Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kasvaako iso lapsi 6v jotenkin "vinoon", jos saa nukkua yöt äidin vieressä
02.09.2020 |
6-vuotias lapsi nukkui jo monta vuotta omassa sängyssä, josta kuitenkin tuli lähes joka yö viereen. Muutimme toiseen kotiin (sama paikkakunta) jolloin lapsi haki turvaa haluamalla tulla jo illalla äidin sänkyyn nukahtamaan. Huomasin että nukumme molemmat paremmin kun yöllisiä siirtymisiä ei tapahtunut ja niin jäimme perhepetiin.
Nyt kuitenkin terapeuttini sanoi että lapsi kannattaisi hänen oman kehityksensä vuoksi siirtää omaan sänkyyn ja huoneeseen. Että hän saattaa kehittää itselleen ajatuksen siitä että on jotenkin perheen/äidin "pikku mies" (olen yh), kun nukkuu ns miehen paikalla sängyssä.
Ajatus tuntui tosi häiritsevältä ja hämmentävältä. Olin ajatellut että lapsi tankkaa vieressä läheisyyttä ja turvaa illalla ja yöllä, ja siitä on hyvä lähteä sitten aamulla eskariin ja omiin seikkailuihin.
No, viime yönä laitoin lapsen sitten pitkästä aikaa omaan sänkyyn. Nukahtaminen oli vaikeaa, ja tuli yön aikana 3 kertaa viereen. Aivan katkonainen yö siis takana molemmilla.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Oon ymmärtänyt että on normaalia että lapset nukkuu vanhempien vieressä turvassa niin kuin eläimilläkin, mutta nytkö pilaankik tällä lapsen kehityksen??
Kommentit (297)
Lisään vielä, että miesystäväni ilahtui kovasti terapeutin neuvosta. Hän kokee että lapsi vie "hänen paikkansa" sängystä, jos vaikka muutetaan yhteen. Hänen mielestä lapset pitäisi kasvattaa omatoimisuuteen ja itsenäisyyteen. Kokee kyllä muutenkin että mun ja lapsen side on niin vahva, että hänelle ei oikein ole siinä tilaa. Lapsi menee mulla kuitenkin aina miehen edelle, ei voi mitään.
Suoraan sanottuna nukun itse paljon mielummin pienen hiljaisen lapsen kuin 90-kiloisen kuorsaavan ukon vieressä, vaikka muuten ihan mukava mies onkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Hänellä vinksahtaa käsitykset asemastaan perheessä.
Omaan huoneeseen nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vaikea uskoa tätä, kuulostaa niin typerältä tuo terapeutin näkemys että voiko olla tottakaan.
Eikö?! mutta miesystäväni kokee samoin. Että lapsi on jotenkin ottanut miehen paikan elämässäni etenkin kun nyt vielä nukkuukin vieressä. Mulle tulee olo etten todellakaan siirrä häntä ja tiedän itse paremmin. Pelkäsin itse pienenä nukkua omassa huoneessa ja olisin halunnut vanhempien sänkyyn mutta en koskaan päässyt. Ap
Armeijassa oli yksi outo tyyppi joka oli nukkunut koko ikänsä äidin vieressä, yhtään yötä ei ollut nukkunut muualla.
Voitte arvata miten pitkään oli armeijassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vaikea uskoa tätä, kuulostaa niin typerältä tuo terapeutin näkemys että voiko olla tottakaan.
Eikö?! mutta miesystäväni kokee samoin. Että lapsi on jotenkin ottanut miehen paikan elämässäni etenkin kun nyt vielä nukkuukin vieressä. Mulle tulee olo etten todellakaan siirrä häntä ja tiedän itse paremmin. Pelkäsin itse pienenä nukkua omassa huoneessa ja olisin halunnut vanhempien sänkyyn mutta en koskaan päässyt. Ap
Asenteellasi et tule ikinä saamaan uutta kunnollista parisuhdetta.
Sulla on päässä vikaa ap.
Terveen ihmisen ei tarvitse käydä terapiassa, lasun paikka oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Tämän täytyy olla provo
Miten niin? Mikä osuus on uskomaton, se että noin iso nukkuu vieressä vai terapeutin sanomiset? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksinhuoltajan äiti. Meillä isosiskoni omaksui jo varhain "perheen aikuisen roolin", eikä siitä ole koskaan seuranntu mitään hyvää.
Aikuisen tehtävä on olla aikuinen. Ja lapsella on oikeus olla lapsi.
Missään tapauksessa tuo kuvio ei ole terve. Ja nimenomaan henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Mitäs sitten kun alat seurustella? Nukkuuko lapsi silloinkin samassa sängyssä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Armeijassa oli yksi outo tyyppi joka oli nukkunut koko ikänsä äidin vieressä, yhtään yötä ei ollut nukkunut muualla.
Voitte arvata miten pitkään oli armeijassa.
Minun lapseni ei ole yhtään outo. Enkä usko että armeijaan asti viihtyy vieressä, olin ajatellut että lähtee sitten kun on saanut olla riittävästi. Niin kuin esim imetyksen kanssa, lapsi lopetti itse kun homma riitti 11kk vanhana. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltajan äiti. Meillä isosiskoni omaksui jo varhain "perheen aikuisen roolin", eikä siitä ole koskaan seuranntu mitään hyvää.
Aikuisen tehtävä on olla aikuinen. Ja lapsella on oikeus olla lapsi.
Missään tapauksessa tuo kuvio ei ole terve. Ja nimenomaan henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Henkistä väkivaltaa on kasvattaa henkinen napanuora vanhemman ja lapsen välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltajan äiti. Meillä isosiskoni omaksui jo varhain "perheen aikuisen roolin", eikä siitä ole koskaan seuranntu mitään hyvää.
Aikuisen tehtävä on olla aikuinen. Ja lapsella on oikeus olla lapsi.
Missään tapauksessa tuo kuvio ei ole terve. Ja nimenomaan henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Sinustako pinnasänky on henkistä väkivaltaa?
En usko että terapeutti on noin sanonut. Kun ei niiden kuulu sanoa tuollaisia. Sen kuuluu kysyä, mitä sinä ajattelet, ei kertoa mitä sun pitäisi ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan ihminen ainoa nisäkäs mikä alkaa eristämään pientä poikasta turvaa tuovasta laumasta yöksi?
Meillä muksut saavat nukkua vieressä ilman muuta. Vähän on ahdasta niinä öinä kun naisystäväkin on paikalla, mutta sopu sijaa antaa. Kivahan siinä on yhdessä mennä nukkumaan, kerrata päivän tapahtumat ja jutustella hetki leppoisasti.
Vanhin lapsi on alkanut tekemään siirtymää omaan huoneeseen, eikä jää enää joka yöksi viereen. Kyllä ne lapset oman tilan ottavat oman tarpeensa mukaan.
Kyllähän noin voi käydä, mutta ei se todellakaan mistään perhepedistä riipu. On tärkeää, että lapsi tietää olevansa lapsi suhteessa sinuun (eli ei saa päättää sellaisia asioita minkä aikuinen yleensä päättää, ei koe olevansa jatkuvasti "neuvotteluasemassa" jne.) sekä hänellä on kuitenkin jonkinasteinen hyvä mielikuva isästään jota sinä et yritä rikkoa vaikka välinne olisivat hyvät. Et uskoudu hänelle aikuisten asioista jne.
Kyllä tuo terapeuttisi kuvaama tilanne on olemassa, ja tällaisia lapsia on olemassa, jotka toinen vanhempi on nostanut aikuisen asemaan vaikka perheessä olisi toinen vanhempikin. Mistään perhepedistä se ei takuulla ole kiinni, vaan vuorovaikutuksesta sen oman lapsen kanssa. Mieti miten ennen nukuttiin pienessä torpassa. Ylipäätään ihmisen kehitykseen kuuluu takuulla yhdessä nukkuminen, enemmänkin tämä lapselle oma huone on keinotekoista lapsen kehitykseen nähden. Tietysti lapset kaipaa yksityisyyttä, mutta se ihan oma nukkumapaikka alkaa olla enemmän varhaismurrosiässä välttämätön asia. Mitään vahinkoa ei tule aiemmin siirtyessä omaan sänkyyn, mutta ei kyllä siinäkään että eskari nukkuu vanhempien vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun alat seurustella? Nukkuuko lapsi silloinkin samassa sängyssä?
Olen seurustellut (saman miehen) kanssa siitä lähtien kun lapsi oli 3. Ei asuta yhdessä. Ihan hyvin onnistuu aikuisten jutut vaikka sohvalla. Mulla on iso sohva jolla mies nukkuukin ollessaan meillä. Ap
Miksi käyt terapiassa?
Mun tytär nukkui mun vieressä tuonne 13-vuotiaaksi, ja on ihan normaali parikymppinen. Sama homma ystäväni samanikäisellä pojalla. Hänen äidilleen tosin oli joku psykologi sanonut että poika kasvaa kieroon kun nukkuu miehen paikalla äidin vieressä. Eipä sitten ottanut huomioon sitä ettei siellä "miehen" paikalla ollut koskaan ketään nukkunut, vaan sänky oli äidin oma, jotan poika nukkui vain äidin kanssa samassa pedissä. Ei lapset osaa ajatella vievänsä nyt jonkun mysteerisedän paikan, jollei sitä joku heille mene itse kertomaan. Että anna mennä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltajan äiti. Meillä isosiskoni omaksui jo varhain "perheen aikuisen roolin", eikä siitä ole koskaan seuranntu mitään hyvää.
Aikuisen tehtävä on olla aikuinen. Ja lapsella on oikeus olla lapsi.
Missään tapauksessa tuo kuvio ei ole terve. Ja nimenomaan henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Sinustako pinnasänky on henkistä väkivaltaa?
Nukkuuko se kuusivuotias pinnasängyssä joka on äidin sängyssä?
Meillä ydinperheessä poika tykkää nukkua jonkun kanssa- sisaruksen tai vanhemman. Ikää jo 12-vuotta. Olen kuullut, että jotkut ovat vielä 15-vuotiaanakin vanhempien kanssa nukkumassa. Uskon ja luotan siihen, että lapsi pystyy itse päättämään missä haluaa nukkua, oma sänky on kuitenkin, voi halutessaan nukkua yksinkin.
Nyt kaipaa vielä läheisyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin vaikea uskoa tätä, kuulostaa niin typerältä tuo terapeutin näkemys että voiko olla tottakaan.