Lue keskustelun säännöt.
Onko karjalaisten vanhempien jälkeläiset myös karjalaisia?
Kommentit (240)
Itse olen äidin puolelta 50 % karjalalainen ja 50 % hämäläinen isän puolelta, ja kyllä tunnen molemmat "heimot" omikseni, sillä ulkonäöltäni minussa on äidin tummaa karjalaisuutta, mutta kasvuinseutunani on Häme, joten vaikka nautinkin äidin puolen sukulaisten "karjalaisista pidoista" ja rempseästä meiningistä, niin olen kuitenkin tälläinen hidas ja vakavamielinen hämäläinen. Ja vaikka asuin Helsingissäkin 10 vuotta, niin ei se minusta stadilaista tehnyt, tunsin aina olevani vain maalainen kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 85 % Kannaksen Karjalasta. 25 % Lounais-Suomesta. Vanhempani ja minä olemme syntyneet Turussa.
Koen olevani sekä karjalainen että turkulainen.
Nyt ei numerot täsmää. Menee yli 100 prosentin...
Vierailija kirjoitti:
Olen täysverinen karjalainen. Isän suku oli kannakselaisia, äidin suku osaksi kannakselaisia, osaksi eteläkarjalaisia. Olen itse syntyjäni eteläkarjalainen ja olen ylpeä niistä juuristani. Evakoita taustassani on tiettävästi vain isä ja hänen äitinsä (isänsä oli kuollut jo aikaisemmin). Äidinpuoleiset kannakselaiset ovat tulleet Etelä-Karjalaan jo 1800-luvun puolivälissä.
Jee, kivaa että löytyi yksi kokokarjalainen tähän keskusteluun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.
Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???
En kyseenalaistanut heimoja, mutta niiden väitetyt erot on monilta osin Topeliuksen aikaisten mielikuvien tuotetta puhumattakaan nykyisestä ajasta, johon on vahvasti vaikuttanut kaupungistuminen ja eri puolilta olevien ihmisten sekoittuminen ja kulttuurin murros.
Kun lapsi varttuu pääkaupungissa, ja hänen suvustaan löytyy juuria vähän sieltä sun täältä, tämmöinen kangistunut heimoajattelu on niin kaukana kuin voi olla todellisesta elämästä.
Höpsis sun Topeliukselle. Tuo on yleinen väärinymmärrys.
Kyllähän meillä tutkijat ovat vuosisatojen ajan tutkineet murteita ja tapoja eri puolilla maata.
Ja miten esität ettei joku vaikkapa pohjalaisessa kulttuurissa kasvanut tuntisi omaa kulttuuriaan? Eikä näkisi eroja muihin?
Ajattelepa vaikka Tuntematonta sotilasta? Sen koko henkilögalleria perustuu juuri eri alueilta tulevien erilaisiin persooniin. Olisiko tuo teos ollut yhtään ymmärrettävä suomalaisille kautta vuosikymmenten, jos koko juttu olisi ollut soopaa? Lisäksi Linnahan nimenomaan perusti hahmot oikeisiin eläviin sotakavereihinsa.
Kerrotko vielä mihin heimoon kuuluu Helsingissä asuva lapsi, jonka isovanhemmat ja isoisovanhemmat on kotoisin eri puolilta maata?
Hän kuuluu ainakin kahteen eri heimoon. Jos perimää on muualtakin, hän ei kuulu oikein mihinkään.
Eikö helsinkiläisyys ole mihinkään kuulumista?
Minut napattiin satunnais-otannalla "Terveys 2000 ja 2010"-tutkimuksiin, joiden aluksi Tilastokeskuksessa selvitettiin sukujuuret 🗄(vuosia kestäneiden lääketieteellisten testien lisäksi = kansalaisten terveystila-kartoitus). Tutkija kirjasi tiedot tietokoneeseen sen ohjelman mukaan 👨🏼💻.
Koko juttu tökkäsi 😁 heti alkuun kun kysyttiin isän syntymäkuntaa. Se oli luovutettu Salmi, jota ohjelma ei hyväksynyt 🤬. Mikään ei kelvannut, kunnes tutkija keksi syöttää koneelle "Ulkomaat" ja sitten "Salmi". Näin minusta tehtiin ulkomaalaisen, ma - mun 👳🏾, lapsi!
Ohjelman tehneellä nörtillä 🤓 ei ollut ollut historiantajua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi kun meillä olisi vielä karjalan kannas ja laatokka<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 85 % Kannaksen Karjalasta. 25 % Lounais-Suomesta. Vanhempani ja minä olemme syntyneet Turussa.
Koen olevani sekä karjalainen että turkulainen.
Nyt ei numerot täsmää. Menee yli 100 prosentin...
Hups, joo painovirhe. Siis 75% karjalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole, eikä niin kokenut kahden evakon lapsikaan siis äitini. Syntyi ja eli Helsingissä koko elämänsä, koki olevansa stadilainen. Ei edes junantuomia, vanhemmat oli niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.
Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???
En kyseenalaistanut heimoja, mutta niiden väitetyt erot on monilta osin Topeliuksen aikaisten mielikuvien tuotetta puhumattakaan nykyisestä ajasta, johon on vahvasti vaikuttanut kaupungistuminen ja eri puolilta olevien ihmisten sekoittuminen ja kulttuurin murros.
Kun lapsi varttuu pääkaupungissa, ja hänen suvustaan löytyy juuria vähän sieltä sun täältä, tämmöinen kangistunut heimoajattelu on niin kaukana kuin voi olla todellisesta elämästä.
Höpsis sun Topeliukselle. Tuo on yleinen väärinymmärrys.
Kyllähän meillä tutkijat ovat vuosisatojen ajan tutkineet murteita ja tapoja eri puolilla maata.
Ja miten esität ettei joku vaikkapa pohjalaisessa kulttuurissa kasvanut tuntisi omaa kulttuuriaan? Eikä näkisi eroja muihin?
Ajattelepa vaikka Tuntematonta sotilasta? Sen koko henkilögalleria perustuu juuri eri alueilta tulevien erilaisiin persooniin. Olisiko tuo teos ollut yhtään ymmärrettävä suomalaisille kautta vuosikymmenten, jos koko juttu olisi ollut soopaa? Lisäksi Linnahan nimenomaan perusti hahmot oikeisiin eläviin sotakavereihinsa.
Kerrotko vielä mihin heimoon kuuluu Helsingissä asuva lapsi, jonka isovanhemmat ja isoisovanhemmat on kotoisin eri puolilta maata?
Hän kuuluu ainakin kahteen eri heimoon. Jos perimää on muualtakin, hän ei kuulu oikein mihinkään.
Eikö helsinkiläisyys ole mihinkään kuulumista?
En tiedä miten kaikki helsinkiläiset kokevat identtiteettinsä. Mutta monen polven helsinkiläiset ovat taas ihan oma ihmisryhmänsä. Tosi rentoja ja avarakatseisia ihmisiä joiden kanssa on helppo olla. Luulen että monilla voi olla helposti myös jotain ulkom. perimää. En tiedä sitä mistä kaikki stadilaiset tulivat sinne aikojen saatossa. Sekin on kiinnostava kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karjalan kieli oli muinoin ja on yhä suurimmaksi osaksi ihan ymmärrettävää kieltä.
Карельский язык, Karjalan kieli, Karelian Language ( finnish subtitles )
Lähtin minä L'akkoil'ah ★ VEŠKELYS
Mielyttävy ruado
Vielä ihan ymmärrettävää kieltä
Itäkarjalainen kansanlaulu
https://www.youtube.com/watch?v=lcjDT6INKbA
Heli Keinonen: Laskettakkua brihat hebot 1967
Vielä ihan ymmärrettävää kieltä
Itäkarjalainen kansanlaulu
https://www.youtube.com/watch?v=r8ltJQBBYvc
Ruskie neitsyt, valgie neitsyt
Vielä ihan ymmärrettävää kieltä
Itäkarjalainen kansanlaulu
https://www.youtube.com/watch?v=fW6ku_CoCHU
Ajettih da tsiganaiset
Vierailija kirjoitti:
Oi kun meillä olisi vielä karjalan kannas ja laatokka<3
Niin, kävin kesällä 1995 vanhempieni kanssa Laatokan rannalla Salmissa, meidän luovutettua kotipaikkaa katsomassa. Se oli autio ja nurmittunut, vain riihen päädyssä ollut iso kuusi oli jäljellä 😢. Salmiin oli siirretty paljon (karjalaisperäisiä) asukkaita Vitelestä, entisestä Venäjän puoleisesta naapurikunnasta. Asuimme kotimajoituksessa heillä.
Laatokka teki kyllä vaikutuksen 🥺, sen mainingit jytisivät rantakallioon ja jossain kaukana horisontissa salamoi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karjalaisuus ilmenee kulttuurisena ja luonteenpiirteinä, tyypillisesti puheliaisuus, vieraanvaraisuus, laulavaisuus, yleinen ”eläväisyys” yhdistetään usein karjalaisiin. Eri alueilla on ollut vielä erityispiirteensä. Eroaa esim juuriltaan hämäläisistä tai savolaisista. Jos suurin osa suvustasi on kotoisin Karjalasta, voit samaistua ehkä ”karjalaisuuteen” näiden piirteiden kautta. Se ei tee sinusta karjalaista, vaan juuresi ovat Karjalassa ja se saattaa näkyä 😊
Mun juuret on Karjalassa. Miehen toinen puoli sukua on Karjalasta ja toinen ei, ja eron todella huomaa 😄
Ystäväni on syntynyt Laatokan Karjalassa. Häntä aina kismittää tuo stereotyypittely. Hän myöntää yhteisöllisyyden, joka vallitsi evakkoperheiden välillä. Silti laulavaisuus ja nauravaisuus on hänen mielestään ylimainostettua karjalaisissa. Karjalaisten elämää on leimannut menetys, tuska ja kaipuu, että se näkyy edelleen heidän verenperimässään.
Toisaalta olen myös törmännyt sellaisiin "varttikarjalaisiin", joita myös omassa suvussani on, joiden missio on nostaa omaa häntäänsä (juuri kuten lainatussa tekstissä) ja korostaa omaa erinomaisuuttaan meidän jäyhempien (????) suomalaisten rinnalla. Esim. "Karjalaiset järjestää parhaat juhlat" jne.
Eli somppujen jälkeläisetkin ovat somppuja, vaikka olisivat Suomessa syntyneet.
Hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut kaikkia lukea, mutta siis jos molemmat vanhemmat on syntyperäisiä karjalaisia, niin kyllä muualla Suomessa syntynyt jälkeläinen on myös karjalainen. Tämä on tietysti monellakin tapaa tulkinnanvarainen asia.
Oliko sellainen ihminen karjalainen, joka muutti vaikkapa Savosta jonnekin Karjalan alueelle ennen sotia, ja tuli sitten ns. karjalan siirtolaisena kantasuomeen?
Eli pitäisi kai määritellä ensin se, mitä karjalaisuus tarkoittaa.
Jos haetaan jotain rodullista määritelmää karjalaisista, niin kyllä sitten pitää sen karjalaisen ihmisen sukukin olla pitkältäkin ajalta kotoisin sieltä alueelta.
Kyllä kahden saamelaisen lapsi on myös saamelainen, vaikka syntyisikin Helsingissä ja asuisi siellä. Toisaalta hän olisi sitten myös uusmaalainen, koska on siellä syntynyt.
Eli itse asiassa me ihmiset ollaan milloin mitäkin. Jos muutan Poriin, olen porilainen, vaikka olenkin syntynyt Pohjanmaalla. Kun molemmat vanhemmat on Pohjanmaalta, niin olen myös syntyjään pohjanmaalainen. Eli pohjanmaalainen porilainen. Jos muutan sitten vielä Amerikkaan ja saan kansalaisuuden, olen amerikansuomalainen, syntyjään Pohjanmaalta ja joltain ajalta vielä porilainen. Sitten voin tietysti vielä lisätä, että olen pohjimmiltani karjalainen, koska molemmat vanhemmat ja niiden suku oli sieltä, mutta tulivat kumpikin sodan jälkeen evakkoon Pohjanmaalle.
Pitää kuitenkin muistaa, että kansallisuus ja kansalaisuus on eri asiat. Kahden somalin lapsi on somali, vaikka voissa paistaisi, syntyi sitten missä tahansa ja kansalaisuus mikä tahansa.
Olen kolmannen polven karjalainen, ja Karjalan liiton suomenmestari joltain vuodelta. Olen siis kaiketi karjalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.
Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???
En kyseenalaistanut heimoja, mutta niiden väitetyt erot on monilta osin Topeliuksen aikaisten mielikuvien tuotetta puhumattakaan nykyisestä ajasta, johon on vahvasti vaikuttanut kaupungistuminen ja eri puolilta olevien ihmisten sekoittuminen ja kulttuurin murros.
Kun lapsi varttuu pääkaupungissa, ja hänen suvustaan löytyy juuria vähän sieltä sun täältä, tämmöinen kangistunut heimoajattelu on niin kaukana kuin voi olla todellisesta elämästä.
Höpsis sun Topeliukselle. Tuo on yleinen väärinymmärrys.
Kyllähän meillä tutkijat ovat vuosisatojen ajan tutkineet murteita ja tapoja eri puolilla maata.
Ja miten esität ettei joku vaikkapa pohjalaisessa kulttuurissa kasvanut tuntisi omaa kulttuuriaan? Eikä näkisi eroja muihin?
Ajattelepa vaikka Tuntematonta sotilasta? Sen koko henkilögalleria perustuu juuri eri alueilta tulevien erilaisiin persooniin. Olisiko tuo teos ollut yhtään ymmärrettävä suomalaisille kautta vuosikymmenten, jos koko juttu olisi ollut soopaa? Lisäksi Linnahan nimenomaan perusti hahmot oikeisiin eläviin sotakavereihinsa.
Kerrotko vielä mihin heimoon kuuluu Helsingissä asuva lapsi, jonka isovanhemmat ja isoisovanhemmat on kotoisin eri puolilta maata?
Hän kuuluu ainakin kahteen eri heimoon. Jos perimää on muualtakin, hän ei kuulu oikein mihinkään.
Eikö helsinkiläisyys ole mihinkään kuulumista?
En tiedä miten kaikki helsinkiläiset kokevat identtiteettinsä. Mutta monen polven helsinkiläiset ovat taas ihan oma ihmisryhmänsä. Tosi rentoja ja avarakatseisia ihmisiä joiden kanssa on helppo olla. Luulen että monilla voi olla helposti myös jotain ulkom. perimää. En tiedä sitä mistä kaikki stadilaiset tulivat sinne aikojen saatossa. Sekin on kiinnostava kysymys.
Ei ole kovin hankalaa selvittää. Suomen asutushistoria ei ole mitenkään pitkä. Helsinkikin oli vielä 1800-luvulla aika mitätön kurakylä.
Mistä stadilaiset tulivat sinne aikojen saatossa? Muualta Suomesta ne sinne tulivat, enimmäkseen. Tokihan tänne sitten pesiytyi ulkomaisia kauppiassukuja, lähinnä ne on tulleet Saksasta, Ruotsista ja Venäjältä. Helsinki ei ole ollut mitenkään kansainvälinen kaupunki. Viipuri oli.
En ole koskaan käynyt Seinäjoella, mutta minä nyt haluan olla Seinäjokelainen joten nyt sitten olen. Isomummin kaiman kummi oli joskus pysähtynyt Siellä 15min. ja kehui paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuo vanhat heimot oli niin sisäsiittoisia että kyllä se karjalaisuus, savolaisuus jne. näkyy geeniperimässä useamman polven ajan.
Mun lapsellakin on itäsuomalaisille tyypillinen silmien muoto vaikka karjalaista vain 25 %.
Ja mikähän se muoto on?
Ovatko suomalaisten vanhempien lapset suomalaisia?
Olen täysverinen karjalainen. Isän suku oli kannakselaisia, äidin suku osaksi kannakselaisia, osaksi eteläkarjalaisia. Olen itse syntyjäni eteläkarjalainen ja olen ylpeä niistä juuristani. Evakoita taustassani on tiettävästi vain isä ja hänen äitinsä (isänsä oli kuollut jo aikaisemmin). Äidinpuoleiset kannakselaiset ovat tulleet Etelä-Karjalaan jo 1800-luvun puolivälissä.