Lapsen (7v) isän uusi naisystävä oli takavarikoinut lapsen puhelimen ihan naurettavasta syystä, kumman puolella olisitte tässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaisin lapselle kakkospuhelimen ja kehottaisin olemaan näyttämättä sitä siellä.

Mitäs jos lapsi joutuu esim hätätilanteeseen eikä voi soittaa apua? Kun ei enää ole lankapuhelimiakaan.

Rangaistuksen sijaan tuossa tilanteessa pitäisi keskustella, mikä hiertää, kun sanoo tuollaista. Rangaistus ei tuossa tilanteessa auta itse lapsen pahoinvoinnin syihin. Päinvastoin.

Oon ihan samaa mieltä että puhelimen takavarikointi ei ratkaise ongelman ydintä. Mutta ei lasta palvele sekään että hän saa kohdella aikuisia pas.kasti tai puhua heille asiattomasti. Sekin on omiaan herättämään turvattomuutta ja tunnetta että aikuisetkin ovat keinottomia minun vahingollisesti purkautuvien tunteideni edessä.

Tuliko mieleen, että lapsi oireilee erosta, ja rumasti puhumalla ilmaisee pahaa oloaan? Jos aikuiselta ei heru ymmärrystä, vaan aikuinen alentuu lapsen tasolle, peli on menetetty.

Tuonkin pikaistuksissa heitetyn kommentin olisi jopa voinut jättää huomioimatta, olla kuin ei kuulisikaan, tai kuitata, sulla on paha mieli nyt tms.

Vaikka lapsi ei pidä aikuisesta, on aikuisen oltava tilanteen yläpuolella provosoitumatta. Aikuisella on valta, ja sitä pitää käyttää oikein ja reilusti!

T. Lastenhoitaja

Olen pitkälti samaa mieltä, että lapsihan möläytti sen pahassa olossaan. SILTIKIN seitsemän vuotias ei ole enää mikään taapero, että saa möläytellä mitä tahansa. Kyllä sen ikäinen tietää jo, mitä kuolema tarkoittaa ja kuinka lopullista se on.

Senpä takia asiasta olisi pitänyt virittää keskustelu siinä hetkessä. Miksi sä noin toivot? Kai ymmärrät mitä se tarkoittaa? jne

Seitsemän vuotias on kuitenkin koululainen ekalla tai tokalla. Hyvä hetki opettaa vastuuta sanomisistaan. Turha lässyttämäinen pois. Rangaistukset ja räyhä ei tuossa auta. Päinvastoin.

Siinä olet oikeassa että räyhääminen ei ole koskaan oikea reaktio. Mutta rangaistus voi hyvinkin olla. Jos lisänä on keskustelu siitä, miksi tällainen käytös johtaa rangaistukseen. Lapsi oppii silloin helposti syy-seuraussuhteen.

Tälleen hyvin, hyvin kärjistetysti ajatellen. Jos teet rikoksen, sinulle kyllä selitetään että teit väärin ja mitä teit väärin. Saat silti rangaistuksen joka sopii rikokseen. Koska hyvin harvoin pelkkä juttelu riittää.

Tuossa tilanteessa olisin ehkä itse selittänyt, että kommentti on tosi loukkaava ja tässä talossa ei toisten tunteita loukata. Sanoisin myös että siksi on tärkeää että lapsi kertoo avoimesti jos hänen tunteitaan loukataan. Vaatisin tämän jälkeen anteeksipyyntöä. Jos lapsi nakkelisi niskoja ja olisi huonolla päällä, sanoisin, että otan nyt puhelimen rangaistukseksi pois kunnes olet pohtinut käytöstäsi ja pyytänyt anteeksi. Näin lapsi saa itse tehdä valinnan onko pitkävihainen ja kärttyinen ilman puhelinta, vai miettiikö hetken tekojaan, pyytää anteeksi ja saa puhelimensa takaisin.

Mutta tuo ei ratkaise itse ongelmaa, eli sitä että lapsi ei tule isänsä naisystävän kanssa toimeen.

Ei tietenkään. Ei ole olemassa yhtä tapaa korjata kaikki. Tällä tavalla korjaantuisi tuo rumasti puhuminen. Koska se vaatii juttelua, voi sen jälkeen olla helpompi ottaa lapsen kanssa puheeksi paha olo tai kysellä miten voisi auttaa ettei lapsi enää sanoisi näin rumasti jne. Mutta jos lapsella ja äitipuolella on huonot välit, se ei myöskään korjaannu sillä että äitipuolta saa kohdella miten sattuu koska on paha olla kunnes se asia saadaan korjattua.

Mitä se äitipuoli tuollaisella kommentilla haki? Kauhistelua? Myötätuntoa?

Olihan tuo rumasti sanottu, mutta kyllä tuo äitipuolen aloitus oli typerä ja reaktio pienen lapsen heittoon on täysin ylimitoitettu.

Ihan oikeasti ihmiset, 7-vuotias on vielä pieni, ihan raakile ihmiseksi. Ei hänen voi odottaa käyttäytyvän ja hillitsevät itseään kuten aikuinen.

Ja oikeastiko teistä kukaan ei vahingossa ole ikinä jotain vastaavaa sammakkoa päästänyt suustaan?

Minusta on aika huolestuttavaa, että täällä vedotaan koko ajan siihen, että ekaluokkalainen on vielä niin ja niin pieni. Minusta käytöstavat kuuluvat jo koululaista nuoremmille. Jos koulussa 7-vuotias laukoo luokkatoverille josta ei pidä, että toivoisi tämän kuolemaa niin mielestäni ei vain voi vedota siihen, että on vielä niin pieni eikä osaa käsitellä tunteita. Ja sitten ihmetellään miten koulukiusaus rehottaa ja kukaan ei tee mitään, mutta kun Jessica-Henry on vasta kymmenen ja on vielä lapsi ja ei hallitse tunteitaan ja sanoo välillä tyhmästi? Enkä tiedä missä yhteydessä on kertonut tuon, että meinasi kuolla. Ehkä lapsi on kysynyt, ehkä ovat keskustelleet miksi isän uusi oli sairaalassa. Enkä tiedä sitä kuinka usein lapsella on tapana sanoa herkkänäsieluna jotain toista loukkaavaa. En itse laittaisi noin paljon painoarvoa yhden parin päivän kännykkäkieltoon. Eiköhän se lapsikainen saa äiskällensä soittaa vaikka isukin puhelimesta. Minusta jossain vaiheessa lapsenkin on hyvä tietää, että nyt meni metsään. Loputon paapominen ja pään silittely ja ymmärtäminen ei vain aina kaikilla toimi. Ehkäpä nyt parin päivän aikana voi vaikka itsekin miettiä syytä miksi kännykkä lähti ja tehdä vaikka ”perheenä” yhdessä jotain kivaa sen sijaan, että roikutaan älypuhelimella.

Vierailija kirjoitti:

Oho! Yllättävän paljon sellaisia kommentoijia, jotka ovat pöyristyneitä kun muut "ojentaa" lasta. Mielestäni hyvä vaan jos kuka tahansa aikuinen puuttuu huonoon käytökseen.

Etenkin äitipuoli. Lapsi siis asuu ainakin osan ajasta hänenkin kodissaan ja teidän mielestä hän ei saa sanoa mitään vastaan lapsellenne? Ainoastaan kieliä isille joka sitten sanoo lapselle? Omituista puuhaa.

7-vuotias juuri koulunsa aloittanut on pieni, ei todennäköisesti ymmärrä kuoleman lopullisuutta ja käsitettä vielä kunnolla.

Miksi äitipuoli edes sanoi noin, ihan sairas kommentti. Ei 7-vuotias tiedä mitä vastata, etenkin aikuiselle joka ei pidä hänestä! Olisiko lapsen pitänyt alkaa lohduttelemaan äitipuolta, todennäköisesti äitipuoli tiesi mitä kommenttia lapselta tulee, ja sanoi tahallaan melkein kuolleensa. Että saa rangaista lasta. Narsistista manipulointia.

Aivan liian ankara rangaistus, kohtuuton rangaistus pikaistuksissa heitetystä kommentista.

Olen kuullut niin paljon tarinoita äitipuolista, jotka laittaa säännöt uusiksi kun saavat lapsipuolia valtansa alle. Isät tossukat ei mahda mitään, uusi pilde määrittelee säännöt.

Kuka sille äitipuolelle opettaisi käytöstavat? Tuollainen mä melkein kuolin -draama kun mitään oikeasti vakavaa ei tapahtunut ei ole kenellekään hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se äitipuoli tuollaisella kommentilla haki? Kauhistelua? Myötätuntoa?

Olihan tuo rumasti sanottu, mutta kyllä tuo äitipuolen aloitus oli typerä ja reaktio pienen lapsen heittoon on täysin ylimitoitettu.

Ihan oikeasti ihmiset, 7-vuotias on vielä pieni, ihan raakile ihmiseksi. Ei hänen voi odottaa käyttäytyvän ja hillitsevät itseään kuten aikuinen.

Ja oikeastiko teistä kukaan ei vahingossa ole ikinä jotain vastaavaa sammakkoa päästänyt suustaan?

Kyllä olen pienenä sanonut ja tehnyt vaikka mitä rumaa ja typerää. Mutta olen myös saanut siitä rangaistuksen ja puhuttelun, en päänsilittelyä. Sillä sitä on oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ollut kivasti sanottu, mutta toisaalta puhelimen takavarikointi ei ole missään loogisessa yhteydessä asiaan. Nainen olisi voinut puhelimen viemisen sijaan sanoa, että "kuule, minulle tulee paha mieli kun puhut tuollaisia".

Koska 7-vuotiaalle järkipuhe uppoaa niin helposti...

Mitäs sitten kun vastaakin siihen että lol, ei kiinnosta? Sanot vaan että yhyy oot ilkee. Lapsen huonosta käyttäytymisestä kuuluu seurata rangaistus jos haluat opettas lapsesi tavoille. Puhelimen pois ottaminen ei ehkä ole oikea rangaistus, mutta ei se lässytys ja juttelu myöskään pure.

Joskushan lapsen on opittava reagoimaan "lässytykseen ja jutteluun", ja mistä hän sen oppisi jos koskaan ei lässytetä ja jutella. Vai pitääkö lapselta vielä aikuisenakin takavarikoida puhelin joka kerta kun hän käyttäytyy huonosti?

Ei tämä ole joko-tai asia. Lapselle voi hyvin antaa rangaistuksen, mutta se pitää pohjustaa ja jutella lapsen kanssa läpi miksi rangaistus annetaan. Yhdessä toimivat parhaiten. Jos vaan juttelee niin lapsi ei välttämättä opi että teoilla on seurauksia. Jos taas antaa rangaistuksen JA puhuu asiat halki, lapsi oppii nopeammin. Ihan perus kasvatusjuttuja nämä.

Lapsi ei siis koskaan opi, että teoilla on seurauksia, jos häntä ei rankaista joka kerta kun hän tekee jotain mitä vanhemmat eivät hyväksy? Eikö vanhempien paheksunta ole jo itsessään riittävä seuraus teosta? Yleensähän lapsi haluaa miellyttää vanhempiaan.

Jos muistelee omaa lapsuutta, niin huomaa, että ei niistä rangaistuksista mitään opi. Enemmän rangaistus herättää katkeruutta ja halveksuntaa vanhempia kohtaan.

Ja aivan varmasti ketjun aloittaja kertoo täällä absoluuttisen totuuden mitä on tapahtunut ;) ihan vain ohimennen isän uusi narsisti naisystävä provoisoivasti sanoi pienelle ihmisen taimelle jotain järkyttäävää, jotta pääsi lasta rankaisemaan. Hohhoijaa ja lehmätkin lentää.

Mun mielestä äitipuoli voi ottaa lapselta puhelimen, jos lapsi esim katselee sopimattomia videoita, tai käy vaikka kuvaamassa toista perheenjäsentä vessassa tms selkeästi tekee kiusaa. Takavarikon pituuden määrittelee sitten se oikea vanhempi.

On kyllä paha, jos joku uusi äippäpuoli aloittaa suhteen lapseen "ottamalla luulot pois".

Jäit kakkoseksi, katkeruudellasi pilaat omasi, älä pilaa muiden elämää.

Psyko on kakarasikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ollut kivasti sanottu, mutta toisaalta puhelimen takavarikointi ei ole missään loogisessa yhteydessä asiaan. Nainen olisi voinut puhelimen viemisen sijaan sanoa, että "kuule, minulle tulee paha mieli kun puhut tuollaisia".

Koska 7-vuotiaalle järkipuhe uppoaa niin helposti...

Mitäs sitten kun vastaakin siihen että lol, ei kiinnosta? Sanot vaan että yhyy oot ilkee. Lapsen huonosta käyttäytymisestä kuuluu seurata rangaistus jos haluat opettas lapsesi tavoille. Puhelimen pois ottaminen ei ehkä ole oikea rangaistus, mutta ei se lässytys ja juttelu myöskään pure.

Joskushan lapsen on opittava reagoimaan "lässytykseen ja jutteluun", ja mistä hän sen oppisi jos koskaan ei lässytetä ja jutella. Vai pitääkö lapselta vielä aikuisenakin takavarikoida puhelin joka kerta kun hän käyttäytyy huonosti?

Ei tämä ole joko-tai asia. Lapselle voi hyvin antaa rangaistuksen, mutta se pitää pohjustaa ja jutella lapsen kanssa läpi miksi rangaistus annetaan. Yhdessä toimivat parhaiten. Jos vaan juttelee niin lapsi ei välttämättä opi että teoilla on seurauksia. Jos taas antaa rangaistuksen JA puhuu asiat halki, lapsi oppii nopeammin. Ihan perus kasvatusjuttuja nämä.

Lapsi ei siis koskaan opi, että teoilla on seurauksia, jos häntä ei rankaista joka kerta kun hän tekee jotain mitä vanhemmat eivät hyväksy? Eikö vanhempien paheksunta ole jo itsessään riittävä seuraus teosta? Yleensähän lapsi haluaa miellyttää vanhempiaan.

Jos muistelee omaa lapsuutta, niin huomaa, että ei niistä rangaistuksista mitään opi. Enemmän rangaistus herättää katkeruutta ja halveksuntaa vanhempia kohtaan.

Riippuu varmasti lapsesta ja tilanteesta. Itse olen eroperheestä. Äidin luona oli tiukat rajat, mutta ne olivat loogiset ja niistä pidettiin kiinni. Jos hölmöili, tiesi että esim. kotiarestia tulee. Harmittihan se tietenkin.

Isän ja äitipuolen luona ei ollut sääntöjä, ei kotiintuloaikoja ja ostivatpa vielä pari siideriä mukaan kun lähdin viikonloppuisin kavereiden kanssa bilettämään - tämä 15-vuotiaana. Kyllä ne oli ne joille naurettiin, että onpa idiootit vanhemmat kun ostaa jopa juomat valmiiksi ja luulee että pitäydyn siksi vain niissä parissa siiderissä. Tai vitsailtiin kavereilta et jos joskus joutuu ongelmiin ni mun iskälle voi aina tulla esim kännissä piiloon koska ei se uskalla mitään sanoa ja leikkii vaan ettei huomaa.

Kyllä ne äidin säännöt ja rangaistukset ärsytti, mutta häntä minä myös salaa aina kunnioitin vaikka kapinoinkin teininä vastaan. Isää en kutsuisi vielä aikuisenakaan hyväksi isäksi ja koen että hänen luonaan oli aina turvaton tunne vaikka olikin teininä kivempaa kun öisin luona.

Vierailija kirjoitti:

Jäit kakkoseksi, katkeruudellasi pilaat omasi, älä pilaa muiden elämää.

Psyko on kakarasikin.

Voi Luoja! Äitipuoli on palstalla. Haukkuu miehensä lasta psykoksi!

Ap, tee lasu!

Ihmettelinkin, ovatko kaikki tulee hulluiksi, kun mitään ymmärrystä 7-vuotiaalle ei heru.

Miksi pitää rankaista? Miksi ei selittää lapselle, miksi tuollainen puhe ei ole sopivaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää rankaista? Miksi ei selittää lapselle, miksi tuollainen puhe ei ole sopivaa?

Nimenomaan, kasvatetaan ja opetetaan, eikä rangaista! Ei lapsi ymmärtänyt mitä möläytti.

No, eihän tuossa lapsella sitten ollut mahdollisuutta edes toimia toisin, kun heti napsahti oikein kunnon rangaistus, jonka äitipuoli yksin määritteli. Reilumpaa ja opettavaisempaa olisi jos lapsi olisi voinut jo itse tilanteessa hyvittää sanomisiaan tai huomata että toiselle tulee siitä paha mieli ja valita miten käyttäytyy. Seurauksia tulee olla, mutta tämä vaikuttaa valtapeliltä. Olisiko isä voinut ottaa tilanteessa vahvemman roolin, vai onko jo naisen tossun alla.

Ankarat seuraamukset opettavat lapset ainakin hyviksi valehtelijoiksi.

Nakkaisin sen puhelimen takkaan jos selviäisi että lapseni sanoisi noin eksän naisystävälle. Oikeasti, mikä riivaa lasta jonka pitää alkaa temppuilla eronneiden vanhempien nykyisille kumppanille? Itselle ei olisi tullut lapsena mieleenkään aukoa päätä äidin miesystävälle tai isän naisystävälle.

Vierailija kirjoitti:

Melkoisen ajattelematon, kun tuollaista sanoo lapselle. Oliko tarkoitus saada lapsi säikähtämään vai miksi noin sanoi?! Lapselta kun tietty tyhmästi sanottu, mutta jos tämä nainen tietää ettei lapsi pidä niin lisäsi vettä myllyyn ja lapsi vielä vähemmän pitää.

Sääliksi käy lasta. Aivan vieras ihminen, johon lapsella ei ole mitään sidettä, tungetaan lapsen elämään. Ei lapsi jaksa käsitellä asioita kuten normaali aikuinen.

Exän uusi heitteli esineillä omaa lastani, uhkasi kohotetulla tuolilla ja haukkui toista lasta huoranpenikaksi. Annoin tulla reilusti, mitä ajattelin tästä horosta ja exästä heille, en siis lapsilleni. Tämä lasten pahoinpitely tapahtui ulkomailla, lapset asuvat isällään.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä rangaistus, mutta pari päivää ei ole niin pitkä aika että lapsi kauheasti kärsisi puhelimen takavarikoinnista. Tai jos kärsii, niin lapsi on turhan riippuvainen puhelimesta.

7-vuotiaille tekisi muutenkin hyvää olla pari päivää ilman puhelinta aina silloin tällöin. Myös aikuisille se tekisi hyvää.

Jos äitipuoli on v-mäinen, ja lapsi vain ilmaisi mielipiteensä hänestä. Näinkin voi olla. Jos olisin lapsen äiti, niin ottaisin puhelimen takavarikosta takaisin vaikka väkisin. Ja kertoisin lapselle, että rangaistus oli väärin ja turha. Äitipuolella ei ole mitään oikeuksia ottaa lapsen tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäit kakkoseksi, katkeruudellasi pilaat omasi, älä pilaa muiden elämää.

Psyko on kakarasikin.

Voi Luoja! Äitipuoli on palstalla. Haukkuu miehensä lasta psykoksi!

Ap, tee lasu!

Ihmettelinkin, ovatko kaikki tulee hulluiksi, kun mitään ymmärrystä 7-vuotiaalle ei heru.

"Hei, haluaisin tehdä lapseni äitipuolesta lasun. Jaa, mitä hän teki? No joku anonyymi haukkui vauvapalstalla lastani psykoksi ja joku toinen nimetön käski tekemään laskun koska se on varmaan se äitipuoli joka kommentoi." 😂😂😂