Lapsen (7v) isän uusi naisystävä oli takavarikoinut lapsen puhelimen ihan naurettavasta syystä, kumman puolella olisitte tässä?
Lapsi ei pidä isän uusesta naisesta ja tunne tuntuu olevan molemmanpuolinen.
Tämä nainen oli joutunut autokolariin ja kun pääsi sairaalasta oli kertonut lapselleni, että hän melkein kuoli. Lapsi oli sen kummempia miettimättä sanonut "senkun olisit kuollut vaan"
Nainen oli ottanut lapsen älypuhelimen takavarikkoon ja sanonut että jos sinä sieltä puhelimesta tuollaista kieltä opit käyttämään niin tällaista et tarvitse. Puhelin on nyt kuulemma jäähyllä 2 vuorokautta ja lapsen isä on samaa mieltä rangaistuksesta. Minusta yliampuva rangaistus pienen lapsen ajattelemattomaa kommenttia koskien.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan pääset helpoimmalla, kun päästät irti asiasta ja keskityt omaan aikaasi silloin, kun sitä on. Kodeissa voi olla erilaiset säännöt ja et pysty tällaiseen asiaan vaikuttamaan, vaikka haluaisitkin. Anna olla.
Jos toisessa kodissa lapsi ei saa ilmaista tuntemuksiaan, niin aika moni siihen puuttuisi. Paremmin se varmaan ymmärrettäisiin, jos kiellettäisiin nauramatta. Minusta tuossa on aikuisten yhdessä keskustelun paikka. Ja sitten keskustelu lapsen kanssa. Myös tilaisuus opettaa, vaikka mitä tuntee niin ihan mitä vain ei tarvitse suustaan päästää. Ja lapsen kanssa siis pitää keskustella tuntemuksista isän uutta naisystävä kohtaan. Ei niitä voi niin vain ohittaa. Vaikka niiden ei antaisi seurustelusuhteeseen vaikuttaa.
Mitähän tuo naisystävä sitten odotti kuulevansa vastaukseksi? Jotenkin järkyttävää edes sanoa tuollaista lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Opeta pennulles jotain tapoja. Juttele ja sano, että se on kiusaamista, että toivoo toisen kuolevan ja kertoo tuon päin naamaa. Ei niitä normaaleja empatiakykyjä tule, kun niitä ei opeteta.
Pelotteletko lapsia kuolemalla? Uskaltaako ne mennä autoon?
Eihän tuo ollut kivasti sanottu, mutta toisaalta puhelimen takavarikointi ei ole missään loogisessa yhteydessä asiaan. Nainen olisi voinut puhelimen viemisen sijaan sanoa, että "kuule, minulle tulee paha mieli kun puhut tuollaisia".
Taas näitä lapsiin liittyviä provoja.
Vissiin kai siksi, että ovat niin varmoja kommenttien bongaajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opeta pennulles jotain tapoja. Juttele ja sano, että se on kiusaamista, että toivoo toisen kuolevan ja kertoo tuon päin naamaa. Ei niitä normaaleja empatiakykyjä tule, kun niitä ei opeteta.
Pelotteletko lapsia kuolemalla? Uskaltaako ne mennä autoon?
Missä iässä lapselle voi kertoa siitä, että liikenteessä on mahdollista joutua onnettomuuteen ja autojen sekä muiden kulkuneuvojen kanssa pitää olla varovainen ja kaikkien tulee noudattaa liikennesääntöjä?
7-vuotias joutuu kulkemaan jo yksin koulutiellä, joten hänen on kasvettava ymmärrykseen siitä, että onnettomuuksia voi sattua, ellei ole varovainen. Hänen on opittava otettamaan huomioon se, että vaikka itse toimisi oikein, joku muu voi silti törttöillä.
Vierasta liikkuvaa autoa on ain asyytä hiukan pelätä.
Tollanen pentu olis ansainnut tukkapöllyä.
velojen kokoontumisajot tässä ketjussa
Tuskinpa 7-vuotias sanoo yhtäkkiä jotain tuollaista isän naisystävälle, jos aiemmin ei ole ollut mitään riitaa tai ongelmia. Ellei sitä ollut tarkoitettu vitsiksi.
Ei toi mun mielestä pikku juttu ole.
En myöskään takavarikkoon usko. Keskustelua tuossa tarvitaan, koska lapsi ei selkeesti vielä ymmärrä kuinka vakavalla asiaa toivoi.
Jos ymmärsi, niin sitten pikku psykopaatti tarttee hoitoa.
Ihan kauheaa että aikuiset lynkkaa lapsen! 7 vuotias on ihan pieni vielä, ja ei lapsen kommenteista voi loukkaantua! Lapset saattaa sanoa ihan mitä vaan, ja jos ei osaa ottaa tyynesti tai huumorilla, kannattaa pysyä kaukana lapsista! Ja teineistä!
Puhelimen takavarikointi kasvatti nyt lisää kuilua lapsen ja lapsellisen aikuisen välille! Hölmöä!
T. Lastenhoitaja
En nyt ymmärrä miten tuo että olisi voinut kuolla on lapsen pelottelua. Olisi voinut, vaan ei kuollut. Vai siis eikö teidän muiden kodeissa saa sanoa ääneen alle 18-vuotiaalle että joskus ihmiset kuolee? Tietysti naisystävä on voinut sanoa sen draamalla mässäillen, tai sitten se on voinut olla vain vastaus lapsen kysymykseen, tyylillö on toki väliä - ap ei tainnut olla paikalla?
Puhelimen takavarikointi oli kyllä ko. henkilön valtuudet ylittävä ja muutenkun typerä reaktio lapsen sanoihin.
Ostaisin lapselle kakkospuhelimen ja kehottaisin olemaan näyttämättä sitä siellä.
Mitäs jos lapsi joutuu esim hätätilanteeseen eikä voi soittaa apua? Kun ei enää ole lankapuhelimiakaan.
Rangaistuksen sijaan tuossa tilanteessa pitäisi keskustella, mikä hiertää, kun sanoo tuollaista. Rangaistus ei tuossa tilanteessa auta itse lapsen pahoinvoinnin syihin. Päinvastoin.
Oon nainen 48 v ja vihaan tuommosia kauhisteljoita/läheltä piti tyyppejä, kuten tämä "äitipuoli".
-Sehän olis voinut vaikka kuolla.
-Meinasin jäädä auton alle.
-Melkein tuli sairaalakeikka.
-Kissa/koira/lehmä/tms voi tappaa lapsen!
Oma äitini on tuommonen ja aina tavatessa jotain on melkein sattunut tai joltain on melkein hengenlähtö ollut lähellä.
En enää jaksa käydä yhtään tuon luontoista keskustelua äitini tai kenenkään kanssa.
Olisin voinut itsekin sanoa tuolle naiselle jotain "et sitten kuitenkaan kuollut, (joten pää kii)"
Kenenkään kuolemaan en ole koskaan kuitenkaan toivonut, ainakaan ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Ostaisin lapselle kakkospuhelimen ja kehottaisin olemaan näyttämättä sitä siellä.
Mitäs jos lapsi joutuu esim hätätilanteeseen eikä voi soittaa apua? Kun ei enää ole lankapuhelimiakaan.
Rangaistuksen sijaan tuossa tilanteessa pitäisi keskustella, mikä hiertää, kun sanoo tuollaista. Rangaistus ei tuossa tilanteessa auta itse lapsen pahoinvoinnin syihin. Päinvastoin.
Oon ihan samaa mieltä että puhelimen takavarikointi ei ratkaise ongelman ydintä. Mutta ei lasta palvele sekään että hän saa kohdella aikuisia pas.kasti tai puhua heille asiattomasti. Sekin on omiaan herättämään turvattomuutta ja tunnetta että aikuisetkin ovat keinottomia minun vahingollisesti purkautuvien tunteideni edessä.
No siis ihan mulkvisti kommenttihan tuo on lapselta.
Oli se tavallaan "väärin sanottu", mutta siitä voi keskustella kauniisti tai antaa olla eikä tarttua joka sanaan, ei heijastaa vihaa lasta kohtaan rangaistuksin. Naisen pitäisi hyväksyä ettei lapsi pidä hänestä, ei odottaa lapselta mitään. Puhelimen lapsi voi pitää, täytyyhän sinun saada yhteys häneen. Eikö lapsi voisi asua luonasi kokonaan? Isä sitten erikseen tapaa lasta ilman naisia. Tuosta ei seuraa hyvää, jos lapsi kärsii jatkuvasti isän ja naisystävän oikkujen vuoksi kun väärä sana tulee suusta ulos ja he rankaisevat lasta aina kohtuuttomasti. Lapselle 2 päivää voi olla hyvin pitkä aika ja tavallaan hänen henkilökohtaiseen omaisuuteen vieras nainen kajoaa eikä vanhempi tee itse päätöksiä - naisystävän päätökset ovat ajaneet isän ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaisin lapselle kakkospuhelimen ja kehottaisin olemaan näyttämättä sitä siellä.
Mitäs jos lapsi joutuu esim hätätilanteeseen eikä voi soittaa apua? Kun ei enää ole lankapuhelimiakaan.
Rangaistuksen sijaan tuossa tilanteessa pitäisi keskustella, mikä hiertää, kun sanoo tuollaista. Rangaistus ei tuossa tilanteessa auta itse lapsen pahoinvoinnin syihin. Päinvastoin.
Oon ihan samaa mieltä että puhelimen takavarikointi ei ratkaise ongelman ydintä. Mutta ei lasta palvele sekään että hän saa kohdella aikuisia pas.kasti tai puhua heille asiattomasti. Sekin on omiaan herättämään turvattomuutta ja tunnetta että aikuisetkin ovat keinottomia minun vahingollisesti purkautuvien tunteideni edessä.
Tuliko mieleen, että lapsi oireilee erosta, ja rumasti puhumalla ilmaisee pahaa oloaan? Jos aikuiselta ei heru ymmärrystä, vaan aikuinen alentuu lapsen tasolle, peli on menetetty.
Tuonkin pikaistuksissa heitetyn kommentin olisi jopa voinut jättää huomioimatta, olla kuin ei kuulisikaan, tai kuitata, sulla on paha mieli nyt tms.
Vaikka lapsi ei pidä aikuisesta, on aikuisen oltava tilanteen yläpuolella provosoitumatta. Aikuisella on valta, ja sitä pitää käyttää oikein ja reilusti!
T. Lastenhoitaja
Hanki sille lähestymiskielto lapseen. Loppuu tuo "tuntemattomien" kouluttaminen.