Lue keskustelun säännöt.
Syvä ahdistuminen riitatilanteissa puolison kanssa
epätoivoinen
23.08.2020 |
Tarvitsisin neuvoja kuinka selättää pakokauhumainen ahdistus riitatilanteissa.
Riidellessä (ts. miehen suuttuessa) en saa itse korottaa ääntäni tai yrittää keskustella asiasta. Mies sanoo shhh ja suu kiinni. Häneen ei myöskään saa koskea.
En oikein itse osaa riidellä vaan haluaisin puhua asiat auki. Ahdistun tästä jostain syystä ihan mielettömästi ja tuntuu, että minut valtaa suorastaan pakokauhu. Tekisi mieli lähteä juoksemaan tai alkaa itkeä, mutta itkeminenkös se vasta ärsyttää miestä. Tunnen olevani kuin painekattila ja mieleni täyttyy itsetuhoisin ajatuksin. Joskus saatan lyödä itseäni rauhoittuakseni. Sairastahan se on. :(
Tiedän, ettei tämä ole terve tapa reagoida, ja siksi haluaisin teiltä neuvoja. Uskon, että reaktioni liittyy menneisyyteeni, sillä olen kokenut parisuhdeväkivaltaa (minua mm. uhattu aseella) ja myös isäni on pahoinpidellyt minua fyysisesti ja henkisesti lapsena.
Osaisiko joku antaa rauhoittumisneuvoja?
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Tuo on itse asiassa käynytkin mielessäni. En pystyisi edes katsomaan, jos oma rakas kärsisi niin valtavasti. Sulkisin syliin ja sanoisin, ettei ole mitään hätää. :(
Ap
No, entäs jos ei ole koskaan saanut itse rakkautta ja lohtua lapsena? On sanottu että turpa kiinni ja ryhdistäydy? Ei ole sanoja tai askelmerkkejä siihen, miten lohdutetaan, kun ei ole lohdutettu? Mistä sellaisen oppii, sellaiseen uskaltaa lähteä, kun on aina tehty selväksi, ettei sellainen kuulu sinulle?
-Mies
Jaa, no minä ainakin opin kun katsoin ympärilleni. Ja eniten opin siitä, kun halusin hyvää tärkeälle ihmiselle. Jos et halua lohduttaa kumppaniasi, et osaa rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Ihan turha on nyt projisoida omaa kokemustaan 100% ap:lle. Minun mieheni ei kokenut empatiaa ko. tilanteessa, koska hänellä on persoonallisuushäiriöinen äiti, joka oli laonnut lasten eteen satoja kertoja uhaten tappaa itsensä koska xyz, siis alle 10v lasten edessä. Ainut keino millä lapsi selviää moisesta tunnemyrskystä kerta toisensa jälkeen on kovettaa itsensä.
Jos olisin kuin sinä niin niskojani nakellen olisin lähtenyt ja menettänyt täydellisen miehen jolla on vain surullinen tausta.
Näin minäkin ajattelen, ihmisten taustat kun ovat niin erilaisia. Siksi haluan antaa mahdollisuuden. Ja kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde: mies auttaa kotitöissä, ruoanlaitossa, auttaa myös vanhaa äitiäni, pitää hyvänä ja on todella kiltti ja huomaavainen. Vain riitely on hankalaa.
Ap
On aika mitättömät vaatimukset miehille jos tuo on huomaavaista. Tuon pitäisi olla jokaiselle ihmiselle normaalia käytöstä, että autetaan rakkaita ihmisiä, laitetaan yhdessä ruokaa, autetaan perhettä ja ollaan kilttejä, rakastetaan.
Niinpä. Pitäisi olla onnesta soikeana kun mies "auttaa" kotitöissä. Ei se ukko hotellissa asu! Kotityöt kuuluvat miehelle ihan yhtä paljon eikä niiden tekemisestä tarvitse olla tippaakaan kiitollinen.
Mua kiinnostaisi tietää miesten mielipiteitä asiaan, miksi toinen täytyy tilata täysin?
Itse olen hyvin ahdistusherkkä ja mulla on myös viilely/itsetuhotaustaa, joka joskus triggeröityy ja selvittämättömien riitojen takia satutan itseäni, kun koen kai sen niin kipeänä hylkäämisenä. Huudon ja haukkumisenkin kestän, mutta paikalta poistuminen ja reagoimattomuus saa tuntemaan itsensä aivan mitättömäksi. Tiedän olevani hyvä ja kultainen kumppani, mutta noissa tilanteissa tuntuu, että koko mun ihmisyys mitätöityy ja olen täysin arvoton toiselle.
Miksi mies vain suuttuu toisen pahasta olosta? Varsinkin kun siitä yritetään vain keskustella ja tuoda oma kanta esiin, koetaanko se jotenkin jyräämisenä, eikö vaan kiinnosta vai halutaanko itse olla aina oikeassa ja hallita asioita?
Miksi ei anneta toiselle aikaa, huomiota ja selvitetä asioita? Onko helpoin lyödä lyötyä, mitä saat siitä? Miksi itkusta rangaistaan?
Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, vaan vain hyväksyä myös toisen tunteet ja ottaa nekin huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Jos tuo on huomaavaisin ja hellin tuntemasi ihminen, montako ihmistä tunnet?
Useampia satoja, mutta oma perheeni esimerkiksi ei koskaan ole osoittanut hellyyttä.
Ap
Tarkoitin ihmisiä, jotka tunnet kunnolla. Onko sinulla läheisiä ystäviä?
En osaa kun tarvisin niitä itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet off. Kun mies alkaa huutaa, ajattele että nyt tuon täytyy antaa hetki huutaa. Älä ota sitä itseesi.
Tunteita voi hallita järjellä.Annatko raiskauksenkin uhrille ohjeen, että rentoudu vaan ja anna toisen tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Joistain asioista jää hermostoon jäljet, se on eloonjäämisvaiston suojamekanismi. Vain täysin turvallisessa seurassa voi olla niistä vapaa eikä ap:n mies ole turvallinen.
Mitä raiskaus tähän kuuluu? AP kyselee neuvoja suhteeseen.
Jos kaikessa on äärimmäinen uhka, kannattaa varmaan yksilöiden hoidattaa oma pää ensin kuntoon eikä odottaa että toinen yhtä sekava pystyisi auttamaan. Parisuhde ei ole hoitosuhde.Traumataustaisena haluaisin selventää eron, koska se menee omallakin kumppanillani välillä sekaisin.
On eri asia haluta hoitosuhdetta ja eri asia suhdetta, jossa ollaan väkivaltavapaita ja näin vapaita menneisyyden pahalta ololta ihan sitä kautta, ettei hierota suolaa haavoihin.
Haluat luulla ettei kumppani ymmärrä, mikä on väkivaltaa ja siksi siedät? Ettei se tahallaan? Että voi ihmiset olla sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Ihan turha on nyt projisoida omaa kokemustaan 100% ap:lle. Minun mieheni ei kokenut empatiaa ko. tilanteessa, koska hänellä on persoonallisuushäiriöinen äiti, joka oli laonnut lasten eteen satoja kertoja uhaten tappaa itsensä koska xyz, siis alle 10v lasten edessä. Ainut keino millä lapsi selviää moisesta tunnemyrskystä kerta toisensa jälkeen on kovettaa itsensä.
Jos olisin kuin sinä niin niskojani nakellen olisin lähtenyt ja menettänyt täydellisen miehen jolla on vain surullinen tausta.
Näin minäkin ajattelen, ihmisten taustat kun ovat niin erilaisia. Siksi haluan antaa mahdollisuuden. Ja kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde: mies auttaa kotitöissä, ruoanlaitossa, auttaa myös vanhaa äitiäni, pitää hyvänä ja on todella kiltti ja huomaavainen. Vain riitely on hankalaa.
Ap
On aika mitättömät vaatimukset miehille jos tuo on huomaavaista. Tuon pitäisi olla jokaiselle ihmiselle normaalia käytöstä, että autetaan rakkaita ihmisiä, laitetaan yhdessä ruokaa, autetaan perhettä ja ollaan kilttejä, rakastetaan.
Niinpä. Pitäisi olla onnesta soikeana kun mies "auttaa" kotitöissä. Ei se ukko hotellissa asu! Kotityöt kuuluvat miehelle ihan yhtä paljon eikä niiden tekemisestä tarvitse olla tippaakaan kiitollinen.
Nämä nyt olivat esimerkkejä, eivät suinkaan hänen ainoat hyvät puolensa. Ennen kaikkea koen, että hän on sielunkumppanini.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää miesten mielipiteitä asiaan, miksi toinen täytyy tilata täysin?
Itse olen hyvin ahdistusherkkä ja mulla on myös viilely/itsetuhotaustaa, joka joskus triggeröityy ja selvittämättömien riitojen takia satutan itseäni, kun koen kai sen niin kipeänä hylkäämisenä. Huudon ja haukkumisenkin kestän, mutta paikalta poistuminen ja reagoimattomuus saa tuntemaan itsensä aivan mitättömäksi. Tiedän olevani hyvä ja kultainen kumppani, mutta noissa tilanteissa tuntuu, että koko mun ihmisyys mitätöityy ja olen täysin arvoton toiselle.Miksi mies vain suuttuu toisen pahasta olosta? Varsinkin kun siitä yritetään vain keskustella ja tuoda oma kanta esiin, koetaanko se jotenkin jyräämisenä, eikö vaan kiinnosta vai halutaanko itse olla aina oikeassa ja hallita asioita?
Miksi ei anneta toiselle aikaa, huomiota ja selvitetä asioita? Onko helpoin lyödä lyötyä, mitä saat siitä? Miksi itkusta rangaistaan?
Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, vaan vain hyväksyä myös toisen tunteet ja ottaa nekin huomioon.
Juuri tämä. Huudon ym. niskojen nakkelemisen kyllä siedän, mutta tuollaiset "älä puhu/itke/huuda/koske" -käskyt ajavat hulluuden partaalle. Tunnen, että sekoan siihen huonoon oloon enkä enää edes haluaisi elää. Siis niinä hetkinä.
Tarkennan vielä, ettemme tosiaan riitele päivittäin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Jos tuo on huomaavaisin ja hellin tuntemasi ihminen, montako ihmistä tunnet?
Useampia satoja, mutta oma perheeni esimerkiksi ei koskaan ole osoittanut hellyyttä.
Ap
Tarkoitin ihmisiä, jotka tunnet kunnolla. Onko sinulla läheisiä ystäviä?
On toki, montakin. Ja kyllä minä oikeasti tarkoitan, että hän on hyvä ja ihana ihminen. Riitely vain ei suju.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää miesten mielipiteitä asiaan, miksi toinen täytyy tilata täysin?
Itse olen hyvin ahdistusherkkä ja mulla on myös viilely/itsetuhotaustaa, joka joskus triggeröityy ja selvittämättömien riitojen takia satutan itseäni, kun koen kai sen niin kipeänä hylkäämisenä. Huudon ja haukkumisenkin kestän, mutta paikalta poistuminen ja reagoimattomuus saa tuntemaan itsensä aivan mitättömäksi. Tiedän olevani hyvä ja kultainen kumppani, mutta noissa tilanteissa tuntuu, että koko mun ihmisyys mitätöityy ja olen täysin arvoton toiselle.Miksi mies vain suuttuu toisen pahasta olosta? Varsinkin kun siitä yritetään vain keskustella ja tuoda oma kanta esiin, koetaanko se jotenkin jyräämisenä, eikö vaan kiinnosta vai halutaanko itse olla aina oikeassa ja hallita asioita?
Miksi ei anneta toiselle aikaa, huomiota ja selvitetä asioita? Onko helpoin lyödä lyötyä, mitä saat siitä? Miksi itkusta rangaistaan?
Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, vaan vain hyväksyä myös toisen tunteet ja ottaa nekin huomioon.Juuri tämä. Huudon ym. niskojen nakkelemisen kyllä siedän, mutta tuollaiset "älä puhu/itke/huuda/koske" -käskyt ajavat hulluuden partaalle. Tunnen, että sekoan siihen huonoon oloon enkä enää edes haluaisi elää. Siis niinä hetkinä.
Tarkennan vielä, ettemme tosiaan riitele päivittäin.
Ap
Mikä ihmeen tarve sinulla on tapella? Montako kertaa viikossa pitää saada tappelu aikaan?
Pystyttekö lainkaan riidan ulkopuolella puhumaan tunteistanne ja käyttäytymismalleista? Vai lyökö mies vaan oven kiinni nenän edestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää miesten mielipiteitä asiaan, miksi toinen täytyy tilata täysin?
Itse olen hyvin ahdistusherkkä ja mulla on myös viilely/itsetuhotaustaa, joka joskus triggeröityy ja selvittämättömien riitojen takia satutan itseäni, kun koen kai sen niin kipeänä hylkäämisenä. Huudon ja haukkumisenkin kestän, mutta paikalta poistuminen ja reagoimattomuus saa tuntemaan itsensä aivan mitättömäksi. Tiedän olevani hyvä ja kultainen kumppani, mutta noissa tilanteissa tuntuu, että koko mun ihmisyys mitätöityy ja olen täysin arvoton toiselle.Miksi mies vain suuttuu toisen pahasta olosta? Varsinkin kun siitä yritetään vain keskustella ja tuoda oma kanta esiin, koetaanko se jotenkin jyräämisenä, eikö vaan kiinnosta vai halutaanko itse olla aina oikeassa ja hallita asioita?
Miksi ei anneta toiselle aikaa, huomiota ja selvitetä asioita? Onko helpoin lyödä lyötyä, mitä saat siitä? Miksi itkusta rangaistaan?
Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, vaan vain hyväksyä myös toisen tunteet ja ottaa nekin huomioon.Juuri tämä. Huudon ym. niskojen nakkelemisen kyllä siedän, mutta tuollaiset "älä puhu/itke/huuda/koske" -käskyt ajavat hulluuden partaalle. Tunnen, että sekoan siihen huonoon oloon enkä enää edes haluaisi elää. Siis niinä hetkinä.
Tarkennan vielä, ettemme tosiaan riitele päivittäin.
Ap
Mikä ihmeen tarve sinulla on tapella? Montako kertaa viikossa pitää saada tappelu aikaan?
Mikä ihmeen tarve sinulla on mitätöidä toisen tunteet ja kokemukset?
Vierailija kirjoitti:
Pystyttekö lainkaan riidan ulkopuolella puhumaan tunteistanne ja käyttäytymismalleista? Vai lyökö mies vaan oven kiinni nenän edestä?
Pystymme kyllä. Hän sanoo vain, ettei tarvitse pelätä ja että hän kyllä leppyy sitten pian (niin kuin kyllä tekeekin). Hän ei tunnu käsittävän, että jo se parin tunnin piina on todella raastavaa henkisesti. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää miesten mielipiteitä asiaan, miksi toinen täytyy tilata täysin?
Itse olen hyvin ahdistusherkkä ja mulla on myös viilely/itsetuhotaustaa, joka joskus triggeröityy ja selvittämättömien riitojen takia satutan itseäni, kun koen kai sen niin kipeänä hylkäämisenä. Huudon ja haukkumisenkin kestän, mutta paikalta poistuminen ja reagoimattomuus saa tuntemaan itsensä aivan mitättömäksi. Tiedän olevani hyvä ja kultainen kumppani, mutta noissa tilanteissa tuntuu, että koko mun ihmisyys mitätöityy ja olen täysin arvoton toiselle.Miksi mies vain suuttuu toisen pahasta olosta? Varsinkin kun siitä yritetään vain keskustella ja tuoda oma kanta esiin, koetaanko se jotenkin jyräämisenä, eikö vaan kiinnosta vai halutaanko itse olla aina oikeassa ja hallita asioita?
Miksi ei anneta toiselle aikaa, huomiota ja selvitetä asioita? Onko helpoin lyödä lyötyä, mitä saat siitä? Miksi itkusta rangaistaan?
Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, vaan vain hyväksyä myös toisen tunteet ja ottaa nekin huomioon.Juuri tämä. Huudon ym. niskojen nakkelemisen kyllä siedän, mutta tuollaiset "älä puhu/itke/huuda/koske" -käskyt ajavat hulluuden partaalle. Tunnen, että sekoan siihen huonoon oloon enkä enää edes haluaisi elää. Siis niinä hetkinä.
Tarkennan vielä, ettemme tosiaan riitele päivittäin.
Ap
Mikä ihmeen tarve sinulla on tapella? Montako kertaa viikossa pitää saada tappelu aikaan?
Mikä ihmeen tarve sinulla on mitätöidä toisen tunteet ja kokemukset?
Niin että aloittajan toksista riidanhaastamista ja pakkomiellettä tappelemiseen ei sovi kyseenalaistaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää miesten mielipiteitä asiaan, miksi toinen täytyy tilata täysin?
Itse olen hyvin ahdistusherkkä ja mulla on myös viilely/itsetuhotaustaa, joka joskus triggeröityy ja selvittämättömien riitojen takia satutan itseäni, kun koen kai sen niin kipeänä hylkäämisenä. Huudon ja haukkumisenkin kestän, mutta paikalta poistuminen ja reagoimattomuus saa tuntemaan itsensä aivan mitättömäksi. Tiedän olevani hyvä ja kultainen kumppani, mutta noissa tilanteissa tuntuu, että koko mun ihmisyys mitätöityy ja olen täysin arvoton toiselle.Miksi mies vain suuttuu toisen pahasta olosta? Varsinkin kun siitä yritetään vain keskustella ja tuoda oma kanta esiin, koetaanko se jotenkin jyräämisenä, eikö vaan kiinnosta vai halutaanko itse olla aina oikeassa ja hallita asioita?
Miksi ei anneta toiselle aikaa, huomiota ja selvitetä asioita? Onko helpoin lyödä lyötyä, mitä saat siitä? Miksi itkusta rangaistaan?
Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, vaan vain hyväksyä myös toisen tunteet ja ottaa nekin huomioon.Juuri tämä. Huudon ym. niskojen nakkelemisen kyllä siedän, mutta tuollaiset "älä puhu/itke/huuda/koske" -käskyt ajavat hulluuden partaalle. Tunnen, että sekoan siihen huonoon oloon enkä enää edes haluaisi elää. Siis niinä hetkinä.
Tarkennan vielä, ettemme tosiaan riitele päivittäin.
Ap
Mikä ihmeen tarve sinulla on tapella? Montako kertaa viikossa pitää saada tappelu aikaan?
Mikä ihmeen tarve sinulla on mitätöidä toisen tunteet ja kokemukset?
Jep, tuollainen kommentointi on ikävää. :( Minä en millään tavalla ole riidankylväjä enkä ikinä oikein edes suutu mistään, sillä minusta asiat pitää voida puhua auki turvallisessa ja rauhallisessa ilmapiirissä. Ja eritoten molempia kunnioittavassa.
Ap
Mulla on sama ongelma, enkä todellakaan tiedä mitä tehdä. Mies nälvii, saa raivareita ja uhkaa erolla, eikä näe mitään vikaa käytöksessään. Mun itkeminen saa hänet järjettömän raivon valtaan, eli se on mun oma vika, että hän raivoaa. Hän kuvittelee, että itku on suunniteltua ja manipulointia. Eilen lähti humalassa autoilemaan, kun riideltiin, ja minun piti päästä hetkeksi rauhoittumaan toiseen huoneeseen. Jos jotain olisi sattunut, niin kai sekin olisi ollut mun vika. On myös rikkonut huonekaluja ja oven, kun olin mennyt toiseen huoneeseen. Tänään kysyi, olinko suunnitellut tuon riidan etukäteen. No en todellakaan...alkoi siitä, kun mies oli useaan kertaan päivän mittaan nälvinyt, kiroillut, arvostellut, enkä enää jaksanut, vaan itkin hiljaa sängyssä, ja mies huomasi sen. Mun osuus noista riidoista on se, että yritän pyydellä anteeksi ja itken. Olen niin surullinen ja loppu, haluaisin vain pois täältä kärsimästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Ihan turha on nyt projisoida omaa kokemustaan 100% ap:lle. Minun mieheni ei kokenut empatiaa ko. tilanteessa, koska hänellä on persoonallisuushäiriöinen äiti, joka oli laonnut lasten eteen satoja kertoja uhaten tappaa itsensä koska xyz, siis alle 10v lasten edessä. Ainut keino millä lapsi selviää moisesta tunnemyrskystä kerta toisensa jälkeen on kovettaa itsensä.
Jos olisin kuin sinä niin niskojani nakellen olisin lähtenyt ja menettänyt täydellisen miehen jolla on vain surullinen tausta.
Näin minäkin ajattelen, ihmisten taustat kun ovat niin erilaisia. Siksi haluan antaa mahdollisuuden. Ja kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde: mies auttaa kotitöissä, ruoanlaitossa, auttaa myös vanhaa äitiäni, pitää hyvänä ja on todella kiltti ja huomaavainen. Vain riitely on hankalaa.
Ap
On aika mitättömät vaatimukset miehille jos tuo on huomaavaista. Tuon pitäisi olla jokaiselle ihmiselle normaalia käytöstä, että autetaan rakkaita ihmisiä, laitetaan yhdessä ruokaa, autetaan perhettä ja ollaan kilttejä, rakastetaan.
Niinpä. Pitäisi olla onnesta soikeana kun mies "auttaa" kotitöissä. Ei se ukko hotellissa asu! Kotityöt kuuluvat miehelle ihan yhtä paljon eikä niiden tekemisestä tarvitse olla tippaakaan kiitollinen.
Nämä nyt olivat esimerkkejä, eivät suinkaan hänen ainoat hyvät puolensa. Ennen kaikkea koen, että hän on sielunkumppanini.
Ap
Sielunkumppani rakastaa aidosti, haluaa sinulle 24/7 hyvää ja on tukenasi heikkoina hetkinä - ja erityisesti heikkoina hetkinä. Sielunkumppani ei pyri kontrolloimaan sinua ja räjähtele mistä syystä tahansa.
Sinulla ei ole sielunkumppania. Sinulla on vain toive, että tämä on sielunkumppani, koska todennäköisesti uskot, ettet saa ketään parempaakaan ja kun mies sentään siivoaa ja laittaa ruokaa, niin se taatusti rakastaa sitten ihan silmittömän paljon. No ei kyllä! Ihan normaalit käytöstavat eivät ole mikään rakkauden osoitus vaan vähimmäisvaatimus missä tahansa ihmissuhteessa. Mutta, jos sinua on aina kohdeltu kaltoin, olet tottunut siihen, että se normaali vähimmäisvaatimus on sinulle sielunkumppanuuden tasoista huomaavaisuutta.
Älä takerru tuohon kuvitelmaan, koska se saa sinut uskomaan, että sinun TEHTÄVÄ on nyt pelastaa tämä puolisoparka, kun se on muuten ihan onneton ja hunningolla. Ohjaa empaattinen herkkyytesi muualle. Herkät empaatikot tarvitsevat toisen herkän empaatikon yhtä suurella sydämellä ja lämmöllä rinnalleen, eivät hoidettavaa potilasta. Siitä huolehtivat ammattilaiset, joilla on alan koulutus - ja jos aikuinen mies ei halua sinne mennä, niin sitten se on voi voi.
Sinä olet vastuussa vain itsestäsi. Et voi antaa muille sitä mitä sinulla ei ole. Näin ollen mies ei voi antaa sinulle rakkautta sinua kohtaan, koska hänellä ei sitä ole sinulle antaa. Ruusunpunaiset lasit pois päästä, vaikka ahdistaisikin, että olet nyt erehtynyt ja tuhlannut aikaasi suhteeseen, joka ei tosiaankaan ole normaali saati toimiva sinulle.
Suosittelen sinulle, jos englanti luonnistuu, kirjaa Why Does He Do that? Inside The Mind Of Angry and Controlling Men, koska ihan oikeasti, se mitä koet ei ole normaalia parisuhdetta eikä edes pihausta sielunkumppanuudesta, vaan ihan puhtaasti henkistä väkivaltaa. Luota minuun, been there, done that ja isäni oli tismalleen samanlainen kontrolloija.
Kirjan voi ladata ilmaiseksi täältä: https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that-pdf
Suosittelen sinulle empaatikkona ja kynnysmattona, joka haluaa miellyttää ja pelastaa muita, Anita Moorjanin kirjoja ja Youtube-videoita.
On aika uskaltaa astua kohti parempaa elämää, johon ei kontrolloiva väkivaltainen puoliso kuuluu. Eikä sinun roolisi puolisona tule koskaan olla vain äiti, hoivaaja ja terapeutti, joka kieltää itsensä miehen edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää miesten mielipiteitä asiaan, miksi toinen täytyy tilata täysin?
Itse olen hyvin ahdistusherkkä ja mulla on myös viilely/itsetuhotaustaa, joka joskus triggeröityy ja selvittämättömien riitojen takia satutan itseäni, kun koen kai sen niin kipeänä hylkäämisenä. Huudon ja haukkumisenkin kestän, mutta paikalta poistuminen ja reagoimattomuus saa tuntemaan itsensä aivan mitättömäksi. Tiedän olevani hyvä ja kultainen kumppani, mutta noissa tilanteissa tuntuu, että koko mun ihmisyys mitätöityy ja olen täysin arvoton toiselle.Miksi mies vain suuttuu toisen pahasta olosta? Varsinkin kun siitä yritetään vain keskustella ja tuoda oma kanta esiin, koetaanko se jotenkin jyräämisenä, eikö vaan kiinnosta vai halutaanko itse olla aina oikeassa ja hallita asioita?
Miksi ei anneta toiselle aikaa, huomiota ja selvitetä asioita? Onko helpoin lyödä lyötyä, mitä saat siitä? Miksi itkusta rangaistaan?
Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, vaan vain hyväksyä myös toisen tunteet ja ottaa nekin huomioon.Juuri tämä. Huudon ym. niskojen nakkelemisen kyllä siedän, mutta tuollaiset "älä puhu/itke/huuda/koske" -käskyt ajavat hulluuden partaalle. Tunnen, että sekoan siihen huonoon oloon enkä enää edes haluaisi elää. Siis niinä hetkinä.
Tarkennan vielä, ettemme tosiaan riitele päivittäin.
Ap
Mikä ihmeen tarve sinulla on tapella? Montako kertaa viikossa pitää saada tappelu aikaan?
Mikä ihmeen tarve sinulla on mitätöidä toisen tunteet ja kokemukset?
Niin että aloittajan toksista riidanhaastamista ja pakkomiellettä tappelemiseen ei sovi kyseenalaistaa?
Niin, minä haastan riitaa kun leikkaan lihat vääränmallusiksi eikä niitä siksi haluta syödä, vaan pitää heittää roskiin. Minä haastan riitaa, kun autan asiakaspalvelutilanteessa puhumalla saksaa, jota hän ei itse osaa. Minä haastan riitaa, kun en ole silittänyt kauluspaitaa, jonka hän olisi halunnut pistää sinä päivänä päällensä (kertomatta siitä etukäteen).
On se niin ihana riidellä, että ihan tahallani kylvän vihaa ja raivoa!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ongelma, enkä todellakaan tiedä mitä tehdä. Mies nälvii, saa raivareita ja uhkaa erolla, eikä näe mitään vikaa käytöksessään. Mun itkeminen saa hänet järjettömän raivon valtaan, eli se on mun oma vika, että hän raivoaa. Hän kuvittelee, että itku on suunniteltua ja manipulointia. Eilen lähti humalassa autoilemaan, kun riideltiin, ja minun piti päästä hetkeksi rauhoittumaan toiseen huoneeseen. Jos jotain olisi sattunut, niin kai sekin olisi ollut mun vika. On myös rikkonut huonekaluja ja oven, kun olin mennyt toiseen huoneeseen. Tänään kysyi, olinko suunnitellut tuon riidan etukäteen. No en todellakaan...alkoi siitä, kun mies oli useaan kertaan päivän mittaan nälvinyt, kiroillut, arvostellut, enkä enää jaksanut, vaan itkin hiljaa sängyssä, ja mies huomasi sen. Mun osuus noista riidoista on se, että yritän pyydellä anteeksi ja itken. Olen niin surullinen ja loppu, haluaisin vain pois täältä kärsimästä.
Sulle kanssa luettavaksi Why Does He Do That? Inside The Mind of Angry and Controlling Men: https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that-pdf
Ja sitten kauas vuorten taakse pois, koska tuo ei ole parisuhde, tuo on henkinen väkivaltasuhde. Vielä et ole itse saanut nyrkistä (toivottavasti), mutta mies hakkaa jo nyt sinun jatkeitasi eli tavaroita. Katsopa heitteleekö hän menemään juuri eritoten sinun tavaroitasi?
Traumataustaisena haluaisin selventää eron, koska se menee omallakin kumppanillani välillä sekaisin.
On eri asia haluta hoitosuhdetta ja eri asia suhdetta, jossa ollaan väkivaltavapaita ja näin vapaita menneisyyden pahalta ololta ihan sitä kautta, ettei hierota suolaa haavoihin.