Lue keskustelun säännöt.
Kasvaako iso lapsi 6v jotenkin "vinoon", jos saa nukkua yöt äidin vieressä
02.09.2020 |
6-vuotias lapsi nukkui jo monta vuotta omassa sängyssä, josta kuitenkin tuli lähes joka yö viereen. Muutimme toiseen kotiin (sama paikkakunta) jolloin lapsi haki turvaa haluamalla tulla jo illalla äidin sänkyyn nukahtamaan. Huomasin että nukumme molemmat paremmin kun yöllisiä siirtymisiä ei tapahtunut ja niin jäimme perhepetiin.
Nyt kuitenkin terapeuttini sanoi että lapsi kannattaisi hänen oman kehityksensä vuoksi siirtää omaan sänkyyn ja huoneeseen. Että hän saattaa kehittää itselleen ajatuksen siitä että on jotenkin perheen/äidin "pikku mies" (olen yh), kun nukkuu ns miehen paikalla sängyssä.
Ajatus tuntui tosi häiritsevältä ja hämmentävältä. Olin ajatellut että lapsi tankkaa vieressä läheisyyttä ja turvaa illalla ja yöllä, ja siitä on hyvä lähteä sitten aamulla eskariin ja omiin seikkailuihin.
No, viime yönä laitoin lapsen sitten pitkästä aikaa omaan sänkyyn. Nukahtaminen oli vaikeaa, ja tuli yön aikana 3 kertaa viereen. Aivan katkonainen yö siis takana molemmilla.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Oon ymmärtänyt että on normaalia että lapset nukkuu vanhempien vieressä turvassa niin kuin eläimilläkin, mutta nytkö pilaankik tällä lapsen kehityksen??
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nukkui samassa huoneessa 7 v ikään asti. Sittten ekaluokkalaisena halusi itse että sänky siirretään omaan huoneeseen. Joskus tulee edelleen viereen vaikka on jo 10v, eikä siitä ole mitään haittaa.
Näin juuri.
On eri asia nukkua samassa huoneessa kuin nukkua isän paikalla parisängyssä äidin vieressä.
No höpsistä nyt vain. Eihän se mikään isän paikka ole, vaan ihan tyhjä sängyn puolikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nukkui samassa huoneessa 7 v ikään asti. Sittten ekaluokkalaisena halusi itse että sänky siirretään omaan huoneeseen. Joskus tulee edelleen viereen vaikka on jo 10v, eikä siitä ole mitään haittaa.
Näin juuri.
On eri asia nukkua samassa huoneessa kuin nukkua isän paikalla parisängyssä äidin vieressä.
No höpsistä nyt vain. Eihän se mikään isän paikka ole, vaan ihan tyhjä sängyn puolikas.
Kyllä se on isän paikka.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin 9-vuotias tytär nukkuu edelleen vieressäni, eikä loppua näy.
Olemme myös kaksin, eli tämä on luontevaa ja helppoa näin.
Itse nukkuisin mieluiten yksin, mutta tytär ei enkä aio häntä poiskaan ajaa, koska lapsilla on usein tarve nukkua jonkun lähellä eikä tytöllä ole sisaruksia kenen kanssa nukkua.Itse olen perheestä jossa oli paljon sisaruksia, eikä meistä lapsista juuri kukaan minun lisäkseni tykännyt nukkua yksin, eli usemmiten sisarukset nukkuivat siskonpedissä lattialla kuin omissa sängyissään.
Minä taas nukuin mieluiten yksin tai äidin tai isän vieressä, en sisarusten.
Mutta tuosta taustasta tiedän, ettei suurinosa lapsista halua nukkua yksin enkä omaani aio yksin nukkumaan pakottaa.Minua muuten häiritsee, kun vanhemman ja lapsen välistä suhdetta seksualisoidaan.
Minä saan nukkua rauhassa tyttöni kanssa koska olemme samaa sukupuolta, mutta jos lapseni olisi poika, niin välimme näyttäisivät joidenkin silmiin oudommilta tai jopa ällöiltä.
Sama homma myös jos olisin mies ja tyttäreni yksinhuoltaja, taas menisi herkemmin monien mielestä oudoksi ja ällöksi.
Isä ja poika tai äiti ja tytär ei oudoksuta ketään, mutta isästä ja tyttärestä tai äidistä ja pojasta ollaan herkemmin ihmettelemässä ja seksualisoimassa heidän vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.
Näet itse rumia.
Tässä puhutaan nyt siitä että lapsi pannaan tyydyttämään aikuisen henkisiä tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt kun te perhepetiläiset olette tässä, niin miten olette ratkaisseet perhepedin useamman lapsen kanssa? Meille syntyy vauva kun vanhempi on 3,5v. Pinnis siinä sängyn vieressä alkaa olla isommalle jo pieni. Ostaako viereen toinen aikuisten sänky?
Lasten säädettävä sänky reunoilla toisen vanhemman viereen. Voi pitää kädestä, jos pelottaa, ja silittää uneen hiuksia samalla, kun itsekin nukahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin 9-vuotias tytär nukkuu edelleen vieressäni, eikä loppua näy.
Olemme myös kaksin, eli tämä on luontevaa ja helppoa näin.
Itse nukkuisin mieluiten yksin, mutta tytär ei enkä aio häntä poiskaan ajaa, koska lapsilla on usein tarve nukkua jonkun lähellä eikä tytöllä ole sisaruksia kenen kanssa nukkua.Itse olen perheestä jossa oli paljon sisaruksia, eikä meistä lapsista juuri kukaan minun lisäkseni tykännyt nukkua yksin, eli usemmiten sisarukset nukkuivat siskonpedissä lattialla kuin omissa sängyissään.
Minä taas nukuin mieluiten yksin tai äidin tai isän vieressä, en sisarusten.
Mutta tuosta taustasta tiedän, ettei suurinosa lapsista halua nukkua yksin enkä omaani aio yksin nukkumaan pakottaa.Minua muuten häiritsee, kun vanhemman ja lapsen välistä suhdetta seksualisoidaan.
Minä saan nukkua rauhassa tyttöni kanssa koska olemme samaa sukupuolta, mutta jos lapseni olisi poika, niin välimme näyttäisivät joidenkin silmiin oudommilta tai jopa ällöiltä.
Sama homma myös jos olisin mies ja tyttäreni yksinhuoltaja, taas menisi herkemmin monien mielestä oudoksi ja ällöksi.
Isä ja poika tai äiti ja tytär ei oudoksuta ketään, mutta isästä ja tyttärestä tai äidistä ja pojasta ollaan herkemmin ihmettelemässä ja seksualisoimassa heidän vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.Näet itse rumia.
Tässä puhutaan nyt siitä että lapsi pannaan tyydyttämään aikuisen henkisiä tarpeita.
Ei panna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin 9-vuotias tytär nukkuu edelleen vieressäni, eikä loppua näy.
Olemme myös kaksin, eli tämä on luontevaa ja helppoa näin.
Itse nukkuisin mieluiten yksin, mutta tytär ei enkä aio häntä poiskaan ajaa, koska lapsilla on usein tarve nukkua jonkun lähellä eikä tytöllä ole sisaruksia kenen kanssa nukkua.Itse olen perheestä jossa oli paljon sisaruksia, eikä meistä lapsista juuri kukaan minun lisäkseni tykännyt nukkua yksin, eli usemmiten sisarukset nukkuivat siskonpedissä lattialla kuin omissa sängyissään.
Minä taas nukuin mieluiten yksin tai äidin tai isän vieressä, en sisarusten.
Mutta tuosta taustasta tiedän, ettei suurinosa lapsista halua nukkua yksin enkä omaani aio yksin nukkumaan pakottaa.Minua muuten häiritsee, kun vanhemman ja lapsen välistä suhdetta seksualisoidaan.
Minä saan nukkua rauhassa tyttöni kanssa koska olemme samaa sukupuolta, mutta jos lapseni olisi poika, niin välimme näyttäisivät joidenkin silmiin oudommilta tai jopa ällöiltä.
Sama homma myös jos olisin mies ja tyttäreni yksinhuoltaja, taas menisi herkemmin monien mielestä oudoksi ja ällöksi.
Isä ja poika tai äiti ja tytär ei oudoksuta ketään, mutta isästä ja tyttärestä tai äidistä ja pojasta ollaan herkemmin ihmettelemässä ja seksualisoimassa heidän vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.Näet itse rumia.
Tässä puhutaan nyt siitä että lapsi pannaan tyydyttämään aikuisen henkisiä tarpeita.
Tämä sama keskustelu on käyty sata kertaa imetyksen suhteen. Jokainen lasta imettänyt tai imetystä yrittänyt tietää, että lasta ei voi imettää vastoin tämän tahtoa. Siitä huolimatta jatkuvasti argumentoidaan, että pitkä imetys on äidin tahto, ei lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin 9-vuotias tytär nukkuu edelleen vieressäni, eikä loppua näy.
Olemme myös kaksin, eli tämä on luontevaa ja helppoa näin.
Itse nukkuisin mieluiten yksin, mutta tytär ei enkä aio häntä poiskaan ajaa, koska lapsilla on usein tarve nukkua jonkun lähellä eikä tytöllä ole sisaruksia kenen kanssa nukkua.Itse olen perheestä jossa oli paljon sisaruksia, eikä meistä lapsista juuri kukaan minun lisäkseni tykännyt nukkua yksin, eli usemmiten sisarukset nukkuivat siskonpedissä lattialla kuin omissa sängyissään.
Minä taas nukuin mieluiten yksin tai äidin tai isän vieressä, en sisarusten.
Mutta tuosta taustasta tiedän, ettei suurinosa lapsista halua nukkua yksin enkä omaani aio yksin nukkumaan pakottaa.Minua muuten häiritsee, kun vanhemman ja lapsen välistä suhdetta seksualisoidaan.
Minä saan nukkua rauhassa tyttöni kanssa koska olemme samaa sukupuolta, mutta jos lapseni olisi poika, niin välimme näyttäisivät joidenkin silmiin oudommilta tai jopa ällöiltä.
Sama homma myös jos olisin mies ja tyttäreni yksinhuoltaja, taas menisi herkemmin monien mielestä oudoksi ja ällöksi.
Isä ja poika tai äiti ja tytär ei oudoksuta ketään, mutta isästä ja tyttärestä tai äidistä ja pojasta ollaan herkemmin ihmettelemässä ja seksualisoimassa heidän vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.Näet itse rumia.
Tässä puhutaan nyt siitä että lapsi pannaan tyydyttämään aikuisen henkisiä tarpeita.
Tämä sama keskustelu on käyty sata kertaa imetyksen suhteen. Jokainen lasta imettänyt tai imetystä yrittänyt tietää, että lasta ei voi imettää vastoin tämän tahtoa. Siitä huolimatta jatkuvasti argumentoidaan, että pitkä imetys on äidin tahto, ei lapsen.
Siitä en tiedä mitään mutta yksinhuoltajan tuttärenä tieädn kaiken vinoutuneesta perhedynamiikasta ja siitä että lapsi pakotetaan äidin takia aikuisen rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa. Minä nukuin äidin vieressä 9-vuotiaaksi asti ja ihan normaali olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin 9-vuotias tytär nukkuu edelleen vieressäni, eikä loppua näy.
Olemme myös kaksin, eli tämä on luontevaa ja helppoa näin.
Itse nukkuisin mieluiten yksin, mutta tytär ei enkä aio häntä poiskaan ajaa, koska lapsilla on usein tarve nukkua jonkun lähellä eikä tytöllä ole sisaruksia kenen kanssa nukkua.Itse olen perheestä jossa oli paljon sisaruksia, eikä meistä lapsista juuri kukaan minun lisäkseni tykännyt nukkua yksin, eli usemmiten sisarukset nukkuivat siskonpedissä lattialla kuin omissa sängyissään.
Minä taas nukuin mieluiten yksin tai äidin tai isän vieressä, en sisarusten.
Mutta tuosta taustasta tiedän, ettei suurinosa lapsista halua nukkua yksin enkä omaani aio yksin nukkumaan pakottaa.Minua muuten häiritsee, kun vanhemman ja lapsen välistä suhdetta seksualisoidaan.
Minä saan nukkua rauhassa tyttöni kanssa koska olemme samaa sukupuolta, mutta jos lapseni olisi poika, niin välimme näyttäisivät joidenkin silmiin oudommilta tai jopa ällöiltä.
Sama homma myös jos olisin mies ja tyttäreni yksinhuoltaja, taas menisi herkemmin monien mielestä oudoksi ja ällöksi.
Isä ja poika tai äiti ja tytär ei oudoksuta ketään, mutta isästä ja tyttärestä tai äidistä ja pojasta ollaan herkemmin ihmettelemässä ja seksualisoimassa heidän vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.Näet itse rumia.
Tässä puhutaan nyt siitä että lapsi pannaan tyydyttämään aikuisen henkisiä tarpeita.
Tämä sama keskustelu on käyty sata kertaa imetyksen suhteen. Jokainen lasta imettänyt tai imetystä yrittänyt tietää, että lasta ei voi imettää vastoin tämän tahtoa. Siitä huolimatta jatkuvasti argumentoidaan, että pitkä imetys on äidin tahto, ei lapsen.
Siitä en tiedä mitään mutta yksinhuoltajan tuttärenä tieädn kaiken vinoutuneesta perhedynamiikasta ja siitä että lapsi pakotetaan äidin takia aikuisen rooliin.
Voitko kertoa esimerkin/esimerkkejä siitä minkä ikäisenä ja millaisessa tilanteessa koit joutuvasi aikuisen rooliin? Haluan välttää tämän oman lapseni kohdalla mutta en usko että nukkumispaikka ratkaisee asiaa, vaan enemmän muut asiat. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin 9-vuotias tytär nukkuu edelleen vieressäni, eikä loppua näy.
Olemme myös kaksin, eli tämä on luontevaa ja helppoa näin.
Itse nukkuisin mieluiten yksin, mutta tytär ei enkä aio häntä poiskaan ajaa, koska lapsilla on usein tarve nukkua jonkun lähellä eikä tytöllä ole sisaruksia kenen kanssa nukkua.Itse olen perheestä jossa oli paljon sisaruksia, eikä meistä lapsista juuri kukaan minun lisäkseni tykännyt nukkua yksin, eli usemmiten sisarukset nukkuivat siskonpedissä lattialla kuin omissa sängyissään.
Minä taas nukuin mieluiten yksin tai äidin tai isän vieressä, en sisarusten.
Mutta tuosta taustasta tiedän, ettei suurinosa lapsista halua nukkua yksin enkä omaani aio yksin nukkumaan pakottaa.Minua muuten häiritsee, kun vanhemman ja lapsen välistä suhdetta seksualisoidaan.
Minä saan nukkua rauhassa tyttöni kanssa koska olemme samaa sukupuolta, mutta jos lapseni olisi poika, niin välimme näyttäisivät joidenkin silmiin oudommilta tai jopa ällöiltä.
Sama homma myös jos olisin mies ja tyttäreni yksinhuoltaja, taas menisi herkemmin monien mielestä oudoksi ja ällöksi.
Isä ja poika tai äiti ja tytär ei oudoksuta ketään, mutta isästä ja tyttärestä tai äidistä ja pojasta ollaan herkemmin ihmettelemässä ja seksualisoimassa heidän vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.Näet itse rumia.
Tässä puhutaan nyt siitä että lapsi pannaan tyydyttämään aikuisen henkisiä tarpeita.
Tämä sama keskustelu on käyty sata kertaa imetyksen suhteen. Jokainen lasta imettänyt tai imetystä yrittänyt tietää, että lasta ei voi imettää vastoin tämän tahtoa. Siitä huolimatta jatkuvasti argumentoidaan, että pitkä imetys on äidin tahto, ei lapsen.
Siitä en tiedä mitään mutta yksinhuoltajan tuttärenä tieädn kaiken vinoutuneesta perhedynamiikasta ja siitä että lapsi pakotetaan äidin takia aikuisen rooliin.
Toki tuollaisia on, mutta ei pelkkä vieressä nukkuminen kerro mistään tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nukkui samassa huoneessa 7 v ikään asti. Sittten ekaluokkalaisena halusi itse että sänky siirretään omaan huoneeseen. Joskus tulee edelleen viereen vaikka on jo 10v, eikä siitä ole mitään haittaa.
Näin juuri.
On eri asia nukkua samassa huoneessa kuin nukkua isän paikalla parisängyssä äidin vieressä.
Jos sinun pitää laittaa lapsi lattiapatjalle ettet vain vahingossa sekoita häntä (ex)puolisoosi niin ongelma ei ole nukkumisjärjestelyt. Useimmat meistä voivat ottaa lapsen viereensä vapaana olevalle nukkumapaikalle ilman mitään hämmennystä. Ja ymmärtääkseni jos ap ei elä lapsen isän kanssa yhteistaloudessa, jolloin se parisängyn toinen puolisko ei millään muotoa ole tämän isän paikka. Se se vasta outoa olisi jos hän sinne pyyhältäisi kuorsaamaan... mitähän miesystävä siihen sanoisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tulisi totuttaa nukkumaan omassa rauhassa sängyssään mahd varhaisesta vaiheesta. Se on tärkeää henkiselle kasvulle ja irtaantumiselle terveesti vanhemmistaan. Pieni lapsi halauaisi omistaa jonmmankumman vanhemman vuorotellen ja erillään nukkuminen ratkaisee osan tästä terveesti.
Nyt jumalauta miettikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä nukkui samassa huoneessa 7 v ikään asti. Sittten ekaluokkalaisena halusi itse että sänky siirretään omaan huoneeseen. Joskus tulee edelleen viereen vaikka on jo 10v, eikä siitä ole mitään haittaa.
Näin juuri.
On eri asia nukkua samassa huoneessa kuin nukkua isän paikalla parisängyssä äidin vieressä.
Jos sinun pitää laittaa lapsi lattiapatjalle ettet vain vahingossa sekoita häntä (ex)puolisoosi niin ongelma ei ole nukkumisjärjestelyt. Useimmat meistä voivat ottaa lapsen viereensä vapaana olevalle nukkumapaikalle ilman mitään hämmennystä. Ja ymmärtääkseni jos ap ei elä lapsen isän kanssa yhteistaloudessa, jolloin se parisängyn toinen puolisko ei millään muotoa ole tämän isän paikka. Se se vasta outoa olisi jos hän sinne pyyhältäisi kuorsaamaan... mitähän miesystävä siihen sanoisi?
Idiootti.
Ap käyttää lastaan omien tarpeidensa tyydyttämiseen ja kirjaimellisesti tuuppii tätä perheen isän eli aikuisen rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vaikea uskoa tätä, kuulostaa niin typerältä tuo terapeutin näkemys että voiko olla tottakaan.
Oletko kuullut Oidipus-kompleksista?
Varmasti monta muutakin asiaa vaikuttaa siihen, millainen lapsesta kehittyy kuin yhdessä nukkuminen lapsena, mutta eipä voinut olla tulematta mieleen eräs yh-äiti.. toki tää on ihan ääripäiden ääripää tapaus, mutta kun nyt mieleen tuli. Poika on nyt 21-vuotias ja asuu ja nukkuu edelleen äitinsä vieressä. Ei kykene mihinkään ilman äitiään - harrastavat, matkustavat, syövät ja juhlistavat yhdessä. Arvatenkin äiti on henkisesti sairas. Poika yritti viritellä suhdetta muihin naisiin aina välillä, mutta äitipä ei näitä orastavia suhteita sallinut. Äiti kielti pojaltaan myös somen käytön. Valitettavasti ei ole edes mitään huhua, vaan tunnen turhan hyvin kummankin tapauksen sukulaisena.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltajan äiti. Meillä isosiskoni omaksui jo varhain "perheen aikuisen roolin", eikä siitä ole koskaan seuranntu mitään hyvää.
Aikuisen tehtävä on olla aikuinen. Ja lapsella on oikeus olla lapsi.
Missään tapauksessa tuo kuvio ei ole terve. Ja nimenomaan henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Mulle ei ainakaan auennut tästä vastauksesta että mikä ratkaisu nyt on huono ja mikä hyvä lapsen kannalta?
Lapsella on oikeus olla lapsi, joo. Kuvio ei ole terve? Mikä osa siis tätä kuviota?
Alle kouluikäinen voi nukkua äidin vieressä, mutta ei missään nimessä aina ja jatkuvasti. Jos lapsi on kipeä, voisin sallia sen. Itse yrittäisi opetella muksun kanssa uuden iltarutiinin (iltasatu ja pehmolelun valinta yökaveriksi tms) ja oikeasti vierottaa nukkumaan omassa sängyssä. Mieluummin nyt opettelee tuon vaikka vähän itkukin tulisi kuin koululaisena.
Vierailija kirjoitti:
Armeijassa oli yksi outo tyyppi joka oli nukkunut koko ikänsä äidin vieressä, yhtään yötä ei ollut nukkunut muualla.
Voitte arvata miten pitkään oli armeijassa.
Kävi varmaan RUK:n ja kadiksen sittemmin kenraali pääesikunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltajan äiti. Meillä isosiskoni omaksui jo varhain "perheen aikuisen roolin", eikä siitä ole koskaan seuranntu mitään hyvää.
Aikuisen tehtävä on olla aikuinen. Ja lapsella on oikeus olla lapsi.
Missään tapauksessa tuo kuvio ei ole terve. Ja nimenomaan henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Mulle ei ainakaan auennut tästä vastauksesta että mikä ratkaisu nyt on huono ja mikä hyvä lapsen kannalta?
Lapsella on oikeus olla lapsi, joo. Kuvio ei ole terve? Mikä osa siis tätä kuviota?
Alle kouluikäinen voi nukkua äidin vieressä, mutta ei missään nimessä aina ja jatkuvasti. Jos lapsi on kipeä, voisin sallia sen. Itse yrittäisi opetella muksun kanssa uuden iltarutiinin (iltasatu ja pehmolelun valinta yökaveriksi tms) ja oikeasti vierottaa nukkumaan omassa sängyssä. Mieluummin nyt opettelee tuon vaikka vähän itkukin tulisi kuin koululaisena.
Mikään osa.
En ymmärrä miksi niin monet useamman lapsen vanhemnat kommentoivat asiaa. Kaikki tuttavaperheet, joilla on enemmän kuin yksi lapsi, lapset nukkuvat samassa huoneessa jopa samassa sängyssä kun pelottaa nukkua yksin. Leikkihuone on erikseen. Miksi ainokaisten pitää nukkua yksin? Eikö heitä saisi pelottaa tai eivätkö se saa olla toisen lähellä yöllä? Miksi niin monet aikuiset haluavat nukkua yhdessä eivätkä saa nukuttua ilman puolisoa? Tiedän tuttavistani joilla on jopa seksi- ja pettämisongelmia suhteissaan, haluavan nukkua näin eli se seksi ei lle syynä.
Outoa dumpata lapsi yksinään nukkumaan jos hän haluaa nukkua äidin vieressä vain koska niin kuuluu tehdä. Lapsi voi nukkua vielä vuosia äidin vieressä ja siirtyä omaan sänkyyn vaikka 10 vuotiaana kun kasvamisen myötä itsenäistyy.
Minunkin 9-vuotias tytär nukkuu edelleen vieressäni, eikä loppua näy.
Olemme myös kaksin, eli tämä on luontevaa ja helppoa näin.
Itse nukkuisin mieluiten yksin, mutta tytär ei enkä aio häntä poiskaan ajaa, koska lapsilla on usein tarve nukkua jonkun lähellä eikä tytöllä ole sisaruksia kenen kanssa nukkua.
Itse olen perheestä jossa oli paljon sisaruksia, eikä meistä lapsista juuri kukaan minun lisäkseni tykännyt nukkua yksin, eli usemmiten sisarukset nukkuivat siskonpedissä lattialla kuin omissa sängyissään.
Minä taas nukuin mieluiten yksin tai äidin tai isän vieressä, en sisarusten.
Mutta tuosta taustasta tiedän, ettei suurinosa lapsista halua nukkua yksin enkä omaani aio yksin nukkumaan pakottaa.
Minua muuten häiritsee, kun vanhemman ja lapsen välistä suhdetta seksualisoidaan.
Minä saan nukkua rauhassa tyttöni kanssa koska olemme samaa sukupuolta, mutta jos lapseni olisi poika, niin välimme näyttäisivät joidenkin silmiin oudommilta tai jopa ällöiltä.
Sama homma myös jos olisin mies ja tyttäreni yksinhuoltaja, taas menisi herkemmin monien mielestä oudoksi ja ällöksi.
Isä ja poika tai äiti ja tytär ei oudoksuta ketään, mutta isästä ja tyttärestä tai äidistä ja pojasta ollaan herkemmin ihmettelemässä ja seksualisoimassa heidän vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.