Lue keskustelun säännöt.
Syvä ahdistuminen riitatilanteissa puolison kanssa
epätoivoinen
23.08.2020 |
Tarvitsisin neuvoja kuinka selättää pakokauhumainen ahdistus riitatilanteissa.
Riidellessä (ts. miehen suuttuessa) en saa itse korottaa ääntäni tai yrittää keskustella asiasta. Mies sanoo shhh ja suu kiinni. Häneen ei myöskään saa koskea.
En oikein itse osaa riidellä vaan haluaisin puhua asiat auki. Ahdistun tästä jostain syystä ihan mielettömästi ja tuntuu, että minut valtaa suorastaan pakokauhu. Tekisi mieli lähteä juoksemaan tai alkaa itkeä, mutta itkeminenkös se vasta ärsyttää miestä. Tunnen olevani kuin painekattila ja mieleni täyttyy itsetuhoisin ajatuksin. Joskus saatan lyödä itseäni rauhoittuakseni. Sairastahan se on. :(
Tiedän, ettei tämä ole terve tapa reagoida, ja siksi haluaisin teiltä neuvoja. Uskon, että reaktioni liittyy menneisyyteeni, sillä olen kokenut parisuhdeväkivaltaa (minua mm. uhattu aseella) ja myös isäni on pahoinpidellyt minua fyysisesti ja henkisesti lapsena.
Osaisiko joku antaa rauhoittumisneuvoja?
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet off. Kun mies alkaa huutaa, ajattele että nyt tuon täytyy antaa hetki huutaa. Älä ota sitä itseesi.
Tunteita voi hallita järjellä.Tiesitkö että tuo on dissosiaatiota, että kytkee itsensä irti tunteistaan riitatilanteessa. Selviytymiskeino joka juontaa traumalapsuudesta.
Voi olla niinkin, mutta vellooko terveet ihmiset pää punaisena reagoiden kaikkeen, kun eivät osaa hillitä tunteitaan?
Esimerkissä ei ole kyse tunteiden, vaan käytöksen säätelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää miesten mielipiteitä asiaan, miksi toinen täytyy tilata täysin?
Itse olen hyvin ahdistusherkkä ja mulla on myös viilely/itsetuhotaustaa, joka joskus triggeröityy ja selvittämättömien riitojen takia satutan itseäni, kun koen kai sen niin kipeänä hylkäämisenä. Huudon ja haukkumisenkin kestän, mutta paikalta poistuminen ja reagoimattomuus saa tuntemaan itsensä aivan mitättömäksi. Tiedän olevani hyvä ja kultainen kumppani, mutta noissa tilanteissa tuntuu, että koko mun ihmisyys mitätöityy ja olen täysin arvoton toiselle.Miksi mies vain suuttuu toisen pahasta olosta? Varsinkin kun siitä yritetään vain keskustella ja tuoda oma kanta esiin, koetaanko se jotenkin jyräämisenä, eikö vaan kiinnosta vai halutaanko itse olla aina oikeassa ja hallita asioita?
Miksi ei anneta toiselle aikaa, huomiota ja selvitetä asioita? Onko helpoin lyödä lyötyä, mitä saat siitä? Miksi itkusta rangaistaan?
Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, vaan vain hyväksyä myös toisen tunteet ja ottaa nekin huomioon.Juuri tämä. Huudon ym. niskojen nakkelemisen kyllä siedän, mutta tuollaiset "älä puhu/itke/huuda/koske" -käskyt ajavat hulluuden partaalle. Tunnen, että sekoan siihen huonoon oloon enkä enää edes haluaisi elää. Siis niinä hetkinä.
Tarkennan vielä, ettemme tosiaan riitele päivittäin.
Ap
Mikä ihmeen tarve sinulla on tapella? Montako kertaa viikossa pitää saada tappelu aikaan?
Mikä ihmeen tarve sinulla on mitätöidä toisen tunteet ja kokemukset?
Niin että aloittajan toksista riidanhaastamista ja pakkomiellettä tappelemiseen ei sovi kyseenalaistaa?
Niin, minä haastan riitaa kun leikkaan lihat vääränmallusiksi eikä niitä siksi haluta syödä, vaan pitää heittää roskiin. Minä haastan riitaa, kun autan asiakaspalvelutilanteessa puhumalla saksaa, jota hän ei itse osaa. Minä haastan riitaa, kun en ole silittänyt kauluspaitaa, jonka hän olisi halunnut pistää sinä päivänä päällensä (kertomatta siitä etukäteen).
On se niin ihana riidellä, että ihan tahallani kylvän vihaa ja raivoa!
Ap
Ap, tässä esimerkkejä siitä miten noi tilanteet tapahtuisi terveessä parisuhteessa:
1. Mies ei sanoisi mitään lihojen väärin leikkaamisesta, korkeintaan mainitsisi että hän voi näyttää ensi kerralla miten lihat leikataan oikeaoppisesti. Olettaen siis, että tämä on ennenkin leikannut lihaa ja tietää paremman tavan siihen. Riehumisesta ja ruuan roskiin heittämisestä lähtisin heti pakkaamaan kamoja.
2. Kieltä puhumaan tarjoutunutta osapuolta kiitettäisiin. Ei tietenkään suututtaisi.
3. Jos haluaa jonkun paidan silitettävän tästä on sanottava etukäteen sille, joka yleensä silittää vaatteet taloudessa. Ja tämäkin ilmaistaisiin että "hei jos olet silittämässä jotain vaikka huomenna niin silitätkö samalla sen mun sinisen kauluspaidan". Jos huomaa paidan olevan ihan ryppyinen juuri sinä päivänä kun sitä tarvitsee on ihan ok jos ärsyttää, mutta rakkaalle ihmiselle siitä ei aleta huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?
Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?
Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.
Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?
Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?
Olen samaa mieltä siitä, että riitatilanteet eivät ole tasa-arvoisia. Muuten aina puhumme kaikesta avoimesti ja tasa-arvoisesti. Juuri siksi haluaisin korjata tämän asian, sillä se on suhteemme ainoa ongelma.
Tarkoitin tuolla siis sitä, että mielestäni riiteleminen(kin) kuuluu parisuhteeseen, joskaan ei päivittäisenä tai viikottaisena osana. Riitoja ei nytkään ole usein, mutta koen ne henkisesti tosi rankoiksi.
Traumaterapiasta voisi tosiaan olla apua, tosin juuri nyt ei minulla ole terapiaan taloudellista mahdollisuutta. Pohdin myös parisuhdeterapiaa.
Kiitos kommentistasi.
Ap
Mies kuulostaa vähän sairaalta. Heittää nyt ruokaa roskiin, kun lihat on leikattu väärin ja suutahtaa sulle, kun yrität auttaa häntä puhumalla saksaa. Ja miksi SINUN pitäisi silittää hänen paitansa? Silittäisi itse.
Se, että joskus teillä menee hyvin, ei tarkoita etteikö miehesi voisi olla henkisesti väkivaltainen. Myös niissä kamalissa suhteissa on hyviä hetkiä. Ja juuri ne hyvät hetket estää naista lähtemästä. Ne luovat illuusion siitä, että joskus vielä kaikki muuttuu hyväksi ja on vain niitä hyviä hetkiä.
Jo se, että kirjoitat tänne, kertoo ettei teillä mene hyvin. Et ole onnellinen. Yrität myös puolustella miehen huonoa käytöstä. Sinä et ole se ongelma, vaan miehesi. Etkä sinä voi häntä muuttaa, hänen itsensä on se tehtävä.
Nim. kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi tietää miesten mielipiteitä asiaan, miksi toinen täytyy tilata täysin?
Itse olen hyvin ahdistusherkkä ja mulla on myös viilely/itsetuhotaustaa, joka joskus triggeröityy ja selvittämättömien riitojen takia satutan itseäni, kun koen kai sen niin kipeänä hylkäämisenä. Huudon ja haukkumisenkin kestän, mutta paikalta poistuminen ja reagoimattomuus saa tuntemaan itsensä aivan mitättömäksi. Tiedän olevani hyvä ja kultainen kumppani, mutta noissa tilanteissa tuntuu, että koko mun ihmisyys mitätöityy ja olen täysin arvoton toiselle.Miksi mies vain suuttuu toisen pahasta olosta? Varsinkin kun siitä yritetään vain keskustella ja tuoda oma kanta esiin, koetaanko se jotenkin jyräämisenä, eikö vaan kiinnosta vai halutaanko itse olla aina oikeassa ja hallita asioita?
Miksi ei anneta toiselle aikaa, huomiota ja selvitetä asioita? Onko helpoin lyödä lyötyä, mitä saat siitä? Miksi itkusta rangaistaan?
Ei tarvitse edes olla samaa mieltä, vaan vain hyväksyä myös toisen tunteet ja ottaa nekin huomioon.Juuri tämä. Huudon ym. niskojen nakkelemisen kyllä siedän, mutta tuollaiset "älä puhu/itke/huuda/koske" -käskyt ajavat hulluuden partaalle. Tunnen, että sekoan siihen huonoon oloon enkä enää edes haluaisi elää. Siis niinä hetkinä.
Tarkennan vielä, ettemme tosiaan riitele päivittäin.
Ap
Mikä ihmeen tarve sinulla on tapella? Montako kertaa viikossa pitää saada tappelu aikaan?
Mikä ihmeen tarve sinulla on mitätöidä toisen tunteet ja kokemukset?
Niin että aloittajan toksista riidanhaastamista ja pakkomiellettä tappelemiseen ei sovi kyseenalaistaa?
Niin, minä haastan riitaa kun leikkaan lihat vääränmallusiksi eikä niitä siksi haluta syödä, vaan pitää heittää roskiin. Minä haastan riitaa, kun autan asiakaspalvelutilanteessa puhumalla saksaa, jota hän ei itse osaa. Minä haastan riitaa, kun en ole silittänyt kauluspaitaa, jonka hän olisi halunnut pistää sinä päivänä päällensä (kertomatta siitä etukäteen).
On se niin ihana riidellä, että ihan tahallani kylvän vihaa ja raivoa!
Ap
Ap, tässä esimerkkejä siitä miten noi tilanteet tapahtuisi terveessä parisuhteessa:
1. Mies ei sanoisi mitään lihojen väärin leikkaamisesta, korkeintaan mainitsisi että hän voi näyttää ensi kerralla miten lihat leikataan oikeaoppisesti. Olettaen siis, että tämä on ennenkin leikannut lihaa ja tietää paremman tavan siihen. Riehumisesta ja ruuan roskiin heittämisestä lähtisin heti pakkaamaan kamoja.
2. Kieltä puhumaan tarjoutunutta osapuolta kiitettäisiin. Ei tietenkään suututtaisi.
3. Jos haluaa jonkun paidan silitettävän tästä on sanottava etukäteen sille, joka yleensä silittää vaatteet taloudessa. Ja tämäkin ilmaistaisiin että "hei jos olet silittämässä jotain vaikka huomenna niin silitätkö samalla sen mun sinisen kauluspaidan". Jos huomaa paidan olevan ihan ryppyinen juuri sinä päivänä kun sitä tarvitsee on ihan ok jos ärsyttää, mutta rakkaalle ihmiselle siitä ei aleta huutaa.
Kiitos. Näin minä itsekin toimisin ja koen, että hänenkin tulisi toimia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet off. Kun mies alkaa huutaa, ajattele että nyt tuon täytyy antaa hetki huutaa. Älä ota sitä itseesi.
Tunteita voi hallita järjellä.Tiesitkö että tuo on dissosiaatiota, että kytkee itsensä irti tunteistaan riitatilanteessa. Selviytymiskeino joka juontaa traumalapsuudesta.
Voi olla niinkin, mutta vellooko terveet ihmiset pää punaisena reagoiden kaikkeen, kun eivät osaa hillitä tunteitaan?
Esimerkissä ei ole kyse tunteiden, vaan käytöksen säätelystä.
Täällä on hyviä neuvoja hoidattaa itsensä kuntoon, jättää huonot suhteet, toipua siedettävään elämään, mutta mikään neuvo ei kelpaa.
Älkää vaan käyttäkö järkeä, vaan jääkää ikiajoiksi paskaläjiinne happanemaan. Kun kerran olette päättäneet että syy on aina muissa eikä itse tarvi ottaa mitään vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?
Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?
Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.
Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?
Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?
Eli ainoastaan naisen tapa tapella on tasa-arvoista ja oikeaa? Aloittajahan tässä alistaa miestä, kun koittaa määrätä kuinka pitää tapellakin. Aloittaja ei myöskään vastaa kysymykseen omasta fyysisestä väkivallan käytöstään, minusta se jo kertoo että aloittaja kertoo ainoastaan kaunistellun versionsa asioista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?
Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?
Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.
Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?
Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?
Olen samaa mieltä siitä, että riitatilanteet eivät ole tasa-arvoisia. Muuten aina puhumme kaikesta avoimesti ja tasa-arvoisesti. Juuri siksi haluaisin korjata tämän asian, sillä se on suhteemme ainoa ongelma.
Tarkoitin tuolla siis sitä, että mielestäni riiteleminen(kin) kuuluu parisuhteeseen, joskaan ei päivittäisenä tai viikottaisena osana. Riitoja ei nytkään ole usein, mutta koen ne henkisesti tosi rankoiksi.
Traumaterapiasta voisi tosiaan olla apua, tosin juuri nyt ei minulla ole terapiaan taloudellista mahdollisuutta. Pohdin myös parisuhdeterapiaa.
Kiitos kommentistasi. <3
Ap
Et sinä edes tiedä mitä on tasa-arvo. Juurihan kehuit miten upea mies sinulla on kun hän AUTTAA kotitöissä. Kotitöihin pitäisi osallistua tasavertaisesti ja se on vähimmäisvaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?
Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?
Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.
Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?
Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?
Eli ainoastaan naisen tapa tapella on tasa-arvoista ja oikeaa? Aloittajahan tässä alistaa miestä, kun koittaa määrätä kuinka pitää tapellakin. Aloittaja ei myöskään vastaa kysymykseen omasta fyysisestä väkivallan käytöstään, minusta se jo kertoo että aloittaja kertoo ainoastaan kaunistellun versionsa asioista
Aika noloa kun laitat aina ylänuolen noille omille häirikkökommenteillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?
Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?
Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.
Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?
Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?
Eli ainoastaan naisen tapa tapella on tasa-arvoista ja oikeaa? Aloittajahan tässä alistaa miestä, kun koittaa määrätä kuinka pitää tapellakin. Aloittaja ei myöskään vastaa kysymykseen omasta fyysisestä väkivallan käytöstään, minusta se jo kertoo että aloittaja kertoo ainoastaan kaunistellun versionsa asioista
Sen verran voin sinulle vastata, etten ikimaailmassa satuttaisi häntä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Ihan turha on nyt projisoida omaa kokemustaan 100% ap:lle. Minun mieheni ei kokenut empatiaa ko. tilanteessa, koska hänellä on persoonallisuushäiriöinen äiti, joka oli laonnut lasten eteen satoja kertoja uhaten tappaa itsensä koska xyz, siis alle 10v lasten edessä. Ainut keino millä lapsi selviää moisesta tunnemyrskystä kerta toisensa jälkeen on kovettaa itsensä.
Jos olisin kuin sinä niin niskojani nakellen olisin lähtenyt ja menettänyt täydellisen miehen jolla on vain surullinen tausta.
Näin minäkin ajattelen, ihmisten taustat kun ovat niin erilaisia. Siksi haluan antaa mahdollisuuden. Ja kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde: mies auttaa kotitöissä, ruoanlaitossa, auttaa myös vanhaa äitiäni, pitää hyvänä ja on todella kiltti ja huomaavainen. Vain riitely on hankalaa.
Ap
Auttaa? Miksi kotityöt ovat sinun vastuullasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?
Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?
Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.
Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?
Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?
Olen samaa mieltä siitä, että riitatilanteet eivät ole tasa-arvoisia. Muuten aina puhumme kaikesta avoimesti ja tasa-arvoisesti. Juuri siksi haluaisin korjata tämän asian, sillä se on suhteemme ainoa ongelma.
Tarkoitin tuolla siis sitä, että mielestäni riiteleminen(kin) kuuluu parisuhteeseen, joskaan ei päivittäisenä tai viikottaisena osana. Riitoja ei nytkään ole usein, mutta koen ne henkisesti tosi rankoiksi.
Traumaterapiasta voisi tosiaan olla apua, tosin juuri nyt ei minulla ole terapiaan taloudellista mahdollisuutta. Pohdin myös parisuhdeterapiaa.
Kiitos kommentistasi. <3
Ap
Et sinä edes tiedä mitä on tasa-arvo. Juurihan kehuit miten upea mies sinulla on kun hän AUTTAA kotitöissä. Kotitöihin pitäisi osallistua tasavertaisesti ja se on vähimmäisvaatimus.
Ehkä nyt ilmaisin itseäni tökerösti, mutta yritin ilmaista sen, että mies kyllä oikeasti tekee osansa ym. eikä ole mikään passattava vätys, joka vain määräilee. Mutta juu, olihan tuo kehuni kuin suoraan 50-luvulta. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet off. Kun mies alkaa huutaa, ajattele että nyt tuon täytyy antaa hetki huutaa. Älä ota sitä itseesi.
Tunteita voi hallita järjellä.Tiesitkö että tuo on dissosiaatiota, että kytkee itsensä irti tunteistaan riitatilanteessa. Selviytymiskeino joka juontaa traumalapsuudesta.
Voi olla niinkin, mutta vellooko terveet ihmiset pää punaisena reagoiden kaikkeen, kun eivät osaa hillitä tunteitaan?
Esimerkissä ei ole kyse tunteiden, vaan käytöksen säätelystä.
Mikä siinä on, että minä en koskaan käyttäydy niin, että kukaan joutuisi traumojensa valtaan. Mielummin tasoitan tietä kuin teen sitä vaikeammaksi.
Eli onko häiriintyneempi se, joka itkettää toista vai se, joka pillahtaa itkuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lyötkö itseäsi "rauhoittuaksesi" riidan aikana vai yksin ollessasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?
Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?
Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.
Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?
Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?
Eli ainoastaan naisen tapa tapella on tasa-arvoista ja oikeaa? Aloittajahan tässä alistaa miestä, kun koittaa määrätä kuinka pitää tapellakin. Aloittaja ei myöskään vastaa kysymykseen omasta fyysisestä väkivallan käytöstään, minusta se jo kertoo että aloittaja kertoo ainoastaan kaunistellun versionsa asioista
Minäkin olen epätasa-arvoinen alistajanainen, kun määritän, että tapellessa ei lyödä vyön alle henkisesti tai fyysisesti, ei käydä käsiksi, ei rikota tavaroita?
Tunnetko, ap, parisuhteen roolikartan?
https://vslk.fi/index.php?id=20
Ilman ammattiauttajaakin voit tutustua siihen omatoimisesti ja miettiä, millainen puolisosi on noissa eri rooleissa. Mitä ilmeisimmin hän on huono ymmärtäjä ja lohduttaja, eikä tunteiden hyväksyminenkään häneltä luonnistu. Kuitenkin nuo kaikki ovat asioita, joita parisuhteessa pitäisi kumppanilta saada.
Miksi annat kohdella itseäsi huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?
Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?
Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.
Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?
Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?
Eli ainoastaan naisen tapa tapella on tasa-arvoista ja oikeaa? Aloittajahan tässä alistaa miestä, kun koittaa määrätä kuinka pitää tapellakin. Aloittaja ei myöskään vastaa kysymykseen omasta fyysisestä väkivallan käytöstään, minusta se jo kertoo että aloittaja kertoo ainoastaan kaunistellun versionsa asioista
Käsittääkseni aloittaja ei halua määrätä, vaan ymmärtää miehen käytöstä ja hakea myös omaa oikeuttaan tulla kuulluksi suhteessa, jonka mies kieltää täysin olemalla kuuntelematta, joka taas aiheuttaa aloittajalle pahaa oloa.
Vaikka sinä olet joutunut fyysisesti väkivaltaiseen suhteeseen, ei tarkoita että kaikki muut niin käyttäytyisi.
Itse naisena ainakin pyrin setvimään riitatilanteet puhumalla, ilman syyllistämistä ja haukkumista ja halulla kuulla toista ja ratkaista asia.
Totta, että riitaan tarvitaan aina kaksi, mutta eikö tässä riidellä vain niin pitkään kun mies haluaa ja sit mies laittaa riidan poikki, eikä anna toiselle edes mahdollisuutta tulla kuulluksi.
Suhteissa tulee aina riitoja, samaa mieltä ei voi ain olla mutta on jokaisen oikeus myös tulla nähdyksi ja kuulluksi, jota ap nyt ei koe.
Miksi sinä haluat välttämättä käsittää väärin ja olettaa asioita? Juuri noin riidellessä ei pitäisi tehdä, vaan myös kuunnella ilman oletuksia kuinka luulee asioiden olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?
Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?
Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.
Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?
Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?
Olen samaa mieltä siitä, että riitatilanteet eivät ole tasa-arvoisia. Muuten aina puhumme kaikesta avoimesti ja tasa-arvoisesti. Juuri siksi haluaisin korjata tämän asian, sillä se on suhteemme ainoa ongelma.
Tarkoitin tuolla siis sitä, että mielestäni riiteleminen(kin) kuuluu parisuhteeseen, joskaan ei päivittäisenä tai viikottaisena osana. Riitoja ei nytkään ole usein, mutta koen ne henkisesti tosi rankoiksi.
Traumaterapiasta voisi tosiaan olla apua, tosin juuri nyt ei minulla ole terapiaan taloudellista mahdollisuutta. Pohdin myös parisuhdeterapiaa.
Kiitos kommentistasi. <3
Ap
Et sinä edes tiedä mitä on tasa-arvo. Juurihan kehuit miten upea mies sinulla on kun hän AUTTAA kotitöissä. Kotitöihin pitäisi osallistua tasavertaisesti ja se on vähimmäisvaatimus.
Ehkä nyt ilmaisin itseäni tökerösti, mutta yritin ilmaista sen, että mies kyllä oikeasti tekee osansa ym. eikä ole mikään passattava vätys, joka vain määräilee. Mutta juu, olihan tuo kehuni kuin suoraan 50-luvulta. :)
Ap
Ja se oli myös kehu, jota käytit esimerkkinä siitä miten upea mies sinulla on. Mikä sinulla tuli ensimmäisenä mieleen. Että hän siivoaa omat sotkunsa omassa kodissaan. Mitä upeaa tuossa muka on?
Vierailija kirjoitti:
Miksi haastat riitaa? Ja mistä? Vastaapa ensin näihin
Pässi.
Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?
Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?
Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.
Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?
Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?