Onko karjalaisten vanhempien jälkeläiset myös karjalaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.

Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.

Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.

Jatkan...

Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.

Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).

Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.

Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.

On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…

Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.

Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.

Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.

Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.

Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.

Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.

Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.

Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.

Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?

Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.

Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.

Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?

Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.

Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.

Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???

En kyseenalaistanut heimoja, mutta niiden väitetyt erot on monilta osin Topeliuksen aikaisten mielikuvien tuotetta puhumattakaan nykyisestä ajasta, johon on vahvasti vaikuttanut kaupungistuminen ja eri puolilta olevien ihmisten sekoittuminen ja kulttuurin murros.

Kun lapsi varttuu pääkaupungissa, ja hänen suvustaan löytyy juuria vähän sieltä sun täältä, tämmöinen kangistunut heimoajattelu on niin kaukana kuin voi olla todellisesta elämästä.

Höpsis sun Topeliukselle. Tuo on yleinen väärinymmärrys.

Kyllähän meillä tutkijat ovat vuosisatojen ajan tutkineet murteita ja tapoja eri puolilla maata.

Ja miten esität ettei joku vaikkapa pohjalaisessa kulttuurissa kasvanut tuntisi omaa kulttuuriaan? Eikä näkisi eroja muihin?

Ajattelepa vaikka Tuntematonta sotilasta? Sen koko henkilögalleria perustuu juuri eri alueilta tulevien erilaisiin persooniin. Olisiko tuo teos ollut yhtään ymmärrettävä suomalaisille kautta vuosikymmenten, jos koko juttu olisi ollut soopaa? Lisäksi Linnahan nimenomaan perusti hahmot oikeisiin eläviin sotakavereihinsa.

Fiktiollako yrität perustella näkemyksesi ;)

Lisäksi oikeasti rintamalla samalta alueelta kotoisin olevat palveli samoissa joukko-osastoissa, miehiä ei sekoitettu kuten Tuntemattomassa sotilaassa, jossa tähän on päädytty viihteellisistä syistä. Siksi eri pitäjissä oli niin erilaiset osuudet kaatuneitakin, kun jonkun pitäjän miehet joutui pahempiin paikkoihin ja sille kylälle tuli sitten paljon enemmän sankarivainajia kuin muualle.

Talvisodassa tehtiin se virhe, että koko kylän miehet saatettiin pistää samaan joukko-osastoon. Kun paha paikka tuli, niin kylällinen miehiä saattoi kaatua. Aika karu kohtalo sille kylälle. Jatkosodassa oli jo "viisastuttu" ja joukko-osastoihin otettiin miehiä vähän eri puolilta.

Surullisinta tässä keskustelussa on puurojen ja vellien sekoittaminen. Harmi, että kouluissa ei ole aikaa paremmin opettaa maamme historiaa, sukulaisia kieliä yms.

Nestori k kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi kun meillä olisi vielä karjalan kannas ja laatokka<3

Niin, kävin kesällä 1995 vanhempieni kanssa Laatokan rannalla Salmissa, meidän luovutettua kotipaikkaa katsomassa. Se oli autio ja nurmittunut, vain riihen päädyssä ollut iso kuusi oli jäljellä 😢. Salmiin oli siirretty paljon (karjalaisperäisiä) asukkaita Vitelestä, entisestä Venäjän puoleisesta naapurikunnasta. Asuimme kotimajoituksessa heillä.

Laatokka teki kyllä vaikutuksen 🥺, sen mainingit jytisivät rantakallioon ja jossain kaukana horisontissa salamoi!

Minä olin kerran yhdellä matkalla jossain metsästysmajalla yötä,  Laatokan rannalla.   Se rakennus oli niin vesirajassa, että kun lähtöpäivänä seisoin sen oven edessä matalilla rappusilla, yhtäkkiä sieltä Laatokalta tuli oikein kunnon aalto ja kasteli mun jalkani nilkkoja myöten.  Onneksi oli vaihtokengät ja sukkia mukana.  

Että olen minä Laatokassakin "kastautunut."

Totta, se on upea järvi.  Sortavalan alueella tie menee niin sydäntäsärkevän kauniita rantamaisemia myötäillen, että ei löydä sanoja sen kuvaamiseen.  Teitä on nykyään paranneltu ja laitettu menemään muita reittejä, että voi olla, ettei ne kaikki maisematiet ole enää käytössä.  

Kaksi kertaa olen käynyt jollain kalastajapariskunnalla kylässä, heillä oli kai jonkinlainen bisnes siinä tarjota turisteille ateria Laatokan antimista.  Heidän mökkinsä on kauneimmalla paikalla minkä tiedän, jos nyt siis puhutaan näistä pohjolan maisemista.  Miksi joillakin on etuoikeus asua niin ihanissa maisemissa?

Niin, ja kai hekin sitten ovat aitoja karjalaisia.

Minäkin muuten olen, evakkojen lapsi.  

Up

Vierailija kirjoitti:

Eli siis jos isovanhemmat tulivat evakkona etelään, niin lapsenlapset on karjalaisia asuinpaikasta riippumatta? Haluan varmuuden.

Riippuu siitä ovatko molemmat vanhemmat karjalaisia. Jos toinen vanhemmista on karjalainen ja toinen jotain muuta, sitten on fifty-fifty

Täällä kanssa yksi joka kokee olevansa täysin karjalainen. Molemmin puolin isovanhemmat evakoita. Itse syntynyt ja asunut ensimmäiset 30 vuotta samalla paikkakunnalla jossa äidin vanhemmat syntyneet. Tosin heidän kotinsa jäi rajan toiselle puolelle ja oma kotipaikka tällä puolella rajaa. Mutta linnuntietä n. 15 km välimatkaa, raja vaan välissä. Isän vanhempien kotipaikka lähempänä Viipuria. Oma äiti on syntynyt toisella puolella suomea evakon jälkeisenä aikana, mutta ei se vähennä minun karjalaisuutta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis jos isovanhemmat tulivat evakkona etelään, niin lapsenlapset on karjalaisia asuinpaikasta riippumatta? Haluan varmuuden.

Tää on identiteettiasia, eikä sellaiset ole väännettävissä haluan varmuuden -ratkaisuiksi.

Mä olen kolmannen polven evakkosukua ja mulla on karjalainen identiteetti, vaikka geeniperimä on puoliksi muualta Suomesta. Siihen ei ole kellään muulla mitään sanomista. Kun mut haudataan, kukkalaitteissa on punamustat nauhat.

Hyvät välit mulla on muuhunkin sukuuni, mutta karjalaisuus määrittää.

Nimenomaan näin.

Kukaan ei voi sulata viedä sun karjalaista identiteettiä eikä kellään ole oikeutta tulla määrittelemään sun identiteettiä joksikin muuksi miksi itse sen koet.

Somppukin on aina somppu oli syntynyt Suomessa tai ei.

Täähän menee jo yhdysvaltalaiseksi, missä ollaan italialaisia ja irlantilaisia, vaikka viimeinen sielläpäin asunut esi-isä kuoli joskus 1800-luvulla, tai ollaan jotain 1/36 osaa intiaaneja.

Naurettavaa touhua.

Eivät ole, jos eivät Karjalassa asu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Asuinpaikka on se, missä asuu. Joillain on kaksoiskansalaisuus, jolloin voi olla esim. ruotsalainen ja suomalainen yhtä aikaa. Mutta et voi sanoa itseäsi tamperelaiseksi, vaikka äitisi olisi syntynyt siellä, jos et ole itse siellä koskaan asunut.

Karjalaisuudessa on kyse heimosta, ei kansalaisuudesta. Ihan sama kuin tamperelaisuudessa on kyse hämäläisyydestä. Ihminen joka asuu Tampereella on tamperelainen, se on totta. Mutta kaikki tamperelaiset eivät hämäläisiä. Ja jos hämäläinen tamperelainen muuttaa pois Tampereelta, hän on edelleen hämäläinen vaikkei olekaan enää tamperelainen

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän karjalaisia pidetään omana kansana. Minunkin isoisäni oli karjalasta mutta eipä se minusta karjalaista tee. Juuria siellä toki on.

Oliko isoisäsi suomalaista karjalaista heimoa vai vars.karjalaisia (kutsutaan myös itäkatjalaisiksi)?

Simpanssi eroaa ihmisestä geneettisesti vain yhden prosentin verran. Ihmisrotuja ei ole pystytty geneettisesti määrittelemään eikä löytämään ja nehän elelevätkin vain rassistien harhoissa.

Nuo maakuntalaisuudethan liittyvät paikalliskulttuuriin ja siihen, miten sitä pitää elossa ja harrastaa. Persut eivät ole mistään kotoisin koska vihaavat suomalaista kulttuuria.

Ole syntyjäni savolainen , mutta en ole koskaan ajatellut lasteni olevan savolaisia. Eivät siellä koskaan asuneet, hyvin harvoin käyneetkin.

Kun puhutaan karjalaisuudesta, on olemassa karjalainen kansa ja karjalainen heimo. Karjalainen kansa on oma kansa, jolla on oma kieli, joka muistuttaa paljon suomen kieltä. Karjalainen heimo on yksi Suomen heimoista. Muita Suomen heimoja ovat esimerkiksi hämäläiset, pohjalaiset ja savolaiset

Tässä keskustelussa tuntuu menevän nämä kaksi asiaa sekaisin. Kansalaisuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa mihin heimoon kuuluu.

Jos jonkun suku on täysverisesti monien sukupolvien päähän jotain heimoa, esim karjalaista heimoa, se ei katoa mihinkään vaikka muuttaisi toiseen kaupunkiin tai toiseen valtioon. Toki ihmisestä tulee esim helsinkiläinen jos hän Helsinkiin muuttaa, mutta silti hän on yhä karjalaista heimoa. Ei se veren perintö mihinkään ihmisestä lähde, vaikka muuttaisi Intiaan. Toki hänestä voi tulla Intian kansalainen, mutta silti hän on yhä Intian suomalainen.

Tietysti siinä vaiheessa, kun karjalainen saa lapsen vaikka savolaisen kanssa, tulee lapsesta puoliksi savolainen ja puoliksi karjalainen, vaikka hän Helsingissä asuessaan on myös uusimaalainen. Ja toki ajan myötä todennäköisesti myös heimolle ominainen kulttuuriperimä katoaa, mikäli vanhemmat eivät ylläpidä sitä kulttuuriperimää. Ehkäpä tästä johtuu, että nykypäivänä monet näkevät itsensä vain sen mukaan, missä kaupungissa asuvat. Mutta onneksi on yhä ihmisiä, jotka kokevat kuuluvansa myös johonkin heimoon ja pitävät yllä omalle heimolleen ominaista kulttuuriperimää.

Kansalaisuus ja kansallisuus on kaksi eri asiaa.

Jos molemmat vanhemmat on suomalaisia, lapsen kansallisuus on suomalainen. Suomessa asuessaan hän on Suomen kansalainen.

Jos hän asuu Ruotsissa ja saanut Ruotsin kansalaisuuden, hän on kansalaisuudeltaan ruotsalainen. Kansallisuudeltaan hän on edelleen suomalainen.

Niin se menee.

Kahden karjalaisen vanhemman lapsi on heimoltaan karjalainen. Asuu sitten missä tahansa. Samalla hän tietysti on vaikkapa tamperelainen, jos siellä vakituisesti asuu. Hän voi muuttaa vaikka Timbuktuun, mutta silti hän on heimoperimältään karjalainen.

Kansalaisuutta voimme siis vaihtaa, mutta kansallisuutta emme. Samoin kuin emme voi muuttaa heimoperimäämme.

Äitini on savolainen, isäni karjalainen. Olen syntynyt ja kasvanut Savossa.

Jos joku kysyy tai tulee puhetta, kerron aina olevani savolainen. Siellähän olen syntynyt ja kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juureni ovat Laatokan Karjalassa, Impilahdella. Isovanhempieni talot tuhottiin ja sukuni häädettiin kodeistaan. Nämä arvet kulkevat karjalaisen kansan sisimmässä vaikka emme enää olekaan voineet syntyä omilla kotiseuduillamme.

Karjalaisilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa, jotka kaikki riistettiin. Todellakin olen karjalainen.

Niin karjalaiset, savolaiset, hämäläiset, lappalaiset ja muut ovat Suomen eri kansan heimoja, joilla jokaisella on omat geeniperimät ja siitä johtuvat taipumukset.

Harvalla nuorella ihmisellä kaikki isovanhemmat on Karjalasta. Jyrääkö se karjalaisuus muut heimot perimässä?

Tuntuu jyräävän. Lastemme yksi isovanhempi on Karjalan evakkosukua ja se suku koko ajan toitottaa heille että ovat karjalaisia. Tytär alkaa olla aika ärsyyntynyt tästä.

Sellainen kuva on päässyt syntymään, että ovat erittäin omahyväistä heimoa.

Minulla on taas se käsitys, että omahyväiset heimot löytyvät ihan jostain muualta kuin Karjalan suunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Täähän menee jo yhdysvaltalaiseksi, missä ollaan italialaisia ja irlantilaisia, vaikka viimeinen sielläpäin asunut esi-isä kuoli joskus 1800-luvulla, tai ollaan jotain 1/36 osaa intiaaneja.

Naurettavaa touhua.

Juurihan iltapäivälehti julisti amerikkalaisnäyttelijän suomalaiseksi. Näyttelijän perimästä 1/8 Suomesta, esi-isät lähtivät Suomesta Amerikkaan jo 1800-luvulla. Se, mistä se muu 7/8 juurista on, ei kiinnosta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Kansalaisuus ja kansallisuus on kaksi eri asiaa.

Jos molemmat vanhemmat on suomalaisia, lapsen kansallisuus on suomalainen. Suomessa asuessaan hän on Suomen kansalainen.

Jos hän asuu Ruotsissa ja saanut Ruotsin kansalaisuuden, hän on kansalaisuudeltaan ruotsalainen. Kansallisuudeltaan hän on edelleen suomalainen.

Niin se menee.

Kahden karjalaisen vanhemman lapsi on heimoltaan karjalainen. Asuu sitten missä tahansa. Samalla hän tietysti on vaikkapa tamperelainen, jos siellä vakituisesti asuu. Hän voi muuttaa vaikka Timbuktuun, mutta silti hän on heimoperimältään karjalainen.

Kansalaisuutta voimme siis vaihtaa, mutta kansallisuutta emme. Samoin kuin emme voi muuttaa heimoperimäämme.

Mitä heimoa on ihminen, jolla yksi isoisovanhemmasta Karjalasta, yksi Savosta, yksi Pohjanmaalta jne?

Vierailija kirjoitti:

Sie voit lähtee Karjalast, mut Karjala ei lähe siust.

Mutta turkulaisena evakon jälkeläisenä minä en ole ikinä ollut karjalainen. Eikä ne karjala-tarinat niin tiukkaan tarttuneet että siitä enää minulle olisi tullut identiteetti.