Lue keskustelun säännöt.
Silloin ymmärsin olevani ruma
16.08.2020 |
Laitetaan siis omia kokemuksia tähän ketjuun.
Oma tarina:
Pelasin blackjackia laivalla, ja pöytään tuli pari miestä (25-30v). Alkuun ihan mukavia tyyppejä, joiden kanssa juttelimme siinä pelin lomassa. Sitten toinen niistä sanoi kaverilleen, että tämä näyttää aivan minulta ja pohdiskeli (ivallisesti) ääneen, että olemmekohan veljiä. Kaveri loukkaantui siitä ja huomautti, että emme näytä samalta ollenkaan ja mainitsi muutaman ulkonäkövirheeni, kun taas se vittuillut tyyppi hihitteli omalle jutulleen ja töni kaverinsa olkapäätä. Tiesin kyllä jo ennen tuota olevani ruma, mutta en niin ruma, että joku aikuinen mies loukkaantuisi verisesti, jos hänen vitsailtaisiin olevan veljeni. Varsinkaan kun olin laivalla, joten huoliteltu ja ok-pukeutunut. Jakajan ilme oli vaivaantunut, joten hän taisi kokea myötätuntoa minua kohtaan.
Kommentit (394)
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn "päätät vaan olla kaunis". Ihminen voi muuttaa erämajaan ja olla siellä itselleen kaunis ihan miten haluaa, mutta normaalissa tapauksessa olemme riippuvaisia muista ihmisistä, ja heillä on mielipiteensä. He voivat olla kauneudestasi aivan muuta mieltä kuin sinä, he voivat ilmaista sen sinulle epäsuorasti tai suoraan, ja he voivat tehdä sinuun liittyviä ratkaisuja mielipiteensä perusteella. Se, että sä hymyilet aamulla sun peilikuvalle, on loppujen lopuksi vaan kiva sulle, ja muille yks hailee.
Lisäksi se, että kerron tässä jonkun ikävän kokemukseni, ei kerro mitään itsetunnostani kokonaisuutena tai elämänlaadustani muilla osa-alueilla. Luuletko oikeasti, että olemme vain kierineet itsesäälissä koko elämämme... Kiva kun nyt annoit vinkkiä, että voimme myös kehittää itseämme sisäisesti.
Jep, ajatella, me rumat voimme keskittyä sisäiseen kauneuteen ja hehkuun. Mikä mullistava ajatus jota kukaan ei ole meille tuputtanut samalla kun kauniita kavereitamme revitään treffeille joka suunnasta! XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas kumma ruma-hehkutusketju. Olen mäkin kokenut itseni ei-kauniiksi baarissa, missä on ihan eri kauneusihanteet... Ja baletissa ja missä millloinkin. Mä rupesin liikkumaan sellaisissa paikoissa, joissa oli mun kaltaisia ihmisiä.
Sieltä sen ukonkin sitten löysin. Tai se löysi mut, kun olin luontevimmillanI siellä omalla maaperällä.
Ehkä voisi valita sitä mitä kuuntelee ja valita mitä itselleen ottaa uskoakseen?
Niin, eli löysit jonkun joka hyväksyi sinut sellaisena kuin olet. Ja ilmeisesti olet saanut myös hyviä kommentteja kun voit valita että kuuntelet vain niitä?
Osa meistä ei ole koskaan kuullut yhtäkään positiivista sanaa ulkonäöstämme tai muutenkaan. Mitä silloin valitsemme kuunnella? Kyllä minä esim. pukeudun kauniisti ja hymyilen itselleni peiliin ja kehun itseäni kun siihen on aihetta. Olenko silti saanut yhtään kivaa sanaa muilta ihmisiltä? En. Olenko löytänyt sitä ukkoa tavallisten ihmisten joukosta? En.
Jos nyt itse uskoisi olevansa vaikka maailman paras näyttelijä (melko subjektiivinen asia sekin) mutta ei pääse yhteenkään teatterikouluun eikä kukaan koskaan palkkaa näyttelijäksi mihinkään, niin auttaako silloin uskoa olevansa maailman paras tai edes hyvä näyttelijä?
Poikaystävä petti ja ilmoitti haluavan erota koska "on nähnyt kauniimpiakin tyttöjä". Petri myöhemmin uudelleen ja itkiessäni hän vain valitti sitä kuinka minulla ryppyjä kasvoissa. Jatkettiin tuosta vielä on-offina. Itsetuntoni mureni tämän narsistin pauloissa
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt itse uskoisi olevansa vaikka maailman paras näyttelijä (melko subjektiivinen asia sekin) mutta ei pääse yhteenkään teatterikouluun eikä kukaan koskaan palkkaa näyttelijäksi mihinkään, niin auttaako silloin uskoa olevansa maailman paras tai edes hyvä näyttelijä?
Eli minusta sama juttu tämän oman ulkonäön kanssa, jos kukaan muu eli kukaan mies ei näytä pitävän minua riittävän nättinä parisuhteeseen niin ei minulla ole sitä parisuhdetta, vaikka kuinka kehuisin omaa peilikuvaani. Tai vaikka riittävän kiinnostavana tai mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kyllä surullinen heijastus suomalaisten naisten todella huonosta itsensä kohtelusta.
Miten sieltä noustaan?
Miettikää sitä.
Ei sille mahda mitään, jos on saanut paskamaista kohtelua. Moni on. Surullisen moni meistä kaikista.
Nykyhetkeen kuitenkin voi vaikuttaa. Nyt on nyt. Nyt voi aloittaa itsensä hyvän kohtelun. Jostain se on aloitettava, jos haluaa olla kaunis tai tuntea itsensä kauniiksi.
Se lähin mihin voi itse vaikuttaa... on se ihan oma itse.Ei omaa tulevaisuutta pidä kahlita jollakin kaunis-ruma asettelulla. Ihan kaistapäistä se on, kun ei elämä on noin mustavalkoinen.
Ylös sieltä kurasta. Niin ne kukatkin nousee, kun ne saa ravintoa ja valoa.
Antakaa itsellenne hyvää ja mahdollista ja kaunista. Kohdelkaa itse itseänne hyvin.
... tiedän olevan, hyvää ja kaunista, enemmän kuin unelma onnesta.... niinhän sitä lauletaan viisaita ❤️Lopetas nyt jo. Voit mennä näitten self help -aivopierujesi kanssa johonkin toiseen ketjuun. Me puhumme täällä meidän elämiemme realiteeteista.
Äh. Moni näistä kirjoittajista on ihan joukkohysteriaan taipuvaisia. Tutustukaa.
Tai älkää tutustuko. Pitäkää kiinni juuri niistä omista rumista uskomuksista. Se on niin kivan turvallista.Jos jotain haluaa oikeasti, niin pitää vaan uskaltaa ottaa riski ja vaikka luulla itseään kauniiksi. Se meinaan näkyy ulospäin.
Sori, mutta niin se vaan on.Möyri sinä siellä missä möyrit. Lykkyä siihen. Onnea valitsemallasi tiellä!
Onneksi olkoon itseäsi tyydyttävästä asennevalinnasta. ❤️👍🏻
Minä en ottanut mitään riskiä, vaan oikeasti pidin ulkonäöstäni. Ei se totuus ollutkaan ihan sitä mihin oma silmä oli tottunut, ja juuri ulkonäön vuoksi minua on kiusattu 12 vuotta ja sen lisäksi minua on arvosteltu koko ikäni äitini toimesta, riippumatta siitä olenko ali- vai ylipainoinen. Mutta jatka sä vaan muiden kehoittamista koskea sähköpaimeneen, ihanan avoimesti, eihän se sinuun satu jos kerta toisensa jälkeen saa sähköiskun. Saa olla aika hidasälyinen ihminen, jos ei ymmärrä että siitä tulee osumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt itse uskoisi olevansa vaikka maailman paras näyttelijä (melko subjektiivinen asia sekin) mutta ei pääse yhteenkään teatterikouluun eikä kukaan koskaan palkkaa näyttelijäksi mihinkään, niin auttaako silloin uskoa olevansa maailman paras tai edes hyvä näyttelijä?
Eli minusta sama juttu tämän oman ulkonäön kanssa, jos kukaan muu eli kukaan mies ei näytä pitävän minua riittävän nättinä parisuhteeseen niin ei minulla ole sitä parisuhdetta, vaikka kuinka kehuisin omaa peilikuvaani. Tai vaikka riittävän kiinnostavana tai mitä vaan.
Juuri näin! Ja tässä ei tuo sydämen avoimuus tms auta pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kuuntelee muitten naisten juttuja niin kuulostaa ihan uskomattomalta esim kuulemani kommentit ihan 40 v naisilta "mä päätin jo nuorena että otan rikkaan miehen ja tää mun nykyinen käyttikin mua ensitreffeillä kalliissa paikassa x, petin miestä ja sit tehtiin lapsia" tai "mä vaihdoin ex miehen nykyseen syystä x" jne siis Herranen aika miten itsestäänselvyys tämä miehen saaminen toisille on.
Jos uskotte, että rumasta kauniiksi muututaan vain "heittäytymällä elämään" ja "uskomalla kauneuteensa" niin ette ole ikinä nähneet oikeasti rumaa ihmistä, vaan korkeintaan joko elämäntavoilla (esim. päihteet, EI itsetunto) ulkonäkönsä rappeuttaneita, onnettomuudessa epämuodostuneita, ulkonäöstään huolta pitämättömiä ja persoonallisen näköisiä.
Itse olen tavannut luonnostaan hyvin ruman ihmisen ja mikään itsensä tunteminen, tai kauneuteensa uskominen ei olisi tehnyt hänestä yhtään vähemmän rumaa. Se, että tämä nainen oli kiva ja hauska, sai mut kyllä huomaamaan hänen kauniit puolensa, esim paksun kiharan tukan ja kirkkaansiniset silmät, mutta kyllä hän edelleen näytti vain vuorenpeikolta peruukki päässä.
Ymmärrän täysin, että tällä naisella oli varmasti rankkaa juuri ulkonäkönsä takia ja voi olla, että hän täälläkin kirjoittelee. Olisi vittuilua keneltäkään perusnätiltä mennä söpöttämään hänelle sisäisestä kauneudesta, tai siitä, että hänen asenteensa vain kusee ja pää pystyyn, kun todellisuudessa ainoat asiat, mitä niin ruma voi ehkä tehdä, on veitsen alle meneminen, tai niin kovan kuoren kasvattaminen, että kiusaaminen ja tuijotukset ei tunnu missään.
Ja tuosta "kauniiksi muuttumisesta" oikealla asenteella voin sanoa, että niitä pilvilinnoja ei ehdi ruma edes rakentaa: jos vuorenpeikon näköinen nainen päättäisi larpata kaunista, laittaisi sievät vaatteet päälleen ja menisi baariin keikistelemään ja miehiä pokailemaan, tai ihan vain puhuisi julkisella paikalla kovaan ääneen ja pitäisi hauskaa kavereiden kanssa, hänet haukuttaisiin heti pystyyn ja pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena, muistaakseni 8-vuotiaana (minkä ikäisiä ollaan toisella luokalla?) lääkärissä keskustelemassa kasvoissani olevan luomen mahdollisesta poistosta. Äitini kysyi, mikä riski on, että leikkauksesta jää kovin näkyvä arpi. Lääkäri katsoi minua päästä varpaisiin (olin lihava ja kasvoiltani kulmikas, pienisilmäinen lapsi) ja tokaisi "No onko sillä tuossa tapauksessa mitään merkitystä" Tunsin sillä hetkellä olevani maailman mitättömin olento ja siitä saakka häpesin itseäni aina parikymppiseksi asti.
Oikeasti aivan käsittämätöntä miten ulkonäön takia "saa" ihmisiä kohdella. Jos ihonväriin vaikka puututtaisiin niin se olisi päivälehtien otsikoissa ja lääkärille varoitus tai potkut, mutta kun puhutaan yhtä lailla fyysisestä ominaisuudesta eli ulkonäöstä niin sen varjolla saa näemmä aukoa mitä tahansa!
Viimeisin saamani kommentti oli joissain huumeissa olevalta mieheltä bussissa joka istui viereen ja sanoi että onpas sinulla ryppyjä silmissä, varmaan kolme lasta ja raskas elämä valvottaa- joo ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeisin saamani kommentti oli joissain huumeissa olevalta mieheltä bussissa joka istui viereen ja sanoi että onpas sinulla ryppyjä silmissä, varmaan kolme lasta ja raskas elämä valvottaa- joo ei ole lapsia.
Ja sinulle se oli totuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tekisi mieli hakata teitä kaikkia joita on arvosteltu ja haukuttu ulkonäön vuoksi.
Helppo toki sanoa, mutta älkää välittäkö.
Uskon, että olette sitäkin kauniimpia sydämeltänne. Lisäksi, kauneus on katsojan silmissä❤😊
Vierailija kirjoitti:
Jos uskotte, että rumasta kauniiksi muututaan vain "heittäytymällä elämään" ja "uskomalla kauneuteensa" niin ette ole ikinä nähneet oikeasti rumaa ihmistä, vaan korkeintaan joko elämäntavoilla (esim. päihteet, EI itsetunto) ulkonäkönsä rappeuttaneita, onnettomuudessa epämuodostuneita, ulkonäöstään huolta pitämättömiä ja persoonallisen näköisiä.
Itse olen tavannut luonnostaan hyvin ruman ihmisen ja mikään itsensä tunteminen, tai kauneuteensa uskominen ei olisi tehnyt hänestä yhtään vähemmän rumaa. Se, että tämä nainen oli kiva ja hauska, sai mut kyllä huomaamaan hänen kauniit puolensa, esim paksun kiharan tukan ja kirkkaansiniset silmät, mutta kyllä hän edelleen näytti vain vuorenpeikolta peruukki päässä.Ymmärrän täysin, että tällä naisella oli varmasti rankkaa juuri ulkonäkönsä takia ja voi olla, että hän täälläkin kirjoittelee. Olisi vittuilua keneltäkään perusnätiltä mennä söpöttämään hänelle sisäisestä kauneudesta, tai siitä, että hänen asenteensa vain kusee ja pää pystyyn, kun todellisuudessa ainoat asiat, mitä niin ruma voi ehkä tehdä, on veitsen alle meneminen, tai niin kovan kuoren kasvattaminen, että kiusaaminen ja tuijotukset ei tunnu missään.
Ja tuosta "kauniiksi muuttumisesta" oikealla asenteella voin sanoa, että niitä pilvilinnoja ei ehdi ruma edes rakentaa: jos vuorenpeikon näköinen nainen päättäisi larpata kaunista, laittaisi sievät vaatteet päälleen ja menisi baariin keikistelemään ja miehiä pokailemaan, tai ihan vain puhuisi julkisella paikalla kovaan ääneen ja pitäisi hauskaa kavereiden kanssa, hänet haukuttaisiin heti pystyyn ja pihalle.
Itseasiassa, jis on omasta miehestään niin hemmetin ruma, niin miksi ihmeessä siihen rupeaa energiaansa pistämään? Eikö olisi järkevämpää tuijottaa jotakin muuta puuta kun sitä, joka vain aiheuttaa pahaa oloa?
Jos keskittyisi sellaiseen mistä tulee hyvä olo ja se sielu kaunistuu.
Vai onko kuitenkin mukavampi ja turvallisempi piehtaroida mudassa?
Tekin olette kauniita kirjoitti:
Mun tekisi mieli hakata teitä kaikkia joita on arvosteltu ja haukuttu ulkonäön vuoksi.
Helppo toki sanoa, mutta älkää välittäkö.
Uskon, että olette sitäkin kauniimpia sydämeltänne. Lisäksi, kauneus on katsojan silmissä❤😊
No voi hyvänen aika. Tarkoitin tietenkin sanoa "HALATA" 🙈🙈🙈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typeriä juttuja. Itsesäälin kasvatusta ja nostatusta. Onneks olkoon! Sinä olette onnistuneet!
Jonkun keskenkasvuisen hölmöjä höpinöitä otatte / otamme tosissaan ja totuutena. Ennemmin käytöstapoja peräänkuulutan niille hölmöilijöille..
Mikä on kaunis? Leikataan paperinukkeja. Siinähän se optimi.
Me ollaan kaikki IHMISIÄ. Mitä on kauneus? Se on monikäsitteinen asia. Antakaa itsenne olla kauniita. Sallikaa se itse itsellenne.
Aapee ja me kaikki muut: Sallimisesta se on kiinni. Sallitko itsesi olla ruma vai sallitko itsesi olla kaunis?
Ole sellainen kuin olet. Olet kaunis sinuna.Mä ainaki just nyt päätän olla KAUNIS ja oma itteni.
Ymmärrän pointin, mutta minusta olisi kiva kun ei tarvitsisi olla kaunis vaan tämä omakin ulkonäkö riittäisi vaikka siihen että saisi parisuhteen. Ja ettei maailma palkitsisi kaunista ulkonäköä paremmalla kohtelulla ja helpommalla elämällä ja päinvastoin. Miksi se kauneus on ylipäänsä niin tärkeää?
Anteeksi, mutta et ymmärrä sitä kauneutta, jonka minä näen. Se on paljon enemmän kuin se pinta. Se on esimerkiksi sinun kysymyksesi kauneudesta. Mene johonkin keskustelupiirin.
Kaikennäköisiä on mahdollisuus parisuhteeseen, kunhan ITSE antaa siihen luvan. Sallii ihan itse. Antaa jonkun löytää itsensä. Uskaltaa olka silleen auki. Joku löytää sut, kun sä annat siihen mahdollisuuden.
Useimmiten ihminen on itse se suurin este parisuhteen muodostumatyomuudelle. Ihan just niin iso este kuin tuo aloitusteksti tässä ketjusss on.
Ihan hirmu suuri este.Voi olla se salliva, kun antaa itselleen mahdollisuuden olla ja onnistua. Saa olla kaunis oma itsensä. Kun ihminen on aito oma, niin hän on kaunis.
Voi luoja mitä paskaa. Olen mielestäni ihan nätti nainen ja viimeiset 20v "ollut avoin" ja "antanut jonkun löytää". Olen ikisinkku. Kukaan mies ei ole ollut kiinnostunut. En edelleenkään ole sulkeutunut enkä katkera vaan positiivinen ja hauska tyyppi. Sillä ei ole mitään merkitystä jos joku ei ihastu ulkomuotoon ensin! Olen siis totaalisen yksin, edes treffeille en ole päässyt. Kaikki eivät todellakaan löydä puolisoa vaikka miten uskoisivat johonkin sisäiseen kauneuteen.
No, ei nyt ole kylläkään paskaa, kun tiedän monen löytäneen sen oikean juuri noin.
Ja en kyllä ihmettele, jos ei löydy. Tuolla asenteella.
Mistä sä niitä haet? Ehkä sä liikut ihan väärissä paikoissa? Tunnetko itse itseäsi?Minulla on tämä asenne vain tuollaista typerää neuvontaa kohtaan. Tajuatko miten syyllistävää on sanoa 20v puolisoa toivoneelle ja etsineelle että avaa vain sydämesi ja huoju kukkana tuulessa niin joku löytää sinut? Oikea elämä ei mene niin. Oikeassa elämässä myös kauniit ja kivat voivat jäädä ilman puolisoa, rakkautta, romantiikkaa, seksiä, lapsia. Kuten minä.
Elämäni on silti mahtavaa ja olen onnellinen. Näen vain punaista silloin kun minua syyllisestään omasta puolisottomuudestani. Et ole ollut tarpeeksi sitä tai tätä. Ei, vaan en sattunut tapaamaan miestä joka olisi ollut kiinnostunut. Se on juuri niin yksinkertaista eikä riipu mistään sydämen avoimuudesta.
Tää ketju oli kai rumuudesta ja sen kokemisesta esteeksi. Ei ole tarkoitus syyllistää jonkun onnistumista tai epäonnistumista vaan kiinnittää huomio siihen, että itse kehittää rumuuden itselleen selitykseksi.
Sinulla on ollut varmaan huono tuuri. Ajoitusasia tuo sinulla varmaan on. Se voi kääntyä. Se ei liity tuohon omaan rumuusasenteeseen.
Siis itsehän pidin itseäni ihan ok näköisenä kunnes tutustuin vastakkaiseen sukupuoleen ja opin että minussa on ulkonäöllisesti kaikki pielessä.
Näin miehenä motiivini kommentoida nuorempana tyttöjen ja nykyään naisten ulkonäkövirheitä on puhtaasti auttamishalu. Jospa nainen ei ole huomannut kaksarin alkuaan ja nyt kommentoimalla hän hoitaa tilanteen pois ennen kuin se pahenee. Enpä jaksa uskoa, että nykyinen tapailukumppani täällä poruisi, mutta kyllä silti sai miettimään, miten turhasta ihmiset jaksavat kuohkata.
Siltä varalta, ettet ole provo:
Ulkonäköön liittyvästä asiasta sopii huomauttaa kohteelle vain, jos sen korjaamiseen menee max 30 sekuntia. Siis tyyliin kuulakärkikynää poskessa tai vessapaperia kengässä.
Mistään muusta ei tarvitse sanoa, ellet ole häntä hoitava lääkäri, tai ellei mielipidettäsi kysytty.
Nimim. Kyllästynyt "pelastajiin" (mitään uutta ette pysty antamaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kyllä surullinen heijastus suomalaisten naisten todella huonosta itsensä kohtelusta.
Miten sieltä noustaan?
Miettikää sitä.
Ei sille mahda mitään, jos on saanut paskamaista kohtelua. Moni on. Surullisen moni meistä kaikista.
Nykyhetkeen kuitenkin voi vaikuttaa. Nyt on nyt. Nyt voi aloittaa itsensä hyvän kohtelun. Jostain se on aloitettava, jos haluaa olla kaunis tai tuntea itsensä kauniiksi.
Se lähin mihin voi itse vaikuttaa... on se ihan oma itse.Ei omaa tulevaisuutta pidä kahlita jollakin kaunis-ruma asettelulla. Ihan kaistapäistä se on, kun ei elämä on noin mustavalkoinen.
Ylös sieltä kurasta. Niin ne kukatkin nousee, kun ne saa ravintoa ja valoa.
Antakaa itsellenne hyvää ja mahdollista ja kaunista. Kohdelkaa itse itseänne hyvin.
... tiedän olevan, hyvää ja kaunista, enemmän kuin unelma onnesta.... niinhän sitä lauletaan viisaita ❤️Lopetas nyt jo. Voit mennä näitten self help -aivopierujesi kanssa johonkin toiseen ketjuun. Me puhumme täällä meidän elämiemme realiteeteista.
Äh. Moni näistä kirjoittajista on ihan joukkohysteriaan taipuvaisia. Tutustukaa.
Tai älkää tutustuko. Pitäkää kiinni juuri niistä omista rumista uskomuksista. Se on niin kivan turvallista.Jos jotain haluaa oikeasti, niin pitää vaan uskaltaa ottaa riski ja vaikka luulla itseään kauniiksi. Se meinaan näkyy ulospäin.
Sori, mutta niin se vaan on.Möyri sinä siellä missä möyrit. Lykkyä siihen. Onnea valitsemallasi tiellä!
Onneksi olkoon itseäsi tyydyttävästä asennevalinnasta. ❤️👍🏻Minä en ottanut mitään riskiä, vaan oikeasti pidin ulkonäöstäni. Ei se totuus ollutkaan ihan sitä mihin oma silmä oli tottunut, ja juuri ulkonäön vuoksi minua on kiusattu 12 vuotta ja sen lisäksi minua on arvosteltu koko ikäni äitini toimesta, riippumatta siitä olenko ali- vai ylipainoinen. Mutta jatka sä vaan muiden kehoittamista koskea sähköpaimeneen, ihanan avoimesti, eihän se sinuun satu jos kerta toisensa jälkeen saa sähköiskun. Saa olla aika hidasälyinen ihminen, jos ei ymmärrä että siitä tulee osumaa.
Sun äitihän siinä se sairas on. Etkö sitä näe? Syöttää sulle paskaa ja sä uskot, koska se on äiti. Niin se vaan on.
Ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Viimeisin saamani kommentti oli joissain huumeissa olevalta mieheltä bussissa joka istui viereen ja sanoi että onpas sinulla ryppyjä silmissä, varmaan kolme lasta ja raskas elämä valvottaa- joo ei ole lapsia.
Huumeissa oleva mies voi luulla sinua lapseksi, kahvinkeittimeksi tai metsälammeksi.
Tietenkin noin typerä kommentti loukkaa, mutta tuskin hän edes näki sinua. :)
Mistä siis löysit tämän ukon, ja onko sinua sitten kuitenkin kehuttu muitten taholta eikä vain haukuttu tai jätetty kiinnittämättä mitään huomiota? Jolloin sinulla on siis varaa valita että kuunteletko kehuja vai haukkuja tai pelkkää sirkkojen sirinää- vaan entä jos niitä kehuja ei saa itsestään keneltäkään (mistään asiasta)?