Lue keskustelun säännöt.
Syvä ahdistuminen riitatilanteissa puolison kanssa
epätoivoinen
23.08.2020 |
Tarvitsisin neuvoja kuinka selättää pakokauhumainen ahdistus riitatilanteissa.
Riidellessä (ts. miehen suuttuessa) en saa itse korottaa ääntäni tai yrittää keskustella asiasta. Mies sanoo shhh ja suu kiinni. Häneen ei myöskään saa koskea.
En oikein itse osaa riidellä vaan haluaisin puhua asiat auki. Ahdistun tästä jostain syystä ihan mielettömästi ja tuntuu, että minut valtaa suorastaan pakokauhu. Tekisi mieli lähteä juoksemaan tai alkaa itkeä, mutta itkeminenkös se vasta ärsyttää miestä. Tunnen olevani kuin painekattila ja mieleni täyttyy itsetuhoisin ajatuksin. Joskus saatan lyödä itseäni rauhoittuakseni. Sairastahan se on. :(
Tiedän, ettei tämä ole terve tapa reagoida, ja siksi haluaisin teiltä neuvoja. Uskon, että reaktioni liittyy menneisyyteeni, sillä olen kokenut parisuhdeväkivaltaa (minua mm. uhattu aseella) ja myös isäni on pahoinpidellyt minua fyysisesti ja henkisesti lapsena.
Osaisiko joku antaa rauhoittumisneuvoja?
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Tuo on itse asiassa käynytkin mielessäni. En pystyisi edes katsomaan, jos oma rakas kärsisi niin valtavasti. Sulkisin syliin ja sanoisin, ettei ole mitään hätää. :(
Ap
No, entäs jos ei ole koskaan saanut itse rakkautta ja lohtua lapsena? On sanottu että turpa kiinni ja ryhdistäydy? Ei ole sanoja tai askelmerkkejä siihen, miten lohdutetaan, kun ei ole lohdutettu? Mistä sellaisen oppii, sellaiseen uskaltaa lähteä, kun on aina tehty selväksi, ettei sellainen kuulu sinulle?
-Mies
Siinä vaiheessa haetaan itselle apua eikä kaadeta kantamaansa lokaa muiden ihmisten niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia, että itkemisesi ärsyttää häntä. Kuulostaa siltä, että ei osaa kohdata negatiivisia tunteita. Terveessä suhteessa kaikki tunteet on sallittuja ja toinen hyväksytään juuri sellaisena kuin on. Ja yleensä kun rakas ihminen alkaa itkemään, pitäisi tulla kumppanilta luonnostaan sellainen reaktio, että tuntee myötätuntoa ja lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Ihan turha on nyt projisoida omaa kokemustaan 100% ap:lle. Minun mieheni ei kokenut empatiaa ko. tilanteessa, koska hänellä on persoonallisuushäiriöinen äiti, joka oli laonnut lasten eteen satoja kertoja uhaten tappaa itsensä koska xyz, siis alle 10v lasten edessä. Ainut keino millä lapsi selviää moisesta tunnemyrskystä kerta toisensa jälkeen on kovettaa itsensä.
Jos olisin kuin sinä niin niskojani nakellen olisin lähtenyt ja menettänyt täydellisen miehen jolla on vain surullinen tausta.
Näin minäkin ajattelen, ihmisten taustat kun ovat niin erilaisia. Siksi haluan antaa mahdollisuuden. Ja kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde: mies auttaa kotitöissä, ruoanlaitossa, auttaa myös vanhaa äitiäni, pitää hyvänä ja on todella kiltti ja huomaavainen. Vain riitely on hankalaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen mies. Kadotin siihen suhteeseen itseni ja vapauteni. Terveessä parisuhteessa ei tarvitse pelätä kumppaniaan tai pienentää itseään. Älä luovu itsestäsi, pyydän. Olet arvokkaampi.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Itse asiassa ennen tätä suhdetta olin sinkkuna 2 vuotta ihan vain puhtaasti löytääkseni takaisin omanarvontunnon ja itsekunnioituksen. Päätin, että olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Toivon, että voisimme mieheni kanssa vielä ratkoa nämä asiat. Hänelläkin on osaltaan rankka menneisyys ja hän on nuorempana kokenut silmitöntä väkivaltaa. Siksi haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden, koska me kaikki olemme kuitenkin vain pieniä, haavoittuvia ihmisiä.
Minäkin menneisyydessä joskus kauan sitten menin yksiin miehen kanssa, jolla oli myös traumataustaa. Halusin uskoa siihen, että hän haluaa kasvaa samalla tavalla kuin itsekin kohti hyvää, onnea, harmoniaa ja tasapainoa, mutta ei hän halunnut. Viisi vuotta oltiin yhdessä ja hajosin vielä entisestään lisää. Sen jälkeen olen itse löytänyt tasapainon ja hyvän olon, mutta väkivaltaa kohdatessani reaktiot kyllä ponnahtavat edelleen esiin.
Ainoa keino minulle elää hyvää elämää on olla ympäristössä, missä en kohtaa väkivaltaa. Se on mielestäni paras ympäristö ihan jokaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Ihan turha on nyt projisoida omaa kokemustaan 100% ap:lle. Minun mieheni ei kokenut empatiaa ko. tilanteessa, koska hänellä on persoonallisuushäiriöinen äiti, joka oli laonnut lasten eteen satoja kertoja uhaten tappaa itsensä koska xyz, siis alle 10v lasten edessä. Ainut keino millä lapsi selviää moisesta tunnemyrskystä kerta toisensa jälkeen on kovettaa itsensä.
Jos olisin kuin sinä niin niskojani nakellen olisin lähtenyt ja menettänyt täydellisen miehen jolla on vain surullinen tausta.
Näin minäkin ajattelen, ihmisten taustat kun ovat niin erilaisia. Siksi haluan antaa mahdollisuuden. Ja kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde: mies auttaa kotitöissä, ruoanlaitossa, auttaa myös vanhaa äitiäni, pitää hyvänä ja on todella kiltti ja huomaavainen. Vain riitely on hankalaa.
Ap
On aika mitättömät vaatimukset miehille jos tuo on huomaavaista. Tuon pitäisi olla jokaiselle ihmiselle normaalia käytöstä, että autetaan rakkaita ihmisiä, laitetaan yhdessä ruokaa, autetaan perhettä ja ollaan kilttejä, rakastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Jos tuo on huomaavaisin ja hellin tuntemasi ihminen, montako ihmistä tunnet?
Useampia satoja, mutta oma perheeni esimerkiksi ei koskaan ole osoittanut hellyyttä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Ihan turha on nyt projisoida omaa kokemustaan 100% ap:lle. Minun mieheni ei kokenut empatiaa ko. tilanteessa, koska hänellä on persoonallisuushäiriöinen äiti, joka oli laonnut lasten eteen satoja kertoja uhaten tappaa itsensä koska xyz, siis alle 10v lasten edessä. Ainut keino millä lapsi selviää moisesta tunnemyrskystä kerta toisensa jälkeen on kovettaa itsensä.
Jos olisin kuin sinä niin niskojani nakellen olisin lähtenyt ja menettänyt täydellisen miehen jolla on vain surullinen tausta.
Näin minäkin ajattelen, ihmisten taustat kun ovat niin erilaisia. Siksi haluan antaa mahdollisuuden. Ja kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde: mies auttaa kotitöissä, ruoanlaitossa, auttaa myös vanhaa äitiäni, pitää hyvänä ja on todella kiltti ja huomaavainen. Vain riitely on hankalaa.
Ap
On aika mitättömät vaatimukset miehille jos tuo on huomaavaista. Tuon pitäisi olla jokaiselle ihmiselle normaalia käytöstä, että autetaan rakkaita ihmisiä, laitetaan yhdessä ruokaa, autetaan perhettä ja ollaan kilttejä, rakastetaan.
Väkivaltaa kokeneilla on vääristyneet käsitykset siitä, mitä voi odottaa muilta.
- toinen henkisen väkivallan alla kasvanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Ihan turha on nyt projisoida omaa kokemustaan 100% ap:lle. Minun mieheni ei kokenut empatiaa ko. tilanteessa, koska hänellä on persoonallisuushäiriöinen äiti, joka oli laonnut lasten eteen satoja kertoja uhaten tappaa itsensä koska xyz, siis alle 10v lasten edessä. Ainut keino millä lapsi selviää moisesta tunnemyrskystä kerta toisensa jälkeen on kovettaa itsensä.
Jos olisin kuin sinä niin niskojani nakellen olisin lähtenyt ja menettänyt täydellisen miehen jolla on vain surullinen tausta.
Näin minäkin ajattelen, ihmisten taustat kun ovat niin erilaisia. Siksi haluan antaa mahdollisuuden. Ja kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde: mies auttaa kotitöissä, ruoanlaitossa, auttaa myös vanhaa äitiäni, pitää hyvänä ja on todella kiltti ja huomaavainen. Vain riitely on hankalaa.
Ap
On aika mitättömät vaatimukset miehille jos tuo on huomaavaista. Tuon pitäisi olla jokaiselle ihmiselle normaalia käytöstä, että autetaan rakkaita ihmisiä, laitetaan yhdessä ruokaa, autetaan perhettä ja ollaan kilttejä, rakastetaan.
Väkivaltaa kokeneilla on vääristyneet käsitykset siitä, mitä voi odottaa muilta.
- toinen henkisen väkivallan alla kasvanut
Jep. Olen samanlainen ja nykyään tajunnut, että tuo on se vähimmäisvaatimus mitä vaadin puolisolta. Ennen se oli hienoa ja edusti rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Ihan turha on nyt projisoida omaa kokemustaan 100% ap:lle. Minun mieheni ei kokenut empatiaa ko. tilanteessa, koska hänellä on persoonallisuushäiriöinen äiti, joka oli laonnut lasten eteen satoja kertoja uhaten tappaa itsensä koska xyz, siis alle 10v lasten edessä. Ainut keino millä lapsi selviää moisesta tunnemyrskystä kerta toisensa jälkeen on kovettaa itsensä.
Jos olisin kuin sinä niin niskojani nakellen olisin lähtenyt ja menettänyt täydellisen miehen jolla on vain surullinen tausta.
Näin minäkin ajattelen, ihmisten taustat kun ovat niin erilaisia. Siksi haluan antaa mahdollisuuden. Ja kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde: mies auttaa kotitöissä, ruoanlaitossa, auttaa myös vanhaa äitiäni, pitää hyvänä ja on todella kiltti ja huomaavainen. Vain riitely on hankalaa.
Ap
On aika mitättömät vaatimukset miehille jos tuo on huomaavaista. Tuon pitäisi olla jokaiselle ihmiselle normaalia käytöstä, että autetaan rakkaita ihmisiä, laitetaan yhdessä ruokaa, autetaan perhettä ja ollaan kilttejä, rakastetaan.
Kun en ollut vielä kasvanut ulos huonosta kasvualustastani kumppanin edellytykset meni tyyliin, jos ei ole huonoja puolia tai kovin pahoja niin tyyppi on ok. Jos tekee jotain positiivista niin se on sitten plussaa, mutta ei sellaista osannut mitenkään odottaa tai edellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Tuo on itse asiassa käynytkin mielessäni. En pystyisi edes katsomaan, jos oma rakas kärsisi niin valtavasti. Sulkisin syliin ja sanoisin, ettei ole mitään hätää. :(
Ap
No, entäs jos ei ole koskaan saanut itse rakkautta ja lohtua lapsena? On sanottu että turpa kiinni ja ryhdistäydy? Ei ole sanoja tai askelmerkkejä siihen, miten lohdutetaan, kun ei ole lohdutettu? Mistä sellaisen oppii, sellaiseen uskaltaa lähteä, kun on aina tehty selväksi, ettei sellainen kuulu sinulle?
-Mies
Aivan, näin olen asian itsekin ajatellut. Tiedän, että hänen perheensä on aika "kylmä", jopa "macho".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Jos tuo on huomaavaisin ja hellin tuntemasi ihminen, montako ihmistä tunnet?
Useampia satoja, mutta oma perheeni esimerkiksi ei koskaan ole osoittanut hellyyttä.
Ap
Oletko hakenut itsellesi apua? Oleellista olisi, että opit rakastamaan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Tuo on itse asiassa käynytkin mielessäni. En pystyisi edes katsomaan, jos oma rakas kärsisi niin valtavasti. Sulkisin syliin ja sanoisin, ettei ole mitään hätää. :(
Ap
No, entäs jos ei ole koskaan saanut itse rakkautta ja lohtua lapsena? On sanottu että turpa kiinni ja ryhdistäydy? Ei ole sanoja tai askelmerkkejä siihen, miten lohdutetaan, kun ei ole lohdutettu? Mistä sellaisen oppii, sellaiseen uskaltaa lähteä, kun on aina tehty selväksi, ettei sellainen kuulu sinulle?
-Mies
Siinä vaiheessa haetaan itselle apua eikä kaadeta kantamaansa lokaa muiden ihmisten niskaan.
Ahaa. No muistan sanoa tämän sitten niille naisille jotka itkee ja huutaa ja valittaa. Että viepä lokasi jollekin muulle. Naisilla on aina oikeus tunteisiinsa, miehillä ei. Tästä voitte miettiä että minkälaisessa ympäristössä miehenne on kasvaneet sellaisiksi kuin ovat. Eivät kauhean hyväksyvissä. Mut onneks teidän pahaa oloa ei voi kukaan teiltä viedä, vellokaa siinä maailman navat. It's all about you.
Riitely on hankalaa ja kirjotat, että mies aloittaa riidat ja vaientaa sinut. Yrittääkö mies pitää sinut päähänsä rakentamassa muotissa ja kontrolloi sinut takaisin muottiin, kun olet oma itsesi ja teet jotain, mikä ei olekaan sitä tai sellaista, mitä hän toivoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Tuo on itse asiassa käynytkin mielessäni. En pystyisi edes katsomaan, jos oma rakas kärsisi niin valtavasti. Sulkisin syliin ja sanoisin, ettei ole mitään hätää. :(
Ap
No, entäs jos ei ole koskaan saanut itse rakkautta ja lohtua lapsena? On sanottu että turpa kiinni ja ryhdistäydy? Ei ole sanoja tai askelmerkkejä siihen, miten lohdutetaan, kun ei ole lohdutettu? Mistä sellaisen oppii, sellaiseen uskaltaa lähteä, kun on aina tehty selväksi, ettei sellainen kuulu sinulle?
-Mies
Siinä vaiheessa haetaan itselle apua eikä kaadeta kantamaansa lokaa muiden ihmisten niskaan.
Ahaa. No muistan sanoa tämän sitten niille naisille jotka itkee ja huutaa ja valittaa. Että viepä lokasi jollekin muulle. Naisilla on aina oikeus tunteisiinsa, miehillä ei. Tästä voitte miettiä että minkälaisessa ympäristössä miehenne on kasvaneet sellaisiksi kuin ovat. Eivät kauhean hyväksyvissä. Mut onneks teidän pahaa oloa ei voi kukaan teiltä viedä, vellokaa siinä maailman navat. It's all about you.
Minun mieheni on sanonut noin. Menin ja hoidin itseni kuntoon sekä etsin työkalut ja työnsin niitä vielä miehellekin nenäneteen. Mies ei tehnyt yhtään mitään. Kun joskus harvoin riitelemme, hän tekee sen edelleen täysin alkeellisella ja satuttavalla tavalla ja halveksin häntä.
Jännä että huonosti tunteita käsittelevät traumatisoituneet miehet on sikoja ja sitten naiset on hercciä kukkasia jotka ansaitsee parempaa ja ymmärrystä. OK!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Tuo on itse asiassa käynytkin mielessäni. En pystyisi edes katsomaan, jos oma rakas kärsisi niin valtavasti. Sulkisin syliin ja sanoisin, ettei ole mitään hätää. :(
Ap
No, entäs jos ei ole koskaan saanut itse rakkautta ja lohtua lapsena? On sanottu että turpa kiinni ja ryhdistäydy? Ei ole sanoja tai askelmerkkejä siihen, miten lohdutetaan, kun ei ole lohdutettu? Mistä sellaisen oppii, sellaiseen uskaltaa lähteä, kun on aina tehty selväksi, ettei sellainen kuulu sinulle?
-Mies
Siinä vaiheessa haetaan itselle apua eikä kaadeta kantamaansa lokaa muiden ihmisten niskaan.
Ahaa. No muistan sanoa tämän sitten niille naisille jotka itkee ja huutaa ja valittaa. Että viepä lokasi jollekin muulle. Naisilla on aina oikeus tunteisiinsa, miehillä ei. Tästä voitte miettiä että minkälaisessa ympäristössä miehenne on kasvaneet sellaisiksi kuin ovat. Eivät kauhean hyväksyvissä. Mut onneks teidän pahaa oloa ei voi kukaan teiltä viedä, vellokaa siinä maailman navat. It's all about you.
Missäs vaiheessa olen maininnut mitään sukupuolista? Poistukaa niistä väkivaltaisista suhteistanne joissa kumppaninne käyttäytyy väärin. Olitte sitten miehiä tai naisia. Jos kohtelette jotakuta paskasti niin muuttakaa käytöstänne. Älkää paetko vastuuta itsestänne ja omasta hyvinvoinnistanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet off. Kun mies alkaa huutaa, ajattele että nyt tuon täytyy antaa hetki huutaa. Älä ota sitä itseesi.
Tunteita voi hallita järjellä.Annatko raiskauksenkin uhrille ohjeen, että rentoudu vaan ja anna toisen tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Joistain asioista jää hermostoon jäljet, se on eloonjäämisvaiston suojamekanismi. Vain täysin turvallisessa seurassa voi olla niistä vapaa eikä ap:n mies ole turvallinen.
Mitä raiskaus tähän kuuluu? AP kyselee neuvoja suhteeseen.
Jos kaikessa on äärimmäinen uhka, kannattaa varmaan yksilöiden hoidattaa oma pää ensin kuntoon eikä odottaa että toinen yhtä sekava pystyisi auttamaan. Parisuhde ei ole hoitosuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Jos tuo on huomaavaisin ja hellin tuntemasi ihminen, montako ihmistä tunnet?
Useampia satoja, mutta oma perheeni esimerkiksi ei koskaan ole osoittanut hellyyttä.
Ap
Oletko hakenut itsellesi apua? Oleellista olisi, että opit rakastamaan itseäsi.
Olen hakenut apua ja saanut sitä. Rakastan kyllä itseäni paljon ja tiedän, että tämä osa suhteestamme ei ole ok. Siksi haluan korjata asian.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet off. Kun mies alkaa huutaa, ajattele että nyt tuon täytyy antaa hetki huutaa. Älä ota sitä itseesi.
Tunteita voi hallita järjellä.Annatko raiskauksenkin uhrille ohjeen, että rentoudu vaan ja anna toisen tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Joistain asioista jää hermostoon jäljet, se on eloonjäämisvaiston suojamekanismi. Vain täysin turvallisessa seurassa voi olla niistä vapaa eikä ap:n mies ole turvallinen.
Mitä raiskaus tähän kuuluu? AP kyselee neuvoja suhteeseen.
Jos kaikessa on äärimmäinen uhka, kannattaa varmaan yksilöiden hoidattaa oma pää ensin kuntoon eikä odottaa että toinen yhtä sekava pystyisi auttamaan. Parisuhde ei ole hoitosuhde.
Traumataustaisen ihmisen ei ole hyvä olla seurassa, joka altistaa niitä ehkä jo hoidettuja ja käsiteltyjäkin traumoja pinnalle. Ahdistava ihmissuhde on rasittava myös täysin terveelle ja tasapainoiselle ihmiselle, jonka ei ole tarvinnut kärsiä menneisyydessä.
Sinäkin. Älkää kontrolloiko niitä koirianne! Eläinkin on onnellisempi hyvissä käsissä.