Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa

Miksi av-palstan kissanaisille ja yh-mammoille on niin vaikeaa löytää elämänkumppania? Onhan heillä niin loistavan paljon (sosiaalista) älyä! :D Kun sosiaalinen ÄO on korkea, niin usein jää yksin, sekä kumppanin että kavereiden suhteen! :D

Mieheni on hyvin älykäs, erityisesti matemaattisesti. Itse en ole lainkaan älykäs, aika tavallinen tapaus lopulta. Matemaattisesti olen suorastaan keskivertoa huonompi. Olen miettinyt paljon sitä, miksi mieheni on kanssani tai että käykö tyhjänpäiväinen puheeni hänen hermoilleen. Toisaalta minä olen laajasti kiinnostunut asioista. Olen utelias ja luen hyvin paljon laajalla skaalalla eri tieteiden osa-alueilta siinä missä mieheni kiinnostus on paikoitellen aika yksipuolista, mutta hän on aina terävä. Minä saatan kertoa asioista miehelleni laveasti, ja mieheni kuuntelee ja kiteyttää nopeasti kaiken yhdellä virkkeellä. Usein tunnen itseni mieheni seurassa tyhmäksi. En ymmärrä tai jaksa edes yrittää ratkoa hänelle mieluisia ongelmia. Kuuntelen kyllä, mutta en pyri edes ymmärtämään, koska tiedän, etten siihen kuitenkaan pysty. 

Ehkä olemme yhdessä siksi, että olen aika outo. Olen lähes aina eri mieltä muiden ihmisten kanssa ja arvostan siksi todella paljon mieheni joustavaa kykyä nähdä monia näkökulmia asioihin. Ehkä mieheni arvostaa tätä myös. Mieheni myös ymmärtää omat puutteensa, kovuutensa ja ymmärtämättömyytensä suhteessa ihmisiin ja on minusta ehkä hakenut tätä puolta elämäänsä. Minä olen lempeä, ja mies selvästi arvostaa tätä. 

Sitä paitsi älykkyys ei takaa kykyä olla hyvä puoliso. Mieheni on tosiaan älykäs, mutta aika joustava olen saanut hänen kanssaan olla, että kestän hänen "puutteensa". Hän ei esimerkiksi ole mikään loistava isä, vaan saattaa vetäytyä osaksi päivää miettimään omia ongelmiaan ja tulee esiin vasta jonkin ratkaisun kanssa. 

No, jos deitti-ilmoituksessasi lukee, että ÄÖ:si on 137 niin se varmasti rajaa jo halukkaiden vastaajien joukkoa. 

Ainakin kuuskymppisenä heteronaisena vaikea löytää kumppania jolla olis edes senverran järkeä päässä, ettei edes lähesty deittipalstalla,koska oma vaimo on pyörätuolissa eikä sen kanssa pysty enää kuulemma harrastamaan seksiä...! Mikään nero ei tarvitse olla, mutta jotain rajaa sentään. 

Olen itsekin mitannut älykkyyteni ja tiedän sen olevan kilpailukykyinen, mutta en ole kertonut asiasta omassa elämässäni kenellekään, en edes vaimolleni. Miksi pitäisi, koska asian mainitseminen lokeroi minut välittömästi kuulijoiden keskuudessa eikä välttämättä todellakaan aina positiivisella tavalla?

Mitä taas kumppanin löytämiseen tulee, niin minua ei kiinnostanut pätkääkään paljonko vaimoni älykkyysosamäärä on vaan se, että hänen kanssa on hyvä olla ja hänen kanssa voi jutella mistä tahansa asiasta ja hän on kiinnostunut esim. yhteiskunnallisista asioista ja lukee ja liikkuu. Tiedän hänen olevan älykäs ilman, että asiaan tarvitsee sotkea mitään Mensan testejä-, ÄÖ mittauksia ym. toisarvoista. En ymmärrä miksi älykkään ihmisen pitäisi tehdä asioistaan yhtään sen vaikeampia kuin muidenkaan, jos ei sitten varta vasten halua puzzlettaa arkisia asioita itselleen mukaviksi aivopähkinöiksi?

Jos joku on matemaattisesti hyvin lahjakas niin hienoa, mutta mitä sillä on tekemistä parisuhteen kanssa? Ratkotaan yhdessä matemaattisia ongelmanratkaisutehtäviä? Toivon mieluummin että kumppani on kaikilla älykkyyden osa-alueilla ns. normaali.

Kaksi Sigmaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen arvioi parisuhteen mahdollisuutta tai sen onnistumista pitämällä siinä älykkyysindikaattoria noin merkittävässä roolissa? Kun netissä esiinnytään älykkäänä ja vuodatetaan ongelmista, joihin "korkea älykkyys" johdattelee, niin voi hyvinkin epäillä kyseessä olevan keskivertohepun, jolla on hieman, tai enemmänkin, taipuvaisuutta narsismiin. Eikä 137 edes ole sitä luokkaa, että se tekisi sellaiset pisteet saaneen ihmisen jotenkin epäyhteensopivaksi tai normaalia haastavammaksi "tavisten maailmassa". Minulla on aloittajaa selkeästi korkeammat pisteet, enkä ole koskaan pitänyt toisen älykkyyttä, sen paremmin pisteinä kuin käytännössäkään, merkittävänä kriteerinä. Kun kaksi ihmistä kohtaa ja tuntee kemioiden huumaavaan voiman, niin millainen ihminen ryhtyy siinä miettimään, "mikähän tuon ÄO mahtaa olla... tuleekohan tästä mitään?"? Aloituksen luonteesta ja sisällöstä päätellen, veikkaan aloittajan ÄO:ksi luokkaa 100-110, sekä potevan jonkinasteisesta narsismia.

Tämä on just se klassinen ongelma. Älykäs tietää olevansa älykäs ja tunnistaa toisen älykkään. Vähemmän älykäs ei tunnista älykästä.

Oliko tässä tunnistamisesta kyse, vai siitä, millaisista asioista elämänsä rakentaa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi av-palstan kissanaisille ja yh-mammoille on niin vaikeaa löytää elämänkumppania? Onhan heillä niin loistavan paljon (sosiaalista) älyä! :D Kun sosiaalinen ÄO on korkea, niin usein jää yksin, sekä kumppanin että kavereiden suhteen! :D

Perhepalsta, meillä "mammoilla" enimmäkseen on perheet. Toisin kuin palstan miehillä, joille osuvampi nimi on u-l-i-i.

Älykäs olisi aikaa sitten löytänyt ratkaisun tähänkin ongelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Mensalaiset kyllä huvittavat. Olevinaan ollaan joku salaseura, mutta palstoilla huudellaan kuinka ollaan liian fiksuja teille muille. Mitä nyt tällaisista ihmisistä olen oppinut, niin luulevat voivansa pyöritellä tyhmempiään, mutta paljastuvat nopeasti. Kylmiä ihmisiä.

Tunnen yhden mensalaisen.

On todennäköisesti asperger. Hyvin vakava, ei ymmärrä huumoria paitsi korkeintaan oman erityisalansa sisäpiirin vitsejä, ihan ulapalla ihmissuhdeasioista. Ei pärjää kovin hyvin normiarjessakaan, koska ajattelee asioita (pl. oma erityisala jonka hallitsee loistavasti) ihan väärältä kantilta.

Kumppanilta tietty haluaisi samaa älykkyystasoa, samaa erityisalaa ja tiettyjä eriteltyjä speksejä. Ei ole löytynyt. Siis ensimmäistä miesystävää. Ikää 45+.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itsellä on vaikeus löytää ihmistä, joka olisi ulkoisesti viehättävä, eläinrakas, omaisi luonnossa liikkumisen taidon (sisältää kalastus, sienestys, marjastus) ja rakkauden luontoon sekä olisi urheilullisesti lahjakas ja paljon lukenut..."

Olipa hirveän pitkä lista. En todellakaan usko että löytyy ja vieläpä yli 50 vuotiaita jos ajatellaan. Mieti mistä voisit karsia ja kohtuullistaa vaatimuksia. Eikö esimerkiksi riittäisi että on ylipäätänsä urheilullinen jollain tavalla ja elää terveellisesti?

Kumppani olisi sitä varten, että voi viettää aikaa hänen kanssa. Jos itse viihtyy suuren osan ajasta esim mökillään eräillen ja patikoiden, välillä klassikkoja lukien, niin ei yhtään auta kumppani, joka kaupungissa käy salilla ja syö kanaa sekä katsoo netflixiä. Hän on varmasti hieno ihminen, mutta mitään yhteistä tekemistä ja puhuttavaa ei olisi.

-eri

Ei vttu mä en vaan hanskaa tätä nykyajan paskadeittailua. Ei mulla ainakaan mikään sulje noista toisiaan pois, eikä mua todellakaan haittaa erilaiset kiinnostuksenkohteet, ei kai kukaan suurinta osaa ajastaan patikoi tai mökkeile? Eiköhän suurin osa elämästä ole arkea ja mielestäni se on sitä kivointa yhdessäoloa joten miksei toinen voisi lukea klassikkoa samalla kun toinen katsoo Netflixiä? Mä oon niin tyhmä että mulle riittää kriteeriksi se että haluan olla jonkun ihmisen kanssa jos sattumalta sellaisen kohtaan, etsimällä en ketään etsi. Olen itse akateeminen ja olisin halunnut aloittaa yhteisen taipaleen amiksen käyneen kanssa, vaikka hän ei edes tiennyt mitä akateeminen tarkoittaa. Hän ei minua huolinut. Exälläni taas oli yli 140 ÄO mutta hän muuttui ilkeäksi enkä enää halunnut olla sellaisen kanssa - yksinkertaista.

T. INTJ/aspergerpiirteinen nainen

Tunneäly on elämässä hyvin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen arvioi parisuhteen mahdollisuutta tai sen onnistumista pitämällä siinä älykkyysindikaattoria noin merkittävässä roolissa? Kun netissä esiinnytään älykkäänä ja vuodatetaan ongelmista, joihin "korkea älykkyys" johdattelee, niin voi hyvinkin epäillä kyseessä olevan keskivertohepun, jolla on hieman, tai enemmänkin, taipuvaisuutta narsismiin. Eikä 137 edes ole sitä luokkaa, että se tekisi sellaiset pisteet saaneen ihmisen jotenkin epäyhteensopivaksi tai normaalia haastavammaksi "tavisten maailmassa". Minulla on aloittajaa selkeästi korkeammat pisteet, enkä ole koskaan pitänyt toisen älykkyyttä, sen paremmin pisteinä kuin käytännössäkään, merkittävänä kriteerinä. Kun kaksi ihmistä kohtaa ja tuntee kemioiden huumaavaan voiman, niin millainen ihminen ryhtyy siinä miettimään, "mikähän tuon ÄO mahtaa olla... tuleekohan tästä mitään?"? Aloituksen luonteesta ja sisällöstä päätellen, veikkaan aloittajan ÄO:ksi luokkaa 100-110, sekä potevan jonkinasteisesta narsismia.

137 tarkoittaa sitä että tyhmimpien kanssa voi olla haastavaa löytää yhteistä säveltä (riippuen siitä ymmärtävätkö tyhmät olevansa tyhmiä vai kuvittelevatko olevansa hyvinkin fiksuja) ja kumppani saisi mieluiten olla hieman keskivertoa älykkäämpi. Mutta todellakaan tuo ÄÖ ei itsessään aiheuta sitä että ihminen olisi "omassa luokassan" eikä löytäisi yhteensopivaa seuraa pl. hyvin älykkäät, tai että elämänkumppaniksi sopisi vain huippuälykäs.

Taustalla on sitten muutakin. Sosiaalisissa taidoissa vikaa, äärimmäinen introversio, kenties narsismikin, asperger tai siihen viittaavia piirteitä, kiinnostus rajoittuu niihin omiin juttuihin, sitoutumiskammo, tms.

Älykkyys on vain kiva positiivinen ja omaa egoa hivelevä tekosyy miksei ihmisten kanssa tulla toimeen.

Jos joku on yhdellä osa-alueella todella älykäs, niin yleensä se on sitten vähän muista pois...

Moni nainen myös yliarvioi oman kiinnostavuutensa.

Oikeasti ei haluta älykästä miestä vaan monipuolisesti älykäs ja sosiaalisesti huipputaitava menestynyt mies jonka jokainen lause on ihailua herättävää ja älyllisesti haastavaa verbaalista ilotulitusta.

...nainen itse onkin sitten yksipuolinen ja tylsä kuin saapas.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen arvioi parisuhteen mahdollisuutta tai sen onnistumista pitämällä siinä älykkyysindikaattoria noin merkittävässä roolissa? Kun netissä esiinnytään älykkäänä ja vuodatetaan ongelmista, joihin "korkea älykkyys" johdattelee, niin voi hyvinkin epäillä kyseessä olevan keskivertohepun, jolla on hieman, tai enemmänkin, taipuvaisuutta narsismiin. Eikä 137 edes ole sitä luokkaa, että se tekisi sellaiset pisteet saaneen ihmisen jotenkin epäyhteensopivaksi tai normaalia haastavammaksi "tavisten maailmassa". Minulla on aloittajaa selkeästi korkeammat pisteet, enkä ole koskaan pitänyt toisen älykkyyttä, sen paremmin pisteinä kuin käytännössäkään, merkittävänä kriteerinä. Kun kaksi ihmistä kohtaa ja tuntee kemioiden huumaavaan voiman, niin millainen ihminen ryhtyy siinä miettimään, "mikähän tuon ÄO mahtaa olla... tuleekohan tästä mitään?"? Aloituksen luonteesta ja sisällöstä päätellen, veikkaan aloittajan ÄO:ksi luokkaa 100-110, sekä potevan jonkinasteisesta narsismia.

Jos olisit tutustunut aiheeseen niin tietäisit, että tutkimusten mukaan asia on juuri niin kuin ap sanoo. Tämä näkyy erittäin hyvin älykkäimpien naisten kohdalla ja tämäkin syy on selitetty tässä keskustelussa moneen kertaan. Kun on vaan täysin hyväksyttävää haluta esim. älykästä keskustelukumppania ja tuohan älykkyys turvaa parisuhteeseen monella tapaa muutenkin. Ei tämä ole niiltä pois, jotka priorisoivat ulkonäköä ym. ominaisuutta. Narsistiksi älykkäiden syyttely on ala-arvoista. Kaikki ei ole kuin sinä.

Riippuu iästäsi, harvempi älykäs minun kokemukseni sitoutuu nuorella iällä, ensin tekevät monet opintoja ja uraa sillä intensiteetillä, ettei ehdi kamalan vakavia suhdekuvioita. 

Älykkyysosamäärä tietty on hyvin vaikea määritellä, jos ei ole tehnyt älykkyystestejä ja erikseen sitä mainosta, mutta onneksi älykkyys yleensä näkyy nopeasti keskustellessa.

Tärkeintä on liikkua samoissa piireissä, olla itse älykäs ja kaunis. Älykkäillä on varaa valita, joten turha kieltää, ettei ulkonäöllä ole väliä. Monet älykkäät ovat koulumaailmassa täysiä nörttejä, mutta myöhemmässä elämässä haluttua tavaraa. 

Itse aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa 25 vuotiaana, hän on 6 vuotta vanhempi, helvetin hyvä diili. Itse en itseasiassa ole mikään nero, opiskellut kyllä ja perusfiksu, mutta mies on ehdottomasti älykkäämpi ja matemaattisempi.

Muutama hänen ystävistään on myöntänyt, että ei kaipaa naiselta juuri ollenkaan älykkyyttä, vaan he saavat käyttää vaativissa töissään niin paljon aivojaan ja käydä mielenkiintoisia keskusteluja, että haluavat työpäivän jälkeen vain mennä kotiin, rentoutua ja katsella kaunista ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä tuurilla onnistuu.

Mä tosin huomasin, että älykkäänä oli osa todennäköisyyksistä omalla puolella koska ymmärsin olla leimaamatta ihmisiä ammatin perusteella. Tällöin todelliset mahdollisuudet kohdata älykäs kumppani oli paljon paremmat kuin sellaisella, joka kuvittelisi että vain tohtorit olisivat älykkäitä.

Lisäksi kannattaa huomioida että ihmisissä voi olla vastakkaisia vahvuuksia kuin sinussa. Niistä voi oppia paljon.

Ammatilla ja koulutuksella ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Tätä asiaa on suurimman osan ihmisistä hyvin vaikea ymmärtää. Äly on perinnöllinen ominaisuus ja se ominaisuus saattaa olla kenellä tahansa, ojan pohjalla makaavasta alkoholista huippuyliopiston teoreettisen fysiikan professoriin ja kaikki siltä väliltä. Koulutuksella ei voi lisätä älyä, mutta se voi auttaa soveltamaan sitä.

ÄO 145 on yleisesti määritelty nerouden raja, mutta sekin on vain veteen piirretty viiva, jos neroutta ei osaa soveltaa työssä/elämässä. Nero voi olla pihalla kaikesta, kuin kuka tahansa. Hänen "voimansa" on todennäköisesti kyky loogiseen ajatteluun asioista monipuolisesti ja kyky ratkaista monimutkaisia ongelmia, joita muut eivät välttämättä edes havaitse.

t. 169

Sehän on aivan selvä ettei kumppania voi hakea jonkun vaatimuslistan kanssa, jos ylipäätään on tavoitteena seurustella. Kukaan ei sovi itsekään täysin toisen vaatimuksiin. Kompromissit on pakollinen juttu ihmissuhteissa. Ehkä nuorilla naisilla vielä on kykyä ja halua sopeutua, mutta monista vanhemmista ei oikeasti enää ole ihmissuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on aivan selvä ettei kumppania voi hakea jonkun vaatimuslistan kanssa, jos ylipäätään on tavoitteena seurustella. Kukaan ei sovi itsekään täysin toisen vaatimuksiin. Kompromissit on pakollinen juttu ihmissuhteissa. Ehkä nuorilla naisilla vielä on kykyä ja halua sopeutua, mutta monista vanhemmista ei oikeasti enää ole ihmissuhteisiin.

Itselläni oli hyvinkin tarkka lista, millaista kumppania etsin. Pidemmän päälle onnellisen liiton salaisuushan on nimenomaan se, että sovitaan yhteen. En usko vastakohtien täydentävän toisiaan, jos ne ovat liian suuria. Käytin paljon aikaa kumppanin etsintään, sillä halusin löytää täydellisen ja löysin. Kyllä kokemukseni mukaan myös monet älykkäät ajattelevat, kuten muitakin asioita, myös parisuhdetta hyvin rationaaliselta pohjalta.

Minulla oli vaatimuslistalla älykkyys, arvomaailma, elämäntyyli, varallisuus ja ulkonäkö. Jouduin ns. tinkimään yhdestä erittäin pienestä ulkonäköseikasta, mutta tätäkin piirrettä olen oppinut rakastamaan, enkä voisi olla onnellisempi kuin nyt.