Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kasvaako iso lapsi 6v jotenkin "vinoon", jos saa nukkua yöt äidin vieressä
02.09.2020 |
6-vuotias lapsi nukkui jo monta vuotta omassa sängyssä, josta kuitenkin tuli lähes joka yö viereen. Muutimme toiseen kotiin (sama paikkakunta) jolloin lapsi haki turvaa haluamalla tulla jo illalla äidin sänkyyn nukahtamaan. Huomasin että nukumme molemmat paremmin kun yöllisiä siirtymisiä ei tapahtunut ja niin jäimme perhepetiin.
Nyt kuitenkin terapeuttini sanoi että lapsi kannattaisi hänen oman kehityksensä vuoksi siirtää omaan sänkyyn ja huoneeseen. Että hän saattaa kehittää itselleen ajatuksen siitä että on jotenkin perheen/äidin "pikku mies" (olen yh), kun nukkuu ns miehen paikalla sängyssä.
Ajatus tuntui tosi häiritsevältä ja hämmentävältä. Olin ajatellut että lapsi tankkaa vieressä läheisyyttä ja turvaa illalla ja yöllä, ja siitä on hyvä lähteä sitten aamulla eskariin ja omiin seikkailuihin.
No, viime yönä laitoin lapsen sitten pitkästä aikaa omaan sänkyyn. Nukahtaminen oli vaikeaa, ja tuli yön aikana 3 kertaa viereen. Aivan katkonainen yö siis takana molemmilla.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Oon ymmärtänyt että on normaalia että lapset nukkuu vanhempien vieressä turvassa niin kuin eläimilläkin, mutta nytkö pilaankik tällä lapsen kehityksen??
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Miksi aikuisen täytyy saada nukkua toisen aikuisen vieressä, mikä siinä on se tärkeä juttu? Kun puhutaan siis nimenomaan nukkumisesta? Ja miksi tämä saa olla tärkeää aikuiselle mutta ei lapselle? Aikuinen tarvitsee mielestäsi unikaverin mutta pieni lapsi ei, eikö se kuulosta vähän hassulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että aikuiset miehet mielestäsi eivät keskimäärin uskalla nukkua yksin?
Varmaan jollain ÄO 50 tuolleen vois päätellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä.
Tässä ollaan asian ytimessä. Välttelevä kiintymyssuhdemalli on Suomessa se tavallisin, ja senkin kanssa pärjää eikä se välttämättä tarkoita ongelmia, mutta ei, se ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen ihanne. Siksi ihan rohkeasti saa välillä kyseenalaistaa tätä suomalaista itsenäistämisvimmaa.
Läheisriippuvuus ja vinksahtanut äitisuhde on suurimpia ongelmia Suomen maassa ja aiheuttaa hirvittäviä kärsimyksiä joka ikinen päivä.
Ja se että lapsi nukkuu kiinni äidissä ei takaa millään lailla tervettä kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhde on pään sisässä.
Tietenkään äidin kanssa nukkuminen ei takaa yhtään mitään, ei tässä kukaan niin ole väittänytkään. Mutta vuosien nuorisopsykiatrian työkokemuksella rohkenen sanoa että ainakaan siinä ikävaiheessa läheisriippuvuus tai liian tiivis äitisuhde ei johda hoidon tarpeeseen lähimainkaan niin usein kuin kokemus yksin jäämisestä omien tunteiden, pelkojen ja vastuiden kanssa. Vaikka turhan kietoutuneitakin perhesuhteita näkee, ne on ehkä suhteessa 1:10 niihin joissa lapsi jää vaille tarvitsemaansa hoivaa ja hellyyttä "koska on jo niin iso". 14-vuotias kertoo että on jo puoli vuotta suunnitellut itsensä ta.ppamista mutta ei ole kertonut pahasta olosta vanhemmille, kun jo ekaluokalla kotona tehtiin selväksi että ahdistus ja pelko on heikoille ja ite pittää pärjätä, noh noh, reippaasti nyt vain (sen verran muokattu esimerkki että ei riko salassapitovelvollisuutta mutta kuvaa realiteetteja).
Juuri tismalleen niin täällä äsken väitettiin.
Eikä lapsi millään tavoin jää ilman läheisyyttä vaikkei äidin kyljessä joka yö nukkuisikaan.
Et osaa edes lukea?
"Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä."
Ajattelitko että tässä lukee suoraan "jos nukkuu vanhemman kanssa = turvallinen kiintyminen" ja "jos ei nuku vanhemman kanssa = välttelevä kiintyminen"? Lukutaito on muutakin kuin kirjaimien ja sanojen tunnistamista, esim. sarkasmi ja kärjistäminen argumentointikeinoina on hyvä tunnistaa.
Kyllä siinä juurikin niin lukee.
Vierailija kirjoitti:
Hei nyt kun te perhepetiläiset olette tässä, niin miten olette ratkaisseet perhepedin useamman lapsen kanssa? Meille syntyy vauva kun vanhempi on 3,5v. Pinnis siinä sängyn vieressä alkaa olla isommalle jo pieni. Ostaako viereen toinen aikuisten sänky?
Meillä opetettiin 3.5v omaan pikkusänkyyn meidän sängyn viereen ennen vauvan syntymää.
Vierailija kirjoitti:
En usko että terapeutti on tarkoittanut yksin lapsen nukkumista, vaan kokonaiskuvaa. Luulen että on muitakin asioita joissa lapsi on ottanut "pienen miehen" roolin jossa päättää/neuvottelee aikuisten asioista. Joskus näin käy varsinkin yh suhteissa joissa suhteesta lapseen tulee ikäänkuin kaverillinen. Turvalliseen lapsuuteen kuuluu vanha vanhemmuus jossa roolit on selkeät.
Mielestäni ei kuulosta ollenkaan hyvältä että mies nukkuu sohvalla ja lapsi vieressä, vaikka muutoin ei kuulostakaan vielä pahalta että 6.v tulee viereen. Uskon että terapeutti tarkoittanut kokonaiskuvaa johon liittyy muutakin.
Miehellä on oma koti, emme asu yhdessä. Jos olisi yhteinen koti, meillä olisi sitten yhteinen makuuhuone. Tosin, kuten sanoin jo edellä, en tiedä miten pystyisin nukkumaan hänen vieressään kun kuorsaa joka yö kuin palosireeni eikä ole kiinnostunut esim laihduttamaan ylipainoaan pois, mikä voisi helpottaa tilannetta. Muuten mukava mies kyllä.
Mutta tuo toinen asia, henkinen napanuora. En todellakaan halua että lapseni on äidissä kiinni oleva mammanpoika vielä teini-iässä mutta 6-vuotias on vielä kaukana teinistä.
Erosimme lapsen isän kanssa kun lapsi oli ihan pieni vauva, niin meistä on kieltämättä tullut lapsen kanssa tiivis parivaljakko. Varmasti olen myös välillä antanut lapselle liikaa neuvotteluvaraa. Ihan aina ei vaan jaksa olla tiukkana, en ole täydellinen äiti.
Kaipaan kuitenkin omaakin elämääni, omaa rauhaa ja omia harrastuksia ja odotan jo sitä aikaa, että pääsen lapsenhoidon sijaan toteuttamaan välillä itseäni. Pieniä välähdyksiä tästä onkin jo näkyvissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Miksi aikuisen täytyy saada nukkua toisen aikuisen vieressä, mikä siinä on se tärkeä juttu? Kun puhutaan siis nimenomaan nukkumisesta? Ja miksi tämä saa olla tärkeää aikuiselle mutta ei lapselle? Aikuinen tarvitsee mielestäsi unikaverin mutta pieni lapsi ei, eikö se kuulosta vähän hassulta?
Ei kai nyt pelkästään nukkumiseen tarviikaan, edes sitä parisuhdetta tai sänkyäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä.
Tässä ollaan asian ytimessä. Välttelevä kiintymyssuhdemalli on Suomessa se tavallisin, ja senkin kanssa pärjää eikä se välttämättä tarkoita ongelmia, mutta ei, se ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen ihanne. Siksi ihan rohkeasti saa välillä kyseenalaistaa tätä suomalaista itsenäistämisvimmaa.
Läheisriippuvuus ja vinksahtanut äitisuhde on suurimpia ongelmia Suomen maassa ja aiheuttaa hirvittäviä kärsimyksiä joka ikinen päivä.
Ja se että lapsi nukkuu kiinni äidissä ei takaa millään lailla tervettä kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhde on pään sisässä.
Tietenkään äidin kanssa nukkuminen ei takaa yhtään mitään, ei tässä kukaan niin ole väittänytkään. Mutta vuosien nuorisopsykiatrian työkokemuksella rohkenen sanoa että ainakaan siinä ikävaiheessa läheisriippuvuus tai liian tiivis äitisuhde ei johda hoidon tarpeeseen lähimainkaan niin usein kuin kokemus yksin jäämisestä omien tunteiden, pelkojen ja vastuiden kanssa. Vaikka turhan kietoutuneitakin perhesuhteita näkee, ne on ehkä suhteessa 1:10 niihin joissa lapsi jää vaille tarvitsemaansa hoivaa ja hellyyttä "koska on jo niin iso". 14-vuotias kertoo että on jo puoli vuotta suunnitellut itsensä ta.ppamista mutta ei ole kertonut pahasta olosta vanhemmille, kun jo ekaluokalla kotona tehtiin selväksi että ahdistus ja pelko on heikoille ja ite pittää pärjätä, noh noh, reippaasti nyt vain (sen verran muokattu esimerkki että ei riko salassapitovelvollisuutta mutta kuvaa realiteetteja).
Juuri tismalleen niin täällä äsken väitettiin.
Eikä lapsi millään tavoin jää ilman läheisyyttä vaikkei äidin kyljessä joka yö nukkuisikaan.
Et osaa edes lukea?
Täällä väitettiin, että vieressä nukkumisesta olisi jotain haittaa lapselle. Sellainen yleistys ei tuntunut sinua ollenkaan haittaavan.
Nyt kun joku ehdotti, että siitä olisikin hyötyä lapselle, aletaan huutaa että miten ei saa yleistää. Logiikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että aikuiset miehet mielestäsi eivät keskimäärin uskalla nukkua yksin?
Varmaan jollain ÄO 50 tuolleen vois päätellä.
Jos mies lähtee lätkimään nimenomaan siksi, ettei saa nukkua naisen vieressä, hänellä täytyy olla jotakin vakavia ongelmia yksin nukkumisen suhteen. Turvattomuuden tunnetta veikkaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä.
Tässä ollaan asian ytimessä. Välttelevä kiintymyssuhdemalli on Suomessa se tavallisin, ja senkin kanssa pärjää eikä se välttämättä tarkoita ongelmia, mutta ei, se ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen ihanne. Siksi ihan rohkeasti saa välillä kyseenalaistaa tätä suomalaista itsenäistämisvimmaa.
Läheisriippuvuus ja vinksahtanut äitisuhde on suurimpia ongelmia Suomen maassa ja aiheuttaa hirvittäviä kärsimyksiä joka ikinen päivä.
Ja se että lapsi nukkuu kiinni äidissä ei takaa millään lailla tervettä kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhde on pään sisässä.
Tietenkään äidin kanssa nukkuminen ei takaa yhtään mitään, ei tässä kukaan niin ole väittänytkään. Mutta vuosien nuorisopsykiatrian työkokemuksella rohkenen sanoa että ainakaan siinä ikävaiheessa läheisriippuvuus tai liian tiivis äitisuhde ei johda hoidon tarpeeseen lähimainkaan niin usein kuin kokemus yksin jäämisestä omien tunteiden, pelkojen ja vastuiden kanssa. Vaikka turhan kietoutuneitakin perhesuhteita näkee, ne on ehkä suhteessa 1:10 niihin joissa lapsi jää vaille tarvitsemaansa hoivaa ja hellyyttä "koska on jo niin iso". 14-vuotias kertoo että on jo puoli vuotta suunnitellut itsensä ta.ppamista mutta ei ole kertonut pahasta olosta vanhemmille, kun jo ekaluokalla kotona tehtiin selväksi että ahdistus ja pelko on heikoille ja ite pittää pärjätä, noh noh, reippaasti nyt vain (sen verran muokattu esimerkki että ei riko salassapitovelvollisuutta mutta kuvaa realiteetteja).
Juuri tismalleen niin täällä äsken väitettiin.
Eikä lapsi millään tavoin jää ilman läheisyyttä vaikkei äidin kyljessä joka yö nukkuisikaan.
Et osaa edes lukea?
Täällä väitettiin, että vieressä nukkumisesta olisi jotain haittaa lapselle. Sellainen yleistys ei tuntunut sinua ollenkaan haittaavan.
Nyt kun joku ehdotti, että siitä olisikin hyötyä lapselle, aletaan huutaa että miten ei saa yleistää. Logiikka?
Niin väitettiin. kuten se terapeuttikin väitti.
Ei alettu.
Lukutaito?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi ollut koskaan yökylässä serkuilla, kavereilla, leirillä? Miten onnistui?
On ollut 3-vuotiaasta säännöllisesti useamman yön isovanhemmilla, viettää joka toisen vkl isällään ja lisäksi satunnaisesti serkuillaan yötä. Kavereilla ei ole vielä yökyläillyt mutta muuten kaikki em onnistuu ongelmitta. Ap
Missä se noissa paikoissa nukkuu? Jonkun vieressä?
Omassa sängyssään. Kuten nukkui kotonakin ennen muuttoa. Muuton jälkeen sitten huomasin että vieressä nukkuminen toi molemmille paremmat unet, kun lapsi ei tule viereen monta kertaa yössä josta sitten kannan hänet omaan sänkyyn. Kun nukutan hänet suosiolla oman 160 cm sänkyni toiselle puolelle, kumpikaan ei herää yöllä. Saan miesystävältäni kyllä niin paljon aikuista läheisyyttä, että sitä ei tarvitse lapsesta hakea. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että aikuiset miehet mielestäsi eivät keskimäärin uskalla nukkua yksin?
Varmaan jollain ÄO 50 tuolleen vois päätellä.
Jos mies lähtee lätkimään nimenomaan siksi, ettei saa nukkua naisen vieressä, hänellä täytyy olla jotakin vakavia ongelmia yksin nukkumisen suhteen. Turvattomuuden tunnetta veikkaisin.
Ja oma lapsi sitten pitää opettaa siihen, että vieressä pitää nukkua. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä.
Tässä ollaan asian ytimessä. Välttelevä kiintymyssuhdemalli on Suomessa se tavallisin, ja senkin kanssa pärjää eikä se välttämättä tarkoita ongelmia, mutta ei, se ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen ihanne. Siksi ihan rohkeasti saa välillä kyseenalaistaa tätä suomalaista itsenäistämisvimmaa.
Läheisriippuvuus ja vinksahtanut äitisuhde on suurimpia ongelmia Suomen maassa ja aiheuttaa hirvittäviä kärsimyksiä joka ikinen päivä.
Ja se että lapsi nukkuu kiinni äidissä ei takaa millään lailla tervettä kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhde on pään sisässä.
Tietenkään äidin kanssa nukkuminen ei takaa yhtään mitään, ei tässä kukaan niin ole väittänytkään. Mutta vuosien nuorisopsykiatrian työkokemuksella rohkenen sanoa että ainakaan siinä ikävaiheessa läheisriippuvuus tai liian tiivis äitisuhde ei johda hoidon tarpeeseen lähimainkaan niin usein kuin kokemus yksin jäämisestä omien tunteiden, pelkojen ja vastuiden kanssa. Vaikka turhan kietoutuneitakin perhesuhteita näkee, ne on ehkä suhteessa 1:10 niihin joissa lapsi jää vaille tarvitsemaansa hoivaa ja hellyyttä "koska on jo niin iso". 14-vuotias kertoo että on jo puoli vuotta suunnitellut itsensä ta.ppamista mutta ei ole kertonut pahasta olosta vanhemmille, kun jo ekaluokalla kotona tehtiin selväksi että ahdistus ja pelko on heikoille ja ite pittää pärjätä, noh noh, reippaasti nyt vain (sen verran muokattu esimerkki että ei riko salassapitovelvollisuutta mutta kuvaa realiteetteja).
Juuri tismalleen niin täällä äsken väitettiin.
Eikä lapsi millään tavoin jää ilman läheisyyttä vaikkei äidin kyljessä joka yö nukkuisikaan.
Et osaa edes lukea?
"Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä."
Ajattelitko että tässä lukee suoraan "jos nukkuu vanhemman kanssa = turvallinen kiintyminen" ja "jos ei nuku vanhemman kanssa = välttelevä kiintyminen"? Lukutaito on muutakin kuin kirjaimien ja sanojen tunnistamista, esim. sarkasmi ja kärjistäminen argumentointikeinoina on hyvä tunnistaa.
Kyllä siinä juurikin niin lukee.
Siinä lukee sellainen pieni sana kuin ”voi”. Nähdäkseni keskeinen kysymys on se, kokeeko lapsi olonsa turvalliseksi ja tunteensa hyväksytyiksi.
T. Tuon lainatun kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Miksi aikuisen täytyy saada nukkua toisen aikuisen vieressä, mikä siinä on se tärkeä juttu? Kun puhutaan siis nimenomaan nukkumisesta? Ja miksi tämä saa olla tärkeää aikuiselle mutta ei lapselle? Aikuinen tarvitsee mielestäsi unikaverin mutta pieni lapsi ei, eikö se kuulosta vähän hassulta?
Ei kai nyt pelkästään nukkumiseen tarviikaan, edes sitä parisuhdetta tai sänkyäkään.
Eli mikä ongelma on siinä ettei aikuiset nuku esim ap:n tapauksessa vierekkäin?
Mikset vastannut kysymyksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä.
Tässä ollaan asian ytimessä. Välttelevä kiintymyssuhdemalli on Suomessa se tavallisin, ja senkin kanssa pärjää eikä se välttämättä tarkoita ongelmia, mutta ei, se ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen ihanne. Siksi ihan rohkeasti saa välillä kyseenalaistaa tätä suomalaista itsenäistämisvimmaa.
Läheisriippuvuus ja vinksahtanut äitisuhde on suurimpia ongelmia Suomen maassa ja aiheuttaa hirvittäviä kärsimyksiä joka ikinen päivä.
Ja se että lapsi nukkuu kiinni äidissä ei takaa millään lailla tervettä kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhde on pään sisässä.
Tietenkään äidin kanssa nukkuminen ei takaa yhtään mitään, ei tässä kukaan niin ole väittänytkään. Mutta vuosien nuorisopsykiatrian työkokemuksella rohkenen sanoa että ainakaan siinä ikävaiheessa läheisriippuvuus tai liian tiivis äitisuhde ei johda hoidon tarpeeseen lähimainkaan niin usein kuin kokemus yksin jäämisestä omien tunteiden, pelkojen ja vastuiden kanssa. Vaikka turhan kietoutuneitakin perhesuhteita näkee, ne on ehkä suhteessa 1:10 niihin joissa lapsi jää vaille tarvitsemaansa hoivaa ja hellyyttä "koska on jo niin iso". 14-vuotias kertoo että on jo puoli vuotta suunnitellut itsensä ta.ppamista mutta ei ole kertonut pahasta olosta vanhemmille, kun jo ekaluokalla kotona tehtiin selväksi että ahdistus ja pelko on heikoille ja ite pittää pärjätä, noh noh, reippaasti nyt vain (sen verran muokattu esimerkki että ei riko salassapitovelvollisuutta mutta kuvaa realiteetteja).
Juuri tismalleen niin täällä äsken väitettiin.
Eikä lapsi millään tavoin jää ilman läheisyyttä vaikkei äidin kyljessä joka yö nukkuisikaan.
Et osaa edes lukea?
"Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä."
Ajattelitko että tässä lukee suoraan "jos nukkuu vanhemman kanssa = turvallinen kiintyminen" ja "jos ei nuku vanhemman kanssa = välttelevä kiintyminen"? Lukutaito on muutakin kuin kirjaimien ja sanojen tunnistamista, esim. sarkasmi ja kärjistäminen argumentointikeinoina on hyvä tunnistaa.
Kyllä siinä juurikin niin lukee.
Siinä lukee sellainen pieni sana kuin ”voi”. Nähdäkseni keskeinen kysymys on se, kokeeko lapsi olonsa turvalliseksi ja tunteensa hyväksytyiksi.
T. Tuon lainatun kirjoittanut.
Eli et tiedä mitä tarkoitit tarkalleen ottaen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi ollut koskaan yökylässä serkuilla, kavereilla, leirillä? Miten onnistui?
On ollut 3-vuotiaasta säännöllisesti useamman yön isovanhemmilla, viettää joka toisen vkl isällään ja lisäksi satunnaisesti serkuillaan yötä. Kavereilla ei ole vielä yökyläillyt mutta muuten kaikki em onnistuu ongelmitta. Ap
Missä se noissa paikoissa nukkuu? Jonkun vieressä?
Omassa sängyssään. Kuten nukkui kotonakin ennen muuttoa. Muuton jälkeen sitten huomasin että vieressä nukkuminen toi molemmille paremmat unet, kun lapsi ei tule viereen monta kertaa yössä josta sitten kannan hänet omaan sänkyyn. Kun nukutan hänet suosiolla oman 160 cm sänkyni toiselle puolelle, kumpikaan ei herää yöllä. Saan miesystävältäni kyllä niin paljon aikuista läheisyyttä, että sitä ei tarvitse lapsesta hakea. Ap
Olet kyllä päästäsi ihan sairas.
Vierailija kirjoitti:
Miten hoidatte jokapäiväisen seksin.
Onko lapset mukana toiminnassa vai... miten?Minä en luopuisi suhteessa parhaasta asiasta mistään syystä.
N. 47
Muistatko, että edellisessä, jo poistetussa viestissä olitkin 48-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että aikuiset miehet mielestäsi eivät keskimäärin uskalla nukkua yksin?
Varmaan jollain ÄO 50 tuolleen vois päätellä.
Jos mies lähtee lätkimään nimenomaan siksi, ettei saa nukkua naisen vieressä, hänellä täytyy olla jotakin vakavia ongelmia yksin nukkumisen suhteen. Turvattomuuden tunnetta veikkaisin.
Ja oma lapsi sitten pitää opettaa siihen, että vieressä pitää nukkua. :D
Kun lapsi saa nukkua lapsena vieressä, hän ehkä uskaltaa nukkua aikuisena yksin.
Vai ajattelitko sinä niin päin, että kun lapsuuden kituuttaa pelokkaana omassa huoneessa yksin, voi sitten isona miehenä ansaitusti vaatia vaimolta sänkypaikkaa lätkimään lähdöllä uhaten?
Vierailija kirjoitti:
Miten hoidatte jokapäiväisen seksin.
Onko lapset mukana toiminnassa vai... miten?Minä en luopuisi suhteessa parhaasta asiasta mistään syystä.
N. 47
paneeko miehesi sua kun nukut vai miten nukkuminen ja seksi liittyy toisiinsa?
Eli jos miehen kanssa joskus muuttaisitte yhteen, menisitte naimisiin jne. miehen paikka on ikuisesti sohvalla?
Romanttista.
Alue: Aihe vapaa
Hei nyt kun te perhepetiläiset olette tässä, niin miten olette ratkaisseet perhepedin useamman lapsen kanssa? Meille syntyy vauva kun vanhempi on 3,5v. Pinnis siinä sängyn vieressä alkaa olla isommalle jo pieni. Ostaako viereen toinen aikuisten sänky?