Mullistava teoriani: jos et saa niitä, joihin ihastut, ihastut ihmisissä vääriin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia herättävä aihe. Jos suhteet, ihastukset jne. tuntuvat aina menevän pieleen, niin pitäisi katsoa itseään. Ei sillä tavoin, että olisi jotenkin huono ihminen tai että ei kelpaa, vaan sitä miksi kiinnostuu niistä ihmisistä, joista kiinnostuu. Ja voisiko olla, että kiinnostus kohdistuu vääränlaisiin ihmisiin, mahdollisesti alitajuntaisista syistä. Niihin on toki vaikea vaikuttaa...

Tätä olen joskus pohtinutkin, että kiinnostun naisista, joiden kanssa parisuhde on mahdoton, ettei tarvitse alkaa oikeasti suhteeseen, jolloin voin "syyttää maailmaa" (ja/tai naisia yleisesti) ja märehtiä sitten omaa kohtaloani.

Täysin tosissani en ole, koska onhan minulla muutama parisuhde ollut, mutta viimeisinkin ihastus on luokkaa, että kun näin meidät peilistä yhdessä, teki mieli lähteä piiloon maan alle. 😊

No, en paennut, ja toistaiseksi seurani on kelvannut - peilejä kyllä välttelen. 🤣

Hmmm. Häpeätkö siis naisesi ulkonäköä vai toisinpäin?

Jos jälkimmäinen, niin mitäpä jos vain luottaisit siihen, että se nainen tietää mitä haluaa ;)

Pikkukakkonen:

- onko taso universaali eli esimerkiksi 25-vuotias ja 65-vuotias mies ovat samalla tasojanalla VAIKKA todellisuudessa jälkimmäisen taso esimerkiksi parikymppisten naisten silmissä olisi nolla miinus mutta ikäisilleen naisille samainen mies voisi olla kymppi

Hei minäkin haluaisin vastauksen tähän, että miksi on niin, että jos nainen ei saa haluamaansa miestä, se johtuu siitä, että nainen tavoittelee liian korkeatasoista, mutta sitten jos mies ei saa haluamaansa naista, se ei yllättäen johdukaan siitä, että mies tavoittelee liian korkeatasoista, vaan siitä että naiselle ei kelpaa omantasoinen. Miten samaan aikaan voidaan sanoa, että taso määräytyy sen mukaan, millaisen kumppanin ihminen voi saada? Koska sen mukaanhan tuo esimerkin mies on arvioinut oman tasonsa väärin.

Vai onko tasoteorian idea se, että miehet määrittävät tasot sen mukaan, millaisia naisia he haluavat, eli he voivat aina valikoida sen, kenen naisen kanssa haluavat olla samantasoisia, ja naisten pitäisi sitten mukautua tähän? Ja nyt tämä iänikuinen ongelma johtuu siitä, että naisilla on eri käsitys asiasta?

Kun vähän nämä keskustelut vaikuttavat siltä, että mies kuin mies on suunnilleen tätä mieltä: "Olen ihan tavallinen mies, en mitenkään erikoinen, ja siksi haluan tasoteorian mukaisesti kumppanikseni ihan tavallisen, perusnätin, hyväkroppaisen naisen, esimerkiksi sellaisen kuin instasta tuttu Anna Nyström." (Esimerkki on suoraan toisesta ketjusta.) Eli joku unelmien nainen esitetään ihan taviksena, ei-mitenkään-erikoisena, vaan ihan sellaisena perusnättinä vaan. ja sitten suunnilleen kuka tahansa mies voi vaatimatonta esittäen sanoa olevansa ihan perustavis, ja siksi hänelle kuuluisi tämä unelmanainen, koska juurihan kerrottiin, että hän on oikeastaan "ihan tavis ulkonäöltään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki liittyy tasoteoriaan. Jos ihastut jatkuvasti niihin joita et voi saada niin kohteet ovat liian tasokkaita, näin yksinkertaista se on.

Minäkin olen tällä viikolla menossa treffeille naisen kanssa jota en pidä kovin viehättävänä jos kerrankin saisin vastakaikua tällä tavoin..

Niin että millään muulla asialla ei ihmisten välisten suhteiden syntymisessä ole merkitystä kuin TASOILLA. Ei yhteisillä kiinnostuksenkohteilla, ei kemialla, ei arvoilla, kunhan vain TASOT ovat kohdallaan.

Niillä on merkitystä vain jos tasot kohtaavat.

Elleivät tasot kohtaa, ei edes katsota mainitsemiasi muita asioita (kemiat, arvot, ym).

Taso on aina ensimmäinen, ja siksi tärkein, kriteeri.

Nimenomaan ensimmäinen kriteeri ei ole se tärkein, sulla on tuossa ajatusvinouma. Kyllä, esimerkiksi ulkonäkö rajaa vaihtoehtoja, mutta pelkällä ulkonäöllä et kestävää suhdetta saa. Tai saatat löytää aivan vääränlaista seuraa. Jne.

Ei kukaan ole väittänytkään että pelkällä ulkonäöllä saisi kestävää suhdetta. Tärkein kriteeri ei ole sama asia kuin ainoa kriteeri.

Taso on tärkein kriteeri koska:

1. se on kronologisesti ensimmäinen kriteeri joka rajaa epäpotentiaalisia pois.

2. on todenäköisempää että kaksi samantasoista mutta epäsopivaa pariutuu keskenään, kuin että kaksi eritasoista mutta yhteensopivaa pariutuu keskenään.

 

Ei järjestys tee siitä tärkeintä. Jos ulkonäköfiltteri on tyyliin 50% vastakkaisesta sukupuolesta kelpaisi ulkonäöltään kumppaniksi, mutta sitten ne varsinaiset valintakriteerit ovat luokkaa yksi tuhannesta tai niukempi ja varsinkin vielä kun tiedetään että esimerkiksi naisille ulkonäkö ei ole kovinkaan merkitsevä tekijä, vaan luonne on tärkeämpää. Ulkonäön perusteella ei siis karsiudu kovinkaan moni mies pois ja siitä voi aina joustaa, mutta luonteelta vaaditaan paljon ja se on ehdoton. Luonne on silloin vääjäämättä tärkein kriteeri.

Eivätkä normaalit miehet nikn kaukana tuosta ole. Normaalille ulkonäkö ei ole mikään ehdoton vaatimus. Tee prismatesti niin voit todeta sen. Tavallisia naisia ovat useimmat miehet puolisokseen halunneet. Jopa ns. tasokkaat miehet.

Missäköhän todellisuudessa ulkonäkö ei ole naisille tärkeää? Tätä asiaa taitaa suuresti hämärtää se etteivät naiset yhtään hahmota alitajuista esikarsintaa, minkä he suorittavat välittömästi miehiä tavatessa. Jos ulkonäkö miellyttää, niin sen huomaa naisen olemuksesta heti, kun taas nenä nyrpistyy vieläkin nopeammin jos ulkonäkö ei miellytä. Olen havainnoinut tätä omalta ja muiden kohdalta. Tuon ensireaktion jälkeen on melkein se ja sama mitä tapahtuu, niin lopputulos ja mielipiteet henkilöstä ei juuri muutu.

Tuohon kun yhdistää naisten taipumuksen arvioida miesten ulkonäkö tilastollisesti ylikriittisesti, on aivan selvää miksi miesten komein viidennes jyllää ja dominoi pariutumismarkkinoilla.

Ainakaan mun todellisuudessa. Siinä missä itse liikun ja miehenä koen näitä parinmuodostusasioita ja mitä naiset ovat kertoneet. Ihan vinkkinä, että kannattaa tutustua siihen ihmiseen joka löytyy sen naiseksi kutsumanne kuoren sisältä. Se voi edesauttaa pyrkimyksissänne. Saatatte tajuta myös että teihin ei kukaan ihastu tai jätä ihastumatta fyysisten mittojen perusteella. Seksiseuraan ne saattavat riittää jos ovat edullisia, ei pidemmälle.

Naiset, kuvitellaan että olen 165cm ja hyvin hoikka. Pullohartiat, luontisesti leveä lantio, ja sellaista.

Ovatko kaikki naiset lähtökohtaisesti valmiita tutustumaan ja ihastumaan?

Kyllähän nyt on lukuisia muitakin syitä, minkä takia parisuhde ihastuksen kanssa jättää onnistumatta. Itselläni on lista tietyistä asioista mitä pitää toteutua, että katsoisin parisuhteen voivan käydä itselleni. Esim. on pakko olla musikaalista kiinnostusta ja/tai lahjakkuutta edes vähän keskimääräistä enemmän, sekä täytyy pitää seksissä tietyistä jutuista. Näin ollen joku itseäni vähän ns. tasokkaampikin kiinnostunut mies saattaa jäädä minulta väliin, kun taas vaikka elämässään hieman epäonnistunut voi saada kanssani mahdollisuuden, jos haluamani asiat toteutuu tarpeeksi nappiin. Sitten taas joskus itse voin olla kiinnostunut jostakusta, jonka salaista (tai miksei verbalisoituakin) vaatimuslistaa en täytä, vaikka itse en voi löytää mitään logiikkaa, miksi en kuuluisi kyseisen ihmisen kanssa yhteen.

Näissä tilanteissa kannattaa kuunnella ja kunnioittaa toisen mielipidettä, eikä vatvoa niitä liikaa. En ole esimerkiksi itse kertonut kenellekään, että suhde ei edennyt pidemmälle, koska sinulla ei ollut luontaista kiinnostusta asiaan x sängyssä. En oleta, että kumppaniehdokkaat mullekaan kertovat kaikkea, joten miksi spekuloida jotain, mikä on olemassa vain toisen päässä?

Veikkaan, että ap:n parisuhdeonni perustuu pitkälti siihen, että hän on saanut altistusta toisiin riittävästi. Sellaiset ihmiset, jotka ovat aika keskimääräisiä monilta ominaisuuksiltaan sekä tapaavat suhteellisen paljon ihmisiä, yleensä pariutuvat vaivattomasti. Nyt on pitänyt vaan kehitellä joku teoria, jonka perusteella saa tuntea ylemmyyttä ja sanoa toisia kypsymättömiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa nyt vähän annetaan ymmärtää, että naiset eivät tyydy omantasoiseen vaan hakevat jotain parempitasoista. Mutta mistä minä nyt esimerkiksi naisena voisin tietää oman tasoni? Jos minusta on ollut vaikka kiinnostunut mies A ja mies B, niin määrittyykö taso heidän mukaansa, vai? Mutta mistä sitten osaan arvioida eri miesten tasot?

Olen itse lähtenyt aina liikkeelle siitä ajatuksesta, että olenko kiinnostunut jostainmiehestä, onko meidän välillä kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa ja viihdymmekö yhdessä. Ja silloin jos ihastun, minusta se kohde on aina taso 10/10 ja kaikki muut tuntuvat ihan yhdentekeviltä. Eli selkeästi en osaa arvioida ihmisten tasoja, kun lähden liikkeelle noista lähtökohdista. Joten kertokaahan nyt riittävän selkeästi:

- Mistä voin tietää, minkä tasoinen itse olen?

- Mistä voin tietää, ketkä tai millaiset miehet ovat itseni tasoisia?

Ja kertokaa sitten vielä sekin, että miten voin tietoisesti alkaa ihastumaan kaikkiin itseni tasoisiin? Jos nyt vaikka käy niin, etten saa ihastukseni kohdetta (joka olisi minusta ainoa kiinnostava koko maailmassa, kun kerran olisin ihastunut), niin miten pystyn siirtämään ihastukseni kohteen esimerkiksi ensimmäiseen itseni tasoiseen, joka kohdalle osuu ja joka olisi kiinnostunut yrittämään suhdetta kanssani?

Ei sun tarvitse tai kannata käyttää energiaa sen miettimiseen minkä "tasoinen" itse olet.

Sä kiinnostut sellaisista miehistä joista kiinnostut, eikä sitä asiaa voi tietoisesti muuttaa. Kun näet miehen ja olet hänen läheisyydessään, tiedät kyllä sekunneissa onko tämä sellainen mies jonka haluat. Kaikki tapahtuu alitajuisesti ilman että tietoisesti edes ajattelet asiaa.

Jos elämässäsi käy usein niin että kiinnostuksesi kohde kiinnostuu myös sinusta, niin onneksi olkoon: olet sellainen ihminen joka viehättyy "oman tasoisistaan" miehistä.

Jos elämässäsi käy tyypillisesti niin ihastuksesi kohde ei viehäty sinusta, niin surunvalitteluni: olet sellainen ihminen joka viehättyy "yli oman tasonsa" olevista miehistä.

Mutta tämä ei ole asia johon voit vaikuttaa, koska seksuaalista tai romanttista kiinnostusta ei voi pakottaa. Sitä joko on tai ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Hei minäkin haluaisin vastauksen tähän, että miksi on niin, että jos nainen ei saa haluamaansa miestä, se johtuu siitä, että nainen tavoittelee liian korkeatasoista, mutta sitten jos mies ei saa haluamaansa naista, se ei yllättäen johdukaan siitä, että mies tavoittelee liian korkeatasoista, vaan siitä että naiselle ei kelpaa omantasoinen. Miten samaan aikaan voidaan sanoa, että taso määräytyy sen mukaan, millaisen kumppanin ihminen voi saada? Koska sen mukaanhan tuo esimerkin mies on arvioinut oman tasonsa väärin.

Vai onko tasoteorian idea se, että miehet määrittävät tasot sen mukaan, millaisia naisia he haluavat, eli he voivat aina valikoida sen, kenen naisen kanssa haluavat olla samantasoisia, ja naisten pitäisi sitten mukautua tähän? Ja nyt tämä iänikuinen ongelma johtuu siitä, että naisilla on eri käsitys asiasta?

Kun vähän nämä keskustelut vaikuttavat siltä, että mies kuin mies on suunnilleen tätä mieltä: "Olen ihan tavallinen mies, en mitenkään erikoinen, ja siksi haluan tasoteorian mukaisesti kumppanikseni ihan tavallisen, perusnätin, hyväkroppaisen naisen, esimerkiksi sellaisen kuin instasta tuttu Anna Nyström." (Esimerkki on suoraan toisesta ketjusta.) Eli joku unelmien nainen esitetään ihan taviksena, ei-mitenkään-erikoisena, vaan ihan sellaisena perusnättinä vaan. ja sitten suunnilleen kuka tahansa mies voi vaatimatonta esittäen sanoa olevansa ihan perustavis, ja siksi hänelle kuuluisi tämä unelmanainen, koska juurihan kerrottiin, että hän on oikeastaan "ihan tavis ulkonäöltään".

Koska nettideittailu vääristää markkinoita. Seksuaalinen vapautuminen myös, mutta netti räjäyttää tuon ilmiön valloilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa edes määritellä tarkasti mihin ihastun, eri ihmisissä eri asioihin. Ilman oikeanlaista ominaistuoksua, en voi ihastua. Mikä se tuoksu on, en osaa sanoa.

Myös ääni on tärkeä, kuten on myös tapa liikkua ja kantaa itseään.

Näitä kolmea asiaa ei mikään kompensoi, koska ne on oltava kohdillaan tai en tunne vetoa. Ollenkaan. Olen erehtynyt yrittämään, enää en. Siksi en myöskään nettitreffaile.

Tasoteoriat alapeukutetaan alimpaan hemmettiin, mutta hajuteoria saakin pelkkää yläpeukkua.

Tasoista. Ulkonäkö on yksi osatekijä. Vaikka kuinka moni täällä peukuttaisi että Brad Pitt tms.  tai jokin naishottis ei ole omaan makuun, se ei poista sitä tosi seikkaa, että vaikka Rillit huurussa sarjan mieshahmoista ei saisi hunks-ryhmää kuin parodiamielessä.

Juu.

Hassua kuinka tasoteoria on pelkkää keksittyä tuubaa koska eihän sitä voi matemaattisen tarkasti todistaa niin että se pätis jokaiseen, eikä taso ole ainoa ratkaiseva tekijä.

Mutta siten taas "kemia jota ei voi selittää", no sehän on aivan kiistatta totta.

Koska se kemia on kemiaa, joka perustuu kemiallisen aistin toimintaan. Jokin hajumolekyyli, joka koostuu orgaanisista yhdisteitä nuuskiutuu nenän hajuepiteelille, jossa se sitten sitoutuu hajureseptoriin aktivoiden solukalvon G-proteiinin, joka puolestaan aiheuttaa toisiolähetin aktivoitumisen ja lopulta hermoimpulssin, joka saa sukat pyörimään jaloissa, pöksyt kostumaan ja pöljät jutut kuulostamaan hurjan hauskoilta.

Tasoteoria perustuu sitten johonkin mutuiluun siitä, että viehätys on universaalia eikä siinä ole minkäänlaista muuttujaa läsnä.

Mä vähän luulen, että monikaan ei edes halua kumppanikseen 7krt viikossa urheilevaa ihmistä.  Se olis tosi rasittavaa, jos itse nauttii enemmän kokkailusta ja viininjuonnista yhdessä ja haluaa perheen, jonka aikataulut ei pyöri urheilevan miehen mukaan.

Mulle henk.koht. ainakin 100x tärkeämpää että miehellä on kunnollinen työpaikka, kuin että hän on fyysisesti hyvässä kunnossa. Pituus on tärkeämpää kuin paino, jota saa kyllä olla, mutta pituus onkin mun oma fetissi.

Ja liikun kyllä jonkin verran viikottain ja tykkään metsäretkistä, melomisesta, pyöräilystä, laskettelusta ym. kunhan se on sellaista mukavaa viikonloppupuuhaa eikä urheilu-urheilua.

Mutta joo, itse olen hyvinkin tavisnainen (koulutettu, normaalipainoinen, tavisnätti) ja otin ensimmäisen miehen, joka oli ihan kiva tyyppi ja teki aloitteen :D Koska en osaa näitä flirttailu ja seurustelujuttuja yhtään, enkä ole koskaan niitä tajunnut....

Mä voin kertoa teille tosi jutun nuoruusvuosilta. Olin pitkään etäihastunut yhteen komeaan ja pitkään mieheen. Tietenkin sitä päässänsä kuvittelee että noinkin hyvännäköinen mies on varmaan myös todella kiva/ mukava luonteeltaan. Sitten tulikin yksi tapahtuma, jossa tämä mies alkoholin voimaannuttamana tulee juttelemaan minulle. Noin parin minuutin juttelun jälkeen olen pöyristynyt miehen lapsellisista ja tyhmistä jutuista. Jopa siinä määrin että ajattelen että nyt tulee itku. Minun oli siis pakko lähteä tilanteesta pois vessaan itkemään! Voin kertoa että ihastuminen katosi kerralla kun tämä mies avasi suunsa. Ja itku oli pettymystä, kuinka voinkin olla hölmö. Onneksi näistä oppii. Pelkän ulkonäön tuijottaminen ei johda mihinkään. Pitää olla muutakin ja paljon.

Ihan hyvä teoria.

Mikä on ongelmani, kun ihastun uskollisiin varattuihin? Oonko oikeasti ihastunut vaan siihen ideaan "täydellisestä" parisuhteesta?

En kyllä todellakaan jaksaisi mitään himourheilijaa, vaikka olisi kuinka tasoteorian vastaista. Mieluummin sellainen, jonka kanssa voi hyvillä mielin käydä salilla, reippailemassa ja iltakävelyllä/-lenkillä. Ja kesäisin uimassa. Mutta nämäkin silloin jos siltä tuntuu, ei verenmaku suussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia herättävä aihe. Jos suhteet, ihastukset jne. tuntuvat aina menevän pieleen, niin pitäisi katsoa itseään. Ei sillä tavoin, että olisi jotenkin huono ihminen tai että ei kelpaa, vaan sitä miksi kiinnostuu niistä ihmisistä, joista kiinnostuu. Ja voisiko olla, että kiinnostus kohdistuu vääränlaisiin ihmisiin, mahdollisesti alitajuntaisista syistä. Niihin on toki vaikea vaikuttaa...

Tätä olen joskus pohtinutkin, että kiinnostun naisista, joiden kanssa parisuhde on mahdoton, ettei tarvitse alkaa oikeasti suhteeseen, jolloin voin "syyttää maailmaa" (ja/tai naisia yleisesti) ja märehtiä sitten omaa kohtaloani.

Täysin tosissani en ole, koska onhan minulla muutama parisuhde ollut, mutta viimeisinkin ihastus on luokkaa, että kun näin meidät peilistä yhdessä, teki mieli lähteä piiloon maan alle. 😊

No, en paennut, ja toistaiseksi seurani on kelvannut - peilejä kyllä välttelen. 🤣

Hmmm. Häpeätkö siis naisesi ulkonäköä vai toisinpäin?

Jos jälkimmäinen, niin mitäpä jos vain luottaisit siihen, että se nainen tietää mitä haluaa ;)

Oma ulkonäkö vähän hävettää, varsinkin hänen seurassaan, mut toki luotan, että nainen olisi välit pistänyt poikki, jos joku asia, ulkonäkö tai joku muu oikeasti häiritsisi.

Voi herranjestas, en jaksa edes selata ketjua läpi.

Aika usein tilanne johtuu puutteista kommunikaatiossa sekä toisen tai molempien epävarmuuksista.

Nuorena tuskailin, kun en koskaan saanut niitä, ketkä olisin halunnut ja ihan väärät kiinnostuivat minusta. Myöhemmin on selvinnyt, ettei se ollutkaan niin, etten kelvannut... Olisi vain pitänyt olla itse vähän suorempi ja rohkeampi. Se olisi muuttanut tilanteen ainakin muutamassa tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki liittyy tasoteoriaan. Jos ihastut jatkuvasti niihin joita et voi saada niin kohteet ovat liian tasokkaita, näin yksinkertaista se on.

Minäkin olen tällä viikolla menossa treffeille naisen kanssa jota en pidä kovin viehättävänä jos kerrankin saisin vastakaikua tällä tavoin..

Niin että millään muulla asialla ei ihmisten välisten suhteiden syntymisessä ole merkitystä kuin TASOILLA. Ei yhteisillä kiinnostuksenkohteilla, ei kemialla, ei arvoilla, kunhan vain TASOT ovat kohdallaan.

Niillä on merkitystä vain jos tasot kohtaavat.

Elleivät tasot kohtaa, ei edes katsota mainitsemiasi muita asioita (kemiat, arvot, ym).

Taso on aina ensimmäinen, ja siksi tärkein, kriteeri.

Nimenomaan ensimmäinen kriteeri ei ole se tärkein, sulla on tuossa ajatusvinouma. Kyllä, esimerkiksi ulkonäkö rajaa vaihtoehtoja, mutta pelkällä ulkonäöllä et kestävää suhdetta saa. Tai saatat löytää aivan vääränlaista seuraa. Jne.

Ei kukaan ole väittänytkään että pelkällä ulkonäöllä saisi kestävää suhdetta. Tärkein kriteeri ei ole sama asia kuin ainoa kriteeri.

Taso on tärkein kriteeri koska:

1. se on kronologisesti ensimmäinen kriteeri joka rajaa epäpotentiaalisia pois.

2. on todenäköisempää että kaksi samantasoista mutta epäsopivaa pariutuu keskenään, kuin että kaksi eritasoista mutta yhteensopivaa pariutuu keskenään.

 

Ei järjestys tee siitä tärkeintä. Jos ulkonäköfiltteri on tyyliin 50% vastakkaisesta sukupuolesta kelpaisi ulkonäöltään kumppaniksi, mutta sitten ne varsinaiset valintakriteerit ovat luokkaa yksi tuhannesta tai niukempi ja varsinkin vielä kun tiedetään että esimerkiksi naisille ulkonäkö ei ole kovinkaan merkitsevä tekijä, vaan luonne on tärkeämpää. Ulkonäön perusteella ei siis karsiudu kovinkaan moni mies pois ja siitä voi aina joustaa, mutta luonteelta vaaditaan paljon ja se on ehdoton. Luonne on silloin vääjäämättä tärkein kriteeri.

Eivätkä normaalit miehet nikn kaukana tuosta ole. Normaalille ulkonäkö ei ole mikään ehdoton vaatimus. Tee prismatesti niin voit todeta sen. Tavallisia naisia ovat useimmat miehet puolisokseen halunneet. Jopa ns. tasokkaat miehet.

Missäköhän todellisuudessa ulkonäkö ei ole naisille tärkeää? Tätä asiaa taitaa suuresti hämärtää se etteivät naiset yhtään hahmota alitajuista esikarsintaa, minkä he suorittavat välittömästi miehiä tavatessa. Jos ulkonäkö miellyttää, niin sen huomaa naisen olemuksesta heti, kun taas nenä nyrpistyy vieläkin nopeammin jos ulkonäkö ei miellytä. Olen havainnoinut tätä omalta ja muiden kohdalta. Tuon ensireaktion jälkeen on melkein se ja sama mitä tapahtuu, niin lopputulos ja mielipiteet henkilöstä ei juuri muutu.

Tuohon kun yhdistää naisten taipumuksen arvioida miesten ulkonäkö tilastollisesti ylikriittisesti, on aivan selvää miksi miesten komein viidennes jyllää ja dominoi pariutumismarkkinoilla.

Ainakaan mun todellisuudessa. Siinä missä itse liikun ja miehenä koen näitä parinmuodostusasioita ja mitä naiset ovat kertoneet. Ihan vinkkinä, että kannattaa tutustua siihen ihmiseen joka löytyy sen naiseksi kutsumanne kuoren sisältä. Se voi edesauttaa pyrkimyksissänne. Saatatte tajuta myös että teihin ei kukaan ihastu tai jätä ihastumatta fyysisten mittojen perusteella. Seksiseuraan ne saattavat riittää jos ovat edullisia, ei pidemmälle.

Miksi sinä taavetti puhut monikossa? Kuulostat myös hyvin akkamaiselta mieheksi. Joten jos mies muka olet, niin naisneuvoja on turha eunukkina jaella.

Haha, mähän en ole se kuka itkee vauvapalstoila kun ei saa naista. Kas, kun saan. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa edes määritellä tarkasti mihin ihastun, eri ihmisissä eri asioihin. Ilman oikeanlaista ominaistuoksua, en voi ihastua. Mikä se tuoksu on, en osaa sanoa.

Myös ääni on tärkeä, kuten on myös tapa liikkua ja kantaa itseään.

Näitä kolmea asiaa ei mikään kompensoi, koska ne on oltava kohdillaan tai en tunne vetoa. Ollenkaan. Olen erehtynyt yrittämään, enää en. Siksi en myöskään nettitreffaile.

Tasoteoriat alapeukutetaan alimpaan hemmettiin, mutta hajuteoria saakin pelkkää yläpeukkua.

Tasoista. Ulkonäkö on yksi osatekijä. Vaikka kuinka moni täällä peukuttaisi että Brad Pitt tms.  tai jokin naishottis ei ole omaan makuun, se ei poista sitä tosi seikkaa, että vaikka Rillit huurussa sarjan mieshahmoista ei saisi hunks-ryhmää kuin parodiamielessä.

Juu.

Hassua kuinka tasoteoria on pelkkää keksittyä tuubaa koska eihän sitä voi matemaattisen tarkasti todistaa niin että se pätis jokaiseen, eikä taso ole ainoa ratkaiseva tekijä.

Mutta siten taas "kemia jota ei voi selittää", no sehän on aivan kiistatta totta.

Koska se kemia on kemiaa, joka perustuu kemiallisen aistin toimintaan. Jokin hajumolekyyli, joka koostuu orgaanisista yhdisteitä nuuskiutuu nenän hajuepiteelille, jossa se sitten sitoutuu hajureseptoriin aktivoiden solukalvon G-proteiinin, joka puolestaan aiheuttaa toisiolähetin aktivoitumisen ja lopulta hermoimpulssin, joka saa sukat pyörimään jaloissa, pöksyt kostumaan ja pöljät jutut kuulostamaan hurjan hauskoilta.

Tasoteoria perustuu sitten johonkin mutuiluun siitä, että viehätys on universaalia eikä siinä ole minkäänlaista muuttujaa läsnä.

Tuo ei ole mikään selitys.

Sinun on kyettävä selittämään miksi näin tapahtuu tiettyjen miesten kanssa ja toisten miesten kanssa ei.

MHC-geenien (geneettinen yhteensopivuus, ominaistuoksu) vaikutuksen voit unohtaa koska:

1. niiden vaikutus edellyttää lähikontaktia ja sitä ettei käytetä voimakkaita hajusteita, ja siinäkin tapauksessa ei ole yksimielisyyttä kuinka suuri merkitys niillä on nykyajan suurissa populaatioissa.

2. jos MCH-geenit ratkaisisivat, ei olisi havaittavissa minkäänlaisia yhtäläisyyksiä esimerkiksi ulkonäön, sosioekonomisen statuksen ja pariutumisen välillä. Kuitenkin esimerkiksi tuloluokan vaikutus pariutumiseen miehillä on selkeästi todennettavissa. Tutkimuksissa on myös havaittu naisten suosivan pitkiä, harteikkaita ja kasvoiltaan maskuliinisia miehiä, etenkin nuorina.

Vierailija kirjoitti:

Mä voin kertoa teille tosi jutun nuoruusvuosilta. Olin pitkään etäihastunut yhteen komeaan ja pitkään mieheen. Tietenkin sitä päässänsä kuvittelee että noinkin hyvännäköinen mies on varmaan myös todella kiva/ mukava luonteeltaan. Sitten tulikin yksi tapahtuma, jossa tämä mies alkoholin voimaannuttamana tulee juttelemaan minulle. Noin parin minuutin juttelun jälkeen olen pöyristynyt miehen lapsellisista ja tyhmistä jutuista. Jopa siinä määrin että ajattelen että nyt tulee itku. Minun oli siis pakko lähteä tilanteesta pois vessaan itkemään! Voin kertoa että ihastuminen katosi kerralla kun tämä mies avasi suunsa. Ja itku oli pettymystä, kuinka voinkin olla hölmö. Onneksi näistä oppii. Pelkän ulkonäön tuijottaminen ei johda mihinkään. Pitää olla muutakin ja paljon.

Opettavaista tuossa esimerkissä oli kaksi asiaa.

1. ihastuit pitkään ja komeaan mieheen. Ellei mies olisi ollut pitkä ja komea, ihastumista ei olisi tapahtunut.

2. kuvittelit pitkässä ja komeassa miehessä positiivisia ominaisuuksia, kunnes mies osoittautui täysin törpöksi.

Tämä on toistettu tuhat kertaa mutta toistetaan vielä kerran: sillä ei ole mitään merkitystä jos tietty pitkä ja komea mies ei sytyttänyt. Vain sillä on merkitystä kuka sytytti. Jos se olikin pitkä ja komea mutta lisäksi mukava mies, tasoteoria on tältä osaa todistettu.

Juuri niin kuin 121212 sanoi.

Joku pitkä ja komea mies oli törppö, se on ihan sama koska sitten naisen saa joku muu pitkä ja komea mies.

Kerro meille esimerkki jossa kauniin ja hoikan naisen sai lyhyt, ruma ja köyhä mies.

Tasoteoreeretikot hei. Toi ulkonäöllä valikointi koskee eniten nettideittejä. Kuitenkin kovin moni pariutuu ihan oikean elämän kuvioissa kuten opiskeluympyröissä, työelämässä, baarissa jne. tavatun henkilön kanssa. Tuolloin tutustumiseen ja mahdolliseen kiinnostuksen heräämiseen vaikuttavat monet muutkin seikat ulkonäön lisäksi, eikä sattuman osuuttakaan voi vähätellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia herättävä aihe. Jos suhteet, ihastukset jne. tuntuvat aina menevän pieleen, niin pitäisi katsoa itseään. Ei sillä tavoin, että olisi jotenkin huono ihminen tai että ei kelpaa, vaan sitä miksi kiinnostuu niistä ihmisistä, joista kiinnostuu. Ja voisiko olla, että kiinnostus kohdistuu vääränlaisiin ihmisiin, mahdollisesti alitajuntaisista syistä. Niihin on toki vaikea vaikuttaa...

Tätä olen joskus pohtinutkin, että kiinnostun naisista, joiden kanssa parisuhde on mahdoton, ettei tarvitse alkaa oikeasti suhteeseen, jolloin voin "syyttää maailmaa" (ja/tai naisia yleisesti) ja märehtiä sitten omaa kohtaloani.

Täysin tosissani en ole, koska onhan minulla muutama parisuhde ollut, mutta viimeisinkin ihastus on luokkaa, että kun näin meidät peilistä yhdessä, teki mieli lähteä piiloon maan alle. 😊

No, en paennut, ja toistaiseksi seurani on kelvannut - peilejä kyllä välttelen. 🤣

Hmmm. Häpeätkö siis naisesi ulkonäköä vai toisinpäin?

Jos jälkimmäinen, niin mitäpä jos vain luottaisit siihen, että se nainen tietää mitä haluaa ;)

Oma ulkonäkö vähän hävettää, varsinkin hänen seurassaan, mut toki luotan, että nainen olisi välit pistänyt poikki, jos joku asia, ulkonäkö tai joku muu oikeasti häiritsisi.

Minä tapailen (en tiedä voiko jo puhua seurustelusta) miestä, joka välillä kritisoi omaa ulkonäköään. Harmillista, minusta kun hän on haluttava ja olen ihastunut häneen juurikin sellaisena kuin on. Ehkäpä teillä on samoin. Toki itse kullakin voi olla liikunnallisia tavoitteita jne., mutta ne on vähän eri asia.

No, tämä ei tainnut liittyä ketjun aiheeseen, paitsi ehkä sillä tavoin, että toinen ihminen on aina toiselle jossain määrin mysteeri. Toisaalta sehän on ihmissuhteen suola.