Syvä ahdistuminen riitatilanteissa puolison kanssa

Vierailija kirjoitti:

Neuvoja? Tai edes siihen, miten tätä lähtisi keskustelulla purkamaan.

Ap

Ei tuollaista pysty tuosta vaan purkamaan. Miehesi tarvitsee pitkät terapiajaksot ennen kuin kykenee asiallisesti keskustelemaan. 

Miksi et vain lähtisi? Kuulostaa vaaralliselta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!

Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?

Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.

Kissa minulta jo löytyykin. :)

Ap

Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?

Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?

Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.

Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?

Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?

Olen samaa mieltä siitä, että riitatilanteet eivät ole tasa-arvoisia. Muuten aina puhumme kaikesta avoimesti ja tasa-arvoisesti. Juuri siksi haluaisin korjata tämän asian, sillä se on suhteemme ainoa ongelma.

Tarkoitin tuolla siis sitä, että mielestäni riiteleminen(kin) kuuluu parisuhteeseen, joskaan ei päivittäisenä tai viikottaisena osana. Riitoja ei nytkään ole usein, mutta koen ne henkisesti tosi rankoiksi.

Traumaterapiasta voisi tosiaan olla apua, tosin juuri nyt ei minulla ole terapiaan taloudellista mahdollisuutta. Pohdin myös parisuhdeterapiaa.

Kiitos kommentistasi. <3

Ap

Et sinä edes tiedä mitä on tasa-arvo. Juurihan kehuit miten upea mies sinulla on kun hän AUTTAA kotitöissä. Kotitöihin pitäisi osallistua tasavertaisesti ja se on vähimmäisvaatimus.

Ehkä nyt ilmaisin itseäni tökerösti, mutta yritin ilmaista sen, että mies kyllä oikeasti tekee osansa ym. eikä ole mikään passattava vätys, joka vain määräilee. Mutta juu, olihan tuo kehuni kuin suoraan 50-luvulta. :)

Ap

Ja se oli myös kehu, jota käytit esimerkkinä siitä miten upea mies sinulla on. Mikä sinulla tuli ensimmäisenä mieleen. Että hän siivoaa omat sotkunsa omassa kodissaan. Mitä upeaa tuossa muka on?

No, henkilökohtaisesti koen sen isoksi asiaksi, sillä olen mm. lapsesta saakka saanut hoitaa vanhempiani ja myöhemällä iällä myös isoisääni. Koen isoksi asiaksi sen, että joku jakaa kanssani arjen taakat. Ei tästä sen enempää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!

Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?

Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.

Kissa minulta jo löytyykin. :)

Ap

Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?

Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?

Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.

Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?

Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?

Olen samaa mieltä siitä, että riitatilanteet eivät ole tasa-arvoisia. Muuten aina puhumme kaikesta avoimesti ja tasa-arvoisesti. Juuri siksi haluaisin korjata tämän asian, sillä se on suhteemme ainoa ongelma.

Tarkoitin tuolla siis sitä, että mielestäni riiteleminen(kin) kuuluu parisuhteeseen, joskaan ei päivittäisenä tai viikottaisena osana. Riitoja ei nytkään ole usein, mutta koen ne henkisesti tosi rankoiksi.

Traumaterapiasta voisi tosiaan olla apua, tosin juuri nyt ei minulla ole terapiaan taloudellista mahdollisuutta. Pohdin myös parisuhdeterapiaa.

Kiitos kommentistasi. <3

Ap

Et sinä edes tiedä mitä on tasa-arvo. Juurihan kehuit miten upea mies sinulla on kun hän AUTTAA kotitöissä. Kotitöihin pitäisi osallistua tasavertaisesti ja se on vähimmäisvaatimus.

Ehkä nyt ilmaisin itseäni tökerösti, mutta yritin ilmaista sen, että mies kyllä oikeasti tekee osansa ym. eikä ole mikään passattava vätys, joka vain määräilee. Mutta juu, olihan tuo kehuni kuin suoraan 50-luvulta. :)

Ap

Ja se oli myös kehu, jota käytit esimerkkinä siitä miten upea mies sinulla on. Mikä sinulla tuli ensimmäisenä mieleen. Että hän siivoaa omat sotkunsa omassa kodissaan. Mitä upeaa tuossa muka on?

No, henkilökohtaisesti koen sen isoksi asiaksi, sillä olen mm. lapsesta saakka saanut hoitaa vanhempiani ja myöhemällä iällä myös isoisääni. Koen isoksi asiaksi sen, että joku jakaa kanssani arjen taakat. Ei tästä sen enempää.

Ap

Tuolla taakanjakamisella on aika kova hinta. Joltain saisit sen "ilmaiseksi". Tai sitten hoitaisit edelleen sen taakan yksin, mutta ilman ahdistusta. Ja onko tuo hoitaminenkin sellaista ylikiltin ja alistetun velvollisuutta, venytkö yli? Kuka pitää sinusta huolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!

Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?

Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.

Kissa minulta jo löytyykin. :)

Ap

Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?

Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?

Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.

Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?

Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?

Olen samaa mieltä siitä, että riitatilanteet eivät ole tasa-arvoisia. Muuten aina puhumme kaikesta avoimesti ja tasa-arvoisesti. Juuri siksi haluaisin korjata tämän asian, sillä se on suhteemme ainoa ongelma.

Tarkoitin tuolla siis sitä, että mielestäni riiteleminen(kin) kuuluu parisuhteeseen, joskaan ei päivittäisenä tai viikottaisena osana. Riitoja ei nytkään ole usein, mutta koen ne henkisesti tosi rankoiksi.

Traumaterapiasta voisi tosiaan olla apua, tosin juuri nyt ei minulla ole terapiaan taloudellista mahdollisuutta. Pohdin myös parisuhdeterapiaa.

Kiitos kommentistasi. <3

Ap

Et sinä edes tiedä mitä on tasa-arvo. Juurihan kehuit miten upea mies sinulla on kun hän AUTTAA kotitöissä. Kotitöihin pitäisi osallistua tasavertaisesti ja se on vähimmäisvaatimus.

Ehkä nyt ilmaisin itseäni tökerösti, mutta yritin ilmaista sen, että mies kyllä oikeasti tekee osansa ym. eikä ole mikään passattava vätys, joka vain määräilee. Mutta juu, olihan tuo kehuni kuin suoraan 50-luvulta. :)

Ap

Ja se oli myös kehu, jota käytit esimerkkinä siitä miten upea mies sinulla on. Mikä sinulla tuli ensimmäisenä mieleen. Että hän siivoaa omat sotkunsa omassa kodissaan. Mitä upeaa tuossa muka on?

No, henkilökohtaisesti koen sen isoksi asiaksi, sillä olen mm. lapsesta saakka saanut hoitaa vanhempiani ja myöhemällä iällä myös isoisääni. Koen isoksi asiaksi sen, että joku jakaa kanssani arjen taakat. Ei tästä sen enempää.

Ap

Hieno tapa keskustella. "Ei tästä sen enempää," komentaa ap. Kirjoitin täysin asiallisesti ja nyt yrität määrätä minut olemaan hiljaa.

Musta tuntuu, että suomailainen lastenkasvatustyyli tuottaa tuollaisia epävakaita persoonallisuuksia, niinkuin ap:n mies. 

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että suomailainen lastenkasvatustyyli tuottaa tuollaisia epävakaita persoonallisuuksia, niinkuin ap:n mies. 

Ja onko ap sitten läheisriippuvainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.

Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta? 

Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.

En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(

Ap

Haetko tässä nyt mahdollisuutta syyttää puolisosi vanhempia, että he ovat tehneet jotakin kasvatuksellisesti väärin? Tämähän olisi se helpoin vastaus. Miksi pelkäät riitatilanteissa, jos puoliso on kuitenkin riitatilanteiden ulkopuolella mukava ihminen? Pelkäätkö jätetyksi tulemista ja siksi alistut riitatilanteessa? Tartu härkää sarvista, ja karjaise, että nyt puhun minä. Itkeminen ei auta, mutta sisuuntuminen auttaa. Vai onko tilanne se, että aina kaikki ei menekää sinun halujesi ja toiveittesi mukaan, ja haet riitatilannetta, mutta puoliso ei halua siihen osallistua eli hän ei pidä riitelystä. Heittäydytkö marttyyriksi riitatilanteessa, itket ja vaikeroit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!

Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?

Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.

Kissa minulta jo löytyykin. :)

Ap

Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?

Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?

Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.

Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?

Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?

Olen samaa mieltä siitä, että riitatilanteet eivät ole tasa-arvoisia. Muuten aina puhumme kaikesta avoimesti ja tasa-arvoisesti. Juuri siksi haluaisin korjata tämän asian, sillä se on suhteemme ainoa ongelma.

Tarkoitin tuolla siis sitä, että mielestäni riiteleminen(kin) kuuluu parisuhteeseen, joskaan ei päivittäisenä tai viikottaisena osana. Riitoja ei nytkään ole usein, mutta koen ne henkisesti tosi rankoiksi.

Traumaterapiasta voisi tosiaan olla apua, tosin juuri nyt ei minulla ole terapiaan taloudellista mahdollisuutta. Pohdin myös parisuhdeterapiaa.

Kiitos kommentistasi. <3

Ap

Et sinä edes tiedä mitä on tasa-arvo. Juurihan kehuit miten upea mies sinulla on kun hän AUTTAA kotitöissä. Kotitöihin pitäisi osallistua tasavertaisesti ja se on vähimmäisvaatimus.

Ehkä nyt ilmaisin itseäni tökerösti, mutta yritin ilmaista sen, että mies kyllä oikeasti tekee osansa ym. eikä ole mikään passattava vätys, joka vain määräilee. Mutta juu, olihan tuo kehuni kuin suoraan 50-luvulta. :)

Ap

Ja se oli myös kehu, jota käytit esimerkkinä siitä miten upea mies sinulla on. Mikä sinulla tuli ensimmäisenä mieleen. Että hän siivoaa omat sotkunsa omassa kodissaan. Mitä upeaa tuossa muka on?

No, henkilökohtaisesti koen sen isoksi asiaksi, sillä olen mm. lapsesta saakka saanut hoitaa vanhempiani ja myöhemällä iällä myös isoisääni. Koen isoksi asiaksi sen, että joku jakaa kanssani arjen taakat. Ei tästä sen enempää.

Ap

Hieno tapa keskustella. "Ei tästä sen enempää," komentaa ap. Kirjoitin täysin asiallisesti ja nyt yrität määrätä minut olemaan hiljaa.

Tiedoksesi sinulle, että kenenkään ei ole pakko puhua henkilökohtaisista asioistaan mikäli ei halua. Sinua tässä ei ole komenneltu vaan ap osoitti omat rajansa, joita sinä voit kunnioittaa. 

-eri

No tähän mennessä olen lukenut että mies syssyttelee ja käskee pitämään suun kiinni riitatilanteissa, on sitä mieltä että lihat oli leikattu väärin (?) ja heitti ne roskiin, suuttui kun et lukenut ajatuksia ja oikeaa paitaa ei oltu silitetty (miksi silität miehen paitoja) ja raivostuu jos itket. Henkistä väkivaltaa jota et tunnista kun eihän sinua lyödä.

Mikä tässä kuulostaa normaalilta ja välittävältä? Kuvitteletko että tuollainen käytös kumppania kohtaan on normaalia? Mies on huomaavainen ja välittävä tasan niin kauan kun teet juuri niin kuin hän määrää. Se että kohtelee äitiäsi hyvin ja auttaa on tietysti hyvä asia, mutta voi myös olla vaan oman kuvan kiillottamista jotta sinusta saadaan leivottua "hullu muija" joka on saanut ihanan miesparan nalkkiin. Saa äitisikin omaan leiriinsä.

Ehdottaisin sinulle terapiaa, yksin ensin, ei miehen kanssa. Parisuhteestasi todennäköisesti et halua luopua vaikka se varmaan parempi sinulle olisikin. En usko että olet koskaan kokenut rakastavaa ja tasavertaista parisuhdetta tai olet sellaiseen edes valmis  nykyisellään. Miehet jotka haluavat alistaa ja kontrolloida haistavat sinut kilometrien päähän ja valikoivat uhrikseen niin kauan kunnes itsetuntosi kasvaa ja opit tunnistamaan tuollaiset ihmiset ja karttamaan heitä.

Vierailija kirjoitti:

No tähän mennessä olen lukenut että mies syssyttelee ja käskee pitämään suun kiinni riitatilanteissa, on sitä mieltä että lihat oli leikattu väärin (?) ja heitti ne roskiin, suuttui kun et lukenut ajatuksia ja oikeaa paitaa ei oltu silitetty (miksi silität miehen paitoja) ja raivostuu jos itket. Henkistä väkivaltaa jota et tunnista kun eihän sinua lyödä.

Mikä tässä kuulostaa normaalilta ja välittävältä? Kuvitteletko että tuollainen käytös kumppania kohtaan on normaalia? Mies on huomaavainen ja välittävä tasan niin kauan kun teet juuri niin kuin hän määrää. Se että kohtelee äitiäsi hyvin ja auttaa on tietysti hyvä asia, mutta voi myös olla vaan oman kuvan kiillottamista jotta sinusta saadaan leivottua "hullu muija" joka on saanut ihanan miesparan nalkkiin. Saa äitisikin omaan leiriinsä.

Ehdottaisin sinulle terapiaa, yksin ensin, ei miehen kanssa. Parisuhteestasi todennäköisesti et halua luopua vaikka se varmaan parempi sinulle olisikin. En usko että olet koskaan kokenut rakastavaa ja tasavertaista parisuhdetta tai olet sellaiseen edes valmis  nykyisellään. Miehet jotka haluavat alistaa ja kontrolloida haistavat sinut kilometrien päähän ja valikoivat uhrikseen niin kauan kunnes itsetuntosi kasvaa ja opit tunnistamaan tuollaiset ihmiset ja karttamaan heitä.

Muuten samaa mieltä, mutta jätän vastalauseeni sille, että on mahdollista, että traumatisoitunut ihminen on valmis rakastavaan ja tasavertaiseen parisuhteeseen, koska se on korjaava kokemus. Sen sijaan huonoon suhteeseen hän ei ole valmis, koska se hajottaa entisestään hajallaanolevaa. 

Mä just tänään lähdin suhteesta, joka oli mennyt ihan parisuhteen irvikuvaksi. Ja kun viime yönä taas makasin lytättynä, ahdistuneena ja ilottomana miehen vieressä niin tajusin selkeästi, että tämä oli tässä. Umpikuja. En voi yksin tehdä parisuhdetta ihmisen kanssa, joka haluaa vain kontrolloida ja alistaa joka käänteessä eikä tunnepuolella tuntunut olevan mitään aito lämpöä tai välittämistä ikinä. Se oli kuin on-off näppäin. Ja mulla vielä traumatausta niin selvästi huomasin miten omat reaktiot alkoi olemaan turhan rajuja tuohon kaltoin kohteluun, vaikka kuinka yritin olla hillitty ja järkevä. Se on inha tunne, kun sun lähin ja rakkain ihminen kohtelee sua halveksuen ja mitätöi kaiken aikaa olemusta, puheita, tekemisiä. Sillä ei ole enää mitään tekemistä rakkauden kanssa vaikka kuinka yrittäisi asiaa ymmärtää ja toisen näkemystä. Että tässä yritän vakuutella itselleni etten oikeasti ole se tyhmin, rumin, tylsin ja epäviehättävin olento. Se oli vain manipulaatiota tai sitten yhden ainoan ihmisen mielipide minusta.

Tsemppiä sinulle uuteen elämääsi <3 

Itsetunto kohenee jopa yksinäisyydessäkin, kun joku ei ole koko ajan lyttäämässä. 

Olen ollut tilanteessasi, toivottavasti en enää koskaan uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!

Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?

Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.

Kissa minulta jo löytyykin. :)

Ap

Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?

Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?

Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.

Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?

Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?

Olen samaa mieltä siitä, että riitatilanteet eivät ole tasa-arvoisia. Muuten aina puhumme kaikesta avoimesti ja tasa-arvoisesti. Juuri siksi haluaisin korjata tämän asian, sillä se on suhteemme ainoa ongelma.

Tarkoitin tuolla siis sitä, että mielestäni riiteleminen(kin) kuuluu parisuhteeseen, joskaan ei päivittäisenä tai viikottaisena osana. Riitoja ei nytkään ole usein, mutta koen ne henkisesti tosi rankoiksi.

Traumaterapiasta voisi tosiaan olla apua, tosin juuri nyt ei minulla ole terapiaan taloudellista mahdollisuutta. Pohdin myös parisuhdeterapiaa.

Kiitos kommentistasi. <3

Ap

Et sinä edes tiedä mitä on tasa-arvo. Juurihan kehuit miten upea mies sinulla on kun hän AUTTAA kotitöissä. Kotitöihin pitäisi osallistua tasavertaisesti ja se on vähimmäisvaatimus.

Ehkä nyt ilmaisin itseäni tökerösti, mutta yritin ilmaista sen, että mies kyllä oikeasti tekee osansa ym. eikä ole mikään passattava vätys, joka vain määräilee. Mutta juu, olihan tuo kehuni kuin suoraan 50-luvulta. :)

Ap

Ja se oli myös kehu, jota käytit esimerkkinä siitä miten upea mies sinulla on. Mikä sinulla tuli ensimmäisenä mieleen. Että hän siivoaa omat sotkunsa omassa kodissaan. Mitä upeaa tuossa muka on?

No, henkilökohtaisesti koen sen isoksi asiaksi, sillä olen mm. lapsesta saakka saanut hoitaa vanhempiani ja myöhemällä iällä myös isoisääni. Koen isoksi asiaksi sen, että joku jakaa kanssani arjen taakat. Ei tästä sen enempää.

Ap

Hieno tapa keskustella. "Ei tästä sen enempää," komentaa ap. Kirjoitin täysin asiallisesti ja nyt yrität määrätä minut olemaan hiljaa.

Tiedoksesi sinulle, että kenenkään ei ole pakko puhua henkilökohtaisista asioistaan mikäli ei halua. Sinua tässä ei ole komenneltu vaan ap osoitti omat rajansa, joita sinä voit kunnioittaa. 

-eri

Ap teki aloituksen henkilökohtaisista asioistaan. Tämä tiedoksi sinulle.

Tilanne meni näin: ap kehui miestään kotitöissä auttamisesta ja suhteensa tasa-arvoisuudesta. Huomautin että hänen kirjoitustyylinsä osoittaa että hän ei ymmärrä tasa-arvosta, koska hänen käyttämänsä ilmaisu "auttaa kotitöissä" on klassinen esimerkki epätasa-arvosta. Ap vähätteli asiaa hymiön kera. Kun en alkanut naureskella mukana, ap ärsyyntyi ja kieltäytyi puhumasta.

Hän ei aseta rajoja, vaan kieltäytyy myöntämästä että hänellä on sokea piste tuossa tasa-arvon kohdalla. Ja muut eivät saa siitä puhua.

Vierailija kirjoitti:

Siis lyötkö itseäsi "rauhoittuaksesi" riidan aikana vai yksin ollessasi?

Et vastannut tähän, ap. Minulla oli kaveri joka vahingoitti itseään suuttuessaan riidan aikana. Siis riidellessä miehensä kanssa. Kerran niin pahasti että joutui ensiapuun. Kontrollointia tuokin on.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä sinulle uuteen elämääsi <3 

Itsetunto kohenee jopa yksinäisyydessäkin, kun joku ei ole koko ajan lyttäämässä. 

Olen ollut tilanteessasi, toivottavasti en enää koskaan uudelleen. 

Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!

Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?

Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.

Kissa minulta jo löytyykin. :)

Ap

Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?

Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?

Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.

Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?

Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?

Olen samaa mieltä siitä, että riitatilanteet eivät ole tasa-arvoisia. Muuten aina puhumme kaikesta avoimesti ja tasa-arvoisesti. Juuri siksi haluaisin korjata tämän asian, sillä se on suhteemme ainoa ongelma.

Tarkoitin tuolla siis sitä, että mielestäni riiteleminen(kin) kuuluu parisuhteeseen, joskaan ei päivittäisenä tai viikottaisena osana. Riitoja ei nytkään ole usein, mutta koen ne henkisesti tosi rankoiksi.

Traumaterapiasta voisi tosiaan olla apua, tosin juuri nyt ei minulla ole terapiaan taloudellista mahdollisuutta. Pohdin myös parisuhdeterapiaa.

Kiitos kommentistasi. <3

Ap

Et sinä edes tiedä mitä on tasa-arvo. Juurihan kehuit miten upea mies sinulla on kun hän AUTTAA kotitöissä. Kotitöihin pitäisi osallistua tasavertaisesti ja se on vähimmäisvaatimus.

Ehkä nyt ilmaisin itseäni tökerösti, mutta yritin ilmaista sen, että mies kyllä oikeasti tekee osansa ym. eikä ole mikään passattava vätys, joka vain määräilee. Mutta juu, olihan tuo kehuni kuin suoraan 50-luvulta. :)

Ap

Ja se oli myös kehu, jota käytit esimerkkinä siitä miten upea mies sinulla on. Mikä sinulla tuli ensimmäisenä mieleen. Että hän siivoaa omat sotkunsa omassa kodissaan. Mitä upeaa tuossa muka on?

No, henkilökohtaisesti koen sen isoksi asiaksi, sillä olen mm. lapsesta saakka saanut hoitaa vanhempiani ja myöhemällä iällä myös isoisääni. Koen isoksi asiaksi sen, että joku jakaa kanssani arjen taakat. Ei tästä sen enempää.

Ap

Hieno tapa keskustella. "Ei tästä sen enempää," komentaa ap. Kirjoitin täysin asiallisesti ja nyt yrität määrätä minut olemaan hiljaa.

Tiedoksesi sinulle, että kenenkään ei ole pakko puhua henkilökohtaisista asioistaan mikäli ei halua. Sinua tässä ei ole komenneltu vaan ap osoitti omat rajansa, joita sinä voit kunnioittaa. 

-eri

Ap teki aloituksen henkilökohtaisista asioistaan. Tämä tiedoksi sinulle.

Tilanne meni näin: ap kehui miestään kotitöissä auttamisesta ja suhteensa tasa-arvoisuudesta. Huomautin että hänen kirjoitustyylinsä osoittaa että hän ei ymmärrä tasa-arvosta, koska hänen käyttämänsä ilmaisu "auttaa kotitöissä" on klassinen esimerkki epätasa-arvosta. Ap vähätteli asiaa hymiön kera. Kun en alkanut naureskella mukana, ap ärsyyntyi ja kieltäytyi puhumasta.

Hän ei aseta rajoja, vaan kieltäytyy myöntämästä että hänellä on sokea piste tuossa tasa-arvon kohdalla. Ja muut eivät saa siitä puhua.

Tapasi ilmasta itseäsi on melko passiivis aggressiivinen. Saisit sanomasi perille paremmin olemalla kohtelias etkä mulkku.

Sinä peräänkuulutat kohteliaisuutta ja nimittelet ventovierasta ihmistä mulkuksi? Samassa kommentissa? Tuollaista saa lukea vain av:lla. Normaali ihminen kertoisi näkevänsä asian eri tavalla ja perustelisi. Sinä solvaat ja vaadit haukkumaasi ihmistä olemaan kohtelias...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tähän mennessä olen lukenut että mies syssyttelee ja käskee pitämään suun kiinni riitatilanteissa, on sitä mieltä että lihat oli leikattu väärin (?) ja heitti ne roskiin, suuttui kun et lukenut ajatuksia ja oikeaa paitaa ei oltu silitetty (miksi silität miehen paitoja) ja raivostuu jos itket. Henkistä väkivaltaa jota et tunnista kun eihän sinua lyödä.

Mikä tässä kuulostaa normaalilta ja välittävältä? Kuvitteletko että tuollainen käytös kumppania kohtaan on normaalia? Mies on huomaavainen ja välittävä tasan niin kauan kun teet juuri niin kuin hän määrää. Se että kohtelee äitiäsi hyvin ja auttaa on tietysti hyvä asia, mutta voi myös olla vaan oman kuvan kiillottamista jotta sinusta saadaan leivottua "hullu muija" joka on saanut ihanan miesparan nalkkiin. Saa äitisikin omaan leiriinsä.

Ehdottaisin sinulle terapiaa, yksin ensin, ei miehen kanssa. Parisuhteestasi todennäköisesti et halua luopua vaikka se varmaan parempi sinulle olisikin. En usko että olet koskaan kokenut rakastavaa ja tasavertaista parisuhdetta tai olet sellaiseen edes valmis  nykyisellään. Miehet jotka haluavat alistaa ja kontrolloida haistavat sinut kilometrien päähän ja valikoivat uhrikseen niin kauan kunnes itsetuntosi kasvaa ja opit tunnistamaan tuollaiset ihmiset ja karttamaan heitä.

Muuten samaa mieltä, mutta jätän vastalauseeni sille, että on mahdollista, että traumatisoitunut ihminen on valmis rakastavaan ja tasavertaiseen parisuhteeseen, koska se on korjaava kokemus. Sen sijaan huonoon suhteeseen hän ei ole valmis, koska se hajottaa entisestään hajallaanolevaa. 

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta se mitä ajoin takaa on että jos ap ei ensin käsittele traumojaan ja omaksu uutta käyttäytymismallia, hän joko toistaa näitä kontrolloivia suhteita, tai sitten joku rakastava ihminen joutuu hänen terapeutikseen, ja se on todella raskasta. Siihen voi potentiaalisesti hyväkin suhde kaatua kun toinen ei jaksa. Olisi parempi käsitellä tätä asiaa yksikseen ja pysyä erossa parisuhteista kunnes on itse vahvempi ja voi aloittaa tietoisena omista haitallisista käyttäytymismalleistaan.

Sanon näin koska olen itse ollut aika hajalla nuorempana - samoista syistä muuten -  eikä mikään suhde silloin toiminut pitemmän päälle vaikka kumppaneissa ei ollut suurempaa vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!

Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?

Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.

Kissa minulta jo löytyykin. :)

Ap

Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?

Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?

Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.

Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?

Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?

Olen samaa mieltä siitä, että riitatilanteet eivät ole tasa-arvoisia. Muuten aina puhumme kaikesta avoimesti ja tasa-arvoisesti. Juuri siksi haluaisin korjata tämän asian, sillä se on suhteemme ainoa ongelma.

Tarkoitin tuolla siis sitä, että mielestäni riiteleminen(kin) kuuluu parisuhteeseen, joskaan ei päivittäisenä tai viikottaisena osana. Riitoja ei nytkään ole usein, mutta koen ne henkisesti tosi rankoiksi.

Traumaterapiasta voisi tosiaan olla apua, tosin juuri nyt ei minulla ole terapiaan taloudellista mahdollisuutta. Pohdin myös parisuhdeterapiaa.

Kiitos kommentistasi. <3

Ap

Et sinä edes tiedä mitä on tasa-arvo. Juurihan kehuit miten upea mies sinulla on kun hän AUTTAA kotitöissä. Kotitöihin pitäisi osallistua tasavertaisesti ja se on vähimmäisvaatimus.

Ehkä nyt ilmaisin itseäni tökerösti, mutta yritin ilmaista sen, että mies kyllä oikeasti tekee osansa ym. eikä ole mikään passattava vätys, joka vain määräilee. Mutta juu, olihan tuo kehuni kuin suoraan 50-luvulta. :)

Ap

Ja se oli myös kehu, jota käytit esimerkkinä siitä miten upea mies sinulla on. Mikä sinulla tuli ensimmäisenä mieleen. Että hän siivoaa omat sotkunsa omassa kodissaan. Mitä upeaa tuossa muka on?

No, henkilökohtaisesti koen sen isoksi asiaksi, sillä olen mm. lapsesta saakka saanut hoitaa vanhempiani ja myöhemällä iällä myös isoisääni. Koen isoksi asiaksi sen, että joku jakaa kanssani arjen taakat. Ei tästä sen enempää.

Ap

Hieno tapa keskustella. "Ei tästä sen enempää," komentaa ap. Kirjoitin täysin asiallisesti ja nyt yrität määrätä minut olemaan hiljaa.

Tiedoksesi sinulle, että kenenkään ei ole pakko puhua henkilökohtaisista asioistaan mikäli ei halua. Sinua tässä ei ole komenneltu vaan ap osoitti omat rajansa, joita sinä voit kunnioittaa. 

-eri

Mitä helvettiä? Ap ja te revitte täällä miehen kappaleiksi aloittajan yksipuolisen sadun perustella, mutta aloittajan yksityisasiat ei kuulu muille? Aloittajan miehen näkemystä ei edes tiedetä.

Ties vaikka makaisi nytkin jossain nurkassa itkemässä silmä mustana aloittajan hakkaamisen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tähän mennessä olen lukenut että mies syssyttelee ja käskee pitämään suun kiinni riitatilanteissa, on sitä mieltä että lihat oli leikattu väärin (?) ja heitti ne roskiin, suuttui kun et lukenut ajatuksia ja oikeaa paitaa ei oltu silitetty (miksi silität miehen paitoja) ja raivostuu jos itket. Henkistä väkivaltaa jota et tunnista kun eihän sinua lyödä.

Mikä tässä kuulostaa normaalilta ja välittävältä? Kuvitteletko että tuollainen käytös kumppania kohtaan on normaalia? Mies on huomaavainen ja välittävä tasan niin kauan kun teet juuri niin kuin hän määrää. Se että kohtelee äitiäsi hyvin ja auttaa on tietysti hyvä asia, mutta voi myös olla vaan oman kuvan kiillottamista jotta sinusta saadaan leivottua "hullu muija" joka on saanut ihanan miesparan nalkkiin. Saa äitisikin omaan leiriinsä.

Ehdottaisin sinulle terapiaa, yksin ensin, ei miehen kanssa. Parisuhteestasi todennäköisesti et halua luopua vaikka se varmaan parempi sinulle olisikin. En usko että olet koskaan kokenut rakastavaa ja tasavertaista parisuhdetta tai olet sellaiseen edes valmis  nykyisellään. Miehet jotka haluavat alistaa ja kontrolloida haistavat sinut kilometrien päähän ja valikoivat uhrikseen niin kauan kunnes itsetuntosi kasvaa ja opit tunnistamaan tuollaiset ihmiset ja karttamaan heitä.

Muuten samaa mieltä, mutta jätän vastalauseeni sille, että on mahdollista, että traumatisoitunut ihminen on valmis rakastavaan ja tasavertaiseen parisuhteeseen, koska se on korjaava kokemus. Sen sijaan huonoon suhteeseen hän ei ole valmis, koska se hajottaa entisestään hajallaanolevaa. 

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta se mitä ajoin takaa on että jos ap ei ensin käsittele traumojaan ja omaksu uutta käyttäytymismallia, hän joko toistaa näitä kontrolloivia suhteita, tai sitten joku rakastava ihminen joutuu hänen terapeutikseen, ja se on todella raskasta. Siihen voi potentiaalisesti hyväkin suhde kaatua kun toinen ei jaksa. Olisi parempi käsitellä tätä asiaa yksikseen ja pysyä erossa parisuhteista kunnes on itse vahvempi ja voi aloittaa tietoisena omista haitallisista käyttäytymismalleistaan.

Sanon näin koska olen itse ollut aika hajalla nuorempana - samoista syistä muuten -  eikä mikään suhde silloin toiminut pitemmän päälle vaikka kumppaneissa ei ollut suurempaa vikaa.

Niin, tarkoitin vaan, että se terapeutintarve voi kadota hyvinkin pian uudessa suhteessa. Toki jos terapoittaa itseään uudella kumppanilla liiaksi - normaalia tukemistahan on kaikissa hyvissä suhteissa - se kuormittaa suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!

Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?

Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.

Kissa minulta jo löytyykin. :)

Ap

Kysyn vielä että oletko tosiaan varma, että teillä on hyvä ja varsinkin tasa-arvoinen suhde, jossa sinua ei kontrolloida tai alisteta millään tavoin? Olet tottunut sellaiseen käytökseen miesten taholta aiemminkin, jos nyt on vain "lievempi tapaus" noihin entisiin kokemuksiin verrattuna, tai ei ole vielä eskaloitunut pahemmaksi? Eli onko sulla samanlainen päätösvalta menemisissä ja tulemisissa, yhteisissä päätöksissä yms? Oletko varma ettet ole alistetussa asemassa suhteessanne?

Mitä tarkoitat silläkin, että on normaalia, että "toisen naama ja sanat ärsyttää"? Miten usein, miten ilmenee?

Anteeksi, että varmistelen, jos tellä onkin kaikki muuten hyvin, mutta olen törmännyt tällaiseen miehen kehumiseen ennenkin, jossa todellisuus on ollut karu ja nainen alisteisessa asemassa ym,. Nainen ei ole vain ymmärtänyt tilannetta vielä silloin, vasta myöhemmin kun tilanne kärjistyi entisestään ja minullekin alkoi selvitä asian laita. Väkivaltaa myös kuvassa.

Riitatilanne teille ei ole ainakaan tasapuolinen, vaan mies kotrolloi aika voimakkaasikin sinua. Onko teillä ollut koskaan väkivaltaa teidän suhteessa?

Sulla varmastikin laukeaa jonkinlainen traumaoirehdinta riitatilanteessa, Hae traumaterapiasta apua?

Olen samaa mieltä siitä, että riitatilanteet eivät ole tasa-arvoisia. Muuten aina puhumme kaikesta avoimesti ja tasa-arvoisesti. Juuri siksi haluaisin korjata tämän asian, sillä se on suhteemme ainoa ongelma.

Tarkoitin tuolla siis sitä, että mielestäni riiteleminen(kin) kuuluu parisuhteeseen, joskaan ei päivittäisenä tai viikottaisena osana. Riitoja ei nytkään ole usein, mutta koen ne henkisesti tosi rankoiksi.

Traumaterapiasta voisi tosiaan olla apua, tosin juuri nyt ei minulla ole terapiaan taloudellista mahdollisuutta. Pohdin myös parisuhdeterapiaa.

Kiitos kommentistasi. <3

Ap

Et sinä edes tiedä mitä on tasa-arvo. Juurihan kehuit miten upea mies sinulla on kun hän AUTTAA kotitöissä. Kotitöihin pitäisi osallistua tasavertaisesti ja se on vähimmäisvaatimus.

Ehkä nyt ilmaisin itseäni tökerösti, mutta yritin ilmaista sen, että mies kyllä oikeasti tekee osansa ym. eikä ole mikään passattava vätys, joka vain määräilee. Mutta juu, olihan tuo kehuni kuin suoraan 50-luvulta. :)

Ap

Ja se oli myös kehu, jota käytit esimerkkinä siitä miten upea mies sinulla on. Mikä sinulla tuli ensimmäisenä mieleen. Että hän siivoaa omat sotkunsa omassa kodissaan. Mitä upeaa tuossa muka on?

No, henkilökohtaisesti koen sen isoksi asiaksi, sillä olen mm. lapsesta saakka saanut hoitaa vanhempiani ja myöhemällä iällä myös isoisääni. Koen isoksi asiaksi sen, että joku jakaa kanssani arjen taakat. Ei tästä sen enempää.

Ap

Hieno tapa keskustella. "Ei tästä sen enempää," komentaa ap. Kirjoitin täysin asiallisesti ja nyt yrität määrätä minut olemaan hiljaa.

Tiedoksesi sinulle, että kenenkään ei ole pakko puhua henkilökohtaisista asioistaan mikäli ei halua. Sinua tässä ei ole komenneltu vaan ap osoitti omat rajansa, joita sinä voit kunnioittaa. 

-eri

Mitä helvettiä? Ap ja te revitte täällä miehen kappaleiksi aloittajan yksipuolisen sadun perustella, mutta aloittajan yksityisasiat ei kuulu muille? Aloittajan miehen näkemystä ei edes tiedetä.

Ties vaikka makaisi nytkin jossain nurkassa itkemässä silmä mustana aloittajan hakkaamisen jälkeen. 

Mitä ihmettä sekoilet!?