Silloin ymmärsin olevani ruma

Minulla on ruma perusilme. Suunpielet alaspäin, otsassa vekki, raskaat luomet ym. Jos en hymyile koko ajan, joku kysyy väsyttääkö tai olenko pahalla tuulella. En jaksa enää yrittää olla iloisen näköinen.

Ala-asteella kirjoitettiin jokaisesta paperille joku positiivinen asia/muisto. Mun paperiin oli kirjoittanut joku poika "söpö". Kuulin myöhemmin kun kaksi luokan tyttöä ihmetteli ja naureskeli, miten joku on voinut kirjoittaa mun lappuun noin.

Siihen asti olin ajatellut olevani ihan kivan näköinen, mutta sen jälkeen pidin itseäni rumana.

Yläasteella sain kuulla kuinka nenäni on liian iso ja olen aivan lauta. Viimeisetkin itsetunnon rippeet meni yläasteen aikana. Nykyään olen onnellisessa parisuhteessa, ja mies kehuu ulkonäköä päivittäin, mutta en vieläkään osaa ottaa kehuja vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää ihmisiä. En ole ikinä koskaan sanonut ketään rumaksi, eikä kukaan minua ainakaan niin että olisin kuullut. Ei tulisi pieneen mieleenkään kutsua toista ihmistä rumaksi. Kaikissa on jotain kaunista.

Toki ei ole asiallista käytöstä haukkua kenenkään ulkonäköä, mutta on myös typerää tuollainen että pitäisi väkisin löytää jotain kaunista. Mikä itseisarvo se kauneus on, vai onko tämä olevinaan jotain diplomaattisuutta että "on sussakin jotain kaunista"? Kaikissa ei vaan yksinkertaisesti ole, sellaista se elämä on.

T. Ruma

En voi ymmärtää ihmisiä. Muutama ruma on joskus tullut vastaan kadulla. Rumiksi heidät on tehnyt kännisyys tai ilkeä/ilkeäntyperä katse tai ilme.

Muuten en ole ikinä nähnyt rumaa ihmistä. Suurin osa näyttää ihan tavallisilta, harvoin kukaan on pyörryttävän kauniskaan. En etsi väkisin kauniita piirteitä, jos etsisin niin varmasti löytäisin. Kaunis piirre tarkoittaa piirrettä tai asiaa, joka miellyttää minun silmääni.

Sille ei voi mitään, jos joku on omasta mielestään ruma.
Olet päättänyt, että olet ruma. Jos tulisit vastaan, olisin varmasti niin typerä, etten huomaisi sinun olevan ruma. Sellaista se elämä on.

T. eri

En ole päättänyt rumuudestani yhtään sen enempää kuin siitäkään, että olen nainen tai valkoihoinen. Jos sinä pystyt muuttamaan ulkonäköäsi (tai muita ominaisuuksiaan) päätöksen perusteella, tiedosta että muilla ei tätä kykyä ole.

En ole liioin anelemassakaan, että joku (muu, kuin kirurgi) voisi ulkonäölleni mitään. Syy, miksi kommentoin on se että ei ajateltaisi ihmisiä minään uhreina joita pitää lohduttaa ettei tule vaan paha mieli kenellekään. Alentavaa tuollainen.

t. se ruma.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella kirjoitettiin jokaisesta paperille joku positiivinen asia/muisto. Mun paperiin oli kirjoittanut joku poika "söpö". Kuulin myöhemmin kun kaksi luokan tyttöä ihmetteli ja naureskeli, miten joku on voinut kirjoittaa mun lappuun noin.

Siihen asti olin ajatellut olevani ihan kivan näköinen, mutta sen jälkeen pidin itseäni rumana.

Yläasteella sain kuulla kuinka nenäni on liian iso ja olen aivan lauta. Viimeisetkin itsetunnon rippeet meni yläasteen aikana. Nykyään olen onnellisessa parisuhteessa, ja mies kehuu ulkonäköä päivittäin, mutta en vieläkään osaa ottaa kehuja vastaan.

Kuulit ilkeiden ihmisten keskustelun ja typerien ihmisten kommentteja. Niihin ei kannata uskoa.

Hyvä, että olet onnellisessa parisuhteessa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää ihmisiä. En ole ikinä koskaan sanonut ketään rumaksi, eikä kukaan minua ainakaan niin että olisin kuullut. Ei tulisi pieneen mieleenkään kutsua toista ihmistä rumaksi. Kaikissa on jotain kaunista.

Toki ei ole asiallista käytöstä haukkua kenenkään ulkonäköä, mutta on myös typerää tuollainen että pitäisi väkisin löytää jotain kaunista. Mikä itseisarvo se kauneus on, vai onko tämä olevinaan jotain diplomaattisuutta että "on sussakin jotain kaunista"? Kaikissa ei vaan yksinkertaisesti ole, sellaista se elämä on.

T. Ruma

En voi ymmärtää ihmisiä. Muutama ruma on joskus tullut vastaan kadulla. Rumiksi heidät on tehnyt kännisyys tai ilkeä/ilkeäntyperä katse tai ilme.

Muuten en ole ikinä nähnyt rumaa ihmistä. Suurin osa näyttää ihan tavallisilta, harvoin kukaan on pyörryttävän kauniskaan. En etsi väkisin kauniita piirteitä, jos etsisin niin varmasti löytäisin. Kaunis piirre tarkoittaa piirrettä tai asiaa, joka miellyttää minun silmääni.

Sille ei voi mitään, jos joku on omasta mielestään ruma.
Olet päättänyt, että olet ruma. Jos tulisit vastaan, olisin varmasti niin typerä, etten huomaisi sinun olevan ruma. Sellaista se elämä on.

T. eri

En ole päättänyt rumuudestani yhtään sen enempää kuin siitäkään, että olen nainen tai valkoihoinen. Jos sinä pystyt muuttamaan ulkonäköäsi (tai muita ominaisuuksiaan) päätöksen perusteella, tiedosta että muilla ei tätä kykyä ole.

En ole liioin anelemassakaan, että joku (muu, kuin kirurgi) voisi ulkonäölleni mitään. Syy, miksi kommentoin on se että ei ajateltaisi ihmisiä minään uhreina joita pitää lohduttaa ettei tule vaan paha mieli kenellekään. Alentavaa tuollainen.

t. se ruma.

Ei kyse ole lohduttamisesta. Ihmiset näkevät toisensa hyvin eri tavoin.

Sinun mielestäsi ruma on jonkun toisen mielestä neutraalin näköinen ja kolmas pitää häntä hyvännäköisenä.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkki teille kaikille: yksikään hyvännäköinen mies ei ole koskaan kritisoinut ulkonäköäni.

Useampi ulkonäkörajoitteinen mies on. Kyse on heistä - EI teistä. 

Minulla sama kokemus.

Itselläni ei ole juurikaan ulkonäkökriteerejä parisuhteeseen, joten olen seurustellut niin miesmallitasoisten kuin tavistenkin kanssa. Yksi oli objektiivisesti katsoen tavallista vaatimattomamman näköinen. Omasta mielestäni toki äärimmäisen kuuma, koska olin häneen rakastunut. No tämä kaikkein vaatimattomimman näköinen mies on ainoa, joka on vihjaillut että minun ulkonäköni ei olisi hänelle riittävä, ja vertaillut minua muihin, paremman näköisiin naisiin. Lopetin suhteen tuollaisen tolvanan kanssa. Mallina työskennellyt eksäni puhui ulkonäöstäni pelkästään kehuvasti, samoin toinen joka ei halunut malliksi mutta takuulla olisi päässyt halutessaan. :)

Ihan sama kokemus täällä. Olen ollut keskenään eri näköisten miesten kanssa, osa olisi tosiaan voinut olla suoraan alusvaatemainoksesta ja osa ei. Juurikin vaatimattomimman näköinen mies näistä kehtasi arvostella ulkonäköäni, ja ilmaista etten ihan ideaali ulkonäöltäni ole, mutta joten kuten kai kuitenkin menetteli kun kerran tapailimme. Kaiken lisäksi hän kertoi tämän sellaisella hetkellä, kun tilanne oli ensimmäistä kertaa kenties päätymässä sänkyyn asti. Olin ihan puulla päähän lyöty. Jälkikäteen olen tajunnut, että hän taisi itse liioitella kokemuksiaan naisten kanssa (ja varmasti oli oikeasti itse epävarma, vaikka muuta yritti esittää ja lytätä minut herkällä hetkellä)... Tosi surullista.

Helppo selitys tälle olisi, että kalsarimallin näköiset miehet saavat minkä näköisiä naisia vaan. He ovat nähneet erilaisia timmejä naisvartaloita ja tajuavat, että ovat ihan itse tällä kertaa valinneet vähän erilaisen yksilön ja voivat saada mallin näköisen naisen taas uudestaan ihan milloin haluavat. Vaatimattomamman näköinen mies saattaa toivoa, että nyt kun hän kerrankin jonkun naisen on saanut, niin tämän naisen saisi haukkumalla muuttumaan semmoiseksi, jota voisi sitten statussymbolina esitellä. Tai sitten ihan vaan laittanut pahan kiertoon, kun itsellä on niin ikävä olla omasta ulkonäöstä. Tai sitten yrittää madaltaa naisen itsetuntoa, ettei nainen tajuaisi lähteä heti jonkun toisen, mahdollisesti paremman näköisen ja mukavamman matkaan. Tiesi, että itsellä ei ole paljon mitään tarjota,millä naisen pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Kun pelkästään neljä- viisikymppiset EI hyvin säilyneet ukot sekä iranilaiset miehet ottaa tosissaan katsekontaktia. Ymmärrän, että jotkut ihmiset kokeilee vähän kaikkia "sillä silmällä" mutta siinä vaiheessa kun se on niin rohkeaa että melkein johtaa lähestymiseen... Uskovat tosissaan, että kiinnostun, koska oma ulkonäkö on mitä on. Ja itse siis vasta vähän päälle 30.

Jatkan tästä vähän vielä.

Tämmöisiä lähestymisiä saan silloin, kun en ole panostanut ulkonäkööni millään tavalla (lenkkarit, meikitön punertava ja finninen naama, miesten farkkutakki, hiukset ei laitettuna). Helposti lähestyttävää vaikutelmaa lisää vielä ehkä köyhyyden oletus, koska käytän halpoja puhelimia ja aina loppuun saakka. Silloin, kun olen meikannut, laittanut hiukset ja pistänyt edustavat vaatteet päälle, saan katseita välillä aika nuorilta ja edustaviltakin miehiltä. Ajattelen, että en voi olla 100% ruma kun melko pienellä panoksella saa kumminkin niinkin paljon aikaan. Mutta en toisaalta meinaa, että tasoni riittäisi kovin pitkään 25v. komealle miehelle, koska tulee aina noita päiviä kun tulee lähdettyä suoraan sängystä ihmisten ilmoille. Koskahan uskon, että minä en vaan ole niitä ihmisiä, joista meikittömyys ja luonnollisuus tekee raikkaan oloisen?

Kamalaa että näin monet tuntevat olevansa rumia.

Mielestäni suurin osa, ehkä 95% ihmisistä on ”normaalin” näköisiä, eli taviksia. Ei mitään malleja muttei rumiakaan. Todella harvoin näkee luonnonkauniita ihmisiä. Suurin osa näyttää meikittä ja laittautumatta suht vaatimattomalta mutta pienen puunauksen jälkeen ihan kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkki teille kaikille: yksikään hyvännäköinen mies ei ole koskaan kritisoinut ulkonäköäni.

Useampi ulkonäkörajoitteinen mies on. Kyse on heistä - EI teistä. 

Niin mitä tuo nyt auttaa... Ne hyvännäköiset miehet tietävät pelaavansa "eri tasolla", niin heille on sinänsä ihan sama mitä alempana tapahtuu. Ei heillä ole mitään syytä loukata, koska eivät voi edes kuvitella meidän rumien kanssa kanssa mitään intiimiä tapahtuvan.

Otin kantaa siihen, millaiset miehet kritisoivat naisia.

Sellaiset, jotka haluavat häpäistä naisia tunteakseen oman olonsa paremmaksi.

Miksi ketään naista kiinnostaisi heidän seuransa, kun fiksumpiakin miehiä on tarjolla? :)

Yläasteellahan minua(kin) haukuttiin rumaksi pääasiassa tyttöjen toimesta. Naureskeltiin päin naamaa, ja pojatkin kauhistelivat rumuuttani. En itse koskaan ollut ajatellut olevani ruma, mutta tuolloin ajatus juurtui syvälle sisimpääni, ja sitä on ollut aika vaikea sieltä saada pois. Nykyään kun kukaan ei ole enää haukkunut tai naureskellut minulle missään, niin olen ollut ihan ok ulkonäköni kanssa. Vuosien varrelle on sattunut jopa muutama ihan positiivinenkin kommentti vastakkaiselta sukupuolelta, joka on omalla tavallaan palauttanut itsetuntoani asian suhteen. Nykyään on ihan suht kiva käydä jossain kaupassakin kun ei koe tarvetta piilotella muilta, kun tietää, että saa olla ihan kaikessa rauhassa. Ehkä olen muuttunut paremman näköiseksi, tai sitten ihmiset ovat oppineet käytöstapoja.

Terveisin Naispelko27

Mitään absoluuttista rumaa ei ole olemassakaan. Olen usein pitänyt viehättävinä kasvoja, joita joku toinen taas pitää rumana. Muistan kouluajoilta, että kiusaaja otti usei silmätikukseen sen, jonka naama ärsytti. Nämä kiusaajat aina rumilta ihmisiltä.

Näin vanhemmiten tää on alkanut tosissaan puistattaa, mutta mun äidillä oli tapana haukkua mua rumaksi. Tätä kesti koko lapsuuden, eli suunnilleen ala-asteen lopulle. Ja tietty ainakin jossain määrin uskoin, vaikka olin oikeasti ihan tavallisen näköinen. Ja luojan kiitos, mua ei haukuttu myös koulussa, vaan pelkästään kotona. Itsetunnon korjaaminen on ollut pitkä ja kivinen tie ja taatusti opetan omille lapsilleni, ettei kenenkään toisen ulkonäköä ole oikeutta arvostella ja omassakin elämässä kannattaa keskittyä ihan muihin asioihin, kuin ulkonäköön.

Minua haukkui rumaksi, tyhmäksi ja laiskaksi isäpuoleni koko murrosikäni ajan. 

Olin sievä ja ahtera, luokkani priimus.

Julmaa, millaisia ihmisiä on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tietyllä tavalla kai aina ymmärtänyt. Lopullisen varmuuden asiaan toi viimeisin tapailujuttu, jossa mies ei säästellyt sanojaan ulkonäöstäni. Sen jutun jälkeen aloin saamaan kummallisia lähestymisyrityksiä miehiltä, joita ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa hyvännäköisiksi - ovat ihan sieltä toisesta äärilaidasta. Olen epäillyt että tapailumies on näissä takana ja yrittää parittaa minua miehille, jotka ovat lähempänä omaa tasoani.

Eli tapailit 4/5 miestä ja sitten sait selville, että olet 2/5 nainen, mutta vieläkään et suostu uskomaan, vaan mieluummin alat pa no pat jak si jollekin 4/5 miehelle, joka kaipaa nopeaa helpotusta. Voivoi.

t. 2/5 mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minussa on jotakin perustavanlaatuista vikaa. En itse oikeastaan tiedä, mitä se on, mutta sen on tajunneet jo 9-vuotiaat pojat. Olin siis koulukiusattu 3-6 luokat. Kiusaaminen oli "ironista" eli minun sanottiin olevan jotain, ja hauskuus oli siinä, että "se ei siis todellakaan oikeesti oo!" Luokallani oli 7 muuta tavallista tunnollista Seppälän vaatteisiin pukeutuvaa tyttöä. Miksi juuri minä?

Ihmiset ympärillä vaihtui, kiusaaminen jäi, aikaa kului. Voisi olettaa, että nuo keskenkasvuisten mielipiteet olisivat jääneet omaan arvoonsa. Siis nuorten naisten elämähän on treffejä ja ihailijakirjeitä ja poikaystäviä. Minulla: *sirkkojen sirinää*

Voisi siis sanoa, että nuo ala-asteen pojat olivat oikeassa. He tiesivät jotain, mitä minä en tiedä, mutta kaikki miehet tietävät.

Olin 23-vuotias, kun pidin poikaa kädestä romanttisessa mielessä. Ja sitä ei olisi tapahtunut ilman nettideittipalvelua!

Minulla menee ihan mukavasti, mutta elän aina sen tiedon kanssa, että ulkonäkö ei ole mun juttu. Edes varatun status ei ole lisännyt kiinnostusta. En ole se nainen, joka kääntää päät kun astuu huoneeseen. En voi olettaa oven avauksia yms.

Mä kans luulin olevani ihan kivan näköinen kunnes minua informoitiin asian todellisesta laidasta. Olen yrittänyt karistaa tuota tietoa koko elämäni olemalla kiva, iloinen, kaikille ystävällinen ja aurinkoinen koska kuulemma hymy on ihmisessä kauneinta.

Ja paskanmarjat :D. Sain elämäni ensimmäisen suukon 34-vuotiaana mutta sekin mies myöhemmin kertoi ettei pidä ulkonäöstäni. Nyt olen 38 ja luopunut jo toivosta että voisin ikinä löytää ketään. Olen joko täysin näkymätön (kukaan ei ole koskaan tehnyt aloitetta) tai vastenmielinen (kun itse yritän). Parempi siis antaa olla.

Siellä on sitten taas vaadittu jotain komeaa panochadia vaikka ite ollaan mitä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun ala-asteen diskoissa kukaan ei hakenut tanssimaan hitaita. Niitä muutamaa tiettyä tyttöä haettiin koko ajan. Itse jos hain poikia niin he kieltäytyivät.

Tämä on varmaan enemmän luonnekysymys, mutta aikuisiällä varmaan noin 90% tapailuyritelmistä on päättynyt siten, että mies antaa pakit. Itse olen antanut pakit vain kahdelle. Toinen oli hyvin ylipainoinen ja laukoi halventavia kommentteja naisista, toinen oli rehellisesti sanottuna aika ruma ja hänelle maistui viina ihan liikaa.

Ja taas. 2/5 nainen hamuaa 4/5 miehiä -keissi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tietyllä tavalla kai aina ymmärtänyt. Lopullisen varmuuden asiaan toi viimeisin tapailujuttu, jossa mies ei säästellyt sanojaan ulkonäöstäni. Sen jutun jälkeen aloin saamaan kummallisia lähestymisyrityksiä miehiltä, joita ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa hyvännäköisiksi - ovat ihan sieltä toisesta äärilaidasta. Olen epäillyt että tapailumies on näissä takana ja yrittää parittaa minua miehille, jotka ovat lähempänä omaa tasoani.

Eli tapailit 4/5 miestä ja sitten sait selville, että olet 2/5 nainen, mutta vieläkään et suostu uskomaan, vaan mieluummin alat pa no pat jak si jollekin 4/5 miehelle, joka kaipaa nopeaa helpotusta. Voivoi.

t. 2/5 mies

Uskonko yhden äijän sanaan, joka kyllä mun silmissä oli näin jälkikäteen mietittynä todella kaukana tasokkaasta? Jos siitä äijästä lähtisin laskemaan tasoa, menis oikeesti jo lähelle nollaa. Sitä tyyppiä huonompaa en ikipäivänä huolisi.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa että näin monet tuntevat olevansa rumia.

Mielestäni suurin osa, ehkä 95% ihmisistä on ”normaalin” näköisiä, eli taviksia. Ei mitään malleja muttei rumiakaan. Todella harvoin näkee luonnonkauniita ihmisiä. Suurin osa näyttää meikittä ja laittautumatta suht vaatimattomalta mutta pienen puunauksen jälkeen ihan kivalta.

Kivasti sanottu ja tottahan tämä on.

Itsekin näytän laittautumattomana ihan hirveältä mutta laitettuna välillä jopa ihan kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vinkki teille kaikille: yksikään hyvännäköinen mies ei ole koskaan kritisoinut ulkonäköäni.

Useampi ulkonäkörajoitteinen mies on. Kyse on heistä - EI teistä. 

Pitää kyllä tähän todeta, että minulla on eri kokemus ja monetkin ihan hyvännäköiset miehet ( jos nyt pitää heistä jotain hyvää sanoa) ovat pilkanneet. Taas moni tavallisen näköinen on ollut ihan mukava. Eräskin todella lihava mies  sanoi aina jotain mukavaa ja piristi päivääni, kun olin nuorempi. Eli joskus käy niin, että jos olet hyvännäköinen niin ehkä joku ylpistyy siitä ja senkin vuoksi nostaa itsensä muiden yläpuolelle mikä sitten taas aiheuttaa kaikkea ikävää. Mielelläni ajattelisin kaikkien niiden tyyppien olleen rumia, mutta en siihen pysty ja sitten halveksunkin heidän käytöstään, kun ovat rumia sisältä ja sellaisia ihmisiä mitä en elämääni tahtoisi. Minua olleen muutenkin kiusattu todella paljon niin poikien kuin tyttöjenkin osalta. Tytöt monesti aloittaneet ja pojat sitten liittyneet siihen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ala-asteen diskoissa kukaan ei hakenut tanssimaan hitaita. Niitä muutamaa tiettyä tyttöä haettiin koko ajan. Itse jos hain poikia niin he kieltäytyivät.

Tämä on varmaan enemmän luonnekysymys, mutta aikuisiällä varmaan noin 90% tapailuyritelmistä on päättynyt siten, että mies antaa pakit. Itse olen antanut pakit vain kahdelle. Toinen oli hyvin ylipainoinen ja laukoi halventavia kommentteja naisista, toinen oli rehellisesti sanottuna aika ruma ja hänelle maistui viina ihan liikaa.

Ja taas. 2/5 nainen hamuaa 4/5 miehiä -keissi.

Arvotat ihan oikeasti ihmisiä yhden palstakirjoituksen perusteella? Kyllä on pokkaa. Ehkä sinuna keskittyisin vain sen oman numerosi miettimiseen. Varmaan sekin luonnistuu kun numeroiden keskellä elelee.