Lue keskustelun säännöt.
Syvä ahdistuminen riitatilanteissa puolison kanssa
epätoivoinen
23.08.2020 |
Tarvitsisin neuvoja kuinka selättää pakokauhumainen ahdistus riitatilanteissa.
Riidellessä (ts. miehen suuttuessa) en saa itse korottaa ääntäni tai yrittää keskustella asiasta. Mies sanoo shhh ja suu kiinni. Häneen ei myöskään saa koskea.
En oikein itse osaa riidellä vaan haluaisin puhua asiat auki. Ahdistun tästä jostain syystä ihan mielettömästi ja tuntuu, että minut valtaa suorastaan pakokauhu. Tekisi mieli lähteä juoksemaan tai alkaa itkeä, mutta itkeminenkös se vasta ärsyttää miestä. Tunnen olevani kuin painekattila ja mieleni täyttyy itsetuhoisin ajatuksin. Joskus saatan lyödä itseäni rauhoittuakseni. Sairastahan se on. :(
Tiedän, ettei tämä ole terve tapa reagoida, ja siksi haluaisin teiltä neuvoja. Uskon, että reaktioni liittyy menneisyyteeni, sillä olen kokenut parisuhdeväkivaltaa (minua mm. uhattu aseella) ja myös isäni on pahoinpidellyt minua fyysisesti ja henkisesti lapsena.
Osaisiko joku antaa rauhoittumisneuvoja?
Kommentit (228)
Jokapäiväisen riitelynne vuoksi sinun pitäisi myös nöyryyttä.
Minkäänlaisen riitelyn ja äänen korottaminen ei puhdista ilmaa eikä ole rakentavaa,vaan rikkoo molempia osapuolia palapalalta lopulta eroon johtaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koet nytkin parisuhdeväkivaltaa, henkistä sellaista.
En ikinä antaisi itseäni kohdeltavan noin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haastat riitaa? Ja mistä? Vastaapa ensin näihin
En jotenkin usko että ap hakemalla haastaa riitaa, jos tietää ahdistuvan noin.
Itse ainakin tuommosen miehen kanssa muutuin hyvin hiljaiseksi ja muotouduin hänen mielialojensa mukaan riitaa pelätessäni, joka ei ahdistusta ainakaan lieventänyt.
Suhteessa pitäisi olla lupa puhua ja oikeus tulla kuulluksi, tuo ei ole sitä. Turha mäkättäminen on asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Ihan turha on nyt projisoida omaa kokemustaan 100% ap:lle. Minun mieheni ei kokenut empatiaa ko. tilanteessa, koska hänellä on persoonallisuushäiriöinen äiti, joka oli laonnut lasten eteen satoja kertoja uhaten tappaa itsensä koska xyz, siis alle 10v lasten edessä. Ainut keino millä lapsi selviää moisesta tunnemyrskystä kerta toisensa jälkeen on kovettaa itsensä.
Jos olisin kuin sinä niin niskojani nakellen olisin lähtenyt ja menettänyt täydellisen miehen jolla on vain surullinen tausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Itkeminen ei ole alentumista lapsen tasolle. Se on itkemistä. Se ei satuta ketään, alenna tai ylennä. Sinä ahdistut miehesi käytöksestä, koska sinulle se heijastaa jotain mistä et pidä. Mies ahdistuu sinun käytöksestä samasta syystä. Nyt jos pystyisitte löytämään yhdessä, mitä nämä syyt puolin ja toisin ovat, niin pääsisitte vähän eteenpäin.
Tämä. Itkeminen on tapa ilmaista tunteita, ei sillä ole mitään tekemistä lapsen tasolle alentumisen kanssa. Ennemminkin miehesi alentuu lapsen tasolle kontrolloimalla sinua kuin koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen mies. Kadotin siihen suhteeseen itseni ja vapauteni. Terveessä parisuhteessa ei tarvitse pelätä kumppaniaan tai pienentää itseään. Älä luovu itsestäsi, pyydän. Olet arvokkaampi.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Itse asiassa ennen tätä suhdetta olin sinkkuna 2 vuotta ihan vain puhtaasti löytääkseni takaisin omanarvontunnon ja itsekunnioituksen. Päätin, että olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Toivon, että voisimme mieheni kanssa vielä ratkoa nämä asiat. Hänelläkin on osaltaan rankka menneisyys ja hän on nuorempana kokenut silmitöntä väkivaltaa. Siksi haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden, koska me kaikki olemme kuitenkin vain pieniä, haavoittuvia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haastat riitaa? Ja mistä? Vastaapa ensin näihin
Hyppää pituutta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Ihan turha on nyt projisoida omaa kokemustaan 100% ap:lle. Minun mieheni ei kokenut empatiaa ko. tilanteessa, koska hänellä on persoonallisuushäiriöinen äiti, joka oli laonnut lasten eteen satoja kertoja uhaten tappaa itsensä koska xyz, siis alle 10v lasten edessä. Ainut keino millä lapsi selviää moisesta tunnemyrskystä kerta toisensa jälkeen on kovettaa itsensä.
Jos olisin kuin sinä niin niskojani nakellen olisin lähtenyt ja menettänyt täydellisen miehen jolla on vain surullinen tausta.
Jos itse hajoaa riitatilanteessa ihan tuhannen palasiksi niin ei suhde ole sen arvoinen. Ap on sanonut pelkäävänsä miestään riitatilanteissa. Näihin minä perustan ajatukseni. En todellakaan voi kehottaa ketään jäämään suhteeseen, jossa joutuu kokemaan henkisen ahdistuksen takia jopa fyysistä kipua. Oli siihen mitkä syyt tahansa. Ja kaikkeenhan on aina syynsä, mutta aina ei kannata loputtomasti ymmärtää ja hukata itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet off. Kun mies alkaa huutaa, ajattele että nyt tuon täytyy antaa hetki huutaa. Älä ota sitä itseesi.
Tunteita voi hallita järjellä.Siis miehellä on oikeus huutaa ja mesota mielensä mukaan ja naisella ei ole mitään oikeutta ilmaista tunteitaan?
Onpa kamalaa.
Sen hetken kun lapsenomaista kiukuttelukohtausta kestää, antaa aikuisvauvan huutaa.
Kun hän on rauhoittunut, voi sanoa aivan rauhallisesti, että en pidä tavastasi huutaa. Että asiat voi selvittää puhumalla.
Vähän sama jos yrittää komennella räksyttävää koiraa, se on kuin haukkuisi kilpaa. Saa toki räksyttää ja riehua, mutta se ei edistä mitään.
Tietysti on oikeus ilmaista mielipiteet, mutta järkevästi. Apn tapa ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Tuo on itse asiassa käynytkin mielessäni. En pystyisi edes katsomaan, jos oma rakas kärsisi niin valtavasti. Sulkisin syliin ja sanoisin, ettei ole mitään hätää. :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Ihan turha on nyt projisoida omaa kokemustaan 100% ap:lle. Minun mieheni ei kokenut empatiaa ko. tilanteessa, koska hänellä on persoonallisuushäiriöinen äiti, joka oli laonnut lasten eteen satoja kertoja uhaten tappaa itsensä koska xyz, siis alle 10v lasten edessä. Ainut keino millä lapsi selviää moisesta tunnemyrskystä kerta toisensa jälkeen on kovettaa itsensä.
Jos olisin kuin sinä niin niskojani nakellen olisin lähtenyt ja menettänyt täydellisen miehen jolla on vain surullinen tausta.
Jos itse hajoaa riitatilanteessa ihan tuhannen palasiksi niin ei suhde ole sen arvoinen. Ap on sanonut pelkäävänsä miestään riitatilanteissa. Näihin minä perustan ajatukseni. En todellakaan voi kehottaa ketään jäämään suhteeseen, jossa joutuu kokemaan henkisen ahdistuksen takia jopa fyysistä kipua. Oli siihen mitkä syyt tahansa. Ja kaikkeenhan on aina syynsä, mutta aina ei kannata loputtomasti ymmärtää ja hukata itseään.
Ei myös kannata loputtomasti ajatella, että on itse ainoa ihminen, jolla on vaikeuksia käsitellä toisten ihmisten tunteita ja saada niistä pahaa oloa. Ei oma trauma ole arvokkaampi ja pyhempi vain siksi, että ilmaisee sitä eri tavalla. Miehelläkin voi olla paha olla, ja tarve saada ymmärrystä ja apua, koska on itse ihan kädetön omien tunteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkyyttä ei nykyään pidetä enää huonona asiana, mutta itse kärsin siitä myös nuorempana. Mieheni taas ei ole lainkaan herkkä varsinkaan riitelemisen suhteen, vaan saattaa reippaasti korottaa ääntään ja innostua luennoimaan. Ahdistuin siitä aluksi tosi paljon, mutta ajan oloon olen tottunut, kun ei nyt päivittäistä ole. Itse olen ainoa lapsi, enkä lapsena joutunut ikinä riitelemään mistään, kun taas mies on isommasta perheestä, jossa myös vanhemmat ovat korottaneet ääntään saadakseen lapset tottelemaan. Ihmisistä kasvaa erilaisissa olosuhteissa erilaisia.
Itse en nykyisin ahdistu enää huutamisesta, ja saatan itsekin huutaa joskus (ja se tuntuu todella hyvältä). Yritän kuunnella huutamisesta vain sanat, en äänenpainoa, ja vastaan sitten joko asiallisesti tai itsekin tunteella, päätän sen tilannekohtaisesti. Mitään väkivaltaa meillä ei ole ikinä ollut, vaikka monesti ollaan asioista eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehesi on tunteitasi kontrolloiva ja agressiivinen, potentiaalisesti väkivaltainen. Jos "lipeät" kontrollista ja näytät tunteesi avoimesti olet pulassa - tämän jo tiedätkin kun pyydät rauhoittimisneuvoja. Itsesi muuttaminen ei ole tässä ratkaisu vaan lähde hyvä ihminen suhteesta pois jos suinkin voit!
Kiitos sinulle. Hän on kyllä luonteeltaan muutoin huomaavaisin ja hellin ihminen, kenet tunnen, mutta riitatilanteet menevät aina ihan överiksi. On mielestäni normaalia, että joskus toisen naama tai sanat ärsyttää, mutta koen tuollaisen täystorjunnan todella ahdistavaksi. Tyhmä kysymys, mutta eihän sellainen ole "normaalia" riitelyä?
Ero ei ole ensimmäisenä listalla, sillä kuten sanoin, meillä on muuten todella hyvä suhde.
Kissa minulta jo löytyykin. :)
Ap
Jos tuo on huomaavaisin ja hellin tuntemasi ihminen, montako ihmistä tunnet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haastat riitaa? Ja mistä? Vastaapa ensin näihin
Hyppää pituutta.
Ap
Noinko puhut miehellesikin?
Kerropa nyt miksi haastat riitaa? Että pääset uhriutumaan? Sinun naistyyppisi kyllä tietää jokainen.
Ensin hypitään miehen silmille ja sen jälkeen ollaan uhria. Monestiko viikossa sinun pitää saada tappelu aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haastat riitaa? Ja mistä? Vastaapa ensin näihin
En jotenkin usko että ap hakemalla haastaa riitaa, jos tietää ahdistuvan noin.
Itse ainakin tuommosen miehen kanssa muutuin hyvin hiljaiseksi ja muotouduin hänen mielialojensa mukaan riitaa pelätessäni, joka ei ahdistusta ainakaan lieventänyt.Suhteessa pitäisi olla lupa puhua ja oikeus tulla kuulluksi, tuo ei ole sitä. Turha mäkättäminen on asia erikseen.
En tosiaan haasta riitaa, vaan riidan aiheet tulevat yleensä puskista. Hän saattaa suuttua melko mitättömistäkin asioista, esim. kun sukulaisen kanssa juttelimme autoista ja totesi siihen, että "nythän te voisitte myydä tuon auton, kun muutatte niin lähelle juna-asemaa". Minä siihen virkkasin että niin, saisi sitten vähän rahaakin. Mies otti siitä tulta perseen alle ja räjähti, että olisin myymässä auton kysymättä ensin häneltä (= en tietenkään).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteet off. Kun mies alkaa huutaa, ajattele että nyt tuon täytyy antaa hetki huutaa. Älä ota sitä itseesi.
Tunteita voi hallita järjellä.Annatko raiskauksenkin uhrille ohjeen, että rentoudu vaan ja anna toisen tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Joistain asioista jää hermostoon jäljet, se on eloonjäämisvaiston suojamekanismi. Vain täysin turvallisessa seurassa voi olla niistä vapaa eikä ap:n mies ole turvallinen.
Nyt ei puhuttu raiskauksesta, vaan suhteesta johon AP haluaa jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Tuo on itse asiassa käynytkin mielessäni. En pystyisi edes katsomaan, jos oma rakas kärsisi niin valtavasti. Sulkisin syliin ja sanoisin, ettei ole mitään hätää. :(
Ap
No, entäs jos ei ole koskaan saanut itse rakkautta ja lohtua lapsena? On sanottu että turpa kiinni ja ryhdistäydy? Ei ole sanoja tai askelmerkkejä siihen, miten lohdutetaan, kun ei ole lohdutettu? Mistä sellaisen oppii, sellaiseen uskaltaa lähteä, kun on aina tehty selväksi, ettei sellainen kuulu sinulle?
-Mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on järkevä, voisit koettaa puhua hänelle asiasta. Sanot että menneisyytesi vuoksi teidän riitatilanteet on todella epäoptimaalisia. Et pääse ilmaisemaan tunteitasi ja voit huonosti sen vuoksi. Ehkäpä kysyisin mieheltäsi, että miksi itkeminen häiritsee, onko se ollut kiellettyä hänen perheessään? Heikon ihmisen merkki? Alkakaa miettiä että miksi riitanne menevät kuin ne menevät.
Minulla on myös maailmankaikkeuden huomaavaisin mies, mutta suhteen alussa oli outoa jos oli jotain terveyteen liittyvää häikkää. Hän joko ylireagoi valtavasti tai sitten kivahti että toi ei oo mitään. Sitä kun sitten lähettiin purkamaan niin äitinsä on ollut hysteerinen terveysasioiden kanssa, ja hän ei ollut oppinut käsittelemään niitä normaalilla tavalla. Ja luuli, että jos sanon olevani huolissani jostain, että se tarkoitti lähes hysteriaa ja paniikkia, vaikka se oli vaan.. no huolta?
Kiitos, mielestäni nämä olivat todella hyviä ehdotuksia. Minäkin uskon, että taustalla on jotain hänen kasvatukseensa/menneisyyteensä liittyvää. Riitatilanteissa hän on kuin aivan eri ihminen, mikä sekin on tavallaan pelottavaa.
En itse haluaisi riidelessä "alentua lapsen tasolle" ja ruveta itkemään, mutta tuossa tilanteessa en pysty muuhun. :(
Ap
Oikeasti, lähde pois suhteesta. Olen kokenut tismalleen samoja tunteita ja suhde ei ole sen arvoinen. Mieti miten suhtautuisit jos näkisit jonkun sinun sanojesi vuoksi hajoavan samalla tavalla, kuin sinä hajoat. Riitatilanteessa sinun kumppanisi itkisi hysteerisesti ja jopa löisi itseään, eikö olisi normaalia kokea empatiaa? Sen sijaan miehesi suuttuu ilmeisesti lisää. Oma entinen mieheni sanojensa mukaan vittuuntui, kun hain itkullani huomiota. Sairas paska.
Ihan turha on nyt projisoida omaa kokemustaan 100% ap:lle. Minun mieheni ei kokenut empatiaa ko. tilanteessa, koska hänellä on persoonallisuushäiriöinen äiti, joka oli laonnut lasten eteen satoja kertoja uhaten tappaa itsensä koska xyz, siis alle 10v lasten edessä. Ainut keino millä lapsi selviää moisesta tunnemyrskystä kerta toisensa jälkeen on kovettaa itsensä.
Jos olisin kuin sinä niin niskojani nakellen olisin lähtenyt ja menettänyt täydellisen miehen jolla on vain surullinen tausta.
Jos itse hajoaa riitatilanteessa ihan tuhannen palasiksi niin ei suhde ole sen arvoinen. Ap on sanonut pelkäävänsä miestään riitatilanteissa. Näihin minä perustan ajatukseni. En todellakaan voi kehottaa ketään jäämään suhteeseen, jossa joutuu kokemaan henkisen ahdistuksen takia jopa fyysistä kipua. Oli siihen mitkä syyt tahansa. Ja kaikkeenhan on aina syynsä, mutta aina ei kannata loputtomasti ymmärtää ja hukata itseään.
Ei myös kannata loputtomasti ajatella, että on itse ainoa ihminen, jolla on vaikeuksia käsitellä toisten ihmisten tunteita ja saada niistä pahaa oloa. Ei oma trauma ole arvokkaampi ja pyhempi vain siksi, että ilmaisee sitä eri tavalla. Miehelläkin voi olla paha olla, ja tarve saada ymmärrystä ja apua, koska on itse ihan kädetön omien tunteiden kanssa.
Tiedän sen kyllä. Suurin osa väkivaltaisista ihmisistä kärsii itse jonkinlaisista traumoista. Jos ihmisellä on niin vakavia traumoja, että niiden takia satuttaa suhteettoman paljon rakkaitaan, on velvollisuus hakea itselleen apua. Jos avunhakemista ei tapahdu, onko traumoistakaan mahdollisuutta päästä eroon ja aidosti muuttaa väkivaltaista käytöstään?
Vierailija kirjoitti:
No jos lähteminen ei ole vaihtoehto, niin joudutte keskustelemaan asiasta ja miehen huonoista riitelytaidoista. Ehdottaisin pariterapiaa. Sillä edellytyksellä, että hän ei noissa tilanteissa ole väkivaltainen. Jos lyö/uhkaa lyödä niin lähde pois, kokonaan.
Itselläkin apn miehen kaltainen mies. Entäs kun mies ei vaan suostu kuuntelemaan vaan mitätöi toisen tunteet täysin?
Itse ainakin koen olevani täysin arvoton ja äänetön. Jos yritän puhua tai sanoa että tää juttu loukkaa, niin mies nostaa kädet ilmaan ja toteaa ettei halua kuunnella. Asiat on sit unohdettu kun olen itkenyt pahan oloni pois yksin ja laittanut jotenkin omassa päässäni paikoilleen.
Oon ihan mitätön.
Annatko raiskauksenkin uhrille ohjeen, että rentoudu vaan ja anna toisen tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Joistain asioista jää hermostoon jäljet, se on eloonjäämisvaiston suojamekanismi. Vain täysin turvallisessa seurassa voi olla niistä vapaa eikä ap:n mies ole turvallinen.