Lue keskustelun säännöt.
Silloin ymmärsin olevani ruma
16.08.2020 |
Laitetaan siis omia kokemuksia tähän ketjuun.
Oma tarina:
Pelasin blackjackia laivalla, ja pöytään tuli pari miestä (25-30v). Alkuun ihan mukavia tyyppejä, joiden kanssa juttelimme siinä pelin lomassa. Sitten toinen niistä sanoi kaverilleen, että tämä näyttää aivan minulta ja pohdiskeli (ivallisesti) ääneen, että olemmekohan veljiä. Kaveri loukkaantui siitä ja huomautti, että emme näytä samalta ollenkaan ja mainitsi muutaman ulkonäkövirheeni, kun taas se vittuillut tyyppi hihitteli omalle jutulleen ja töni kaverinsa olkapäätä. Tiesin kyllä jo ennen tuota olevani ruma, mutta en niin ruma, että joku aikuinen mies loukkaantuisi verisesti, jos hänen vitsailtaisiin olevan veljeni. Varsinkaan kun olin laivalla, joten huoliteltu ja ok-pukeutunut. Jakajan ilme oli vaivaantunut, joten hän taisi kokea myötätuntoa minua kohtaan.
Kommentit (394)
Vierailija kirjoitti:
Olen tietyllä tavalla kai aina ymmärtänyt. Lopullisen varmuuden asiaan toi viimeisin tapailujuttu, jossa mies ei säästellyt sanojaan ulkonäöstäni. Sen jutun jälkeen aloin saamaan kummallisia lähestymisyrityksiä miehiltä, joita ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa hyvännäköisiksi - ovat ihan sieltä toisesta äärilaidasta. Olen epäillyt että tapailumies on näissä takana ja yrittää parittaa minua miehille, jotka ovat lähempänä omaa tasoani.
Hetkinen, sinä siis "tiesit" olevasi ruma, mutta silti pidät pilkkanasi näitä muita treffimiehiä ja kuitenkin myös vaadit itsellesi hyvännäköisiä miehiä? Mikä ei nyt täsmää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minussa on jotakin perustavanlaatuista vikaa. En itse oikeastaan tiedä, mitä se on, mutta sen on tajunneet jo 9-vuotiaat pojat. Olin siis koulukiusattu 3-6 luokat. Kiusaaminen oli "ironista" eli minun sanottiin olevan jotain, ja hauskuus oli siinä, että "se ei siis todellakaan oikeesti oo!" Luokallani oli 7 muuta tavallista tunnollista Seppälän vaatteisiin pukeutuvaa tyttöä. Miksi juuri minä?
Ihmiset ympärillä vaihtui, kiusaaminen jäi, aikaa kului. Voisi olettaa, että nuo keskenkasvuisten mielipiteet olisivat jääneet omaan arvoonsa. Siis nuorten naisten elämähän on treffejä ja ihailijakirjeitä ja poikaystäviä. Minulla: *sirkkojen sirinää*
Voisi siis sanoa, että nuo ala-asteen pojat olivat oikeassa. He tiesivät jotain, mitä minä en tiedä, mutta kaikki miehet tietävät.
Olin 23-vuotias, kun pidin poikaa kädestä romanttisessa mielessä. Ja sitä ei olisi tapahtunut ilman nettideittipalvelua!
Minulla menee ihan mukavasti, mutta elän aina sen tiedon kanssa, että ulkonäkö ei ole mun juttu. Edes varatun status ei ole lisännyt kiinnostusta. En ole se nainen, joka kääntää päät kun astuu huoneeseen. En voi olettaa oven avauksia yms.
Ei sussa ole mitään vikaa! Niissä pojissa on. Ne olisivat kiusanneet ja ehkä kiusasivatkin jotain muuta jos sinä et olisi ollut siinä koulussa, syyksi riittää vain, että saavat kiusata. Luulenpa, että nuo kiusaajat testaavat mikä menee eniten ihon alle tai minkä luulevat menevän, ei niin että ne asiat olisi missään määrin totta van pelkkää p*skapuhetta, jolla voivat kohottaa omaa heikkoa ja hautasta egoaan.
Minä tajusin siinä vaiheessa kun naispuoliset ystäväni sanoivat että miksei minun kaltaisellani ihan komealla miehellä ole tyttöystävää.
Noin ei koskaan sanottaisi oikeasti komealle miehelle. Silloin tajusin että olen epämiehekkään näköinen ja siksi naiset kokovat tarpeelliseksi taputella olkapäälle että kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tietyllä tavalla kai aina ymmärtänyt. Lopullisen varmuuden asiaan toi viimeisin tapailujuttu, jossa mies ei säästellyt sanojaan ulkonäöstäni. Sen jutun jälkeen aloin saamaan kummallisia lähestymisyrityksiä miehiltä, joita ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa hyvännäköisiksi - ovat ihan sieltä toisesta äärilaidasta. Olen epäillyt että tapailumies on näissä takana ja yrittää parittaa minua miehille, jotka ovat lähempänä omaa tasoani.
Hetkinen, sinä siis "tiesit" olevasi ruma, mutta silti pidät pilkkanasi näitä muita treffimiehiä ja kuitenkin myös vaadit itsellesi hyvännäköisiä miehiä? Mikä ei nyt täsmää?
Treffimiehiä? En mennyt heidän kanssaan treffeille vaikka pyysivät. Ja kuinka niin pidän pilkkanani? Jos sanon että joku ei ole hyvännäköinen, onko se pilkkana pitämistä? Ei minusta. En ala kaunistelemaan asioita, en usko että ne miehet itsekään sellaisissa harhoissa elävät että näkisivät itsensä jonkinlaisina adoniksina.
Minä en vaadi itselleni yhtään mitään, mistä sellaisenkin kuvan sait?
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä voinut olla tajuamatta, kun koko teini-iän sai kuulla asiasta sekä päin naamaa että selän takana.
Sama juttu! Kun sitä jatkuvasti hoetaan, niin pakosti alkaa uskomaan ja uskoo koko ikänsä. Jotain perinjuurin vastenmielistä minussa täytyy olla, kun ei edes spuget ahdistele. Varmaan pitäisi laskea vaatimustasoa, mutta mikä on spugen alapuolella, sekakäyttäjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää ihmisiä. En ole ikinä koskaan sanonut ketään rumaksi, eikä kukaan minua ainakaan niin että olisin kuullut. Ei tulisi pieneen mieleenkään kutsua toista ihmistä rumaksi. Kaikissa on jotain kaunista.
Toki ei ole asiallista käytöstä haukkua kenenkään ulkonäköä, mutta on myös typerää tuollainen että pitäisi väkisin löytää jotain kaunista. Mikä itseisarvo se kauneus on, vai onko tämä olevinaan jotain diplomaattisuutta että "on sussakin jotain kaunista"? Kaikissa ei vaan yksinkertaisesti ole, sellaista se elämä on.
T. Ruma
Minä olen samoilla linjoilla edellisen kommentoijan kanssa. Äärimmäisen harva ihminen on aidosti ruma. Jollain on kaunis iho, kaunis hymy, nättejä pisamia, kauniit silmät, miellyttävä luusto jne. Tai sitten tapa kantaa itseään, ääni tai olemus ovat viehättäviä. Aitoon rumuuteen mielestäni tarvitaan myös kamala luonne, pelkän ulkonäön perusteella ei mielestäni voi ketään sanoa rumaksi.
Vierailija kirjoitti:
Yläasteen ensimmäisinä päivinä, kun meidän piti kirjoittaa anonyymisti kohteliaisuuksia muista luokan oppilaista paperilapuille.
Tunnin päätyttyä vertailimme lappuja kavereideni kesken. Minun lapussani luki ainoastaan laimeita kohteliaisuuksia tyyliin "ok", "kiva" ja "mukava". Kavereideni lapuista löytyi niiden lisäksi ulkonäkökehuja kuten "nätti", "kaunis" ja "kiva hymy".
Auts.
Itse muistan kouluajoilta oli tyttöjä jotka ei olleet niin viehättäviä mutta myöhemmin aikuisiässä tosi nättejä näitä tapauksia on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pelkästään neljä- viisikymppiset EI hyvin säilyneet ukot sekä iranilaiset miehet ottaa tosissaan katsekontaktia. Ymmärrän, että jotkut ihmiset kokeilee vähän kaikkia "sillä silmällä" mutta siinä vaiheessa kun se on niin rohkeaa että melkein johtaa lähestymiseen... Uskovat tosissaan, että kiinnostun, koska oma ulkonäkö on mitä on. Ja itse siis vasta vähän päälle 30.
Entisen poikakaverin kaverit kännissä naureskelivat, että minun ja eksän suhde täytyy olla pakostikin "aitoa rakkautta", kun ex on ottanut niin "ruman naisen". Pahoitin mieleni ja ex yritti paikkailla, että "vaikka et oo kaunis tai nätti, oot sillain hauskalla tavalla söpö".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin yläluokilla Hesan veripalvelun vastaanotossa kesätöissä. Kerran käveli ohi pari keski-ikäistä miestä, joiden tiesin työskentelevän talossa. Toinen kajautti kovalla äänellä kaverilleen minua osoittaen, että onpa ruma nainen. Toinen häkeltyi ja sanoi, äläs nyt, onhan se nätti tyttö. Tuollainen menee syvälle, varsinkin siinä iässä, ja sehän luultavasti oli tarkoituskin.
Jälkimmäinen heistä oli oikeassa.
Ensimmäinen oli ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Minä tajusin siinä vaiheessa kun naispuoliset ystäväni sanoivat että miksei minun kaltaisellani ihan komealla miehellä ole tyttöystävää.
Noin ei koskaan sanottaisi oikeasti komealle miehelle. Silloin tajusin että olen epämiehekkään näköinen ja siksi naiset kokovat tarpeelliseksi taputella olkapäälle että kyllä se siitä.
Jos äiti sanoo, että olet komea, niin ehkä olet tai ehkä et.
Jos useampi naispuolinen ystävä sanoo, että olet komea - usko heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun pelkästään neljä- viisikymppiset EI hyvin säilyneet ukot sekä iranilaiset miehet ottaa tosissaan katsekontaktia. Ymmärrän, että jotkut ihmiset kokeilee vähän kaikkia "sillä silmällä" mutta siinä vaiheessa kun se on niin rohkeaa että melkein johtaa lähestymiseen... Uskovat tosissaan, että kiinnostun, koska oma ulkonäkö on mitä on. Ja itse siis vasta vähän päälle 30.
Juu, mullakin vähän sama. Kun ei-hyvännäköiset miehet uskaltautuvat kerta toisensa jälkeen lähestymään ja tosissaan kuvittelevat että olisin heille sopiva kumppani ja kiinnostunut, voinen päätellä jotain. Olen 25, miehet kutakuinkin omaa ikäluokkaa (tai vähän vanhempia) ja suomalaisia. Mutta todella siis sellaisia, joiden paras puoli ei ole ulkonäkö...
Eikä asiaa helpota se, että Tinderin kautta komeat miehet kiinnostuivat. Olen kuullut juttua, että siellä ihan minkä tahansa näköinen nainen saa komistuksilta tykkäyksiä. Ulkonäöstäni olen kuullut kehuja, mutta edelleen - kaikki naiset saavat. Jos komeat miehet eivät juurikaan osoita kiinnostusta, en voi itsekään olla kovin kummoinen.
Vierailija kirjoitti:
Minussa on jotakin perustavanlaatuista vikaa. En itse oikeastaan tiedä, mitä se on, mutta sen on tajunneet jo 9-vuotiaat pojat. Olin siis koulukiusattu 3-6 luokat. Kiusaaminen oli "ironista" eli minun sanottiin olevan jotain, ja hauskuus oli siinä, että "se ei siis todellakaan oikeesti oo!" Luokallani oli 7 muuta tavallista tunnollista Seppälän vaatteisiin pukeutuvaa tyttöä. Miksi juuri minä?
Ihmiset ympärillä vaihtui, kiusaaminen jäi, aikaa kului. Voisi olettaa, että nuo keskenkasvuisten mielipiteet olisivat jääneet omaan arvoonsa. Siis nuorten naisten elämähän on treffejä ja ihailijakirjeitä ja poikaystäviä. Minulla: *sirkkojen sirinää*
Voisi siis sanoa, että nuo ala-asteen pojat olivat oikeassa. He tiesivät jotain, mitä minä en tiedä, mutta kaikki miehet tietävät.
Olin 23-vuotias, kun pidin poikaa kädestä romanttisessa mielessä. Ja sitä ei olisi tapahtunut ilman nettideittipalvelua!
Minulla menee ihan mukavasti, mutta elän aina sen tiedon kanssa, että ulkonäkö ei ole mun juttu. Edes varatun status ei ole lisännyt kiinnostusta. En ole se nainen, joka kääntää päät kun astuu huoneeseen. En voi olettaa oven avauksia yms.
Mä kans luulin olevani ihan kivan näköinen kunnes minua informoitiin asian todellisesta laidasta. Olen yrittänyt karistaa tuota tietoa koko elämäni olemalla kiva, iloinen, kaikille ystävällinen ja aurinkoinen koska kuulemma hymy on ihmisessä kauneinta.
Ja paskanmarjat :D. Sain elämäni ensimmäisen suukon 34-vuotiaana mutta sekin mies myöhemmin kertoi ettei pidä ulkonäöstäni. Nyt olen 38 ja luopunut jo toivosta että voisin ikinä löytää ketään. Olen joko täysin näkymätön (kukaan ei ole koskaan tehnyt aloitetta) tai vastenmielinen (kun itse yritän). Parempi siis antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vinkki teille kaikille: yksikään hyvännäköinen mies ei ole koskaan kritisoinut ulkonäköäni.
Useampi ulkonäkörajoitteinen mies on. Kyse on heistä - EI teistä.
Niin mitä tuo nyt auttaa... Ne hyvännäköiset miehet tietävät pelaavansa "eri tasolla", niin heille on sinänsä ihan sama mitä alempana tapahtuu. Ei heillä ole mitään syytä loukata, koska eivät voi edes kuvitella meidän rumien kanssa kanssa mitään intiimiä tapahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun pelkästään neljä- viisikymppiset EI hyvin säilyneet ukot sekä iranilaiset miehet ottaa tosissaan katsekontaktia. Ymmärrän, että jotkut ihmiset kokeilee vähän kaikkia "sillä silmällä" mutta siinä vaiheessa kun se on niin rohkeaa että melkein johtaa lähestymiseen... Uskovat tosissaan, että kiinnostun, koska oma ulkonäkö on mitä on. Ja itse siis vasta vähän päälle 30.
Juu, mullakin vähän sama. Kun ei-hyvännäköiset miehet uskaltautuvat kerta toisensa jälkeen lähestymään ja tosissaan kuvittelevat että olisin heille sopiva kumppani ja kiinnostunut, voinen päätellä jotain. Olen 25, miehet kutakuinkin omaa ikäluokkaa (tai vähän vanhempia) ja suomalaisia. Mutta todella siis sellaisia, joiden paras puoli ei ole ulkonäkö...
Eikä asiaa helpota se, että Tinderin kautta komeat miehet kiinnostuivat. Olen kuullut juttua, että siellä ihan minkä tahansa näköinen nainen saa komistuksilta tykkäyksiä. Ulkonäöstäni olen kuullut kehuja, mutta edelleen - kaikki naiset saavat. Jos komeat miehet eivät juurikaan osoita kiinnostusta, en voi itsekään olla kovin kummoinen.
Anteeksi mitä?? Kaikki naiset eivät todellakaan saa kehuja. En ole koskaan kuullut yhtään positiivista kommenttia ulkonäöstäni. Edes Tinderissä. Jossa sain muutaman matchin ja tapaamisen jälkeen minut poistettiin ilman viestiä. Usko pois ettei tuo mitä koet ole jokaisen naisen elämää. Saisipa kuulla edes kerran jotin kivaa. Vaikka se olisi vale!
Vierailija kirjoitti:
Olin 12-13-vuotias, kun vartaloon tuli muodot: lantio leveni ja rinnat alkoivat kasvaa. Ilmeisesti minulla on heikko ihon sidekudos, koska sain todella paljon raskausarpia sen seurauksena. Jos olisin ollut lihava, olisin voinut laihduttaa mutta olin normaalipainoinen ja täynnä arpia. Kyllähän sen tajusi, että se oli siinä sitten, enää ikinä en saisi kaunista vartaloa. :(
Tuota, miten loppujenlopuksi sitten kävi?
Eikö nuo venymä arvet vaalene/haalene ja häviä aikaa myöten?
Miten isot rinnat sulle kasvoi?
Vierailija kirjoitti:
Olin 12-13-vuotias, kun vartaloon tuli muodot: lantio leveni ja rinnat alkoivat kasvaa. Ilmeisesti minulla on heikko ihon sidekudos, koska sain todella paljon raskausarpia sen seurauksena. Jos olisin ollut lihava, olisin voinut laihduttaa mutta olin normaalipainoinen ja täynnä arpia. Kyllähän sen tajusi, että se oli siinä sitten, enää ikinä en saisi kaunista vartaloa. :(
Se on normaalia, ei se johdu heikosta sidekudoksesta. On harvinaisempaa, että tytöille ei siinä vaiheessa tule raskausarpia. Oletko ikinä katsonut käsittelemättömiä kuvia mallikaunottarista? Lähes jokaisella on raskausarpia tai selluliittia. Samoin lähes kaikilla tavallisilla naisilla.
Yhdelle vastaajista, kaikille tulee teininä "raskausarpia" kun keho muuttuu niin nopeasti. Haalenevat yleensä sitten 18-20-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää ihmisiä. En ole ikinä koskaan sanonut ketään rumaksi, eikä kukaan minua ainakaan niin että olisin kuullut. Ei tulisi pieneen mieleenkään kutsua toista ihmistä rumaksi. Kaikissa on jotain kaunista.
Toki ei ole asiallista käytöstä haukkua kenenkään ulkonäköä, mutta on myös typerää tuollainen että pitäisi väkisin löytää jotain kaunista. Mikä itseisarvo se kauneus on, vai onko tämä olevinaan jotain diplomaattisuutta että "on sussakin jotain kaunista"? Kaikissa ei vaan yksinkertaisesti ole, sellaista se elämä on.
T. Ruma
En voi ymmärtää ihmisiä. Muutama ruma on joskus tullut vastaan kadulla. Rumiksi heidät on tehnyt kännisyys tai ilkeä/ilkeäntyperä katse tai ilme.
Muuten en ole ikinä nähnyt rumaa ihmistä. Suurin osa näyttää ihan tavallisilta, harvoin kukaan on pyörryttävän kauniskaan. En etsi väkisin kauniita piirteitä, jos etsisin niin varmasti löytäisin. Kaunis piirre tarkoittaa piirrettä tai asiaa, joka miellyttää minun silmääni.
Sille ei voi mitään, jos joku on omasta mielestään ruma.
Olet päättänyt, että olet ruma. Jos tulisit vastaan, olisin varmasti niin typerä, etten huomaisi sinun olevan ruma. Sellaista se elämä on.
T. eri
Sama täällä. Ei mua ole muistaakseni koskaan isketty baarissa. Korkeintaan mukana ollutta kaveria on tultu iskemään, ja tämän iskijän kaveri on sitten jututtanut minua. Jes. Mielestäni olen ihan normaali tai ihan nätti, ja minua rumemmat/lihavammatkin naiset löytävät kumppaneita tuosta vaan. En tiedä, onko omakuvani sitten hyvin vääristynyt. Mutta olen jotenkin aina liian nuhjuinen, ilmeikäs, hiljainen, outo, hikinen, jotain. Olen tätä ongelmaa ratkonut alkamalla pukeutua mahdollisimman simppelisti, pitämällä hiuksia kiinni (näyttää helpommin siisteiltä), meikkaamalla neutraalisti, käymällä jopa 2x päivässä suihkussa jne jne... Ei vaan auta. Jotkut ovat luonnostaan sellaisia pehmoisen, puhtaan ja hyväntuoksuisen näköisiä. Minä en.