Lue keskustelun säännöt.
Lapsen (7v) isän uusi naisystävä oli takavarikoinut lapsen puhelimen ihan naurettavasta syystä, kumman puolella olisitte tässä?
21.08.2020 |
Lapsi ei pidä isän uusesta naisesta ja tunne tuntuu olevan molemmanpuolinen.
Tämä nainen oli joutunut autokolariin ja kun pääsi sairaalasta oli kertonut lapselleni, että hän melkein kuoli. Lapsi oli sen kummempia miettimättä sanonut "senkun olisit kuollut vaan"
Nainen oli ottanut lapsen älypuhelimen takavarikkoon ja sanonut että jos sinä sieltä puhelimesta tuollaista kieltä opit käyttämään niin tällaista et tarvitse. Puhelin on nyt kuulemma jäähyllä 2 vuorokautta ja lapsen isä on samaa mieltä rangaistuksesta. Minusta yliampuva rangaistus pienen lapsen ajattelemattomaa kommenttia koskien.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas katkeria mammoja palsta täynnä.
Totta kai äitipuolella on yhtälailla oikeus takavarikoida lapsen tavaroita jos lapsi käyttäytyy huonosti. Toki tästä on fiksua myös puhua lapsen isän kanssa.
Yhteistyö lasten kasvatuksessa olisi kaikkien kannalta paras vaihtoehto, ei se että kiukutellaan ja kyseenalaistetaan aikuisten päätöksiä.
Jos rangaistukset ovat kohtuuttomia tietysti silloin asiaan pitää puuttua.
Ei ole mitään oikeutta puuttua lapsen asioihin. Lasua perään vaan isästä ja sen uudesta panista. Oikeudesta kannattaa hakea kunnon elarit usältä ennenkuin ämmä alkaa porsimaan.
Asiantuntijat varmaan vaan kiittävät, että joku edes kasvattaa. Ihan on perheneuvoloistakin neuvottu, että rangaistuksen pitää olla sellainen, mikä harmittaa - ei se muuten ole rangaistus.
Eiköhän se lopulta ole juuri vanhempien vastuu kasvattaa ja siten myös vanhempien epäonnistuminen, jos eivät ole onnistuneet lapsestaan huolehtimaan erossa.
Kukaan normaali ihminen ei puhu ämmistä tai porsimisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäiseksi aloittaja tekee suuren kasvatusvirheen, kun puhuu puolista. Puolten ottaminen mustavalkoisesti on erittäin lapsellista ja huonoa kasvatusta. Ei ole puolia, on kasvatustilanteita. Kokeeko äiti olevansa lastansa vastaan, eli eri puolella, jos pitää koululaisen toisen kuolemasta uhoamiseen puuttumista lapsen kanssa eri puolella olemiseksi? Jos tämä 7v kiusaa koulussa muita, niin kokeeko äiti olevansa lastaan vastaan, jos puuttuu kiusaamiseen? Täh?
Se aikuinen on eniten lapsen puolella, joka uskaltaa ohjata häntä kasvamaan normaaliksi mukavaksi ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienelle lapselle ei pitäisi puhua kuolevansa. Ei hän ymmärrä siitä mitään. Siksi tuollainen vastaus. Hyvä!
7v on koulun aloittanut ja ymmärtää kyllä kuoleman.
Ja asiantuntijoiden ohje on, että lapselle pitää puhua kuolemastakin rehellisesti, mutta ikätason mukaisesti.
Kyllä 7-vuotiaalle voi puhua kuolemasta, jos joku oikeasti on kuollut. Tuollainen "mä melkein kuolin, nyyh" ei ole ikätasolle sopivaa, vaikka lapsi olisi 70-vuotias. Se on vain typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon lapsen kanssa ei varmaan ole keskusteltu kunnolla erosta ja toisaalta elämästä eron jälkeen!
- se, että toivoo jonkun kuolevan, ehkä kertoo siitä, että toivoo vanhempien sitten palaavan yhteen.
- jääkö ehkä myös liian vähälle huomiolle isänsä luona, isän ja pojan pitäisi viettää aikaa kahdenkin?
Kannattaisi äidinkin kertoa lapselle, ettei toisen kuoleman toivominen ole ihan yhdentekevä juttu sanoa; loukkaa syvästi monia. Ja jos isänsä rakastaa uutta naista, niin rakastetun kuolema satuttaisi hänen isäänsäkin.
Mutta kylllä lapset yhä rangaistuksiakin tarvitsevat, kun tekevät väärin. Nopeasti ohitse menevä rangaistus on kuitenkin tehokkainkin nuoremmilla lapsilla.
Hyvinmonet ihmiset ovat täysin turhia ja joutaisivat kuolla pois. Äitipuoli vaikuttaa olevan yksi sellainen.
Sinänsä aikuisen pitää olla aikuinen ja kestää malttia menettämättä sanoipa lapsi mitä tahansa. Lasta ei tuossa tilanteessa eankaista vaan kysytään miksi olet sitä mieltä ja keskustellaan käytöstavoista.
Käytöstavat edelyttävät myös kasvamista ihmisyyteen, empaattisuutta, omien tunteiden tunnistamista.
Iso osa suomalaisista on tunnekylmiä vittuilijoita, joilta puuttuvat myös käytöstavat.
Äitipuoletkaan eivät ansaitse vihaa turhaan - erolasten on toki saatava käsitellä tunteitaan, ja se onkin ennen kaikkea äidin ja isän vastuulla. Jos haluaa lapsensa aikuisena muodostavan hyviä ihmissuhteita olevan hyvä ihminen - niin opettaa hänet myös kunnioittamaan muita ihmisiä ja käyttäytymään ihmisiksi.
Toki vihanpurkaus äitipuoltakin kohtaan voi joskus olla ikäänkuin luottamuksen osoitus - lapsi voi luottaa, että vihakaan ei riko mitään. Keskustelu ja sopiminen kuuluu kuitenkin riitaan aina.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi aloittaja tekee suuren kasvatusvirheen, kun puhuu puolista. Puolten ottaminen mustavalkoisesti on erittäin lapsellista ja huonoa kasvatusta. Ei ole puolia, on kasvatustilanteita. Kokeeko äiti olevansa lastansa vastaan, eli eri puolella, jos pitää koululaisen toisen kuolemasta uhoamiseen puuttumista lapsen kanssa eri puolella olemiseksi? Jos tämä 7v kiusaa koulussa muita, niin kokeeko äiti olevansa lastaan vastaan, jos puuttuu kiusaamiseen? Täh?
Se aikuinen on eniten lapsen puolella, joka uskaltaa ohjata häntä kasvamaan normaaliksi mukavaksi ihmiseksi.
Lapsensa etua ajattelee juuri se, joka kasvattaa heistä hyviä ja elämässään pärjääviä aikuisia, eikä sekoita heitä omiin katkeriin tunteisiinsa.
Joku kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen aikuinen ihminen lähtee vihanpitoon ekaluokkalaisen kanssa? Nykyisin ei käytetä rangaistuksia, ei jäähyjä eikä takavarikoida tavaroita, aivan vanhan aikaista. Nykyisin keskustellaan ja pyydetään anteeksi.
Jos lapsi on niin hankala, kuin äitipuoli antaa olettaa, ehkä on parempi antaa ajan kulua, kääntyä oppilashuollon puoleen ja pitää lapsi toistaiseksi äidillä. Tuskin asia näin on, vaan äitipuoli omalla käytöksellään on saanut lapsen tunteet kuohumaan.
Aloituksessa olisi ollut hyvä kertoa myös lapsen ikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa olisi ollut hyvä kertoa myös lapsen ikä.
7 vuotta, siinähän se lukee.
En yhtään ihmettele että yh:t ovat parisuhdemarkkinoilla epäsuosittuja. Katkeria ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että yh:t ovat parisuhdemarkkinoilla epäsuosittuja. Katkeria ihmisiä.
Äiti pitää lapsensa puolta ilkeää noitaa vastaan, niin onkin katkera?
Voi helve**i jos joku alkaisi mun lapsen kanssa riitaa haastamaan ja varastamaan tavaroita! Olisi sen akan ensimmäinen ja viimeinen kerta.
*Sosiaalinen eristäminen on yksi henkisen väkivallan muoto
*Viemällä lapsen puhelimen rikkoo kirjesalaisuutta
*Lapsella on oikeus pitää yhteyttä molempiin vanhempaansa, aina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ollut kivasti sanottu, mutta toisaalta puhelimen takavarikointi ei ole missään loogisessa yhteydessä asiaan. Nainen olisi voinut puhelimen viemisen sijaan sanoa, että "kuule, minulle tulee paha mieli kun puhut tuollaisia".
Koska 7-vuotiaalle järkipuhe uppoaa niin helposti...
Mitäs sitten kun vastaakin siihen että lol, ei kiinnosta? Sanot vaan että yhyy oot ilkee. Lapsen huonosta käyttäytymisestä kuuluu seurata rangaistus jos haluat opettas lapsesi tavoille. Puhelimen pois ottaminen ei ehkä ole oikea rangaistus, mutta ei se lässytys ja juttelu myöskään pure.
Minä ainakin yrittäisin jutella, enkä heti olettaisi ettei siitä voi olla mitään apua. Rangaistuksethan eivät sinänsä opeta lapselle sitä mitä hänen toivotaan oppivan. Lapsen näkökulmasta rangaistus on vain painostusta ja riitelyn jatkamista, vaikka se voi vanhemman mielestä olla ratkaisu asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että yh:t ovat parisuhdemarkkinoilla epäsuosittuja. Katkeria ihmisiä.
Äiti pitää lapsensa puolta ilkeää noitaa vastaan, niin onkin katkera?
Voi helve**i jos joku alkaisi mun lapsen kanssa riitaa haastamaan ja varastamaan tavaroita! Olisi sen akan ensimmäinen ja viimeinen kerta.
*Sosiaalinen eristäminen on yksi henkisen väkivallan muoto
*Viemällä lapsen puhelimen rikkoo kirjesalaisuutta
*Lapsella on oikeus pitää yhteyttä molempiin vanhempaansa, aina
I rest my case. Ootte epäsuosittuja kumppaneiksi koska teillä on lapsia, myös isät. En huolisi.
Olisihan se isän tyttöystävä voinut sanoa lapselle, että taidat olla vähän kiukuissasi minulle. Siitä olisi voinut syntyä rakentava keskustelu. Nyt se mahdollisuus hukattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiparka kun vanhemmat eronneet jo 7 vuotiaana...
Tilanteenne on huono vaikka tekisit mitä tuolle puhelin asialle kun kerran ydinperheenne on hajonnut. Ihan syystä on lapsi vihainen ja ilkeä. Voit tietty pelotella ja alistaa sen olemaan kiva ja mukava, mutta jos lapsen mielestä se nainen saisi kuolla niin sitten se on vain niin ja naisen pitäisi päästä egostaan yli eikä alkaa alistaa sitä pientä raukkaa yhtään enempää, ihan kuin sillä ei valmiiksi olisi vaikea elämä edessä.
7v on koulun aloittanut ja ymmärtää kyllä kuoleman.
Ja asiantuntijoiden ohje on, että lapselle pitää puhua kuolemastakin rehellisesti, mutta ikätason mukaisesti.