Silloin ymmärsin olevani ruma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Baarissa juttelin miehen kanssa joka mietti että haluaisi lähestyä yhtä hoikkaa pitkätukkaista blondia mutta "ei ole mahiksia". Minä taas olisin sitten kelvannut matkaan...

Eihän tuo välttämättä tarkoita että olisit ruma, vaan että se toinen oli huomattavasti keskivertoa kauniimpi ainakin jollain mittarilla. Sinun ulkonäöstä ei tuosta voi päätellä oikein mitään, vaan se voi olla kaikkea viehättävän ja epäviehättävän väliltä.

Ruma on täysin eri asia kuin ei-superkaunis!

Jaa-a, toinen mies (minua 20 v vanhempi) taas sanoi että et sinäkään ilman meikkiä mikään kaunotar ole (olin ilman meikkiä siis).

Setämiehen jorinoilla ei ole merkitystä. Ei heikkonäköinen ukko edes nähnyt sinua tihrusilmillään. 

Sinussa ei ole mitään vikaa. :)

Kylläpä on surullista. Uskoo ken haluaa.

Tätä ketjua kannattaa lukea.

Täällä on totta ja täällä on tarua.

Ja hyvin paljon surullisen kuuluisaa itsesääliä.

Se itsesääli on minusta kaikkein surullisinta tässä suomalaisten - maailman onnellisimman kansan vaatimattomuudessa.

Kai se on köyhän rikkautta, etsiä ja löytää paskaa vaikka kultakaivoksesta.

Minä luulen, että olen täysin mitäänsanomattoman näköinen.  En herätä mitään tunteita/kommentteja/ajatuksia kenessäkään. Kukaan ei ole koskaan suoraan kutsunut rumaksi, muttei ole kutsunut miksikään muuksikaan tai huomannut olemassaoloani.  

Esimerkiksi lukiossa eräs poika päätyi parikseni ja kysyi "Kukas sinä olet? Olet varmaan uusi täällä?" Oltiin oltu samalla luokalla 2 vuotta.  Ei mikään kovin iso juttu, mutta itse kyllä tiesin kaikki luokallani olevat ja olin myös esittäytynyt tyypille aiemminkin. En varmaan ollut tehnyt suurta vaikutusta. 

Itse olen kyllä aika tyytyväinen ulkonäkööni, enkä haluaisi muuttaa sitä, joten toisaalta ihan sama. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä juttuja. Itsesäälin kasvatusta ja nostatusta. Onneks olkoon! Sinä olette onnistuneet!

Jonkun keskenkasvuisen hölmöjä höpinöitä otatte / otamme tosissaan ja totuutena. Ennemmin käytöstapoja peräänkuulutan niille hölmöilijöille..

Mikä on kaunis? Leikataan paperinukkeja. Siinähän se optimi.

Me ollaan kaikki IHMISIÄ. Mitä on kauneus? Se on monikäsitteinen asia. Antakaa itsenne olla kauniita. Sallikaa se itse itsellenne.

Aapee ja me kaikki muut: Sallimisesta se on kiinni. Sallitko itsesi olla ruma vai sallitko itsesi olla kaunis?

Ole sellainen kuin olet. Olet kaunis sinuna.

Mä ainaki just nyt päätän olla KAUNIS ja oma itteni.

Ymmärrän pointin, mutta minusta olisi kiva kun ei tarvitsisi olla kaunis vaan tämä omakin ulkonäkö riittäisi vaikka siihen että saisi parisuhteen. Ja ettei maailma palkitsisi kaunista ulkonäköä paremmalla kohtelulla ja helpommalla elämällä ja päinvastoin. Miksi se kauneus on ylipäänsä niin tärkeää?

Anteeksi, mutta et ymmärrä sitä kauneutta, jonka minä näen. Se on paljon enemmän kuin se pinta. Se on esimerkiksi sinun kysymyksesi kauneudesta. Mene johonkin keskustelupiirin.

Kaikennäköisiä on mahdollisuus parisuhteeseen, kunhan ITSE antaa siihen luvan. Sallii ihan itse. Antaa jonkun löytää itsensä. Uskaltaa olka silleen auki. Joku löytää sut, kun sä annat siihen mahdollisuuden.

Useimmiten ihminen on itse se suurin este parisuhteen muodostumatyomuudelle. Ihan just niin iso este kuin tuo aloitusteksti tässä ketjusss on.

Ihan hirmu suuri este.

Voi olla se salliva, kun antaa itselleen mahdollisuuden olla ja onnistua. Saa olla kaunis oma itsensä. Kun ihminen on aito oma, niin hän on kaunis.

Voi luoja mitä paskaa. Olen mielestäni ihan nätti nainen ja viimeiset 20v "ollut avoin" ja "antanut jonkun löytää". Olen ikisinkku. Kukaan mies ei ole ollut kiinnostunut. En edelleenkään ole sulkeutunut enkä katkera vaan positiivinen ja hauska tyyppi. Sillä ei ole mitään merkitystä jos joku ei ihastu ulkomuotoon ensin! Olen siis totaalisen yksin, edes treffeille en ole päässyt. Kaikki eivät todellakaan löydä puolisoa vaikka miten uskoisivat johonkin sisäiseen kauneuteen.

Tinderistä ja muista nettideiteistä et ole saanut treffejä? Vaikea uskoa.

Kylä, kokeilin Tinderiä. Ei, en päässyt treffeille. Kukaan ei halunnut tavata, alle 10% edes vastasi viesteihini mitään.

Sehön se paras paikka rumalle ja keille vaan on pariutumiseen. Tinder! Eiks paikka oo jo vitsi?

Vierailija kirjoitti:

Isä antoi minun ymmärtää olevan lihava ja ruma. Kuvista olen kuitenkin myöhemmin huomannut olleeni hoikka ja ihan mukavannäköinen lapsi, tosin pitkä ikäisekseni.

Pahinta oli se, kun 17-vuotiaana sain häneltä ja äitipuolelta naivistisen kortin, jossa oli oikein lihava nainen ja teksti: ”17- vuotiaana nainen on kauneimmillaan”. Mittani olivat silloin 168/55, isä itse oli huomattavan ylipainoinen.

Kuvottavaa käytöstä omaa lasta kohtaan. Olen pahoillani.

Palaan kohtaan, jossa totesin, etteivät hyvännäköiset miehet herjaa naisia. 

👍🏻 Eipä tässä muuta ku, tsemppiä elämässä.

Minäkin voisin yhtyä tähän, mutta enpäs yhdykään. Ja sekös joitakin harmittaa.

Halata tekisi mieli kirjoitti:

Tekin olette kauniita kirjoitti:

Mun tekisi mieli hakata teitä kaikkia joita on arvosteltu ja haukuttu ulkonäön vuoksi.

Helppo toki sanoa, mutta älkää välittäkö.

Uskon, että olette sitäkin kauniimpia sydämeltänne. Lisäksi, kauneus on katsojan silmissä❤😊

No voi hyvänen aika. Tarkoitin tietenkin sanoa "HALATA" 🙈🙈🙈

😂😂😂 Hakkaa pois vaan

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että olen täysin mitäänsanomattoman näköinen.  En herätä mitään tunteita/kommentteja/ajatuksia kenessäkään. Kukaan ei ole koskaan suoraan kutsunut rumaksi, muttei ole kutsunut miksikään muuksikaan tai huomannut olemassaoloani.  

Esimerkiksi lukiossa eräs poika päätyi parikseni ja kysyi "Kukas sinä olet? Olet varmaan uusi täällä?" Oltiin oltu samalla luokalla 2 vuotta.  Ei mikään kovin iso juttu, mutta itse kyllä tiesin kaikki luokallani olevat ja olin myös esittäytynyt tyypille aiemminkin. En varmaan ollut tehnyt suurta vaikutusta. 

Itse olen kyllä aika tyytyväinen ulkonäkööni, enkä haluaisi muuttaa sitä, joten toisaalta ihan sama. 

Tuli kertomuksestasi mieleen, että mulla kerran kävi niin että aloitin yhden aikuisten uintitekniikkakurssin. Muistan kun ensimmäisenä kurssipäivänä katsoin kaikki naiset nopeasti läpi ja totesin että kukaan naisista ei ole viehättävä.

Sitten vähän myöhemmin tuli tinderissä match jonkun naisen kanssa ja hän laittoi ekana viestiä että me ollaan samalla uintikurssilla. Itse en tunnistanut häntä ollenkaan, mutta jostain syystä kaikista tinderin mieskäyttäjistä hän tunnisti heti minut, kummallista. Valehtelin sitten, että joo niin ollaankin. Seuraavalla kerralla kurssilla hän moikkasi mua ja sain ahaa elämyksen että onhan hän tosiaan siellä.

Jos hän olisi näyttänyt viehättävältä niin tuo olisi ollut täydellinen tilaisuus tutustua toiseen ihmiseen, mutta tiedän kyllä että jos hän olisi viehättävä niin sitten hän ei olisi edes tykännyt musta tinderissä jne.

Lähes kaikki ulkonäköongelmat poistuu laihduttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Jep jep. Vaikka suomalaisilla naisilla on itsetunto pohjamudissa niin ei kuitenkaan kelpaa kunnollinen perushyvännäköinen mies.

Heteromiehenä uskot olevasi perushyvännäköinen, kuten valtaosa teistä uskoo. Totuus voi olla toisenlainen.

Kauniitakin naisia moititaan.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki ulkonäköongelmat poistuu laihduttamalla.

No ei ehkä kaikki mutta naiset saavat aivan tajuttoman ison tason nousun vain sillä että jättävät jonkin asian tekemättä eli syömisen. Tinderissäkin näkee paljon naisia jotka olisivat potentiaalisia jos söisivät vähemmän.

Miehet eivät saa lähellekään vastaavaa tason nousua edes vaikka treenaisivat itselleen atleettisen lihaksikkaan timmin kropan mikä vaatii paljon enemmän työtä mitä vain syömisen vähentäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kyllä surullinen heijastus suomalaisten naisten todella huonosta itsensä kohtelusta.

Miten sieltä noustaan?

Miettikää sitä.

Ei sille mahda mitään, jos on saanut paskamaista kohtelua. Moni on. Surullisen moni meistä kaikista.

Nykyhetkeen kuitenkin voi vaikuttaa. Nyt on nyt. Nyt voi aloittaa itsensä hyvän kohtelun. Jostain se on aloitettava, jos haluaa olla kaunis tai tuntea itsensä kauniiksi.

Se lähin mihin voi itse vaikuttaa... on se ihan oma itse.

Ei omaa tulevaisuutta pidä kahlita jollakin kaunis-ruma asettelulla. Ihan kaistapäistä se on, kun ei elämä on noin mustavalkoinen.

Ylös sieltä kurasta. Niin ne kukatkin nousee, kun ne saa ravintoa ja valoa.

Antakaa itsellenne hyvää ja mahdollista ja kaunista. Kohdelkaa itse itseänne hyvin.

... tiedän olevan, hyvää ja kaunista, enemmän kuin unelma onnesta.... niinhän sitä lauletaan viisaita ❤️

Lopetas nyt jo. Voit mennä näitten self help -aivopierujesi kanssa johonkin toiseen ketjuun. Me puhumme täällä meidän elämiemme realiteeteista.

Äh. Moni näistä kirjoittajista on ihan joukkohysteriaan taipuvaisia. Tutustukaa.

Tai älkää tutustuko. Pitäkää kiinni juuri niistä omista rumista uskomuksista. Se on niin kivan turvallista.

Jos jotain haluaa oikeasti, niin pitää vaan uskaltaa ottaa riski ja vaikka luulla itseään kauniiksi. Se meinaan näkyy ulospäin.

Sori, mutta niin se vaan on.

Möyri sinä siellä missä möyrit. Lykkyä siihen. Onnea valitsemallasi tiellä!

Onneksi olkoon itseäsi tyydyttävästä asennevalinnasta. ❤️👍🏻

Minä en ottanut mitään riskiä, vaan oikeasti pidin ulkonäöstäni. Ei se totuus ollutkaan ihan sitä mihin oma silmä oli tottunut, ja juuri ulkonäön vuoksi minua on kiusattu 12 vuotta ja sen lisäksi minua on arvosteltu koko ikäni äitini toimesta, riippumatta siitä olenko ali- vai ylipainoinen. Mutta jatka sä vaan muiden kehoittamista koskea sähköpaimeneen, ihanan avoimesti, eihän se sinuun satu jos kerta toisensa jälkeen saa sähköiskun. Saa olla aika hidasälyinen ihminen, jos ei ymmärrä että siitä tulee osumaa.

Sun äitihän siinä se sairas on. Etkö sitä näe? Syöttää sulle paskaa ja sä uskot, koska se on äiti. Niin se vaan on.

Ikävää.

Millä perusteella nimeät tuon paskaksi, näkemättä minua? Ja en ole myöskään ollut äitini kanssa koulunpenkillä samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki ulkonäköongelmat poistuu laihduttamalla.

Totta, minäkin (168/40) olisin laihduttanut vielä parikymmentäkiloa niin en olisi täällä keskustelemassa aiheesta. Ongelmani on ihan rakenteellinen.

Mulle tehtiin heti ekaluokalla selväksi asia. Muistan kuinka näin koulukaverini leikkimässä hippaa pihalla ja menin sinne muiden tyttöjen sekaan. Yksi pojista tuli sanomaan: "älä sä tuu tänne kun olet ruma."

Sitten vaan menin kivelle istumaan ja katsoin kuinka muut leikki. Ja sitä samaa sivusta seuraamista se on ollut kaikki nämä vuosikymmenet.

Hassua, koska omasta mielestäni olin ihan tavallisen näköinen, söpökin. Mutta kun aina vain haukuttiin niin pakko se oli alkaa uskoa.

Lapset ja teinit ovat sikäli pinnallisempia, että he saattavat haukkua rumaksi jonkun todella typerän asian takia, kuten jos ei vaikka seuraa muotia tai tee/sano asioita kuten kaikki muut.

Luulen että kohdallani olikin enemmän kyse siitä, olin nimittäin aina aika omapäinen, pikkuvanha ja muodista piittaamaton.

Aikuisena kun sellaisilla asioilla ei enää ollut niin paljon väliä, sain jopa ihailua siitä outoudestani ja eräs varattu mies työpaikalla hullaantui minuun ihan pakkomielteisesti. Sanoi ettei tiennyt mun kaltaista naista voivan olla olemassakaan ja haluavansa minut.

Oli vaikeaa olla tarttumatta tilaisuuteen koska oli niin imarteleva tunne, että kerrankin joku mies tykkäsi minusta oikeasti, juuri sellaisena kuin olen. Ja oli ilmeisesti pahastikin kusessa minuun koska jatkoi vuosia yrittämistä, vaikka torjuin hänet aina, koska en voisi olla kodinrikkoja. Muuten kyllä tykkäsin hänestä itsekin ja oli todella komea, siis ihan liian komea mulle varmasti. Hän onneksi vaihtoi työpaikkaa niin emme enää nähneet töissä.

Sitten sairastuin masennukseen. Sen kanssa olen painiskellut viimeiset 15 vuotta. Olin kai ollut liian vahva liian pitkään. Jaksamiseni loppui.

Masentuneena minusta ei enää kukaan uusi mies kiinnostunut, mikä onkin ihan ymmärrettävää. Jos en aiemmin ollut oikeasti ruma niin masentuneena viimeistään muutuin sellaiseksi, lihosin valtavasti enkä jaksanut enää huolehtia itsestäni.

Että näin se elämä sitten on mennyt. Nyt on nuoruus mennyt yksin ja eiköhän se vanhuuskin mene kun on niin tottunut elämään.

Halata tekisi mieli kirjoitti:

Tekin olette kauniita kirjoitti:

Mun tekisi mieli hakata teitä kaikkia joita on arvosteltu ja haukuttu ulkonäön vuoksi.

Helppo toki sanoa, mutta älkää välittäkö.

Uskon, että olette sitäkin kauniimpia sydämeltänne. Lisäksi, kauneus on katsojan silmissä❤😊

No voi hyvänen aika. Tarkoitin tietenkin sanoa "HALATA" 🙈🙈🙈

Sainpa hyvät naurut :D:D Haluat hakata haukuttua ja perään sydän hymiöt. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on surullista. Uskoo ken haluaa.

Tätä ketjua kannattaa lukea.

Täällä on totta ja täällä on tarua.

Ja hyvin paljon surullisen kuuluisaa itsesääliä.

Se itsesääli on minusta kaikkein surullisinta tässä suomalaisten - maailman onnellisimman kansan vaatimattomuudessa.

Kai se on köyhän rikkautta, etsiä ja löytää paskaa vaikka kultakaivoksesta.

Miksi pidät tuota itsesäälinä? Onko sekin sinusta itsesääliä, jos sanoo ettei pärjää lukiossa koska ei ole pänttääjätyyppiä? Tai että toteaa ettei ole tsäänssejä Beckhamiin? Tai että ei ole taiteellisesti lahjakas? Kyllä se on sinun ennakkoluuloisuutesi joka tässä mättää, ei se paskakaan muutu kullaksi siellä kaivoksessa vaikka olisi maailman itseriittoisin hakkuumies.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että olen täysin mitäänsanomattoman näköinen.  En herätä mitään tunteita/kommentteja/ajatuksia kenessäkään. Kukaan ei ole koskaan suoraan kutsunut rumaksi, muttei ole kutsunut miksikään muuksikaan tai huomannut olemassaoloani.  

Esimerkiksi lukiossa eräs poika päätyi parikseni ja kysyi "Kukas sinä olet? Olet varmaan uusi täällä?" Oltiin oltu samalla luokalla 2 vuotta.  Ei mikään kovin iso juttu, mutta itse kyllä tiesin kaikki luokallani olevat ja olin myös esittäytynyt tyypille aiemminkin. En varmaan ollut tehnyt suurta vaikutusta. 

Itse olen kyllä aika tyytyväinen ulkonäkööni, enkä haluaisi muuttaa sitä, joten toisaalta ihan sama. 

Heh, tuohan on sama juttu kun menee johonkin isompaan työpaikkaan töihin. Jos sinne tulee joku tuunattu mimmi, firman kaikki miehet takuulla tietää ja muistaa hänen nimensä heti. Mutta mun nimi unohtuu monelta yhä, vaikka olen ollut jo lähes 10 vuotta talossa. Moni mies ei myöskään tervehdi minua, mutta sitä naista kyllä ja hänen kanssaan jäädään myös juttelemaan.

Toisaalta tässä näkymättömänä elämisessä on paljon hyviäkin puolia. Olen ikäänkuin sellainen sivusta tarkkailija, vähän kuin joku luontokuvaaja joka observoi eläinten käyttäytymistä.

Jotenkin tykkään tästä. Periaatteessa voisin tehdä jotain jäynää eikä kukaan osaisi edes epäillä mua, koska eihän mua edes ole olemassa. Tai jos joku muistaakin mun olemassaolon, ei kukaan osaisi epäillä tällaista mitäänsanomatonta nyhveröä mistään ilkikurisesta.

Pöljät arvostelee toisten ulkonäköä. Yksinkertaisten käytöstä. Itse nauraisin semmoselle hölmöläiselle. Se on tyhmän ihmisen keino kohentaa omaa oloaan arvostelemalla toisten ulkonäköä. Se kun haukkuu toisten ulkonäköä on sama asia kuin oman ulkonäkönsä kehuminen.

Olin ehkä 4-5-vuotias kun setäni nimitti minua aina ”rumaksi tytöksi”, serkkuani kutsuttiin prinsessaksi. Alle kouluikäisenä minua myös luultiin pari kertaa pojaksi.

Sen sijaan aikuisena olen saanut vain kehuja ulkonäöstäni, mikä on häkeltänyt koska opin lapsena olevani ruma.