Lapsettomuus elämässä epäonnistumista
Näettekö ihmiset joilla ei ole lapsia jotenkin elämässä epäonnistuneina? Minulla on muodostunut asiasta henkilökohtainen kriisi. Tunnen valtavaa huonommuutta siitä etten kykene vanhemmuuteen. On hyvä mies ja puitteet ulkopuolisten silmissä kunnossa, mutta itse en koe mitään valmiutta asiaan. Olen yrittänyt järkeillä asiaa ja haluaisin haluta jälkikasvua, mutta aina asian ajattelu saa ahdistumaan. Tuntuu että asia olisi ikään kuin välttämättömyys, joka jokaisen ihmisen täytyy suorittaa, että olisi täyttänyt tehtävänsä. Aiemmin en edes miettinyt asiaa ja koin elämän hyväksi. Iän myötä kuitenkin olen ruvennut tuntemaan itseni jotenkin aivan turhaksi, vaikka elän kunnollista elämää. En ole ollut päivääkään työttömänä ja olen pitkässä parisuhteessa ja olen kaikki asiani hoitanut kunnialla. En tiedä miksi yhtäkkiä tunnen olevani aivan kakkosluokan kansalainen kun en ole osallistunut synnytystalkoisiin. Kertokaa lapsettomat onko teillä ollut vastaavia tuntemuksia ja kuinka olette niistä selvinneet. Ja kuinka te lapsiperheelliset näette lapsettomat. Kaikki sukulaiset, lähinnä vanhempani ja mieheni vanhemmat odottavat lapsenlapsia. Mutta itselle asia tuntuu vieraalta ja epämukavalta. Ymmärrän kyllä täysin toisenkin näkökulman, suurimmalle osalle oma lapsi on suurin ja tärkein juttu elämässä. Haluaisin tuntea samoin, mutta en voi pakottaa tunteitani.
Kommentit (107)
Kyllä ainakin itse koen näin. Siis en pidä muita lapsettomia epäonnistuneina, vaan ainoastaan itseäni, kun ei ole onnistunut löytämään puolisoa niin, että olisi edes voinut harkita niitä lapsia. Luulen, että kaikki pitää mua jotenkin kummajaisena tai looserina ja kyllä se välillä jopa vähän kavereitten puheista kuultaa läpi, vaikka eivät pahaa takoitakaan. Mutta jos olisin löytänyt edes puoliso ja olisimme päättäneet olla hankimatta tai edes yrittämättä lapsia, niin en todellakaan pitäisi itseäni epäonnistuneena. Eli mun mielestä sulla ei ole mitään huolta, voit huoletta olla hankimatta lapsia jos susta ei kerran siltä tunnu, että niitä haluaisin ja kukaan ei pidä sua looserina.
Sama, olenkin ajatellut että lapsia muille tyrkyttävät sukulaiset ym. haluavat vain muillekin samanlaisen lapsihärdellin kuin itselläänkin on. En tiedä miksi joillakin on vaikea käsittää ettei kaikkien tavoitteet, elämän merkityksellisyys ja sisältö vaadi lisääntymistä täyttyäkseen. Pysy omassa mielipiteessäsi, sellaisessa joka ei aiheuta SINULLE ahdistusta :)
Miksi ajattelet muiden odotusten mukaan?
Oma tahto ratkaisee, älä mieti muiden mielipiteitä. Kannattaa kuitenkin miettiä se oma ratkaisunsa syvällisesti.
Jos on tahtomattaan lapseton, niin silloin moni kokee niin syvää surua, että koko elämä tuntuu epäonistuneelta. Täysin vapaaehtoisesti ja mielihyvin lapsettoman ei tarvitse tuntea epäonnistumista asiasta, ei sitten millään tavoin.
No sitä juuri ajattelen, että muut pitävät minua täysin epäonnistuneena. Itse pidin näihin päiviin saakka itseäni ihan ok tyyppinä, joka on selvinnyt elämässä hyvin. Nyt 36 vuotiaana, kun suurin osa kavereista on jo perheellisiä, olen ruvennut tuntemaan että en ole elänyt elämää niinkuin olisi pitänyt. Olen muiden silmissä lapsellinen haihattelija, jonka pitäisi vihdoin ymmärtää mikä on elämässä tärkeintä. Minulle se on ollut tähän saakka oma vapaus, harrastukset, mielekäs työ, rakas mieheni, sukulaiset, ystävät jne. En ole koskaan kaivannut omaa lasta. Ja nyt yhtäkkiä tunnen asiasta valtavaa syyllisyyttä ja huonommuutta. Tämä on todella raskas taakka kantaa ja haluaisin päästä sinuiksi asian kanssa. Ap
Ei tietenkään ole.
Jos olet tavoitellut lapsia, niin sitten voi siltä tuntua.
Mutta jos et ole halunnut lapsia, niin sittenhän olet pikemminkin onnistunut elämässäsi jos et ole ajautunut elämään lapsiperhe-elämää vasten perimmäisiä halujasi.
Ei kellekään pitäisi tulla yllätyksenä että me ihmiset haluamme ja arvostamme elämässä eri asioita, mutta niin se vaan monelle tulee. Rajoittuneet ansaitsevat kaiken säälimme.
Ainut järkisyy minkä olen keksinyt puoltamaan lapsen tekoa, on se ettei tarvitsisi vanhana olla yksin. Pelkään ettei minulla ole ketään, joka huolehtii minut laitokseen kun vanhenen enkä pärjää enää kotona. Muuten saan luultavasti elämäni kulumaan hyvin ilman lastakin. Ainakin tähän saakka se ei ole tuottanut ongelmia. Ap
Ei ole. Elämässä onnistuu kun elää sellaisen elämän kun itse tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Ainut järkisyy minkä olen keksinyt puoltamaan lapsen tekoa, on se ettei tarvitsisi vanhana olla yksin. Pelkään ettei minulla ole ketään, joka huolehtii minut laitokseen kun vanhenen enkä pärjää enää kotona. Muuten saan luultavasti elämäni kulumaan hyvin ilman lastakin. Ainakin tähän saakka se ei ole tuottanut ongelmia. Ap
Ainakin nettikeskustelujen perusteella moni on hankkinut lapsia ainakin osaksi tästä syystä. Koska aina sieltä loppukaneettina tulee "entä oletko koskaan ajatellut kuka käy sua katsomassa vanhana?" nämä aivonsa istukan kanssa synnyttäneet on hassuja. Niin kuin jokainen lapsiasiaa pohtinut ei olisi joskus miettinyt tuota.
Mielestäni se on huono syy hankkia lapsia, sillä tavallaan velvoittaa lapsensa asumaan lähellä että voi sitten hoitaa ja käydä katsomassa kun vanhempi on iäkäs ja huonossa kunnossa. Hyvää elämää lapsille tiedossa kun kokee velvollisuutta suunnilleen omaishoitaa pahimmillaan vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Ainut järkisyy minkä olen keksinyt puoltamaan lapsen tekoa, on se ettei tarvitsisi vanhana olla yksin. Pelkään ettei minulla ole ketään, joka huolehtii minut laitokseen kun vanhenen enkä pärjää enää kotona. Muuten saan luultavasti elämäni kulumaan hyvin ilman lastakin. Ainakin tähän saakka se ei ole tuottanut ongelmia. Ap
Eihän lapsen hankinta ole mikään takuu siitä ettei tarvitsisi olla vanhana yksin. Lapsi voi kuolla nuorena, voi olla että välit menevät jostain syystä, tai hän voi muuttaa kauas toiselle puolelle maailmaa. Mitä tahansa voi tapahtua. Säälin lapsia tästä syystä hankkineita jotka ovat laskeneet vanhuudenturvansa lasten avun ja seuran varaan, mutta lapset päättävätkin toisin, kuten heillä on täysi oikeus.
Lapsivapaana tiedät jo nyt, että sinun täytyy itse järjestää itsellesi siedettävä vanhuus. Orientoidut sen mukaan, ehkä säästät, vaalit ystävyyssuhteita jne. Teet pohjatyöt joiden ansiosta elämäsi on vanhanakin mielekästä. : )
Kenen elämää sä siis oikein haluat elää? Omaasi jossa kuuntelet omaa tunnetta, vai muiden mieliksi vaikka he jotka sulta lapsia odottavat saattavat itsekin olla onnettomia ja epävarmoja valinnoistaan? Itse olen lapseton enkä tiedä mitään typerämpää, kuin tehdä noin isoja (toisen elämää koskevia) päätöksiä muiden mieliksi. Mummoni esimerkiksi ei tätä valintaa ymmärrä ja pitää lapsettomuutta itsekkäänä koska on itse siitä maailmasta jossa ei vaihtoehtoja ollut, mutta ei kiinnosta. Hän itse on uhrannut koko elämänsä elääkseen sääntöjen mukaan ja muita varten, otti alkoholistimiehen jne. nyt painostaa minuakin naimisiin ja äidiksi. Nyt vanhemmiten hän vaikuttaa katkeralta ja ahdasmieliseltä ihmiseltä, kun ei kestä sitä että nykyään kaikki naiset eivät aio automaattisesti kärsiä samasta kohtalosta kun ei se ole mikään kohtalo vaan vapaa valinta. Mielummin olen vapaa ja onnellinen ja teen lapset vasta jos ihan aidosti ITSE haluan niitä niin paljon, että tekisin vaikka muut käskisivät olemaan tekemättä. Älä ole lapanen, ota vastuu omasta onnesta. Et ole täällä kenellekään mitään velkaa eikä lapsi ole onnellinen perheessä jossa hänet on tehty vääristä syistä.
Elämässä epäonnistunut? Kuka tälläisiä määrittelee?
En ole juuri kenellekään edes kertonut, etten ole ikinä halunnut lasta. Parhaat ystävänikään eivät tätä tiedä ja ajattelen, että säälivätköhän hekin salaa minua poloista, joka ei ole "saanut" lasta (kun eivät tiedä etten edes halua). Jotenkin en edes kehtaa asiasta kellekään kertoa. Helpompi antaa ihmisten luulla ettei lasta vain ole tullut. Ap
Olen mies joka haluaisi lapsia, mutta todennäköisesti en tule niitä saamaan.
Ja kyllä, tunnen olevani epäonnistunut ihminen tämän takia. Kaikkien organismien tärkein eteenpäin ajava voima on jatkaa sukuaan, ja siinä epäonnistuminen on pahin epäonnistuminen mitä on mahdollista tehdä...
Vierailija kirjoitti:
No sitä juuri ajattelen, että muut pitävät minua täysin epäonnistuneena. Itse pidin näihin päiviin saakka itseäni ihan ok tyyppinä, joka on selvinnyt elämässä hyvin. Nyt 36 vuotiaana, kun suurin osa kavereista on jo perheellisiä, olen ruvennut tuntemaan että en ole elänyt elämää niinkuin olisi pitänyt. Olen muiden silmissä lapsellinen haihattelija, jonka pitäisi vihdoin ymmärtää mikä on elämässä tärkeintä. Minulle se on ollut tähän saakka oma vapaus, harrastukset, mielekäs työ, rakas mieheni, sukulaiset, ystävät jne. En ole koskaan kaivannut omaa lasta. Ja nyt yhtäkkiä tunnen asiasta valtavaa syyllisyyttä ja huonommuutta. Tämä on todella raskas taakka kantaa ja haluaisin päästä sinuiksi asian kanssa. Ap
Erittäin hyviä seikkoja jotka todella vaikuttavat siihen haluaako lapsia vai ei. Nämä perhe-elämän tyrkyttäjät eivät näe laatikkonsa ulkopuolelle, että juuri nuo työorientautuminen, vapaudenkaipuu, harrastukset, yksinolemisen tarve, parisuhteen tärkeysjärjestys elämässä, jopa unen tärkeys, kaikki ovat yksilöllisiä asioita jotka vaikuttavat mielipiteeseemme lapsien hankinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Kenen elämää sä siis oikein haluat elää? Omaasi jossa kuuntelet omaa tunnetta, vai muiden mieliksi vaikka he jotka sulta lapsia odottavat saattavat itsekin olla onnettomia ja epävarmoja valinnoistaan? Itse olen lapseton enkä tiedä mitään typerämpää, kuin tehdä noin isoja (toisen elämää koskevia) päätöksiä muiden mieliksi. Mummoni esimerkiksi ei tätä valintaa ymmärrä ja pitää lapsettomuutta itsekkäänä koska on itse siitä maailmasta jossa ei vaihtoehtoja ollut, mutta ei kiinnosta. Hän itse on uhrannut koko elämänsä elääkseen sääntöjen mukaan ja muita varten, otti alkoholistimiehen jne. nyt painostaa minuakin naimisiin ja äidiksi. Nyt vanhemmiten hän vaikuttaa katkeralta ja ahdasmieliseltä ihmiseltä, kun ei kestä sitä että nykyään kaikki naiset eivät aio automaattisesti kärsiä samasta kohtalosta kun ei se ole mikään kohtalo vaan vapaa valinta. Mielummin olen vapaa ja onnellinen ja teen lapset vasta jos ihan aidosti ITSE haluan niitä niin paljon, että tekisin vaikka muut käskisivät olemaan tekemättä. Älä ole lapanen, ota vastuu omasta onnesta. Et ole täällä kenellekään mitään velkaa eikä lapsi ole onnellinen perheessä jossa hänet on tehty vääristä syistä.
Hieno vastaus, kiitän siitä. Tuollaiseen mielialaan haluaisin päästä takaisin. En tiedä mikä ikäkriisi tämä on kun yhtäkkiä muutuin juuri tuollaiseksi "lapaseksi". Ap
Aah, epäonnistuminen ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä.
No ap voi pyöräyttää 6 kersaa eri miehille jos lapsi kriisi vaivaa
Sillä aikaa tämä lapseton nainen nauttii elämästä kun ei kersat pyöri jaloissa
Ei tietenkään ole.
Ihmiset haluvat ja arvostavat hyvin erilaisia asioita.