenkin tuli lähes joka yö viereen. Muutimme toiseen kotiin (sama paikkakunta) jolloin lapsi haki turvaa haluamalla tulla jo illalla äidin sänkyyn nukahtamaan. Huomasin että nukumme molemmat paremmin kun yöllisiä siirtymisiä ei tapahtunut ja niin jäimme perhepetiin.
Nyt kuitenkin terapeuttini sanoi että lapsi kannattaisi hänen oman kehityksensä vuoksi siirtää omaan sänkyyn ja huoneeseen. Että hän saattaa kehittää itselleen ajatuksen siitä että on jotenkin perheen/äidin "pikku mies" (olen yh), kun nukkuu ns miehen paikalla sängyssä.
Ajatus tuntui tosi häiritsevältä ja hämmentävältä. Olin ajatellut että lapsi tankkaa vieressä läheisyyttä ja turvaa illalla ja yöllä, ja siitä on hyvä lähteä sitten aamulla eskariin ja omiin seikkailuihin.
No, viime yönä laitoin lapsen sitten pitkästä aikaa omaan sänkyyn. Nukahtaminen oli vaikeaa, ja tuli yön aikana 3 kertaa viereen. Aivan katkonainen yö siis takana molemmilla.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Oon ymmärtänyt että on normaalia että lapset nukkuu vanhempien vieressä turvassa niin kuin eläimilläkin, mutta nytkö pilaankik tällä lapsen kehityksen??
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
Rakastan nukkua oman 3v kanssa. Yleensa kompii yolla viereen. Minusta on ihana herata koko perhe yhdessa. Mies on eri mielta ja syyllistaa ja syyttaa kun en ole saanut lasta pysymaan sangyssaan.
Kiristelee hampaita ja nukkuu eri huoneessa.
Ei voi mitaan. En halua kieltaa lapselta laheisyyttaa ja mielestani on ok etta lapsi kompii jossain vaiheessa vanhempien viereen.
Sitten menee avioliitto ei voi mitaan.
Miehet on itsekkäitä! Nämä miehet jotka vaativat lapsia pois ovat varmaan itse jääneet vaille äidin rakkautta ja läheisyyttä ja nyt vaimojen pitäisi täyttää tämä tarve.
serkun kaiman tuvassa kirjoitti:
Eräs alokas ei nukkunut armeijassa kolmeen ensimmäiseen yöhön silmäystäkään. Kertoi nukkuneensa koko ikänsä äidin vieressä ja nyt oli mahdoton nukkua. Sai kaksi vuotta lykkäystä ja kehotuksen vierottautua perhepedistä.
Tarina ontuu, oikeasti toi alokas nukkuisi kuin tukki, koska tuvassa on ainakin kymmenen tyyppiä nukkumassa yhdessä ja siksi samaa turvallisuutta kuin totutussa "äipän kans nukkumisessa".
Sen sijaan jos alokas olisi joutunut nukkumaan ypöyksin huoneessa ilman muita alokkaita niin silloin olisi valvonut koska tilanne olisi poikennut totutusta.
Jonkun kertomana, anteeksi vain mutta minusta on todella outoa jos niinkin vanha kuin 13-vuotias nukkuu vielä äitinsä vieressä. Jotain on kyllä vähän vinksallaan..yleensä tuon ikäiset haluavat jo omaa rauhaa eikä ainakaan vanhempia viereen pyörimään. (en siis tarkoita mitään satunnaista nukkumista yhdessä vaikka pelon takia)
Toki siis näitä äitylin vieressä nukkuvia teinejä ja aikamiespoikiakin löytyy mutta ei se mitään normaalia ole.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noin voi käydä, popmutta ei se todellakaan mistään perhepedistä riipu. On tärkeää, että lapsi tietää olevansa lapsi suhteessa sinuun (eli ei saa päättää sellaisia asioita minkä aikuinen yleensä päättää, ei koe olevansa jatkuvasti "neuvotteluasemassa" jne.) sekä hänellä on kuitenkin jonkinasteinen hyvä mielikuva isästään jota sinä et yritä rikkoa vaikka välinne olisivat hyvät. Et uskoudu hänelle aikuisten asioista jne.
Kyllä tuo terapeuttisi kuvaama tilanne on olemassa, ja tällaisia lapsia on olemassa, jotka toinen vanhempi on nostanut aikuisen asemaan vaikka perheessä olisi toinen vanhempikin. Mistään perhepedistä se ei takuulla ole kiinni, vaan vuorovaikutuksesta sen oman lapsen kanssa. Mieti miten ennen nukuttiin pienessä torpassa. Ylipäätään ihmisen kehitykseen kuuluu takuulla yhdessä nukkuminen, enemmänkin tämä lapselle oma huone on keinotekoista lapsen kehitykseen nähden. Tietysti lapset kaipaa yksityisyyttä, mutta se ihan oma nukkumapaikka alkaa olla enemmän varhaismurrosiässä välttämätön asia. Mitään vahinkoa ei tule aiemmin siirtyessä omaan sänkyyn, mutta ei kyllä siinäkään että eskari nukkuu vanhempien vieressä.
Miksi pitäisi nukkua, minusta lapsi pitää opettaa nukkumaan mahdollisimman varhain omassa sängyssä, jotenkin sairaalta tuntuu että lapsi nukkuu vanhempien vieressä yli kaksi vuotiaana. Itsellä kyllä takana hyväksikäyttöä lapsena, joten vaikuttaa varmaan tähän ajatukseen.
tiedän yhden vetämättömän miehen joka nukkui isän ja äitin välissä 11 vanhaksi en tiedä onko sillä vetämättömyyteen,saamattomuuteen,piittaamattomuuteen ja hitauteen mitään vaikutusta
- Menestyvä nainen ja perheenäiti joka nukkui vanhempiensa välissä 15 vuotiaaksi.
- Mies josta tuli lääkäri ja homo, nukkui äitinsä vieressä 17 vuotiaaksi.
6v on vielä pieni. Sitten kun aletaan puhua varhaisteineistä tuollainen nukkumajärjestely alkaa olla oikeasti kieroutunutta. Jos lapsesi tarvitsee turvaa, hänen kuuluu sitä saada. Tuon ikäiset näkevät usein painajaisia ja ne saattavat pelottaa. Ehkä kompromissi voisi olla siirtää lapsen sänky sinun makuuhuoneeseesi? Nukkuisitte samassa huoneessa, mutta omissa sängyissä. Jossain vaiheessa sitten vähitellen keskustelua omassa huoneessa nukkumisesta kun lapsi muutenkin osoittaa halua itsenäistymiseen ja pärjäämiseen. Toistuvat samanlaiset iltarutiinit tuo turvaa lapselle. Lue iltasatu hänen sänkynsä vierellä istuen, niin luultavasti hän jo satua kuunnellessaan alkaa väsyä ja muuttua raukeaksi. Siinä tilassa on helpompi nukahtaa rauhallisesti omaan sänkyyn. Ovi voi olla osittain auki niin että hän kuulee taustalla sinun touhuilevan vielä jotain asunnossa ja käytävältä tulee vähän valoa huoneeseen. Tietysti lapsen huoneessakin voi olla yövalo.
Minun pikkuveli taisi olla yli kaksi kertaa ap:n pojan ikäinen, kun vielä nukkui joka yö äidin vieressä, alkoi nukkua itsekseen vasta vähän alle 13-vuotiaana.
Eikä kasvanut kieroon, tai ollut kierossa silloinkaan, ehkä koulukiusaamisella, kavereiden puutteella ja alkoholisti-isällä oli osansa asiassa, kun tuolla tavalla läheisyyttä haki.
Itse olin lapsena todella huono nukahtamaan ja pelkäsin pimeää varmasti paljon enemmän, kuin normaali pieni koululainen (pelkään edelleen). Tästä syystä itsekin kipitin vanhempien sänkyyn joka yö, kunnes tämä pikkuveljeni syntyi.
Yökylässä en viihtynyt ennen esiteini-ikää. Tuli ikävä, pimeä pelotti, tai kävelin unissani kaverin vanhempien sänkyyn ja se oli tietenkin noloa.
Enkä minäkään kasvanut kieroon, tai jäänyt lapsen tasolle, vaikka monen mielestä tuossa olisikin sellaiseen kaikki ainekset kasassa.
Mutta jos jotain haluat asialle tehdä, niin, jos poika ei pelkää yön mörköjä, niin koita selvittää, onko hänellä muuta stressiä, tai huolta, joista ei ole halunnut puhua.
Ei kasva. Ihan sairasta jos lapsi ei saa nukkua vanhemman vieressä ainakin joskus. Siinä ei ole mitään vikaa. Oikeasti, kertooko terapeutti myös että lapsi kasvaa vinoon jos halaat lasta kolme kertaa päivässä yhden kerran sijaan? Aivan hullua nämä nykyajan säännöt.
Vierailija kirjoitti:
Minun pikkuveli taisi olla yli kaksi kertaa ap:n pojan ikäinen, kun vielä nukkui joka yö äidin vieressä, alkoi nukkua itsekseen vasta vähän alle 13-vuotiaana.
Eikä kasvanut kieroon, tai ollut kierossa silloinkaan, ehkä koulukiusaamisella, kavereiden puutteella ja alkoholisti-isällä oli osansa asiassa, kun tuolla tavalla läheisyyttä haki.Itse olin lapsena todella huono nukahtamaan ja pelkäsin pimeää varmasti paljon enemmän, kuin normaali pieni koululainen (pelkään edelleen). Tästä syystä itsekin kipitin vanhempien sänkyyn joka yö, kunnes tämä pikkuveljeni syntyi.
Yökylässä en viihtynyt ennen esiteini-ikää. Tuli ikävä, pimeä pelotti, tai kävelin unissani kaverin vanhempien sänkyyn ja se oli tietenkin noloa.
Enkä minäkään kasvanut kieroon, tai jäänyt lapsen tasolle, vaikka monen mielestä tuossa olisikin sellaiseen kaikki ainekset kasassa.Mutta jos jotain haluat asialle tehdä, niin, jos poika ei pelkää yön mörköjä, niin koita selvittää, onko hänellä muuta stressiä, tai huolta, joista ei ole halunnut puhua.
Niin, oli siis nukkunut useamman vuoden omassa sängyssään tullen aina välillä viereen yöllä, mutta muuton seurauksena halusi tulla viereen kun uudessa kodissa pelotti jotenkin enemmän.
Kyllä hän pelkää pimeää ja mörköjä mutta muuten ei pitäisi olla mitään kummoisempaa stressin aihetta. Päiväkoti/eskari pysynyt samana muutosta huolimatta, on kavereita ja harrastuksia jne. Korona-aika vietettiin kotona, ja se kyllä kiristi molempien hermoja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Tämäkin on niin vinksahtanutta että kaikenmaailman miesten pitäisi olla äitien elämässä tärkeämpää kuin omien lasten! Mistä tallainen ajatusmalli tulee?
Ne on ihan luonnollisia rooleja. Omaa lasta ei pitäs pitää puolisona.
,😂😂😂
Jaa että lapsi muuttuu puolisoksi kun nukkuu täysin luontaisella paikallaan, emonsa vieressä.
Nyt on kaikki kuultu.
Et oo tainnut paljon luontodokkareita katsella.
Ei muidenkaan eläinlajien urokset ja naaraat vierekkäin nuku, naaras nukkuu lapsensa kanssa, on sen tuki ja turva öisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei muidenkaan eläinlajien urokset ja naaraat vierekkäin nuku, naaras nukkuu lapsensa kanssa, on sen tuki ja turva öisinkin.
Näin. 👍 Ihmisen lapsi on paljon pidempään täysin vanhempien armoilla
On sulla huono terapeutti. Eiköhän kehityksen vinksahtaminen ole ihan muusta kiinni kuin siitä, nukkuuko äitin vieressä 6-vuotiaana vai ei. Onko terapeutilla psykodynaaminen suuntaus? Koska tuo on just sellaista p a s k a a mitä tuon suuntauksen terapeutit suoltaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä 6v on jo niin ”iso”, että pitäisi jo osata nukkua vanhemman/vanhempien vieressä. Muutoin lapsesta kasvaa läheisriippuvainen.
Hyvä esimerkki on eräs poika, jonka kanssa olin samalla kurssilla lukiossa ja alkoi ala-asteella 10 vuoden iässä ”vieroittamisen” jälkeen kuseksimaan öisin housuun ja on muutenkin aika uusavuton tapaus. Mamman piti muutenkin olla aina lähettyvillä ja tavoiteltavissa.Oli selvää, että kyseinen tyyppi keskeytti lukion.
Aika surkee tapaus.
Oletko muuten varma, että hänen ongelmat aiheutuivat nimenomaan äidin vieressä nukkumisesta? Aika surkeat päättelytaidot sulla ;)
Rakastan nukkua oman 3v kanssa. Yleensa kompii yolla viereen. Minusta on ihana herata koko perhe yhdessa. Mies on eri mielta ja syyllistaa ja syyttaa kun en ole saanut lasta pysymaan sangyssaan.
Kiristelee hampaita ja nukkuu eri huoneessa.
Ei voi mitaan. En halua kieltaa lapselta laheisyyttaa ja mielestani on ok etta lapsi kompii jossain vaiheessa vanhempien viereen.
Sitten menee avioliitto ei voi mitaan.