Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa

En käyttäisi sanaa peto. Nautiskelija ennemmin, erittäin kyltymätön.

Olin 41 vuotias kun löysin nykyisen kumppanini. Hän vastaa älyllisesti ihannettani ja nautin hänen seurastaan tavattomasti. Jos jotain opin sinkkuajoista, niin älyllisesti lahjattoman kanssa ei kannata käydä purkamassa himojaan, ei vaikka kuinka olisi munankipeä.

Kumppanin mielen tylsyys on kaameaa. En voi ymmärtää, kuinka joku on ylipäätään yrittänyt leikkiä perhettä niin kehittymättömät ihmisen kanssa.

Minulle tärkein ominaisuus kumppanissa on korkea älykkyys. Sellaisen ihmisten kanssa vaan natsaa.

Mulla on samantyyppisiä ongelmia, vaikken ole mitannut älykkyyttäni, enkä ole matemaattisesti älykäs. Itsellä on vaikeus löytää ihmistä, joka olisi ulkoisesti viehättävä, eläinrakas, omaisi luonnossa liikkumisen taidon (sisältää kalastus, sienestys, marjastus) ja rakkauden luontoon sekä olisi urheilullisesti lahjakas ja paljon lukenut, eli keskustelutaito ei loppuisi lätkätuloksiin ja futistilastoihin. Haluaisin itseni kaltaista seuraa, mutta aina uupuu jokin palikoista. Olen esteetikko, joten en pysty luomaan yhteyttä ellen myös tunne voimakasta vetovoimaa ulkonäköön ja kroppaan. Samalla kuitenkin haluan ensin voimakkaan henkisen kiihokkeen, joka syntyy samanlaisten mielten kohtaamisesta.

N53

Viisasta kirjoitti:

Älyköt pärjää tilanteissa joihin viisaat eivät joudu. Ole viisas, onanoi.

Onneksi viisaus ei sulje pois älykkyyttä! Molempi parempi.

Onanoinnilla ei saa siirrettyä hienoa geeniperimää eteenpäin yhteiskunnan hyväksi. Lisääntyminen on aivan viisasta omaa vanhuutta ajatellen. Vaikkei lapsen varaan voi kaikkea laskea, kyllä hyvin huolehdittu ja kasvatettu lapsi keskimäärin tuo hieman turvaa vanhuuteen (osaa pitää muistisairaan puolta jne.) Ja todennäköiseeti on myös veronmaksaja.

"Itsellä on vaikeus löytää ihmistä, joka olisi ulkoisesti viehättävä, eläinrakas, omaisi luonnossa liikkumisen taidon (sisältää kalastus, sienestys, marjastus) ja rakkauden luontoon sekä olisi urheilullisesti lahjakas ja paljon lukenut..."

Olipa hirveän pitkä lista. En todellakaan usko että löytyy ja vieläpä yli 50 vuotiaita jos ajatellaan. Mieti mistä voisit karsia ja kohtuullistaa vaatimuksia. Eikö esimerkiksi riittäisi että on ylipäätänsä urheilullinen jollain tavalla ja elää terveellisesti?

Ei riitä, mieluummin onnellinen itsekseni, eihän minulta oikeastaan puutu kuin parisuhde. Miksi valitsisin suhteen, jossa en tunne täydesti.

N53

Mä olen v uosien yhdessäolon jälkeen koko ajan löyt änyt kumppanistani enemmän ja enemmän älykkyyttä vaikka näennäinen "tyhmyys" ärsyttääkin. Hän siis pitää itseään tyhmänä vaikka on esim matemaattisesti lahjakas. Vaikean lukihäiriön takia hänellä oli koulussa vaikeaa ja hänellä on mielestäni myös jonkunlainen hahmotushäiriö käytännön asioiden suhteen jossa asiat menevät juuri päinvastoin kuin pitäisi. Mutta läppä lentää meidän välillä koko ajan, sellaista surrealistista metatason huumoria, joskus mustaa, joskus vain aivan hullua.

Mieheni ei ole akateemisessa mielessä yhtä älykäs kuin minä, mutta hänellä on sitten inua enemmän tunneälykkyyttä ja sosiaalista älykkyyttä. Yhdessä olemme siis monin eri tavoin älykkäitä, toisin kuin tämän viestiketjun aloittaja. Mieheni ei esim. ikinä kirjoittaisi kenellekään näin ilkeää viestiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä, mieluummin onnellinen itsekseni, eihän minulta oikeastaan puutu kuin parisuhde. Miksi valitsisin suhteen, jossa en tunne täydesti.

N53

Saahan sitä yksinkin olla, jos niin haluaa. Silloin ei tosiaan tarvitse tehdä kompromisseja. Moni valitsee silti parisuhteen, koska pitävät kumppanuudesta ja siitä, että saa olla toisen ihmisen kanssa oma itsensä. Mutta mitään täydellistä tuntemista ei ole olemassa missään parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli älliä hommata käytännöllinen emäntä, joka huolehtii siivouksesta, ruoanlaitosta, laskujen maksusta ja joka pitää seksistä. Hänen kanssaan voin heittää aivoni narikkaan ja katsoa elokuvia. Ystäviä on sitten muita puuhia varten.

Vaimosi taisi hankkia itselleen puolison, joka rajoittaa talouden ja tuo turvaa.

Väheksytkö sinä naistasi vai arvostatko sinä häntä?

Joku huuhaahumanisti luulee olevansa älykäs 😆😆😆

Huomenta,

kyllä älykkään naisen on yhtä mahdollista löytää parisuhde, kuin muidenkin, mutta ongelmia tulee parisuhteen pitämisessä. Ristiriitoja aiheuttaa joko miehen alemmuuskompleksin kehittyminen, naisen kyynistyminen kun älykäs juttuseura ei löydykään kotoa vaan loputon pyykkivuori valtaa alaa (sillä usein miehet eivät edelleenkään tajua, että tie naisen sydämeen & sänkyyn käy kotitöiden tasa-arvon kautta) tai miehen alkaessa piikittelijäksi, kun jossain vaiheessa huomaa naisen todellisen älykkyyden määrän (ellei sitä ole tullut riittävästi esille suhteen alussa).

Itse en ole valinnut kumppaneitani älykkyyden perusteella, vaan yrittänyt löytää tasapainoista seuraa jossa viihdyn. Kaikki parisuhteeni ovat loppuneet ylläoleviin seikkoihin. Turhauttaa, mutta samalla alkaa vahvistumaan ajatus siitä, että taidan viettää loppuelämäni yksin. Ystävien seurassa voin olla oma itseni 147 pinnan älylläni (Mensan vanha testi), sillä miehille olen vain yksinkertaisesti liikaa.

Liika älykkyys voi olla haitaksi. Koulutetut ovat kuin koirat, opetettuja kouluttajan ehdoilla.

Astuu silloin koulutetun sarvikuonon varpaille. Kun huomaa, että koulutetun aivonkuvissa on vajetta.

Herruus on enemmän luonnekysymys kuin ällikysymys. -Suomessa ei käytännössä ole hyviä herroja.

Suomessa menestyy helpommin, kun samaistuu idioottiruodun laumaan.  Se on turvallista seuraa.

Esim. kiusaaminen perustuu asemalliseen ylivoimaan. Meidän maamme on malliesimerkki aivottoman massan ylivoimasta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei olisi mitään sitä vastaan että kumppani on vähemmän älykäs, hyvässä parisuhteessahan ihmisten vahvuudet voivat täydentää toisiaan. 

MUTTA. Joka.ikinen.kerta. kun olen tällä asenteella lähtenyt deittailemaan, on tulos ollut pettymys. Ei siksi että toisen älykkyyden puute olisi alkanut rasittamaan minua, vaan siksi että minä olen alkanut rasittaa häntä. Brassailen "tahallani" puhumalla asioista joita hän ei voikaan ymmärtää, vaikka omasta mielestäni keskustelen normaalisti. Kiinnostuksenkohteet liian erilaisia, ts. toinen ei jaksa kiinnostua mistään minkä minä koen virikkeenä ja päinvastoin minä en jaksa kiinnostua tosi-tv:n töllöttämisestä. Ei halua kokeilla uusia asioita. Jos on joku pulma eikä se heti ratkea, ei jaksa alkaa miettimään ratkaisua esim. 5 minuuttia vaan luovuttaa heti, hyvä jos ei suutu. Ei opi virheistään vaan toistaa samoja käyttäytymismalleja mitkä myöntää haitallisiksi. 

Akateemisuus ei takaa älykkyyttä, olen tavannut sekä ei-akateemisia älykkäitä että akateemisia tyhjäpäitä.

Minä koitan oppia virheistäni sen verran, että jatkossa pysyttelen sinkkuna jos en löydä ihmistä jonka kanssa on normaali olo -molemmin puolin. Uskon, että jos sopiva vielä löytyy, niin hänen kanssaan haluaa pysyä koska molemmat tiedostavat mikä onnenpotku se on.

Näin juuri. Näin yli viisikymppisenä löysin miehen, jonka kanssa on normaali olo. Tiedostamme molemmat, että nyt on kyllä käynyt tuuri.

Häntä ei häiritse, että olen älykäs ja aika paljon lukeneempi kuin hän. Päinvastoin hän on vilpittömän ylpeä minusta ja saavutuksistani. Minulla on käynyt käsittämätön tuuri

Exilläni oli tarve ylittää päteä ja väheksyä. Oli tosi raskasta.

Vierailija kirjoitti:

"Itsellä on vaikeus löytää ihmistä, joka olisi ulkoisesti viehättävä, eläinrakas, omaisi luonnossa liikkumisen taidon (sisältää kalastus, sienestys, marjastus) ja rakkauden luontoon sekä olisi urheilullisesti lahjakas ja paljon lukenut..."

Olipa hirveän pitkä lista. En todellakaan usko että löytyy ja vieläpä yli 50 vuotiaita jos ajatellaan. Mieti mistä voisit karsia ja kohtuullistaa vaatimuksia. Eikö esimerkiksi riittäisi että on ylipäätänsä urheilullinen jollain tavalla ja elää terveellisesti?

Kumppani olisi sitä varten, että voi viettää aikaa hänen kanssa. Jos itse viihtyy suuren osan ajasta esim mökillään eräillen ja patikoiden, välillä klassikkoja lukien, niin ei yhtään auta kumppani, joka kaupungissa käy salilla ja syö kanaa sekä katsoo netflixiä. Hän on varmasti hieno ihminen, mutta mitään yhteistä tekemistä ja puhuttavaa ei olisi.

-eri

Minä ahdistun. Miten teitä älykkäitä ihmisiä on noin paljon?! Ja vielä niin älykkäitä, että älystänne huolimatta ette pysty olemaan parisuhteessa meidän tavisten kanssa. Onko siinä turhautumisessa enemmän kyse siitä, ettei kumppani tajua monimutkaista tai hyvin abstraktia asiaa riittävän nopeasti, vai ettei hän tajua sitä lopultakaan? Itse luulen, että näin vaikeisiin kysymyksiin törmää arkielämässä varsin vähän (en ole lukenut koko ketjua, ehkä joku on maininnut esimerkkejä). Kyllä tällainen tavallinenkin ihminen voi pärjätä myös ajattelua vaativissa hommissa, itsekin olen dosentti luonnontieteen alalla. Mutta ehkä olen silti tuskastuttavaa seuraa älykkäiden mielestä, en tiedä.

Itselläni on erittäin älykäs puoliso. Aluksi koin itseni aina tyhmäksi hänen kanssaan. Hän viihtyy silti seurassani. Jostain syystä minuun aina ihastui hirmu älykkäät miehet. Useimmiten ne vaan ei ollu omasta mielestäni kiinnostavia. Itse koen olevani ihan tavallinen, en ehkä ihan tyhmä, mutta mitäpä siihen aikaansa tuhlaamaan. Mieheni sen sijaan ärsyyntyy siitä kuinka muut ihmiset ei tajua. Se ärsyttää myös, että asioista ei oteta selvää ja vaan luullaan tietävänsä. Hän ei tosin viitsi sitä mennä kenellekään sanomaan. Hänen kanssaan olen kuitenkin oppinut paljon. Nautin siitä että hän tietää mitä tekee ja osaa asiat myös käytännössä. Itse voin sitten keskittyä asioihin joissa olen hyvä.

itse olen...noh melko tyhmä tapaus, vanhempani ovat vielä tyhmempiä ni kait mulla ei koskaan ollutkaan mahiksia mihkään kummoseen, mutta elämä on helppoa mulle ja nautin tästä. Ei tarvii pohtia eikä stressata mistään turhasta (älykkäästä) etenkään. Elän hyvin simppeliä elämää yksin. Olen havainnut että ihmiset ovat kaiken pahan alku, en vaihtaisi tätä autuutta mihinkään maalliseen. Njuuh. MIkä se kysymys oli, ai niin noh jos haluisin kumppanin ni kait se olis sit varmaan yhtä tyhmä ku mäkin, tyhmät asiat kiinnostaa ja ovat hauskoja.

Millainen ihminen arvioi parisuhteen mahdollisuutta tai sen onnistumista pitämällä siinä älykkyysindikaattoria noin merkittävässä roolissa? Kun netissä esiinnytään älykkäänä ja vuodatetaan ongelmista, joihin "korkea älykkyys" johdattelee, niin voi hyvinkin epäillä kyseessä olevan keskivertohepun, jolla on hieman, tai enemmänkin, taipuvaisuutta narsismiin. Eikä 137 edes ole sitä luokkaa, että se tekisi sellaiset pisteet saaneen ihmisen jotenkin epäyhteensopivaksi tai normaalia haastavammaksi "tavisten maailmassa". Minulla on aloittajaa selkeästi korkeammat pisteet, enkä ole koskaan pitänyt toisen älykkyyttä, sen paremmin pisteinä kuin käytännössäkään, merkittävänä kriteerinä. Kun kaksi ihmistä kohtaa ja tuntee kemioiden huumaavaan voiman, niin millainen ihminen ryhtyy siinä miettimään, "mikähän tuon ÄO mahtaa olla... tuleekohan tästä mitään?"? Aloituksen luonteesta ja sisällöstä päätellen, veikkaan aloittajan ÄO:ksi luokkaa 100-110, sekä potevan jonkinasteisesta narsismia.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen arvioi parisuhteen mahdollisuutta tai sen onnistumista pitämällä siinä älykkyysindikaattoria noin merkittävässä roolissa? Kun netissä esiinnytään älykkäänä ja vuodatetaan ongelmista, joihin "korkea älykkyys" johdattelee, niin voi hyvinkin epäillä kyseessä olevan keskivertohepun, jolla on hieman, tai enemmänkin, taipuvaisuutta narsismiin. Eikä 137 edes ole sitä luokkaa, että se tekisi sellaiset pisteet saaneen ihmisen jotenkin epäyhteensopivaksi tai normaalia haastavammaksi "tavisten maailmassa". Minulla on aloittajaa selkeästi korkeammat pisteet, enkä ole koskaan pitänyt toisen älykkyyttä, sen paremmin pisteinä kuin käytännössäkään, merkittävänä kriteerinä. Kun kaksi ihmistä kohtaa ja tuntee kemioiden huumaavaan voiman, niin millainen ihminen ryhtyy siinä miettimään, "mikähän tuon ÄO mahtaa olla... tuleekohan tästä mitään?"? Aloituksen luonteesta ja sisällöstä päätellen, veikkaan aloittajan ÄO:ksi luokkaa 100-110, sekä potevan jonkinasteisesta narsismia.

Tämä on just se klassinen ongelma. Älykäs tietää olevansa älykäs ja tunnistaa toisen älykkään. Vähemmän älykäs ei tunnista älykästä.