Silloin ymmärsin olevani ruma
Laitetaan siis omia kokemuksia tähän ketjuun.
Oma tarina:
Pelasin blackjackia laivalla, ja pöytään tuli pari miestä (25-30v). Alkuun ihan mukavia tyyppejä, joiden kanssa juttelimme siinä pelin lomassa. Sitten toinen niistä sanoi kaverilleen, että tämä näyttää aivan minulta ja pohdiskeli (ivallisesti) ääneen, että olemmekohan veljiä. Kaveri loukkaantui siitä ja huomautti, että emme näytä samalta ollenkaan ja mainitsi muutaman ulkonäkövirheeni, kun taas se vittuillut tyyppi hihitteli omalle jutulleen ja töni kaverinsa olkapäätä. Tiesin kyllä jo ennen tuota olevani ruma, mutta en niin ruma, että joku aikuinen mies loukkaantuisi verisesti, jos hänen vitsailtaisiin olevan veljeni. Varsinkaan kun olin laivalla, joten huoliteltu ja ok-pukeutunut. Jakajan ilme oli vaivaantunut, joten hän taisi kokea myötätuntoa minua kohtaan.
Kommentit (394)
Oisit sanonut niille, että haistakaa vttu. Mutta eeeeii, sinä olit tietenkin ihan hiljaa siinä.
Taidat olla kuitenkin aika kaunis. Mitä tuommoisten mielipiteillä väliä. Olisit sanonut jotain "kivaa" omasta puolestasi. Tuskin he mitään Richard Gerejä olivat.
Minä asuin ulkomailla koko lapsuuden. Vasta kun saavuin suomeen suomalaisten tyttöjen sekaan sain tietää olevani ruma
tuo otsikko kuulostaa ihan joltain kirjan nimeltä :D
Olin jo aiemmin tajunnut olevani ruma, mutta yläasteella eräs ei itsekään erityisen näköinen poika puhui selkäni takana ettei voisi koskaan käydä kanssani ulkona, koska en ole mikään kedon kaunein kukkanen.
Baarissa juttelin miehen kanssa joka mietti että haluaisi lähestyä yhtä hoikkaa pitkätukkaista blondia mutta "ei ole mahiksia". Minä taas olisin sitten kelvannut matkaan...
Naisen osa. Miehen oikeus haukkua.
Laivalla olen minäkin saanut kuulla pahimmat loukkaukset, mutta rumuuteni liittyy enemmän lihavuuteeni, olen ollut jo lapsesta asti ylipainoinen joten vuosi vuodelta elämäntapamuutoksen tekeminen tuntuu hankalammalta..
Mutta siis kyllä minä kasvoistakin olen ruma. Ja joillain lihavilla naisilla rasva kerääntyy nätisti tiettyihin paikkoihin, mutta mun kohdalla lihavuus on jakautunut oikein erityisen ällöttävästi. Ja on kyllä ihan suoraan sanottu useampaakin kertaa, että olen ruma. Jopa silloin, kun sain vihdoin laihdutettua itseni hetkeksi aikaa normaalipainoon.
N20
Vierailija kirjoitti:
Oisit sanonut niille, että haistakaa vttu. Mutta eeeeii, sinä olit tietenkin ihan hiljaa siinä.
En koe, että se olisi auttanut mitään. Olin tosiaan ihan hiljaa, kuin heitä ei olisi enää ollut pöydässä. Vielä silloinkin, kun he vähän ajan kuluttua yrittivät jutella minulle mukavia (niin kuin en olisi tajunnut heidän pilkkaansa), pelasin vain peliäni ja juttelin jakajan kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Baarissa juttelin miehen kanssa joka mietti että haluaisi lähestyä yhtä hoikkaa pitkätukkaista blondia mutta "ei ole mahiksia". Minä taas olisin sitten kelvannut matkaan...
Niin ja toisen kerran nuorena juttelin parin miehen kanssa kunnes näiden kaveri tuli sanomaan että nuo miehet on kiinnostuneita vain malleista (en kokenut että olisin yrittänyt iskeä heitä mutta poistuin toki paikalta).
Vierailija kirjoitti:
Laivalla olen minäkin saanut kuulla pahimmat loukkaukset, mutta rumuuteni liittyy enemmän lihavuuteeni, olen ollut jo lapsesta asti ylipainoinen joten vuosi vuodelta elämäntapamuutoksen tekeminen tuntuu hankalammalta..
Mutta siis kyllä minä kasvoistakin olen ruma. Ja joillain lihavilla naisilla rasva kerääntyy nätisti tiettyihin paikkoihin, mutta mun kohdalla lihavuus on jakautunut oikein erityisen ällöttävästi. Ja on kyllä ihan suoraan sanottu useampaakin kertaa, että olen ruma. Jopa silloin, kun sain vihdoin laihdutettua itseni hetkeksi aikaa normaalipainoon.
N20
Ei laihduttaminen auta. Laihduttaminen on elämäntapa. Kuten lihavuuskin.
Zinc
Silloin kun menin yläasteelle, Facebook oli vielä nuorten juttu. Seiskaluokan luokkakuvat otettiin ja joku luokkalaisista laittoi sen ryhmäkuvan omalle seinälleen, jotta muut voisivat merkitä siihen kaikkia hauskoja kommentteja. Minun kohdalleni oli kirjoitettu "kampaa naamas niin saat banaanin".
Siis tarkoitin oikea laihtuminen.
Zinc
Kun ottaa tavakseen käydä vaikka lenkillä, niin sitä jatkaa kun on saavuttanut tavoitteensa. Jos taas vain tavoittelee jotain tavoitetta, niin se helposti loppuu, kun tavoite on saavutettu.
Elämäntapa on paras tapa laihtua. Puntarit voi heittää roskiin. Jos on oikea elämäntapa, niin ajan kanssa laihtuu väkisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Olin jo aiemmin tajunnut olevani ruma, mutta yläasteella eräs ei itsekään erityisen näköinen poika puhui selkäni takana ettei voisi koskaan käydä kanssani ulkona, koska en ole mikään kedon kaunein kukkanen.
Typerä räkänokka päti kavereilleen.
Sinun ulkonäössäsi ei ole mitään vikaa.
Ap, jos olet mies ja toinen mies pitää sinua rumana, on erittäin todennäköistä että moni nainen pitää sinua viehättävänä.
❤
Vinkki teille kaikille: yksikään hyvännäköinen mies ei ole koskaan kritisoinut ulkonäköäni.
Useampi ulkonäkörajoitteinen mies on. Kyse on heistä - EI teistä.
Täydellisiä miehiä ei tapaa juuri koskaan, vaan heitä näkee lähinnä elokuvissa tai sarjoissa.
En näe miesten rumuutta tai lihavuutta syyksi siihen, että herjaisin heitä.
Mietin joskus, selviääköhän yksikään Yhdysvalloissa näyttelevä kauneusleikkauksilta? Tarkoitan sekä naisia että miehiä.
Yläasteen ensimmäisinä päivinä, kun meidän piti kirjoittaa anonyymisti kohteliaisuuksia muista luokan oppilaista paperilapuille.
Tunnin päätyttyä vertailimme lappuja kavereideni kesken. Minun lapussani luki ainoastaan laimeita kohteliaisuuksia tyyliin "ok", "kiva" ja "mukava". Kavereideni lapuista löytyi niiden lisäksi ulkonäkökehuja kuten "nätti", "kaunis" ja "kiva hymy".
Auts.
Itse en jotenkin ajatellut asiaa tarkemmin kuin joskus yläkoulussa. Olin pitkään siinä uskossa, että olen ihan tavallinen ja se riittää. Sitten alkoi juuri saada sitä kommenttia, että on ruma ja todella monet ihmiset sitä ruma-sanaa huusivat ja samalla alkoivat kiinnittää huomiota juuri niihin kohtiin, mistä en itsekään pitänyt ja mitä ei voinut korjata mitenkään, kuten iso pääni ja leukani. Silloin sitä alkoi ajatus viimein muuttua ja ajattelen kaiken muun pilkan ja ikävyyden keskellä ajatella samoin, että he ovat oikeassa. Sitten se ajatus on jäänyt elämääni ja jos nyt joka sanoisi minun olevan kaunis niin miettisin hänen huijaavan. Myöhemmin sitä on silti ehkä tullut sellainen ajatus, että mitä väliä tällä kaikella on. Välinpitämättömyys on ihan hyvä asia jos nyt muuten on siisti. Samalla sitä miettii monesti, että joku tyyppi on ihan tavallisen näköinen ja muista silti todella kaunis ja sitten jos ajattelee omia kasvoja niin alkaa miettiä, ettei itsekään voi olla niin ruma kuitenkaan ja sitten huomaa taas jonkun ikävän piirteen mitä inhoaa. Onhan tämä hassuakin ja en jaksa enää miettiä asiaa. Toivoisi vaan, että ihmiset pitäisivät suunsa kiinni jos ei ole mitään mukavaa sanottavaa. Nyt ajattelen ehkä olevani aika tavallinen ja vähän erikoisen näköinen.
Aika ikävää.