Lue keskustelun säännöt.
Onko karjalaisten vanhempien jälkeläiset myös karjalaisia?
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Ei raja kulje oikeastaan idän ja lännen välillä vaan pohjoisen ja etelän. Sisämaan ja rannikon. Karjala oli ilmastoltaan Suomessa parhaiten maanviljelyyn sopivia ja satamien kautta suoraan talouden valta suonien piirissä. Pietari oli vieressä iso markkina alue mutta lopulta myös syy miksi Neuvostoliitto vei Karjalan.
Kulttuurisesti erot ovat nimenomaan idän ja lännen välillä.
Tätähän ilmentää jo leipäperinnekin maassamme. Lännessä on kovan leivän kulttuuri, idässä pehmeän leivän kulttuuri.
Nykyään kaikki syö pehmeää leipää.
Aivan, itäsuomalainen kulttuuri on vahvistunut tässä suhteessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko venäläinen, kun isoisän isoisä oli venäläinen?
Venäjän tämän hetkisessä narratiivissa vastaus on kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.
Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???
En kyseenalaistanut heimoja, mutta niiden väitetyt erot on monilta osin Topeliuksen aikaisten mielikuvien tuotetta puhumattakaan nykyisestä ajasta, johon on vahvasti vaikuttanut kaupungistuminen ja eri puolilta olevien ihmisten sekoittuminen ja kulttuurin murros.
Kun lapsi varttuu pääkaupungissa, ja hänen suvustaan löytyy juuria vähän sieltä sun täältä, tämmöinen kangistunut heimoajattelu on niin kaukana kuin voi olla todellisesta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Älä nyt puhu soopaa
Totta kai väestötasolla voi nähdä todennäköisyyksiä. Mutta se ei sulje pois sitä, että kaikki karjalaiset tai vaikka nyt raumalaiset eivät ole geneettisesti oman heimonsa laisia. Voi hyvin illa, että raumalla ikänsä asuneella ja sukunsakin raumalaiseksi olettavalla onkin geeneissä enemmän yhdenmukaisuutta etiopialaisen maajussin kuin toisen raumalaisen kanssa. Ihmisellä on tuhansia geenejä ja kunkin geneettinen perimä on uniikki, identtiset kaksoset poislukien. Siksi ei voi myöskään puhua rod uista.
Koska monissa perheissä vanhemmat ovat eri puolilta maata, senkään takia lapsi ei opi puhdasta karjalaista tai vaikka nyt siis raumalaista kulttuuria.
Ja lasten psykiatriaa tuntevat tietävät, että jo teini-iässä lapsen arvoihin ja maailmankuvaan vaikuttaa enemmän ystävät ja ikätoverit kuin koti. Mitä vanhemmaksi ihminen ikääntyy, sitä enemmän hän on ehtinyt poimia vaikutteita asuinympäristöstää , työyhteisöstään, mediasta, viihteestä, ystävistä jne.
Ja koska useimmat suomalaiset eivät asu sukunsa sijoilla, he ovat siten sosiaalistuneet johonkin aivan muuhun kuin sukunsa kulttuuriin.
En jaksa vängätä sun kanssa kun sulla ole tietoa asioista eikä ymmärrystäkään. Kumma että yleensä tulit tähän ketjuun, kun aihe on sinulle täysin tuntematon.
Kun argumentit loppuvat, alkaa muiden sättiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.
Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???
En kyseenalaistanut heimoja, mutta niiden väitetyt erot on monilta osin Topeliuksen aikaisten mielikuvien tuotetta puhumattakaan nykyisestä ajasta, johon on vahvasti vaikuttanut kaupungistuminen ja eri puolilta olevien ihmisten sekoittuminen ja kulttuurin murros.
Kun lapsi varttuu pääkaupungissa, ja hänen suvustaan löytyy juuria vähän sieltä sun täältä, tämmöinen kangistunut heimoajattelu on niin kaukana kuin voi olla todellisesta elämästä.
Höpsis sun Topeliukselle. Tuo on yleinen väärinymmärrys.
Kyllähän meillä tutkijat ovat vuosisatojen ajan tutkineet murteita ja tapoja eri puolilla maata.
Ja miten esität ettei joku vaikkapa pohjalaisessa kulttuurissa kasvanut tuntisi omaa kulttuuriaan? Eikä näkisi eroja muihin?
Ajattelepa vaikka Tuntematonta sotilasta? Sen koko henkilögalleria perustuu juuri eri alueilta tulevien erilaisiin persooniin. Olisiko tuo teos ollut yhtään ymmärrettävä suomalaisille kautta vuosikymmenten, jos koko juttu olisi ollut soopaa? Lisäksi Linnahan nimenomaan perusti hahmot oikeisiin eläviin sotakavereihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, jos ei ole asunutkaan koskaan Karjalassa. Hänellä on suku sieltä, mutta hän itse ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo vanhat heimot oli niin sisäsiittoisia että kyllä se karjalaisuus, savolaisuus jne. näkyy geeniperimässä useamman polven ajan.
Mun lapsellakin on itäsuomalaisille tyypillinen silmien muoto vaikka karjalaista vain 25 %.Millainen on itäsuomalaisille tyypillinen silmien muoto? Esimerkkejä?
Haritus a la Paavo V.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.
Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???
En kyseenalaistanut heimoja, mutta niiden väitetyt erot on monilta osin Topeliuksen aikaisten mielikuvien tuotetta puhumattakaan nykyisestä ajasta, johon on vahvasti vaikuttanut kaupungistuminen ja eri puolilta olevien ihmisten sekoittuminen ja kulttuurin murros.
Kun lapsi varttuu pääkaupungissa, ja hänen suvustaan löytyy juuria vähän sieltä sun täältä, tämmöinen kangistunut heimoajattelu on niin kaukana kuin voi olla todellisesta elämästä.
Höpsis sun Topeliukselle. Tuo on yleinen väärinymmärrys.
Kyllähän meillä tutkijat ovat vuosisatojen ajan tutkineet murteita ja tapoja eri puolilla maata.
Ja miten esität ettei joku vaikkapa pohjalaisessa kulttuurissa kasvanut tuntisi omaa kulttuuriaan? Eikä näkisi eroja muihin?
Ajattelepa vaikka Tuntematonta sotilasta? Sen koko henkilögalleria perustuu juuri eri alueilta tulevien erilaisiin persooniin. Olisiko tuo teos ollut yhtään ymmärrettävä suomalaisille kautta vuosikymmenten, jos koko juttu olisi ollut soopaa? Lisäksi Linnahan nimenomaan perusti hahmot oikeisiin eläviin sotakavereihinsa.
Fiktiollako yrität perustella näkemyksesi ;)
Lisäksi oikeasti rintamalla samalta alueelta kotoisin olevat palveli samoissa joukko-osastoissa, miehiä ei sekoitettu kuten Tuntemattomassa sotilaassa, jossa tähän on päädytty viihteellisistä syistä. Siksi eri pitäjissä oli niin erilaiset osuudet kaatuneitakin, kun jonkun pitäjän miehet joutui pahempiin paikkoihin ja sille kylälle tuli sitten paljon enemmän sankarivainajia kuin muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.
Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???
En kyseenalaistanut heimoja, mutta niiden väitetyt erot on monilta osin Topeliuksen aikaisten mielikuvien tuotetta puhumattakaan nykyisestä ajasta, johon on vahvasti vaikuttanut kaupungistuminen ja eri puolilta olevien ihmisten sekoittuminen ja kulttuurin murros.
Kun lapsi varttuu pääkaupungissa, ja hänen suvustaan löytyy juuria vähän sieltä sun täältä, tämmöinen kangistunut heimoajattelu on niin kaukana kuin voi olla todellisesta elämästä.
Höpsis sun Topeliukselle. Tuo on yleinen väärinymmärrys.
Kyllähän meillä tutkijat ovat vuosisatojen ajan tutkineet murteita ja tapoja eri puolilla maata.
Ja miten esität ettei joku vaikkapa pohjalaisessa kulttuurissa kasvanut tuntisi omaa kulttuuriaan? Eikä näkisi eroja muihin?
Ajattelepa vaikka Tuntematonta sotilasta? Sen koko henkilögalleria perustuu juuri eri alueilta tulevien erilaisiin persooniin. Olisiko tuo teos ollut yhtään ymmärrettävä suomalaisille kautta vuosikymmenten, jos koko juttu olisi ollut soopaa? Lisäksi Linnahan nimenomaan perusti hahmot oikeisiin eläviin sotakavereihinsa.
Ohiksena. Tuntematon sotilas sijoittuu aikana, jolloin vielä ihmiset asuivat enimmäkseen maalla ja lähellä sukuaan. Sotien jälkeinen kaupungistuminen muutti kaiken.
Lisäksi se on populaarikulttuuria, hyvä sotaromaani. Fiktiiviset hahmot. Ei mikään tutkielma.
Joten se hyödyntää kliseitä ja mielikuvia.
Tuntemattomassakin muuten on kaksi aivan erilaista karjalaista. Rokka on lupsakka ja puhelias, hänen naapurinsa Susi taas aivan hiljainen ja vaatimaton, suorastaan ujo.
Joten ei siitä nyt oikeasti voi vetää yhtään mitään johtopäätöksiä heimopiirteistä.
Minä olen muuten tuo alkuperäisen kommentin kirjoittaja, jonka suku on Kauhajoelta ja itse olen asunut Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja viimeiset 30 vuotta Helsingissä. En todellakaan koe pohjalaisuuteen mitään ihmeempää sidettä tai "tunne" sitä, vaikka koko sukuni on sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Älä nyt puhu soopaa
Totta kai väestötasolla voi nähdä todennäköisyyksiä. Mutta se ei sulje pois sitä, että kaikki karjalaiset tai vaikka nyt raumalaiset eivät ole geneettisesti oman heimonsa laisia. Voi hyvin illa, että raumalla ikänsä asuneella ja sukunsakin raumalaiseksi olettavalla onkin geeneissä enemmän yhdenmukaisuutta etiopialaisen maajussin kuin toisen raumalaisen kanssa. Ihmisellä on tuhansia geenejä ja kunkin geneettinen perimä on uniikki, identtiset kaksoset poislukien. Siksi ei voi myöskään puhua rod uista.
Koska monissa perheissä vanhemmat ovat eri puolilta maata, senkään takia lapsi ei opi puhdasta karjalaista tai vaikka nyt siis raumalaista kulttuuria.
Ja lasten psykiatriaa tuntevat tietävät, että jo teini-iässä lapsen arvoihin ja maailmankuvaan vaikuttaa enemmän ystävät ja ikätoverit kuin koti. Mitä vanhemmaksi ihminen ikääntyy, sitä enemmän hän on ehtinyt poimia vaikutteita asuinympäristöstää , työyhteisöstään, mediasta, viihteestä, ystävistä jne.
Ja koska useimmat suomalaiset eivät asu sukunsa sijoilla, he ovat siten sosiaalistuneet johonkin aivan muuhun kuin sukunsa kulttuuriin.
En jaksa vängätä sun kanssa kun sulla ole tietoa asioista eikä ymmärrystäkään. Kumma että yleensä tulit tähän ketjuun, kun aihe on sinulle täysin tuntematon.
😂Eli sinulta loppuivat vasta-argumentit. Niin arvelinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.
Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???
En kyseenalaistanut heimoja, mutta niiden väitetyt erot on monilta osin Topeliuksen aikaisten mielikuvien tuotetta puhumattakaan nykyisestä ajasta, johon on vahvasti vaikuttanut kaupungistuminen ja eri puolilta olevien ihmisten sekoittuminen ja kulttuurin murros.
Kun lapsi varttuu pääkaupungissa, ja hänen suvustaan löytyy juuria vähän sieltä sun täältä, tämmöinen kangistunut heimoajattelu on niin kaukana kuin voi olla todellisesta elämästä.
Höpsis sun Topeliukselle. Tuo on yleinen väärinymmärrys.
Kyllähän meillä tutkijat ovat vuosisatojen ajan tutkineet murteita ja tapoja eri puolilla maata.
Ja miten esität ettei joku vaikkapa pohjalaisessa kulttuurissa kasvanut tuntisi omaa kulttuuriaan? Eikä näkisi eroja muihin?
Ajattelepa vaikka Tuntematonta sotilasta? Sen koko henkilögalleria perustuu juuri eri alueilta tulevien erilaisiin persooniin. Olisiko tuo teos ollut yhtään ymmärrettävä suomalaisille kautta vuosikymmenten, jos koko juttu olisi ollut soopaa? Lisäksi Linnahan nimenomaan perusti hahmot oikeisiin eläviin sotakavereihinsa.
Kerrotko vielä mihin heimoon kuuluu Helsingissä asuva lapsi, jonka isovanhemmat ja isoisovanhemmat on kotoisin eri puolilta maata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.
Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???
En kyseenalaistanut heimoja, mutta niiden väitetyt erot on monilta osin Topeliuksen aikaisten mielikuvien tuotetta puhumattakaan nykyisestä ajasta, johon on vahvasti vaikuttanut kaupungistuminen ja eri puolilta olevien ihmisten sekoittuminen ja kulttuurin murros.
Kun lapsi varttuu pääkaupungissa, ja hänen suvustaan löytyy juuria vähän sieltä sun täältä, tämmöinen kangistunut heimoajattelu on niin kaukana kuin voi olla todellisesta elämästä.
Höpsis sun Topeliukselle. Tuo on yleinen väärinymmärrys.
Kyllähän meillä tutkijat ovat vuosisatojen ajan tutkineet murteita ja tapoja eri puolilla maata.
Ja miten esität ettei joku vaikkapa pohjalaisessa kulttuurissa kasvanut tuntisi omaa kulttuuriaan? Eikä näkisi eroja muihin?
Ajattelepa vaikka Tuntematonta sotilasta? Sen koko henkilögalleria perustuu juuri eri alueilta tulevien erilaisiin persooniin. Olisiko tuo teos ollut yhtään ymmärrettävä suomalaisille kautta vuosikymmenten, jos koko juttu olisi ollut soopaa? Lisäksi Linnahan nimenomaan perusti hahmot oikeisiin eläviin sotakavereihinsa.
Kerrotko vielä mihin heimoon kuuluu Helsingissä asuva lapsi, jonka isovanhemmat ja isoisovanhemmat on kotoisin eri puolilta maata?
Hän kuuluu ainakin kahteen eri heimoon. Jos perimää on muualtakin, hän ei kuulu oikein mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.
Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???
Siksi, että se on hyvä stoori. Rakentaa me-henkeä. Me ollaan tällaisia, ne on tuollaisia... ihan samaa yleistämistä kuin nykyään on vaikkapa käsitykset ammattien edustajista tai eri kaupunkien asukkaista. Opettajat on tietynlaisia, insinöörit toisenlaisia ja toimittajille ei kannata kertoa mitään luottamuksellista...
Tottahan ihmisillä on taipumus samaistua juuriinsa ja sukuunsa. En minä sitä kiellä. Niitä ei vain enää ole samalla lailla nähtävissä, kun ihmiset asuvat elämänsä aikana monella alueella ja eri maissa, sosiaalistuvat hyvin erilaisiin ympäristöihin ja ovat myös suvuiltaan usein sekoitus monia eri "heimoja". Eivätkä ne oikeasti ole geeneiltä homogeenisia.
(Tuo jonka kommentista tämä ketju lähti liikkeelle, välillä joku on kommentoinut ohiksena tässä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.
Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???
En kyseenalaistanut heimoja, mutta niiden väitetyt erot on monilta osin Topeliuksen aikaisten mielikuvien tuotetta puhumattakaan nykyisestä ajasta, johon on vahvasti vaikuttanut kaupungistuminen ja eri puolilta olevien ihmisten sekoittuminen ja kulttuurin murros.
Kun lapsi varttuu pääkaupungissa, ja hänen suvustaan löytyy juuria vähän sieltä sun täältä, tämmöinen kangistunut heimoajattelu on niin kaukana kuin voi olla todellisesta elämästä.
Höpsis sun Topeliukselle. Tuo on yleinen väärinymmärrys.
Kyllähän meillä tutkijat ovat vuosisatojen ajan tutkineet murteita ja tapoja eri puolilla maata.
Ja miten esität ettei joku vaikkapa pohjalaisessa kulttuurissa kasvanut tuntisi omaa kulttuuriaan? Eikä näkisi eroja muihin?
Ajattelepa vaikka Tuntematonta sotilasta? Sen koko henkilögalleria perustuu juuri eri alueilta tulevien erilaisiin persooniin. Olisiko tuo teos ollut yhtään ymmärrettävä suomalaisille kautta vuosikymmenten, jos koko juttu olisi ollut soopaa? Lisäksi Linnahan nimenomaan perusti hahmot oikeisiin eläviin sotakavereihinsa.
Kerrotko vielä mihin heimoon kuuluu Helsingissä asuva lapsi, jonka isovanhemmat ja isoisovanhemmat on kotoisin eri puolilta maata?
Hän kuuluu moneen eri heimoon. Tuohan on pelkkä tosiasia. Mitä tuota muuksi edes vääntämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Kerrotko vielä, miten se karjalaisuus välittyy lapseen, jonka kotona ei puhuta Karjalan murretta ja vain osa esivanhemmista edes on Karjalasta kotoisin eikä lapsi itsekään asu Karjalassa?
Kyllähän kasvatustavat, ruokatavat, juhlaperinteet, tapa kommunikoida, ajatusmallit, sukuhistoria, jne... eroavat suuresti eri kansojen välillä ja myös maan sisällä eri alueiden välillä.
Vaikka lapsi asuisi pk-seudulla niin kyllä tavat tulevat tutuksi vanhempien kautta ja vanhempien sukujen kautta.
Ajattele asiaa niin että suomalainen aviopari kasvattaa lasta Malesiassa. Väitätkö todella että lapsesta tulee täysin malesialainen kulttuuriltaan ja kieleltään, että vanhempien kotona käyttämää suomea lapsi ei opi saati että oppisi tapoja vanhemmiltaan eikä sukulaisiltaan?
Ei se noin mene. Ota selville mitä kulttuuri tarkoittaa antropologisessa merkityksessä.
Haloo, nyt puhutaan suomalsisista eikä mistään eri maiden välisistä liitoista. Meillä ei ollut mitään erilaisia heimotapoja, vaikka kaikki neljä isovanhempaa on kotoisin eri maakunnasta. Jotain tolkkua nyt näihin heimoeroja korostavien puheisiin.
Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???
Siksi, että se on hyvä stoori. Rakentaa me-henkeä. Me ollaan tällaisia, ne on tuollaisia... ihan samaa yleistämistä kuin nykyään on vaikkapa käsitykset ammattien edustajista tai eri kaupunkien asukkaista. Opettajat on tietynlaisia, insinöörit toisenlaisia ja toimittajille ei kannata kertoa mitään luottamuksellista...
Tottahan ihmisillä on taipumus samaistua juuriinsa ja sukuunsa. En minä sitä kiellä. Niitä ei vain enää ole samalla lailla nähtävissä, kun ihmiset asuvat elämänsä aikana monella alueella ja eri maissa, sosiaalistuvat hyvin erilaisiin ympäristöihin ja ovat myös suvuiltaan usein sekoitus monia eri "heimoja". Eivätkä ne oikeasti ole geeneiltä homogeenisia.
(Tuo jonka kommentista tämä ketju lähti liikkeelle, välillä joku on kommentoinut ohiksena tässä)
Esim. tästä kommentista huomaa että moni ei ehkä tajua mitä todellinen juurettomuus tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole, jos ei itse ole siellä asunutkaan.
Minun vanhempani ovat Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. En ole koskaan asunut siellä, ja viimeiset 30 vuotta olen asunut Helsingissä. Olen siis helsinkiläinen, mutta sukuni on Pohjanmaalta. Noin sen ilmaisen, jos joku kysyy.
Heimoajattelu on hoopoa, todellisuudessa kenelläkään ei ole lupsakkaa puheliaisuutta geeneissä, korkeintaan kotoa opittuja tapoja voi olla. Ja nekin aikuisella vaikuttavat aika vähän, paljon enemmän vaikuttaa asuinympäristön tavat ja kulttuuri.
Jatkan...
Koko ketjusta käy hyvin ilmi, että tässä väännetään iäisyysaiheesta eli siitä, onko geenien merkitys suurempi vai pienempi kuin ympäristön.
Eli vaikuttaako meihin enemmän se, keitä vanhempamme ja sukumme on (geenit) vai se, missä asumme ja millaiseen kulttuuriin olemme sopeutuneet (ympäristö).
Kannattaa kumminkin tajuta se, että toisin kuin esim. persut mielellään väittävät, mitään yhtenäistä heimoittain eroavaa geenistöä EI OLE, eikä ole koskaan ollutkaan.
Ihan kuten muutkin kansat, suomalaiset ovat geneettisesti sekoitus monta alkuperää. Ok, monessa kansassa tuota on vielä enemmän kuin Suomessa, mutta myös siis täällä.
On idästä tullutta perimää, saamelaisten perimää, lännestä ja etelästä tullutta dna:ta. Täältä on aina lähdetty ja tänne on aina tultu.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisten-alkupera-selvisi-vihdo…
Modernilla ajalla tuo muuttaminen opiskelun ja työn perässä on vain kiihtynyt, aniharva asuu enää sukunsa ikiaikaisilla sijoilla, ja hänelläkin on suvussa muualta tulleita.
Tutkikaa vaikka ihan vaan parin sadan vuoden ajalta sukupuutanne. Minullakin, siis pohjalaisen suvun vesalla löytyy äidin isän suvusta Belgiasta 1700-luvulla Suomeen harhautuneita.
Se, keitä nostanme menneisyydestämme esille ja keihin identifioidumme on aina valinta. Joku haluaa kokea sen venäläisen isoisän isoisän sukujuurekseen, vaikka hänellä on seitsemän muuta, suomalaistakin isoisää.
Mutta ei se objektiivisesti katsoen ole hänen geenistössään olennainen tekijä, eikä varmasti ympäristö/kulttuuritekijäkään enää noin monen sukupolven jälkeen.
Siksi itse kallistun ajattelemaan, että varsinkin aikuisella se ympäristö on jo olennaisempi viitekehys.
Olet väärässä. Nykyaikainen DNA-tutkimushan on nimenomaan osoittanut Suomen läntisen ja itäisen väestön välisen eron.
Kulttuurit ovat hyvin pitkän aikavälin prosesseja, joten vaikka pinnallisesti muutoksia tapahtuukin, kyllä niitä piirteitä säilyy hyvinkin kauan.
Lisäksi unohdat sen, että lapsi kasvaa ensimmäiset vuotensa kotona ja oppi äidinkielen siellä. Siksi kodin kulttuuri on alussa se tärkein sosiaalistumisen tekijä.
Älä nyt puhu soopaa
Totta kai väestötasolla voi nähdä todennäköisyyksiä. Mutta se ei sulje pois sitä, että kaikki karjalaiset tai vaikka nyt raumalaiset eivät ole geneettisesti oman heimonsa laisia. Voi hyvin illa, että raumalla ikänsä asuneella ja sukunsakin raumalaiseksi olettavalla onkin geeneissä enemmän yhdenmukaisuutta etiopialaisen maajussin kuin toisen raumalaisen kanssa. Ihmisellä on tuhansia geenejä ja kunkin geneettinen perimä on uniikki, identtiset kaksoset poislukien. Siksi ei voi myöskään puhua rod uista.
Koska monissa perheissä vanhemmat ovat eri puolilta maata, senkään takia lapsi ei opi puhdasta karjalaista tai vaikka nyt siis raumalaista kulttuuria.
Ja lasten psykiatriaa tuntevat tietävät, että jo teini-iässä lapsen arvoihin ja maailmankuvaan vaikuttaa enemmän ystävät ja ikätoverit kuin koti. Mitä vanhemmaksi ihminen ikääntyy, sitä enemmän hän on ehtinyt poimia vaikutteita asuinympäristöstää , työyhteisöstään, mediasta, viihteestä, ystävistä jne.
Ja koska useimmat suomalaiset eivät asu sukunsa sijoilla, he ovat siten sosiaalistuneet johonkin aivan muuhun kuin sukunsa kulttuuriin.
Voi olla etteivät identtiset kaksosetkaan ole geeneiltään identtisiä. Näin muistan lukeneeni.
Olen 85 % Kannaksen Karjalasta. 25 % Lounais-Suomesta. Vanhempani ja minä olemme syntyneet Turussa.
Koen olevani sekä karjalainen että turkulainen.
Karjalaiset ovat ihanan välittömiä. Heidän kanssaan voi olla heti rennosti. Toisin kuin esim. hiljaisen ja jäyhän pohjalaista juurta olevan ihmisen kanssa. Koko ajan on kiusallinen ja varautunut olo. Koko ajan joutuu miettimään tarkkaan mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei. Ihmiset ovat erilaisia jopa saman kansan sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo vanhat heimot oli niin sisäsiittoisia että kyllä se karjalaisuus, savolaisuus jne. näkyy geeniperimässä useamman polven ajan.
Mun lapsellakin on itäsuomalaisille tyypillinen silmien muoto vaikka karjalaista vain 25 %.Millainen on itäsuomalaisille tyypillinen silmien muoto? Esimerkkejä?
Haritus a la Paavo V.
Paavo kuulunee länteen ja Sursillin mahtisukuun, muuten. Se on lähtöisin Ruotsista. Sursillin suvusta ovat monet suurmiehet kotoisin. Taas yksi väärä käsitys.
Jos kerran heimojen välillä ei ole mitään eroja... miksi niitä on sitten pidetty kautta satojen vuosien tähän päivään asti eri heimoina???