Lue keskustelun säännöt.
Silloin ymmärsin olevani ruma
16.08.2020 |
Laitetaan siis omia kokemuksia tähän ketjuun.
Oma tarina:
Pelasin blackjackia laivalla, ja pöytään tuli pari miestä (25-30v). Alkuun ihan mukavia tyyppejä, joiden kanssa juttelimme siinä pelin lomassa. Sitten toinen niistä sanoi kaverilleen, että tämä näyttää aivan minulta ja pohdiskeli (ivallisesti) ääneen, että olemmekohan veljiä. Kaveri loukkaantui siitä ja huomautti, että emme näytä samalta ollenkaan ja mainitsi muutaman ulkonäkövirheeni, kun taas se vittuillut tyyppi hihitteli omalle jutulleen ja töni kaverinsa olkapäätä. Tiesin kyllä jo ennen tuota olevani ruma, mutta en niin ruma, että joku aikuinen mies loukkaantuisi verisesti, jos hänen vitsailtaisiin olevan veljeni. Varsinkaan kun olin laivalla, joten huoliteltu ja ok-pukeutunut. Jakajan ilme oli vaivaantunut, joten hän taisi kokea myötätuntoa minua kohtaan.
Kommentit (394)
Ei sitä voinut olla tajuamatta, kun koko teini-iän sai kuulla asiasta sekä päin naamaa että selän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yläluokilla Hesan veripalvelun vastaanotossa kesätöissä. Kerran käveli ohi pari keski-ikäistä miestä, joiden tiesin työskentelevän talossa. Toinen kajautti kovalla äänellä kaverilleen minua osoittaen, että onpa ruma nainen. Toinen häkeltyi ja sanoi, äläs nyt, onhan se nätti tyttö. Tuollainen menee syvälle, varsinkin siinä iässä, ja sehän luultavasti oli tarkoituskin.
Vierailija kirjoitti:
Vinkki teille kaikille: yksikään hyvännäköinen mies ei ole koskaan kritisoinut ulkonäköäni.
Useampi ulkonäkörajoitteinen mies on. Kyse on heistä - EI teistä.
Minulla sama kokemus.
Itselläni ei ole juurikaan ulkonäkökriteerejä parisuhteeseen, joten olen seurustellut niin miesmallitasoisten kuin tavistenkin kanssa. Yksi oli objektiivisesti katsoen tavallista vaatimattomamman näköinen. Omasta mielestäni toki äärimmäisen kuuma, koska olin häneen rakastunut. No tämä kaikkein vaatimattomimman näköinen mies on ainoa, joka on vihjaillut että minun ulkonäköni ei olisi hänelle riittävä, ja vertaillut minua muihin, paremman näköisiin naisiin. Lopetin suhteen tuollaisen tolvanan kanssa. Mallina työskennellyt eksäni puhui ulkonäöstäni pelkästään kehuvasti, samoin toinen joka ei halunut malliksi mutta takuulla olisi päässyt halutessaan. :)
Kyllähän sen jo tajuaa vähemmälläkin, kun kukaan ei edes baareissa iltaisin tule juttelemaan kanssani.
Ihme ja kumma taas on se, että jopa 1 suhteentapainen on minullakin takana.
Itse jään aina huomiota vaille kun taas sitten ne toiset (eli pääosin nätit ja kauniit) naiset tapaavat kumppaninsa jopa helposti kaupassa tai koulussa.
No mutta, elämä on. 😐
Vierailija kirjoitti:
Olin yläluokilla Hesan veripalvelun vastaanotossa kesätöissä. Kerran käveli ohi pari keski-ikäistä miestä, joiden tiesin työskentelevän talossa. Toinen kajautti kovalla äänellä kaverilleen minua osoittaen, että onpa ruma nainen. Toinen häkeltyi ja sanoi, äläs nyt, onhan se nätti tyttö. Tuollainen menee syvälle, varsinkin siinä iässä, ja sehän luultavasti oli tarkoituskin.
Olisit huutanut perään, että onpa siinä ruma elämänasenne miehellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki teille kaikille: yksikään hyvännäköinen mies ei ole koskaan kritisoinut ulkonäköäni.
Useampi ulkonäkörajoitteinen mies on. Kyse on heistä - EI teistä.
Minulla sama kokemus.
Itselläni ei ole juurikaan ulkonäkökriteerejä parisuhteeseen, joten olen seurustellut niin miesmallitasoisten kuin tavistenkin kanssa. Yksi oli objektiivisesti katsoen tavallista vaatimattomamman näköinen. Omasta mielestäni toki äärimmäisen kuuma, koska olin häneen rakastunut. No tämä kaikkein vaatimattomimman näköinen mies on ainoa, joka on vihjaillut että minun ulkonäköni ei olisi hänelle riittävä, ja vertaillut minua muihin, paremman näköisiin naisiin. Lopetin suhteen tuollaisen tolvanan kanssa. Mallina työskennellyt eksäni puhui ulkonäöstäni pelkästään kehuvasti, samoin toinen joka ei halunut malliksi mutta takuulla olisi päässyt halutessaan. :)
Ai niin, unohtui lisätä oma kertomukseni. Itse tajusin rumuuteni kun sain ensimmäisen kamerapuhelimen ja otin sillä kuvan itsestäni. Vaikka kuinka monta kuvaa otin, näytin aina vain ihan epäsymmetriseltä ja vääristyneeltä ja kamalalta. En saanut aikaiseksi yhtään sellaista kuvaa, miltä peilikuvan perusteella mielestäni näytin. Tuntui tosi oudolta että ero oli niin huomattava.
Analysoin sitten tilannetta ja tajusin, että näen peilistä itseni tosiaan aina peilikuvana, mutta "oikeinpäin" käännettynä piirteissäni on ihan huomattavaa epäsymmetriaa. Joko se ei näy/hahmotu samanlaisena peilissä, tai sitten olin tottunut siihen että epäsymmetria on niin päin, ja nähdessäni sen toisin päin, kasvot näyttivät vierailta. Tämä oli aika kovakin isku, koska olin siihen asti luullut olevani viehättävän näköinen.
Nykyään en enää ajattele olevani ruma, ihan sellainen tavis vain.
Vierailija kirjoitti:
Täydellisiä miehiä ei tapaa juuri koskaan, vaan heitä näkee lähinnä elokuvissa tai sarjoissa.
En näe miesten rumuutta tai lihavuutta syyksi siihen, että herjaisin heitä.
Mietin joskus, selviääköhän yksikään Yhdysvalloissa näyttelevä kauneusleikkauksilta? Tarkoitan sekä naisia että miehiä.
Niitä voisi sanoa "kauheus"leikkauksiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen jo tajuaa vähemmälläkin, kun kukaan ei edes baareissa iltaisin tule juttelemaan kanssani.
Ihme ja kumma taas on se, että jopa 1 suhteentapainen on minullakin takana.Itse jään aina huomiota vaille kun taas sitten ne toiset (eli pääosin nätit ja kauniit) naiset tapaavat kumppaninsa jopa helposti kaupassa tai koulussa.
No mutta, elämä on. 😐
Jep, tästä syystä baareissa käyminen oli jo nuorena ihan hel vettiä ja en ole 10 vuoteen käynyt niissä mieltäni pahoittamassa.
Ala-asteella, kun sitä kerrottiin minulle kuuden vuoden ajan. Naiivina olin ollut toista mieltä, mutta enpä ole enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minussa on jotakin perustavanlaatuista vikaa. En itse oikeastaan tiedä, mitä se on, mutta sen on tajunneet jo 9-vuotiaat pojat. Olin siis koulukiusattu 3-6 luokat. Kiusaaminen oli "ironista" eli minun sanottiin olevan jotain, ja hauskuus oli siinä, että "se ei siis todellakaan oikeesti oo!" Luokallani oli 7 muuta tavallista tunnollista Seppälän vaatteisiin pukeutuvaa tyttöä. Miksi juuri minä?
Ihmiset ympärillä vaihtui, kiusaaminen jäi, aikaa kului. Voisi olettaa, että nuo keskenkasvuisten mielipiteet olisivat jääneet omaan arvoonsa. Siis nuorten naisten elämähän on treffejä ja ihailijakirjeitä ja poikaystäviä. Minulla: *sirkkojen sirinää*
Voisi siis sanoa, että nuo ala-asteen pojat olivat oikeassa. He tiesivät jotain, mitä minä en tiedä, mutta kaikki miehet tietävät.
Olin 23-vuotias, kun pidin poikaa kädestä romanttisessa mielessä. Ja sitä ei olisi tapahtunut ilman nettideittipalvelua!
Minulla menee ihan mukavasti, mutta elän aina sen tiedon kanssa, että ulkonäkö ei ole mun juttu. Edes varatun status ei ole lisännyt kiinnostusta. En ole se nainen, joka kääntää päät kun astuu huoneeseen. En voi olettaa oven avauksia yms.
Olen tietyllä tavalla kai aina ymmärtänyt. Lopullisen varmuuden asiaan toi viimeisin tapailujuttu, jossa mies ei säästellyt sanojaan ulkonäöstäni. Sen jutun jälkeen aloin saamaan kummallisia lähestymisyrityksiä miehiltä, joita ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa hyvännäköisiksi - ovat ihan sieltä toisesta äärilaidasta. Olen epäillyt että tapailumies on näissä takana ja yrittää parittaa minua miehille, jotka ovat lähempänä omaa tasoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain kuulla koko peruskoulun olevani ihan monsteriruma. Pari kymppisenä puolestaan ihmiset (eri) kohteli kuin kaunista ihmistä. Nykyään nelikymppisenä omanikäiset miehet joskus katsovat intensiivisesti, mutta positiivisesti. Itse koen noista alkuasetelmista johtuen olevani ruma tai outo, joka joskus pystyy jostain kumman syystä ’huijaamaan’ ihmiset pitämään itsestään.
Kyllä sen tietää jo pienestä, ihan vaikka siitä, miten eri tavoin itseä ja nättiä kaveria kohdellaan. Yläasteikäisenä valittiin myös jossain poikien äänestyksessä kauheimmaksi. Ja nyt aikuisena sitä saa aina olla rauhassa miehiltä, eivät sentään avaudu asiasta, tosin yksi päivä hymyilin ja ajatuksissani katsoin vastaantulijaa, ja sille tuli näkyvä puistatus. Saattoihan se just silloin ajatella jotain puistattavaa, mutta ajoitus oli täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteella, kun jokaikinen minua kiusaava haukkui nimenomaan rumaksi - heitä oli paljon, niin tyttöjä kuin poikia, eri luokilta ja eri ikäisiä. Yksi suosikkihetkeni oli, kun istuin portaissa ja takanani luokkani pojat suureen ääneen pohdiskelevat olenko ämpäriruma vai sikaruma tjmsp.
En voi ymmärtää ihmisiä. En ole ikinä koskaan sanonut ketään rumaksi, eikä kukaan minua ainakaan niin että olisin kuullut. Ei tulisi pieneen mieleenkään kutsua toista ihmistä rumaksi. Kaikissa on jotain kaunista.
Olin 12-13-vuotias, kun vartaloon tuli muodot: lantio leveni ja rinnat alkoivat kasvaa. Ilmeisesti minulla on heikko ihon sidekudos, koska sain todella paljon raskausarpia sen seurauksena. Jos olisin ollut lihava, olisin voinut laihduttaa mutta olin normaalipainoinen ja täynnä arpia. Kyllähän sen tajusi, että se oli siinä sitten, enää ikinä en saisi kaunista vartaloa. :(
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun menin yläasteelle, Facebook oli vielä nuorten juttu. Seiskaluokan luokkakuvat otettiin ja joku luokkalaisista laittoi sen ryhmäkuvan omalle seinälleen, jotta muut voisivat merkitä siihen kaikkia hauskoja kommentteja. Minun kohdalleni oli kirjoitettu "kampaa naamas niin saat banaanin".
Tästä tuli oikeasti paha mieli. :(
1) Olin n. 19v ja harrastin kotibileissä (:D) seksiä yhden miehen kanssa. Miehellä ei oikein meinannut seistä, ja myöhemmin miehen kaveri kertoi ongelmien johtuneen siitä, ettei mies pitänyt minua kovin viehättävänä. Toisaalta vuosia myöhemmin rakastuin ensimmäistä kertaa aidosti, ja tajusin, ettei mikään edellinen seksikokemus ole ollut mistään kotoisin... Mutta ei tuo kommentti silloin 19-vuotiaana mitenkään hyvältä tuntunut.
2) Kävin usein baarissa parhaan ystäväni kanssa kahden. Miehet tulivat aina iskemään häntä, ja minun osakseni jäi yrittää jutella iskemään tulleen miehen kaverin kanssa, vaikka kumpaakaan ei kiinnostanut.
3) Kun näin itsestäni toisten ottamia bikinikuvia.
Ei sillä, en ole omasta mielestäni ruma vaan ihan nätti. Olen kyllä homssuinen eli juuri se, jolla iho kiiltää, hiukset hapsottaa ja paita on rypyssä. Mutta ilmeisesti olen monien muiden mielestä jos en ruma, niin mitäänsanomaton.
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää ihmisiä. En ole ikinä koskaan sanonut ketään rumaksi, eikä kukaan minua ainakaan niin että olisin kuullut. Ei tulisi pieneen mieleenkään kutsua toista ihmistä rumaksi. Kaikissa on jotain kaunista.
Toki ei ole asiallista käytöstä haukkua kenenkään ulkonäköä, mutta on myös typerää tuollainen että pitäisi väkisin löytää jotain kaunista. Mikä itseisarvo se kauneus on, vai onko tämä olevinaan jotain diplomaattisuutta että "on sussakin jotain kaunista"? Kaikissa ei vaan yksinkertaisesti ole, sellaista se elämä on.
T. Ruma
Ja vielä, selkä suoraksi, leuka ylemmäs, hymynkare huulille, niin komistut vielä lisää.
Miehissä vetoaa moneen naiseen itseluottamus. Usko olevasi hyvä, koska olet sitä, niin muutkin uskovat.