Lue keskustelun säännöt.
Syvä ahdistuminen riitatilanteissa puolison kanssa
epätoivoinen
23.08.2020 |
Tarvitsisin neuvoja kuinka selättää pakokauhumainen ahdistus riitatilanteissa.
Riidellessä (ts. miehen suuttuessa) en saa itse korottaa ääntäni tai yrittää keskustella asiasta. Mies sanoo shhh ja suu kiinni. Häneen ei myöskään saa koskea.
En oikein itse osaa riidellä vaan haluaisin puhua asiat auki. Ahdistun tästä jostain syystä ihan mielettömästi ja tuntuu, että minut valtaa suorastaan pakokauhu. Tekisi mieli lähteä juoksemaan tai alkaa itkeä, mutta itkeminenkös se vasta ärsyttää miestä. Tunnen olevani kuin painekattila ja mieleni täyttyy itsetuhoisin ajatuksin. Joskus saatan lyödä itseäni rauhoittuakseni. Sairastahan se on. :(
Tiedän, ettei tämä ole terve tapa reagoida, ja siksi haluaisin teiltä neuvoja. Uskon, että reaktioni liittyy menneisyyteeni, sillä olen kokenut parisuhdeväkivaltaa (minua mm. uhattu aseella) ja myös isäni on pahoinpidellyt minua fyysisesti ja henkisesti lapsena.
Osaisiko joku antaa rauhoittumisneuvoja?
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää miesten mielipiteitä asiaan, miksi toinen täytyy tilata täysin?
Itse olen hyvin ahdistusherkkä ja mulla on myös viilely/itsetuhotaustaa, joka joskus triggeröityy ja selvittämättömien riitojen takia satutan itseäni, kun koen kai sen niin kipeänä hylkäämisenä. Huudon ja haukkumisenkin kestän, mutta paikalta poistuminen ja reagoimattomuus saa tuntemaan itsensä aivan mitättömäksi. Tiedän olevani hyvä ja kultainen kumppani, mutta noissa tilanteissa tuntuu, että koko mun ihmisyys mitätöityy ja olen täysin arvoton toiselle.Miksi mies vain suuttuu toisen pahasta olosta? Varsinkin kun siitä yritetään vain keskustella ja tuoda oma kanta esiin, koetaanko se jotenkin jyräämisenä, eikö vaan kiinnosta vai halutaanko itse olla aina oikeassa ja hallita asioita?
Miksi ei anneta toiselle aikaa, huomiota ja selvitetä asioita? Onko helpoin lyödä lyötyä, mitä saat siitä? Miksi itkusta rangaistaan?
Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, vaan vain hyväksyä myös toisen tunteet ja ottaa nekin huomioon.
Ai hyvä ja kultainen kumppani, kun vahingoitat itseäsi jos riidellessä kumppani poistuu paikalta? No et todellakaan ole. Tuollainen olisi ihan hirveää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää miesten mielipiteitä asiaan, miksi toinen täytyy tilata täysin?
Itse olen hyvin ahdistusherkkä ja mulla on myös viilely/itsetuhotaustaa, joka joskus triggeröityy ja selvittämättömien riitojen takia satutan itseäni, kun koen kai sen niin kipeänä hylkäämisenä. Huudon ja haukkumisenkin kestän, mutta paikalta poistuminen ja reagoimattomuus saa tuntemaan itsensä aivan mitättömäksi. Tiedän olevani hyvä ja kultainen kumppani, mutta noissa tilanteissa tuntuu, että koko mun ihmisyys mitätöityy ja olen täysin arvoton toiselle.Miksi mies vain suuttuu toisen pahasta olosta? Varsinkin kun siitä yritetään vain keskustella ja tuoda oma kanta esiin, koetaanko se jotenkin jyräämisenä, eikö vaan kiinnosta vai halutaanko itse olla aina oikeassa ja hallita asioita?
Miksi ei anneta toiselle aikaa, huomiota ja selvitetä asioita? Onko helpoin lyödä lyötyä, mitä saat siitä? Miksi itkusta rangaistaan?
Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, vaan vain hyväksyä myös toisen tunteet ja ottaa nekin huomioon.Juuri tämä. Huudon ym. niskojen nakkelemisen kyllä siedän, mutta tuollaiset "älä puhu/itke/huuda/koske" -käskyt ajavat hulluuden partaalle. Tunnen, että sekoan siihen huonoon oloon enkä enää edes haluaisi elää. Siis niinä hetkinä.
Tarkennan vielä, ettemme tosiaan riitele päivittäin.
Ap
Mikä ihmeen tarve sinulla on tapella? Montako kertaa viikossa pitää saada tappelu aikaan?
Mikä ihmeen tarve sinulla on mitätöidä toisen tunteet ja kokemukset?
Niin että aloittajan toksista riidanhaastamista ja pakkomiellettä tappelemiseen ei sovi kyseenalaistaa?
Niin, minä haastan riitaa kun leikkaan lihat vääränmallusiksi eikä niitä siksi haluta syödä, vaan pitää heittää roskiin. Minä haastan riitaa, kun autan asiakaspalvelutilanteessa puhumalla saksaa, jota hän ei itse osaa. Minä haastan riitaa, kun en ole silittänyt kauluspaitaa, jonka hän olisi halunnut pistää sinä päivänä päällensä (kertomatta siitä etukäteen).
On se niin ihana riidellä, että ihan tahallani kylvän vihaa ja raivoa!
Ap
Mieshän on ihan sairas! Ja just sanoit, että on tosi huomaavainen ja hellä, ettekä hirveästi riitele, mutta mies skitsoaa mitä ihmeellisimmistä asioista, joista ei kukaan puolisoaan rakastava vedä pultteja. Mikä sinun syysi se nyt on, että sinä puhut saksaa? Kuvitteleeko mies, että lirkuttelet aspan kanssa vai onko se hänen saattamistaan julkiseen häpeään, kun kehtaat tehdä jotain, mitä HÄN ei osaa?
Koska oman isäni seurassa ei koskaan saanut tehdä mitään, mitä hän ei osaa, eikä saanut tehdä mitään, mitä hän osaa, paremmin kuin hän. Ei saanut edes vihjata, että olisi tehnyt asian toisin kuin hän. Se oli hänenjulkista nöyryyttämistään, josta piti vetää raivarit. Esimerkiksi:
Isä: Tein tässä parvekkeelle kaiteen.
Vieras: Onpa hieno! Minulla on vähän korkeampi kaide omalla parvekkeella koirien takia.
-> Isä ottaa tämän vittuiluna siitä, että hänen tekemänsä kaide on väärä, ruma, huonosti tehty ja hänet on nyt julkisesti nöyryytetty, ja että vieras kuvittelee olevansa häntä parempi. Vieras pistettiin ruotuun sillä, että häntä ei enää kutsuttu kylään eikä hänen kanssaan oltu tekemisissä. Perhe sai sitten kuunnella isän räyhäämistä paskasta tyypistä koko seuraavan viikon pahaa-aavistamattoman vieraan selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ongelma, enkä todellakaan tiedä mitä tehdä. Mies nälvii, saa raivareita ja uhkaa erolla, eikä näe mitään vikaa käytöksessään. Mun itkeminen saa hänet järjettömän raivon valtaan, eli se on mun oma vika, että hän raivoaa. Hän kuvittelee, että itku on suunniteltua ja manipulointia. Eilen lähti humalassa autoilemaan, kun riideltiin, ja minun piti päästä hetkeksi rauhoittumaan toiseen huoneeseen. Jos jotain olisi sattunut, niin kai sekin olisi ollut mun vika. On myös rikkonut huonekaluja ja oven, kun olin mennyt toiseen huoneeseen. Tänään kysyi, olinko suunnitellut tuon riidan etukäteen. No en todellakaan...alkoi siitä, kun mies oli useaan kertaan päivän mittaan nälvinyt, kiroillut, arvostellut, enkä enää jaksanut, vaan itkin hiljaa sängyssä, ja mies huomasi sen. Mun osuus noista riidoista on se, että yritän pyydellä anteeksi ja itken. Olen niin surullinen ja loppu, haluaisin vain pois täältä kärsimästä.
Sulle kanssa luettavaksi Why Does He Do That? Inside The Mind of Angry and Controlling Men: https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that-pdf
Ja sitten kauas vuorten taakse pois, koska tuo ei ole parisuhde, tuo on henkinen väkivaltasuhde. Vielä et ole itse saanut nyrkistä (toivottavasti), mutta mies hakkaa jo nyt sinun jatkeitasi eli tavaroita. Katsopa heitteleekö hän menemään juuri eritoten sinun tavaroitasi?
Miksi mainostat tätä linkkiä palstalla 24/7? Saatko tästä mainostuloja?
Kuka tahvo täällä alapeukuttaa jatkuvasti naisten huolta siitä, että ap:n puoliso on henkisesti väkivaltainen? Onko alapeukuttaja itse samanlainen? Vai onko alapeukuttaja sitä mieltä, että mies saa riehua ja nainen, jos haluaa selvittää riidan ja näyttää tunteitaan, on ihan seko nalkuttaja, joka ahdistaa miesparan nurkkaan? Että miehen tunteet vaan kunniaan, nainen leipäläpi kiinni....
Vierailija kirjoitti:
Kuka tahvo täällä alapeukuttaa jatkuvasti naisten huolta siitä, että ap:n puoliso on henkisesti väkivaltainen? Onko alapeukuttaja itse samanlainen? Vai onko alapeukuttaja sitä mieltä, että mies saa riehua ja nainen, jos haluaa selvittää riidan ja näyttää tunteitaan, on ihan seko nalkuttaja, joka ahdistaa miesparan nurkkaan? Että miehen tunteet vaan kunniaan, nainen leipäläpi kiinni....
Aloittajahan tässä haluaa raadella miehen naaman verille, vaikka mies vaikenemisellaan osoittaa ettei halua tapella. Miten te oikein luette näitä kirjoituksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää miesten mielipiteitä asiaan, miksi toinen täytyy tilata täysin?
Itse olen hyvin ahdistusherkkä ja mulla on myös viilely/itsetuhotaustaa, joka joskus triggeröityy ja selvittämättömien riitojen takia satutan itseäni, kun koen kai sen niin kipeänä hylkäämisenä. Huudon ja haukkumisenkin kestän, mutta paikalta poistuminen ja reagoimattomuus saa tuntemaan itsensä aivan mitättömäksi. Tiedän olevani hyvä ja kultainen kumppani, mutta noissa tilanteissa tuntuu, että koko mun ihmisyys mitätöityy ja olen täysin arvoton toiselle.Miksi mies vain suuttuu toisen pahasta olosta? Varsinkin kun siitä yritetään vain keskustella ja tuoda oma kanta esiin, koetaanko se jotenkin jyräämisenä, eikö vaan kiinnosta vai halutaanko itse olla aina oikeassa ja hallita asioita?
Miksi ei anneta toiselle aikaa, huomiota ja selvitetä asioita? Onko helpoin lyödä lyötyä, mitä saat siitä? Miksi itkusta rangaistaan?
Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, vaan vain hyväksyä myös toisen tunteet ja ottaa nekin huomioon.Juuri tämä. Huudon ym. niskojen nakkelemisen kyllä siedän, mutta tuollaiset "älä puhu/itke/huuda/koske" -käskyt ajavat hulluuden partaalle. Tunnen, että sekoan siihen huonoon oloon enkä enää edes haluaisi elää. Siis niinä hetkinä.
Tarkennan vielä, ettemme tosiaan riitele päivittäin.
Ap
Mikä ihmeen tarve sinulla on tapella? Montako kertaa viikossa pitää saada tappelu aikaan?
Mikä ihmeen tarve sinulla on mitätöidä toisen tunteet ja kokemukset?
Niin että aloittajan toksista riidanhaastamista ja pakkomiellettä tappelemiseen ei sovi kyseenalaistaa?
Niin, minä haastan riitaa kun leikkaan lihat vääränmallusiksi eikä niitä siksi haluta syödä, vaan pitää heittää roskiin. Minä haastan riitaa, kun autan asiakaspalvelutilanteessa puhumalla saksaa, jota hän ei itse osaa. Minä haastan riitaa, kun en ole silittänyt kauluspaitaa, jonka hän olisi halunnut pistää sinä päivänä päällensä (kertomatta siitä etukäteen).
On se niin ihana riidellä, että ihan tahallani kylvän vihaa ja raivoa!
Ap
Mieshän on ihan sairas! Ja just sanoit, että on tosi huomaavainen ja hellä, ettekä hirveästi riitele, mutta mies skitsoaa mitä ihmeellisimmistä asioista, joista ei kukaan puolisoaan rakastava vedä pultteja. Mikä sinun syysi se nyt on, että sinä puhut saksaa? Kuvitteleeko mies, että lirkuttelet aspan kanssa vai onko se hänen saattamistaan julkiseen häpeään, kun kehtaat tehdä jotain, mitä HÄN ei osaa?
Koska oman isäni seurassa ei koskaan saanut tehdä mitään, mitä hän ei osaa, eikä saanut tehdä mitään, mitä hän osaa, paremmin kuin hän. Ei saanut edes vihjata, että olisi tehnyt asian toisin kuin hän. Se oli hänenjulkista nöyryyttämistään, josta piti vetää raivarit. Esimerkiksi:
Isä: Tein tässä parvekkeelle kaiteen.
Vieras: Onpa hieno! Minulla on vähän korkeampi kaide omalla parvekkeella koirien takia.
-> Isä ottaa tämän vittuiluna siitä, että hänen tekemänsä kaide on väärä, ruma, huonosti tehty ja hänet on nyt julkisesti nöyryytetty, ja että vieras kuvittelee olevansa häntä parempi. Vieras pistettiin ruotuun sillä, että häntä ei enää kutsuttu kylään eikä hänen kanssaan oltu tekemisissä. Perhe sai sitten kuunnella isän räyhäämistä paskasta tyypistä koko seuraavan viikon pahaa-aavistamattoman vieraan selän takana.
Epäilen, etteivät nuo aiheet ole todellisia suututtajia, vaan tiedän takana olevan mm. paljon stressiä. Luulen, että tuollaiset pienet tilanteet vain laukaisevat turhautumisen ja suuttumisen, jolloin se purkautuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tahvo täällä alapeukuttaa jatkuvasti naisten huolta siitä, että ap:n puoliso on henkisesti väkivaltainen? Onko alapeukuttaja itse samanlainen? Vai onko alapeukuttaja sitä mieltä, että mies saa riehua ja nainen, jos haluaa selvittää riidan ja näyttää tunteitaan, on ihan seko nalkuttaja, joka ahdistaa miesparan nurkkaan? Että miehen tunteet vaan kunniaan, nainen leipäläpi kiinni....
Aloittajahan tässä haluaa raadella miehen naaman verille, vaikka mies vaikenemisellaan osoittaa ettei halua tapella. Miten te oikein luette näitä kirjoituksia?
Vaikenemisellaan? Hän kun ei nimenomaan vaikene, vaan vetää raivarit. Suosittelen luku- ja kirjoitustaidon kurssia, niitä järjestetään ympäri maata. Älä jaksa provota.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ongelma, enkä todellakaan tiedä mitä tehdä. Mies nälvii, saa raivareita ja uhkaa erolla, eikä näe mitään vikaa käytöksessään. Mun itkeminen saa hänet järjettömän raivon valtaan, eli se on mun oma vika, että hän raivoaa. Hän kuvittelee, että itku on suunniteltua ja manipulointia. Eilen lähti humalassa autoilemaan, kun riideltiin, ja minun piti päästä hetkeksi rauhoittumaan toiseen huoneeseen. Jos jotain olisi sattunut, niin kai sekin olisi ollut mun vika. On myös rikkonut huonekaluja ja oven, kun olin mennyt toiseen huoneeseen. Tänään kysyi, olinko suunnitellut tuon riidan etukäteen. No en todellakaan...alkoi siitä, kun mies oli useaan kertaan päivän mittaan nälvinyt, kiroillut, arvostellut, enkä enää jaksanut, vaan itkin hiljaa sängyssä, ja mies huomasi sen. Mun osuus noista riidoista on se, että yritän pyydellä anteeksi ja itken. Olen niin surullinen ja loppu, haluaisin vain pois täältä kärsimästä.
Sulle kanssa luettavaksi Why Does He Do That? Inside The Mind of Angry and Controlling Men: https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that-pdf
Ja sitten kauas vuorten taakse pois, koska tuo ei ole parisuhde, tuo on henkinen väkivaltasuhde. Vielä et ole itse saanut nyrkistä (toivottavasti), mutta mies hakkaa jo nyt sinun jatkeitasi eli tavaroita. Katsopa heitteleekö hän menemään juuri eritoten sinun tavaroitasi?
Miksi mainostat tätä linkkiä palstalla 24/7? Saatko tästä mainostuloja?
Voi kun saisinkin!
Törmään täällä ihan joka hemmetin päivä siihen 15 ketjuun, joissa parisuhde on perseellään, koska mies on henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen, kontrolloiva, epätasapainoinen jne. mutta naiset räpsyttelevät hämmentyneinä silmiään, että "Ei se tarkota mitään pahaa, tää on hyvä suhde, mussa on varmaan vika kun en tajua". Moni myös uskoo, että kun vaan rakastan tarpeeksi, niin mies muuttuu, paranee.
Fyysisestä väkivallasta, jossa tulee nyrkki silmään, puhutaan paljon. Se on helppo tunnistaa, että "Aha, nyrkki osui = väkivaltaa." Mutta vaikeammin tunnistettavissa näkyvät olevan kontrollointi, henkinen väkivalta, alistaminen ja mistä ne johtuvat (ja miten niitä EI VOI parantaa sillä, että kärsivällisesti vaan yrittää rakastaa ja miellyttää miestä, koska parantuakseen mies tarvitsee terapiaa ja oman tahdon siihen, että hän sitoutuu muuttumaan itseään). Erityisesti naisilla, joilla on huono tausta, oli se sitten kotioloista, koulukokemuksista tai aikaisemmista parisuhteista johtuvaa. Tai ihan kulttuurillista, että mikä on OK. Meillä kulttuurissa elää kanssa vahvana vielä se, että tiedetään jonkun olevan väkivaltainen puolisoaan kohtaan, mutta siihen ei puututa. Muistan lapsena, miten naapurin mies pieksi vaimoaan niin, että koko pieni kylä raikaa, mutta poliisia ei kutsuttu eikä kukaan auttanut naista, kun se mies nyt vaan on sellainen humalassa. Pitää sitä ymmärtää. Aina miehet on lyöneet ja naisen pitäisi nyt vaan ite tajuta lähteä (sen sijaan, että miehet opettelisivat käyttäytymään ja kasvaisivat aikusiksi).
Erotkaa. Tuo ei ole terve parisuhde. Omien traumojesi takia ajaudut vääränlaisten miesten kanssa suhteisin; kontrolloivien, narsismiin taipuvaisten miesten kanssa jotka käyttävät henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää miesten mielipiteitä asiaan, miksi toinen täytyy tilata täysin?
Itse olen hyvin ahdistusherkkä ja mulla on myös viilely/itsetuhotaustaa, joka joskus triggeröityy ja selvittämättömien riitojen takia satutan itseäni, kun koen kai sen niin kipeänä hylkäämisenä. Huudon ja haukkumisenkin kestän, mutta paikalta poistuminen ja reagoimattomuus saa tuntemaan itsensä aivan mitättömäksi. Tiedän olevani hyvä ja kultainen kumppani, mutta noissa tilanteissa tuntuu, että koko mun ihmisyys mitätöityy ja olen täysin arvoton toiselle.Miksi mies vain suuttuu toisen pahasta olosta? Varsinkin kun siitä yritetään vain keskustella ja tuoda oma kanta esiin, koetaanko se jotenkin jyräämisenä, eikö vaan kiinnosta vai halutaanko itse olla aina oikeassa ja hallita asioita?
Miksi ei anneta toiselle aikaa, huomiota ja selvitetä asioita? Onko helpoin lyödä lyötyä, mitä saat siitä? Miksi itkusta rangaistaan?
Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, vaan vain hyväksyä myös toisen tunteet ja ottaa nekin huomioon.Juuri tämä. Huudon ym. niskojen nakkelemisen kyllä siedän, mutta tuollaiset "älä puhu/itke/huuda/koske" -käskyt ajavat hulluuden partaalle. Tunnen, että sekoan siihen huonoon oloon enkä enää edes haluaisi elää. Siis niinä hetkinä.
Tarkennan vielä, ettemme tosiaan riitele päivittäin.
Ap
Mikä ihmeen tarve sinulla on tapella? Montako kertaa viikossa pitää saada tappelu aikaan?
Mikä ihmeen tarve sinulla on mitätöidä toisen tunteet ja kokemukset?
Niin että aloittajan toksista riidanhaastamista ja pakkomiellettä tappelemiseen ei sovi kyseenalaistaa?
Niin, minä haastan riitaa kun leikkaan lihat vääränmallusiksi eikä niitä siksi haluta syödä, vaan pitää heittää roskiin. Minä haastan riitaa, kun autan asiakaspalvelutilanteessa puhumalla saksaa, jota hän ei itse osaa. Minä haastan riitaa, kun en ole silittänyt kauluspaitaa, jonka hän olisi halunnut pistää sinä päivänä päällensä (kertomatta siitä etukäteen).
On se niin ihana riidellä, että ihan tahallani kylvän vihaa ja raivoa!
Ap
Mieshän on ihan sairas! Ja just sanoit, että on tosi huomaavainen ja hellä, ettekä hirveästi riitele, mutta mies skitsoaa mitä ihmeellisimmistä asioista, joista ei kukaan puolisoaan rakastava vedä pultteja. Mikä sinun syysi se nyt on, että sinä puhut saksaa? Kuvitteleeko mies, että lirkuttelet aspan kanssa vai onko se hänen saattamistaan julkiseen häpeään, kun kehtaat tehdä jotain, mitä HÄN ei osaa?
Koska oman isäni seurassa ei koskaan saanut tehdä mitään, mitä hän ei osaa, eikä saanut tehdä mitään, mitä hän osaa, paremmin kuin hän. Ei saanut edes vihjata, että olisi tehnyt asian toisin kuin hän. Se oli hänenjulkista nöyryyttämistään, josta piti vetää raivarit. Esimerkiksi:
Isä: Tein tässä parvekkeelle kaiteen.
Vieras: Onpa hieno! Minulla on vähän korkeampi kaide omalla parvekkeella koirien takia.
-> Isä ottaa tämän vittuiluna siitä, että hänen tekemänsä kaide on väärä, ruma, huonosti tehty ja hänet on nyt julkisesti nöyryytetty, ja että vieras kuvittelee olevansa häntä parempi. Vieras pistettiin ruotuun sillä, että häntä ei enää kutsuttu kylään eikä hänen kanssaan oltu tekemisissä. Perhe sai sitten kuunnella isän räyhäämistä paskasta tyypistä koko seuraavan viikon pahaa-aavistamattoman vieraan selän takana.Epäilen, etteivät nuo aiheet ole todellisia suututtajia, vaan tiedän takana olevan mm. paljon stressiä. Luulen, että tuollaiset pienet tilanteet vain laukaisevat turhautumisen ja suuttumisen, jolloin se purkautuu.
Ap
Jos on stressiä, miehen pitää lähteä purkamaan stressitilanteita ja hankkimaan apua. Ei puoliso ole mikään henkinen tai fyysinen nyrkkeilysäkki tai likakaivo, jonne saa dumpata kaiken oman ahdistuksen, ja jonka kuuluu sitten vaan silittää päätä kuin äiti lastaan, että "Niin, Jaakko, sinulla on stressiä. Huuda vaan ja heitä tekemäni ruoka roskiin."
Ei kukaan tervepäinen mies stressissä kohtele toistuvasti puolisoaan huonosti.
Hei ap, et ehkä nyt huomaa sitä mutta tuo ei ole mieheltäsi normaalia käyttäytymistä kumppania kohtaan. Lähde äkkiä suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tahvo täällä alapeukuttaa jatkuvasti naisten huolta siitä, että ap:n puoliso on henkisesti väkivaltainen? Onko alapeukuttaja itse samanlainen? Vai onko alapeukuttaja sitä mieltä, että mies saa riehua ja nainen, jos haluaa selvittää riidan ja näyttää tunteitaan, on ihan seko nalkuttaja, joka ahdistaa miesparan nurkkaan? Että miehen tunteet vaan kunniaan, nainen leipäläpi kiinni....
Aloittajahan tässä haluaa raadella miehen naaman verille, vaikka mies vaikenemisellaan osoittaa ettei halua tapella. Miten te oikein luette näitä kirjoituksia?
Vaikenemisellaan? Hän kun ei nimenomaan vaikene, vaan vetää raivarit. Suosittelen luku- ja kirjoitustaidon kurssia, niitä järjestetään ympäri maata. Älä jaksa provota.
Ap
Ja sinun yksipuolinen versiosi asioista on koko totuus?
Montako kertaa olet lyönyt miestä tai repinyt naaman verille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tahvo täällä alapeukuttaa jatkuvasti naisten huolta siitä, että ap:n puoliso on henkisesti väkivaltainen? Onko alapeukuttaja itse samanlainen? Vai onko alapeukuttaja sitä mieltä, että mies saa riehua ja nainen, jos haluaa selvittää riidan ja näyttää tunteitaan, on ihan seko nalkuttaja, joka ahdistaa miesparan nurkkaan? Että miehen tunteet vaan kunniaan, nainen leipäläpi kiinni....
Aloittajahan tässä haluaa raadella miehen naaman verille, vaikka mies vaikenemisellaan osoittaa ettei halua tapella. Miten te oikein luette näitä kirjoituksia?
Lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ongelma, enkä todellakaan tiedä mitä tehdä. Mies nälvii, saa raivareita ja uhkaa erolla, eikä näe mitään vikaa käytöksessään. Mun itkeminen saa hänet järjettömän raivon valtaan, eli se on mun oma vika, että hän raivoaa. Hän kuvittelee, että itku on suunniteltua ja manipulointia. Eilen lähti humalassa autoilemaan, kun riideltiin, ja minun piti päästä hetkeksi rauhoittumaan toiseen huoneeseen. Jos jotain olisi sattunut, niin kai sekin olisi ollut mun vika. On myös rikkonut huonekaluja ja oven, kun olin mennyt toiseen huoneeseen. Tänään kysyi, olinko suunnitellut tuon riidan etukäteen. No en todellakaan...alkoi siitä, kun mies oli useaan kertaan päivän mittaan nälvinyt, kiroillut, arvostellut, enkä enää jaksanut, vaan itkin hiljaa sängyssä, ja mies huomasi sen. Mun osuus noista riidoista on se, että yritän pyydellä anteeksi ja itken. Olen niin surullinen ja loppu, haluaisin vain pois täältä kärsimästä.
Sulle kanssa luettavaksi Why Does He Do That? Inside The Mind of Angry and Controlling Men: https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that-pdf
Ja sitten kauas vuorten taakse pois, koska tuo ei ole parisuhde, tuo on henkinen väkivaltasuhde. Vielä et ole itse saanut nyrkistä (toivottavasti), mutta mies hakkaa jo nyt sinun jatkeitasi eli tavaroita. Katsopa heitteleekö hän menemään juuri eritoten sinun tavaroitasi?
Olen lukenut kirjan, ja kyllähän se tavallaan auttoi, lähinnä siten, että en enää odota miehen muuttuvan. Ei ole lyönyt, ja rikkoo kyllä ihan mitä eteen osuu, ei oikeastaan mitään minun tavaroita, ehkä siksikin, kun yritän pitää ne poissa yhteisistä tiloista, etteivät häiritse häntä. Kyllä nimenomaan kauas vuorten taakse pitäisi päästä..kun vaan olisikin niin yksinkertaista. En usko, että voisin sittenkään elää rauhassa, päinvastoin ikuinen pelko olisi seurana.
Ap, olet alistavassa ja henkisesti väkivaltaisessa suhteessa. Kehosi ja mielesi yrittävät kertoa sinulle sitä mitä sydämesi ei myönnä.
Voit toki jäädä rääkkäämään itseäsi. Ehkä saat lääkityksen, ehkä joku kerta satutat itseäsi. Ehkä jossain vaiheessa tajuat, ettei hän muutu eikä ole aikomustakaan muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ongelma, enkä todellakaan tiedä mitä tehdä. Mies nälvii, saa raivareita ja uhkaa erolla, eikä näe mitään vikaa käytöksessään. Mun itkeminen saa hänet järjettömän raivon valtaan, eli se on mun oma vika, että hän raivoaa. Hän kuvittelee, että itku on suunniteltua ja manipulointia. Eilen lähti humalassa autoilemaan, kun riideltiin, ja minun piti päästä hetkeksi rauhoittumaan toiseen huoneeseen. Jos jotain olisi sattunut, niin kai sekin olisi ollut mun vika. On myös rikkonut huonekaluja ja oven, kun olin mennyt toiseen huoneeseen. Tänään kysyi, olinko suunnitellut tuon riidan etukäteen. No en todellakaan...alkoi siitä, kun mies oli useaan kertaan päivän mittaan nälvinyt, kiroillut, arvostellut, enkä enää jaksanut, vaan itkin hiljaa sängyssä, ja mies huomasi sen. Mun osuus noista riidoista on se, että yritän pyydellä anteeksi ja itken. Olen niin surullinen ja loppu, haluaisin vain pois täältä kärsimästä.
Sulle kanssa luettavaksi Why Does He Do That? Inside The Mind of Angry and Controlling Men: https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that-pdf
Ja sitten kauas vuorten taakse pois, koska tuo ei ole parisuhde, tuo on henkinen väkivaltasuhde. Vielä et ole itse saanut nyrkistä (toivottavasti), mutta mies hakkaa jo nyt sinun jatkeitasi eli tavaroita. Katsopa heitteleekö hän menemään juuri eritoten sinun tavaroitasi?
Miksi mainostat tätä linkkiä palstalla 24/7? Saatko tästä mainostuloja?
Voi kun saisinkin!
Törmään täällä ihan joka hemmetin päivä siihen 15 ketjuun, joissa parisuhde on perseellään, koska mies on henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen, kontrolloiva, epätasapainoinen jne. mutta naiset räpsyttelevät hämmentyneinä silmiään, että "Ei se tarkota mitään pahaa, tää on hyvä suhde, mussa on varmaan vika kun en tajua". Moni myös uskoo, että kun vaan rakastan tarpeeksi, niin mies muuttuu, paranee.
Fyysisestä väkivallasta, jossa tulee nyrkki silmään, puhutaan paljon. Se on helppo tunnistaa, että "Aha, nyrkki osui = väkivaltaa." Mutta vaikeammin tunnistettavissa näkyvät olevan kontrollointi, henkinen väkivalta, alistaminen ja mistä ne johtuvat (ja miten niitä EI VOI parantaa sillä, että kärsivällisesti vaan yrittää rakastaa ja miellyttää miestä, koska parantuakseen mies tarvitsee terapiaa ja oman tahdon siihen, että hän sitoutuu muuttumaan itseään). Erityisesti naisilla, joilla on huono tausta, oli se sitten kotioloista, koulukokemuksista tai aikaisemmista parisuhteista johtuvaa. Tai ihan kulttuurillista, että mikä on OK. Meillä kulttuurissa elää kanssa vahvana vielä se, että tiedetään jonkun olevan väkivaltainen puolisoaan kohtaan, mutta siihen ei puututa. Muistan lapsena, miten naapurin mies pieksi vaimoaan niin, että koko pieni kylä raikaa, mutta poliisia ei kutsuttu eikä kukaan auttanut naista, kun se mies nyt vaan on sellainen humalassa. Pitää sitä ymmärtää. Aina miehet on lyöneet ja naisen pitäisi nyt vaan ite tajuta lähteä (sen sijaan, että miehet opettelisivat käyttäytymään ja kasvaisivat aikusiksi).
Ja sinä nielet naisten yksipuoliset uhriutumiset ilman mitään epäilyksiäkään naisten omasta väkivaltaisuudesta? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Tunteet off. Kun mies alkaa huutaa, ajattele että nyt tuon täytyy antaa hetki huutaa. Älä ota sitä itseesi.
Tunteita voi hallita järjellä.
Tiesitkö että tuo on dissosiaatiota, että kytkee itsensä irti tunteistaan riitatilanteessa. Selviytymiskeino joka juontaa traumalapsuudesta.
Tuo ei ole normaali parisuhde vaan siinä on henkinen väkivalta miehen puolelta. Meinaat räjähtää koska vaistosi kertovat että sinun pitäisi lähteä, ja kauas. Patoat ne ja uskottelet itsellesi että on ihan hyvä mies. Hän kuulostaa lähinnä pelottavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tahvo täällä alapeukuttaa jatkuvasti naisten huolta siitä, että ap:n puoliso on henkisesti väkivaltainen? Onko alapeukuttaja itse samanlainen? Vai onko alapeukuttaja sitä mieltä, että mies saa riehua ja nainen, jos haluaa selvittää riidan ja näyttää tunteitaan, on ihan seko nalkuttaja, joka ahdistaa miesparan nurkkaan? Että miehen tunteet vaan kunniaan, nainen leipäläpi kiinni....
Aloittajahan tässä haluaa raadella miehen naaman verille, vaikka mies vaikenemisellaan osoittaa ettei halua tapella. Miten te oikein luette näitä kirjoituksia?
Vaikenemisellaan? Hän kun ei nimenomaan vaikene, vaan vetää raivarit. Suosittelen luku- ja kirjoitustaidon kurssia, niitä järjestetään ympäri maata. Älä jaksa provota.
Ap
Sulle kertaus Vuorovaikutuksen perusteista:
Kukaan ei ole vastuussa kenenkään toisen sanoista, teoista tai ajatuksista. Sen sijaan jokainen on täysin vastuussa omista sanoistaan, teoista ja ajatuksista. Jokainen on erillinen yksilö. Tämä on harvinaisen selkeää.
Teki miehesi mitä tahansa, sinä yksin päätät miten siihen reagoit.
Ja sinun pitää sitten päästä tappelemaan näistä oikein kunnolla?
Miten tämä nyt menee, mies haastaa mukamas riitaa, mutta sitten miehen vaikeneminen ei käykään sinulle, vaan sinun pitää päästä räkyttämään oikein kunnolla?
Miten sinä otat miehesi tunteet huomioon, kun niistä ulvot itse?