Lue keskustelun säännöt.
Lapsen (7v) isän uusi naisystävä oli takavarikoinut lapsen puhelimen ihan naurettavasta syystä, kumman puolella olisitte tässä?
21.08.2020 |
Lapsi ei pidä isän uusesta naisesta ja tunne tuntuu olevan molemmanpuolinen.
Tämä nainen oli joutunut autokolariin ja kun pääsi sairaalasta oli kertonut lapselleni, että hän melkein kuoli. Lapsi oli sen kummempia miettimättä sanonut "senkun olisit kuollut vaan"
Nainen oli ottanut lapsen älypuhelimen takavarikkoon ja sanonut että jos sinä sieltä puhelimesta tuollaista kieltä opit käyttämään niin tällaista et tarvitse. Puhelin on nyt kuulemma jäähyllä 2 vuorokautta ja lapsen isä on samaa mieltä rangaistuksesta. Minusta yliampuva rangaistus pienen lapsen ajattelemattomaa kommenttia koskien.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi olla fiksua reagoida kunnolla ja heti, niin saa huonot tavat nopeasti poikki. Parempi kaikkkien kannalta, että lapsi oppii kerralla, ettei tuollaisia kuolemantoivotuksia voi sanoa toisille.
Tuli mieleen toinen ketju tällä viikolla, jossa lapsi oli arvostellut äitipuoltaan. Tämä oli ollut niinkuin ei olisi kuullut mitään ja valittanut asiasta jälkikäteen lapsen isälle.
Ulkopuolien aikuinen ei todellakaan voi varastaa lapsen omaisuutta tai langettaa rangaistuksia.
Oikea tapa olisi ottaa vanhempiin yhteyttä.
Tottakai voi ja kuuluukin langettaa rangaistuksia jos on tarve. Samalla tavalla jos lapseni on päiväkodissa odotan heiltä kykyä rangaista lasta oikealla tavalla hänen tehdessään väärin. Tai mummolassa. Tai lapsenvahdin ollessa meillä. Ei siitä mitään tulisi jos mummo soittelisi joka kerta että täällä teidän Hannu-Petteri sanoi mummia idiootiksi, voitteko tehdä asialle jotain?
Ja se, että auktoriteetti ottaa hetkellisesti pois omaisuutta ei ole varastamista. Jos esim sisarenpoikani on käymässä meillä ja pelaa kännykällä ruokapöydässä, otan puhelimen pois. Tämä ei ole varastamista. En myöskään "vie lapselta mahdollisuutta pitää yhteyttä toiseen vanhempaan". Ei tässäkään varmaan loppuelämäksi sitä puhelinta otettu pois ja kyllä lapsen pitää pystyä 7-vuotiaana jo sanomaan että hei haluaisin nyt jutella äidille. Jos äitipuoli silloin ei anna siihen mahdollisuutta, niin se on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä voi ottaa tarvittaessa puhelimen, mutta ei isän naisystävä. Lapsen kanssa pitää puhua, että isän naisystävä on ja pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ollut kivasti sanottu, mutta toisaalta puhelimen takavarikointi ei ole missään loogisessa yhteydessä asiaan. Nainen olisi voinut puhelimen viemisen sijaan sanoa, että "kuule, minulle tulee paha mieli kun puhut tuollaisia".
Koska 7-vuotiaalle järkipuhe uppoaa niin helposti...
Mitäs sitten kun vastaakin siihen että lol, ei kiinnosta? Sanot vaan että yhyy oot ilkee. Lapsen huonosta käyttäytymisestä kuuluu seurata rangaistus jos haluat opettas lapsesi tavoille. Puhelimen pois ottaminen ei ehkä ole oikea rangaistus, mutta ei se lässytys ja juttelu myöskään pure.
Sepä on nyt niin, että isän luona asetetut rangaistukset ei sulle kuulu, eikä sun kuulu eikä pidä ottaa puolia tässä asiassa. Kunhan eivät ole laittomia tai oikeasti vaarallisia. Puhelimen takavarikointi ei sitä ole. Tarinalla voi olla vaikka kuinka paljon taustaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa 7-vuotias sanoo yhtäkkiä jotain tuollaista isän naisystävälle, jos aiemmin ei ole ollut mitään riitaa tai ongelmia. Ellei sitä ollut tarkoitettu vitsiksi.
En usko, että 7v. vitsaile moisella. Ei kai kukaan vitsaile tommosella spontaanista tilanteessa.
Välit on huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaisin lapselle kakkospuhelimen ja kehottaisin olemaan näyttämättä sitä siellä.
Mitäs jos lapsi joutuu esim hätätilanteeseen eikä voi soittaa apua? Kun ei enää ole lankapuhelimiakaan.
Rangaistuksen sijaan tuossa tilanteessa pitäisi keskustella, mikä hiertää, kun sanoo tuollaista. Rangaistus ei tuossa tilanteessa auta itse lapsen pahoinvoinnin syihin. Päinvastoin.
Oon ihan samaa mieltä että puhelimen takavarikointi ei ratkaise ongelman ydintä. Mutta ei lasta palvele sekään että hän saa kohdella aikuisia pas.kasti tai puhua heille asiattomasti. Sekin on omiaan herättämään turvattomuutta ja tunnetta että aikuisetkin ovat keinottomia minun vahingollisesti purkautuvien tunteideni edessä.
Tuliko mieleen, että lapsi oireilee erosta, ja rumasti puhumalla ilmaisee pahaa oloaan? Jos aikuiselta ei heru ymmärrystä, vaan aikuinen alentuu lapsen tasolle, peli on menetetty.
Tuonkin pikaistuksissa heitetyn kommentin olisi jopa voinut jättää huomioimatta, olla kuin ei kuulisikaan, tai kuitata, sulla on paha mieli nyt tms.
Vaikka lapsi ei pidä aikuisesta, on aikuisen oltava tilanteen yläpuolella provosoitumatta. Aikuisella on valta, ja sitä pitää käyttää oikein ja reilusti!
T. Lastenhoitaja
Olen pitkälti samaa mieltä, että lapsihan möläytti sen pahassa olossaan. SILTIKIN seitsemän vuotias ei ole enää mikään taapero, että saa möläytellä mitä tahansa. Kyllä sen ikäinen tietää jo, mitä kuolema tarkoittaa ja kuinka lopullista se on.
Senpä takia asiasta olisi pitänyt virittää keskustelu siinä hetkessä. Miksi sä noin toivot? Kai ymmärrät mitä se tarkoittaa? jne
Seitsemän vuotias on kuitenkin koululainen ekalla tai tokalla. Hyvä hetki opettaa vastuuta sanomisistaan. Turha lässyttämäinen pois. Rangaistukset ja räyhä ei tuossa auta. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Ostaisin lapselle kakkospuhelimen ja kehottaisin olemaan näyttämättä sitä siellä.
Mitäs jos lapsi joutuu esim hätätilanteeseen eikä voi soittaa apua? Kun ei enää ole lankapuhelimiakaan.
Rangaistuksen sijaan tuossa tilanteessa pitäisi keskustella, mikä hiertää, kun sanoo tuollaista. Rangaistus ei tuossa tilanteessa auta itse lapsen pahoinvoinnin syihin. Päinvastoin.
Joopa joo, kakkospuhelin ja salaisuuksia. Potaskaa. Kyllä pitää olla selkärankaa sitten selvittää asiat eikä ruveta kyykkimään ja sekoittaa koko perhettä ja etenkin sen lapsen sielua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän paljon päänsilittelijöitä täällä! Kyllä itse olisin kauhuissani jos kuulisin että oma lapsi on sanonut noin, oli taustat sitten ihan mitä tahansa. En hyväksyisi tuollaista kielenkäyttöä missään tilanteessa kenellekään, oli välit kuinka huonot tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ollut kivasti sanottu, mutta toisaalta puhelimen takavarikointi ei ole missään loogisessa yhteydessä asiaan. Nainen olisi voinut puhelimen viemisen sijaan sanoa, että "kuule, minulle tulee paha mieli kun puhut tuollaisia".
Koska 7-vuotiaalle järkipuhe uppoaa niin helposti...
Mitäs sitten kun vastaakin siihen että lol, ei kiinnosta? Sanot vaan että yhyy oot ilkee. Lapsen huonosta käyttäytymisestä kuuluu seurata rangaistus jos haluat opettas lapsesi tavoille. Puhelimen pois ottaminen ei ehkä ole oikea rangaistus, mutta ei se lässytys ja juttelu myöskään pure.
No JOS lapsi ei voi oppia koskaan mitään, ei hyvällä eikä pahalla, niin sittenhän tilanne on toivoton eikä mitään ole tehtävissä. Eikö niin.
Onneksi sellaisia lapsia on hyvin vähän, jotka eivät opi ottamaan toisia ihmisiä huomioon parhaimmankaan keskustelun avulla. Toki se keskustelu tehoaa paremmin, jos huomioonottaminen on molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaisin lapselle kakkospuhelimen ja kehottaisin olemaan näyttämättä sitä siellä.
Mitäs jos lapsi joutuu esim hätätilanteeseen eikä voi soittaa apua? Kun ei enää ole lankapuhelimiakaan.
Rangaistuksen sijaan tuossa tilanteessa pitäisi keskustella, mikä hiertää, kun sanoo tuollaista. Rangaistus ei tuossa tilanteessa auta itse lapsen pahoinvoinnin syihin. Päinvastoin.
Joopa joo, kakkospuhelin ja salaisuuksia. Potaskaa. Kyllä pitää olla selkärankaa sitten selvittää asiat eikä ruveta kyykkimään ja sekoittaa koko perhettä ja etenkin sen lapsen sielua.
Jep, täällä porukka opettaa lapsiaan valehtelemaan ja huijaamaan. Varsinaisia vuoden äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa 7-vuotias sanoo yhtäkkiä jotain tuollaista isän naisystävälle, jos aiemmin ei ole ollut mitään riitaa tai ongelmia. Ellei sitä ollut tarkoitettu vitsiksi.
En usko, että 7v. vitsaile moisella. Ei kai kukaan vitsaile tommosella spontaanista tilanteessa.
Välit on huonot.
Äidiltänsä oppinut kun haukkuu isän uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä rangaistus, mutta pari päivää ei ole niin pitkä aika että lapsi kauheasti kärsisi puhelimen takavarikoinnista. Tai jos kärsii, niin lapsi on turhan riippuvainen puhelimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaisin lapselle kakkospuhelimen ja kehottaisin olemaan näyttämättä sitä siellä.
Mitäs jos lapsi joutuu esim hätätilanteeseen eikä voi soittaa apua? Kun ei enää ole lankapuhelimiakaan.
Rangaistuksen sijaan tuossa tilanteessa pitäisi keskustella, mikä hiertää, kun sanoo tuollaista. Rangaistus ei tuossa tilanteessa auta itse lapsen pahoinvoinnin syihin. Päinvastoin.
Oon ihan samaa mieltä että puhelimen takavarikointi ei ratkaise ongelman ydintä. Mutta ei lasta palvele sekään että hän saa kohdella aikuisia pas.kasti tai puhua heille asiattomasti. Sekin on omiaan herättämään turvattomuutta ja tunnetta että aikuisetkin ovat keinottomia minun vahingollisesti purkautuvien tunteideni edessä.
Tuliko mieleen, että lapsi oireilee erosta, ja rumasti puhumalla ilmaisee pahaa oloaan? Jos aikuiselta ei heru ymmärrystä, vaan aikuinen alentuu lapsen tasolle, peli on menetetty.
Tuonkin pikaistuksissa heitetyn kommentin olisi jopa voinut jättää huomioimatta, olla kuin ei kuulisikaan, tai kuitata, sulla on paha mieli nyt tms.
Vaikka lapsi ei pidä aikuisesta, on aikuisen oltava tilanteen yläpuolella provosoitumatta. Aikuisella on valta, ja sitä pitää käyttää oikein ja reilusti!
T. Lastenhoitaja
Olen pitkälti samaa mieltä, että lapsihan möläytti sen pahassa olossaan. SILTIKIN seitsemän vuotias ei ole enää mikään taapero, että saa möläytellä mitä tahansa. Kyllä sen ikäinen tietää jo, mitä kuolema tarkoittaa ja kuinka lopullista se on.
Senpä takia asiasta olisi pitänyt virittää keskustelu siinä hetkessä. Miksi sä noin toivot? Kai ymmärrät mitä se tarkoittaa? jne
Seitsemän vuotias on kuitenkin koululainen ekalla tai tokalla. Hyvä hetki opettaa vastuuta sanomisistaan. Turha lässyttämäinen pois. Rangaistukset ja räyhä ei tuossa auta. Päinvastoin.
Siinä olet oikeassa että räyhääminen ei ole koskaan oikea reaktio. Mutta rangaistus voi hyvinkin olla. Jos lisänä on keskustelu siitä, miksi tällainen käytös johtaa rangaistukseen. Lapsi oppii silloin helposti syy-seuraussuhteen.
Tälleen hyvin, hyvin kärjistetysti ajatellen. Jos teet rikoksen, sinulle kyllä selitetään että teit väärin ja mitä teit väärin. Saat silti rangaistuksen joka sopii rikokseen. Koska hyvin harvoin pelkkä juttelu riittää.
Tuossa tilanteessa olisin ehkä itse selittänyt, että kommentti on tosi loukkaava ja tässä talossa ei toisten tunteita loukata. Sanoisin myös että siksi on tärkeää että lapsi kertoo avoimesti jos hänen tunteitaan loukataan. Vaatisin tämän jälkeen anteeksipyyntöä. Jos lapsi nakkelisi niskoja ja olisi huonolla päällä, sanoisin, että otan nyt puhelimen rangaistukseksi pois kunnes olet pohtinut käytöstäsi ja pyytänyt anteeksi. Näin lapsi saa itse tehdä valinnan onko pitkävihainen ja kärttyinen ilman puhelinta, vai miettiikö hetken tekojaan, pyytää anteeksi ja saa puhelimensa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ollut kivasti sanottu, mutta toisaalta puhelimen takavarikointi ei ole missään loogisessa yhteydessä asiaan. Nainen olisi voinut puhelimen viemisen sijaan sanoa, että "kuule, minulle tulee paha mieli kun puhut tuollaisia".
Koska 7-vuotiaalle järkipuhe uppoaa niin helposti...
Mitäs sitten kun vastaakin siihen että lol, ei kiinnosta? Sanot vaan että yhyy oot ilkee. Lapsen huonosta käyttäytymisestä kuuluu seurata rangaistus jos haluat opettas lapsesi tavoille. Puhelimen pois ottaminen ei ehkä ole oikea rangaistus, mutta ei se lässytys ja juttelu myöskään pure.
Joskushan lapsen on opittava reagoimaan "lässytykseen ja jutteluun", ja mistä hän sen oppisi jos koskaan ei lässytetä ja jutella. Vai pitääkö lapselta vielä aikuisenakin takavarikoida puhelin joka kerta kun hän käyttäytyy huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaisin lapselle kakkospuhelimen ja kehottaisin olemaan näyttämättä sitä siellä.
Mitäs jos lapsi joutuu esim hätätilanteeseen eikä voi soittaa apua? Kun ei enää ole lankapuhelimiakaan.
Rangaistuksen sijaan tuossa tilanteessa pitäisi keskustella, mikä hiertää, kun sanoo tuollaista. Rangaistus ei tuossa tilanteessa auta itse lapsen pahoinvoinnin syihin. Päinvastoin.
Oon ihan samaa mieltä että puhelimen takavarikointi ei ratkaise ongelman ydintä. Mutta ei lasta palvele sekään että hän saa kohdella aikuisia pas.kasti tai puhua heille asiattomasti. Sekin on omiaan herättämään turvattomuutta ja tunnetta että aikuisetkin ovat keinottomia minun vahingollisesti purkautuvien tunteideni edessä.
Tuliko mieleen, että lapsi oireilee erosta, ja rumasti puhumalla ilmaisee pahaa oloaan? Jos aikuiselta ei heru ymmärrystä, vaan aikuinen alentuu lapsen tasolle, peli on menetetty.
Tuonkin pikaistuksissa heitetyn kommentin olisi jopa voinut jättää huomioimatta, olla kuin ei kuulisikaan, tai kuitata, sulla on paha mieli nyt tms.
Vaikka lapsi ei pidä aikuisesta, on aikuisen oltava tilanteen yläpuolella provosoitumatta. Aikuisella on valta, ja sitä pitää käyttää oikein ja reilusti!
T. Lastenhoitaja
Olen pitkälti samaa mieltä, että lapsihan möläytti sen pahassa olossaan. SILTIKIN seitsemän vuotias ei ole enää mikään taapero, että saa möläytellä mitä tahansa. Kyllä sen ikäinen tietää jo, mitä kuolema tarkoittaa ja kuinka lopullista se on.
Senpä takia asiasta olisi pitänyt virittää keskustelu siinä hetkessä. Miksi sä noin toivot? Kai ymmärrät mitä se tarkoittaa? jne
Seitsemän vuotias on kuitenkin koululainen ekalla tai tokalla. Hyvä hetki opettaa vastuuta sanomisistaan. Turha lässyttämäinen pois. Rangaistukset ja räyhä ei tuossa auta. Päinvastoin.
No, en usko että isän uusi nainen osaa olla lasten kanssa alkuunkaan. Ihminen, joka avoimesti ilmaisee lapselle, ettei pidä tästä, pitäisi pitää kaukana lapsesta. Narsistista käytöstä naiselta. Lapsi näki läpi ja heitti kommenttinsa.
Oho! Yllättävän paljon sellaisia kommentoijia, jotka ovat pöyristyneitä kun muut "ojentaa" lasta. Mielestäni hyvä vaan jos kuka tahansa aikuinen puuttuu huonoon käytökseen.
Etenkin äitipuoli. Lapsi siis asuu ainakin osan ajasta hänenkin kodissaan ja teidän mielestä hän ei saa sanoa mitään vastaan lapsellenne? Ainoastaan kieliä isille joka sitten sanoo lapselle? Omituista puuhaa.
Minä kyllä kysyisin lapselta, miksi hän sanoi "äitipuolelle" noin. Jos lapsella on jotain kaunaa isän naisystävää kohtaan, olisi hyvä jos hän pääsisi puhumaan asiasta. Ei naisystävälle itselleen, vaan ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaisin lapselle kakkospuhelimen ja kehottaisin olemaan näyttämättä sitä siellä.
Mitäs jos lapsi joutuu esim hätätilanteeseen eikä voi soittaa apua? Kun ei enää ole lankapuhelimiakaan.
Rangaistuksen sijaan tuossa tilanteessa pitäisi keskustella, mikä hiertää, kun sanoo tuollaista. Rangaistus ei tuossa tilanteessa auta itse lapsen pahoinvoinnin syihin. Päinvastoin.
Oon ihan samaa mieltä että puhelimen takavarikointi ei ratkaise ongelman ydintä. Mutta ei lasta palvele sekään että hän saa kohdella aikuisia pas.kasti tai puhua heille asiattomasti. Sekin on omiaan herättämään turvattomuutta ja tunnetta että aikuisetkin ovat keinottomia minun vahingollisesti purkautuvien tunteideni edessä.
Tuliko mieleen, että lapsi oireilee erosta, ja rumasti puhumalla ilmaisee pahaa oloaan? Jos aikuiselta ei heru ymmärrystä, vaan aikuinen alentuu lapsen tasolle, peli on menetetty.
Tuonkin pikaistuksissa heitetyn kommentin olisi jopa voinut jättää huomioimatta, olla kuin ei kuulisikaan, tai kuitata, sulla on paha mieli nyt tms.
Vaikka lapsi ei pidä aikuisesta, on aikuisen oltava tilanteen yläpuolella provosoitumatta. Aikuisella on valta, ja sitä pitää käyttää oikein ja reilusti!
T. Lastenhoitaja
Olen pitkälti samaa mieltä, että lapsihan möläytti sen pahassa olossaan. SILTIKIN seitsemän vuotias ei ole enää mikään taapero, että saa möläytellä mitä tahansa. Kyllä sen ikäinen tietää jo, mitä kuolema tarkoittaa ja kuinka lopullista se on.
Senpä takia asiasta olisi pitänyt virittää keskustelu siinä hetkessä. Miksi sä noin toivot? Kai ymmärrät mitä se tarkoittaa? jne
Seitsemän vuotias on kuitenkin koululainen ekalla tai tokalla. Hyvä hetki opettaa vastuuta sanomisistaan. Turha lässyttämäinen pois. Rangaistukset ja räyhä ei tuossa auta. Päinvastoin.
Siinä olet oikeassa että räyhääminen ei ole koskaan oikea reaktio. Mutta rangaistus voi hyvinkin olla. Jos lisänä on keskustelu siitä, miksi tällainen käytös johtaa rangaistukseen. Lapsi oppii silloin helposti syy-seuraussuhteen.
Tälleen hyvin, hyvin kärjistetysti ajatellen. Jos teet rikoksen, sinulle kyllä selitetään että teit väärin ja mitä teit väärin. Saat silti rangaistuksen joka sopii rikokseen. Koska hyvin harvoin pelkkä juttelu riittää.
Tuossa tilanteessa olisin ehkä itse selittänyt, että kommentti on tosi loukkaava ja tässä talossa ei toisten tunteita loukata. Sanoisin myös että siksi on tärkeää että lapsi kertoo avoimesti jos hänen tunteitaan loukataan. Vaatisin tämän jälkeen anteeksipyyntöä. Jos lapsi nakkelisi niskoja ja olisi huonolla päällä, sanoisin, että otan nyt puhelimen rangaistukseksi pois kunnes olet pohtinut käytöstäsi ja pyytänyt anteeksi. Näin lapsi saa itse tehdä valinnan onko pitkävihainen ja kärttyinen ilman puhelinta, vai miettiikö hetken tekojaan, pyytää anteeksi ja saa puhelimensa takaisin.
Mutta tuo ei ratkaise itse ongelmaa, eli sitä että lapsi ei tule isänsä naisystävän kanssa toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ollut kivasti sanottu, mutta toisaalta puhelimen takavarikointi ei ole missään loogisessa yhteydessä asiaan. Nainen olisi voinut puhelimen viemisen sijaan sanoa, että "kuule, minulle tulee paha mieli kun puhut tuollaisia".
Koska 7-vuotiaalle järkipuhe uppoaa niin helposti...
Mitäs sitten kun vastaakin siihen että lol, ei kiinnosta? Sanot vaan että yhyy oot ilkee. Lapsen huonosta käyttäytymisestä kuuluu seurata rangaistus jos haluat opettas lapsesi tavoille. Puhelimen pois ottaminen ei ehkä ole oikea rangaistus, mutta ei se lässytys ja juttelu myöskään pure.
Joskushan lapsen on opittava reagoimaan "lässytykseen ja jutteluun", ja mistä hän sen oppisi jos koskaan ei lässytetä ja jutella. Vai pitääkö lapselta vielä aikuisenakin takavarikoida puhelin joka kerta kun hän käyttäytyy huonosti?
Ei tämä ole joko-tai asia. Lapselle voi hyvin antaa rangaistuksen, mutta se pitää pohjustaa ja jutella lapsen kanssa läpi miksi rangaistus annetaan. Yhdessä toimivat parhaiten. Jos vaan juttelee niin lapsi ei välttämättä opi että teoilla on seurauksia. Jos taas antaa rangaistuksen JA puhuu asiat halki, lapsi oppii nopeammin. Ihan perus kasvatusjuttuja nämä.
Lapsi voi olla empaattinen, mutta lapsilta ja nuorilta ei voi aina odottaa liikoja, jos on ihminen josta he eivät yhtään pidä. Siihen miksi ei pidä, voi olla joku pätevä syy tai syyt. Myös miksi lapsi haluaisi kotiinsa täysin vieraan naisen, lapsella on jo omat vanhemmat.