Silloin ymmärsin olevani ruma

Vierailija kirjoitti:

Minussa on jotakin perustavanlaatuista vikaa. En itse oikeastaan tiedä, mitä se on, mutta sen on tajunneet jo 9-vuotiaat pojat. Olin siis koulukiusattu 3-6 luokat. Kiusaaminen oli "ironista"

Ai ihan ironista XDDDDDDD Jessus kun ihmiset käyttävät vain satunnaisesti jotain sanoja tajuamatta v...kaan niiden merkityksestä 🤦🏻‍♀️🤦🏻‍♀️

Jäikö sulle sitten jotenkin epäselväksi, mitä tarkoitin, tai olisiko sulla antaa parempaa ideaa?

En halunnut käyttää "sarkasmia", koska sarkasmi on liian hyvä huumorin laji käytettäväksi tuossa asiayhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää ihmisiä. En ole ikinä koskaan sanonut ketään rumaksi, eikä kukaan minua ainakaan niin että olisin kuullut. Ei tulisi pieneen mieleenkään kutsua toista ihmistä rumaksi. Kaikissa on jotain kaunista.

Toki ei ole asiallista käytöstä haukkua kenenkään ulkonäköä, mutta on myös typerää tuollainen että pitäisi väkisin löytää jotain kaunista. Mikä itseisarvo se kauneus on, vai onko tämä olevinaan jotain diplomaattisuutta että "on sussakin jotain kaunista"? Kaikissa ei vaan yksinkertaisesti ole, sellaista se elämä on.

T. Ruma

En voi ymmärtää ihmisiä. Muutama ruma on joskus tullut vastaan kadulla. Rumiksi heidät on tehnyt kännisyys tai ilkeä/ilkeäntyperä katse tai ilme.

Muuten en ole ikinä nähnyt rumaa ihmistä. Suurin osa näyttää ihan tavallisilta, harvoin kukaan on pyörryttävän kauniskaan. En etsi väkisin kauniita piirteitä, jos etsisin niin varmasti löytäisin. Kaunis piirre tarkoittaa piirrettä tai asiaa, joka miellyttää minun silmääni.

Sille ei voi mitään, jos joku on omasta mielestään ruma.

Olet päättänyt, että olet ruma. Jos tulisit vastaan, olisin varmasti niin typerä, etten huomaisi sinun olevan ruma. Sellaista se elämä on.

T. eri

No käytännössä ei ole väliä olenko sinun määritelmäsi mukaan ruma vai tavis vai tavis jolla kivat kulmakarvat, kun tahtoisin olla sen näköinen että ainakin jotkut miehet pitäisi riittävän viehättävänä. Jotta löytäisin parisuhteen. eri

Luin ketjun läpi enkä osaa sanoa mikä kenenkin ongelma on tai onko sitä, mutta itse en ole ikinä saanut naisilta yhtään mitään huomiota, en edes negatiivista, ei minua ole ikinä haukuttu rumaksi tai että haisisin, paskaisista vaatteista, hiuksista ym. Mutta naisille olen täysin ilmaa ja huomaamaton, vaikka olen 181cm/85kg lihaksia ruumiillisesta työstä, mutta myös vähän ylimääräistä kessiä, nuorena olin pitkään hoikka.

Kävin naisfysioterapeutilla ja sekin antoi ymmärtää ettei tarvitse tulla enää.

Ylä-asteella muutettiin ja kävin ysin vieraalla paikkakunnalla, luokalla oli eräs tyttö mikä oli hyvin raskaasti kiusattu, taustoja en tiennyt, tyttöä haukuttiin rumaksi, haisevaksi ym. Kaikkea en edes muista.

Mun mielestä se taas oli oikein nätti tyttö, hoikka, vähän tissitkin pullotti, en vaan ikinä uskaltanut mitään asialle tehdä, koulun loputtua en ikinä nähnyt sitä.

Joitain aikoja sitten remonttia tehdessä löysin ysin luokkakuvan ja en näin vanhanajarrunakaan nähnyt tuon tytön ulkonäössä mitään negatiivista tai vikaa.

Samoin rinnakkaisluokalla oli kiusattu tyttö mikä oli ehkä hieman erikoisen näköinen ja syrjäänvetäytyvä, oltiin samalla riparilla ja mun mielestä sekin oli oikein kivan näköinen, en tietenkään uskaltanut tehdä tuttavuutta.

M45v kirjoitti:

Luin ketjun läpi enkä osaa sanoa mikä kenenkin ongelma on tai onko sitä, mutta itse en ole ikinä saanut naisilta yhtään mitään huomiota, en edes negatiivista, ei minua ole ikinä haukuttu rumaksi tai että haisisin, paskaisista vaatteista, hiuksista ym. Mutta naisille olen täysin ilmaa ja huomaamaton, vaikka olen 181cm/85kg lihaksia ruumiillisesta työstä, mutta myös vähän ylimääräistä kessiä, nuorena olin pitkään hoikka.

Kävin naisfysioterapeutilla ja sekin antoi ymmärtää ettei tarvitse tulla enää.

Ylä-asteella muutettiin ja kävin ysin vieraalla paikkakunnalla, luokalla oli eräs tyttö mikä oli hyvin raskaasti kiusattu, taustoja en tiennyt, tyttöä haukuttiin rumaksi, haisevaksi ym. Kaikkea en edes muista.

Mun mielestä se taas oli oikein nätti tyttö, hoikka, vähän tissitkin pullotti, en vaan ikinä uskaltanut mitään asialle tehdä, koulun loputtua en ikinä nähnyt sitä.

Joitain aikoja sitten remonttia tehdessä löysin ysin luokkakuvan ja en näin vanhanajarrunakaan nähnyt tuon tytön ulkonäössä mitään negatiivista tai vikaa.

Samoin rinnakkaisluokalla oli kiusattu tyttö mikä oli ehkä hieman erikoisen näköinen ja syrjäänvetäytyvä, oltiin samalla riparilla ja mun mielestä sekin oli oikein kivan näköinen, en tietenkään uskaltanut tehdä tuttavuutta.

Millaisen naisen nykyään kelpuuttaisit? Mitä enemmän ikää on niin sit ä paremmilta nuoremmat näyttää.

Tajusin yläasteen ekalla viikolla. Sitä ennen olin ajatellut olevani ihan tavis tai jopa nätti. Olihan äitikin nätiksi kehunut 😁

Yläasteella sain kuulla sitten ihan säännöllisesti olevani ruma. Erityisesti nenästä pilkattiin, liian iso. Ja lautakin olin.

Koko yläaste oli helvettiä, häpesin itseäni niin paljon. Lukiossa ei enää kiusattu, mutta kukaan miespuolinen ei koskaan minusta kiinnostunut. Ajattelin, että kun tulen täysi-ikäiseksi ja pääsen baareihin, varmaan edes vanhemmat miehet yrittäisi joskus iskeä. No eipä yrittäneet, minkään ikäiset. Jäin seinäruusuksi kun kavereita iskettiin vieressä kilvan. Minäkin sitten jossain vaiheessa lopetin koko baareilun, pahoitin vain mieleni joka kerta kun tajusin ettei kukaan voisi koskaan kiinnostua.

Joten juu, jo teini-iän kynnyksellä tajusin.

Jäin miettimään, kumpaa sukupuolta ap on. Jotkut miehet kuvittelevat, että ulkonäköä haukkumalla saa naisen helpommin iskettyä. He ajattelevat kai, että nainen lähtee helpommin mukaan, kun tuntee olevansa huono ja ruma. Lasketaan naisen itsetuntoa ja hän on kiitollinen siitä, että kelpaa edes jollekin. Outoa logiikkaa, tehoaako se muka kehenkään? Itse en ymmärtäisi olevani ruma, päättelisin, että mies on sekä tyhmä että ilkeä - ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voinut olla tajuamatta, kun koko teini-iän sai kuulla asiasta sekä päin naamaa että selän takana.

Sama juttu! Kun sitä jatkuvasti hoetaan, niin pakosti alkaa uskomaan ja uskoo koko ikänsä. Jotain perinjuurin vastenmielistä minussa täytyy olla, kun ei edes spuget ahdistele. Varmaan pitäisi laskea vaatimustasoa, mutta mikä on spugen alapuolella, sekakäyttäjä?

No tämäpä. Ja jos sitä haukkumista saa kuulla kirjaimellisesti joka suunnasta, ei vain yhden tai kahden ihmisen taholta, niin pakkohan siihen on joku syy olla. Ei kai koko koulu tuomitse rumaksi ellei sitä oikeasti ole?

Nyt aikuisena ei ole enää päin naamaa tarvinnut solvauksia kuunnella, mutta ei kyllä kukaan koskaan tule baarissa tai muuallakaan juttelemaan ja kuten sanoit, edes spuget ei ahdistele. Selän takana tapahtuvasta haukkumisesta en onneksi nykyään ole tietoinen, nuorempana sekin kantautui aina korviin jotakin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minussa on jotakin perustavanlaatuista vikaa. En itse oikeastaan tiedä, mitä se on, mutta sen on tajunneet jo 9-vuotiaat pojat. Olin siis koulukiusattu 3-6 luokat. Kiusaaminen oli "ironista"

Ai ihan ironista XDDDDDDD Jessus kun ihmiset käyttävät vain satunnaisesti jotain sanoja tajuamatta v...kaan niiden merkityksestä 🤦🏻‍♀️🤦🏻‍♀️

Jäikö sulle sitten jotenkin epäselväksi, mitä tarkoitin, tai olisiko sulla antaa parempaa ideaa?

En halunnut käyttää "sarkasmia", koska sarkasmi on liian hyvä huumorin laji käytettäväksi tuossa asiayhteydessä.

En ole tämä edellinen kirjoittaja, joka selvästi löysi tilaisuuden taas kiusata kiusattua. Ymmärsin hyvin mitä tarkoitit ironisilla kommenteilla. Sinussa ei ole vikaa, vaan kiusaajissa.

Kun ala-asteen diskoissa kukaan ei hakenut tanssimaan hitaita. Niitä muutamaa tiettyä tyttöä haettiin koko ajan. Itse jos hain poikia niin he kieltäytyivät.

Tämä on varmaan enemmän luonnekysymys, mutta aikuisiällä varmaan noin 90% tapailuyritelmistä on päättynyt siten, että mies antaa pakit. Itse olen antanut pakit vain kahdelle. Toinen oli hyvin ylipainoinen ja laukoi halventavia kommentteja naisista, toinen oli rehellisesti sanottuna aika ruma ja hänelle maistui viina ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

M45v kirjoitti:

Luin ketjun läpi enkä osaa sanoa mikä kenenkin ongelma on tai onko sitä, mutta itse en ole ikinä saanut naisilta yhtään mitään huomiota, en edes negatiivista, ei minua ole ikinä haukuttu rumaksi tai että haisisin, paskaisista vaatteista, hiuksista ym. Mutta naisille olen täysin ilmaa ja huomaamaton, vaikka olen 181cm/85kg lihaksia ruumiillisesta työstä, mutta myös vähän ylimääräistä kessiä, nuorena olin pitkään hoikka.

Kävin naisfysioterapeutilla ja sekin antoi ymmärtää ettei tarvitse tulla enää.

Ylä-asteella muutettiin ja kävin ysin vieraalla paikkakunnalla, luokalla oli eräs tyttö mikä oli hyvin raskaasti kiusattu, taustoja en tiennyt, tyttöä haukuttiin rumaksi, haisevaksi ym. Kaikkea en edes muista.

Mun mielestä se taas oli oikein nätti tyttö, hoikka, vähän tissitkin pullotti, en vaan ikinä uskaltanut mitään asialle tehdä, koulun loputtua en ikinä nähnyt sitä.

Joitain aikoja sitten remonttia tehdessä löysin ysin luokkakuvan ja en näin vanhanajarrunakaan nähnyt tuon tytön ulkonäössä mitään negatiivista tai vikaa.

Samoin rinnakkaisluokalla oli kiusattu tyttö mikä oli ehkä hieman erikoisen näköinen ja syrjäänvetäytyvä, oltiin samalla riparilla ja mun mielestä sekin oli oikein kivan näköinen, en tietenkään uskaltanut tehdä tuttavuutta.

Millaisen naisen nykyään kelpuuttaisit? Mitä enemmän ikää on niin sit ä paremmilta nuoremmat näyttää.

Totta! Luulin teininä (kas kummaa, kiusaamisen takia) että olen maailman rumin tyttö. Aikuisena katselin vanhoja valokuvia, ja totesin että vauu, olinko nuorena noin nätti.

Mun mielestä lainaamasi kirjoittaja tarkoitti ehkä sitä, että kaikki rumiksi haukutut ei aina ole rumia. Toivoisin, että päivä paistaisi sinnekin ja kumppani löytyisi, ei kenenkään ole hyvä olla yksin jos ei sitä toivo.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin yläasteen ekalla viikolla. Sitä ennen olin ajatellut olevani ihan tavis tai jopa nätti. Olihan äitikin nätiksi kehunut 😁

Tuli tästä mieleen, vaikka oma kokemukseni onkin ihan pikkujuttu siihen verrattuna mitä jotkut ovat joutuneet kestämään. Olin lapsena ja teininä vaatimattoman näköinen, mutta musta tuli ihan kaunis aikuinen. Ruma ankanpoikanen siis.  Tätähän en silloin tiennyt vaan olin omasta mielestäni maailman rumin tyttö, ja muistan kun kerran valitin äidille miten kauhealta näytän. Toivoin tietysti että äiti sanoisi että höpö höpö, nättihän sinä olet. Äiti sanoi, että niin, sinun vahvuudet ovat muualla eikä se ulkonäkö niin tärkeää ole. No tottahan se oli, ei äiti väärässä ollut. Mutta ei se edelleenkään ole musta se asia, joka kannattaa ensimmäisenä sanoa itseään rumana pitävälle 13-vuotiaalle, jolle ulkonäkö ON tärkeää. Sen ehtii oppia myöhemminkin. Omalle lapselleen nyt vaan kuuluu sanoa että olet maailman kaunein/komein ja ihanin, vaikka se lapsi näyttäisi Klonkulta ja molemmat sen tietäisi. Piste. Muistan vieläkin sen hämmennyksen ja pettymyksen, että mun on pakko olla tosi ruma jos oma äitikään ei voi edes yhden kerran sanoa nätiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää ihmisiä. En ole ikinä koskaan sanonut ketään rumaksi, eikä kukaan minua ainakaan niin että olisin kuullut. Ei tulisi pieneen mieleenkään kutsua toista ihmistä rumaksi. Kaikissa on jotain kaunista.

Toki ei ole asiallista käytöstä haukkua kenenkään ulkonäköä, mutta on myös typerää tuollainen että pitäisi väkisin löytää jotain kaunista. Mikä itseisarvo se kauneus on, vai onko tämä olevinaan jotain diplomaattisuutta että "on sussakin jotain kaunista"? Kaikissa ei vaan yksinkertaisesti ole, sellaista se elämä on.

T. Ruma

En voi ymmärtää ihmisiä. Muutama ruma on joskus tullut vastaan kadulla. Rumiksi heidät on tehnyt kännisyys tai ilkeä/ilkeäntyperä katse tai ilme.

Muuten en ole ikinä nähnyt rumaa ihmistä. Suurin osa näyttää ihan tavallisilta, harvoin kukaan on pyörryttävän kauniskaan. En etsi väkisin kauniita piirteitä, jos etsisin niin varmasti löytäisin. Kaunis piirre tarkoittaa piirrettä tai asiaa, joka miellyttää minun silmääni.

Sille ei voi mitään, jos joku on omasta mielestään ruma.

Olet päättänyt, että olet ruma. Jos tulisit vastaan, olisin varmasti niin typerä, etten huomaisi sinun olevan ruma. Sellaista se elämä on.

T. eri

No käytännössä ei ole väliä olenko sinun määritelmäsi mukaan ruma vai tavis vai tavis jolla kivat kulmakarvat, kun tahtoisin olla sen näköinen että ainakin jotkut miehet pitäisi riittävän viehättävänä. Jotta löytäisin parisuhteen. eri

Tiedän kyllä, mitä tarkoitat. Olen ollut sekä omasta mielestäni että monen sanojan mielestä ruma. Löysin parisuhteen; joten, jos sillä perusteella arvotetaan ulkonäköä, olen riittävän viehättävä. Ei sillä, en ole pitkään aikaan ajatellutkaan olevani ruma.

T. se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin yläasteen ekalla viikolla. Sitä ennen olin ajatellut olevani ihan tavis tai jopa nätti. Olihan äitikin nätiksi kehunut 😁

Tuli tästä mieleen, vaikka oma kokemukseni onkin ihan pikkujuttu siihen verrattuna mitä jotkut ovat joutuneet kestämään. Olin lapsena ja teininä vaatimattoman näköinen, mutta musta tuli ihan kaunis aikuinen. Ruma ankanpoikanen siis.  Tätähän en silloin tiennyt vaan olin omasta mielestäni maailman rumin tyttö, ja muistan kun kerran valitin äidille miten kauhealta näytän. Toivoin tietysti että äiti sanoisi että höpö höpö, nättihän sinä olet. Äiti sanoi, että niin, sinun vahvuudet ovat muualla eikä se ulkonäkö niin tärkeää ole. No tottahan se oli, ei äiti väärässä ollut. Mutta ei se edelleenkään ole musta se asia, joka kannattaa ensimmäisenä sanoa itseään rumana pitävälle 13-vuotiaalle, jolle ulkonäkö ON tärkeää. Sen ehtii oppia myöhemminkin. Omalle lapselleen nyt vaan kuuluu sanoa että olet maailman kaunein/komein ja ihanin, vaikka se lapsi näyttäisi Klonkulta ja molemmat sen tietäisi. Piste. Muistan vieläkin sen hämmennyksen ja pettymyksen, että mun on pakko olla tosi ruma jos oma äitikään ei voi edes yhden kerran sanoa nätiksi.

Joo, minä tein jotain kotivideota n 12 v kun katsoin videota sanoin kauhistuneena että tuonko näköinen minä olen niin äiti vaan tuhahtu jotain että sen näköinen on kuin on. No eipä minua muutenkaan koskaan mistään kehuttu.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen ensimmäisinä päivinä, kun meidän piti kirjoittaa anonyymisti kohteliaisuuksia muista luokan oppilaista paperilapuille.

Tunnin päätyttyä vertailimme lappuja kavereideni kesken. Minun lapussani luki ainoastaan laimeita kohteliaisuuksia tyyliin "ok", "kiva" ja "mukava". Kavereideni lapuista löytyi niiden lisäksi ulkonäkökehuja kuten "nätti", "kaunis" ja "kiva hymy".

Auts.

Meillä oli joskus kutosluokalla tämmöinen anonyymilappuhomma, mutta kirjoittelin itse noita ”kiva” ja ”ok” joillekin, lähinnä niille joita en muutaman vuoden luokkatoveruuden jälkeenkään tuntenut oikeastaan ollenkaan ja sitten niille joista mulla ei ollut mitään hyvää sanottavaa (kiusaajat yms mäntit). En kyllä itekään saanut mitään sitä ”ihan kivaa” kummempaa muilta kuin parhailta kavereiltani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin yläasteen ekalla viikolla. Sitä ennen olin ajatellut olevani ihan tavis tai jopa nätti. Olihan äitikin nätiksi kehunut 😁

Tuli tästä mieleen, vaikka oma kokemukseni onkin ihan pikkujuttu siihen verrattuna mitä jotkut ovat joutuneet kestämään. Olin lapsena ja teininä vaatimattoman näköinen, mutta musta tuli ihan kaunis aikuinen. Ruma ankanpoikanen siis.  Tätähän en silloin tiennyt vaan olin omasta mielestäni maailman rumin tyttö, ja muistan kun kerran valitin äidille miten kauhealta näytän. Toivoin tietysti että äiti sanoisi että höpö höpö, nättihän sinä olet. Äiti sanoi, että niin, sinun vahvuudet ovat muualla eikä se ulkonäkö niin tärkeää ole. No tottahan se oli, ei äiti väärässä ollut. Mutta ei se edelleenkään ole musta se asia, joka kannattaa ensimmäisenä sanoa itseään rumana pitävälle 13-vuotiaalle, jolle ulkonäkö ON tärkeää. Sen ehtii oppia myöhemminkin. Omalle lapselleen nyt vaan kuuluu sanoa että olet maailman kaunein/komein ja ihanin, vaikka se lapsi näyttäisi Klonkulta ja molemmat sen tietäisi. Piste. Muistan vieläkin sen hämmennyksen ja pettymyksen, että mun on pakko olla tosi ruma jos oma äitikään ei voi edes yhden kerran sanoa nätiksi.

Mun äiti sanoi vastaavassa tilanteessa ihan noilla sanoilla kuin sinä olisit toivonut, että höpö höpö, nättihän sinä olet, kaunis tyttö! Muistan olleeni tosi hämmentynyt ja pettynyt, kun oma äitikin valehtelee, olisi mieluummin sanonut ettei ulkonäkö merkitse kaikkea, ja että mulla on paljon muita hyviä ominaisuuksia.. 😁

Vierailija kirjoitti:

M45v kirjoitti:

Luin ketjun läpi enkä osaa sanoa mikä kenenkin ongelma on tai onko sitä, mutta itse en ole ikinä saanut naisilta yhtään mitään huomiota, en edes negatiivista, ei minua ole ikinä haukuttu rumaksi tai että haisisin, paskaisista vaatteista, hiuksista ym. Mutta naisille olen täysin ilmaa ja huomaamaton, vaikka olen 181cm/85kg lihaksia ruumiillisesta työstä, mutta myös vähän ylimääräistä kessiä, nuorena olin pitkään hoikka.

Kävin naisfysioterapeutilla ja sekin antoi ymmärtää ettei tarvitse tulla enää.

Ylä-asteella muutettiin ja kävin ysin vieraalla paikkakunnalla, luokalla oli eräs tyttö mikä oli hyvin raskaasti kiusattu, taustoja en tiennyt, tyttöä haukuttiin rumaksi, haisevaksi ym. Kaikkea en edes muista.

Mun mielestä se taas oli oikein nätti tyttö, hoikka, vähän tissitkin pullotti, en vaan ikinä uskaltanut mitään asialle tehdä, koulun loputtua en ikinä nähnyt sitä.

Joitain aikoja sitten remonttia tehdessä löysin ysin luokkakuvan ja en näin vanhanajarrunakaan nähnyt tuon tytön ulkonäössä mitään negatiivista tai vikaa.

Samoin rinnakkaisluokalla oli kiusattu tyttö mikä oli ehkä hieman erikoisen näköinen ja syrjäänvetäytyvä, oltiin samalla riparilla ja mun mielestä sekin oli oikein kivan näköinen, en tietenkään uskaltanut tehdä tuttavuutta.

Millaisen naisen nykyään kelpuuttaisit? Mitä enemmän ikää on niin sit ä paremmilta nuoremmat näyttää.

En tiedä, omasta mielestä hyvin erilaiset naiset ovat ulkoisesti kiinnostavia, yleensä vaaleat naiset herättävät huomiota ja taas oikeasti lihavat eivät, vähän jos on ylimääräistä ei se haittaa, suurin ongelma olisi kontaktin saaminen, näin kauan kun on elänyt ettei ole edes seurustellut on vaikeaa kuvitella millaista olisi elää jonkun naisen kanssa, seksi, mahdolliset lapset?

Jos ei naisista ole muuta kokemusta kuin rahalla on levitetty haarat ja siihen on tarpeet tehty tai ennen vhs, lehdet ja sitten nettiporno.

Pidin itseäni rumana teininä, kasvot olivat toki aika epäsopusuhtaiset ja minulla oli todella paha akne. Koulussa sain kuulla jatkuvasti siitä, että näytän mieheltä, transulta, rumalta jne. Kadullakin sain ikäisiltäni pojilta negatiivisia kommentteja ulkonäöstä ja kerran myös keski-ikäisiltä miehiltä.

Kas kummaa kuitenkin, parikymppisenä kasvojeni mittasuhteet parantuivat drastisesti ja pääsin aknesta eroon, nyt suhtautuminen on erilaista. Kun katson vanhoja kuvia, niin en enää mielestäni ole ollut ruma kuitenkaan, vaan melko tavallinen.

Kokemuksieni erilaisuuden perusteella voin vahvistaa, että rumat voivat saada negatiivista huomiota, ja se on aivan kamalaa. Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta haukkua toisen ulkonäköä.

Negatiivinen huomio ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että on ruma. Jotkut kokevat oikeudekseen arvostella ketä tahansa, sen ei kannata antaa vaikuttaa omaan itsetuntoonsa. Jos on itsetunto-ongelmia, niin niitä voi käsitellä esim. terapiassa. Ruma vs kaunis, ulkomuoto ei määrittele arvokkuutta. Ulkoinen kauneus on katoavaista muutenkin, sisäinen kauneus on se, mikä maailman pelastaa. Tsemppiä kaikille itsensä rumaksi kokeville!

Älä ota sitä vakavasti

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun pelkästään neljä- viisikymppiset EI hyvin säilyneet ukot sekä iranilaiset miehet ottaa tosissaan katsekontaktia. Ymmärrän, että jotkut ihmiset kokeilee vähän kaikkia "sillä silmällä" mutta siinä vaiheessa kun se on niin rohkeaa että melkein johtaa lähestymiseen... Uskovat tosissaan, että kiinnostun, koska oma ulkonäkö on mitä on. Ja itse siis vasta vähän päälle 30.

Juu, mullakin vähän sama. Kun ei-hyvännäköiset miehet uskaltautuvat kerta toisensa jälkeen lähestymään ja tosissaan kuvittelevat että olisin heille sopiva kumppani ja kiinnostunut, voinen päätellä jotain. Olen 25, miehet kutakuinkin omaa ikäluokkaa (tai vähän vanhempia) ja suomalaisia. Mutta todella siis sellaisia, joiden paras puoli ei ole ulkonäkö...

Eikä asiaa helpota se, että Tinderin kautta komeat miehet kiinnostuivat. Olen kuullut juttua, että siellä ihan minkä tahansa näköinen nainen saa komistuksilta tykkäyksiä. Ulkonäöstäni olen kuullut kehuja, mutta edelleen - kaikki naiset saavat. Jos komeat miehet eivät juurikaan osoita kiinnostusta, en voi itsekään olla kovin kummoinen.

Anteeksi mitä?? Kaikki naiset eivät todellakaan saa kehuja. En ole koskaan kuullut yhtään positiivista kommenttia ulkonäöstäni. Edes Tinderissä. Jossa sain muutaman matchin ja tapaamisen jälkeen minut poistettiin ilman viestiä. Usko pois ettei tuo mitä koet ole jokaisen naisen elämää. Saisipa kuulla edes kerran jotin kivaa. Vaikka se olisi vale!

Aika yllättävää, olen sitten tainnut saada väärän kuvan. Ehkä olen saanut niitä kehuja vain muodon vuoksi, ilman että ne oikeasti tarkoittaisivat mitään. Ja tykkäyksiä siksi, että näytän kuvissa paremmalta kuin miltä oikeasti. Lähes kaikki tapaamani miehet olivat kyllä tavattuamme kiinnostuneita tapaamaan uudelleen, mutta sekään ei paljoa todista. Yhden kanssa halusin edetä tapailuasteelle, mutta kelpuuttikin vain pariksi yöksi. Eikä ollut 190cm lihaksikas komistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkki teille kaikille: yksikään hyvännäköinen mies ei ole koskaan kritisoinut ulkonäköäni.

Useampi ulkonäkörajoitteinen mies on. Kyse on heistä - EI teistä. 

Minulla sama kokemus.

Itselläni ei ole juurikaan ulkonäkökriteerejä parisuhteeseen, joten olen seurustellut niin miesmallitasoisten kuin tavistenkin kanssa. Yksi oli objektiivisesti katsoen tavallista vaatimattomamman näköinen. Omasta mielestäni toki äärimmäisen kuuma, koska olin häneen rakastunut. No tämä kaikkein vaatimattomimman näköinen mies on ainoa, joka on vihjaillut että minun ulkonäköni ei olisi hänelle riittävä, ja vertaillut minua muihin, paremman näköisiin naisiin. Lopetin suhteen tuollaisen tolvanan kanssa. Mallina työskennellyt eksäni puhui ulkonäöstäni pelkästään kehuvasti, samoin toinen joka ei halunut malliksi mutta takuulla olisi päässyt halutessaan. :)

Ihan sama kokemus täällä. Olen ollut keskenään eri näköisten miesten kanssa, osa olisi tosiaan voinut olla suoraan alusvaatemainoksesta ja osa ei. Juurikin vaatimattomimman näköinen mies näistä kehtasi arvostella ulkonäköäni, ja ilmaista etten ihan ideaali ulkonäöltäni ole, mutta joten kuten kai kuitenkin menetteli kun kerran tapailimme. Kaiken lisäksi hän kertoi tämän sellaisella hetkellä, kun tilanne oli ensimmäistä kertaa kenties päätymässä sänkyyn asti. Olin ihan puulla päähän lyöty. Jälkikäteen olen tajunnut, että hän taisi itse liioitella kokemuksiaan naisten kanssa (ja varmasti oli oikeasti itse epävarma, vaikka muuta yritti esittää ja lytätä minut herkällä hetkellä)... Tosi surullista.