Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kasvaako iso lapsi 6v jotenkin "vinoon", jos saa nukkua yöt äidin vieressä
02.09.2020 |
6-vuotias lapsi nukkui jo monta vuotta omassa sängyssä, josta kuitenkin tuli lähes joka yö viereen. Muutimme toiseen kotiin (sama paikkakunta) jolloin lapsi haki turvaa haluamalla tulla jo illalla äidin sänkyyn nukahtamaan. Huomasin että nukumme molemmat paremmin kun yöllisiä siirtymisiä ei tapahtunut ja niin jäimme perhepetiin.
Nyt kuitenkin terapeuttini sanoi että lapsi kannattaisi hänen oman kehityksensä vuoksi siirtää omaan sänkyyn ja huoneeseen. Että hän saattaa kehittää itselleen ajatuksen siitä että on jotenkin perheen/äidin "pikku mies" (olen yh), kun nukkuu ns miehen paikalla sängyssä.
Ajatus tuntui tosi häiritsevältä ja hämmentävältä. Olin ajatellut että lapsi tankkaa vieressä läheisyyttä ja turvaa illalla ja yöllä, ja siitä on hyvä lähteä sitten aamulla eskariin ja omiin seikkailuihin.
No, viime yönä laitoin lapsen sitten pitkästä aikaa omaan sänkyyn. Nukahtaminen oli vaikeaa, ja tuli yön aikana 3 kertaa viereen. Aivan katkonainen yö siis takana molemmilla.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Oon ymmärtänyt että on normaalia että lapset nukkuu vanhempien vieressä turvassa niin kuin eläimilläkin, mutta nytkö pilaankik tällä lapsen kehityksen??
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä.
Tässä ollaan asian ytimessä. Välttelevä kiintymyssuhdemalli on Suomessa se tavallisin, ja senkin kanssa pärjää eikä se välttämättä tarkoita ongelmia, mutta ei, se ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen ihanne. Siksi ihan rohkeasti saa välillä kyseenalaistaa tätä suomalaista itsenäistämisvimmaa.
Läheisriippuvuus ja vinksahtanut äitisuhde on suurimpia ongelmia Suomen maassa ja aiheuttaa hirvittäviä kärsimyksiä joka ikinen päivä.
Ja se että lapsi nukkuu kiinni äidissä ei takaa millään lailla tervettä kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhde on pään sisässä.
Tietenkään äidin kanssa nukkuminen ei takaa yhtään mitään, ei tässä kukaan niin ole väittänytkään. Mutta vuosien nuorisopsykiatrian työkokemuksella rohkenen sanoa että ainakaan siinä ikävaiheessa läheisriippuvuus tai liian tiivis äitisuhde ei johda hoidon tarpeeseen lähimainkaan niin usein kuin kokemus yksin jäämisestä omien tunteiden, pelkojen ja vastuiden kanssa. Vaikka turhan kietoutuneitakin perhesuhteita näkee, ne on ehkä suhteessa 1:10 niihin joissa lapsi jää vaille tarvitsemaansa hoivaa ja hellyyttä "koska on jo niin iso". 14-vuotias kertoo että on jo puoli vuotta suunnitellut itsensä ta.ppamista mutta ei ole kertonut pahasta olosta vanhemmille, kun jo ekaluokalla kotona tehtiin selväksi että ahdistus ja pelko on heikoille ja ite pittää pärjätä, noh noh, reippaasti nyt vain (sen verran muokattu esimerkki että ei riko salassapitovelvollisuutta mutta kuvaa realiteetteja).
Juuri tismalleen niin täällä äsken väitettiin.
Eikä lapsi millään tavoin jää ilman läheisyyttä vaikkei äidin kyljessä joka yö nukkuisikaan.
Et osaa edes lukea?
Täällä väitettiin, että vieressä nukkumisesta olisi jotain haittaa lapselle. Sellainen yleistys ei tuntunut sinua ollenkaan haittaavan.
Nyt kun joku ehdotti, että siitä olisikin hyötyä lapselle, aletaan huutaa että miten ei saa yleistää. Logiikka?
Niin väitettiin. kuten se terapeuttikin väitti.
Ei alettu.
Lukutaito?
Juuri tuossa yläpuolella itketään, miten nukkumisjärjestely ei takaa mitään, ja voi sitä hellyyttä antaa lapselle päivälläkin. Niin että onko sillä nukkumisella väliä vai eikö ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli jos miehen kanssa joskus muuttaisitte yhteen, menisitte naimisiin jne. miehen paikka on ikuisesti sohvalla?
Romanttista.
Ei vaan kuten yllä sanoin, sitten meillä olisi yhteinen makuuhuone. Minulla täytyisi kuitenkin olla myös jokin hiljainen tila, vaikka sitten se sohva, mihin pääsisin pakoon miehen kuorsausta. Ei ole reilua eikä tee höpöä parisuhteelle, jos toinen joutuu valvomaan kaikki yöt. Miehelle laihduttaminen (mikä luultavasti auttaisi vaivaan) on osoittautunut kauniisti sanottuna vaikeahkoksi. Ap
Mulla oli tollanen kaveri (poika) joka nukku äitinsä vieressä ylä-asteikäiseksi ja sittenkin kai vielä vanhempien huoneeseen järkätyllä parjalla.
Sitä oli ihan turha pyytää yökylään ja kerran mökkireissullekkin, kun pystyi olemaan varma että se soitti porukat hakemaan siinä illlalla. Ja nehän muuten tuli 100km päästä.
En tiedä miten hänen elämänsä on mennyt, erkaannuttiin kun ei uskaltanut olla mutsistaan erossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä.
Tässä ollaan asian ytimessä. Välttelevä kiintymyssuhdemalli on Suomessa se tavallisin, ja senkin kanssa pärjää eikä se välttämättä tarkoita ongelmia, mutta ei, se ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen ihanne. Siksi ihan rohkeasti saa välillä kyseenalaistaa tätä suomalaista itsenäistämisvimmaa.
Läheisriippuvuus ja vinksahtanut äitisuhde on suurimpia ongelmia Suomen maassa ja aiheuttaa hirvittäviä kärsimyksiä joka ikinen päivä.
Ja se että lapsi nukkuu kiinni äidissä ei takaa millään lailla tervettä kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhde on pään sisässä.
Tietenkään äidin kanssa nukkuminen ei takaa yhtään mitään, ei tässä kukaan niin ole väittänytkään. Mutta vuosien nuorisopsykiatrian työkokemuksella rohkenen sanoa että ainakaan siinä ikävaiheessa läheisriippuvuus tai liian tiivis äitisuhde ei johda hoidon tarpeeseen lähimainkaan niin usein kuin kokemus yksin jäämisestä omien tunteiden, pelkojen ja vastuiden kanssa. Vaikka turhan kietoutuneitakin perhesuhteita näkee, ne on ehkä suhteessa 1:10 niihin joissa lapsi jää vaille tarvitsemaansa hoivaa ja hellyyttä "koska on jo niin iso". 14-vuotias kertoo että on jo puoli vuotta suunnitellut itsensä ta.ppamista mutta ei ole kertonut pahasta olosta vanhemmille, kun jo ekaluokalla kotona tehtiin selväksi että ahdistus ja pelko on heikoille ja ite pittää pärjätä, noh noh, reippaasti nyt vain (sen verran muokattu esimerkki että ei riko salassapitovelvollisuutta mutta kuvaa realiteetteja).
Juuri tismalleen niin täällä äsken väitettiin.
Eikä lapsi millään tavoin jää ilman läheisyyttä vaikkei äidin kyljessä joka yö nukkuisikaan.
Et osaa edes lukea?
Täällä väitettiin, että vieressä nukkumisesta olisi jotain haittaa lapselle. Sellainen yleistys ei tuntunut sinua ollenkaan haittaavan.
Nyt kun joku ehdotti, että siitä olisikin hyötyä lapselle, aletaan huutaa että miten ei saa yleistää. Logiikka?
Niin väitettiin. kuten se terapeuttikin väitti.
Ei alettu.
Lukutaito?
Juuri tuossa yläpuolella itketään, miten nukkumisjärjestely ei takaa mitään, ja voi sitä hellyyttä antaa lapselle päivälläkin. Niin että onko sillä nukkumisella väliä vai eikö ole?
Ei itketä.
Rautalangasta:
- tuollainen nukkumajärjestely on lapselle haitaksi
- se ei todellakaan luo hyvää kiintymyssuhdetta
Loppupäätelmä:
- luovu haitallisesta nukkumajärjestelystä
- luo lapselle hyvä kiintymyssuhde
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä.
Tässä ollaan asian ytimessä. Välttelevä kiintymyssuhdemalli on Suomessa se tavallisin, ja senkin kanssa pärjää eikä se välttämättä tarkoita ongelmia, mutta ei, se ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen ihanne. Siksi ihan rohkeasti saa välillä kyseenalaistaa tätä suomalaista itsenäistämisvimmaa.
Läheisriippuvuus ja vinksahtanut äitisuhde on suurimpia ongelmia Suomen maassa ja aiheuttaa hirvittäviä kärsimyksiä joka ikinen päivä.
Ja se että lapsi nukkuu kiinni äidissä ei takaa millään lailla tervettä kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhde on pään sisässä.
Tietenkään äidin kanssa nukkuminen ei takaa yhtään mitään, ei tässä kukaan niin ole väittänytkään. Mutta vuosien nuorisopsykiatrian työkokemuksella rohkenen sanoa että ainakaan siinä ikävaiheessa läheisriippuvuus tai liian tiivis äitisuhde ei johda hoidon tarpeeseen lähimainkaan niin usein kuin kokemus yksin jäämisestä omien tunteiden, pelkojen ja vastuiden kanssa. Vaikka turhan kietoutuneitakin perhesuhteita näkee, ne on ehkä suhteessa 1:10 niihin joissa lapsi jää vaille tarvitsemaansa hoivaa ja hellyyttä "koska on jo niin iso". 14-vuotias kertoo että on jo puoli vuotta suunnitellut itsensä ta.ppamista mutta ei ole kertonut pahasta olosta vanhemmille, kun jo ekaluokalla kotona tehtiin selväksi että ahdistus ja pelko on heikoille ja ite pittää pärjätä, noh noh, reippaasti nyt vain (sen verran muokattu esimerkki että ei riko salassapitovelvollisuutta mutta kuvaa realiteetteja).
Juuri tismalleen niin täällä äsken väitettiin.
Eikä lapsi millään tavoin jää ilman läheisyyttä vaikkei äidin kyljessä joka yö nukkuisikaan.
Et osaa edes lukea?
"Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä."
Ajattelitko että tässä lukee suoraan "jos nukkuu vanhemman kanssa = turvallinen kiintyminen" ja "jos ei nuku vanhemman kanssa = välttelevä kiintyminen"? Lukutaito on muutakin kuin kirjaimien ja sanojen tunnistamista, esim. sarkasmi ja kärjistäminen argumentointikeinoina on hyvä tunnistaa.
Kyllä siinä juurikin niin lukee.
Siinä lukee sellainen pieni sana kuin ”voi”. Nähdäkseni keskeinen kysymys on se, kokeeko lapsi olonsa turvalliseksi ja tunteensa hyväksytyiksi.
T. Tuon lainatun kirjoittanut.Eli et tiedä mitä tarkoitit tarkalleen ottaen?
Toki tiedän mitä tarkoitan. Ongelma on nyt vastaanottopäässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tollanen kaveri (poika) joka nukku äitinsä vieressä ylä-asteikäiseksi ja sittenkin kai vielä vanhempien huoneeseen järkätyllä parjalla.
Sitä oli ihan turha pyytää yökylään ja kerran mökkireissullekkin, kun pystyi olemaan varma että se soitti porukat hakemaan siinä illlalla. Ja nehän muuten tuli 100km päästä.
En tiedä miten hänen elämänsä on mennyt, erkaannuttiin kun ei uskaltanut olla mutsistaan erossa.
No kuten sanoin, mun lapsi on joka toisen viikonlopun isällään ja lisäksi ennen korona-aikaa ollut säännöllisesti mummolassa yökylässä useamman yön pätkissä. Myös satunnaisesti serkuillaan. Ei ole ongelmia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä.
Tässä ollaan asian ytimessä. Välttelevä kiintymyssuhdemalli on Suomessa se tavallisin, ja senkin kanssa pärjää eikä se välttämättä tarkoita ongelmia, mutta ei, se ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen ihanne. Siksi ihan rohkeasti saa välillä kyseenalaistaa tätä suomalaista itsenäistämisvimmaa.
Läheisriippuvuus ja vinksahtanut äitisuhde on suurimpia ongelmia Suomen maassa ja aiheuttaa hirvittäviä kärsimyksiä joka ikinen päivä.
Ja se että lapsi nukkuu kiinni äidissä ei takaa millään lailla tervettä kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhde on pään sisässä.
Tietenkään äidin kanssa nukkuminen ei takaa yhtään mitään, ei tässä kukaan niin ole väittänytkään. Mutta vuosien nuorisopsykiatrian työkokemuksella rohkenen sanoa että ainakaan siinä ikävaiheessa läheisriippuvuus tai liian tiivis äitisuhde ei johda hoidon tarpeeseen lähimainkaan niin usein kuin kokemus yksin jäämisestä omien tunteiden, pelkojen ja vastuiden kanssa. Vaikka turhan kietoutuneitakin perhesuhteita näkee, ne on ehkä suhteessa 1:10 niihin joissa lapsi jää vaille tarvitsemaansa hoivaa ja hellyyttä "koska on jo niin iso". 14-vuotias kertoo että on jo puoli vuotta suunnitellut itsensä ta.ppamista mutta ei ole kertonut pahasta olosta vanhemmille, kun jo ekaluokalla kotona tehtiin selväksi että ahdistus ja pelko on heikoille ja ite pittää pärjätä, noh noh, reippaasti nyt vain (sen verran muokattu esimerkki että ei riko salassapitovelvollisuutta mutta kuvaa realiteetteja).
Juuri tismalleen niin täällä äsken väitettiin.
Eikä lapsi millään tavoin jää ilman läheisyyttä vaikkei äidin kyljessä joka yö nukkuisikaan.
Et osaa edes lukea?
Täällä väitettiin, että vieressä nukkumisesta olisi jotain haittaa lapselle. Sellainen yleistys ei tuntunut sinua ollenkaan haittaavan.
Nyt kun joku ehdotti, että siitä olisikin hyötyä lapselle, aletaan huutaa että miten ei saa yleistää. Logiikka?
Niin väitettiin. kuten se terapeuttikin väitti.
Ei alettu.
Lukutaito?
Juuri tuossa yläpuolella itketään, miten nukkumisjärjestely ei takaa mitään, ja voi sitä hellyyttä antaa lapselle päivälläkin. Niin että onko sillä nukkumisella väliä vai eikö ole?
Ei itketä.
Rautalangasta:
- tuollainen nukkumajärjestely on lapselle haitaksi
- se ei todellakaan luo hyvää kiintymyssuhdetta
Loppupäätelmä:
- luovu haitallisesta nukkumajärjestelystä
- luo lapselle hyvä kiintymyssuhde
Sinun kannattaa perehtyä kiintymyssuhdeteoriaan. Selvästikään nyt et ymmärrä koko käsitettä.
6-vuotiaan kiintymyssuhdemallia ei ”luoda”. Se on yhtä älytön ajatus kuin että ”synnytä hänet uudelleen”.
6-vuotiaan kanssa eletään arkea hänen tunteitaan kuunnellen ja ikätasoisesti vastuuta antaen. Kukaan meistä ei pysty sanomaan, mikä on ap:n perheelle oikea nukkumisjärjestely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että aikuiset miehet mielestäsi eivät keskimäärin uskalla nukkua yksin?
Varmaan jollain ÄO 50 tuolleen vois päätellä.
Jos mies lähtee lätkimään nimenomaan siksi, ettei saa nukkua naisen vieressä, hänellä täytyy olla jotakin vakavia ongelmia yksin nukkumisen suhteen. Turvattomuuden tunnetta veikkaisin.
Ja oma lapsi sitten pitää opettaa siihen, että vieressä pitää nukkua. :D
Kun lapsi saa nukkua lapsena vieressä, hän ehkä uskaltaa nukkua aikuisena yksin.
Vai ajattelitko sinä niin päin, että kun lapsuuden kituuttaa pelokkaana omassa huoneessa yksin, voi sitten isona miehenä ansaitusti vaatia vaimolta sänkypaikkaa lätkimään lähdöllä uhaten?
Ai nekö lapset ei uskalla nukkua aikuisena yksin, jotka ovat jo lapsena nukkuneet omissa sängyissään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hoidatte jokapäiväisen seksin.
Onko lapset mukana toiminnassa vai... miten?Minä en luopuisi suhteessa parhaasta asiasta mistään syystä.
N. 47
paneeko miehesi sua kun nukut vai miten nukkuminen ja seksi liittyy toisiinsa?
Ei pane kun nukun.
Yleensä hän tyydyttää minut suulla tai muin tavoin ennen yhdyntää, tämä ennen nukkumaanmenoa.
En onnistuisi jos lapsemme olisi silloin samassa sängyssä.
N. 47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että miesystäväni ilahtui kovasti terapeutin neuvosta. Hän kokee että lapsi vie "hänen paikkansa" sängystä, jos vaikka muutetaan yhteen. Hänen mielestä lapset pitäisi kasvattaa omatoimisuuteen ja itsenäisyyteen. Kokee kyllä muutenkin että mun ja lapsen side on niin vahva, että hänelle ei oikein ole siinä tilaa. Lapsi menee mulla kuitenkin aina miehen edelle, ei voi mitään.
Suoraan sanottuna nukun itse paljon mielummin pienen hiljaisen lapsen kuin 90-kiloisen kuorsaavan ukon vieressä, vaikka muuten ihan mukava mies onkin. Ap
No tämä muuttaa tilannetta kyllä mielestäni aika paljonkin. Aloituksesta ajattelin, että mikäs siinä jos sinkkuäidin vieressä nukkuu, mutta kuvioissa onkin mies, kuinka vakavasta suhteesta on kyse? Onko todennäköistä että joskus muuttaisitte saman katon alle? Tätä voisi ennakoida ja opettaa se lapsi nukkumaan omassa sängyssään, tottakai se on aluksi vaikeaa, varsinkin kun lapsi on oppinut tuollaisen käytösmallin, että yöllä kun herää niin pääsee äidin kainaloon.
En suosittele tekemään niin, että mies muuttaa joskus teille ja syrjäyttää sen lapsen äidin viereltä. Siinä on lapsella sellainen viha ja toivottomuus sitten päällä ja tulee purkamaan sen siihen mieheen, joka vei "äidin" lapselta.
Vierailija kirjoitti:
Armeijassa oli yksi outo tyyppi joka oli nukkunut koko ikänsä äidin vieressä, yhtään yötä ei ollut nukkunut muualla.
Voitte arvata miten pitkään oli armeijassa.
Mistä ihmeestä te saitte tietää, että hän oli nukkunut aina äidin vieressä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että aikuiset miehet mielestäsi eivät keskimäärin uskalla nukkua yksin?
Varmaan jollain ÄO 50 tuolleen vois päätellä.
Jos mies lähtee lätkimään nimenomaan siksi, ettei saa nukkua naisen vieressä, hänellä täytyy olla jotakin vakavia ongelmia yksin nukkumisen suhteen. Turvattomuuden tunnetta veikkaisin.
Ja oma lapsi sitten pitää opettaa siihen, että vieressä pitää nukkua. :D
Kun lapsi saa nukkua lapsena vieressä, hän ehkä uskaltaa nukkua aikuisena yksin.
Vai ajattelitko sinä niin päin, että kun lapsuuden kituuttaa pelokkaana omassa huoneessa yksin, voi sitten isona miehenä ansaitusti vaatia vaimolta sänkypaikkaa lätkimään lähdöllä uhaten?
Ai nekö lapset ei uskalla nukkua aikuisena yksin, jotka ovat jo lapsena nukkuneet omissa sängyissään?
Kyllä se yleensä näin päin menee ihmisillä ja jopa eläimillä. Liian aikaisin emosta vieroitetut koiran- ja kissanpennut kehittävät eroahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että aikuiset miehet mielestäsi eivät keskimäärin uskalla nukkua yksin?
Varmaan jollain ÄO 50 tuolleen vois päätellä.
Jos mies lähtee lätkimään nimenomaan siksi, ettei saa nukkua naisen vieressä, hänellä täytyy olla jotakin vakavia ongelmia yksin nukkumisen suhteen. Turvattomuuden tunnetta veikkaisin.
Ja oma lapsi sitten pitää opettaa siihen, että vieressä pitää nukkua. :D
Kun lapsi saa nukkua lapsena vieressä, hän ehkä uskaltaa nukkua aikuisena yksin.
Vai ajattelitko sinä niin päin, että kun lapsuuden kituuttaa pelokkaana omassa huoneessa yksin, voi sitten isona miehenä ansaitusti vaatia vaimolta sänkypaikkaa lätkimään lähdöllä uhaten?
Ai nekö lapset ei uskalla nukkua aikuisena yksin, jotka ovat jo lapsena nukkuneet omissa sängyissään?
Kyllähän nuo aikuisten kesken nukkumisesta mouhkaavat vaikuttavat hyvinkin läheisriippuvaisilta ja ongelmaisilta. Ehkä olisi toisin jos olisivat saaneet lapsena nukkua vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä.
Tässä ollaan asian ytimessä. Välttelevä kiintymyssuhdemalli on Suomessa se tavallisin, ja senkin kanssa pärjää eikä se välttämättä tarkoita ongelmia, mutta ei, se ei ole mikään tavoittelemisen arvoinen ihanne. Siksi ihan rohkeasti saa välillä kyseenalaistaa tätä suomalaista itsenäistämisvimmaa.
Läheisriippuvuus ja vinksahtanut äitisuhde on suurimpia ongelmia Suomen maassa ja aiheuttaa hirvittäviä kärsimyksiä joka ikinen päivä.
Ja se että lapsi nukkuu kiinni äidissä ei takaa millään lailla tervettä kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhde on pään sisässä.
Tietenkään äidin kanssa nukkuminen ei takaa yhtään mitään, ei tässä kukaan niin ole väittänytkään. Mutta vuosien nuorisopsykiatrian työkokemuksella rohkenen sanoa että ainakaan siinä ikävaiheessa läheisriippuvuus tai liian tiivis äitisuhde ei johda hoidon tarpeeseen lähimainkaan niin usein kuin kokemus yksin jäämisestä omien tunteiden, pelkojen ja vastuiden kanssa. Vaikka turhan kietoutuneitakin perhesuhteita näkee, ne on ehkä suhteessa 1:10 niihin joissa lapsi jää vaille tarvitsemaansa hoivaa ja hellyyttä "koska on jo niin iso". 14-vuotias kertoo että on jo puoli vuotta suunnitellut itsensä ta.ppamista mutta ei ole kertonut pahasta olosta vanhemmille, kun jo ekaluokalla kotona tehtiin selväksi että ahdistus ja pelko on heikoille ja ite pittää pärjätä, noh noh, reippaasti nyt vain (sen verran muokattu esimerkki että ei riko salassapitovelvollisuutta mutta kuvaa realiteetteja).
Juuri tismalleen niin täällä äsken väitettiin.
Eikä lapsi millään tavoin jää ilman läheisyyttä vaikkei äidin kyljessä joka yö nukkuisikaan.
Et osaa edes lukea?
"Kyllä lapsi voi siinä suhteessa kasvaa vinoon, että hänelle ei kehitykään lievästi välttelevä kiintymyssuhdemalli, kuten suomalaiselle yleensä."
Ajattelitko että tässä lukee suoraan "jos nukkuu vanhemman kanssa = turvallinen kiintyminen" ja "jos ei nuku vanhemman kanssa = välttelevä kiintyminen"? Lukutaito on muutakin kuin kirjaimien ja sanojen tunnistamista, esim. sarkasmi ja kärjistäminen argumentointikeinoina on hyvä tunnistaa.
Kyllä siinä juurikin niin lukee.
Siinä lukee sellainen pieni sana kuin ”voi”. Nähdäkseni keskeinen kysymys on se, kokeeko lapsi olonsa turvalliseksi ja tunteensa hyväksytyiksi.
T. Tuon lainatun kirjoittanut.Eli et tiedä mitä tarkoitit tarkalleen ottaen?
Toki tiedän mitä tarkoitan. Ongelma on nyt vastaanottopäässä.
No sit varmaan vaikee ymmärtää, jos se vastaanotto ei oikein toimi.
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Tämäkin on niin vinksahtanutta että kaikenmaailman miesten pitäisi olla äitien elämässä tärkeämpää kuin omien lasten! Mistä tallainen ajatusmalli tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitten ihme, jos edellinenkin mies lähteny lätkimään, jos ap nukkuu mieluumin oman lapsensa kanssa kuin miehen.
Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että aikuiset miehet mielestäsi eivät keskimäärin uskalla nukkua yksin?
Varmaan jollain ÄO 50 tuolleen vois päätellä.
Jos mies lähtee lätkimään nimenomaan siksi, ettei saa nukkua naisen vieressä, hänellä täytyy olla jotakin vakavia ongelmia yksin nukkumisen suhteen. Turvattomuuden tunnetta veikkaisin.
Ja oma lapsi sitten pitää opettaa siihen, että vieressä pitää nukkua. :D
Kun lapsi saa nukkua lapsena vieressä, hän ehkä uskaltaa nukkua aikuisena yksin.
Vai ajattelitko sinä niin päin, että kun lapsuuden kituuttaa pelokkaana omassa huoneessa yksin, voi sitten isona miehenä ansaitusti vaatia vaimolta sänkypaikkaa lätkimään lähdöllä uhaten?
Ai nekö lapset ei uskalla nukkua aikuisena yksin, jotka ovat jo lapsena nukkuneet omissa sängyissään?
Kyllä se yleensä näin päin menee ihmisillä ja jopa eläimillä. Liian aikaisin emosta vieroitetut koiran- ja kissanpennut kehittävät eroahdistusta.
Eläimillä se onkin ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos miehen kanssa joskus muuttaisitte yhteen, menisitte naimisiin jne. miehen paikka on ikuisesti sohvalla?
Romanttista.
Meillä on ainakin jokaisella oma sänky, aikuisillakin. Talo ostettiin niin että jokaisella oma makuuhuone. Nukutaan milloin mitenkin, kunhan kaikki nukkuu. Panemaan pääsee missä vaan, riittää kunhan lapset eri tilassa. Ei ole sohva aina se mihin "joutuu" siirtymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hoidatte jokapäiväisen seksin.
Onko lapset mukana toiminnassa vai... miten?Minä en luopuisi suhteessa parhaasta asiasta mistään syystä.
N. 47
paneeko miehesi sua kun nukut vai miten nukkuminen ja seksi liittyy toisiinsa?
Ei pane kun nukun.
Yleensä hän tyydyttää minut suulla tai muin tavoin ennen yhdyntää, tämä ennen nukkumaanmenoa.
En onnistuisi jos lapsemme olisi silloin samassa sängyssä.N. 47
Tässä tuli kyllä liikaa informaatiota minulle.
Mutta ylipäätään jos seksiä täytyy harrastaa tietyllä kellonlyömällä ja tietyssä paikassa, on ehkä parasta ettei perheessä ole lapsia ollenkaan.
No ei kasva.
Mun tyttö nukku koko lapsuuden vieressäni jotain 13v asti, ja nukkuu vieläkin toisinaan jos on kipeä tai masis, on nyt 17v.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä haluaisin tarjota lapselle niin paljon turvaa ja läheisyyttä kuin hän haluaa. Itse en ole niitä lapsena saanut koska isäni halusi että nukumme omissa huoneissa jo ihan pienenä, meidät laitetaan hoitoon 1v ikäisenä jne. Pelotti olla yksin ja olisin itse tarvinnut paljon enemmän hellittelyä ja läheisyyden tuomaa turvaa. Tätä on sitten aikuisena paikkailtu. Ja ei, ei oman lapseni avulla.
Uskon että kun läheisyyttä on tankannut pienenä riittävästi, on helppo itsenäistyä omille siivilleen. Jos siitå on lapsena jäänyt paitsi, sitä hakee koko aikuisikänsä toisista ihmisistä. Äidin- tai isänrakkautta ei kuitenkaan korvaa mikään aikuinen parisuhde. Ap