Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kasvaako iso lapsi 6v jotenkin "vinoon", jos saa nukkua yöt äidin vieressä
02.09.2020 |
6-vuotias lapsi nukkui jo monta vuotta omassa sängyssä, josta kuitenkin tuli lähes joka yö viereen. Muutimme toiseen kotiin (sama paikkakunta) jolloin lapsi haki turvaa haluamalla tulla jo illalla äidin sänkyyn nukahtamaan. Huomasin että nukumme molemmat paremmin kun yöllisiä siirtymisiä ei tapahtunut ja niin jäimme perhepetiin.
Nyt kuitenkin terapeuttini sanoi että lapsi kannattaisi hänen oman kehityksensä vuoksi siirtää omaan sänkyyn ja huoneeseen. Että hän saattaa kehittää itselleen ajatuksen siitä että on jotenkin perheen/äidin "pikku mies" (olen yh), kun nukkuu ns miehen paikalla sängyssä.
Ajatus tuntui tosi häiritsevältä ja hämmentävältä. Olin ajatellut että lapsi tankkaa vieressä läheisyyttä ja turvaa illalla ja yöllä, ja siitä on hyvä lähteä sitten aamulla eskariin ja omiin seikkailuihin.
No, viime yönä laitoin lapsen sitten pitkästä aikaa omaan sänkyyn. Nukahtaminen oli vaikeaa, ja tuli yön aikana 3 kertaa viereen. Aivan katkonainen yö siis takana molemmilla.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Oon ymmärtänyt että on normaalia että lapset nukkuu vanhempien vieressä turvassa niin kuin eläimilläkin, mutta nytkö pilaankik tällä lapsen kehityksen??
Kommentit (297)
Itse nukuin noin kymmenvuotiaaksi saakka äitini vieressä ja koin sen vain ja ainoastaan hyvänä juttuna. Nyt oma lapsi nukkuu valtavan leveässä perhepedissä meidän kanssa, vaikka ikää on jo viisi vuotta. Hyvää on se, että nukkumisesta ei ole tarvinut koskaan taistella. Lasta ei siis tarvitse nukuttaa, vaan kömpii kiltisti sänkyyn ja sadun jälkeen nukahtaa. Hän ei myöskään ole koskaan pelännyt pimeää, eikä nukkumiseen muutenkin liity mitään pelottavaa tai epämiellyttävää. Ei ole koskaan yökastellut. Luulen, että tämä kaikki on perhepedin ja sen tuoman turvallisuuden tunteen vaikutusta.
Ja koska ihmisiä kuitenkin kiinnostaa, niin meidän vanhempien intiimielämä hoituu vierashuoneessa. Perhepedissä vain nukutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsi ollut koskaan yökylässä serkuilla, kavereilla, leirillä? Miten onnistui?
Vierailija kirjoitti:
Musta tämä kuulostaa myös provolta, mutta asia on aivan ok tietenkin. Suomessa korostetaan itsenäisyyttä, omillaan pärjäämistä ja kovuutta, mutta jos lapsi saa erkaantua vanhemmasta omia aikojaan, niin hänelle tulee paras itseluottamus ja perusrohkeus. Minä ja paras ystäväni kasvatimme lapsemme perhepedin ja taaperoimetyksen kautta (itse imetin 2 v ja ystäväni jopa 4 v) ja nukkuivat tuon ikäisinä vielä välillä vieressä. Nyt pojat ovat teini-iässä reippaita ja rohkeita oman tiensä kulkijoita, luokkansa pidetyimpiä ja reiluimpia tyyppejä, ystävällisiä ja empaattisia kaikille ja suhteet vanhempiin ovat hyvä ja läheiset. Emme todellakaan puhuneet missään neuvolassa näistä ratkaisuista, koska sieltä todellakin opetetaan että naisen pitää laittaa jo pikkuvauva pinnikseen ja hoidella miestä. Toisille äideillekään ei kannata puhua, koska tällainen herättää äideissä jotain omia traumoja, luultavasti siitä että heitä itseään ei pienenä hellitty ja pidetty lähellä kovin paljon.
On kaksi eri asiaa:
- se että lapsi saa tulla halutessaan viereen, hakemaan turvaa tms tai nukkumaan esim patjalla tms vanhemman huoneessa
- se että iso lapsi lähtökohtaisesti nukkuu aina vanhemman vieressä
Ekassa tapauksessa lapsi saa kasvaa terveesti irti, mutta saa turvaa halutessaan
Tokassa tapauksessa äiti takertuu väärällä tavalla ja lapsi ei opi kuuntelemaan omia tuntemuksiaan, eikä kasva
Mä en kyllä ihan ymmärrä tuota yhteyttä, että lapsi muka ottaisi jotenkin "miehen paikan" nukkumalla äidin vieressä. Kyllä, perheessä lapsi voi omaksua aikuisen roolin, mutta ei se sillä tavalla tapahdu, että lapsi nukkuu vanhemman vieressä, vaan sillä tavalla, että ilmapiiri on vanhempien henkisen ja/tai fyysisen poissaolon takia niin turvaton, että lapsen pitää ottaa vastuuta asioista.
Yleensä lapsi haluaa jossain vaiheessa yksityisyyttä. Siis nykyajan Suomessa. Ei tämä ajatus siitä, että lapsi nukkuu yksin omassa sängyssään ja omassa huoneessaan ole kovin vanha, vain joitakin kymmeniä vuosia. Jos nyt ajattelette ihan järjellä, niin tajuatte tämän itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tämä kuulostaa myös provolta, mutta asia on aivan ok tietenkin. Suomessa korostetaan itsenäisyyttä, omillaan pärjäämistä ja kovuutta, mutta jos lapsi saa erkaantua vanhemmasta omia aikojaan, niin hänelle tulee paras itseluottamus ja perusrohkeus. Minä ja paras ystäväni kasvatimme lapsemme perhepedin ja taaperoimetyksen kautta (itse imetin 2 v ja ystäväni jopa 4 v) ja nukkuivat tuon ikäisinä vielä välillä vieressä. Nyt pojat ovat teini-iässä reippaita ja rohkeita oman tiensä kulkijoita, luokkansa pidetyimpiä ja reiluimpia tyyppejä, ystävällisiä ja empaattisia kaikille ja suhteet vanhempiin ovat hyvä ja läheiset. Emme todellakaan puhuneet missään neuvolassa näistä ratkaisuista, koska sieltä todellakin opetetaan että naisen pitää laittaa jo pikkuvauva pinnikseen ja hoidella miestä. Toisille äideillekään ei kannata puhua, koska tällainen herättää äideissä jotain omia traumoja, luultavasti siitä että heitä itseään ei pienenä hellitty ja pidetty lähellä kovin paljon.
On kaksi eri asiaa:
- se että lapsi saa tulla halutessaan viereen, hakemaan turvaa tms tai nukkumaan esim patjalla tms vanhemman huoneessa
- se että iso lapsi lähtökohtaisesti nukkuu aina vanhemman vieressä
Ekassa tapauksessa lapsi saa kasvaa terveesti irti, mutta saa turvaa halutessaan
Tokassa tapauksessa äiti takertuu väärällä tavalla ja lapsi ei opi kuuntelemaan omia tuntemuksiaan, eikä kasva
En oikein pysty liittämään 6-vuotiaaseen adjektiivia "iso".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 8-vuotias kävelee yöllä unissaan vielä viereen nukkumaan. Vaaditaan kuitenkin häneltä se, että menee iltaisin omaan sänkyyn nukkumaan. Minusta on tärkeää, että lapsi oppii nukahtamaan turvallisesti myös omaan sänkyyn, mutta en usko, että siitä on mitään haittaa kehitykselle, jos antaa lapsen yöllä kömpiä viereen. Sen sijaan hylkäämiskokemus tulee varmasti jos keskellä yötä aletaan palauttamaan omaan sänkyyn. Nyt opetetaan lapselle, että jos yöllä on yksinäistä/pelottaa saa ja voi tukeutua toisiin ihmisiin.
Itsenäisyyttä kasvatuksessa liiaksi korostavassa tyylissä käy helposti niin, että lapsi ei aikuisenakaan uskalla pyytää apua ja tukeutua toisiin ihmisiin, jos on hätä tai avuntarve. Silloin nämä ”itsenäiset pärjääjät” tekevät mielummin vaikka itsemurhan, kuin pyytävät apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun alat seurustella? Nukkuuko lapsi silloinkin samassa sängyssä?
Olen seurustellut (saman miehen) kanssa siitä lähtien kun lapsi oli 3. Ei asuta yhdessä. Ihan hyvin onnistuu aikuisten jutut vaikka sohvalla. Mulla on iso sohva jolla mies nukkuukin ollessaan meillä. Ap
Miksi mies nukkuu sohvalla? Kolmen vuoden seurustelun jälkeen?
En pidä omituisena sitä, että lapsi nukkuu äidin vieressä, mutta omituista on se jos miesystävä ei nuku.
Omat lapset siirtyivät omiin sänkyihin itsestään kun nykyinen mies alkoi yöpyä. Joitain painajaisista johtuvia vierailuja tuli, mutta eivät tulleet illalla äidin sänkyyn vaan menivät omiin. Vaikutti varmaan sekin, että miehen kanssa valvottiin pidempään, aikaisemmin menin lasten kanssa yhdessä nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi ollut koskaan yökylässä serkuilla, kavereilla, leirillä? Miten onnistui?
On ollut 3-vuotiaasta säännöllisesti useamman yön isovanhemmilla, viettää joka toisen vkl isällään ja lisäksi satunnaisesti serkuillaan yötä. Kavereilla ei ole vielä yökyläillyt mutta muuten kaikki em onnistuu ongelmitta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Musta tämä kuulostaa myös provolta, mutta asia on aivan ok tietenkin. Suomessa korostetaan itsenäisyyttä, omillaan pärjäämistä ja kovuutta, mutta jos lapsi saa erkaantua vanhemmasta omia aikojaan, niin hänelle tulee paras itseluottamus ja perusrohkeus. Minä ja paras ystäväni kasvatimme lapsemme perhepedin ja taaperoimetyksen kautta (itse imetin 2 v ja ystäväni jopa 4 v) ja nukkuivat tuon ikäisinä vielä välillä vieressä. Nyt pojat ovat teini-iässä reippaita ja rohkeita oman tiensä kulkijoita, luokkansa pidetyimpiä ja reiluimpia tyyppejä, ystävällisiä ja empaattisia kaikille ja suhteet vanhempiin ovat hyvä ja läheiset. Emme todellakaan puhuneet missään neuvolassa näistä ratkaisuista, koska sieltä todellakin opetetaan että naisen pitää laittaa jo pikkuvauva pinnikseen ja hoidella miestä. Toisille äideillekään ei kannata puhua, koska tällainen herättää äideissä jotain omia traumoja, luultavasti siitä että heitä itseään ei pienenä hellitty ja pidetty lähellä kovin paljon.
Mulle ei ainakaan ole tullut neuvolasta tällaisia neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööö, äää, siis kun pieni lapsi hakee turvaa vanhemmasta niin se on aikuisen roolin ottamista ja puolison asemaan asettumista? Morje...
Meillä lapset 6v ja 9v ovat nukkuneet enemmän ja vähemmän omissa sängyissään 3-4-vuotiaasta alkaen, molemmat yökyläilevät ja ovat iänmukaisen reippaita ja itsenäisiä esim. koulussa, eskarissa, kylässä. Nyt uuden kouluvuoden alettua herkkä 9-vuotias pyysi lupaa saada tulla viereen lattiapatjalle nukkumaan siinä on rauhallisempi olla (sama on ollut joka lukuvuoden aloituksessa muutama viikko, sitten palaa omaan sänkyyn), ja tottakai sai tulla. Pari viikkoa myöhemmin aloitettiin kuopuksen kasteluhälytinhoito (tästä on turha vetää mitään "se on psyykkistä" koska kyseessä on vahvasti periytyvä hormonaaliseen kypsymiseen liittyvä hyvänlaatuinen vaiva), ja lapsen pitää lääkärin ohjeen mukaan nimenomaan nukkua aikuisen kanssa samassa huoneessa, joten nyt sitten toinen vanhempi nukkuu nuoremman kanssa yhdessä huoneessa ja toinen vanhempi esikoisen kanssa toisessa huoneessa (koska ei kaikkien tarvitse herätä siihen hälyttimeen) ja kukaan ei taatusti kasva kieroon tämän vuoksi. Parisuhdekin voi loistavasti, koska kun me mennään nukkumaan, me mennään nukkumaan, parisuhdeaika vietetään ennen sitä ja siihen tarkoitukseen on vaikka kuinka monta huonetta.
That said, terapeuttisi ehkä tietää sinusta ja ihmissuhteistasi jotain mitä me emme, joten voi olla ihan hyvä idea kriittisesti tarkastella kenen tarpeesta se yhdessä nukkuminen syntyy ja onko sinun helppo tukea lapsen itsenäistymistä sopivasti. Voit myös pohtia asiaa jonkun kaverin kanssa joka näkee sinua lapsesi kanssa, tai kysyä terapeutiltasi perustuuko hänen ohjeensa juuri teidän tilanteeseen (ja jos niin miksi) vai onko hän sitä mieltä että 6-vuotiaan noin ylipäätään on nukuttava yksin tai tapahtuu jotain kamalaa.
6-vuotiaan/eskari-ikäisen/koulunaloittajan on ihan normaalia kriiseillä sitä omaa kasvamista ja itsenäistymistä, ja samalla kun vahvistaa lapsen uskoa omaan pärjäämiseen kodin ulkopuolella, voi olla tarpeen antaa kotona lapselle tilaisuuksia olla välillä ihan pieni. Riittävä läheisyyden salliminen rohkaisee lasta ottamaan etäisyyttä, jos taas lasta tuupitaan kauemmas nopeammin kuin hän on valmis, hän takertuu vain tiukemmin ja kokee turvattomuutta. Meillä ainakin eskarilaisen puheissa näkyy tällainen "minä haluaisin olla vauva, saisin olla aina sylissä ja minua hoidettaisiin", ja seuraavassa lauseessa jo suunnittelee eskariin muuttamista kun siellä on niin kivaa ja äitiä voisi käydä moikkaamassa vain lauantaisin. Eli tasapainottelua hoivatun pikkulapsen ja itsenäistyvän koululaisen rajapinnalla, ja kyllä se siitä eteenpäin kulkee vaikka ei kerralla tuupattaisi syvään päähän ja vilkutettaisi lähtiessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tämä kuulostaa myös provolta, mutta asia on aivan ok tietenkin. Suomessa korostetaan itsenäisyyttä, omillaan pärjäämistä ja kovuutta, mutta jos lapsi saa erkaantua vanhemmasta omia aikojaan, niin hänelle tulee paras itseluottamus ja perusrohkeus. Minä ja paras ystäväni kasvatimme lapsemme perhepedin ja taaperoimetyksen kautta (itse imetin 2 v ja ystäväni jopa 4 v) ja nukkuivat tuon ikäisinä vielä välillä vieressä. Nyt pojat ovat teini-iässä reippaita ja rohkeita oman tiensä kulkijoita, luokkansa pidetyimpiä ja reiluimpia tyyppejä, ystävällisiä ja empaattisia kaikille ja suhteet vanhempiin ovat hyvä ja läheiset. Emme todellakaan puhuneet missään neuvolassa näistä ratkaisuista, koska sieltä todellakin opetetaan että naisen pitää laittaa jo pikkuvauva pinnikseen ja hoidella miestä. Toisille äideillekään ei kannata puhua, koska tällainen herättää äideissä jotain omia traumoja, luultavasti siitä että heitä itseään ei pienenä hellitty ja pidetty lähellä kovin paljon.
On kaksi eri asiaa:
- se että lapsi saa tulla halutessaan viereen, hakemaan turvaa tms tai nukkumaan esim patjalla tms vanhemman huoneessa
- se että iso lapsi lähtökohtaisesti nukkuu aina vanhemman vieressä
Ekassa tapauksessa lapsi saa kasvaa terveesti irti, mutta saa turvaa halutessaan
Tokassa tapauksessa äiti takertuu väärällä tavalla ja lapsi ei opi kuuntelemaan omia tuntemuksiaan, eikä kasva
En oikein pysty liittämään 6-vuotiaaseen adjektiivia "iso".
Opettele.
Kuusivuotiaan kuuluu jo kasvaa sen verran että esim koulunkäynti tulee onnistumaan. Kaverien luona yökyläilyt jne ja kaikki ikätasoinen tekeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi ollut koskaan yökylässä serkuilla, kavereilla, leirillä? Miten onnistui?
On ollut 3-vuotiaasta säännöllisesti useamman yön isovanhemmilla, viettää joka toisen vkl isällään ja lisäksi satunnaisesti serkuillaan yötä. Kavereilla ei ole vielä yökyläillyt mutta muuten kaikki em onnistuu ongelmitta. Ap
Missä se noissa paikoissa nukkuu? Jonkun vieressä?
Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse nukuin noin kymmenvuotiaaksi saakka äitini vieressä ja koin sen vain ja ainoastaan hyvänä juttuna. Nyt oma lapsi nukkuu valtavan leveässä perhepedissä meidän kanssa, vaikka ikää on jo viisi vuotta. Hyvää on se, että nukkumisesta ei ole tarvinut koskaan taistella. Lasta ei siis tarvitse nukuttaa, vaan kömpii kiltisti sänkyyn ja sadun jälkeen nukahtaa. Hän ei myöskään ole koskaan pelännyt pimeää, eikä nukkumiseen muutenkin liity mitään pelottavaa tai epämiellyttävää. Ei ole koskaan yökastellut. Luulen, että tämä kaikki on perhepedin ja sen tuoman turvallisuuden tunteen vaikutusta.
Ja koska ihmisiä kuitenkin kiinnostaa, niin meidän vanhempien intiimielämä hoituu vierashuoneessa. Perhepedissä vain nukutaan.
Niin ja jatkan vielä, että meidän lapsi on myös todella reipas ja rohkea. Tykkää mennä yökylään muualle, eikä tule ikävä meitä vanhempia. Monet ovat tätä kovasti ihmetelleet, varsinkin kun joitakin vuosia sitten sain huolestuneita kommentteja siitä, ettei lapsi opi itsenäistymään (imetin lasta myös kaksivuotiaaksi).
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että miesystäväni ilahtui kovasti terapeutin neuvosta. Hän kokee että lapsi vie "hänen paikkansa" sängystä, jos vaikka muutetaan yhteen. Hänen mielestä lapset pitäisi kasvattaa omatoimisuuteen ja itsenäisyyteen. Kokee kyllä muutenkin että mun ja lapsen side on niin vahva, että hänelle ei oikein ole siinä tilaa. Lapsi menee mulla kuitenkin aina miehen edelle, ei voi mitään.
Suoraan sanottuna nukun itse paljon mielummin pienen hiljaisen lapsen kuin 90-kiloisen kuorsaavan ukon vieressä, vaikka muuten ihan mukava mies onkin. Ap
Ihanaa ❤️. Tuli pitkästä aikaa hyvä mieli kun luki tämmöisen aloituksen. Terapeuttisi on hullu, vastaa, että kyllä mutta älä missään nimessä tee niinkuin käskee. Ei se lapsi mitään kuvitelmia kehitä. Ne, jotka kasvaa jotenkin kieroon ja uppoutuvat kuvitelmiin, niillä on niitä muutenkin ongelmia jo.
Olen kade. Haluaisin nukkua pienen poikani (2v) kanssa mutta mieheni ja siis pojan isä ei halua. Hän on samanlainen kuin sinun miehesi mielipiteidensä kanssa 😒. Eikä sänkyymme mahdu kaikki kerralla. Olen miettinyt oikeasti eroaki tämmöisen takia sillä tuntuu että hukkaan ainutlaatuisen tilaisuuden!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tämä kuulostaa myös provolta, mutta asia on aivan ok tietenkin. Suomessa korostetaan itsenäisyyttä, omillaan pärjäämistä ja kovuutta, mutta jos lapsi saa erkaantua vanhemmasta omia aikojaan, niin hänelle tulee paras itseluottamus ja perusrohkeus. Minä ja paras ystäväni kasvatimme lapsemme perhepedin ja taaperoimetyksen kautta (itse imetin 2 v ja ystäväni jopa 4 v) ja nukkuivat tuon ikäisinä vielä välillä vieressä. Nyt pojat ovat teini-iässä reippaita ja rohkeita oman tiensä kulkijoita, luokkansa pidetyimpiä ja reiluimpia tyyppejä, ystävällisiä ja empaattisia kaikille ja suhteet vanhempiin ovat hyvä ja läheiset. Emme todellakaan puhuneet missään neuvolassa näistä ratkaisuista, koska sieltä todellakin opetetaan että naisen pitää laittaa jo pikkuvauva pinnikseen ja hoidella miestä. Toisille äideillekään ei kannata puhua, koska tällainen herättää äideissä jotain omia traumoja, luultavasti siitä että heitä itseään ei pienenä hellitty ja pidetty lähellä kovin paljon.
On kaksi eri asiaa:
- se että lapsi saa tulla halutessaan viereen, hakemaan turvaa tms tai nukkumaan esim patjalla tms vanhemman huoneessa
- se että iso lapsi lähtökohtaisesti nukkuu aina vanhemman vieressä
Ekassa tapauksessa lapsi saa kasvaa terveesti irti, mutta saa turvaa halutessaan
Tokassa tapauksessa äiti takertuu väärällä tavalla ja lapsi ei opi kuuntelemaan omia tuntemuksiaan, eikä kasva
En oikein pysty liittämään 6-vuotiaaseen adjektiivia "iso".
Opettele.
Kuusivuotiaan kuuluu jo kasvaa sen verran että esim koulunkäynti tulee onnistumaan. Kaverien luona yökyläilyt jne ja kaikki ikätasoinen tekeminen.
En kyllä opettele. Siitä huolimatta, että 6-vuotias käy jo eskaria (meidän nuorempi lapsi on nyt eskarissa ja kulkee sinne itse koulubussilla), hän on vielä pieni lapsi. Ei tarvitse vielä 6-vuotiaan yökyläillä kaverien luona, ei ole meidän 3 vuotta vanhempikaan lapsi vielä koskaan ollut yökylässä kaverien luona.
6-vuotias on vielä tosi pieni.
Lapsi ei ehkä kasva mutta vanhemmat kasvaa.
Miksi aikuisten pitäisi nukkua keskenään? Paljon kuulee aikuisten naisten kertovan kuinka eivät osaa nukkua kun ei ole puolisoa vierellä. Eikö se ole outoa?
On normaalia nukkua lapsen vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tämä kuulostaa myös provolta, mutta asia on aivan ok tietenkin. Suomessa korostetaan itsenäisyyttä, omillaan pärjäämistä ja kovuutta, mutta jos lapsi saa erkaantua vanhemmasta omia aikojaan, niin hänelle tulee paras itseluottamus ja perusrohkeus. Minä ja paras ystäväni kasvatimme lapsemme perhepedin ja taaperoimetyksen kautta (itse imetin 2 v ja ystäväni jopa 4 v) ja nukkuivat tuon ikäisinä vielä välillä vieressä. Nyt pojat ovat teini-iässä reippaita ja rohkeita oman tiensä kulkijoita, luokkansa pidetyimpiä ja reiluimpia tyyppejä, ystävällisiä ja empaattisia kaikille ja suhteet vanhempiin ovat hyvä ja läheiset. Emme todellakaan puhuneet missään neuvolassa näistä ratkaisuista, koska sieltä todellakin opetetaan että naisen pitää laittaa jo pikkuvauva pinnikseen ja hoidella miestä. Toisille äideillekään ei kannata puhua, koska tällainen herättää äideissä jotain omia traumoja, luultavasti siitä että heitä itseään ei pienenä hellitty ja pidetty lähellä kovin paljon.
On kaksi eri asiaa:
- se että lapsi saa tulla halutessaan viereen, hakemaan turvaa tms tai nukkumaan esim patjalla tms vanhemman huoneessa
- se että iso lapsi lähtökohtaisesti nukkuu aina vanhemman vieressä
Ekassa tapauksessa lapsi saa kasvaa terveesti irti, mutta saa turvaa halutessaan
Tokassa tapauksessa äiti takertuu väärällä tavalla ja lapsi ei opi kuuntelemaan omia tuntemuksiaan, eikä kasva
En oikein pysty liittämään 6-vuotiaaseen adjektiivia "iso".
Opettele.
Kuusivuotiaan kuuluu jo kasvaa sen verran että esim koulunkäynti tulee onnistumaan. Kaverien luona yökyläilyt jne ja kaikki ikätasoinen tekeminen.
Miten koulunkäyntiä tai kaverikyläilyjä estää se jos nukkuu vanhemman kanssa samassa huoneessa? Ei meillä ainakaan ole estänyt, päin vastoin, ekaluokan ope sanoi ettei hän ennen ole tavannut lasta jolla kaikki koulualoituksessa olisi mennyt niin sujuvasti ja vaivattomasti. Nyt on kolmosella ja vielä ei ole ongelmia ilmaantunut, vaikka kausittain saattaa tulla viereen nukkumaan.
Alue: Aihe vapaa
Musta tämä kuulostaa myös provolta, mutta asia on aivan ok tietenkin. Suomessa korostetaan itsenäisyyttä, omillaan pärjäämistä ja kovuutta, mutta jos lapsi saa erkaantua vanhemmasta omia aikojaan, niin hänelle tulee paras itseluottamus ja perusrohkeus. Minä ja paras ystäväni kasvatimme lapsemme perhepedin ja taaperoimetyksen kautta (itse imetin 2 v ja ystäväni jopa 4 v) ja nukkuivat tuon ikäisinä vielä välillä vieressä. Nyt pojat ovat teini-iässä reippaita ja rohkeita oman tiensä kulkijoita, luokkansa pidetyimpiä ja reiluimpia tyyppejä, ystävällisiä ja empaattisia kaikille ja suhteet vanhempiin ovat hyvä ja läheiset. Emme todellakaan puhuneet missään neuvolassa näistä ratkaisuista, koska sieltä todellakin opetetaan että naisen pitää laittaa jo pikkuvauva pinnikseen ja hoidella miestä. Toisille äideillekään ei kannata puhua, koska tällainen herättää äideissä jotain omia traumoja, luultavasti siitä että heitä itseään ei pienenä hellitty ja pidetty lähellä kovin paljon.