Lue keskustelun säännöt.
Kertomuksia synnytysloukkauksista
18.09.2013 |
Nämä tarinat kertovat omalla tavallaan, miksi synnytykseen on Todella tärkeää valmistautua etukäteen. Esim. synnytystoivelistan tekeminen on hyvin tärkeää, koska synnytyskivuissa on vaikeaa, jopa mahdotonta kertoa toiveistaan. Siinä tilanteessa myös isän ja/tai doulan rooli äidin mielipiteiden ja toiveiden ilmaisijana on tärkeää.
http://synnytysloukkaus.wordpress.com/kertomukset/
Kommentit (151)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 18:38"]
Synnytys samoin kuin läheisen tai oma kuolema/vakava sairaus ovat tilanteita joissa ihminen on todella herkkänä, jokainen väärinkin ymmärretty sana ja äänenpaino voi jäädä loppuiäksi kummittelemaan.
Omista synnytyksistäni on pari vuosikymmentä, mutta silloin ainakin pari päivää synnytyksestä juteltiin synnyksessä avustaneen kätilön kanssa synnytyksen kulusta, ymmärsin miksi sattui niin h..sti ja miksi en saanut kivunlievitystä, miksi kätilö oli niin jämäkkä jne. Koska en tiennyt että tälläinen keskustelu käydään en osannut varautua kysymyksin, ainoastaan se jäi harmittamaan.
En tiedä tapahtuuko tuollaista keskustelua enää kun sairaalasta päästään niin nopeasti pois, jos ei, olisi se palautettava ettei ihmisten tarvitsisi kirjoitella nettiin synnytysloukkauksista, jo on typerä sana.
[/quote]
Symnytin esikoiseni TYKSissä 2007. Synnytys ei edennyt ihan normaalisti, ja etenkin ponnistusvaihe pitkittyi reilusti. Seuraavana päivänä kätilö tuli osastolle kysymään, olinko saanut traumoja synnytyksestä. Olin iloinen käynnistä - oli aivan ihana ihminen - enkä ollut mitenkään katkera vaikka todella kipeä olinkin. Hoitajat sitten ihmettelivät miksi kätilö oli tullut käymään, kun "eihän se enää ollut tapana". Onneksi kävi! Vieläkin muistelen lämmöllä :) (Tosin ne traumat nousivat pintaan kesken seuraavan synnytyksen, mutta silloin rauhoitteluun riitti kätilön kosketus, katse ja pari napakkaa sanaa, ja kaikki meni hyvin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa muistaa, että myös kätilö on ihminen. Kätilö tekee työtään ja joikaisella on oikeus työrauhaan ja turvallisen työilmapiiriin. Jos siis riehutte, huudatte, uhkailette, kiroilette ja käyttäydytte epäasiallisesti kätilöä kohtaan (vaikka olisi millaiset kivut ja vaikka suunnitelmat olisi menneet miten pieleen), niin kätilöllä on kyllä oikeus huomauttaa käytöksestänne ihan napakastikin, tai vaikka hakea lisää henkilökuntaa turvakseen. Ei kätilönkään tarvitse kaikkea kuunnella ja sietää. Myös synnyttävän äidin on vaan osattava käyttäytyä ihmisiksi.
2 synnytystä takana ja kätilöitä ollut molemmissa monta, vuorojen vaihtumisen takia.
kaikista jäi positiivinen kuva mieleeni.
mitään toiveita ei ollut, muuta kuin mahd.epiduraali puutudus.
synnytykset olivat kamalia kipujen takia, sain viimeisessä sellaisen paniikki kohtauksen että pyörryin moneen otteeseen kun henki salpaantui.
kätilöt tekivät kaikkensa eteeni ja olivat tiukkoja mutta empaattisia.
lämmöllä ja kiitollisuudella heitä muistelen.
tikkaamista en osaa sanoa kun ei ole yhtäkään tikkiä "sinne" laitettu.
Sen sijaan, synnytyksen jälkeen vuodeosastolla oli Muutama hoitaja, jotka vain yksinkertaisesti olivat todella töykeitä Ja erittäin hyökkääviä.
olin ns. helppo potilas, en pyytänyt kipulääkkeitä tai kertaakaan soittanut kelloa, tai käynyt hoitajien huoneessa.
joten vaivaa minusta ei ollut, esikoisenkin synnytin 22pv ja 24pv lähdimme jo kotiin. Viimeisestä olin vain yhden pakollisen yön.
mutta ne negatiiviset hetket, ovat niin pieniä hetkiä elämässä, kun sen käärön saa kotiin, niin kaikki oli sen arvoista. Jos palkka on oma,terve lapsi, ei voi kuin kiittää ja kumartaa. Yksin en olisi moiseen pystynyt.
On olemassa erilaisia ihmisiä, se vain täytyy hyväksyä, että joka ainoalle alalle sattuu muutama mätämuna.
mutta koko alaa ei sen takia kannata vetää lokaan.
voimia kaikille, kenellä on huonoja ja tai järkyttäviä kokemuksia.
toivottavasti pääsette niiden yli, ja me, joilla ei niitä ole, emme saisi niitä tunteita vähätellä.
jokaisen synnytys on ollut ainutkertainen kokemuksineen ja jokaisella on oikeutensa omiin tuntemuksiinsa.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 23:55"]
kannattaa muistaa, että myös kätilö on ihminen. Kätilö tekee työtään ja joikaisella on oikeus työrauhaan ja turvallisen työilmapiiriin. Jos siis riehutte, huudatte, uhkailette, kiroilette ja käyttäydytte epäasiallisesti kätilöä kohtaan (vaikka olisi millaiset kivut ja vaikka suunnitelmat olisi menneet miten pieleen), niin kätilöllä on kyllä oikeus huomauttaa käytöksestänne ihan napakastikin, tai vaikka hakea lisää henkilökuntaa turvakseen. Ei kätilönkään tarvitse kaikkea kuunnella ja sietää. Myös synnyttävän äidin on vaan osattava käyttäytyä ihmisiksi.
[/quote]
"Myös"... - Entä kätilön? Kuka tässä oikeasti on kenenkin armoilla, kätilökö synnyttäjän vai synnyttäjä kätilön?
Kun sain kuopukseni,synnytyksessä oli kolme kätilöä. Eka oli ihan ok,asiallinen ja kuunteli minua,synnyttävää äitiä. Halusin liikkua ja minua ei tällä kertaa kahlittu sänkyyn niinkuin esikoiseni synnytyksessä (se oli kamala kokemus)! sydänäänet kuunneltiin ihan pystyasennossa ja se oli iso helpotus. Keskimmäinen kätilö oli kamala,tiuski ja äyski...en mielestäni käyttäytynyt mitenkään hankalasti mutta se nainen oli todellinen bitch. Oli onneksi vain tunnin ja loput hoiti mukavan empaattinen kätilö. en olisi halunnut oksitosiinia vauhdittamaan synnytystä kun ensimmäisessä synnytyksessä siitä oli jäänyt niin kamalat muistikuvat. Pyynnöstäni huolimatta oksitosiini piti laittaa koska "vauva piti saada syntymään sen vuoron aikana",näin kommentoi kätilö. Okei,toissynnyttäjänä oli synnytykseni kestänyt jo melko pitkään,vajaa 6h mutta silti...siitä jäi kyllä vähän tympeä maku. No,oksitosiini vauhditti homman niin että tyttö syntyi puolen tunnin päästä ja kaikki meni hyvin... Mutta jotenkin se että synnyttävä äiti on vain kone jonka pitää saada mahd.pian vauva pihalle ja sali vapaaksi... :( kun kyse ei tosiaan ollut mistään sydänäänistä tms vaan että vauva syntyy vuoron aikana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on ärsyttävän paljon olkiukkoargumentointia sekä toisten kokemusten mitätöintiä. Ei kai kukaan oikeasti ajattele, että koska juuri itselle on sattunut vain ihania kätilöitä, niin kaikki toisenlaiset kokemukset ovat keksittyjä?
Olkiukkoja taas rakennellaan ilkeistä, huonosti käyttäytyvistä, hemmotelluista, liikaa vaativista ja kätilöitä juoksuttavista synnyttäjistä, jotka ansaitsevat tulla kohdelluksi huonosti. On ihan OK todeta, että synnyttäjissäkin voi olla vikaa. Sen sijaan ei ole OK mitätöidä kokonaista armeijaa traumaattisia kokemuksia väittämällä ihmistä edes tuntematta, että kattoisit kuule peiliin, oma syys. Oman arkisen kokemukseni perusteella huonosti kohdelluksi voivat joutua nimenomaan kiltit, hoitajien ja lääkäreiden auktoriteettia kunnioittavat potilaat.
Väkivalta, solvaaminen tms menevät toki liian pitkälle, mutta jos kätilö pelästyy kiroilua, huutamista tai sitä, ettei synnyttäjä pysty toimimaan kaikkien normaalien käyttäytymissääntöjen mukaan pahimpien kipuaaltojen aikana, hän on kyllä väärällä alalla. "Kaikilla on huonommat päivänsä, ja joku semi-ok:n kätilön huono päivä voi valitettavasti osua sun megatärkeään elämänmullistavaan päivään." <- Toivon todella, ettet koskaan ole kätilöni. Asenteesi on juuri sellainen, jota pelkään. Paitsi, että pidät hyväksyttävänä oman huonon päivän vaikuttamista työsi laatuun, suhtaudut pilkallisesti siihen, että naiselle synnyttäminen on - tosiaan - megatärkeä ja mullistava kokemus, joka jää mieleen loppuelämäksi ja voi vaikuttaa loppuelämän laatuun.
Esittää toiveita tai on tehnyt synnytyssuunnitelman = Elämysmatkailija, joka ei tiedä että synnytys sattuu, eikä sitä, että tärkeintä on saada ulos elävä vauva. Ei kykene ymmärtämään että joskus suunnitelmat muuttuvat. Normaali synnyttäjä tietää että synnytykseen valmistautuminen, kivun sietämisen harjoittelu hengitystekniikoin yms. on vain kätilöitä loukkaavaa huuhaata, joka sitä paitsi tekee synnyttäjästä tyhmän ja vaativan.
Saa töykeän kätilön = Huonokäytöksinen nainen, joka kohtaa kaikkialla muuallakin vain ikävästi käyttäytyviä ihmisiä. Tämä johtuu hänen omasta käytöksestään ja synnytyssalissa erityisesti kiroilusta, solvaamisesta ja huutamisesta. Myös synnytyssuunnitelman tekeminen loukkaa kätilöitä niin, että he eivät voi hillitä tunteitaan vaan kohtelevat synnyttäjää huonosti, minkä hän silloin ansaitseekin.
Hyvä synnyttäjä = Luottaa kätilöihin ja siihen, että toimenpiteiden syy on aina perusteltu eikä koskaan esimerkiksi kiire tai resurssien vähyys. On kohdannut vain mukavia kätilöitä ja lääkäreitä ja on sitä mieltä että ne, joiden kohdalle on osunut toisenlaisia, ovat itse siihen syyllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kirjoitettu, #84, minustakin synnytys on kokemus, jolla voi olla sekä psyykkisessä että fyysisessä mielessä kauaskantoisia seurauksia!
Mä kirjoitin tuolla edellisellä sivulla keskeytyneestä synnytyksestäni, mutta vaikka olenkin sitä mieltä, että kätilöt toimivat väärin, en silti pitänyt kätilöitä epämiellyttävinä tai ammattitaidottomina. Olen enemmän sitä mieltä, että synnytyksen hoitamisen filosofia on lähtökohtaisesti väärä, siinä keskitytään toimenpiteisiin ja lääkintään, ei siihen, että äitiä autettaisiin synnyttämään hänen oma näkökulmansa huomioiden. Minusta ainakin täällä asia on unohdettu täysin, alkaen siitä, että minkäälaista synnytysvalmennusta ei ole! On vain perhevalmennus.
Jos äiti oppisi itse lievittämään kipuaan, voisi synnytys jo lähtökohtaisesti sukeutua helpommaksi. Oon itse joogannut vuosia, joten erilaisten asentojen ja hengitystekniikoiden kokeileminen oli mulle luonnollista, mutta kukaan ei mua asiassa synnärillä neuvonut. Jos ei kipua osaa lievittää, voi kyädä kuten huonekaverilleni prenalla, joka makasi sängyssä ja pyysi koko ajan lisää kipulääkettä (huom. en nyt tässä pidä häntä mitenkään huonona ihmisenä, ja voi olla, että hänellä oli niin kovat kivut, että liikkuminen ym. ei olisi auttanut - en voi tietää! Tiedän myös sen, että kipu voi olla synnytyksessä niin kovaa, että se estää synnytyksen normaalin kulun ja siinä puudute voi tarjoja tärkeän avun.)
Nyt oon synnyttänyt kerran, joten seuraavalla kerralla tiedän, mitä aion toivoa. Mielestäni toiveet ja asioiden miettiminen, tiedon kerääminen ja henkinen valmistautuminen auttavat. Esim. se, että hyväksyy kivun ja ymmärtää, että se kuuluu synnytykseen. Toki kipu voi sitten olla niin kovaakin, että puudutus on ihan paikallaan.
#58
Laitan nyt kätilönä yhden kommentin tähän. Synnytystoivelistat on ihan ok, mutta synnytyssuunnitelma jo sanana on väärä. Synnytys harvoin menee suunnitellusti , mutta on ihan mukavaa hoitaa sellaisenkin äidin synnytystä, jolla on toiveita ja aktiivista asennetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
87, olen synnyttäjänä miettinyt ihan samaa, koska tiedän, etten voi synnytyksen kulkua itse hallita. Muista kuitenkin, että tuota synnytyssuunnitelma-sanaa eivät ole keksineet synnyttäjät, vaan terveydenhuoltoalan ammattilaiset itse.
Itse sain neuvolasta yhden A4:n mittaisen "toivelistan", johon voi kirjoittaa ajatuksiaan. Jos nyt tuon paperin vuoksi olen jonkun kätilön silmissä raideria tyrkyttävä hemmoteltu elämysmatkailija, vika ei kyllä ole ainakaan minussa.
Ehkä kyse on ilkeiden neuvolantätien ja kätilöiden salaliitosta. Kun ilkeä neuvolantäti on ensin saanut murskattua tulevan äidin itsetunnon painokommenteilla ja vietyä ilon odotuksesta pelottelemalla ties millä vaaroilla, hän antaa vielä mukaan toivelistan. Neuvolantätihän tietää että toivelista on kätilöille kuin punainen vaate, ja varmistaa sillä ettei synnyttäjä saa sekuntiakaan ystävällistä hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:10"]
Epäitsekkäästi ja jalosti?
Hei tyyppi, kätilöt ovat ihmisiä. Kaikilla on huonommat päivänsä, ja joku semi-ok:n kätilön huono päivä voi valitettavasti osua sun megatärkeään elämänmullistavaan päivään.
En ole kätilö mutta todella hyvin ymmärrän että normaalin työpäivän rutiineihin eivät vaan kuulu epäitsekkyys ja jalous.
[/quote]
Kuules nyt. Jokaisella meillä on huonoja päiviä, mutta ei niitä voi purkaa kanssaihmisiin miten lystää.
Minulle kätilö sanoi, kun ponnistusvaihe oli kestänyt jo lähes tunnin ja itkin, että käyttäydyn kuin viisivuotias. Ja sen sanoi tympeästi. Synnytykseni päättyi hätäsektioon, koska vauva oli väärässä asennossa tulossa eikä siksi mahtunut. Kyllä sitä imukupilla yritettiin ennen hätäsektiopäätöstä. Ja kätilö muisti myös senkin sanoa ennen tuota imukuppikiskontaa, että koska minä en kunnolla ponnista, niin kohta haetaan sitten lääkäri ja imukuppi. Ja totuus oli, että ponnistin aivan oikein, mutta lapsi vaan ei sieltä pystynyt tulemaan.
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 10:10"]
Epäitsekkäästi ja jalosti?
Hei tyyppi, kätilöt ovat ihmisiä. Kaikilla on huonommat päivänsä, ja joku semi-ok:n kätilön huono päivä voi valitettavasti osua sun megatärkeään elämänmullistavaan päivään.
En ole kätilö mutta todella hyvin ymmärrän että normaalin työpäivän rutiineihin eivät vaan kuulu epäitsekkyys ja jalous.
[/quote]
Kuules nyt. Jokaisella meillä on huonoja päiviä, mutta ei niitä voi purkaa kanssaihmisiin miten lystää.
Minulle kätilö sanoi, kun ponnistusvaihe oli kestänyt jo lähes tunnin ja itkin, että käyttäydyn kuin viisivuotias. Ja sen sanoi tympeästi. Synnytykseni päättyi hätäsektioon, koska vauva oli väärässä asennossa tulossa eikä siksi mahtunut. Kyllä sitä imukupilla yritettiin ennen hätäsektiopäätöstä. Ja kätilö muisti myös senkin sanoa ennen tuota imukuppikiskontaa, että koska minä en kunnolla ponnista, niin kohta haetaan sitten lääkäri ja imukuppi. Ja totuus oli, että ponnistin aivan oikein, mutta lapsi vaan ei sieltä pystynyt tulemaan.
[/quote]
Tästä unohtui tärkein, kätilö pyysi minulta anteeksi seuraavana päivänä, kun olin päässyt vuodeosastolle ja oli keskustelun aika. Miehelleni hän sanoi jo yöllä, kun vei vauvan näytille, että on pahoillaan kovuudestaan, että ei tiennyt vauvan olevan jumissa.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 22:19"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 20:58"]
Kyllä synnytysloukkaus on kuitenkin paljon lievempi sana, kuin Synnytysraiskaus. Ja kyllä, sekin on ihan oikea, virallinen ja käytössä oleva termi.
[/quote]
Voisiko tähän kirjoittaa esimerkin tuosta synnytysraiskauksesta? En vain kykene mielessäni hahmottamaan mitä se käytännössä tarkoittaa. Synnytysloukkauksen kyllä tajuan, mutta että raiskaus...?
[/quote]
En ole asiaan hirmu tarkkaan tutustunut, mutta uskoisin sen kuvaavan tilaa, jolloin synnyttäjälle tehdyt erinäiset sisätutkimukset ovat tuottaneet synnyttäjälle raiskatuksi tulleen olon.
Tässä eräs sivu, mistä saa jotain tietoa.
http://motherwiselife.org/2013/04/22/my-birth-story-birth-rape/
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 16:54"]
En ole kätilö, mutta työssäni nähnyt paljon kipua, kauhua ja kuolemanpelkoa. Kätilön ihmissuhdetaidoilla ja persoonalla on valtava merkitys, kuin myös monien muiden sairaanhoitajien. Joillakin oikea ammattiote on luonnostaan, joidenkin täytyy sitä treenata, mutta ala on ihan väärä, jos oma turhautuminen tai huonot päivät näkyy sellaisen työn laadussa, jossa autetaan kivuista ja hädästä kärsivää. Mulle on ainakin ihan turha selittää mistään ihmisyyksistä, jos on oikeasti huono olo, silloin haetaan sairaslomaa. On töitä, joissa voi hieman himmata, sitten on niitä, joissa ei voi. Itsekseen voi vaikka käydä raivoamassa henkilökunnan vessassa.
En toki tarkoita, että myöskään synnyttäjä saa luvan kanssa käyttäytyä miten tahansa.
[/quote]
Siinä on myös se ero, että synnyttäjän sisällä on ihminen, jonka "toiveet" (hyvinvointi ja koko alkava elämä) täytyy myös ottaa huomioon. Kaikkia äitien toiveita ei vain voi täyttää, vaikka olo olisi kuinka tuskainen tahansa. Ps. en ole kätilö.
[/quote]
Se vauvako sitten hyötyy kätilön huonosta päivästä?
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 16:54"]
En ole kätilö, mutta työssäni nähnyt paljon kipua, kauhua ja kuolemanpelkoa. Kätilön ihmissuhdetaidoilla ja persoonalla on valtava merkitys, kuin myös monien muiden sairaanhoitajien. Joillakin oikea ammattiote on luonnostaan, joidenkin täytyy sitä treenata, mutta ala on ihan väärä, jos oma turhautuminen tai huonot päivät näkyy sellaisen työn laadussa, jossa autetaan kivuista ja hädästä kärsivää. Mulle on ainakin ihan turha selittää mistään ihmisyyksistä, jos on oikeasti huono olo, silloin haetaan sairaslomaa. On töitä, joissa voi hieman himmata, sitten on niitä, joissa ei voi. Itsekseen voi vaikka käydä raivoamassa henkilökunnan vessassa.
En toki tarkoita, että myöskään synnyttäjä saa luvan kanssa käyttäytyä miten tahansa.
[/quote]
Siinä on myös se ero, että synnyttäjän sisällä on ihminen, jonka "toiveet" (hyvinvointi ja koko alkava elämä) täytyy myös ottaa huomioon. Kaikkia äitien toiveita ei vain voi täyttää, vaikka olo olisi kuinka tuskainen tahansa. Ps. en ole kätilö.
[/quote]
Se vauvako sitten hyötyy kätilön huonosta päivästä?
[/quote]
Se vauva joskus hyötyy siitä, että toimitaan nopeasti vaikka äidin mielipiteistä ei ehdittäisikään keskustella. Osa "huonoista synnytyskokemuksista" johtuu vain siitä, että äiti loukkaantuu kun ei kerrota tai kysytä mitään kiireen keskellä.
Koin ainoan synnytykseni hirvittävänä, enkä näiltä näkymin halua olla raskaana enkä synnyttää enää ikinä.
Henkilökunnasta osa tuntui ikäviltä, mutta olen järkeillyt, että peilasin omia tuntemuksiani kätilöihin. Mukavan, hyvin puudutetun avautumisvaiheeni kätilö oli mukava nuori nainen, mutta pitkän ja hirveän ponnistusvaiheen kätilön koin hyvin ikävänä. Hän käskytti kuin armeijassa koko kolmen tunnin (!!!) vaiheen, ponnistutti asennoissa, jotka eivät tuntuneet luontevilta ollenkaan, ja sekä ponnistuksen ajan, että sen jälkeen vaikutti tosi tyytymättömältä.
Luullakseni olin aika herkilläni ja tosiaan peilasin omaa avuttomuuttani ja pelkojani kätilöön. Sillä hetkellä vihasin häntä ja yritin olla näyttämättä sitä. Epäilemättä käskytyksellä oli hyvät tarkoitusperät, minä kun täysin puutuneena olisin halunnut jäädä makailemaan selälleni. Tunto puuttui oikeasti ihan loppuun asti, ja siinä kohtaa kun aloin oikeasti tuntea, että on PAKKO ponnistaa, jouduin ihan shokkiin. Se tuli niin äkkiä! Tunsin kuolemanpelkoa, kauhua ja joukkoa muita tunteita kun tajusin, että oikeasti en saa sitä ulos, ei ollut enää voimia, kun olin ährännyt tunnottomana niin pitkään turhaan. Lapsi syntyi kevyellä nostokupilla kolmen tunnin ponnistuksen jälkeen :(
En muista tämän "hirveän" kätilön oikeasti sanoneen mitään ikävää ja ehkäpä hän oli sellainen totisen oloinen ja tiukka ammattilainen, ja suhtautumiseni johtuu muusta kuin tästä ihmisestä. Kirjoitti vielä synnytyspaperiin että hyvin ponnistettu että varmaan ei ollut tyytymätön työskentelyyn vaan tajusi kuvion minua paremmin. Että on pakko ponnistuttaa kunnes tunto palaa, ja kokeilla niin. Eiköhän se pystynyt sen erottamaan missä vaiheessa olin tunnoton ja missä vaiheessa tosiaan tunsin mitä tapahtuu!
Epiduraalin määrä ja ajoitus olivat tavallaan oma vikani - itse pyysin. Se annettiin kun olin ollut 9 cm auki jo tunnin.
Minut vastaanottanut kätilö oli oikesti epäystävällinen ja inhottava, en ymmärrä miksi oli sellainen. Ehkä hänellä oli huono päivä, yhtä kaikki onneksi se ei sattunut saliin mun synnytysvuorollani :) Tätä tunnelmaa tästä hoitajasta en ole pystynyt mitenkään järkeistämään itselleni.
Voisi kyllä sanoa, että olin herkimmillä kuin ikinä, synnyttäessä. Kaikki epämukava kertautuu varmasti, jos itse on epävarma, kivulias tai pelokas.