Lue keskustelun säännöt.
Onko karjalaisten vanhempien jälkeläiset myös karjalaisia?
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Suomen Karjala on eri asia kuin Venäjän Karjala. Venäjällä on karjalan kieltä puhuvia kielisukulaisiamme. Muistuttaa suomea mutta sisältää venäläisiä sanoja ja äänteitä. Suomen hallussa ollut Karjalan kannas taas sisälsi suomalaisia ihmisiä, jotka puhuivat suomea kaakkoismurteella. Kyseinen murre on nykyisin Etelä-Karjalan alueella käytössä. On vaikea sanoa, onko yhtenäistä karjalaisuutta olemassakaan. Karjalan evakoitten tuoma kotiseutuhenki ja -kulttuuri oli tietenkin tärkeää sotien jälkeen muistojen säilyttämiseksi.
Äitini oli kotoisin Sortavalasta, ei siis kannakselta eikä puheensa ollut kaakkoisia murteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juureni ovat Laatokan Karjalassa, Impilahdella. Isovanhempieni talot tuhottiin ja sukuni häädettiin kodeistaan. Nämä arvet kulkevat karjalaisen kansan sisimmässä vaikka emme enää olekaan voineet syntyä omilla kotiseuduillamme.
Karjalaisilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa, jotka kaikki riistettiin. Todellakin olen karjalainen.
Niin karjalaiset, savolaiset, hämäläiset, lappalaiset ja muut ovat Suomen eri kansan heimoja, joilla jokaisella on omat geeniperimät ja siitä johtuvat taipumukset.
Suomessa on todella ihan tähän päivään asti säilynyt hyvin tiukka kulttuuriero idän ja lännen kulttuurien välilllä. Ero näkyy hyvin merkittävästi myös geeniperimässä.
Myös kielet ovat eronneet eri heimoilla. Vielä 1800-luvun alussa eivät eri murteita puhuneet suomalaiset kyenneet ymmärtämään toisiaan ihan helposti. Siksihän meille kehitettiin keinotekoisesti yleiskieli, johon otettiin sanoja sekä itä- että länsimurteista. Merkkinä tästä on se, että joka sanalla on useampi muoto: kesä - suvi, vihta - vasta, jne.
Kulttuurierot ovat olleet suuria idän ja lännen elinkeinoissa, ruokavalioissa, tavoissa, jne.
Miten tämä liittyy mihinkään? Useimmat karjalaisten lapset ja lastenlapset on hankkineet lapsia ei-karjalaisten kanssa eivätkä itse asu Karjalassa ja murrettakaan ei enää puhu. Miksi se karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien?
Esim. itse asun Uudellamaalla, yksi isovanhempi on Karjalan evakko ja muut muista maakunnista. En ole sen enempää karjalainen kuin pohjalainenkaan.
Kommentoin tuohon edelliseen viestiin. Siihen se siis liittyy.
Toiseksi kulttuuri ja etnisyys ovat aina ryhmän ominaisuuksia, joten yksilöllinen "mää en kuulu mihinkään" on epävalidi kommentti ja huono yleistävän analyysin lähtökohta.
Lisäksi en ole sanonut missään että "karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien". Se on täysin jotain omaa harhaista päätelmääsi, joka ei näy perustuvan minuun viestiini.
Minä vaan esitin faktan että Suomessa itäisten ja läntisten väestöjen geneettiset ja kulttuuriset sekä kielelliset erot ovat olleet suuria.
Ovat olleet mutta ajat on muuttuneet. Pääkaupunkiseutu ja muut kaupungit ovat sodan jälkeen houkutelleet runsaasti syrjäseutujen väestöä ja väkeä niissä on sekä idästä että että lännestä. Kieli muuttuu myös.
Se on totta. Mutta kyllä silti huomaat eron Itä-Suomen ja Länsi-Suomen välillä.
En huomaa eroa ihmisten välillä pääkaupunkiseudulla. Jos käyn Savossa, kuulen toki Savon murretta ja torilla myydään kalakukkoa. Sen sijaan savolaisuus ei mystisesti siirry geeneissä enkä tiedä, kenen suku on sieltä kotoisin ellei henkilö itse puhu murretta tai kerro asiasta.
Etkö oikeasti huomaa? Kyllä ne huomaa. Asuin monta vuotta Helsingissä ja kyllä ne huomaa, vaikka ihminen olisi paljasjalkainen.
En huomaa. Olen asunut pääkaupunkiseudulla ja Itä-Suomessa. Olen itse sekoitus kuten suuri osa suomalaisista. Siksikin kummastelen, mihin heimoon luokittelet kaikki ne ihmiset, jolla on vanhempia ja isovanhempia eri puolilla maata.
En halua tuoda itseäni tässä ketjussa esille, tässä puhutaan karjalaisista joihin valitettavasti en kuulu. Siis olen se juureton Suomen muutamiin eri heimoihin kuuluva oikeasti myös ruotsalais-tanskalainen ja höystettynä osittain romaneilla. Johtuisiko romaniesipolvista sitten, että huomaan. Voi olla että jotain ( kuten onkin) niin perustavan erilaista, että siksi ne huomaa niin helposti?
Toivottavasti tämä ketju säilyy täällä. Tämä on tosi mielenkiintoinen. Mun on mentävä välillä muualle.
Vierailija kirjoitti:
Olenko venäläinen, kun isoisän isoisä oli venäläinen?
Ry**ä on ry**ä vaikka voissa paistais!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juureni ovat Laatokan Karjalassa, Impilahdella. Isovanhempieni talot tuhottiin ja sukuni häädettiin kodeistaan. Nämä arvet kulkevat karjalaisen kansan sisimmässä vaikka emme enää olekaan voineet syntyä omilla kotiseuduillamme.
Karjalaisilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa, jotka kaikki riistettiin. Todellakin olen karjalainen.
Niin karjalaiset, savolaiset, hämäläiset, lappalaiset ja muut ovat Suomen eri kansan heimoja, joilla jokaisella on omat geeniperimät ja siitä johtuvat taipumukset.
Suomessa on todella ihan tähän päivään asti säilynyt hyvin tiukka kulttuuriero idän ja lännen kulttuurien välilllä. Ero näkyy hyvin merkittävästi myös geeniperimässä.
Myös kielet ovat eronneet eri heimoilla. Vielä 1800-luvun alussa eivät eri murteita puhuneet suomalaiset kyenneet ymmärtämään toisiaan ihan helposti. Siksihän meille kehitettiin keinotekoisesti yleiskieli, johon otettiin sanoja sekä itä- että länsimurteista. Merkkinä tästä on se, että joka sanalla on useampi muoto: kesä - suvi, vihta - vasta, jne.
Kulttuurierot ovat olleet suuria idän ja lännen elinkeinoissa, ruokavalioissa, tavoissa, jne.
Miten tämä liittyy mihinkään? Useimmat karjalaisten lapset ja lastenlapset on hankkineet lapsia ei-karjalaisten kanssa eivätkä itse asu Karjalassa ja murrettakaan ei enää puhu. Miksi se karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien?
Esim. itse asun Uudellamaalla, yksi isovanhempi on Karjalan evakko ja muut muista maakunnista. En ole sen enempää karjalainen kuin pohjalainenkaan.
Kommentoin tuohon edelliseen viestiin. Siihen se siis liittyy.
Toiseksi kulttuuri ja etnisyys ovat aina ryhmän ominaisuuksia, joten yksilöllinen "mää en kuulu mihinkään" on epävalidi kommentti ja huono yleistävän analyysin lähtökohta.
Lisäksi en ole sanonut missään että "karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien". Se on täysin jotain omaa harhaista päätelmääsi, joka ei näy perustuvan minuun viestiini.
Minä vaan esitin faktan että Suomessa itäisten ja läntisten väestöjen geneettiset ja kulttuuriset sekä kielelliset erot ovat olleet suuria.
Ovat olleet mutta ajat on muuttuneet. Pääkaupunkiseutu ja muut kaupungit ovat sodan jälkeen houkutelleet runsaasti syrjäseutujen väestöä ja väkeä niissä on sekä idästä että että lännestä. Kieli muuttuu myös.
Se on totta. Mutta kyllä silti huomaat eron Itä-Suomen ja Länsi-Suomen välillä.
En huomaa eroa ihmisten välillä pääkaupunkiseudulla. Jos käyn Savossa, kuulen toki Savon murretta ja torilla myydään kalakukkoa. Sen sijaan savolaisuus ei mystisesti siirry geeneissä enkä tiedä, kenen suku on sieltä kotoisin ellei henkilö itse puhu murretta tai kerro asiasta.
No sinä et tunnu ymmärtävän mistään mitään.
Totta kai se geeniperimä ja kulttuuri siirtyvät seuraavallekin sukupolvelle ainakin osittain. Vai oletko tavannut pohjalaisia, jotka syövät pashaa pääsiäisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Tällaisissa ketjuissa törmää jatkuvasti asiavirheisiin. Ks. Wikipediasta saamelaisten perimä. Heillä on läntiset geenit. Siis he ovat enemmän läntisiä kuin monet suomalaiset. Saamelaiset on määritelty EU: ssa ainoaksi alkuperäisheimoksi Euroopassa.
Asiavirheistä puheenollen, se on alkuperäisKANSA.
Toiseksi, nimenomaan suomalaisilla ja etenkin saamelaisilla on paljon DNA:ta Siperiasta.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/elamantieteet/muinais-dna-paljastaa-…
"Tämän päivän saamelaiset edustavat siperialaista perimää vahvemmin kuin yksikään toinen väestö Euroopassa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Älä nyt puhu soopaa
Totta kai väestötasolla voi nähdä todennäköisyyksiä. Mutta se ei sulje pois sitä, että kaikki karjalaiset tai vaikka nyt raumalaiset eivät ole geneettisesti oman heimonsa laisia. Voi hyvin illa, että raumalla ikänsä asuneella ja sukunsakin raumalaiseksi olettavalla onkin geeneissä enemmän yhdenmukaisuutta etiopialaisen maajussin kuin toisen raumalaisen kanssa. Ihmisellä on tuhansia geenejä ja kunkin geneettinen perimä on uniikki, identtiset kaksoset poislukien. Siksi ei voi myöskään puhua rod uista.
Koska monissa perheissä vanhemmat ovat eri puolilta maata, senkään takia lapsi ei opi puhdasta karjalaista tai vaikka nyt siis raumalaista kulttuuria.
Ja lasten psykiatriaa tuntevat tietävät, että jo teini-iässä lapsen arvoihin ja maailmankuvaan vaikuttaa enemmän ystävät ja ikätoverit kuin koti. Mitä vanhemmaksi ihminen ikääntyy, sitä enemmän hän on ehtinyt poimia vaikutteita asuinympäristöstää , työyhteisöstään, mediasta, viihteestä, ystävistä jne.
Ja koska useimmat suomalaiset eivät asu sukunsa sijoilla, he ovat siten sosiaalistuneet johonkin aivan muuhun kuin sukunsa kulttuuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että minussa on karjalaista ja suomalaista verta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Tällaisissa ketjuissa törmää jatkuvasti asiavirheisiin. Ks. Wikipediasta saamelaisten perimä. Heillä on läntiset geenit. Siis he ovat enemmän läntisiä kuin monet suomalaiset. Saamelaiset on määritelty EU: ssa ainoaksi alkuperäisheimoksi Euroopassa.
Minä en väittänyt tuosta asiasta mitään, joten mitä sinä nyt väität tekstissäni virheeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on karjalainen, isä savolainen.
Olen syntynyt ja asunut lapsuuteni Savossa, joten olen savolainen. Ja sen kysyttäessä kerronkin. Jos tulee tarkempaa puhetta, kerton myös karjalaisista juuristani.
Erään kaverini isä on Hämeestä ja äiti Pohjanmaalta. Kaverini on syntynyt ja asunut lapsuutensa Savossa. Hän ei koe itseään savolaiseksi. Kun häneltä kysyy, mistä olet kotoisin hän sanoo syntyneensä Savossa, mutta ei sano olevansa savolainen ja ymmärrän kyllä tämän.
Jos johonkin ei ole sukujuuria, ei saata tuntea itseään samanlaiseksi kuin tuon alueen ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että minussa on karjalaista ja suomalaista verta.
Syvä huokaus. Jos tarkoitat Karjalan evakkoja, he ovat suomalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juureni ovat Laatokan Karjalassa, Impilahdella. Isovanhempieni talot tuhottiin ja sukuni häädettiin kodeistaan. Nämä arvet kulkevat karjalaisen kansan sisimmässä vaikka emme enää olekaan voineet syntyä omilla kotiseuduillamme.
Karjalaisilla oli oma kielensä ja kulttuurinsa, jotka kaikki riistettiin. Todellakin olen karjalainen.
Niin karjalaiset, savolaiset, hämäläiset, lappalaiset ja muut ovat Suomen eri kansan heimoja, joilla jokaisella on omat geeniperimät ja siitä johtuvat taipumukset.
Suomessa on todella ihan tähän päivään asti säilynyt hyvin tiukka kulttuuriero idän ja lännen kulttuurien välilllä. Ero näkyy hyvin merkittävästi myös geeniperimässä.
Myös kielet ovat eronneet eri heimoilla. Vielä 1800-luvun alussa eivät eri murteita puhuneet suomalaiset kyenneet ymmärtämään toisiaan ihan helposti. Siksihän meille kehitettiin keinotekoisesti yleiskieli, johon otettiin sanoja sekä itä- että länsimurteista. Merkkinä tästä on se, että joka sanalla on useampi muoto: kesä - suvi, vihta - vasta, jne.
Kulttuurierot ovat olleet suuria idän ja lännen elinkeinoissa, ruokavalioissa, tavoissa, jne.
Miten tämä liittyy mihinkään? Useimmat karjalaisten lapset ja lastenlapset on hankkineet lapsia ei-karjalaisten kanssa eivätkä itse asu Karjalassa ja murrettakaan ei enää puhu. Miksi se karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien?
Esim. itse asun Uudellamaalla, yksi isovanhempi on Karjalan evakko ja muut muista maakunnista. En ole sen enempää karjalainen kuin pohjalainenkaan.
Kommentoin tuohon edelliseen viestiin. Siihen se siis liittyy.
Toiseksi kulttuuri ja etnisyys ovat aina ryhmän ominaisuuksia, joten yksilöllinen "mää en kuulu mihinkään" on epävalidi kommentti ja huono yleistävän analyysin lähtökohta.
Lisäksi en ole sanonut missään että "karjalainen perimä olisi sen suuremmassa roolissa kuin niiden muiden esivanhempien". Se on täysin jotain omaa harhaista päätelmääsi, joka ei näy perustuvan minuun viestiini.
Minä vaan esitin faktan että Suomessa itäisten ja läntisten väestöjen geneettiset ja kulttuuriset sekä kielelliset erot ovat olleet suuria.
Ovat olleet mutta ajat on muuttuneet. Pääkaupunkiseutu ja muut kaupungit ovat sodan jälkeen houkutelleet runsaasti syrjäseutujen väestöä ja väkeä niissä on sekä idästä että että lännestä. Kieli muuttuu myös.
Se on totta. Mutta kyllä silti huomaat eron Itä-Suomen ja Länsi-Suomen välillä.
En huomaa eroa ihmisten välillä pääkaupunkiseudulla. Jos käyn Savossa, kuulen toki Savon murretta ja torilla myydään kalakukkoa. Sen sijaan savolaisuus ei mystisesti siirry geeneissä enkä tiedä, kenen suku on sieltä kotoisin ellei henkilö itse puhu murretta tai kerro asiasta.
Etkö oikeasti huomaa? Kyllä ne huomaa. Asuin monta vuotta Helsingissä ja kyllä ne huomaa, vaikka ihminen olisi paljasjalkainen.
Olen pk-seudulla syntynyt ja kasvanut, mutta isäni ja hänen sukunsa kanssa vähemmän tekemisissä kuin karjalaisen äitini.
Kerran nuorena olin eräässä koulussa sijaisopena. Opettajanhuoneessa oli aika nihkeä tunnelma, mutta yksi ope oli mukava ja jutteli paljon mun kanssa. Kerran hän kysyi onko mulla karjalaiset juuret ja vastasin että on. "Kyllä koira koiran tuntee", sanoi tämä rouva naureskellen, itsekin siis karjalaista sukujuurta.
Jo tuollainen ajatustapa ja huumori taitaa olla merkki siitä karjalaisuudesta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Ei raja kulje oikeastaan idän ja lännen välillä vaan pohjoisen ja etelän. Sisämaan ja rannikon. Karjala oli ilmastoltaan Suomessa parhaiten maanviljelyyn sopivia ja satamien kautta suoraan talouden valta suonien piirissä. Pietari oli vieressä iso markkina alue mutta lopulta myös syy miksi Neuvostoliitto vei Karjalan.
Kulttuurisesti erot ovat nimenomaan idän ja lännen välillä.
Tätähän ilmentää jo leipäperinnekin maassamme. Lännessä on kovan leivän kulttuuri, idässä pehmeän leivän kulttuuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Ei raja kulje oikeastaan idän ja lännen välillä vaan pohjoisen ja etelän. Sisämaan ja rannikon. Karjala oli ilmastoltaan Suomessa parhaiten maanviljelyyn sopivia ja satamien kautta suoraan talouden valta suonien piirissä. Pietari oli vieressä iso markkina alue mutta lopulta myös syy miksi Neuvostoliitto vei Karjalan.
Kulttuurisesti erot ovat nimenomaan idän ja lännen välillä.
Tätähän ilmentää jo leipäperinnekin maassamme. Lännessä on kovan leivän kulttuuri, idässä pehmeän leivän kulttuuri.
Nykyään kaikki syö pehmeää leipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ja karjalaiset ovat eri kansaa alkujaan. Kummallakin on oma kieli ja kulttuuri. Toki sukukansoja olemme.
Karjalaiset asuivat jo keskiajan alussa alueella, sanotaan sitä Karjalaksi, joka nyt on osittain Suomen, osittain Venäjän puolella. Kun Ruotsin kuningaskunta alkoi valloittaa Suomea lännestä ja nyk. Venäjän alueen kaupunkivaltiot (sittemmin Moskovan Venäjä, Venäjän keisarikunta, jne.) alkoivat taistella keskenään, juuri Karjalan alueella tapahtui aluevaltauksia ja rajan siirtoa.
Siksi alueen laidoille syntyi suomalaisasutusta sinne missä oli tai oli asunut karjalaisia. Varsinkin Karjalan kannas oli kuin pyöröovi, josta suomalaisia virtasi asumaan idemmäksi tai palasi lännemäksi vuosisatojen ajan aina sen mukaan mikä poliittinen tilanne oli.
Kun Suomi itsenäistyi, kuului uuten valtioon enimmäkseen suomalaisten asuttaman Laatokan ja Kannaksen Karjala. Karjalankielisten asuinalueet jäivät kuitenkin suurimmalta osin Venäjän puolelle, kuten Tverin Karjala, Aunuksen Karjala ja Vienan Karjala.
Kuitenkin raja esim. kulki niin, että myös muutama karjalaiskylä jäi Suomen puolelle. Rajan pinnan asutus Suomen puolella oli kuitenkin etnisesti valtaosaltaan suomalaista, tarkemmin sanottuna esim. savolaisia jotka puhuivat savon itämurteita ja kainuulaisia, yms. Toki suomalaisten ja karjalaisten välisen kaupan takia oli Suomen puolelle muuttanut myös karjalaisia sukuja etenkin pitämään kauppoja Suomen itäisillä alueilla.
Itsenäisessä Suomessa alettiin kutsua maan itäosia nimillä Karjala, etenkin Etelä-Karjala ja Pohjois-Karjala, sekä siellä asuvia suomalaisia siten "karjalaisiksi". Varsinaista Venäjän puolella olevaa karjalankielisten perinteistä asuinaluetta alettiin Suomessa kutsua termillä Itä-Karjala erotuksesi Suomen Karjalasta.
Kun nykyään koulussa ei enää opeteta suomensukuisista kansoista ilmeisesti enää mitään, on monille jäänyt epäselväksi että rajan takana onkin ihan oikea Karjala ja karjalankieltä puhuva sukukansa, joka on siellä asunut tuhansia vuosia.
Kun lisäksi Suomen kansalliseepoksen Kalevalan runot ovat valtaosin kerätty Itä-Karjalasta, on sekaannus vain lisääntynyt. Tärkeintä on siis erottaa Suomen maakunnat ja suomenkieliset karjalaisiksi kutsutut asukkaat ja oikea alkuperäinen Karjala sekä karjalankieltä puhuvat etniset karjalaiset.
Karjalaiset olivat ehkä aikoinaan suurin ja vahvin Suomen heimoista. Karjalaisten vaikutusalue Suomessa oli aikoinaan hyvin laaja ja mutta monin paikoin harvalukuinen, pohjoisinta Suomea myöten.
Hämäläisten tullessa Kokemäenjokilaaksoa pitkin kohti nykyistä hämettä, he joutuivat taistelemaan maassa asuvia muita kansoja vastaan, todennäköisesti useimmiten saamelaisia vastaan, esim. Nokian Tottijärvellä ja Tampereen Pyynikinharjulla.
Toki tuossa tarkoitetaan karjalaisia jotka eivät olleet suomalaisia etnisesti tai kielellisesti.
Karjalaiset ovat käyneet kauppaa ilmeisesti jo viikinkienkin kanssa ja alueellahan on ollut kuuluisia kauppapaikkoja ja suurkyliä kuten Käkisalmi ja Bjarmia.
Myöhemmin kauppaa on käyty myös suomalaisten kanssa. Toki varmasti sotiakin on käyty. Mutta kyllä pitkään karjalaiset olivat idässä vanhempi ja vahvempi kansa kuin suomalaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen Karjala on eri asia kuin Venäjän Karjala. Venäjällä on karjalan kieltä puhuvia kielisukulaisiamme. Muistuttaa suomea mutta sisältää venäläisiä sanoja ja äänteitä. Suomen hallussa ollut Karjalan kannas taas sisälsi suomalaisia ihmisiä, jotka puhuivat suomea kaakkoismurteella. Kyseinen murre on nykyisin Etelä-Karjalan alueella käytössä. On vaikea sanoa, onko yhtenäistä karjalaisuutta olemassakaan. Karjalan evakoitten tuoma kotiseutuhenki ja -kulttuuri oli tietenkin tärkeää sotien jälkeen muistojen säilyttämiseksi.
Äitini oli kotoisin Sortavalasta, ei siis kannakselta eikä puheensa ollut kaakkoisia murteita.
Sortavala on Laatokan Karjalassa ja sen suomen murre kyllä kuuluu myös kaakkoisiin murteisiin.
https://www.kotus.fi/aineistot/puhutun_kielen_aineistot/murreaanitteita…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Älä nyt puhu soopaa
Totta kai väestötasolla voi nähdä todennäköisyyksiä. Mutta se ei sulje pois sitä, että kaikki karjalaiset tai vaikka nyt raumalaiset eivät ole geneettisesti oman heimonsa laisia. Voi hyvin illa, että raumalla ikänsä asuneella ja sukunsakin raumalaiseksi olettavalla onkin geeneissä enemmän yhdenmukaisuutta etiopialaisen maajussin kuin toisen raumalaisen kanssa. Ihmisellä on tuhansia geenejä ja kunkin geneettinen perimä on uniikki, identtiset kaksoset poislukien. Siksi ei voi myöskään puhua rod uista.
Koska monissa perheissä vanhemmat ovat eri puolilta maata, senkään takia lapsi ei opi puhdasta karjalaista tai vaikka nyt siis raumalaista kulttuuria.
Ja lasten psykiatriaa tuntevat tietävät, että jo teini-iässä lapsen arvoihin ja maailmankuvaan vaikuttaa enemmän ystävät ja ikätoverit kuin koti. Mitä vanhemmaksi ihminen ikääntyy, sitä enemmän hän on ehtinyt poimia vaikutteita asuinympäristöstää , työyhteisöstään, mediasta, viihteestä, ystävistä jne.
Ja koska useimmat suomalaiset eivät asu sukunsa sijoilla, he ovat siten sosiaalistuneet johonkin aivan muuhun kuin sukunsa kulttuuriin.
En jaksa vängätä sun kanssa kun sulla ole tietoa asioista eikä ymmärrystäkään. Kumma että yleensä tulit tähän ketjuun, kun aihe on sinulle täysin tuntematon.
Karjalaiset olivat ehkä aikoinaan suurin ja vahvin Suomen heimoista. Karjalaisten vaikutusalue Suomessa oli aikoinaan hyvin laaja ja mutta monin paikoin harvalukuinen, pohjoisinta Suomea myöten.
Hämäläisten tullessa Kokemäenjokilaaksoa pitkin kohti nykyistä hämettä, he joutuivat taistelemaan maassa asuvia muita kansoja vastaan, todennäköisesti useimmiten saamelaisia vastaan, esim. Nokian Tottijärvellä ja Tampereen Pyynikinharjulla.